"Ei kukaan voi yhtaikaa noudattaa kahta elämänymmärrystä, vaan aina hylkää toisen ja toisen omistaa. Sentähden älköön ihminen missään suhteessa huolehtiko toimeentulostansa. Jos hän on saanut hengen, saa hän kyllä ruuankin, ja jos hän on saanut ruumiin saa hän kyllä vaatteetkin. Jos jumala ruokkii linnut, jotka eivät kokoo itselleen omaisuutta, ja vaatettaa kukat, jotka eivät kehrää eikä kudo, niin tekee hän saman teillekin. Siinä olkoon teidän uskonne. Sillä jos te surette ruuastanne ja vaatteistanne, niin te olette vanhassa elämänymmärryksessä. Vaan teidän täytyy uskoa, että teidän Isänne kyllä tietää teidän tarvitsevan ruokaa ja vaatteita. Etsikää ensin jumalan valtakuntaa, ja te saatte kaikki mitä tarvitsette." [Matt. 6: 24-33.]
Se on siis Jeesuksen vastaus ensimäiseen vastaväitteesen.
2.
Toisessa muodossa esiintyy hänelle vastaväite uutta elämänymmärrystä vastaan: hän ei voi olla jumalan poika, koskei hän oman tahtonsa voimalla voi päästä kärsimyksistä eikä välttää kuolemaa. "Jos sinä olet jumalan poika, niin mikset voi mennä temppelin harjalle ja heittäytyä sieltä vahingoittumatta alas. Sitä et tee, koska tiedät, etteivät mitkään enkelit varjelisi sinua loukkaantumasta. Kuinka siis voit sanoa olevasi jumalan poika eli kuolemasi riippuvan vaan jumalasta!"
Elämän sanan ihan ensimäisestä omistamisesta asti on Jeesukselle täytynyt olla selvänä, että valtamiehet tulevat "etsimään häntä hukuttaaksensa." Opettaen, että ihminen on jumalan valtakuntaa maailmassa toteuttamaan lähetetty vapaa henki, hän tietysti oli ilmi ristiriidassa niiden kanssa, jotka pitävät tätä maata omana valtakuntanaan ja itse hallitsevat ja käskevät ihmisiä. Mutta hänen uskonsa on nyt siinä, että hänen on täyttäminen lähetystoimensa ja sanominen vapahtava totuus ihmisille, ja ettei hänen tarvitse pelätä mitään, koska ollen jumalan lähettiläänä hänen kohtalonsa on jumalan käsissä.
Sentähden kiusaaja, tehden johtopäätöksen tästä uskosta, väittää: jos sinä olisit jumalan poika ja siis todella tietäisit elämäsi askeleet, tietäisit mitä varten elät ja mitä varten kuolet, niin silloinhan pitäisi sinun voida myöskin heittäytyä korkeudesta alas ja uskoa tulevasi varjelluksi. Kiusaava ajatus tahtoo saada hänet vakuutetuksi, että hänen uskonsa välittömästä riippuvaisuudesta jumalaan on mahdoton. Se käskee joko heittäytymään tai selittämään, miksi hän ei heittäydy. Ja Jeesus vastaa: siksi, että "ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalatas."
Mitä se on: "kiusaaman jumalaa"?
Näin sanoen hän nytkin vastaa muistelemalla Israelin matkaa erämaassa. Mooseksen 2 kirjan 17: 1-7 on kerrottu, että kansa nurisi, kun ei saanut vettä, ja syytti Moosesta, että hän oli tuonut heidät pois entisistä taatuista oloista eikä nyt osannutkaan tyydyttää heidän tarpeitansa erämaassa. Silloin jumala käski Mooseksen lyödä sauvansa kallioon, josta vesi pulpahtikin esille. Ja Mooses nimitti tämän paikan Massaksi ja Meribaksi, se on: syytös ja epäilys, koska he olivat syyttäneet ja koska he olivat epäilleet Herraa, sanoen: onkohan jumalata meidän keskuudessamme vai ei.
Lihan äänen väitteesen: mikä jumalan poika sinä olet, jonka täytyy suojella itseäsi putoamasta, — Jeesus siis vastaa: ei saa syyttää eikä epäillä jumalaa, eli: niinkuin minä en tahdo israelilaisten tavalla moittia jumalata, vaikka nälkä uhkaisi minua kuolemalla, niin en minä myöskään tahdo epäillä, että jumala on minun elämäni perustus, vaikkapa ruumis voikin kuolla kompastuksesta. Ruumiin täytyy kuolla aina jostain ulkonaisesta syystä. Heittäytyä korkeudesta ei ole mikään jumalan käsky minulle. Päinvastoin se olisi epäilykseni tuote, sillä minä epäilisin jumalaa, jos näin koettelisin häntä.
Tässäkään ei Jeesus järjensyillä kumoa vanhan elämänymmärryksen vastaväitettä, vaan asettaa sen vastakohdaksi ainoastaanuskonsa, eli uuden elämänymmärryksen.
Uuden elämänymmärryksensä mukaan hän uskoo, että jos ihminen elää siitä, mitä jumala hänelle puhuu, s.o. jumalan tahdosta, niin hänen ruumiillinen kuolemansa riippuu ainoastaan jumalan tahdosta. Niinkuin hän siis syö ainoastaan jumalan tahdosta, niin hän myöskin suojelee itseään vaan jumalan tahdosta. Ilman jumalan käskyä hän ei syö eikä suojele itseään, eikä pelkää vaikka kummassakin tapauksessa ruumiillinen kuolema olisi seurauksena.
Myöskin tältä kannalta on hän sittemmin suoranaisilla sanoilla ilmaissut uskonsa. Puhuessaan opetuslapsille niistä vainoista, jotka tulisivat kohtaamaan kaikkia taivaan valtakunnan rakentajia, on hän nimenomaan varoittanut antautumasta tämän toisen vastaväitteen eksytettäväksi, joka oli hänellä itsellään korvessa. Hän puhuu opetuslapsilleen:
"Kun he vievät teitä raastupiinsa, älkää olko huolissanne, kuinka ja mitä teidän on puhuminen, sillä sinä hetkenä tulette opetetuiksi, mitä teidän on sanominen. Sillä ette tule itse puhumaan, vaan teidän Isänne henki on puhuva teissä. [Matt. 10: 19, 20.] — Älkää peljätkö niitä ihmisiä, jotka ruumiin tappavat, ja eivät voi sielua tappaa; vaan peljätkää ennemmin vanhaa elämänymmärrystä (paholaista), joka voi hukuttaa ruumiin kanssa myöskin sielun. Ei yksikään mitätön varpunen putoo maahan ilman teidän Isäänne. Niinpä ovat teidänkin päänne hiukset luetut. Älkäät siis peljätkö, te olette paremmat kuin monta varpusta." [Matt. 10: 28-31. Sanasta sanaan on 28 värssyn suomalainen teksti tämmöinen: "Ja älkää peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja eivät voi sielua tappaa: mutta peljätkäät enämmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa." Kirkon käsitys on, että tässä käsketään pelkäämään jumalaa, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa.]
3.
Samalla kuin Jeesuksen uusi elämänymmärrys eli hänen suhteensa jumalaan selviää hänelle korven yksinäisyydessä yhä enemmän, ja kasvaa voimassa, samalla kulkevat vanhan elämänymmärryksen vastaväitteet toisella puolen hänen ajatuksissaan omaa suuntaansa ja löytävät yhä enemmän mahdottomuuden todistuksia edellistä vastaan ja myöskin kasvavat voimassa.
Ja näin tulemme kumpaisenkin elämänymmärryksen lopputulokseen:
Vihdoin "perkele vei hänet korkealle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maan piirin valtakunnat silmänräpäyksellä, ja sanoi hänelle: kaiken tämän vallan ja heidän kunniansa minä annan sinulle, sillä minun hallussani ne ovat ja minä annan ne, kelle minä tahdon. Jos sinä siis kumarrat ja rukoilet minua, se kaikki pitää sinun omas oleman." [Luuk, 4: 5-7. Luukkaalla on tämä vallan kiusaus asetettu jo toiseksi järjestyksessä ja kiusaus heittäytymään tornista viimeiseksi. Matteuksella on vallan kiusaus viimeisenä ja näyttää tämmöinen järjestys kaikin puolin luonnollisemmalta, erittäinkin siksi, että molemmat ensimäiset kiusaukset ovat oikeastaan vaan epäilyksiä mahdollisuutta vastaan pitää itseään jumalan poikana ja alkavatkin molemmat sanoilla: "jos sinä olet jumalan poika —"; sitävastoin viimeinen on todellinen kiusaus jättämään näkymätön elämän tarkoitus ja omistamaan näkyväinen valta.]
Tähän vastaa Jeesus:
"Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: Herraa sinun jumalatas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman." [Matt. 4: 10.]
Tähän kiusaajan lopulliseen johtopäätökseen Jeesus siis vastaa taas viittaamalla mitä Israelille oli sanottu ennen sen saapumista luvattuun maahan: "Kuule Israel! Herra on meidän jumalamme, Herra yksistään. Ja sinun on rakastaminen Herraa sinun jumalatasi kaikesta sydämmestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. [Moos. 5 k. 6: 4, 5.] Ja kun Herra sinun jumalasi antaa sinun tulla siihen maahan, jonka hän on valalla luvannut esi-isillesi Aabrahamille, Iisakille ja Jaakopille, niin varo ettet silloin unhota Herraa, joka on sinut saattanut pois Egyptistä, orjuuden maasta! Herraa sinun jumalatas on sinun pelkääminen ja häntä ainoata palveleminen." [Moos. 5 k. 6: 10, 12, 13.]
Jeesus vastaa viimeisellä lauseella: kirjoitettu on, Herraa sinun jumalatas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.
Vanhan elämänymmärryksen (saatanan) perustelu ja johtopäätös on nyt kokonaisuudessaan tämmöinen: Sinun uusi elämänymmärryksesi on, että jumalan valtakunta on lähestynyt maan päälle ja että sinun siis on, jotta jumalan tahto tapahtuisi, eläminen maailmassa niinkuin tämä valtakunta olisi jo lähestynyt. Mutta ensiksikin tämä sinun hurskas toivosi ei voi synnyttää sinulle leipää ja niinpä näet, että sinun sittenkin täytyy tehdä niinkuin minä, vanha elämänymmärrys, käsken: palvellaitseäsivaraamalla omaisuutta ja ajattelemalla omaa tulevaisuuttasi. Toiseksi, jos sinä todella uskoisit, ettei sinun elämäsi ole riippuvainen ruumiista vaan taivaallisesta hengestäsi eli ettei sinulle tapahdu mitään ilman hengen tahtoa, niin et sinä epäilisi heittäytyä korkeudesta alas. Mutta nyt sinä epäilet, sillä tahdot suojella itseäsi. Ja jos sinun kerran täytyy suojella itseäsi, niin sinun täytyy elää maan päällä tässäkin kohden vastoin omaa elämänymmärrystäsi, sillä sinä et voi palvella kaikkia ihmisiä, vaan sinun täytyy palvelemisen sijaan käyttää väkivaltaa niitä vastaan, jotka tulevat ryöstämään sinun omaisuuttasi tai polkemaan sinun oikeuksiasi tai murhaamaan sinua.
Näin ollen heitä haaveesi hengen valtakunnasta. Jos sinä yksin rupeat tekemään työtä niinkuin taivaan valtakunta olisi jo tullut maan päälle, niin sinä sekä nälistyt että joudut kokonaan oikeudettomaksi. "Katso ympärillesi! Sinun edessäsi ovat maailmantodellisetvaltakunnat. Kaiken tuon loiston olen minä, vanha elämänymmärrys, luonut. Ja sillä todellisella vallalla minä palkitsen jokaista, joka tämän minun ymmärrykseni lujasti omistaa, Tee siis sinäkin työtä saavuttaaksesi sen, mitä selvästi edessäsi näet, ja sinä olet sen kaiken saava."
Elämänymmärrys on ymmärrys siitä, mitä ihmisen on elämässä tekeminen. Jokainen elämänymmärrys, paitsi että se opettaa mitä on tekeminen, antaa omasta itsestään myöskin voimaa niihin tekoihin, joita se vaatii. Niinpä vanha elämänymmärrys antaa voimaa vaatimaansa elämäntyöhön viittaamalla siihen valtaan ja siihen kunniaan, jota jokainen näkee ympärillänsä. — Mutta löytyy myöskin uusi elämänymmärrys ja sekin on yhtaikaa sekä ymmärrys mitä ihmisen on tässä elämässä tekeminen että osoitus voiman lähteesen. Se ei anna voimaa vaatimiinsa töihin viittaamalla mihinkään ulkonaiseen, tulevaisuudessa saavutettavaan viehättimeen, vaan sanoo: se on sinun elämäsi, että kuulet minun ääneni ja voit nykyisyydessä tehdä minun tahtoni.
Kiusaajan viimeisessä lauseessa ja Jeesuksen vastauksessa siihen ovat nyt nämät kaksi elämänymmärrystä vastakkain asetetut. Molemmat puhuvat valtakunnista. Vanhan elämänymmärryksen "minä" ajattelee: minä tahdon nykyisyydessä tehdä sitä, mikä auttaa minua tulevaisuudessa tulemaan osalliseksi näkyvästä eli minulle ymmärrettävästä ja minua viehättävästä valtakunnasta, sen voimasta ja kunniasta. Uuden elämänymmärryksen "minä" ajattelee: näkyvä valtakunta, sen voima ja kunnia on minulle kiusaus, koska minä tahdon tehdä ainoastaan sitä, mitä minun synnyttäjäni, lähettäjäni, minulle sanoo, sillä minä uskon, että ainoastaanhänenon valtakunta, voima ja kunnia.
Jos pitäisi osoittaa joku puoli Jeesuksen opissa, mikä erityisesti koskisi juuri tätä vastakohtaa, niin olisi se vaikea vaan siksi, että koko oppi on yksistään tämän asian selvitystä.
Mutta isämeidän rukous sisältää lyhykäisesti sanottuna koko Jeesuksen opin, ja siinä ei puhuta muusta kuin näkymättömästä ihmisten hallitsijasta eli Isästä, hänen tahdostansa, hänen valtakuntansa lähestymisestä, jokapäiväisestä leivästä, kaikkien loukkausten anteeksiantamisesta, ja sanotaan vihdoin:äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meitä pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Tämä on sekä sanallisesti että ajatuksellisesti tulos Jeesuksen taistelusta korvessa.
Tämä on ainoastaan kehittynyt opetus siitä, minkä läpi Jeesuksen ajatukset siellä kulkivat.
Jeesuksen uskontunnustus, kaikkien korvessa tapahtuneiden kamppausten jälkeen oli siis kokonaisuudessaan tämmöinen:
Niinkuin minä kuulin Johanneksen ennustavan, että jumalan valtakunta lähestyy maan päälle, jos ihmiset muuttavat mielensä, niin minä nyt ymmärrän, että minun on eläminen maan päällä toteuttaakseni tätä valtakunnan sanaa ja sentähden minä uskon, että, vaikka olisinkin ihmisten joukossa yksinäni tässä elämänymmärryksessä, saan kaikki mitä tarvitsen sen toteuttamiseksi, (ensimäinen vastaus). — Minä uskon, että se jumalan valtakunta, jonka täytyy toteutua maan päällä, on rajaton ja iankaikkinen. Sentähden minä en pelkää ruumiillista kuolemata, joka uhkaa minua, kun minun täytyy, tämän valtakunnan jäsenenä, olla suojelematta itseäni väkivallan tekijöitä ja vainoojia vastaan, (toinen vastaus). — Minä uskon, että se valtakunta, jossa ihmiset nyt elävät, on niinkuin se Egypti eli orjuuden maa, josta jumala tahtoi saattaa Israelin pois. Ja sentähden, niinkuin Israelille oli matkalla Egyptistä sanottu: Herraa sinun jumalatas pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman, niin minäkin, vaikken voi nähdä tulevaisuutta, tunnen, että minun on tekeminen vaan sitä, mitä lähettäjäni minulle välittömästi käskee, ja uskon, että niinkuin Israel tuli perille, niin tulee perille ihmiskunta.
Tämän jälkeen sanotaan:
"Silloin jätti hänet perkele ja katso enkelit tulivat ja palvelivat häntä." [Matt. 4: 11, vrt. Luuk. 4: 13.] Ja Jeesus palasi hengen väessä korvesta [Luuk, 4: 14], ja kuultuaan että Johannes oli pantu vankeuteen [Matt. 4: 12] hän rupesi Galileassa saarnaamaan valtakunnan oppia, sanoen (samoin kuin Johanneskin): "muuttakaa mielenne ja uskokaa elämänsana, sillä aika on täytetty ja jumalan valtakunta jo lähestynyt." [Mark. 1: 14, 15. Matteus mainitsee Jeesuksen saarnan sisällyksen sanasta sanaan samoin kuin Johanneksen saarnan. Kts. Matt. 3: 2 ja 4: 17.]
El tietysti tässäkään voi olla kysymys siitä, ettänäkyvätenkelit tulivat ja palvelivat häntä, vaan ainoastaan että hän sisällisesti oli tullut välittömään yhteyteen "taivaan" kanssa. Samaa vertausta avonaiseen taivaaseen ja enkeleihin käyttää Jeesus sittemmin selittäessään sitä välittömyyttä jumalaan, johon ihmisen on tarkoitus tulla: Kun Natanael tutustui Jeesuksen kanssa ja sanoi häntä jumalan pojaksi ja Israelin kuninkaaksi, vastasi Jeesus hänelle ja muille läsnäolijoille, että tästä lähin he itse saavat nähdä taivaan avoinna ja jumalan enkelit menevän ylös ja tulevan alas ihmiseen. [Joh. 1: 50, 52.]
* * * * *
Tämmöinen oli nyt Jeesuksen syntyminen jumalasta. Siis jotakin toista kuin ylenluonnollinen syntyminen neitseestä.
Nikodeemukselle sanoi Jeesus: ellei joku vasta uudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä. Nikodeemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä? (Yhtä väärin käsittävät syntymisen jumalasta ne, jotka ajattelevat Jeesuksen syntyneen jumalasta äitinsä kohdussa). Jeesus vastasi Nikodeemukselle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja hengestä, ei hän taida jumalan valtakuntaan sisälle tulla; mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä hengestä syntynyt on, se on henki.
Kaikki evankeliumit alkavat esityksellä Jeesuksen henkisestä syntymisestä.
Matteuksella ja Luukkaalla on tosin alkuun pantu esitys Jeesuksen ylenluonnollisesta ruumiillisesta syntymisestä, mutta heti sen jälkeen seuraa myöskin henkinen syntyminen jumalasta.
Markuksella on esitetty ainoastaan henkinen syntyminen, ruumiillisesta syntymisestä ei ole mainittu mitään erinomaista.
Ei myöskään Johanneksen evankeliumissa ole mainittu mitään ruumiillisesta syntymisestä, vaan se alkaa esityksellä henkisestä syntymisestä.
Tässä viime mainitussa evankeliumissa ei Jeesuksen henkinen syntyminen ole esitetty niinkuin se olisi hänen oma kertomuksensa siitä mitä tapahtui hänessä sisällisesti, vaan on henkisestä syntymisestä puhe ikäänkuin ulkopuolelta katsoen, yleiseltä kannalta, semmoisena kuin se esiintyy hänen oman elämänoppinsa valossa. Sanotaan näin:
"Alussa oli sana, ja se sana oli jumalan tykönä ja jumala oli se sana."[Joh. 1: 1.]
Sana, se on yhtä kuin elämän sana, kuten jo näimme saman Johanneksen 1 epistolan 1 värssystä. Mutta elämän sana on tietysti sana siitä, mitä elämä on, eli mitä varten me elämme. Sana on siis yhtä kuin mistä jo olemme puhuneet: valtakunnan sana eli se henki, joka voi meissä herätä ja joka meille sanoo mitä meidän on elämässä tekeminen. Se sana itse on siis jumala, kuten Johannes sanookin.
"Tämä oli alussa jumalan tykönä." [Joh. 1: 2.]
"Kaikki ovat sen kautta tehdyt: ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on." [Joh. 1: 3.]
Vaikka ihmiset eivät alussa tietäneet siitä, oli kuitenkin kaikki elämä vaan sen kautta olemassa, eikä mikään, mikä oli syntynyt, elänyt muuta varten.
"Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus." [Joh. 1: 4.]
Sana "hänessä" osoittaisi, että tässä olisi kysymys jostakin henkilöstä, mutta, kuten jo ruotsalaisestakin käännöksestä näkyy, tämän sanan sijassa pitää olla sana "siinä", siis:
"Siinä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus."
"Ja se valkeus pimeydessä paistaa, jota ei pimeys käsittänyt."[Joh. 1: 5.]
Kun ihmiset eivät tunteneet elämänsä tarkoitusta, niin sana eli ilmoitus siitä, mitä elämä on, oli heille niinkuin valo, joka loistaa pimeydessä ja jota pimeys ei käsitä.
"Yksi mies oli lähetetty jumalalta, jonka nimi oli Johannes. Se tuli siitä valkeudesta todistamaan, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän oli lähetetty valkeudesta todistamaan." [Joh. 1: 6, 7, 8]
Johannes oli lähetetty ilmoittamaan ihmisille elämän sanasta, että ihmiset uskoisivat tähän valkeuteen. Hän saarnasi jumalan valtakunnan lähestymistä sanoen että kun ihmiset vaan tasoittavat keskuudessaan epätasaisuudet on valkeus tuleva heidän sydämmiinsä ja he vapautuvat orjuuden pimeydestä. Mutta vaikka "se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat" [Joh. 1: 9.], vaikka "se oli maailmassa", ja vaikka "maailma on sen kautta tehty", niin "ei maailma sitä tuntenut." [Joh. 1: 10.]
"Se tuli omillensa, ja eivät sen omat ottaneet sitä vastaan."[Joh. 1: 11.]
Vaikka siis valkeus ilmestyi maailmassa, joka oli vaan sen kautta syntynytkin, vaikka se tuli maailmaan niinkuin johonkin omaansa, niin ei maailma sitä tuntenut eikä sen oma ottanut sitä vastaan.
"Mutta niille, jotka sen ottivat vastaan, antoi se voiman jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat sen nimen päälle; jotka eivät verestä, eivätkä lihan tahdosta, eivätkä myös miehen tahdosta, mutta jumalasta syntyneet ovat."[Joh. 1; 12.]
Niille siis, jotka ottivat vastaan valtakunnan sanan eli ymmärsivät, että heidän elämänsä tarkoitus on toteuttaa välittömästi jumalan tahtoa,antoi tämä uusi elämänymmärrys voiman tulla jumalan pojiksi. Ja sentähden, kun he tuntevat olevansa jumalan poikia, eivät he enää tunne itseänsä syntyneiksi lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan jumalasta.
"Ja sana tuli lihaksi, ja asui meidän seassamme, ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan pojan kunnian isästä, täynnä armoa ja totuutta."
Suomalaista tekstiä lukiessa tekee hyvin oudon vaikutuksen se seikka, että Jeesusta tässä sanotaanainoaksijumalan lapseksi, vaikka juuri edellä on sanottu, että sana eli uusi elämänymmärrys antaa voiman kaikille, jotka sen omistavat, jumalan lapsiksi tulla. Tässä on kuitenkin vaan virhe suomennoksessa. Sana "ainoa" on vaihdettava sanaan "omasyntyinen" tai "yksisyntyinen" tai johonkin muuhun sopivaan sanaan, joka ilmaisee, että poika on samaa verta ja luuta kuin hänen isänsä. Ruotsiksi on tämä kohta käännetty: "och vi skådade hans härlighet, såsom den af Fadren enföddes härlighet." Sama suomennoksen virhe erehdyttää lukijaa kolmessa muussa Johanneksen evankeliumin kohdassa, nimittäin: 1: 18; 3: 16, ja 3: 18.
Johannes kertoo tässä vaan, selitettyänsä ensin mitä on ihmisen syntyminen jumalasta, kuinka he näkivät Jeesuksen syntyvän jumalasta juuri siten kuin hän oli selittänyt, eli että sana tuli Jeesuksessa lihaksi.
Mitä se on: sana tuli hänessä lihaksi? Tietysti sitä, että hän toteutti omassa lihassaan jumalalta tulevan sanan ihmiselämän tarkoituksesta. Mitä se on: sana asui heidän seassaan, eli, kuten Johannes sanoo epistolassaan: "sana, joka alusta oli, jonka me kuulimme, jonka me silmillämme näimme, jota me katselleet olemme, ja meidän kätemme pidelleet ovat"? Se on: kun hän puhui heille, niin he hänen sanoistaan päättivät, että hän puhui mitä hänellejumala sanoi; kun he näkivät hänen elävät tekonsa, niin he näkivät, että hän teki mitä hänellejumala sanoi; kun hän julisti valtakunnan sanaa, niin he ymmärsivät, että hän opetti mitä hänellejumala sanoi.
Tämmöinen on Johanneksen evankeliumin esitys Jeesuksen henkisestä syntymisestä.
On tärkeätä nyt verrata tämä Johanneksen esitys Jeesuksen henkisestä syntymisestä muiden evankelistain esityksiin samasta asiasta.
Kuten jo mainittu, Johannes puhuu henkisestä syntymisestä yleiseltä kannalta, selittäen, mitä Jeesuksen henkinen syntyminen oikeastaan oli; muissa evankeliumeissa taas asia esitetään Jeesuksen kokemana sisällisenä ilmestyksenä. Johanneksen evankeliumin mukaan jumalasta syntyy se ihminen, joka ottaa vastaan valkeuden eli elämän sanan. Mutta valkeus eli sana on jumalallinen ilmoitus siitä mitä elämä on, ilmoitus, että elämä on jumalan tahdon täyttämisessä. Tämä sana ei ole käsite, ei ajatus, ei järki, vaan se on nykyhetkessä kuuluva jumalan elävä ääni, tahto, sana siitä mitä ihmisen on elämässä tekeminen. Se sana itse siis on iankaikkinen elävä jumala, jonka kautta kaikki on syntynyt ja jossa ihmisen elämä on. Ja sentähden ihminen vastaanottaessaan tämän sanan itsetietoisesti sitä täyttämällä, syntyy uudestaan, niin ettei hän enää ole ihmisen, vaan jumalan omasyntyinen poika.
Kaikki tämä on nyt sanottu Johanneksen evankeliumin alussa, vv. 1-14.
Aivan sama on ajatus muillakin evankelistoilla, jotka esittävät Jeesuksen henkisen syntymisen hänen kokemanaan sisällisenä ilmestyksenä. Kuten olemme nähneet, on näissä syntyminen jumalasta kuvattu niin, että Jeesus, kuultuansa Johannes kastajalta valtakunnan opin eli sanan, tunsi tämän sanan tulevan eläväksi hengeksi itseensä, ja nyt ikäänkuin omin korvin kuuli sen äänen: sinä olet minun rakas poikani. — Juuri tätä samaa sanotaan Johanneksenkin evankeliumissa: alussa oli sana ja se sana oli jumala; ihminen, joka sen vastaanottaa, saapi voiman jumalan lapseksi tulla. Eli: sana tulee lihaksi ja kaikki näkevät sen niinkuin omasyntyisen lapsen isästä, täynnä armoa ja totuutta.
Yhtäläisyys on vielä seuraavassa:
Johanneksen evankeliumissa sanotaan:sanassa on elämäja elämä on ihmisten valkeus. Tämä nyt merkitsee, että ihminen elää siitä että jumala puhuu hänelle, — että hän kuulee sanan ja täyttää sen niinkuin oman isänsä tahdon. Juuri samoin ajattelee Jeesus muiden evankeliumien mukaan, syntyessään jumalasta korven yksinäisyydessä:ei ihminen elä ainoastaan leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka jumalan suusta lähtee.