Alkulause1860-luvun loppupuolella oli Suomessa useita katovuosia peräkkäin. Niitä seurasivat kova nälänhätä ja kulkutaudit, jotka tekivät elämisen maassamme hyvin tukalaksi. Silloin Venäjän hallitus — tai oikeammin keisari Aleksanteri II — kuulutti kaikissa Suomen kirkoissa, että Amur-joen eteläpuolella olevassa Mandšurian maakunnassa oli tilaisuus saada hyvillä ehdoilla maata viljeltäväksi.Seikkailuhalu ja rikastumisen toivo saivat monen suomalaisen innostumaan asiasta, ja silloin päätettiin muodostaa yhteinen retkikunta, joka purjehtimalla Afrikan ympäri pyrkisi Itä-Asiaan. Näistä siirtolaisista ja heidän vaiheistaan kerrotaan tässä kirjassa, ja kertomus perustuu kahden mukanaolleen suullisiin kuvauksiin ja kirjallisiin muistiinpanoihin.Toinen näistä oli valokuvaajaC. J. Schoultz, johon tutustuin hänen palattuaan takaisin kotimaahan. Hänen kertomuksensa siirtolaisten vaiheista ja hänen omista elämyksistään olivat minusta suuresti mielenkiintoisia. C. J. Schoultzin kuoltua, lokakuun 31 päivänä 1923 Turussa, löysivät vainajan perilliset hänen papereittensa joukosta Amurin-retkeä koskevat muistiinpanot ja luovuttivat ne hyväntahtoisesti minun käytettävikseni. Ne ovat hajanaisia muistelmia, joita olen täydentänyt kuulemieni kertomusten avulla ja liittämällä niihin erään toisen siirtolaisen, nimittäin insinööri K. F. Nilssonin kuvauksia, saatuani hänen suosiollisen myöntymyksensä.InsinööriK. F. Nilssonon myöskin palannut Suomeen ja lienee tätä nykyä ainoa elossa oleva Amurin retkikunnan jäsen. Hän on kirjoittanut siirtolaisten toimista ja vaiheista kertomuksen, jonka maantieteellinen aikakauslehtiTerraon ruotsinkielisenä julkaissut. Kirjoittajan omalla kustannuksella on siitä ilmestynyt jälkipainos nimellä:En emigrants minnen från Amurbolagets expedition, av K. F. Nilsson, painettu Mercatorin kirjapainossa Helsingissä vuosina 1922—23. Kirjakaupoissa sitä tuskin lienee saatavana.Näiden molempien siirtolaisten kuvaukset täydentävät toisiansa ja perustuvat luotettaviin tositapauksiin. Niihin olen vielä liittänyt muiltakin tahoilta saamiani tietoja, joiden pohjana on myöskin asianomaisten omat kokemukset. Niin vaihtelevia ja kirjavia kuin nämä kuvaukset ovatkin, ei niissä ole ainoatakaan tekaistua juttua eikä mielikuvituksen tuotetta, vaan sisältävät ne pelkkää totta, ja tarjotaan luettavaksi niille, joita huvittaa tutustua suomalaiseen yritteliäisyyteen. Kenties nekin, jotka harrastavat nykyajan yhteiskuntaolojen parantamista eivätkä muuten kiinnitä huomiotaan seikkailukirjoihin, voivat pitää kiintoisana kertomusta sivistyneiden suomalaisten yrityksestä toteuttaa käytännössä kommunistisia periaatteita.Niin tärkeä yritys kuin suuren uudisasuntolan perustaminen ansaitsee kyllä huomiota. Vaikka yritys ei joka suhteessa onnistunutkaan, ovat suomalaiset kuitenkin siinä kunnostautuneet ja antaneet hyvän esimerkin muille kansoille. Mielestäni on kansalaistemme velvollisuus säilyttää yritykseen osaaottaneiden maamiestensä muisto.Sen vuoksi toivon tälle kirjalle leviämistä kirjallisuutta lukevan yleisön koteihin.Tekijä.
Alkulause1860-luvun loppupuolella oli Suomessa useita katovuosia peräkkäin. Niitä seurasivat kova nälänhätä ja kulkutaudit, jotka tekivät elämisen maassamme hyvin tukalaksi. Silloin Venäjän hallitus — tai oikeammin keisari Aleksanteri II — kuulutti kaikissa Suomen kirkoissa, että Amur-joen eteläpuolella olevassa Mandšurian maakunnassa oli tilaisuus saada hyvillä ehdoilla maata viljeltäväksi.Seikkailuhalu ja rikastumisen toivo saivat monen suomalaisen innostumaan asiasta, ja silloin päätettiin muodostaa yhteinen retkikunta, joka purjehtimalla Afrikan ympäri pyrkisi Itä-Asiaan. Näistä siirtolaisista ja heidän vaiheistaan kerrotaan tässä kirjassa, ja kertomus perustuu kahden mukanaolleen suullisiin kuvauksiin ja kirjallisiin muistiinpanoihin.Toinen näistä oli valokuvaajaC. J. Schoultz, johon tutustuin hänen palattuaan takaisin kotimaahan. Hänen kertomuksensa siirtolaisten vaiheista ja hänen omista elämyksistään olivat minusta suuresti mielenkiintoisia. C. J. Schoultzin kuoltua, lokakuun 31 päivänä 1923 Turussa, löysivät vainajan perilliset hänen papereittensa joukosta Amurin-retkeä koskevat muistiinpanot ja luovuttivat ne hyväntahtoisesti minun käytettävikseni. Ne ovat hajanaisia muistelmia, joita olen täydentänyt kuulemieni kertomusten avulla ja liittämällä niihin erään toisen siirtolaisen, nimittäin insinööri K. F. Nilssonin kuvauksia, saatuani hänen suosiollisen myöntymyksensä.InsinööriK. F. Nilssonon myöskin palannut Suomeen ja lienee tätä nykyä ainoa elossa oleva Amurin retkikunnan jäsen. Hän on kirjoittanut siirtolaisten toimista ja vaiheista kertomuksen, jonka maantieteellinen aikakauslehtiTerraon ruotsinkielisenä julkaissut. Kirjoittajan omalla kustannuksella on siitä ilmestynyt jälkipainos nimellä:En emigrants minnen från Amurbolagets expedition, av K. F. Nilsson, painettu Mercatorin kirjapainossa Helsingissä vuosina 1922—23. Kirjakaupoissa sitä tuskin lienee saatavana.Näiden molempien siirtolaisten kuvaukset täydentävät toisiansa ja perustuvat luotettaviin tositapauksiin. Niihin olen vielä liittänyt muiltakin tahoilta saamiani tietoja, joiden pohjana on myöskin asianomaisten omat kokemukset. Niin vaihtelevia ja kirjavia kuin nämä kuvaukset ovatkin, ei niissä ole ainoatakaan tekaistua juttua eikä mielikuvituksen tuotetta, vaan sisältävät ne pelkkää totta, ja tarjotaan luettavaksi niille, joita huvittaa tutustua suomalaiseen yritteliäisyyteen. Kenties nekin, jotka harrastavat nykyajan yhteiskuntaolojen parantamista eivätkä muuten kiinnitä huomiotaan seikkailukirjoihin, voivat pitää kiintoisana kertomusta sivistyneiden suomalaisten yrityksestä toteuttaa käytännössä kommunistisia periaatteita.Niin tärkeä yritys kuin suuren uudisasuntolan perustaminen ansaitsee kyllä huomiota. Vaikka yritys ei joka suhteessa onnistunutkaan, ovat suomalaiset kuitenkin siinä kunnostautuneet ja antaneet hyvän esimerkin muille kansoille. Mielestäni on kansalaistemme velvollisuus säilyttää yritykseen osaaottaneiden maamiestensä muisto.Sen vuoksi toivon tälle kirjalle leviämistä kirjallisuutta lukevan yleisön koteihin.Tekijä.
1860-luvun loppupuolella oli Suomessa useita katovuosia peräkkäin. Niitä seurasivat kova nälänhätä ja kulkutaudit, jotka tekivät elämisen maassamme hyvin tukalaksi. Silloin Venäjän hallitus — tai oikeammin keisari Aleksanteri II — kuulutti kaikissa Suomen kirkoissa, että Amur-joen eteläpuolella olevassa Mandšurian maakunnassa oli tilaisuus saada hyvillä ehdoilla maata viljeltäväksi.
Seikkailuhalu ja rikastumisen toivo saivat monen suomalaisen innostumaan asiasta, ja silloin päätettiin muodostaa yhteinen retkikunta, joka purjehtimalla Afrikan ympäri pyrkisi Itä-Asiaan. Näistä siirtolaisista ja heidän vaiheistaan kerrotaan tässä kirjassa, ja kertomus perustuu kahden mukanaolleen suullisiin kuvauksiin ja kirjallisiin muistiinpanoihin.
Toinen näistä oli valokuvaajaC. J. Schoultz, johon tutustuin hänen palattuaan takaisin kotimaahan. Hänen kertomuksensa siirtolaisten vaiheista ja hänen omista elämyksistään olivat minusta suuresti mielenkiintoisia. C. J. Schoultzin kuoltua, lokakuun 31 päivänä 1923 Turussa, löysivät vainajan perilliset hänen papereittensa joukosta Amurin-retkeä koskevat muistiinpanot ja luovuttivat ne hyväntahtoisesti minun käytettävikseni. Ne ovat hajanaisia muistelmia, joita olen täydentänyt kuulemieni kertomusten avulla ja liittämällä niihin erään toisen siirtolaisen, nimittäin insinööri K. F. Nilssonin kuvauksia, saatuani hänen suosiollisen myöntymyksensä.
InsinööriK. F. Nilssonon myöskin palannut Suomeen ja lienee tätä nykyä ainoa elossa oleva Amurin retkikunnan jäsen. Hän on kirjoittanut siirtolaisten toimista ja vaiheista kertomuksen, jonka maantieteellinen aikakauslehtiTerraon ruotsinkielisenä julkaissut. Kirjoittajan omalla kustannuksella on siitä ilmestynyt jälkipainos nimellä:En emigrants minnen från Amurbolagets expedition, av K. F. Nilsson, painettu Mercatorin kirjapainossa Helsingissä vuosina 1922—23. Kirjakaupoissa sitä tuskin lienee saatavana.
Näiden molempien siirtolaisten kuvaukset täydentävät toisiansa ja perustuvat luotettaviin tositapauksiin. Niihin olen vielä liittänyt muiltakin tahoilta saamiani tietoja, joiden pohjana on myöskin asianomaisten omat kokemukset. Niin vaihtelevia ja kirjavia kuin nämä kuvaukset ovatkin, ei niissä ole ainoatakaan tekaistua juttua eikä mielikuvituksen tuotetta, vaan sisältävät ne pelkkää totta, ja tarjotaan luettavaksi niille, joita huvittaa tutustua suomalaiseen yritteliäisyyteen. Kenties nekin, jotka harrastavat nykyajan yhteiskuntaolojen parantamista eivätkä muuten kiinnitä huomiotaan seikkailukirjoihin, voivat pitää kiintoisana kertomusta sivistyneiden suomalaisten yrityksestä toteuttaa käytännössä kommunistisia periaatteita.
Niin tärkeä yritys kuin suuren uudisasuntolan perustaminen ansaitsee kyllä huomiota. Vaikka yritys ei joka suhteessa onnistunutkaan, ovat suomalaiset kuitenkin siinä kunnostautuneet ja antaneet hyvän esimerkin muille kansoille. Mielestäni on kansalaistemme velvollisuus säilyttää yritykseen osaaottaneiden maamiestensä muisto.
Sen vuoksi toivon tälle kirjalle leviämistä kirjallisuutta lukevan yleisön koteihin.
Tekijä.