Lähdettyään lastenkamarista ja jäätyään yksin Levin muisti taas heti sen ajatuksen, jossa oli ollut jotain epäselvää.
Sen sijaan että olisi mennyt vierassaliin, josta kuului ääniä, hän pysähtyi kuistille ja alkoi katsella taivasta kaiteeseen nojautuen.
Oli jo tullut pimeä, ja etelässä, jonne hän katsoi, taivas oli pilvetön. Ukkospilvet olivat vastakkaisella puolen. Sieltä leimahteli salamoita ja kuului kaukaista jyrinää. Levin kuunteli vesipisaroiden tasaista putoilua puutarhan lehmuksista ja katseli tuttua kolmikulmaista tähtisikermää ja sen keskitse menevää linnunrataa haaroineen. Joka kerta salaman leimahtaessa sekä linnunrata että kirkkaat tähdet katosivat, mutta heti kun salama oli sammunut, ne ilmestyivät taas samoille paikoilleen kuin jonkin tarkan käden heittäminä.
"Mikähän minua vaivaa?" Levin kysyi itseltään tuntien edeltä käsin, että hänen epäilystensä ratkaisu, vaikkei hän sitä vielä tiedostanut, oli jo valmiina hänen sielussaan.
"Niin, yksi jumaluuden selvä ja varma ilmaus piilee hyvä laeissa, jotka on ilmoitettu maailmalle, jotka minä tunnen itsessäni ja joiden tunnustamisessa minä tahtomattanikin liityn toisten ihmisten kera uskovaisten suureksi seurakunnaksi, jota nimitetään kirkoksi. Mutta entä juutalaiset, muhamettilaiset, konfutselaiset, buddhalaiset?" teki hän itselleen sen saman kysymyksen, joka oli näyttänyt hänestä vaaralliselta. "Ovatko ne sadat miljoonat ihmiset todellakin jääneet vaille sitä parhainta hyvää, jota ilman ihmiselämä on tarkoitukseton?" Hän vaipui mietteisiin, mutta oikaisi pian ajatustensa kulkua. "Mutta mitä minä kysyn?" hän sanoi itselleen. "Minä kysyn, mikä on ihmiskunnan eri uskontojen suhde jumaluuteen. Minä kysyn Jumalan yleistä ilmenemismuotoa, joka käsittäisi koko maailman kaikkine utuisine pilkkuineen. Mitä minä teen? Minulle itselleni, minun sydämelleni on ilmaistu varma tieto, joka on järjelle käsittämätön, ja minä tahdon itsepintaisesti määritellä sen tiedon järjellä ja sanoilla."
"Enkö muka tiedä, etteivät nuo tähdetkään liiku?" ajatteli hän katsellen kirkasta tähteä, joka oli jo muuttanut sijaintiaan ylimmän koivunoksan liepeille. "Mutta katsellessani tähtien liikettä en voi ajatella maan pyörimistä, vaan olen oikeassa sanoessani tähtien liikkuvan."
"Olisivatkohan tähtitieteilijätkään voineet käsittää ja laskea mitään, jos olisivat ottaneet lukuun kaikki maan monimutkaiset liikkeet? Kaikki heidän ihmeelliset johtopäätöksensä taivaankappaleiden välimatkoista, painosta, liikkeistä ja häiriöistä perustuvat vain tähtien näkyvään liikkeeseen liikkumattoman maan ympäri, siihen samaan liikkeeseen, joka on nyt minun edessäni ja joka on näkynyt sellaisena miljoonille ihmisille vuosisatojen vieriessä ja on aina ollut ja on aina oleva yhtäläinen ja alati havaittavissa. Samoin kuin tähtitieteilijäin päätelmät olisivat turhia ja häilyviä, jolleivät ne perustuisi näkyvän taivaan tarjoamaan yhtenäiseen meridiaaniin ja yhtenäiseen taivaanrantaan, samoin olisivat turhia ja häilyviä minun päätelmäni, jotka eivät perustuisi hyvän ymmärtämiseen, — hyvän, joka on aina ollut ja on aina oleva kaikille yhtäläinen ja jonka kristinusko on avannut ja jonka minä aina voin tarkistaa sielussani. Kysymystä toisista uskonnoista ja niiden suhteesta jumaluuteen minulla ei ole oikeutta eikä mahdollisuutta ratkaista."
— Kas, etkö sinä vielä mennytkään? sanoi äkkiä Kitty, joka oli aikonut mennä samaa tietä vierashuoneeseen. — Mikä sinun on? Vaivaako sinua jokin asia? hän kysyi katsoen miestään tarkasti kasvoihin tähtien valossa.
Mutta hän ei sittenkään olisi erottanut niiden ilmettä, jollei salama, joka taas hetkeksi karkotti tähdet, olisi valaissut niitä. Salaman valossa hän näki tarkkaan miehensä kasvot, huomasi niillä tyynen ja iloisen ilmeen ja hymyili tälle.
"Hän ymmärtää", ajatteli Levin, "hän tietää mitä minä ajattelen. Sanonko hänelle vai enkö? Minä sanon hänelle." Mutta juuri kun hän aikoi sanoa, Kitty alkoi puhua.
— Kuules Kostja! Ole niin hyvä, hän sanoi, — ja mene kulmakamariin katsomaan, onko siellä kaikki kunnossa Sergei Ivanovitshia varten. Minun on sinne vähän vaikea mennä. Katso, onko uusi pesukaappi asetettu sinne.
— Hyvä, kyllä minä menen, sanoi Levin nousten penkiltä ja suudellen vaimoaan. "Ei, ei pidä puhua siitä", hän ajatteli, kun Kitty oli lähtenyt hänen edeltään. "Se on salaisuus, minulle yksin tarpeellinen ja sanoin ilmaisematon."
"Tämä uusi tunne ei ole muuttanut minua, ei onnellistanut eikä valaissut äkkiä, niin kuin minä uneksin tapahtuvan, niin kuin ei isäntunteenikaan. Mitään salaista yllätystä ei ollut. Tämä tunne — en tiedä onko se uskoa vai mitä — on tullut minuun yhtä huomaamatta kärsimysten kautta ja juurtunut lujasti sieluuni."
"Samoin kuin ennenkin tulen kiukuttelemaan kuskille, samoin kiistelemään ja lausumaan ajatuksiani sopimattomalla tavalla, sama muuri jää minun sieluni kaikkein pyhimmän ja muiden — myös vaimoni — sielujen välille, samoin tulen syyttämään vaimoani oman pelkoni vuoksi ja katumaan sitä, samoin kuin ennenkin tulee järjelleni olemaan käsittämätöntä, miksi rukoilen, ja kuitenkin tulen rukoilemaan. Mutta minun elämäni, mitä ikinä minulle tapahtuukin, ei enää ole tarkoituksetonta niin kuin ennen, vaan sillä, sen jokaisella hetkellä, on nyt varma hyvän tarkoitus, joka minulla on valta kätkeä siihen."
Viiteselitykset:
[1] Suorasanaisesti suomeksi: Taivaallista on, kun olen voittanut maallisen himoni; mutta silloinkin, kun se ei ole onnistunut, on minulla ollut aika hauskaa huvia.
[2] "Punamäeksi" (Krasnaja gorka) nimittää Venäjän kansa pääsiäisviikon jälkeistä viikkoa, jota se viettää kevään juhlana. Suom. muist.
[3] Neljännes = 2.099 hehtolitraa, kahdeksannes = 1.049 hehtolitraa. Suom. muist.
[4] Prime-sautière, ensi vaikutelmasta riippuva, ensi vaikutelmaa seuraava. Suom. huom.
[5] Tämä sutkautus perustuu siihen, että venäjänkielessä avioeroa merkitsevä sana "razvod" voi myös merkitä vahtiparaatia. Suom. muist.
[6] Arbat, katu ja se kaupunginosa Moskovassa, jossa hienosto parhaastaan asuu. Suom. huom.
[7] Tshudov: kuuluisa vanha moskovalainen luostari. Suom. muist.
[8] Alkukielessä "talant", "talentti". Suom. muist.
[9] Minä olen rikkonut määräystä vastaan.
[10] Hänellä on ihailijoita.
[11] Käsikoukussa.
[12] Sillä ihmisellä ei ole…
[13] Se käy kyllä.
[14] Ei tuota häpeää.
[15] Liehittelemään rouva Kareninaa.
[16] Hän herättää huomiota. Hän syrjäyttää Pattinkin.
[17] Muotti, jolla niitä valetaan, on rikki.
[18] Parhaassa iässä.
[19] Nuori mies.
[20] Pyhimyksenä.
[21] Hyvä ruokahalu hyvä omatunto! Tämä kana putoaa ihan minun saappaitteni pohjaan saakka.
[22] Mitä he sanovat?
[23] Mennään, se on mielenkiintoista.
[24] He ovat olleet ihastuttavia.
[25] Verratonta!
[26] Hyväntahtoisuudesta.
[27] Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!
[28] Se ei merkitse mitään.
[29] Hyvät herrat, tulkaa pian!
[30] Ihastuttava.
[31] Sisään!
[32] Ajatelmaahan, että tyttö…
[33] Hän on kohtelias nuorelle sievälle rouvalle.
[34] Minusta näyttää kuin Veslovski hiukan liehittelisi Kittyä.
[35] Tämähän on naurettavaa!
[36] Ja sitäpaitsi se on naurettavaa!
[37] Voi olla mustasukkainen, mutta tällainen mustasukkaisuus on kauhean naurettavaa.
[38] Se on pikkumaista.
[39] Te unohdatte velvollisuutenne.
[40] Anteeksi, minulla on taskut täynnä niitä.
[41] Mutta te tulette liian myöhään.
[42] Hän on hyvin kiltti.
[43] Kyllä, hyvä rouva.
[44] Mutta minä en säästä teiltä mitään.
[45] Kaitsija.
[46] Ja lisäksi hän on moitteeton.
[47] Hän on hyvin piltti ja naiivi.
[48] Pieni hovi.
[49] Kotielämä on niin hauskaa, niin tahdikasta. Aivan englantilaista. Aamulla kokoonnutaan aamiaiselle ja sitten hajaannutaan.
[50] Se on suurenmoista.
[51] Yksi erä tennistä.
[52] Mutta me emme saa jättää Veslovski-parkaa ja Tushkevitshia värjöttämään tuonne veneeseen.
[53] Koulut ovat tulleet niin yleisiksi.
[54] Se ei ole mikään hätäkeino.
[55] Olla kiinnittämättä huomiota näihin tunteen pikkuseikkoihin. On kysymys Annan ja hänen lapsiensa onnesta ja olemassaolosta.
[56] Kylmää liemiruokaa, jota valmistetaan kaljasta, vihanneksista ja kalasta. Suom. muist.
[57] Se on aivan yksinkertainen laite.
[58] Se riippuu siitä… On laskettava langan hinta.
[59] Sen voi laskea, herra kreivi.
[60] Liian monimutkaista, siitä on liiaksi puuhaa.
[61] Jos haluaa tuloja, niin täytyy myös puuhata; "Dochots" = ven. dohódy, suom. tulot; "Klopots" = ven. hlópoty, suom. hommat, puuhat. Suom. muist.
[62] Minä ihailen saksalaista.
[63] Lopettakaa.
[64] Mutta anteeksi, hän on hiukkasen hassu.
[65] Jos samaa menoa jatkuu.
[66] Hän on oikeastaan turmeltunein nainen mitä tunnen.
[67] Eikö se ole epämoraalista?
[68] Minulla on ihailijoita.
[69] Mutta äärimmäisen proosallinen.
[70] Valtiokeikaukseen.
[71] Hyvää pataa.
[72] Aiheettomasti.
[73] Saada nauttimaan luontevasti olostaan.
[74] Panna sähkölennätin käyntiin.
[75] Ei kuulu minun alaani.
[76] Terveisiä.
[77] Hautovaksi kanaksi.
[78] Käskekää tuomaan tee vierashuoneeseen.
[79] Minun sydämeni ei ole tarpeeksi laaja.
[80] Se ei koskaan ole onnistunut minulle.
[81] Yhteiskunnallisen aseman.
[82] Että jää on murrettu.
[83] Järjestelyä.
[84] Teidän arvailunne…
[85] Te tunnustatte olevanne vapaa-ajattelija.
[86] Eno.
[87] Kuuluisa Jules Landau, selvänäkijä.
[88] Ystäviemme ystävät ovat meidänkin ystäviämme.
[89] Ymmärrättekö englantia?
[90] Varma ja onnellinen.
[91] Siiven alla.
[92] Ystäväni.
[93] Antakaa hänelle kätenne. Näettekö?
[94] Poistukoon henkilö, joka on saapunut viimeksi ja jolla on pyyntö esitettävänä. Poistukoon!
[95] Suokaa anteeksi, mutta kuten nyt näette… Tulkaa kymmenen tienoissa takaisin, tai ehkä mieluummin huomenna.
[96] Hänen on poistuttava.
[97] Se tarkoittaa minua, eikö niin?
[98] Sitä pahempi hänelle.
[99] Minä menen Tjutkinille kampauttamaan tukkani. Myös: Tjutkin saa hurmata minut.
[100] Viehätys on kadonnut.
[101] Moskovasta Kurskin kautta etelään vievän rautatien Moskovassa oleva asema. Suom. muist.
[102] Inhimillisen elämän piikit ikävyyksiä.
[103] Täydellinen hervottomuus.
[104] Sitä ei katsota Pietarissa suopein silmin.