Kolmessa tunnissa oli kaikki korjattu kuntoon. D'Artagnan alkoi käyttää säveämpää puheenlaatua. Hän oli jo kokonaan tyyntynyt, kun sapöörikapteeni tuli ilmoittamaan hänelle hattu kädessä, että saarto-oja oli jälleen miehitettävissä.
Mies oli tuskin saanut asiansa sanotuksi, kun luoti katkaisi häneltä säären ja hän kaatui d'Artagnanin kannateltavaksi. Tämä kohotti soturin syliinsä, ja levollisena hän hellävaroin kantoi haavoittuneen alas juoksuhautaan, rykmentin ilmaistessa myrskyisää innostusta tästä huomaavaisuudesta.
Siitä hetkestä ei ollut vallalla enää vain kiihko, vaan hurmainen intoutuminen; kaksi komppaniaa syöksähti vastustamattomasta vaikuttimesta liikkeelle ja ryntäsi vihollisen etuasemia vastaan, jotka kukistuivat kädenkäänteessä. D'Artagnan oli vaivoin saanut hillityksi heidän kumppaninsa, mutta nähdessään heidän päässeen ulkovarustusten herroiksi nämäkin tempausivat raivokkaaseen hyökkäykseen vallihaudan ulkovierua vastaan, josta varustuksen kohtalo riippui.
D'Artagnan huomasi, että hän ei voinut pysähdyttää armeijaansa enää muulla tavoin kuin antamalla sen sijoittua varustukseen; sentähden hän suuntasi kaikki nuo joukot kahta aukkoa kohti, joita piiritetyt olivat paikkaamassa. Survaisu tapahtui ylettömän rajusti. Siihen otti osaa kahdeksantoista komppaniaa, ja d'Artagnan asettui varaosaston keralla puolen kanuunankantaman päähän linnoituksesta, tukeakseen rynnistystä apukolonnilla.
Kuului selvästi hollantilaisten kirkaisuja, kun' d'Artagnanin krenatöörit väkipuukoillaan nujersivat heitä kanuunapattereissa; taistelu sai yllykettä varustuksen kuvernöörin epätoivoisesta sitkeydestä, hän kun hellittämättömästi ei tahtonut luovuttaa vähäisintäkään jalansijaa ahdistajalle.
Saadakseen nujakan loppumaan ja taukoamattoman tulen laantumaan d'Artagnan lähetti kilvoitteluun uuden kolonnan, joka puhkaisi kairan tavoin vielä tukeviksi jääneitä pääsykohtia, ja piankin nähtiin piiritettyjen sortuvan ulkovalleilla hurjaan pakoon ja hätyyttäjien tunkeutuvan heidän mukanaan sisäkehään.
Hyvillä mielin hengähtäessään kenraali silloin kuuli äänen lausuvan vierellään:
"Monsieur, jos suvaitsette, tulemme herra Colbertin lähettäminä."
Hän mursi tarjotun kirjeen sinetin ja silmäsi sisältöä:
'Hra d'Artagnan, kuningas on antanut toimekseni ilmoittaa teille, että hän on nimittänyt teidät Ranskan marskiksi, palkkiona hyvistä palveluksistanne ja hänen armeijalleen tuottamastanne kunniasta.
Kuningas on ihastuksissaan teidän valloituksistanne ja toivoo teidän myös suoriutuvan nyt aloittamastanne piirityksestä oman onnenne ja hänen menestyksensä mukaisesti.'
D'Artagnan seisoi suorana, kasvot tulistuneina, säihkyvin silmin. Hän katsahti joukkojensa edistymiseen noilla punaisten ja mustien savukiehkurain verhoamilla muureilla.
"Olen jo suoriutunut", hän vastasi lähetille. "Kaupunki antautuu neljännestunnissa."
Hän luki edelleen:
'Lipas saapuu teille minun lahjanani, herra d'Artagnan. Ette pahoitelle nähdessänne, että teidän soturien vetäessä miekkanne kuninkaan puolesta olen minä innostanut rauhalliset taidot somistamaan ansionne mukaista palkintoa.
Suljen itseni teidän ystävyyteenne, herra marski, ja pyydän teitä uskomaan, että teillä on täydellisesti omani.
Colbert.'
Huumaannuksissaan ilosta d'Artagnan viittasi viestintuojalle, jonka saattue lähestyi tuoden lipasta. Mutta juuri kun marskin piti ryhtyä sitä katsastamaan, kajahti valleilta ankara jyske ja käänsi hänen huomionsa kaupungin taholle.
"On kummallista", sanoi d'Artagnan, "etten vielä näe kuninkaan lippua muureilla enkä kuule neuvottelupyynnönkään toitotusta."
Hän joudutti hätään kolmesataa uutta miestä erään rivakan upseerin johdolla ja määräsi raivattavaksi vielä toisaalta aukon vallituksiin.
Tyynempänä hän sitten kääntyi ojennettua lipasta kohti. Se oli hänen omansa, kaikella kunnialla ansaittuna. D'Artagnan kurkoitti kätensä avaamaan lipasta, kun kaupungista lennähtänyt tykinkuula samassa rusensi etummaisen upseerin käsissä lippaan, osui d'Artagnania rintaan ja kaatoi hänet loivalle rinteelle. Lippaan murtuneesta kyljestä kierähti liljakoristeinen sauva marskin herpautuvan käden alle.
D'Artagnan yritti kohoutua. Hänen oli luultu tuiskahtaneen tantereeseen ilman vammaa. Mutta nyt kajahti kamala huuto hänen kauhistuneitten upseeriensa ryhmästä: marski oli verissään, ja kuoleman kalpeus kohosi hiljalleen hänen yleville kasvoilleen.
Joka taholta ojentuvien käsivarsien varassa hän kykeni vielä kerran kääntämään katseensa linnoitusta kohti, eroittamaan päävarustuksen harjalla valkoisen lipun; voittoa julistavan rummun pärrytys tunkeusi heikkona hänen korviinsa, jotka jo alkoivat olla kuurot elämän äänille.
Puristaen silloin käteensä kultaliljoilla kirjaillun sauvan hän laski alas katseensa, joka ei enää jaksanut nousta taivaalle, ja hän valahti pitkäkseen mutisten muutamia omituisia sanoja, jotka ihmettelevistä sotureista tuntuivat joltakin loihtulauselmalta, — sanoja, jotka olivat aikoinaan merkinneet maan päällä peräti paljon ja jotka ainoastaan kuoleva itse nyt oivalsi:
"Atos, Portos, näkemiin. — Aramis, hyvästi iäksi!"
Niistä neljästä urhosta, joiden historian me olemme kertoneet, oli nyt jäljellä vain yksi: Jumala oli perinyt takaisin kolmen sielut.
Viitteet:
[1] Muinainen voimailija.Suom.
[2] Sataa koko yön, mutta aamulla jatkuvat julkiset leikit (lat.).
[3] Herra, minä en ansaitse sitä.Suom.
[4] Kts. "Myladyn poika" I 4.Suom.
[5] MolièrenSaiturinpäähenkilö.Suom.
[6] Teidän kodistanne.Suom.
[7] Hävetköön, ken siitä pahaa ajattelee.Suom.
[8] Taistelutantereella ahdistellun kuningas Rikhard III:n huudahdus Shakespearen samannimisessä draamassa.Suom.
[9] Condé.Suom.
[10] Monien rinnalla vertaansa vailla.Suom.
[11] Pyhän Hengen ritarikunnan arvomerkki.Suom.
[12] Äärimmäiseen vanhuuteen asti nuorekkaana säilynyt ranskalainen aatelisnainen (1620-1705).Suom.
[13] Ranskan kruununprinssin vanha arvonimi.
[14] Vielä viime aikoihin Ranskassa noudatettu habsburgilainen julkisuuden vaatimus vallanperimyspetoksen välttämiseksi.Suom.
[15] Tämä keittiötaidon suurmies surmasi itsensä epätoivoissaan siitä, että kalaruoka myöhästyi.Suom.
[16] Ja satu osoittaa?
[17] Harvinainen lintu näillä mailla.Suom.
[18] Useissa maissa sanotaan aisankannattajalla olevan sarvet.Suom.
[19] Kirjailijanakin tunnettu savenvalaja ja kiillemestari Bernard Palissy, ranskalaisen keramiikan luoja, kuuluisa kauneista, taiteellisesti kirjailluista savimaljakoistaan.Suom.
[20] Roomalainen sotapäällikkö, joka kunniakäsityksensä velvoittamana palasi kartagolaisten vankeuteen surmattavaksi.
[21] Maanpaossa kuollut roomalainen runoilija.Suom.
[22] Voi onnetonta!
[23] Itse Richelieun sepittämä murhenäytelmä.Suom.
[24] Näyttelijä ja kirjailija Jean Baptiste Molière, alkuperäiseltä sukunimeltään Poquelin, klassillisen huvinäytelmän suurin mestari, s. 1620, kuoli verensyöksyyn "Luulosairas"-näytelmänsä pääosaa esittäessään v. 1673.Suom.
[25] Suomeksi kyyhkyslakka.
[26] Sellainen tapaus myrkytti Molièren elämän.Suom.
[27] Katolinen pöytärukous.Suom.
[28] Kärsivällinen siksi, että on ikuinen.Suom.
[29] Raha-asiain yli-intendentti Filip Kauniin aikana. Hänet hirtettiin Monfauconin mäellä v. 1315 väärän oikeudenkäytön seurauksena.Suom.
[30] Vergiliuksen laulama kartagolainen kuningatar, joka Aeneaan jättämänä valitsi kuoleman.Suom.
[31] Pukeutumisen täydentämistilaisuuteen.Suom.
[32] Lieue vastaa puolta penikulmaa.Suom.
[33] Jo "Myladyn pojasta" tunnemme, että Beaufortin herttualla käsitteet usein sekosivat lipsahduttelemaan kieltä. Uhkea nimi "Vauguinaud" näkyy hänen muistissaan muodostuneen siitä, ettävaurienjaginaudranskankielessä merkitsevät kumpikin poropeukaloa.Suom.
[34] Muinaiskreikkalainen kirjailija, jonka tuotannosta on säilyi paimen- ja lemmenromaani "Dafnis ja Khloe."Suom.
[35] Ranskankielellä notko = vallon.Suom.