Imbrason poik' Asius, Hiketaonin poika Thymetes, Assarakot molemmat, kera Kastorin vanhempi Thymbris olj eturinnassa. Näitä Sarpedonin kumpikin veljes, 125 Klarus kuin Themon Lyciast' yleväisestä seuraa. Ponnistaen koko ruumiillaan kiviharkkoa kantoi, — vuoresta melkoista palast', — Akmon Lyrnesiolainen; eik' isomp' ollunna tuot' Klytius isä eik' veli Mnesthes. Nää vasamilla, mut puoltaen nuo sotivat kivilohkoill', 130 liekkejä viskelevät sekä laittavat nuolia jänteill'. Itsepä keskellä näit' Venuksen mitä hartahin huoli dardanilainen poika, kas, paljahin päin somin vilkkaa, — kuin diamantti, mi keltasehen on juotettu kultaan kaulailen koristeeks tahi pääll' eli niin kuni kiiltää 135 norsunluu sovitettuna bux- tai oriko-puuhun taitavast; niskalle maidon valkeallen hivukset tään liehuvat kiinnittää soma, pehmonen kultanen rengas. Ismarus, sunkin myös näkivät suvut urheamielet haavoja annelleen sekä myrkkyis-nuolt' asetelleen, 140 Meonien suvust' oivan, maan väkimultoa jossa miehet viljelevät sekä Paktolus kullalla kastaa. Siin' oli Mnestheus, jota eilinen kunnia saattaa kuuluks, ett' ajanut pakohon olj vallilta Turnon; siin' olj Kapys, nimens Kapua-kaupunki josta on saanut. 145 Näin nämät taistelivat sodan armottoman kahakoissa, aavalla Aeneas ulapalla kun matkusti yöllä. Kun luont' Evandron hän ehti Etruskien leiriin, saa kuninkaan luo, julkaisee nimens, heimonsa hälle, mik' asians' olis, itse min toisi; Mezentius ketkä 150 liittohons' sai sekä Turnuksen väkivaltasen mielen näyttää, ihmis-asjoihin mikäl' luottoa voisi muistuttaa, avun pyytäen. Vitkastamattapa Tarkho voimansa yhdistää, valan tehden. Huolesta päästen lydialais-suku nyt, jumalat kuten käsk, kävi laivaan, 155 luottaen vierahasen päämieheens. Ens alus kulkee Aeneaan, kokassaan frygilais-jalopeuroja kantain, mut yläpuolla on näist' Troijan pakolaisille rakkain Ida. Täss' istuupi jalo Aeneas ajatellen vaiheit' taistelujen sekä Pallas tään vasemmalla 160 istuen vieressään utelee joko tähdistä, synkän oppahist' yön, tahi maisin kuin merin kärsimiänsä. Aukaiskaat Helikon, jumalattaret, laulua e'istäin: mitkäpä joukot rannoilt' tuscialaisilta seuraa Aeneast', alukset varustaa sekä kulkevi merta? 165 Massikus vaskisin "Tiikerineen" ens kynteli aavaa: tään muass' olj tuhat miehuista', jotk' Klusion muurit, Kosanki linnan jättivät; heill' oli peitset ja nuolet, viinet olj keveät olallaan sekä tappava joutsi. Siin' oli tuima Abas: tään verrattomiss' asehissa 170 joukko olj kaikki ja kulta-Apollosta kiilteli keula. Sataa kuus häll' antanut olj Populonia äiti urhoa taisteluhun sopivaa; mut Ilvanpa saari kolmesataa, — teräskaivannoistansa runsahist' oiva. Kolmas olj inehmoin, jumalain välitulkki Asilas, 175 — joll' elukkain sisälmykset ja taivahan tähdet olj tietyt, tiettynä lintujen kiel, salamain välähystenki enteet —, vie tuhannen miest' tuurihikast' tiheään sotarintaan. Alfealain' alultaan heit' tottelemaan komens Pisan linna Etrurian maalla. Seuraa kaunehin Astur, 180 Astur, ratsuhun ynn' upeiin tamineihin mi luotti. Liittävät sataa kolm yksmielisnä seuroavaista Caereten asukkaat sekä myös Minjon joen lietteet, Pyrgokin muinoinen sekä tautia tuova Graviska. En suakaan Ligurein sotapäällikkö urhein heitä 185 mainitsematta Cinyra ja harvoja vievä Kupavo, jonka jo kiireellä somat joutsen-sulkaset nousee, teidän, o Rakkaus, syy sekä taattonsa muutoksen merkki. Kerrotahan Cyknon, surevan Faetoninsa armaan vuoksi, kun poppelien — sisartens' — lehikon varikossa 190 laulel ja lempehens murheiseen haki laulusta hoivaa, laulaen linnun muodossa viettänehen ijäkkyyden, sitten maast' eroten hänen laulaen nousnehen tähtiin. Poikansa, laivalla seurassaan tasavuotinen joukko, airoin souduttaa jätinmoista "Kentauria"; tuopa 195 halkoen suurella paaskokallaan mert', aaltoja uhkaa jyrkkänä, pitkällä kun taiallaan vakoaa urannoita. Myöskin vei isänmaan nyt ääriltä joukkonsa Oknus, Manton ennustavan sekä tuscialais-joen poika; muurit tää sinullen, nimenkin emon Mantuan antoi; 200 Mantua, es'isistään rikas, vaan ei yks suku kaikkein. Kolmepa heimoa on, mut heimoss' on kansoa neljä; its' se on kansojen päänä ja Tuscien heimost' on miehet. Täältäkin viissatasen Mezentius vastahans' saapi; poikapa Benakon, kahilaista mi seppeltä kantoi, 205 "Mincius"-laivassa vei vihamiehinä heit' ulapalle. Raskas "Aulestes" samoaa; sadall' airolla merta soutavat miehet ja vaahdottavat, samertain meren kalvon. Tuot' veti hirmuinen Triton, joka tummoa merta torvella säikyttää: pääst' uumenihinpa on uivall' 210 karvaisen inehmon kuva, mut maha pyrstöksi päättyy: puol'inehmon alapuolella vaahtoo hyrskyen aalto. Kolmella kymmenell' laivalla näin useat ylimykset riensivät Troijan auks, meren kenttiä vaskella viilten. Jop' on taivaalta alennunna nyt päivä ja riensi 215 öisissä vaunuissaan soma kuu kesk'kannelle taivaan, Aeneas kun, (sill' ei jäsenillensä suo suru rauhaa), ohjaa istuellen peräsintä ja purjetta hoitaa. Hällepä, kas, tien keskellä saa omien tovereinsa seurue vastaansa Nymfat, joit' ehto Cybebe 220 käskenyt olj meren vallitsemaan, nymfaiks aluksista muuttaessaan; tasakyljin he uivat ja aaltoja halkoi, yht' useoina kuin vask'keulaa rannall' olj ollut. Tunnettuaan kuninkaans etähält' tämän parvi se kiertää leikkien. Heistäpä nyt puhumaan paras Kymodokea 225 takaa oikeallaan peräkeulahan tarttuvi, nostain selkänsä, vaan vasemmallaan hiljahan ui ulapalla. Sitten hämmästyneelle hän näin nimeää: "Jumalainen, valvotko Aeneas? Nous, antaos purjehet täydet! Oomme sun laivojas kaikk', ylängön pyhän hongista Idan 230 tehtyjä, tulleita meren immiks. Kun meit' epäkelpo tuurillaan Rutulus sekä liekillä pohjahan pyysi, mursimme sun sitehes suruksemm', meren kautt' tavotellen vain sua. Uuden tään näön meill' emo säälien loiht ja loi meren immiks värjymähän ijät' aaltojen alla. 235 Poikasi Askanius suletaan varustusten ja hautain, keihästen sekä taistelevaisten Latinojen keskeen. Etruskilais-väkineen jopa määrätyt paikkansa valtaa Arkadilais ritarmies. Välihin väkens vastahan panna, etteivät tulis leirihin, Turnon on luja päätös. 240 Nouskosi siis sekä koin yletess' ens kumppanit käske kutsumahan sotahan, ota kilpesi, sulle min antoi verrattoman tulen haltia, kultasi min somaks reunat! Päiväpä huomeinen, jos et turhaksi mun sanan' usko, hirmuiset tapettuin Rutuloin kasat löytävi." Näin olj 245 lausunut: oikeallaan erotessa hän korkean keulan työkkäsi, tuon hyvin tuntein. Tää vilaht aaltojen halki kiireemmin vasamaa sekä nuoltakin tuulien vertaa. Jäljessä joudutti matkoans muut. Imeht ymmärtämättä Aeneas, mut enne se kuitenki mieltänsä nostaa. 250 Taivasta katsellen hän lyhvehen näin aneleepi: "Idalais-jumalain sulo äiti, on Dindymon jolla linnat tornihikkaat sekä leijonaparj ikehessä, taistoissamm' ole, haltiatar, tukemm'; entehes tarkkaan täyttäen, auttaos sie Frygilaisia suosiollisna!" 255 Sen nimes vainen hän; sill' aikaa rientäen koitti varhainen valokas jopa päivyt, karkottaen yön. Lippuja seuraamaan käsk ensinnä hän tovereita, tutkimahan tamineita ja taisteluhun varustaimaan. Vaan jopa kannattamaan rupes silmänsä Teukrojen leiriin, 260 noustuahan ylös keulaan. Kun vasempaans pani sitten kilpensä leimuavan, ison huudonpa tähtihin Teukrot nostavat muureillaan: vihans yllytti karttunut toivo; peitsiä paiskoavat. Kuten synkkien pilvien alla strymonilais-kuret päästävät huudon, kun läpi ilmain 265 lentävät riekuillen, etelää suhisten paetessaan. Mut Rutuloin kuninkaasta ja Ausonien ylimmistä kummalta näyttävi tuo, alukset kunis kääntyvän rantaan, kunnekka huomaavat meren täydeltä laivoja saavan. Töyhtöisän kypärän kärk leimuilee etähälle 270 päässänsä, kilpikin kultainen heloittaa heleästi: aivankuin verisetki kometat kirkkahan' yönä synkkinä säihkelevät välist' tai kuni Sirion leimu; tää mukanaan janon, tauditkin kipeöill' inehmoille tuopi ja synkistää valollaan pahan tietävän taivaan. 275 Eipähän Turnuksen urokkaan täst' toivo se raukee, että hän puoltasi maan sekä saapuvat rannalta estäis. Miehiä sen uhemmin nimeten kehottaa, toruenkin: "Minkäpä toivoitten musertaa kädellänne, on tuolla. Nyt tapelkaat kuni miehet! Puolisoaan, kotoansa 280 muistakohon joka mies; nyt tehtäköhön urotöitä kunniaks es'isien! Meren luo heti juoskame vastaan, kunnes maall' yrittäät sekä viel' enspääsynsä horjuu! Onni on urhoisten apu!" Näin nimes; sitten tuumivi, keitä hän vastahan veisi 285 tai kenellen varustuksien saarron uskoa voisi. Sillävälin toverit ylevilt' aluksiltansa laskee silloill' Aeneas; muut vartosivat meren aallon hyökyämist' takasin, hypäten sinä hetkenä maalle; airojen neuvolla muut. Tähystellen rantoja Tarkho, 290 miss' ei tyrskyä pohj' eik' pauhaa murtuen aalto, vaan meri esteettä kohinan enetessä miss' syöksyy, äkkiä kääntääpi kokat maall' anoen tovereita: "Oi valiot toverit, nyt tarttukaten hyvin airoon, soutootten ett' huojuvat laivat, maan vihollisten 295 keuloilla halaiskaat, ett' itselle lois vaon laiva! En minä kammoa, jos alus särkyiskin satamassa moisessa, kun vaan pääsemme rantaan!" Sittekuin näitä lausunut olj Tarkho, toverit kovin airohin käivät, soutivat hyrskyelless' alusten Lation kohen kenttää, 300 kunnes törmäsivät kokat maahan ja vaarata kaikki seisahtui satahangat. Mut ei sinun laivasi, Tarkho. Sillä kun, puututtuaan karihin, pahall' louhelle tarttuu, kauan se kiikkuillen pysyi, taistellen hyökyä vastaan, särkyvi sitte ja näin urohot luo aaltojen keskeen; 305 airojen sirpalehet sekä uiskelevat tuhot heitä estävät, kompastuttavi jalkoja myös pako-aalto. Eipähän Turnuskaan hidastellut, vaan heti tempaa kaiken joukkonsa Teukroja vastaan marssien rantaan. Kuuluvat merkit. Ens maajoukkoja vastahan hyökkää 310 Aeneas, kahakan alottaaksens, Latinoja kaatain, surmattuaan Theron, jätinmoisna kun miehistä ensin tää rupes Aeneakseen; tält' tuuralla vaskisen verhon, raskahan, kultaisen, soman kautta hän puhkasi kyljen. Sitte Likhaan telottaa, ulos leikatun kuollehest' äidist', 315 Febus, sun pyhiäs, joka pienenä vältteä saattoi raudast' onnettomuutt'. Ei viikkoakaan kun jo Cisseyn tuiman ja suuren Gyaan, jotk' kaasivat miehiä nuijin, Tuonehen laittoi; ei Herakleen asehet vähänkään näit' eik' väkevät kädetkään tuenneet tahi äijä Melampus, 320 kumppani Alkideen, kun tää teki vaikeat työnsä maalla. Mut, kas, Faron juur joutavia horistessa, paiskaten peitsensä suoraan ärjyvähän osui suuhun. Myös sinäkin, jonk' leukoja hienonen höytyvä valkas, ystävätäs Klytioota kun seurasit onneton Kydon, 325 kaatuen dardanilais-käden kautt' olisit menehtynnä, lempesi unhottain, joka sull' oli nuoria kohtaan, kurja, jos kohdannut sa et ois veliparvea, Forkon poikia, seitsemän joit' luvult' olj sekä seitsentä peistä paiskasivat: kypäräst' osa, kilvestä muut takasin taas 330 kimmahtavat; osittain osuvat Venus esteli armas ruumihist' tään. Vakavall' Aeneas Akhaatelle lausuu: "Annas peitsiä; jos osuneet ovat ennen Akhivoin ruumeihin Troijan kedoll', enp' ole paiskova turhaan nyt Rutuleihinkaan." Sitt' temmattuaan ison keihään, 335 sen lähettää: tuo kiitäen Meonin vaskisen kilven lens lävitsen sekä haarniskan kuten myös poven puhkas. Täll' avuks Alkanor veli sai tukeaan velimiestä lannistuvaa kädellään: läpi tään olan lennettyänsä eellehen kiiteli peitsi ja hurmeisna piti suuntans; 340 vaan sen jo oikea käs nivelist' olaltaan tehotonna häili. Nyt veljensä ruumihist' ottaen peitsen, Numitor tähtää Aeneahan: hänellenp' ei sallittu ollut sattumahan, mut suuren Akhaten reiden se mursi. Luottaen ruumihisen tukevaan tähän Kuresta Klausus 345 riensi ja kurkkuhun löi Dryopin etähältäkin julman keihäänsä, väkeväst sysätyn; sepä haastavan äänen, hengenkin, lävistäin salitinluuns, salpasi; mut tuo suistuvi maahan päin, ylen antaen paksua verta. Kolmepa thrakialais-Borean ylevää sukukuntaa, 350 kolmet, joit' Idas-isä laittoi Ismaran maasta, kaatoi tappelujen kihinässä. Jo ehti Halesus, aurunkolais-sotajoukot ja sai Neptunonki heimo, mainio myös hevosista Messapus. Vuorohon koittaat toisians' karkoittaa; Ausonian portillakin jo 355 taistellaan. Kuni korkean taivahan vastaistuulet kiihtyvät taistelemaan rajultaan, väeltään tasavoimin: eivät ne toisiahan, — ei pilvet eik' meri väistä; kauan häilyvi taisto, on jäykkänä vastassa kaikki: näinpähän Teukroinkin sotarinnat ja näin Lationkin 360 yhtyvät, kun kävi mieheen mies sekä jalkahan jalka. Tällöin muualla päin, johon ympyräpaasia paljon, vierulta runkojakin revityit' oli tunkenut virta, arkadilais-väki tottumaton kävi jalkasin taistoon; kun, Latinoin näki ahdistaess', samovan pakohon sen 365 — koskapa heit' uvehistaan luopumahan rytömaa sai —, keinohon ainoahan, mikä jää pulahetkinä, ryhtyin, Pallas nyt anoen, toruenkin pyys urommaksi: "Minnekkä karkaatten, toverit? Urotöiden ja teidän johtajan Evandron nimen kautta ja saatujen voittoin, 370 toivonikin vuoks kilpaamaan isän kanss' urotöissä: älkäät juoksuhun luottako! Raudalla raivata täytyy tie vihamiehien kautta. Miss' uhkaa miehien parvi tihjänä, sinn' isänmaa jalo teidät ja päällikön Pallaan vaativi. Ei jumalat, inehmolliset mut vihamiehet 375 vainovi meit': yhenlaisia mieleltä, voimilta oomme. Kas, tuolt' estävi meit' ison aavikon pohjaton telki; maall' ei voi paeta: merehenk' vai Troijahan lähtään?" Näin nimeten vihamiehien parven keskehen syöksyi. Hällen vastahan ens kovan Onnen suomana sattui 380 Lagus: täänpä hän, kun ylen raskasta paatta se kiskoi, keihään paiskattuaan, lävistää, miss' erkivät rungon rangasta kylkienluut; takasin sitt' tempavi peitsen luihin tarttunehen. Käsikseen ei ehtinyt Hisbo, vaikkapa toivoi tuot'; tätä ennenpä syöksyvän kimppuun, 385 kun varomattomast ystäväns julmasta kuolosta raivos, Pallas ehti ja kosteahan sysäs keuhkohon miekan. Käi Stheneloon käsiks sitte ja vanhasta heimosta Rheton Ankhemoloon, emopuolen mi rohkesi tahrata vuoteen. Kaaduitten tekin, kaksoiset, Rutuloin ketoloilla, 390 Laris ja Thymber, Daucin niin yks'muotoset lapset, että he vanhempiaan hupahan erehdyksehen saivat; mut kamalamp' eromerkin Pallas nyt teki teille: sillä sun, Thymber, pääsi Evandron katkasi miekka; sun taas oikea käs haki, Laris, säileä turhaan, 395 sormet kun hervottuneet varaten kävi kalpahan kiinni. Arkadit yltynehet torunnast', uron oivia töitä nähdessä, taistoon saa murehen, hävynkin sekatunne. Silloin vaunuissaan ohi rientävän Rhetesen Pallas surmaa. Tää välihoivapa suotiin Ilolle vielä. 400 Sillä hän Iloa koht' oli pahkunut raskahan keihään, mink', osuen välihin, sai Rheteus, uljahin Teuthras, sua paetess' sekä Tyreä-veljeäs; vaunusta suistuin kuollessaan Rutuloin ketomaita se potkivi jalvoin. Aivan kuin sopivaisena poutana, kiihtyess' tuulten, 405 metsän pistääpi tulehen eri kohdista paimen; äkkiä vallattuaan välyksen leviää yli laajain kenttien yhtenä nyt tulen loimotus kammottavainen; leimujen leikkiä tää tytyväisenä istuen katsoo: näinpähän urhouskin tovereiden yhtehen yhtyy, 410 Pallas, sun avukses. Mut taistossa tuima Halesus syöksyvi tappeluhun sekä peittyy kilpensä suojaan. Tää telottaapi Ladonan, Feretan ja Demodokonki: oikean Strymonion käden, tään kohottais sitä suulle, katkasi säilällään välähyttäen; paadella Thoan 415 lyö näköhön, musertain verisiks niin luut sekä aivot. Aavistaen isä metsihin olj salannunna Haleson; vanhana kuolohon kun tää tummeat silmänsä sulki, valtasivat hänet Parkat, Evandron nyt vasamille määräten. Tään käsiksen kävi Pallas näin rukoellen: 420 "Oi, isä Thybris, suo vasamalle, min viskata aijon, onnea, löytämähän tien rinnan kautta Haleson! Nää asehet, urohon tamineet sinun tammesi saapi." Kuulipa haltia näitä, kun suojas Imaust' Haleso, onneton, arkadilais-vasamallen jäi povens paljaaks. 425 Vaan sodan urhea henk, Lausus, ei parvensa suonut lannistua tämänmois urohon kukistuksesta: tappaa ensin Abaan edestään, kahakan parahan tukisolmun. Kaatuvat Arkadian pojat, kaatuvat myöski Etruskit, Teukrotkin, jotk' kreikkaalais-käsist' turmansa vältti; 430 yhtehen käy väki joukolta, johtajiltaank' tasavoimin. Ahtaa rintamoaan takajoukk'; ei kätt' tahi peistä voi vivahuttaa ahdingolt'. Täält' ahtavi Pallas, vastassa Lausus tuolt'; — ei poikenneet ikäns paljon, ei näköns' uljaatkaan, mut heilt' oli kieltänyt Onni 435 pääst' isänmaahansa takasin. Ei sallinut heitä keskenäns' ottelemaan its' mahtava herra Olympon. Kohtapa nää jalommalt' vihamieheltä kohtalons saavat. Turnon sillävälin sisar armas auttamahan käsk Lausoa; vaunuissaan nopeasti se kiis väen kesken. 440 Kun näki kumppanit, ääns: "Jo on taistosta luopua aika! Yksin Pallasta vastahan käyn; mull' yksinpä Pallas suotakohon; halajaisinp' ett' täss' isäns katsomass' oisi!" Näin nimeää; toverit, kuten käski hän, kentältä taantuu. Vaan Rutulein pois mentyä reipas mies kopeoita 445 käskyjä tään imehtii sekä Turnon kookasta vartta katsovi hämmähtyin, tähystäin tätä synkkänä kaukaa. Näin nimeten meni vastoamaan nyt hän tyrannille: "Mua joko johtajan kiitetähän taminein otannasta, tai yleväst' erostan'. Isällein saman arvosta on se. 450 Heittäös uhkat!" Näin nimeten kesk'kentälle astuu. Arkadien sydämessäpä mut veri kylmäksi hyytyy. Turnus vaunuistaan alas hyppäs ja jalkasin päätti kamppailla. Kuten leijona huomattuaan ylängöltä aikovan tappeluhun härän, kentällä seisovan, kaukaa 455 kiitävi; semmoinen tulevan oli Turnonki muoto. Tään kun peitsensä kannatusmatkalle tullehen luuli Pallas ens käsiks käi, jos käynyttä heikommin voimin taistoon auttasi Onni ja näin ylä-ilmahan lausuu: "Kautt' isän kestityksen sekä pöytien, joihin sä saavuit 460 outona, Alkides, anon; auttaos aijetta suurta! Nähköhön kuollessaan hän mun verisen asun hältä riistävän, voittajakseen minut nähkööt kuolevat silmäns'!" Urhoa kyll' Alkides kuuli ja rintansa pohjaan raskaan huokauksen pakottaa sekä katkerast itkee. 465 Vaan isä lohduttain nimeää pojalleen nämät lauseet: "Määrätty kuolionsa hetki on kullekin; on elon aika kääntymätön, lyhyt kaikkein; mut se on kuntosan tointa mainettaan urotöill' edistää! Ison Troijanki muurein all' useat jumalain pojat kaatui; sielläpä syöstiin 470 lapseni Sarpedon. Odottaa siis Turnoa kerran Luomansa, sallitun kun elon ehtivi hän rajapyykkiin." Näin nimeten Rutuloin ketomaille hän silmänsä suuntaa. Vaan Pallas koko voiminehen nyt peitsensä paiskaa, ontosta huotrastaan myös tempaa säihkyvän säilän. 475 Sinne se kiitäen, miss' olanpäätä suojeli kilven pää, putoaa sekä, tien avaten läpi laitojen kilven, vihdoin raapaisee ison Turnon vartalohonki. Turnus taas terävän, raut'kärkisen peitsensä kauan viipattuaan, päin Pallasta heittää; sitt' täten lausuu: 480 "Katsoppa, jos paremmin lie tunkeva peitsemme!" Sen vain virkki; mut kilvenpä, kuin monin kerroin raut' tahi vaski- kerrokset suojelikin häränvuotaa verhoamalla keskeltä puhkaisee hänen peitsensä voimakas vauhti pantsarinkin pidäkkeet sekä julmasti raastavi rinnan. 485 Turhaan haavastaan hän tempaa lämpimän keihään, yhdessä seuraapi tätä tietä hurme ja henki. Haavahans sortuu: helskähtävät asehens ylitsensä, maahan kuin verisin suin suistuvi kuolemahansa. Tään luo seisahtuen nimes Turnus: 490 "Tarkkahan kertootten minun lausehet, Arkadilaiset, Evandroll': kuten ansaits, annan ma jällehen Pallaan. Haudan kunnia, peijaisista jos lohdutust' ompi, häll' luvataan. Häll' ei vähän arvosiks Dardanon kestit nouse!" Näin nimeten jalallaan vasemmalla hän tallaa 495 hengettömään, isopainoisen vyön riistäess' siltä, piirretynkin tihotyön: miten häätaloss' yhtenä yönä miesten seurue murhattiin, sijans kuin veristettiin joitapa Eurytisen Klonus-poika olj veistänyt kultaan: saatua saalihiks sen iloten omistaapi nyt Turnus. 500 Tietämätön tulevast' on kohtalost' ihmisen mieli määrääkin pitämään, kun sill' on myötänen onni! Aikapa Turnollekin saa, jolloin hartahast soisi Pallaan säilyneheksi ja saalista tuota ja päivää harmitteleepi! Vaan toverit valittain sekä itkein 505 kilvelle nostettuaan, Pallaan pois joukossa vievät. Mink', oi, murheen, mink' isälles sinä kunnian tuotat! Tää ens päivä sun sai sotahan, tää myöski sun poisti; milliset kuitenkin Rutuloin kasat jälkehes heität! Moisen onnettomuuden ei huhu, mut vaka tieto 510 ehtivi Aeneall', olevan omiens liki hengen vaaraa, myös ajan, ett' Teukroill' paenneill' avuks rientäs. Miekalla hän lähimmät tuhoaa sekä peitsellä, kiihtyin, raivaa tien avaraks väen kaut', sua, ylpeä Turnus, uuteen otteluhun hakien. Pallas ja Evander, 515 kaikk' ovat mielessään: pitojuhlat, joihinka ensin vierahaks sai, lupauksensa suomat. Neljä hän Sulmon poikaa nuorta ja myös saman verran, jotk' kasvatti Ufens, ottaen kiinn' elävältä, ne Tuonelan hengille jääksii, ettäpä polttotavan tulen vangittujen veri kastais. 520 Sitte Magoon etähäisehen paiskasi turmasan keihään. Tuo kumartuin sen väist'; ylitseen lens hirveä peitsi; polvia tään halaten, rukoellen sitt' ääntävi näitä: "Taattosi haamun kautta ja Julosi kasvavan toivon pyydän henkeni säästämähän isän kuin pojan vuoksi! 525 Mull' on suur talo, on kuvattuu hopeaa isot joukot kätköön kaivettu maahan, on taottuu, takomatta kultaa kimpalettain. Tuo eihän voittoa Teukroin kääntäis eikä mun henkeni tuottane niin ison haitan." Näin nimes; Aeneas häll' lausuvi vastaten näitä: 530 "Minkäpä kullan tai hopean talenteista sa kerroit, säästä ne lapsilles! Sodan keskustelut jo on Turnus ensinnä katkaisnut niin kohta kuin Pallaksen tappoi. Tään hyväksyy Ankhisen haamu ja poika Julus!" Näin nimeten kypärään vasemmallansa otti ja vääntäin 535 pyytävän kaulan, hän miekkansa syöks ihan kahvahan asti. Poika olj Haimonin tuossa, se Febon, Diananki pappi, nauhoineen pyhä päähine suojasi jonk' ohimoita, kiillellen kokonaan puvust' ynn' etevist' asehista. Yhdyttyään ajoi tään kedollen, pudonneen tavatenpa 540 hän telottaa sekä peittävi varjolla kuolon; Serestus vie otetut asehet olallaan, Mars, sull' ilo-uhriks. Taistelun uudistaa Vulkanon heimoa suurta Caekulus kuin myös Marsien vuorilta saapunut Umbro. Vastassa raivoo Dardanon poika. Hän miekalla hakkaa 545 Anxurin vasemman käden, kilvenkin alas maahan. Tää puhunut jotakin isonmoist' olj ja karttuvan luuli tarmonsa lausehist', taivaasen kehuess' urouttaan; itselleen lupael ijäkkyyttä ja vuosia paljon. Vastahan Tarkvitus hypäten komeoiss' asehissaan, 550 min salo-Faunollen Dryope imp' synnyttänyt olj, puuttui raivoavan etehen: tuo vauhdilla heittäin peitsensä, näin lävistää sotapaidan ja kookkahan kilven; sittepä pään, anovan tehomatta ja aikovan paljon lausua, hän sivaltaa alas maahan ja lämmintä runkoo 555 vierrettäen, vihamiehen rinnan yl' lausuvi näitä: "Siinä sä maata saat, kuvatus! Sua ei paras äiti maahan peitä tai isänmaa jäseneitäsi multaa haudalla: lintujen ruoaksi jäät tahi, aavahan painuin, aalto sun vie sekä nälkäiset kalat nuolevat haavas!" 560 Kohtapa Antaioo, Lukast', etevimpiä Turnon urhoja ahdistaa, Numaa ja Kamertesta nuorta, Volscensin uropoikaa; tää oli rikkahin mailtaan kansassa Ausonien sekä hallitsi tyyntä Amykloo. Niinkuin Aigeion, mink' kerrotahan sata kättä 565 käyttänehen sekä suusta ja rinnasta puol'satasesta liekkiä suitsuttaneen, kun Juppiterin ukonnuoliin kilpiä niin useoit' tärisytti ja paljasti miekkoj': Aeneas siten myös koko kentällä voittaen riehui, hurmeesta kunis lämpesi miekka. Kas, vielä Nifaeon 570 neljähän hän hepohon sekä rintaa vastahan tähtäs. Vaan nuo, astuvan kun näkivät etähältä ja vahvaan ärjyvän, vauhkoutuin takasin peräyntyvät hurjast, kaatavat siin' ajurin sekä rantaan rattahat vievät. Silloin valkoisten hevosten parinensa Lukagus 575 keskehen saa ja Liger-velikin; veli ohjalla hoitaa orheja, tuima Lukagus mut paljasta kalpoa käyttää. Eipähän Aeneas täten raivoavaisia siedä; hyökkää näill' etehen, samoten kamaloin' vasamoineen. Jolle Liger: 580 "Et hepoloit' Diomeden, et vaunuja näe sä Akhilleen, et Frygian ketoloit': elämäs nyt kuin sota loppuu tuoss' ihan paikassa!" Mielettömän Ligerin tämän moisten lausetten kajahtaiss' etähälle, jo Troijanki urho vastintaan varustaa, lähettäin vihamieheen peitsen, 585 kun ojentuu edustalle Lukagus ja nirkkoa käyttäin lyö hepojaan; tään juur ojentaiss' vasemman jalan, taistoon valmistuessa, jo säihkyvän kilven reunojen alta kiitävi keihäs ja tään vasemman kupehen lävistääpi; vaunuistaan tupertuin ulos kuoleva nurmelle suistuu. 590 Hurskas Aeneas ääns katkerin lausehin hälle: "Ei hepojen hidas juoksu, Lukagus, sun vaunuja meille heittänyt eik' kumonneet vihamiehienkään peloitukset! Rattahilt' its' hypäten sinä valjakon hylkäsit!" Lausuin näin anastaa hevot. Kurkottaa käsiään veli parka 595 häll' asetonna, kun vaunuist' olj myös vierähtänynnä: "Sun sekä niiden kautta, jot synnyttivät sinut moiseks, Dardano-mies elämään' edes säästä ja pyyntöni kuule!" Näin anovallen Aeneas: "Et lausunut äsken lausehet nää; siis kuole ja veljenä veljeäs seuraa!" 600 Hengen sitt' olopaikan, rinnan miekalla puhkoo. Näin jakel pitkin kenttiä kuoloa dardanilainen johtaja, raivoillen veden tulvan tai rajun myrskyn laisna. Jo hyökkäävät ulos vihdoin, jättäen leirin, poikansa Askaniuski ja turhaan saarretut miehet. 605 Juppiter Junollen sill' aikaa näin nimeääpi: "Oi sisarein sekä myös minun armahin puoliso, niinkuin luulen, auttaapi Venus, — siin' et erhettynyt oo —, Dardanojen sotavoimaa, kun ei taistossa miesten käs ole vahv' eik' urhokas miel eik' kestävä vaarat!" 610 Junopa nöyränä häll': "Oi miksikä, puoliso kulta, sairasta kiusaelet, miks nuhteitas varovaista! Jos olis lemmelläin sama voima, mi ennen, ja niinkuin vieläkin täytyis olla, sä et sitä kieltäis multa, kaikenvoipa, ett' taistosta Turnon pois pelastaisin, 615 Daunolle ett' isälleen hänet saattaa vaarata voisin. Jääköhön, hukkukohon viaton verens Teukrojen kostoon, vaikka hän johtaakin sukuaan suvustamm' ylevästä, Pilumnus jonk' oli es'isä neljäs; vaikk' käsin runsain, vaikk' useasti hän suuria lahjoja templihis kantoi!" 620 Häll' ylevän nyt Olympon valtias lyhvehen lausuu: "Kuolohon uhkaavaan anotaan jos viivytys-aikaa miehellen poloselle, jos tehdä sen voivani luulet: vie Turnus pakohon, hänet aut' tuhost' uhkoavasta! Tuohon ma myöntyä voin. Vaan jos joku suurempi toive 625 kätkeyp' pyyntöihis ja jos sie koko taistelun luulet voivasi muuttaa johdattaen, niin turhia toivot." Junopa kyyneltäen: "Mut ehk, mit' et lausehin myönnä, myöntäisit sydämessäs ja Turnollen elons soisit! Nyt viatont' odottaa kova kohtalo, — taikka ma aivan 630 oon erehtynnä. O, ennen pettäköhön mua turha pelko ja kääntyköhön, kuten voi, parempaan sinun aikees!" Kun oli nää nimennyt, läks taivahan kannelta oitis ilman kautt' ajaen rajutuulella, pilvehen peittyin, Iliolais-sotarinnan ja luo Lation varustusten. 635 Sittepä haltiatar sumuloist' ihan ohkasen haamun Aeneaan näköiseks, (— ett' ihme olj katsoa tuota! —) dardanolais-asehin varustaa, jälittäin urohon pään töyhtöä, kilpeäkin; tää tyhjiä lörpötteleepi järjettömyyksiä, Aeneaan kävellyst' apinoiden 640 kuollon jälkehen kuin hoetaan samovan kuvatusten tai kuten tuntoa hervottonutt' unen houraus pettää. Näin sotarinnan eess' iloten karehtiipi nyt hahmo, urhoa härnäellen vasamilla ja äänellä kutsuin. Turnus vainovi tuota ja kaukaa viuhuvan viskaa 645 peitsen; se kääntyen mut pakohon heti hoippasi poijes. Koskapa Aeneaan pakohon nyt mennehen Turnus luuli ja mielessään, raju, tyhjää toivoa kantoi: "Aeneas, mihinkäs pakenet? Älä kihlojas hylkää! Maata mun käestäni saat, jota merten kautta sä etsit!" 650 Näin nimeten hän seuraa sylkytellen sapeliinsa paljasta eik' ilon aihettaan näe tuulien vievän. Sattui seisomahan alus, kytketty korkean vuoren särmähän, minnekkä vei tikapuut sekä laskettu silta; tällä Osinius olj kuningas Klusion mailt' tullut. 655 Tänn' aran Aeneaan kuvatus lymyhyn paetessaan heittäytyi eik' Turnuskaan hitahampana vainoo, voittaen esteitä sekä kiidellen yli siltain. Tuskinpa laivahan ehti, kun katkas Saturnia touvin, — laivan kun irtaunneen vei luoteella ulapalle. 660 Aeneas juur poisolevaa hänt' etsivi taistoon, kohtaamans useat urohot Manalaan lähetellen. Eipähän köykäinen enähän kuva pyrkinyt piiloon, vaan ylös liidellen se jo mustahan pilvehen peittyi; Turnuksen mut tuulispää vie keskelle merta. 665 Katseli taa, osumaans imehdellen, ja kiittämätönnä säilymisestä hän tähtihin päin molemmat kädet nostaa: "Oi, isä kaikenvoipa, sa katsoitkos kovan onnen moisen mun ansainneen, nämät kärsimähän kuritukset? Minnekkä meen? Haa, mist' erosin? Karatenk' omillein saan? 670 Näenkö mä Laurentolaisten taas varustukset ja muurit? Miksikä luulevatkaan urohot mua, joita ma johdin? Enkö mä heittänyt heit', oi leimaus, julmahan kuoloon? Nytkin harhoavan näen heitä ja syöstyjen voihkat kuulen. Haa, mitä teen? Tai missäpä pohjaton maa mun 675 nielisi? Voi, tepä jos edes armahtaisitte, tuulet! Kallioriuttoihin, — teit', Turnus, hartahast' pyydän —, viekäät, paiskatkaat alukset Syrttein kivisärkkiin, jonnekka ei Rutulot eik' vainois kielevä maine!" Näin nimeten sydämessään häilyvi sinne ja tänne 680 mieletön, josko hän miekkahan moisen tahransa vuoksi syöksys ja miekan hirmuisen läpi kylkien työntäis, vaiko hän heittäytyis merehen sekä rannikon lahteen pyrkisi uiden ja sais taas Teukrojen kanss' aseleikkiin. Keinoa kumpaakin koki kolmasti; kolmasti suurin 685 Juno sen esti ja, miehyttä säälien, häll' levon tuotti. Aalloill' lelluellen, vaoten mert', tuulien mukaan, hän isän Daunuksen ikivanhaan linnahan saapuu. Vaan nyt tuima Mezentius, Juppiterin kehotuksest', yhtyy tappeluhun karaten ilosiin Troalaisiin. 690 Hyökkää tyrrhenilais-sotajoukko ja kaikki he yhtä miest' tätä kiukuissaan useoin' vasamoinehen vainoo. Kallionmoisena hän, avaraan merehen mikä pistää, tuulien raivoillen avonaisna ja lainehill' altis, kaiken voiman ja taivaan kuin meren melskehet kestää, 695 seisten järkkymätään: täten Dolikhaon pojan Hebron maahan kaas, kera tään Latagon sekä pelkurin Palmon: hän Latagoon nyt hirveän suurella paadella paiskaa aavistamattomallen ihan muotoon; Palmolta polven murskattuaan hitahaks pakohon teki; Lausolle antaa 700 tään asehet olallen ja sen päähän kiinnitti töyhtön. Vieläpä Evantheen frygilaisen ja myöski Mimantan, kasvinkumppanuksen Parisen, min sai saman' yönä taatollen Amykolle Theano, kun soihdusta raskas Cisseis-kuninkaatar Parin: kotonaan Paris lepää 705 linnassa, mut Lation maa kätkee oudon Mimantan. Aivankuin salokarju, min korkeilt' tunturilt' ajaa koirat raatelijat, jota on Vesulon näremetsä kauan suojellut tahi Laurento-lamp' elätellyt kaislistoillaan, — kun tämä verkkojen keskehen puuttuu, 710 seisahtuu öräten kamalasti ja harjansa nostaa: ei uroutt' ole kellään reimasti kimppuhuns käymään, vaan meluten, varoen vasamill' etähältä he vainoo; tuo vain käännäiksen joka suuntahan pelkeämättä, hampaitaan kiristäin sekä seljästä puistellen peitset: 715 niin nekin, närkästyneet mi Mezentiukseen oli syystä, paljahin miekoin ei rohenneet hänehen käsiks käydä; kaukaa peitsillään sekä huudolla härsyttävät vain. Saapunut olj Akron, Korython ikikuululta maalta, helleniläis-mies, häät hopussaan joka siksehen heitti; 720 tappelun tuoksinahan kun tään näki tulleheks kaukaa, jollenka töyhtön ja purppura-vaattehet morsian antoi: nälkäinen kuni leijona, kuljeksiess' erämaita, kun sitä vaivaapi kova nälkä, jos pelkurikauriin oljentuu näkemään tahi korkeasarvisen hirven, 725 irjuen irvistää hyvillänsä ja harjansa nostain, päällen syöstyähän revaltaa sisälmykset ja tällä hirveestä kidastaan kamalasti nyt vuotavi hurme: tuimasti näin tiheään vihollisten Mezentius parveen hyökkävi. Kaatuupi polonen Akron sekä potkii 730 mustaa maat' jaloillaan veristäin asetten säpäleitä. Vaan ei karkaavaa se Orodesta kaatoa kehtaa, eik' salavihkaan selkähän peitsellä paiskata haavaa; kiis etupuolelta vastaan, näin mies vastahan miestä käi, kavaluudessa ei ovelamp, mut voimilta vahvemp. 735 Keihääsen nojaten lask jalkansa voitetun päälle: "Aimo Orodes, melkoinen sodan ponsi, jo kaatui, miehet!" Tuot' toverins' säestää ilosest pilaellen. Vaan tämä kuollen: "Et minust' ilvehdi kostota kauan, kenpä sä lietkin, voittaja; myös samanen sua onni 740 oottavi, kohta kun suistua näillen saat ketoloille!" Vimmasta irvistäen Mezentius virkkavi hälle: "Kuole nyt; vaan jumalain isä kuin inehmoin kuningas on säädellyt minust'!" Tään nimeten veti ruumihist' tuuran. Tuon lepo pitkällinen sekä rautainen uni painaa 745 silmiä; sulkeuvat näkimens ikipitkähän yöhön. Caedikus Alkathoön telottaa, Sakrator Hydaspen, Parthenion Rapo lyö sekä voimilta jänttärän Orsen; Messapus Klonion ja Lykaonilais-Ericeten: tuonpa, kun vauhkouneen hevon vaunuista putos maahan, 750 tään jalk'miehen jalkasin. Lykialais-Agis saapui, jonka Valerus, ei osaton isiens urouusta, kaatoi; vaan Thronion Salius, Saliuksen Nealces, nuolelta, keihäältään etähällen kantavalt' oiva. Tuima jo Mars jaellut surujaan oli kumminki puolin, 755 kuoloakin; samoten oteltiin, samotenpa nyt kaatui voittajat kuin tapanneet; ei kumpanenkaan ota karkuun. Juppiterin palatseissapa haltiat säälivät tyhjää kiukkua kumpaisen sekä ihmisvaivoja näitä; täältä Venus, mut tuoltapa katsel Saturnia Juno, 760 kuin tyly Tisifone rajuaa tuhanten otelmassa. Vaan pudistain jätinmoista nyt peistä Mezentius astuu riehuen kentällen. Min verran suuri Orion, kun meren keskellen jalan käy syvimpäin syväreinkin halki ja, tiens avaten, oliltaan ulapast' yleneepi; 765 tai ijäkkään sarapuun kuten vuorien huipulta nousneen juuret on maassa, mut pilvien keskehen kätkey latva: näinpähän aseineen kamaloine Mezentius astuu. Aeneas tätä vastaan, tään väkijoukossa nähden, hankkeu lähtemähän. Hän seisoo peljästymättä, 770 urhollist' odottain vihollista ja luottaen voimaans; laskettuaan näkemält' välimatkan, min peitsensä kantaa: "Oikea käs, jumalain, sekä peitsi, mink' aijon ma laittaa, nyt apun' olkohot! Ruumihist' Aeneaan minä herjan riistettyyn sotapaitahan, voiton merkiksi, Lausus, 775 sua lupajan puettaa!" — nimes. Kaukaa viuhuvan keihään heitti, mut kilpistyen tuo kilvestä lensi ja kauas oivaan Antenoriin osui, vatsan ja kylkien koskeen; Antenoriin, Herakleen toveriin, joka, Argosta lähtein, saanut Evandron luo olj ja Italo-linnahan jäänyt. 780 Haavast' toiselle aijotust', onneton, syöksi ja katsoin taivahasen päin kuollessaan sulo-Argoa muistel. Syöksipä Aeneaskin jalo keihään: tuo läpi kilven kolmenkertaisen vask'kuoren ja liinasen peitteen, kolmetkin perättäin härän vuotaa puhkas ja tarttui 785 vatsahan tään mut ei väkeään lamannut. Heti miekan Aeneas, äkätess' ilokseen vert' tyrrhenilaista, huotrasta tempaa, innolla käyden häärivän kimppuun. Huokasi raskaasti isä kultansa rakkaudesta Lausus, kun näki tuota, ja kyyneltä silmänsä vuosi. 790 — En sun armottomaa telotustasi tai urotöitäs aika jos myöhäinen tekoas on uskova moista, en sinust' ääneti oo, oi miehuinen jalomieli! — Tuo takasin peräyntyen kun rajarikkona poistui häintuskin sekä kilvessä vei vihamiehensä keihään, 795 hyökkäsi poikainen, asetten välihin sekottaiden; kunpa jo Aeneas kätens nostanut olj sivaltaakseen, astaht tää ala miekan ja tuota hän viivyttämällä ehkäsi; seuraa tuost' toverein ilohuuto, kun poistui pois isä, jonk' oli suojellut pojan kilpi; he kaukaa 800 paiskovat keihäitä sekä häiritsevät vihollista peitsillä. Aeneas rajuaa, pysyen ta'a kilven. Aivan kuin raemyrskyt syöksyvät puhjettuansa joskus ja kyntäjät tää saroiltaan hajalleen ajeleepi, kun vaellusmies, viljelijät kaikk' etsivät suojaa 805 linnassa tai joen viemill', luolissai ison vuoren, mailla kun myrskyelee, ett' voisivat, laattua ilman, työtänsä jatkaa: näin joka suunnalta peitsien pilven lyömänä Aeneas, tapellessansa kun rajuaapi, kesti sen kaiken ja Lausoa toruu, Lausoa uhkaa: 810 "Kuolemahan mihin syöksyt ja voimistas yli rohkeet? Rakkaus pettää sun varomattoman." Mut yhä vaan se mieletön hyökkää. Nyt jopa kiivaammin viha julma dardanilais-päämiehessä nousi ja Lausolle Parkat viimeis-säikehen kehräsivät, kun työns ison miekan 815 Aeneas läpi miehukkaan ja sen kaikkine kätki: puhkasi miekkansa kilven ja sen tamineet kevykäiset, pehmeän viitankin, min kullalla kirjonnut äit' olj; rinnan tään veri täyttää; sitt' elo ilmojen kautta murheisn' erkani Tuonelahan sekä ruumihin jätti. 820 Vaan kun kalvistuneen näköhön sekä muotohon katsoi, kasvoihin imehen haleoihin poika Ankhisen, huokasi raskaasti suruissaan ojentain kätens hälle, kun isän rakkauden ajatus hänen liikutti mieltä: "Milläpä sull', urotöistäs näist', oi onneton poika, 825 milläpä Aeneas jalon luontosi palkita voipi? Saat asehes, joist' oot ilonnut; sinun vanhemmill' annan tuhkasi haudattavaks, jos tuo sua painavi huoli! Lohduksi olkohon tuo, polonen, katalaan erohos, ett' Aeneaan käden kautt' olet kaatunut!" Arvelevaisii 830 kutsuvi hän tovereita ja maast' ylös auttavi häntä, tukkaa tään veren tahraelless' su'ittuu tavan jälkeen. Sillävälin Tiberin joen luona tään isä huuhtoi haavaansa jokiveellä ja puun tyvellen nojauntuin virvotti ruumistaan. Etähälläpä oksilla riippui 835 vaskinen nyt kypäräns, vaan maall' asehet vetelehti. Aatelistost' etevimmät olj luonaan; itse hän karsein, huohottaen virumass' oli, kammatun partansa laskein rinnalle; Lausosta hän kyselee, lähettäin useoita kutsumahan takasin, surukkaan isän käskyjä viemään. 840 Vaan toverit jopa kilvellä toivat ruumista Lauson, itkien, kelpoista sekä saanutta hirveän haavan. Itkun jo kaukaa kuul kovan onnen ouniva mieli. Mullalla harmahat tahraapi nivuksensa ja nostaa kumpaisen käden taivasta kohti ja ruumista halaa. 845 "Semmoinenk' elämään halu mull' oli, poikani, että itseni e'est' vihamiehiä vastaan mennä sun sallin, mun sukuain? Sinun näittenkö haavojen kautt', isäs, säilyin, kuollostas elämään? Haa, nytkös kurjalle vihdoin maanpako on rasitukseks! Nyt vast' sain syvän haavan! 850 Mie, oi poikani, sun nimes tahraelin rikoksilla, valtio-istumeltai isien vihan vuoksi ma syöstiin. Jos piti kärsiä mun isänmaan sekä kansani koston, kaikkehen surmahan mie elon syypähän antanut oisin. Nyt elän! Valkeutt' enk' inehmoin ole jättänyt vielä! 855 Mut jätän sen!" Heti näin nimeten kohoaa kipeälle longalleen sekä vaikk' kipu suuressa haavassa vaivaa, lannistumatta hän käskeepi hevon tuoda; se häll' olj lohtuna ynn' ihanelmana kilpausvoittojens vuoksi. Murhehtivallen hän nimeää sekä alkavi näillä: 860 "Rhebus, jo kauan, — jos mitäkään pysyvää inehmoill' on —, viivyimme. Veriset tamineet nuo voittaen tänäin, päänkin Aeneaan sinä tuot sekä Lausoni tuskain kostajan' oot kerallain; mut voittoa jos väken' ei saa, yhdessä kaadut. Ma en, näet, urhokkain, sinun luule 865 sietävän vierasten komentoo eik' Teukrojen herraa!" Virkki ja selkähän kapsahtain asettui kuni ennen vankasti, temmattuaan molempiin käsihin teräkeihäät; hehkui päässänsä vaski ja myös hevosjouhinen töyhtö. Kentälle näin nopeaan karahuttaa. Mielessä kuohuu 870 hirmuisen häpeän sekä vimmaavan surun tunne; raivoten vaivaa lempi ja myös katalan omatunto. Kolmasti Aeneast' tämä korkea-äänisnä kutsui. Aeneas tuon tuns sekä näin iloten aneleepi: "Tehköön tuon jumalain isä kuin myös suuri Apollo, 870 että sä kanssani käyt otelmaan!" Tään nimes vain sekä vastahan uhkaten käy vasamoineen. Vaan tuo: "Surmattuas pojan miks pelotat mua vielä, julmuri? Tää oli ainoa tie, joten mun hukuttaa voit. Surm' ei kauhuksi oo meill' emmekä hengistä huoli. 880 Lakkaa, kuolemahan tulen nyt sekä sulle ma ens nää lahjaksi tuon!" Nimeten vasaman lähettää vihamieheen; heittävi toisen ja sitten taasenki toinen jo lentää kilpehen verrattomaan; mut kestää kultanen kilpi. Kolmasti ratsastain vasempaan hän kiertävi tuota, 885 peitsiä heitellen; myös kolmasti Dardanon urho kilvellä vaskitetull' ison kiertää kanssansa metsän. Sittepä kun ikävistyy vitkasteluun, monen peitsen nyhtämiseen, epäsuhtanen taistelu kun ikävöittää: paljon arveltuaan jopa hyökkää viimeks ja viskaa 890 taistelijan uvehen ohimoihin onsihin keihään. Pystyhyn keikahtaa hevonen sekä pieksävi ilmaa kapjoineen yli kaatuess' suistunehen ritarmiehen, kietoutuu sekä päistikkäin putoaa lapaluulleen. Taivaallen kohoaa Frygien ja Latinojen huuto. 895 Kiitävi Aeneas sekä huotrasta tään terän tempaa; sittepä ääns: "Miss' ompi, Mezentius julmuri, tuo sun hirmuinen väkevyys?" Mezentius vastasi, kunpa ilmahan katsellen näki taivon ja järkehen tointui: "Katkera oi vihamies, miks ärjyt ja kuoloa uhkaat? 900 Ei häpeää ole kuolo enk' niin minä taistohon tullut, eikäpä keskeemme tätä liittoa Lausoni tehnyt. Ainoastaan anon tuot', vihamies jos sen voitetull' antaa: myöntäös haudattaa minun ruumis! Tiedänpä kansan julmasti närkästyneeksi; sen vimma sä estäös, pyydän; 905 sallios poikani kanssa mun haudan kumppaniks yhtyy!" Näin nimeää, osans tietäen kaulansa miekalle suo ja aseillen heruvaan verehen hän henkensä heittää.
Viitteet:
V. 12-13. Viittaus Puunilaissotiin, varsinki toiseen.
V. 22-23. Katso Aen. IX, 727-778.
V. 28-29. Aetolilaisesta siirtolaiskaupungista Arpista Diomedes, Tydeon poika; Diomedes ei kuitenkaan ruvennut sotaan, ehkä Venus sitä pelkäsi (vert. Aen. XI, 226 ss.).
V. 30. Troijan sodan aikana, kuten Iliadi kertoo, haavoitti Diomedes sekä Venuksen että Marssin.
V. 34. "Haamut", nim. Hektorin, Kreusan ja Ankhisen (vert. Aen. II, 270; 772; V, 722).
V. 36. Vert. V, 606, 759.
V. 37. Vert. I, 51.
V. 39-40. Vert. VII, 312, 324.
V. 51-52. Amathus, Pafos ja Idalia olivat kaupunkeja Cyperin saarella, jossa Venuksella oli oma temppelinsä, — Cytherasta vert. Aen. I, 680.
V. 142. Paktolus, Lydiassa (Vähässä Aasiassa) juokseva, kultahiekasta rikas virta.
V. 154. "Huolesta päästen", (vertaa Aen. VIII, 479-503.)
V. 155. "Lydialais-suku", = Etruskit (vert. Aen. VIII, 479).
V. 157. "Kokassaan", nim. koristuksina, "frygilais-jalopeuroja kantain."
V. 159. "Ida" (= Idavuoren halttiattaren kuva) "on yläpuoll'".
V. 166. Tiikeri oli Massikon laivan nimi.
V. 171. "Kulta-Apollosta kiilteli keula", s.o. laivan kokassa kiilteli kullattu Apollon kuva.
V. 173. Ilvan saari = nyk. Elba.
V. 179. Pisa oli siirtolaiskaupunki, jonka Kreikanmaalta saman nimisestä kaupungista Alfeon virran rannalta lähteneet siirtolaiset olivat perustaneet. — "Tottelemaan" nim. päällikköään Asilasta.
V. 189. Kun Faeton, Auringon poika, tuli Juppiterin nuolen kautta tapetuksi, surivat hänen sisarensa sekä ystävänsä Cyknus tätä niin katkerasti, että jumalat sääliväisyydestä muuttivat Faetonin sisaret poppelipuiksi, mutta Cyknon joutseneksi (latinal. sana "cycnus" = "joutsen").
V. 194. "Poikansa", edellisen yhden niminen poika.
V. 196. Kokkaan oli kiinnitettynä terävä paasi.
V. 198. Oknus oli ennustavan nymfin Manton ja tuscialaisen joen haltian poika.
V. 202. "Kolmepa heimoa on" Mantuassa asumassa, nim. Kreikkalaisia,Umbrilaisia ja Etruskilaisia.
V. 205. Benakon (nyk. Garda) järven haltian poika Mincius oli laivan keulaan kuvattuna ja laiva sen mukaan nimitettynä (Mincio virta juoksee Garda järven läpi).
V. 209. "Tuot' veti hirmuinen Triton", joka oli Aulesten laivan kokkaan kuvattuna.
V. 239. "Välihin j.n.e.", nim. arkadialaisen Evandron lähettämän ja troijalaisen, linnassa olevan väen väliin.
V. 252. "Idalais-äiti" s.o. Cybele.
V. 265. Strymon oli erään thraakialaisen joen nimi (nyk. Struma eliKarasu).
V. 271. "Päässään", nim. Aeneaan päässä.
V. 273. "Sirion", s.o. Siriustähden (kaunehimman kiintotähden) "leimu."
V. 290. "Airojen neuvolla muut", nim. pyrkivät rantaan.
V. 313. "Vaskisen verhon", s.o. pantsarin, rintahaarniskan.
V. 316. "Pienenä" = vielä syntymätönnä, niinkutsutun "keisarileikkauksen" kautta päivän valoon saatettu.
323. "Paiskaten", nim. Aeneas, "osui j. n. e."
V. 350. Boreas = Pohjantuuli.
V. 351. Ismara oli erään Thrakian maan vuoren ja kaupungin nimi.
V. 363. "Tunkenut virta" nim. tulvallaan.
V. 463. "Alkldes" = Alkeyn poika, Herkules.
V. 466. "Vaan isä", nim. Juppiter.
V. 517. Sulmo oli kahden samannimisen kaupungin nimi, joista toinen oli Pelignien, toinen Volskien maassa.
V. 520. Samoin uhrasi Akhilleskin kaatuneen ystävänsä Patroklon hautajaisissa Troijan luona sotavankeja tämän haamulle.
V. 526. "Kuvattuu hopeaa", s.o. koverretuin korkokuvin koristeltuja hopeakaluja.
V. 544. Caekulosta ja Umbrosta vert. Aen. VII, 681; 752.
V. 564. Tyyneksi l. hiljaiseksi kutsutaan Amykloa, erästä etelä-Italian merikaupunkia (Kajetan ja Terracinan välillä) siitä syystä, koska siinä oli hengen uhalla kielletty puhumasta uhkaavista vihollisten aikeista, koska ne usein olivat näkyneet turhiksi. Kun sitten Dorialaiset tulivat kaupunkia valloittamaan, joutui se juuri tään vuoksi helposti vihollisten haltuun.
V. 565. Aigeion on sama kuin Briareys (vert. Aen. VI, 287).
V. 619. "Isäns' neljäs" s.o. isänsä neljännessä polvessa (isän-isän-isän-isä).
V. 646. "Se", nim. kuvatus.
V. 704. "Soihdusta raskas"; Paris'en äiti Hekuba, Cisseyn tytär, luuli unissaan kerran olevansa soihdusta raskaana.
V. 708. Vesulus (nyk. Monte Viso), Alppien korkeimpia kukkuloita,Meri-Alppien ja Kottisten-Alppien välillä.
V. 719. Korytho, vert. Aen. III, 170; IX, 10.
V. 739-41. Kuten tästä paikasta näkyy uskoi Vergiliuskin kuolevilla välisti olevan kykyä ennustamaan; Oroden ennustus toteentui.
V. 861. Toisten painosten mukaan oli "jumalain ylenkatsoja" Mezentius antanut hevosellen nimeksi: Phebus (= Apollo, vert. v. 875 ja 878).
V. 888. "Metsän"; siltä näytti kilpeen tarttuneiden keihästen paljous.
V. 902. "Keskeemme", s.o. sinun, Aeneaan, poikani tappajan, ja minun kesken.
V. 904-905. Vertaa Aen. VIII, 481-495.
Sotilakko ja sodan jatko.
Ainehisto.
Aeneas, pystytettyään muistomerkin sen vuoksi, että oli kahdentaistelussa kaatanut kuninkaan Mezention, rohkaisee omiansa ja lähettää suuren lähetyskunnan Pallaan ruumista sen kotimaalle viemään (1-99). — Kuolleiden hautaamiseksi välirauhaa anoville latinolaisille lähettiläille Aeneas suopi 12 päivän sotilakon (100-138). — Evandron murhe poikansa kuolemasta (139-181). — Troijalaiset ja Latinolaiset osottavat viimeistä kunnioitustaan sodassa kaatuneille (182-224). — Diomedeen liittoa anomaan lähetetyt lähettiläät palajavat tyhjin toimin takasin siitä syystä, kosk'ei Diomedes tahtonut ryhtyä sotaan ilmesti jumalain suosimain Troijalaisten kera (225-295). — Latinon tästä syystä kutsumassa neuvoskunnassa, näyttää Latinus olevansa taipuvainen rauhaan Aeneaan kera, jota mieltä Drances kannattaa ja kehottaa, ivaten, Turnoa luopumaan sodasta ja kosimisesta sekä pyytää kuningasta rauhan tueksi antamaan tyttärensäkin Lavinian Aeneaalle puolisoksi (296-375). — Turnon kiivas vastaus Dranceelle ja hänen mielipiteensä sotakannasta (376-444). — Aeneas siirtää väkeänsä likemmäksi kaupunkia; tämä seikka lopettaa sekä neuvottelun että sotilakon; Turnus, uskottuaan ylipäällikön viran amazonille Kamillalle, lähtee eräälle vuorisolakkeelle Aeneasta väijymään (445-531). — Kerrottuaan Kamillan elämänvaiheista, antaa Diana nymfinsä Opiksen toimeksi kostaa Kamillaa pian kohtaavan kuolon (532-596). — Kauan häilyvä ratsuväen tappelu kaupungin edustalla (597-647). — Sitten kuin Kamilla oli tehnyt ihmeteltäviä urotöitä ja viettynyt komeasti varustettua Khloreota vainoamaan, ampui hänet salavihkaan väijyvä Arruns kuoliaaksi (648-835). — Opis kostaa Kamillan kuoleman ja ampuu Arrunsin, tään paetessa kotimaalleen (836-867). — Troijalaisten Onnella tehty hyökkäys päälliköttömäksi jäänyttä joukkoa vastaan saattaa nämät pakenemaan, jolloin paljon väkeä musertuu kaupungin portista sisään pyrittäessä. — Kamillan kaatuminen saa Turnon liikahtamaan väijymysasemaltaan; heti sen jälkeen lähtee Aeneaski vuorisolakkeen kautta liikkeelle (868-915).
Hautajaiset. — Latinojen neuvottelu. — Kamilla.