— 330 —
Teukrojen hyökkäyksen pysähdytti — jo vitkastamatta kylkehen haavottaa sekä, jost' on kiirehin kuolo, kalpansa töytäisee verisen läpi tään povisuojan. Turnus taas pudonneen Amykon sekä veljen Dioren, yhdyttyään jalan näihin, — sen saapuvan nuolella kaukaa, 510 — tään tikarillansa löi; molempain päät, pantua poikki, vaunuilleen asettaa, mukanaan verissänsä ne vieden. Tuopa Talon, Tanain sekä urhon Cethegonki tappaa, kolmet kerrallaan, sekä myös polosenki Onyten, Ekhionin pojan, vaan emoltaan Peridljojen heimoo; 515 tää Lyciasta, Apollonin kentiltä, laitetut veljet, nuorenki miehen Meneten, mi halveksi taistoa turhaan, Arkadiast'; täll' olj kalakkaan Lernan joen luona pyydykset sekä olj talo pien' eik' kenstien tuttu portti, mut vuokratullen tilailen hänen taattonsa kylvi. 520 Aivan kuin tuliliekit, joit' on kuivahan metsään, laakeripuun huminoivahan lehtohon laskettu kerran; tai kuni syöksyessään alas vuoriston ylängöiltä koskena pauhaavat kymit, kun merehen nämä kiitää, raivaten itselleen uran; eip' molemmat hitahammin, 525 Turnus ja Aeneas, sotahan samonneet; jopa riehuu rinnassa harmi ja voittamaton sydän määrätä raivoo, nyt jopa haavottamaan koko voimilla käydähän. Tääpä entisist' es'isistään, suvustaank' kopeoivan Murrhanon, josta Latinojen maan kuningasten johtuvi heimo, 530 paadella suin päin aivan ja vauhdillakin kiven aimon syöksi ja maahan kaas. Yli tuon nyt ohjine, aisoin' rattahat vyöryivät; äkistään kavioinensa talloin, herraans' sullovans' ei hevoset äkänneet palasiksi. Rientävän Hyllon, urhoudest' ylen ylvästäväisen, 535 kohtasi tuo ja sen kullattuun ohimoon osas peitsen; keihäs tää kypärän läpi aivoonsa pysähtyypi. Ei sua voimakas käs, urohin Danaoista sa Kretheu, Turnost' auttanut eik' tuenneet jumalansa Kupenkoo, tullessa Aeneaan; povens keihääsen tulevaiseen 540 puuttui eik' polost' auttanutkaan vask'kilpensä suoja. Aeolus, Laurentot näkivät torakentälle sunkin sortuvan ynn' avaralta sun peittävän selkines maata; kuolitpa, jot' ei saattanehet Argivojen parvet kaataa eik' Priamon alusmaankaan lyöjä Akhilles: 545 kuolla sun määränäs täss' oli; Lyrnessoss' kotis suur olj, Idan vuoren luona, mut hautas Laurento-maassa. Kääntyvät taisteluhun sotajoukot ja kaikki Latinot, kaikkipa Teukrotkin, Mnestheus ja tuima Serestus, Messapus hepojen masennuttaja, urho Asilas, 550 Tuscien parvet, Evandronki arkadilais-sotaryhmät; puolestaan urohot koko voiminens' ottelevat nyt. Taistellaan joka paikassa hoivaa paits sekä rauhaa. Tällöin Aeneaall' emo kaunihin johdatti mieleen' pyrkiä kaupunkiin sekä linnan luo väen kääntää 555 joutuhun, säikyttämään äkist ryntäyksellä Latinot. Turnoa etsiessään kun tää väkijoukkojen kautta vei sotarintaa sinne ja tänne, hän kaupungin huomaa säästynehen sodan vitsauksesta ja nauttivan rauhaa syyttä. Häll' oit' ajatus isompaan yrityksehen nousee; 560 johtajat Mnestheon, Sergeston sekä urhon Sereston kutsuen, knmmullen asettuu, johon muu väki Teukroin yhtehen sai eik' tihjänä kilpiä tai vasamoita riisu. Hän seisoen keskellä nyt mäkitöyryltä lausuu: "Tehkäte tahtoni viivyttämättä; nyt Juppiter auttaa; 565 älkäätk' aikehen uutuuden vuoks verkemmin menkö! Kaupungin, sodan syyn, tänäpäivänä vallan Latinon, s'ellei taipua tahdo ja tunnusta tottelevansa, mie hävitän ja sen mahdin suitsevaks raunioks sorran! Täytyisk' ootella mun, kunnes suvatseis otelmaamme 570 suostua Turnus ja taas masennettuna uutehen taistoon ryhtysi? Tuo pää, kumppanukset, sodan julman on pääsyy! Soihtuja tuokaatten heti liekillä liittoa vaatein!" Virkki ja kiivastuin sydämissään kaikk' samall' lailla ryhmihin astuvat, sitten tihjänä joukkona muurein 575 luo tulevat. Hetikoht' tikapuut ja jo liekkikin nähdään. Erkauntuu osa porttien luo sekä vahteja tappaa, peitsiä heittävät muut sekä nuolilla peittävät taivaan. Its' esimmäisenä kättänsä muurien puolehen nostaa Aeneas sekä korkeall' äänell' Latinoa syyttää: 580 vannoo kautt' jumalain väkisin pakotettavans taistoon, kahdesti nyt Italot vihamiehinä rikkonehen jo toisenki liiton. — Nous pelokkaiss' asukkaiss' erimieli täst'. Osa käskee kaupungin avata sekä portit Teukroill'; itsenkin kuninkaan varustuksille vievät; 585 tuovat muut asehensa ja jatkavat puoltoa muurein: aivankuin mehiläisiä kun suletuks kivirotkoon paimen huomaapi ja sen sauhun katkulla täyttää; nää asioist' hädissään vaks'kennoisten sisäpuolla häärivät, kun huristen tuliseen he jo kiihtyvät kiukkuun; 590 palloelee katollen savu musta; nyt kiivahast paaden hyrrätähän sisustass', savutuprun kieriess' ilmaan. Vielä se onnettuus väsyneelle Latinolle sattui, synkeähän suruhun mikä saattoi nyt koko linnan. Kun tulevan kuninkaatar, näet, vihollisten jo huomaa, 595 nousevan muureillen sekä suojille tuiskivan tulta, vaan ei vastustavan Rutuloin näe eikäpä Turnon joukkojen; Turnuksen, polonen, kahakassa jo luuli kaatunehen; surustaan heti joutuen hän sekapäälle, itseäns' syyttää onnettomuuksien syyksi ja pääksi. 600 Paljon, mieletön, lausuttuaan surussaan rajusassa, vaattehens kuollakseen purppuraisen riuhtovi rikki, kuollonsa hirmuisen punoen täst' ortehen paulan. Kun tapaturman tään sai kuulla Latinojen naiset, siitäpä raivostuin raast oiti Lavinia impi 605 keltaiskutrians kuin rusoposkians; sittepä luonaan muu väki; voikuuvat valituksista laajalti suojat. Täst' koko kaupungin läpi kulkee haikea maine. Mielet lannistuvat; revityin takin käypi Latinus, huumaunneen' avion tapaturmast' ja vaarasta linnan; 610 tuhkaa tää sirottain, hajahapsians harmait' tahraa, katkerast itseä syytellen, ett'ei valinnunna Aeneaan vävykseen ajallaan sekä kanssansa liittoon. Sillävälin tasangon takareunalla urhea Turnus harvoja harhoavaisia vainoo ain' hitahammin; 615 ain' vähemmimp' uvetten vikevyys on mielehen hälle. Outohin kauhuihin seotun tuon huudonpa hälle korvihins ilma jo toi sekä kauhisti kuuntelevaista linnan huumahtuneen polotus kuin haikea huuto. "Voi mua, kaupungin mikä semmoinen suru valtaa? 620 Tai mikä semmoinen polotus nyt linnasta kuuluu?" Näin nimeää sekä seisahuttaa rajust ohjia kiintäin. Hällepä nyt ajajansa Metiskon muuttunut hahmoon sisko, mi vaunujahan, hepojaan sekä ohjia hoiti, vastaa näin nimeten: "Tätä tietä Teukroja, Turnus, 625 seuratkaamme, miss' ensinnä voittohon tie avauntuu; muitakin on, jotk' puoltaa voi kädellään asunnoita! Hyökkää Aeneas Italoihin ja ahdistelee siell'; tehdäänpäs verisauna nyt Teukroillen mekin vuoroon! Emmehän oo luvultamm' alemmat tai myös kahakoiden 630 voitosta halvemmat!" Tähän Turnus: "Oi sisar, sun ma jo tunsin, kun häiritsit kavalasti äsköisen sopimuksen ja antauduit tähän taistoon; turhaan, haltiatar, petät nyt! Mut Olymposta kenpä sua lähettäin on tahtonut kestämähän nämät vaivat? 635 Vaiko ett' saisit nähdä sa veljesi hirveän kuolon? Sillä min teen tai onni min suo enähän menestyksen? Nä'inhän silmien' eess' mua äänellään nimenneenki Murrhanon, jota mull' ei rakkahamp' ollunna kenkään, hukkuvan urhokkaana ja julmaan vaipuvan haavaans. 640 Kaatui onneton Ufenskin, ett'ei häpeäämme nähdä' sais; Teukrot anast tään asehet sekä ruumiin. Sallisinkos hävittää, — sepä viel' tapaturmia puuttuisi — suojamme? Eik' valeheks Drancen sanat mun käten' näyttäs! Vai paeta'! Vai tää maa Turnon sais paon nähdä! 645 Siihenkö määrään ast' on kurjoa kuolla? Sä, Tuoni, oo minullen hyvä ees, jumalain kun suosio poistui! Sieluni hurskaana sekä tuon vian tietämätönnä luoksenne astuu eik' koskaan isillen häpeäksi." Tuskin nää nimes, kun vihollisten keskite rientää 650 ratsulla vaahtoavalla Saces ajaen, näön jonka nuol oli murskannut sekä Turnoa pyytäen riensi: "Turnus, viimeinen olet turvamme; armahda kansaas! Riehuen Aeneas asehillaan syöstä nyt uhkaa korkeimmat Italoin varustukset ja nää havitella; 655 soihdut jo lentävät huoneillen. Sinuhunpa Latinot silmänsä luovat; häilyypi kuningaski Latinus, ket' vävykseen nimittäis tahi kanssaan liittohon pyytäis. Ystävistäs sull' uskollisin kuninkaatarki itse päivänsä päätti ja poistui pois vihaten elämäänsä. 660 Porttien luona nyt vainen Messapus ja tuima Atinas taistoa kannattavat; näist' seisovat kumminki puolin joukot tihjöinä, kuni raut'oras, veettyne miekoin törröttäen; sie vain avokentällä rattahin häilät!" Hämmästyi useain asiain ajatuksista vallan 665 Turno ja tuijottaen oli hiljaan. Mielessä kuohuu hirmuisen häpeän sekä vimmaavan surun tunne; raivoten vaivaa lempi ja myös katalan omatunto. Sittenkuin suru lakkas ja mieleensä valo koitti, kiivastuen varustuksille silmänsä leimuavaiset 670 käänsi ja kaupunkia tähyst aimoa rattahiltansa. Vaan, kas, kerrosten välystässä jo liekkien pyörre aaltona taivaallen kohoaa sekä valtavi tornin; hirsistä liitellyist' tään tornin olj tehnyt Latinus, laittanut pyörätkin sekä tehnyt korkeat sillat. 675 "Luoma jo voittaa mun, sisar; lakkaa estelemästä! Lähkäme, minnekä meit' kova Onni ja haltiat kutsuu! Aeneaan kera päätetty on käsin käydä ja kuollen voittoa vaiva; sä et mua näe enähän epäröivän, siskoni; raivota suo, anon, vaan tää raivoni ensin!" 680 Virkki ja vaunuistaan nopeaan tasangolle hän hyppäs, raivaten tien vihollisten peitsien kautta ja siskon huolihins jätti ja kiidellen väen keskustan mursi. Kallion moisena, kun alas vuoren huipulta suistuu tää, kun irrottanut sen on tuuli tai sade rankka 685 huuhtonut tai sen, vuotten vierressä, hellitti vanhuus; kiitävi jyrkäntöön isoll' vauhdilla hirveä louhi, maast' yhä ponnahtain sekä metsät ja karjat ja miehet allansa ruhtoellen: hajotettua parvien Turnus näin samos linnan muurien luo, joss' runsahimmin maa 690 vuodatetust' verest' tiukkus ja keihäit' ilmassa viuhui; merkin annettuaan kädellään, hän huutaen lausuu: "Tauotkaat, Rutulot, ja jo estöte peitset, Latinot! Käyköön kuin hyvähän, se on Onneni; munpa on vainen liiton täyttäminen edestänne ja miekalla päätös!" 695 Keskeltä erkanevat nyt kaikki ja paikkoa suovat. Vaan isä Aeneas, kun Turnon sai nimen kuulla, hylkääpi varustukset ja korkean linnanki sikseen; poistavi esteet kaikki ja jättävi puuhansa kesken, riemusta korskuillen, kovin helskyttäen asettansa: 700 lailla Athon tai kuin on Eryx tahi itse kun pauhaa huiskuvin tammeineen sekä telmäelee lumisella huipullaan kohoten päin ilmoihin Apenninnus. Vaan jopa kilpaillen Rutulot sekä Teukrot ja kaikki katselemaan kävivät Italot, jotk' puolsivat linnaa 705 ylhäistä kuin myös jotk' puskurill' linnoa särki, kaikki he lask' asehens' oliltaan. Imehtiipi Latinus, kuinka nyt maan eri suunnilla syntynehet oli yhteen saanehet aimoisat urohot otellaksensa miekoin. Mut nämät, tyhjäksi kun avauntuupi toratanner, 710 viskattuaan vasamans' etähältä ja kiirehest juosten, ryhtyvät taistelemaan vask'kilpeinsä kumistessa. Allansa huokaa maa, kun tihjöjä iskuja miekoin tuiskuilee; väki ynn' urous täss' yhtenen yhtyy. Niinkuin suuren Silaan ylängöillä taikka Taburnon 715 kun päin pyörähtäen vihamielin syöksyvi kaksi härkää taistelemaan: pelokkaina nyt paimenet väistyy, pelvosta ääneti on koko karja ja tuumivat hiehot, ken salon valtias ois ja ken johtoons sais koko karjan; suurella voimallaan jakelee nuo iskuja vuoroon, 720 sarvin kun puskevat ponnistaen; verivirta jo kaulaa, kylkiä huuhtoo; mylvinästään koko korpikin raikuu: näin troalainen Aeneas sekä Daunian urho kilpine yhtehen sai, näin taivahan täyttävi kalske. Vaakaa kannattaa tasapainossa Juppiter itse, 725 laskettuaan molempain eri kohtalot sille hän katsoo, kenpä nyt tuomittais häviöön, mihin kuolema kääntyis. Hyökkää äkkiähän, koko ruumistaan kohotuttain varpahilleen Turnus sekä kalpoa nostaen iskee. Huudahtavat levotoinna Teukroin ynnä Latinoin 730 rintamat, jalvoilleen kavahtain. Mut petturi miekka murtuvi iskussaan sekä kiivahan pettänyt näin ois, ellei ois paennut. Pakenee Itätuult' nopeammin, kun näki joutavan kahvan ja myös kätens' suojattomiksi. Kiireissään, hoetaan, kun ensin rattahill' astui 735 taistohon lähteäkseen, hänen, unhottaen isän kalvan, miekan temmanneen mukahans' ajurmiehen Metiskon. Sen ajan tuo kest, kun paeten sitä väistivät Teukrot; vaan kun Vulkanon jumalan sopahan tämä sattui ihmisten teko-miekka, se särkyi kuin lasi hapras 740 iskusta; keltais-hiekalla kiiltelevät säpäleet vain. Siis hädissään paeten mihin milloink' juoksevi Turnus, kiidellen epäsääntöisesti nyt ristihin, rastiin. Sillä sen ympäritseen sulk Dardanojen kehä tihjä, sulkevi täält' iso suo, mut muurit korkeat tuolta. 745 Myöskin Aeneas, hitahammaksi polvensa ehkä saattoi nuolen tuottama haava ja juoksuans' esti, arkoa innokkaast perävilkkaa seuraten vainoo: aivan kuin erämies, kun tää joen saartaman kohtaa tai punahöyhenten pelotuksilla teljetyn hirven, 750 juosten vainovi tuota ja koiransa haukkumisilla; vaan tuo väijymysten sekä kammosta korkean rannan kiitäen risteilee tuhat kertaa; virkkupa Umber vainovi suu levällään sekä, saamaisillansa, luullen saanehen, haukkaisee erehtyin vain tyhjeä ilmaa. 755 Tuostakos syntyypi melu; kaikuvat rannat ja lammet ympärillään sekä ryskeestään rytisee koko taivas. Tuo pakojuoksussaan Rutuloita nyt kaikkia soimaa, its' kutakin nimittäin sekä pyytäen taattua miekkaa. Tappaa Aeneas sitä vasten ja surmata uhkaa 760 oiti sen, ken avun sois sekä peljättää pelokkaita, estäväns kaupungist' uhaten; näin ähkyen vainoo. Juosten täyttävät viis kehystää sekä yhtäkin monta risteillen. Sill' ei nyt pyydetty pient' eli halpaa palkkaa, mut Turnon elämästä ja hengest' olj taisto. 765 Katkeralehtinen tässä oliv, pyhä Faunolle, sattui seisomahan, mikä puu merimiehille kuulu olj ennen, jolle he, säilyttyään merivaarasta, lahjansa toivat, Laurentohengillen ripustain tähän lyylityt vaatteet; tään pyhän puun oli kaatanehet erotuksetta Teukrot, 770 että he taistella ois typityhjällä kentällä voineet. Peitsipä Aeneaan oli täällä; sen tänn' oli vauhti tuonunna, kiinnittäen pysyväisesti norjahan runkoon. Ponnistaen kädellään koki temmata Dardanon poika peitsensä pois sekä vainota tällä, kun juosten sit' ei voi 775 saavuttaa. Vaan tuskissansa siks pelvosta Turnus, "Faunus, armahtaos, anon", lausuu; "oi, parahin maa, säilytä peitsi, jos oon pitänyt teit' arvossa aina, joit' ovat loukanneet Teukrot sodallaan tihokkaalla!" Lausui; eik' jumalain apu tyhjähän toivottu ollut. 780 Sillä nyt tempoen kauankin, ei norjasta puusta millään voimallakaan hajottaa voi puun rakoelmaa Aeneas. Kunis uuraast ponnistelee sekä puuhaa, muuttautuin ajurmiehen muotohon taasen Metiskon autti ja veljelleen toi kalvan Daunian nymfi. 785 Nymfille rohkeallen kun tuon Venus sallituks huomas, suuttuen riensi ja puun syväst' aukosta riuhtasi peitsen. Uljastunein' asehilta ja mieleltä vilkastuneina, miekkahan luottaen tää, mut tuo vasamaltansa tuima, seisovat vastakkain he nyt läähöttäen sotatyöstään. 790 Junollen kuningas mut kaiken voipa Olympon lausuvi keltais-pilveltä taistoa katselevalle: "Puoliso, min lopun saa tuo? Tai mitä jäänevi vihdoin? Sankarin Aeneaan sinä tunnet ja tietäväs myönnät, taivaallen luvatuks sekä nousevan tähtihin luomans 795 kautta. Mit' aijot? Tai jää-jänkällä toivossa miss' oot? Haavoittaa jumalaa kuni ihmistä onk' otollista? taikka onk' kalpaa, — sillä min vois sua paitsi Juturna —, Turnolta vietyä tuoda ja voitettua väell' auttaa? Herkeä vihdoinkin sekä pyyntöihimme sä taivu, 800 elköhön semmoinen sua kalvako äänetön harmi elköönkä sulokasvoillas suru nähtäkö synkkä! Loppuhun saavuttiin. Oot maisin kuin merin voinut Teukroja ahdistaa, sodan hirmuisen viritellä, perheen solvaista sekä häiritä häät murehella: 805 muuta en koetella salli!" Olj Juppiter näin puhununna, haltiatar kun Saturnia muodolta nöyränä vastaa: "Kun tämä tahtosi mull' on tiettynä, Juppiter aimo, niin Turnon sekä maat olen murheeksein hylännynnä. Et mua ilmais-istumellain näkis istuvan muuten, 810 siedellen sopivat, sopimattomat, mut tulisesti rintamass' seisoisin, tylyhyn sotahan Troat johtain! Käskin Juturnaa veikkoonsa katalaa, hyväks nähden, auttamahan, suurt' uskaltamaan elons vuoksi ma suostuin mut en taistelemaan, ei joutsin eikäpä peitsin: 815 vannon sen stygilais-puronkin pään rauhattoman kautt', raskaimman valan kautta, mi määrätty on jumaloille! Vaan jopa taivun mie sekä taistelut suuttuen hylkään. Sulta sen vain, mitä ei laki ykskään Kohtalon kiellä, mie Lation anon puolesta, arvonkin omies vuoks: 820 kun nyt onnellisell' aviolla jo laativat rauhan, — olkohon —, kun lakiloita ja liittoja solmitahan jo —, ettei vanhat Latinot tarvitsis nimens muuttaa, etkä sa vaatisi heit' troalaisiksi muuttua koskaan, eikäpä muuttamahan puhettaan tahi vaattehen partta! 825 Sill' Lation nimi, albalais-kuninkaat ijät' olkoot! Kuulusa kunnostaan Rooman ain' olkohon heimo, hukkukohon sekä hukkua suo niminensä jo Troijan!" Näin hymyellen häll' inehmoin sekä asjojen alku: "Juppiterink' sisar vainen ja toinen Saturnuksen lapsi 830 kuohuttelee vihan moisia aaltoja rintansa alla? Kuitenki hillitse taas sinun turhaan alkanut raivos! Myönnän sen, mitä pyydät; alttihist taipuen suostun. Ausonit säilyttää kotikielen kuin tapans' saavat; niinkuin on, nimens' olkohon; yhdistettynä vainen 835 Teukrot tääll' asukoot! Tavat, uhrienkin menot tuohon liitän viel' sekä teen Lation ihan yhdeksi kansaks. Heimo täst' Ausonien verehen sekotettuna nousee, jonka sa näet inehmot, jumalatkin hurskaudellaan voittavan eikäpä suo sull' arvoa muu suku moista!" 840 Tuohonpa suostui Juno ja mieltään helpotti riemu. Sitten taivaalla eroten hän pilven jo jätti. Näiden päätyttyä Isä mielessä miettivi muuta, kuinka Juturnan hän erottais asehista nyt veljen. Kerrotahan olevan kaks kauheeta Rajutarta, 845 jotka on Tuonen Megaeran kanss' Yö hirveän synkkä yhdellä kerralla synnyttänyt sekä kielillä kyiden lahjonnunna ja suonunna noillen kerkeät siivet. Nää ovat Juppiterin, ylen ankaran herransa, suojan alla ja nää levittää kipujaan kipeöill' inehmoille, 850 jos joskus jumalain kuningas kamalan ruton taikka kuoleman laittavi tai sodall' ansainneit' aristaapi linnoja. Näist' nopeaan lähett' taivaan kannelta yhden Juppiter, toimittamaan nyt Juturnalle ennettä käskein. Joutuhun tuo samoten, vilahtain kuni tuppuri maahan 855 tai kuni joutseltakin läpi pilvien laukastu nuoli, hirveän myrkkysin' nestehineen varannut min on Parthi, Parthipa taikka Kydon, — ja mi kuoloa armota tuottaa; oudost tää suhahtain nopeaan ohi varjojen kiitää. Näin kulk yön tytärkin sekä saapui nyt sotamaille. 860 Kunpa se Ilion joukot ja Turnonkin väen huomaa, pienen lintuisen hän äkkiä muuttuvi muotoon, tuon, joka haudoilla tahi rauniokummulla joskus istuen suo pahantietävän voikunan yön pimeässä: muuttuen muotohon tään sepä Turnon kasvojen luona 865 kirkuen lenteli rutto ja siipinens kilpehen läiski. Kammon hämmästys jäseneitä jo raukasi kumma, pörhistää tukan kauhu ja äänensä kurkkuhun tarttuu. Vaan kun Raivottarein suhinan tuns lennosta kaukaa, onneton kiskaltaa hajalleen hivuksensa Juturna, 870 kynsine — raadellen sisar kasvoja, nyrkkine — rintaa. "Kuinkapa auttaa voi sisares enähän sua, Turno? Tai mitä jäi katalallen mull'? Elämääs miten voisin pitkittää? Miten vastustaa mokomaa kuvatusta? Täydyn jo rintaman jättää. Älkäätten pelotelko 875 arkaa, hirveät liekkiöt, tunnen ma siipenne läiskeen, äänenki murhaavan; mua ei petä ylpeät käskyt suuren Juppiterin! Täänk' impeydestä hän antaa? Miks elon ainaisen soi? Miksi on kuoleman ehto poistettu? Semmoiset surut jos minä vältteä voisin, 880 varmahan veikon onnettoman toveriks Manalalle lähtisin. Kuolematon oon?! Jääkös mull' ilo mikään, kun, veli, puutut sie? Haa, joskapa pohjaton maa mun nielisi, että mä, haltiatar, tulisin Manalalle!" Näin nimeten sinivaattehellaan pään peitti ja raskaast 885 huoahtain syvähän suvantoon jopa Tenhotar peittyi. Vastahan Aeneas käy sylkyttäen jätinmoista peistänsä puista ja näin vihastuin sydämestänsä lausuu: "Miksikä aikailet? Tai taas mitä, Turnus, sa aijot? Ei ravaten, asehillapa julmill' on taisteltavamme! 890 Muutuppa vaikk' joka muotoon, paa kokohon mitä voit vain mielelläs tahi taidollas'; haluaisitko tähtiin töydätä taikkapa maan ukuroihinkin lymyttäidä!" Päätään tuo pudistain: "Mua ei kamalat sanas, julmur, säikytä, mut jumalat aristaa sekä Juppiter nurja!" 895 Eik' enempää nimeten näki luonaan hirveän louhen, kallion sammaltuneen, olemaan joka kentällä sattui, pantuna pyykiks, se ett' torat ratkaisis ketomaista. Tuskin tuon kakstoistakin miestä nyt jaksaisi nostaa, jommoiset inehmot nykyjään maa tuottavi meille. 900 Senp' käsin ruskavin nostaen paiskasi tää vihamieheen nousten korkeammalle ja täydessä juoksussa urho. Vaan ei juostessaan eik' käydessä itseäns tunne, kätt' ei nostaessaan tahi liikuttaiss' eto-paatta: polvensa notkahuvat, verikin jääkylmäksi hyytyy. 905 Eip' urohon kivi tää, läpi tyhjää ilmoa vierren, kulkenutkaan koko matkaa eikäpä sattunut kohden. Aivan kuin unessai, kun silmiä raukea torkka painavi yöllä ja, juoksemahan haluten, sitä turhaan koettavan näytämme, kun kipeöinä juur yrittäissä 910 vaivumm', eik' puhe kuulu, kun ruumihin tunnetut voimat pettävät eikäpä ään' eik' myös sanat tottele meitä: Turnolta, näin mitä keinoa taidolla koettikin, julma haltiatar menestyksen kiels. Siks häll' eri tunteet rintaa raatelevat. Rutuloita ja muureja katsoo, 915 oottaapi pelokkaana ja peitsen ruhtovan pelkää; väistyä ei mihinkään eik' torjua voi vihamiestä, eik' näe vaunujakaan eik' myös ajajaa sisartansa! Arvelevaan Aeneas julmaa peistänsä viippaa; paikan katsoen etsittyään, koko ruumihillansa 920 paiskavi kaukaa. Muurienkaan ei puskurin koskaan sinkomat paadet niin rymisneet eik' ukkosen pauhu niin jyrisnyt. Kuni tuulispää lens synkeä peitsi, tuottaen hirmuista hävitystä; se pantsarin reunat puhkaisten sekä seitsenkertaiset nahat kilven, 925 tunkeus viuhahtaen yläreiteen. Horjuvin polvin sortui haavoitettuna kentällen iso Turnus. Nousevat nyt valittain Rutulot, kaikk' kukkulat kaikuu ympärillään sekä parkua kannattavat salot kauas. Nöyränä hän rukoellen silmiä, kättänsä nostaa, 930 pyytäen lausuu: "Tään olen ansainnut; ma en pyydä armoa; onneas käytä! Mut jos apean isän murhe liikuttaa sua voi, anon: — on samanlain' isä ollut sullakin, Ankhises —, Daunon ijäkkyyttä sä sääli; mut taas ennen jos tahdot ruumiistan' elon ottaa, 935 suo omillein mun! Sa voitit ja voitetun nostavan kättä Ausonit nähnehet on; sun vaimos Lavinia olkoon; tyytyköhön vihas tuohon!" Julmana olj asehissaan Aeneas, kun tuijotti tuohon ja hillitsi kättään; arvelevaa jopa ain' enemmin hänen lausehens' alkoi 940 liikuttaa, näki kun yleväll' olallaan kovaks onneks ystäväns Pallaksen sapelvyön, mikä tuttuna varsin Soljiltaan kimaltelj: tuon haavoitettuans Turnus kaasi ja harteillaan vihamiehestä merkkiä kantoi. Sitte kun katsoessaan kamalan surun muiston ja saaliin 945 huomasi hän, täst' kiehahtaen kamalan vihan raivoon näin nimes: "Verhottuin vain mun toverin varukseenko täällä sa säilyisit? Pallas sinut haavalla tällä, Pallas sun tuhoaa, verestäs näin ottaen koston!" Tuon nimeten vihamiehen rintahan julmana miekan 950 kätkevi. Tään jäseneitä siks kirvoittaapi jo kylmyys, kun elo huokauksen kera, suuttuen, Tuonehen haihtui.
Viitteet:
V. 83. Orithyia oli Athenan kuninkaan Erekhteon tytär, jonka Thrakian kuningas Boreas ryösti ja otti puolisokseen. — Thrakia oli kuuluisa hyvistä hevosistaan.
V. 94. "Aurunkon" eli aurunkolaisen Aktorin, eroitukseksi samannimisestä troijalaisesta Aktorista (vert. IX, 500).
V. 106. Arina (vert. lat. arena) = hiekkamaa, hiekkaranta.
V. 115. Alkukielen mukaan kuuluu tämä värssy näin: "nousivat, sieramistaan ylävist' tuhuttain valoansa."
V. 162. "Neljäkäs vaunuissaan", s.o. neljän hevosen vetämissä vaunuissaan.
V. 198. "Kaksois-lasten Latonan", s.o. Latonan kaksoisten, Apollon jaDianan kautta.
V. 296. "Kyllänsä sai" (hoc habet) — oli myös gladiaattorin puhetapa, kun oli saanut vastustajansa kuollettavasti haavotetuksi.
V. 347. Homeron mukaan ei Dolon ollut juuri mikään sankari (Il. X, 314-457); sillä kun hän yöllä vakomusmatkallaan Kreikkalaisten leirissä joutui Odysseyn ja Diomeden vangiksi, ilmoitti hän, henkensä pelastaakseen, näille kaikki, mitä he vain tahtoivat tietää. Diomedes tappoi hänet sitten kuitenkin.
V. 365. Edoni-maa on thrakialaisen Strymonin virran luona.
V. 401. "Paeonilaistapahan" = lääkärein tavoin (vert. Aen. VII, 769).
V. 412. Diktamno yrtti (Origanum Dictamnus, Linn.) kasvaa Dikteellä, joksi kutsutaan erästä kukkulaa Idan vuorella Kreetan saarella.
V. 419. Nimellä "Panakea", joka johtuu kreikkal. sanoista "pan" = kaikki ja "akos" = tuska, tarkoitetaan jotakin kasvia, josta valmistettu lääke muka voisi lievittää kaikki tuskat.
V. 515. Ekhion auttoi Kadmusta, kun tää perusti Thebeä.
V. 516. "Apollonin kentiltä" = hänelle pyhitetyiltä kentiltä. —"Laitetut veljet"; näillä veljillä tarkoitetaan luultavasti Klarusta jaThermonia (vertaa Aen. X, 126).
V. 701. Athos on erään vuoren nimi Makedoniassa. — Eryx luultavasti vuoren nimi Siciliassa (vertaa Aen. I, 570).
V. 715. Silas on myös eräs metsänen vuori Bruttiassa (etel. Italiassa). — Taburnus on vuoren nimi, mikä on Kampania- ja Samnium-maakuntain rajalla.
V. 753. Umber — koiran nimi; Umbrian maa oli kuuluisa hyvistä koiristaan.
V. 766. Oliv = olivipuu, öljypuu.
V. 858. Kydon s.o. Kydonin kaupungin asukas, Kreetan saaren pohjoispuolella. Kydonit olivat taitavia joutsimiehiä ja nuolien myrkyttäjiä.
V. 943. "Tuon", nim. Pallaan.
Oudompien Aeneidi-suomennoksessa käytettyjen sanojen selitys.
Aaluva — vesa, varpa.Aana — enne, merkki.Aari — suuri herneen jyvä.Aarnio — suuri, vanha.Aarnio-aarre — muinais-aarre.Aarniokas — jättiläinen; hirveän suuri.Aarniometsä — ikivanha metsä.Aatkela — harmillinen, vihattu, vastenmielinen.Aava — ulappa, meri.Aavikko — ulappa, uranto.Ahtaa — ahdistaa.Aikaella — vitkastella, hidastella.Ailut — tuska.Aimo — kelpo, suuri.Aimosa — kelpo, aika suuri.Aines — materiaali, rakennusaine.Airut — sanansaattaja.Alho — laakso, noro, notko.Allikko — seisova vesi, vesilutakko.Ange — murhe.Ankehikas — murheellinen.Ankeus — murhe, ahdistus.Antura — kenkä.Apea — surullinen.Appoa — mässätä.Arina — liesi.Arina — riutta, kuivakari; hiekkamaa (vertaa lat. arena).Arju, — iso, kohaeleva laine.Arpa — ennustus, luote.Artti — riita.Arvella — miettiä, ajatella, harkita.Asekas — sotilas.Askeltaa — astua.Astali — keihäs.Asu — varus, tamineet, asekerta, sotapuku.Asuton — varukseton, aseeton.Auder — höyry, kaasu; poutapilvi.Autto — tyhjä, autio.Auvo — riemu.Avio — puoliso.Avittaa — auttaa.
Ehto, ehdon l. ehon — oiva, kaunis.Ehtysä — maho, hedelmätön.Ehättää — ehdättää, saavuttaa.E'istää — edistää.Eittää — kieltää.Empiä — arvella, epäellä.Enne — ennustusmerkki,Ennuste — ennustus.Entää — saavuttaa, ehdättää.Epiä — arvella, epäellä, empiä, estellä, kieltää.Epäkelpo — kelvoton.Epäröidä — epäellä, arvella.Erjetä, erkenen — haaraantua, erkaantua.Erä — saalis.Erälaakso — yksinäinen, kaukainen salolaakso.Erämies — metsästäjä.Etopaasi — aika paasi.Etäs — kau'as, etäälle.Evätä — eittää, kieltää.
Haalea — tuhkan l. valkean harmaa.Haarniska — sotapaita.Hakaroida — estellä; tarttua kiinui.Halea — kalman karvainen, kaamea.Haljakka — kallis vaippa.Haltiokas — hurmehtiva, innostunut.Halvot — halot.Hankkilus — olalta riippuvan miekan kannatusremelit.Hapenisto — hiukset, tukka.Haperuus — heikkous, hataruus.Harkita — ajatella, miettiä, arvella.Harso — läpikuultava, harvaraitainen vaate.Haura — merenruoho.Hautaiset — hautajaiset.Helosa — kirkas, hohtava.Helvistyä — kuivettua, näivettyä, pelehtyä.Hermelikaappu — näädännahkainen levätti l. viitta.Hetahasti — sydämellisesti.Hiiata — pettää.Hiipua — sammua, hiiltyä, peittyä tuhkalla.Hiivata — vetää, laahata (merimiesten käyttämä sana).Hilpeä — ilonen.Hiltijä — hillitsijä.Himaroita — halaita, haluta.Himeäst' — sumeasti, himmeästi.Hivuvuosi — ruttovuosi.Hoipata — suurin askelin pötkiä.Hoiva — lepo, rauha.Holvaella — pilaella, ilkastella, laskea leikkiä.Horista — lörpöttää, höpistä.Horho — lehto, metsistö.Houkka — hupakko.Houkkio — mieletön, hupsu.Huiskua — häilyä.Huiskuttaa — häilyttää.Huotra — miekantuppi.Hupa — katoava; vähän; tyhjä.Hurme — veri.Huuru — höyry, kaasu.Huuruta — höyrytä.Hyinen — jäinen.Hykertyä alas — painua alas.Hyöky — rantaan murtuva aalto.Häikäistä — sokaista.Häimertyä — hämmästyä, ällistyä, oukkamustua.Hälvetä — haihtua, vaaleta.Härnäellä — kiusaella, suututtaa.Hätöttää — vainota, ahdistaa.Häätää — estää, ajaa pois.Höytyvä — haituva, hieno karva, liemen.
Iha — sulo; ihanne.Ihanelma — ihanne.Ihapöytä — kaunis pöytä.Ihavirta — soma virta.Ihta — halu, kiivaus.Ijäkkyys — vanhuus.Ikipitkä — ikuinen.Iloviesti — ilosanoma.Ime — ihme.Inehmo — ihminen.Irjua — irvistää; karjua.
Jatustaa — vaivalla kaluta, syödä.Joikua — huutaa joutsenen tavoin.Jurma — syvänkö, kuilu.Jurmu — äkkijyrkkä, syvänkö.Juro — tyly.Juumikko — syvänkö, äkkisyvä.Jymytä — kumista, jylistä.Jänkkä — synkkä l. rakehinen pilvi.Jännätä — jännittää.Jänttärä — tukeva.Jäystellä — pureksia, kaluta.Jäytää — kuluttaa, kalvaa.Jäähtää — jäähdyttää.Jääjänkkä — jäinen l. rakehinen pilvi.Jääksiä — vihkiä, luvata haltioille.
Kaaso — morsiamen vaatehtija, morsiuspiika.Kaatra — lammaslauma, lauma.Kahilainen — kaislainen.Kaiho — kateellinen.Kaihtua — haihtua (pilvistä puhuen).Kaikota — paeta.Kaikottaa — huutaen eläviä karkottaa (metsästäessä).Kaimoella — muistella, juohtaa mieleen vanhoja seikkoja.Kaiskera — tukala.Kalki — onneton.Kalkkalo (Aen. VIII, 697) — eräs kastanjettejen laatuinenegyptiläinen soittokone, jota käytettiin Isiksenpalveluksessa sekä tanssiin ja leikkiin kehotettaessa.Kallioriutat — kalliosärkät.Kalliovinkelo — kalliohalkeema, kallioluola.Kalpa — miekka.Kalve — siimes, varjo.Kalvehikas — siimeksikäs.Kamaltua — kauhistua.Kapsahtaa — nousta äkkiä, keikahtaa.Karahka — tanko, seiväs.Karehtia — liikkua.Karike — jäännös.Karjaspää — lakkapää, pauhaava aalto.Karju — metsäsika, villisika.Karkella — tanssia.Karrauttaa — karahuttaa, ajaa täyttä laukkaa.Karski — reipas.Karskisti — uljaasti.Karu — ynseä, kova, synkkä.Karumaa — kivikkomaa.Katala; katalainen — onneton.Kauttaaltaan — läpikotasin, peräti, kokonaan.Keijua — keinua, häilyä.Keikkua — hyppiä.Keksi — venheen haka, puoshaka, koukkukärkinen tanko.Kenokaula — pystykaula.Kensti — pöyhkeilevä, koreileva, dandy.Kerittää — kirvottaa, irrottaa.Kerso — äpärä, lehtolapsi.Kiemurteleita — mutkailla, käpertäitä.Kieriä — palloella (savusta puhuen).Kihopaasi — kallio, jonka ympärillä vesi pauhaa.Kiintää — kiinnittää.Kiipperä — kaareva, käyrä.Kiiriä — vyöryä, pyörteleitä.Kilpistyä — kipertyä.Kimaltaa — kiiltää, läikkyä, välkkyä.Kimmeltää — kiiltää, loistaa.Kimpale — möhkä, suuri pala.Kirjota — koristaa (kirjavaksi).Kirvota, Kirvottua — irrottua, pudota.Kiviharkko — kivenlohkare.Kiviriutta — särkkä, kariniemi.Kivottaa — kehottaa, kiihottaa.Koikkia — suurin askelin hoipata, pötkiä.Koito — parka, onneton.Koitto — itä (Aen. IX, 111).Koitua — sattua, kääntyä.Koljeet — käädyt, kaulaketjut.Komero — ukura, luola, onelma.Kommelus — pula.Kontu — maatila.Korskaella — kuorsata.Korskeilla — kopeilla.Kothurnot — korkeat saappaat, joita metsästäessä sekämurhenäytelmiä esiteltäessä käytettiin.Kotonen — kotimainen.Kouko — hirviö, peto.Kuihkata — vihjaista, kuiskata.Kurkottaa — ojentaa.Kurpponen — karvakenkä.Kutisko — pensaikko.Kuuro — myrskyinen rankkasade.Kuvatus — haamu, tenttu, kuvahinen.Kuvotus — vatsanväänne l. katkominen, ellotus.Kylträtä — tehdä kunniaa, asetta olkapään luo nostaa.Kymi — virta, kemi.Kypene — kipinä, säen.Kyyneltää — vuodattaa kyyneleitä.Kyyntyä — tuhkaan peittyä (tulesta puhuen).Käetä — aikoa, ruveta.Kärtsä — kiivas.Kätyri — apulainen.Köpelö — saamaton, hidas, kömpelö.
Laapuri — hellebardi, kirveellä varustettu keihäs.Laatia — tehdä, laittaa.Laiminki — peilityyni, läikkyvä vedenpinta.Lakko — välirauha, aselepo.Lamauntua — hervottua.Lantua — taipua, nöyrtyä.Laukata — juosta neliä.Leijua — liihottaa, häilyen liikkua.Leikit, Leikkeet — kalut, kapineet.Lekkeri — ankkuri, viinilasku.Leppä — veri.Lepänkiima — verenhimo.Leuto — lieviä, vieno (Aen. VI, 715, oikeitt. — kivun poistava).Levätti — viitta, vaippa.Lieattu — sidottu (kammitsalla).Liekkiö — veijari.Liementää — liemenparralla varustaa.Lieminka — ohkanen pilven haihtuva.Lohtu — lohdutus.Loimo — roihu, ilmivalkea.Lonka — pilventönkkä.Lumikieppi — lumivyöry, laviini.Luoma — sallima, luote, kohtalo, onni.Lutsu — emäsika.Lyykistää — painaa alas.Lyylimälaakso — uhrauslaakso.Lyyliä — uhrata.Lähetti — lähettiläs.Läikkä — meren päilyvä, peilityyni pinta.
Maininki — läikkyvät aallot merellä kotvan aikaa jo tuulen laattua.Manaus — manuutus, paittaus, muistutus, käsky.Mantu — maa.Mantuhinen — mainen, maahinen.Meuruella — mellastaa.Miehuinen, Miehyt — nuorimies, nuorukainen.Miel'tehtonen — mielusa.Moinen — semmoinen.Moukari — suuri vasara, palja.Muihe, Muju — myrkky.Mulkoa — väännellä l. käännellä oudosti silmiä.Murehellinen — murheellinen.Murskata — musertaa.Mustanpuuhava — mustanko.Myrysmies — loitsija, poppamies; ennustaja.Myöhänkö — myöhänläntä.Mörä — örinä.Möyrytä — örätä, öristä, murista.
Naava — puunsammal.Nirkko — oas, teränhaka.Näljästää — tehdä limaskaiseksi.Närä — viha, pahansuonti.
Ohto, ohdon l. ohon — otso, karhu.Oieti — heti, oitis.Ojelvoinen, Oijelvoinen — polku.Oljeta, Oijentua — sattua, päätyä.Ometta — navetta.Onelma — luola.Ontto — onsi.Otelma — tappelu, taisto.Otus — elävä.Ouniva — aavistava.Outa — metsä.Ovela — sukava, viekasOveluus — kavaluus.
Paaterosyöksä — paasien syöksy.Pahkua — tähdätä, suunnata.Paittauttaa — maimuttaa.Pakinoita — puhella, tarinoita, jutella.Palas — metsätie, polku.Pantsari — rautanen rintapaita, sopa, sotisopa, haarniska.Panu — salama, salahma.Parooli — lunnassana, merkkisana sodan aikana.Parraspuut — reunapuut.Patja — tyyny, polstari.Pauanne — jyrisijä, ukkonen.Peihtoa — pieksää.Peijaiset — hautajaiset.Peijata — pettää.Peikko — hirviö.Peitsi — keiho, astala.Pelmuttaa — hävittää, hajottaa.Peräruori — laivan peräsin, ruori.Pirahuttaa — sinkahuttaa, murentaa.Pohtaa — lyödä, mutkia.Ponsi — tuki, turva.Povarmies — ennustaja, poppamies.Puikahtaa — pujahtaa.Pulma — pula, hätä.Puola; puolapuut — rattaan rummusta lähtevät puut.Pyhäkkö — templi, pyhä esine.Päilyvä — rasvatyyni.Päähyt — suuri l. aika pää.
Raamaista — raapaista.Raastaa — raadella.Raat, monikko sanasta raaka — maston poikkipuut.Raisu — raivosa, virkku.Rajuta — raivota.Rappeuta — mennä rappiolle, pilalle.Rauma — salmi.Rauneikko — rauniokasa.Raunikko — louhikko.Regatta — laivasto.Rehahtaa — puhjeta, syttyä.Remuta — meluta.Retusmies — mies parka, mies raiska.Reualtaa — reväistä, kiskoa.Reuhata — pauhata.Revaltaa — repiä.Riuahtunut — lakastunut, nurpistunut, kalvistunut.Riuhtoa — repiä.Roihu — ilmivalkea, hohku, loimo.Roihuva — leimuava.Roikua — maata, olla pitkällään.Ruhajoukko — sora- l. rauniojoukko.Ruho — linnun rintalasta; möhkömäinen.Ruitot — rinnassa olevat sisälmykset.Runnakko — syöksy.Ruoteli — ruori, peräsin.Ruuhi — venhe; ruumis-arkku.Ruuma — laivanrunko, laivansisus.Rytömaa — korpi, missä on paljon kaatuneita puita.Ryöppysä — koskekas, pauhaava.Röyhy — viuhka.
Saada — tulla, saapua, koitua.Saartaa — piirittää.Saarto — piiritys.Sakara — ulos pistävä kärki, muurin hammas.Salitinluu — kulkkuluu.Samertua — röyheltyä.Samota — kulkea,Sapikka — kenkä (vert. ven. sapog).Sarastaa — koittaa, valjeta.Sarkka — malja.Satimet — pyydysneuvot, pyydykset.Satu — kohtalo, seikkailu.Sees — kirkas taivas.Seestää — kirkastaa.Sevätä — halata, syletä.Siekata — viipyä, vitkastella.Siimestää — varjota.Simare — säpäle, muru.Sintsi — porstua.Sirottaa — levittää.Siuhua — viuhua (lentävän nuolen vaikuttamasta äänestä puhuen).Sohju — tiheä, ruittoisa sade.Sopa — sotapaita, haarniska.Soraluikku — sorapilli, sorea ääninen pilli (ruots. skalmeja,saksal. Schalmei).Suistua — syöksyä, kaatua.Suortuvat — pitkät hiukset.Surkuella — säälitellä.Suupua — vaipua, kuolla.Suvanto — syvä, tyyni paikka virrassa tahi järvessä.Sylkyttää — heiluttaa, viipata.Syy — suoni, juoni (esim. kivissä, puissa).Syväri — syvä kohta.Säilä — kalpa, miekka, sapeli.Säkeinen — kirkas, paistava.Särähtyy — leimuten repeytyy.Sävy — mielilaatu, luonne.Sävymieli — maltillisuus, ihmisellisyys, kohtuus.Säärystin — sääripeite (raudasta t. teräksestä).
Taajeta — tihjetä, levitä.Taatto — isä.Tahra — häpeä.Takertua — tarttua.Talja — vuota, nahat, turkikset.Taika — köli, aluksen pohjan-alainen puu.Talmanen — utuinen, sumuinen, terheninen.Tamineet — varus, asekerta, sotapuku.Tanaan, tanahan — vaakasuoraan.Tehoa — vaikuttaa.Tehovoima — tenho, vaikuttava voima.Teikkoa — leikiten puskea (kuten vasikka).Telineet — rakennuspuitteet.Teliä — halailla, syleillä (lasten keskuudessa käytetty sana).Tenho — salainen voima, taika, vaikutin, lumous.Tenhoton — voimaton, vaikuttamaton.Teniä — kamppailla vastaan.Tihkeä — tiheä, tuuhea.Tihomieli — rikoksellinen.Tihotyö — rikos.Tikari — sotapuukko.Toramaa — tappelutanner.Torkka — torkkuminen.Touvi — paksu köysi (laivoissa).Tuhto — soutupenkki.Tuhutella — humajaa, hurista.Tuivertaa — huljuttaa, huiskuttaa, huojuttaa, häilyttää.Tukisolmu — ponsi.Tulen-aina — tuli-aines.Tuppuri — tuulispää.Turjuttaa — häilyttää.Turma — perikato, hukka, tuho.Tursas — kummallinen merihirviö, hirviö.Turtuttaa — tehdä tunnottomaksi.Tutkasin — pistin, tutkain.Tuurihikas — keihäällä varustettu.Tyrehtyä — pysähtyä, väsähtyä vuotamasta.Tyrmistyä — kauhusta synketä, pimetä.Tyrmiä — ynseä, tyly, juro.Täyttää — juosta neliä.Tönkkä — jäykkä.Törötyttää — pystyttää.
Udella — kysellä.Uhittaa — kehottaa, kivottaa.Uhkuta — virrata, kummuta, juosta.Uhotuuli — kylmä tuuli.Uitua — niukua, voikua (niink. vesilinnut), ulista.Uinostunut — rauennut, väsynyt.Uinota — uneksia, nukkua, torkkua.Uksi — ovi.Ukura — luola.Umea — pimeä, synkkä.Untelokas — unettava, unta tuottava.Untuva — nukka.Uoma — virran ura.Upea — komea.Uranto — ulappa, aava, aukea meren selkä.Urhoinen — urhoollinen.Urjeta — lähteä, avautua.Usma — sumu, utu, ume, terhen,Usva — talma.Utala — etevä, reipas.Utra — poloinen, parka.Utunen — haituva.Uuma — joen väylä, uoma.Uumenet — vyötäiset.Uumi — vyötäre.Uunnuttava — hervotuttava.Uunnuttavainen — hervottavainen.Uve — hepo, hevonen.
Vaania — vainota, etsiä.Valio — uros, etevä, valittu.Varhain — aikaisin.Varras — paistihanko.Varuke — linnoitus.Vauhko — arka, suunniltaan joutunut.Vauhkouta — suunniltaan joutua,raivostua, säikähtyä.Vaurio — vahinko.Vieno — hieno, pehmeä.Vieru — ahde, rinne.Viha — vihavoiminen, kipu (esim. raudan vihat).Viini — nuolisäiliö, nuolikoppa.Viipata — sylkyttää, häilyttää.Viippain — tykkiä vastaava vanhanajan ampumakone,jolla kiviä lingottiin.Viitta — takki.Vinha — tuima, valtava, voimakas.Vinkelo — rotko.Virva — lentotuli, noidan nuoli, liekki, aarniovalkea.Virvikkö — pensaikko.Viuhua — suhista (niink. lentävä nuoli).Vivahuttaa — kavahuttaa, liikuttaa.Vuo — vuoksi, virta, kymi.Vuono — lahti.Vuostava — jyrkkä.Vyöhyke — zooni, ilmanala, yksi maan 5:stä pää-ilmanalasta.Väikkyellä — leijailla, häälyä, epäselvään näkyä.Väikkyvä — heijuva, epäselvään näkyvä esine.Väkipuuska — tuulispää.Vänkeä — vahva, tukeva.Värjyä — vapista, liikkua.Väylä — purjehdusväylä, farvateri.Värätä — väristä.Ydelmys — ydin.
Ylheä — jylhä.Ylvästäväinen — kerskuva.Yrmeä — ynseä, karu, tyly, kova.Yrtti — ruoho, hoitokasvi.Yönen — yö.Ähky — rinnan ahdistus, hengenahdistus.Äimähtyä — hämmästyä.Äkätä — havaita.Äreä — ynsiä, ankara, tuima.Ärhäkkä — kiivas, tuittusa.Äyräs — reuna, ranta.