MUUTAMIA AMMATIN-OPPILAITA.Miks' sinne lähdetten?
TOISIA.Me mennään metsämajallen.
EDELLISET.Me "myllylle".
ERÄS AMMATTILAINEN.Vaan minun nähdenParaspa "lammikolle" käydä lie.
TOINEN.Ei, sinne ei oo kaunis tie.
MOLEMMAT.Ja entäs sie?
KOLMAS.Mä muiden kanssa lähden.
NELJÄS.Tulkaate Burgdorf'iin! Hei, siellä varmaan onSievimmät neidot, olvi verratonJa oikein kelpo nyrkki-kesti.
VIIDES.Syhyykö selkääs kolmannesti,Sä hullun-hurja veikko?Mua pöyristää tuo. Menköön sinne peikko.
PALVELUSTYTTÖ.Ei kuules! kaupunkiin ma palaisin.
TOINEN.Tuu pois! Hän varmaan haapain all' on tuolla!
EDELLINEN.Ja entäs onneakin, jota halaisin!Sun vieress' käy hän vaan — mä syrjapuollaAin' olla saan! Sun vie hän tanssihin.Sun huveistasko huolisin!
TOINEN.Äl' ole nyt niin mustasukka!Hänen seurassaan on "kierotukka."
YLIOPPILAS.No hiis'! kuin kiitää neitosemme!Pois veikko! heitä saattelemme!Mehuisa olvi, piika pulska vainJa karvas tupakka — mun mielitekojain!
PORVARIS-NEITOJA.Kas niin! kaks' oivaa nuorukaista!Häpeä on se tosiaan:On seuraa saatavissa oikein herramaista,Ja piikain jäljiss' juostaan vaan!
TOINEN YLIOPPILAS (edelliselle).Seis veikko! jäljissämme sipsuttaaKaks vallasnaista, yllään soma verho,Ma tunnen toisen: saanko tunnustaa —Tuon ympärillä liehun niinkuin perho.Ne astuvat niin hiljakseen;Kai vartoovat ne meitä rinnalleen!
EDELLINEN.Ei veikko! herras-seuraa vieraksun.Välehen! tai riista liukuu liesuhun!Se sunnuntaisin hyvin antaa suuta,Jonk' käsiss' lauantaisin viukuu luuta.
PORVARI.Mua ei hän miellytä, pormestarimme uusi!Nyt siksi päästyään, hän pöyhkeilee kuin kuusi.Ei välitä hän kaupungista.Kyll' aian merkit yhä huononee;Mutt' onneton, ken vastaan riitelee,Vaikk' aina venyy vero-lista!
KERJÄLÄINEN (laulaa).Te naiset, herrat, parvi sievä,Iloiset, punaposkiset!On kerjääjänkin sydän lievä,Jos suotte hälle antimet.Mua älkää laulatelko suotta!Iloinen antaja vaan on.Tää juhlaisin on päivä vuotta,Se mulle lahjat tuokohon!
TOINEN PORVARI.En juhlin sunnuntaisin tiedä hauskempaaKuin haastaa sotamelskehestä,Jot' ulkomailla, Turkiss' aina kestää,Kun kansat toisiansa kurittaa.Sit' istuu ikkunassa, särpii oluttaanJa katsoo laivain alas-virtaa luisumista;Käy tyytyväisnä yöksi nukkumaan,Ja siunaa aikaa rauhallista.
KOLMAS PORVARI.Sen miekin, kelpo naapur', kyllä sallin:Ne listikööt päät toisiltansa,Ja menköön heillä kaikki mullin mallin,Kun meillä vaan on kaikki vanhoillansa!
ÄMMÄ (porvaris-neidoille).Ai nuorta vesaa! kuink' on kaunis, oi!Ken lempimättä teitä nähdä voi!Vähempi ylpeys ei taitais haittaa!Mit' immet halajaa — voin teille laittaa.
PORVARISNEITI.Agaata riennä! julkisesti vainEn kehtaa käydä moisen noidan kanssa…Hän toimi, tok' ett' Antin-yönä sainTulevan sulhoni nähdä haamussansa.
TOINEN.Mun sulho peiliss' näyttihen,Sotaisna, myötään monta sotilasta;Hänt' etsin, kaikkialle silmäten. —Saa nähdä, tokko löydän häntä vasta.
Tornit ja linnatKorkea-pielet,Ilkkuvat immetYlpeämieletSoisimme voittaa!Ryntäys uljas,Palkk' ihanin.Torvi kun soittaa,Mieltä se hurmaa,Riemua tieten,Niin kuni surmaa.Siinäpä myrsky,Siin' elon tyrskyLinnojen, impeinHeittyä täytyy.Ryntäys uljas,Palkk' ihanin!Niin sotajoukkoKäy kotihin.
FAUST.Pois jäänsä virta ja lampi loi,Kevähän sulo-silmän vilkkuessa,Jo laakso toivoa vihannoi.Talv'ukko, voimansa riutuessa,Vain tunturin rotkoon piillä voi.Sielt' inhaa riitoa jatkellen,Viel' äissään lunta se laaksoon syytää,Ja paikoin vehmaan verhoa hyytää;Mutt' aurinko ei suo valkoisenNyt vallita: kukkain kirjavuuttaSe mielii, loistoa, eloisuutta.Kun nurmen kukkia viel' ei näy —Pyhävaatteissaan väki kukkina käy. —Tään harjun huipull' istukaamme,Täst' ihmisliikettä nähdä saamme.Kas kaupungin portti aukenee,Ja kansaa varjoist' aaltoelee.Nyt kelpaa lämmössä lekuttaaJa viettää Kristuksen nousemaa,Sill' itsekin väki tais nyt nousta!Katujen, kujateiden ahdingosta,Majan alhaisen sopist' usmaisista,Käs'työn ja ammatin kahlehista,Kivikattoin, päätyjen painon alta,Yöst' arvoisain yläkirkkojenKaikk' ahtavi päivän paistehesen.Kas vaan mikä riemu parvia valtaaSe niitylle, viitahan virtaelee,Joen kalvo jo aivan avaraltaIloisia venhoja vilisee!Ja lastistaan lähes painuksissaPois viime pursi jo luisuaa;Vaan kaukaa vuorelta vilkahtaaTaas toisia kirjo-vaattehissa.Kylästä jo riemun melskeen kuulet:Tää kansan taivas! — vai mitä luulet…?Nyt suuri ja pien' on riemuillaan;Tääll' ihmisn' olla miekin saan.
WAGNER.Saatella herra tohtoriaTuo mulle hyötyä ja kunniaa;Enp' yksin viitsis täällä maleksia,Kosk' kaikki raakuus mua ilvoittaa.Tuo viulun vinge, keilain pauke, pauhu —Se aina ollut on mun kauhu.He telmivät, kuin heiss' ois Hornan liemu —Ja tuolle nimet suodaan: laulu, riemu!!
TALONPOIKIA (niinipuun alla; tanssia ja laulua).Ja paimen tanssiin koristiinVöin, kirjo-nutuin, seppelin,Hän kaunis olla mieli;Puun alla kansaa kiehui vaan,Ja kaikki tanssi innoissaan.Heleia, hei!Ne tanssin tuuli vei,Ja vinkui viulun kieli.
Hän parveen rientää, tungeiksen,Ja sysää yhteen impehen —Ei loukata hän mieli…Vaan reima tyttö käännähtyi:Et saa niin tuhma olla, hyi!Heleia, hei!Ne tanssin tuuli vei,Ja vinkui viulun kieli!
Vaan hän vei neidon tanssimaan,Lens' oikeaan ja vasempaan;Ne tanssin pyörre nieli.Ja poski hohti, poltti pää,Ne helmatusten hengähtää.Heleia, hei!Taas tanssin tuul' ne vei!Siit' eihän eukot kieli?!
Et tulla saa niin lähellen!Noin pettyi moni neitonenJa sulho valat nieli! —He salaa sentään suudellaanPuun alta kauas kaikui vaan:Heleia, hei!Kuin tanssin tuuli vei!Ja vinkui viulun kieli!
VANHA TALONPOIKA.Se oikein teiltä, tohtor', onEtt' tänään muistelette meitä,Eik' oppi korkea estä teitäKäymästä rahvaan joukkohon.Siis parhaan maljan teille tarjoanOivinta juomaa kuohuvan;Jot' ojentaissa toivotan:Janonne juoma poistakoon,Voimanne siitä varttukoon!Elonne lanka karttukoon!
FAUST.Virvoitusmaljaa maistellen,Juon onneksenne, kiittäen.
(Kansaa keräytyy ylt' ympärille).
VANHA TALONPOKA.Se aivan kaunist' olikin,Ett' ilopäiväks' saavuitte;Olittehan myös parahinApumme murhepäivinä.Mont' on täss', rusko poskillaan,Jonk' isänne on tempaissutPois kalman suusta, saatuaanTulisen taudin sammumaan.Sairasten luona kävitten,Jo silloin nuorna autellenRuumiita paljon kanneltiin,Vaan taudin aina vältitten.Kovia näitte; korkeimmaltaSai aulis avun auttajalta.
KAIKKI.Kokenut miesi eläköön!Viel' ihmistuskaa kauan lientäköön!
FAUST.Kiitelkäät ylhäist' auttajaa,Jok' auttamaan meit' opettaa.
(Menee Wagnerin kanssa edemmäs).
WAGNER.Kuin rintas riemuinnee, sä suuri mies,Kun pilvihin noin ylistää sua kansa!Ken moisen hyödyn lahjoistansaSaa — hänt' ei paina huolten ies!Sua kiitättääpi taatto pojillansa,Kaikk' ympärilläs tunkee, utelee…Ja tanssi taukoo, viulu vaikenee.Sä käyt; ne seisoo rivittäin.Kädessä lakki, paljain päin.Vähältä vain ne lankee polvilleen,Ikäänkuin näkisit ne venerabileen.
FAUST.Viis askelt' ylös vielä, tuonne kivellen!Levähtää saamme hiukan kangasalla.Täss' usein yksin istuin, miettien;Rukoillen kiusailime paastoomalla.Ja täynnä uskoa toivollistaKuroitin kättä kohti TaivahistaJa luulin kyynelin, rukoilemallaLäpyttäväni taivaan jumalaaJo poistamaan tuot' tautia tappavaa.Nyt kansan kiitos ilkullen vaan soi.Jos sydämmeeni voisit silmäellä,Näkisit, ettei suurin voiEi poikaa eikä isää ylistellä.Isäni kunnon mies ol' noita hamaroita, [mystikoita]Ku selvitellä koetti uutteraanPyhiä luonnon piirilöitä,Ja kaikellaista houri haaveissaan;Myötänsä hartaat oppilaat,Hän lieden usviss' öin ja päivin hääriJa yhteen keitti aineet riidakkaat,Kuin reseptit sen tuhannetkin määri.Silloinpa "rusko-leijon'", aimo ylkämiesi,Nai sulo-kylvyss' "valko-liljasen",Heti kumpaisenkin tuima liekki-liesiHääkammiosta ajoi toisehen.Vaan lasin laitaa kulta-liekit nuoli,Kun "kuninkaatar" siihen loihdittiin. —Kas siinä rohdot! — sairahat ne kuoli…Ken virkos — harvoin kyseltiin.Näin vuorilla ja manterillaSen seitsemillä hornan-keitoksillapahemmin riehuimme kuin ruttotaut'.Ma itse myrkyt juotin tuhansille;Ne riutuivat — ja niiden murhaajilleNyt kiitos soipi! Jumal' aut'!
WAGNER.Mutt' älkää tuosta tuskitelko!Miks' kelpo-miestä haittais pelko,Kun huolin harjoittaa ja tunnollaanTaidetta, minkä sai hän taatoltaan?Jos nuorna isälles teit kunniaa,Niin oppiaan sa imit intomiellä;Jos miesnä tiedettäs koit laajentaa,Niin poikas ehtinee viel' edemmäs sua tiellä.
FAUST.Ken eksymysten syvän aallon altaViel' luulee nousevans' — on onnen lapsi tuo!Mi tiedetään, s' ei hyötyä meille luo, —Mi tiettävää, sen kätkee öinen valta. —Vaan meilt' ei sulolahjaa hetkisenPilata murhe saa, ei syäntä viiltää —Oi näätkö, iltaruskon hohtaen,Kuink' armaan lehdon halki majat kiiltää!Aurinko sammuu … ei! vaan valosäteilläänHän loistamaan läks toista maalimata!Oi, jospa maasta siivin lentämäänMa saisin, aina seuraten sen rataa;Säteissä iltaruskon ikuisenMun jalkain alla maamme uinuis untaan,Yön varjoss' alhot, vuoret lieskaten,Vuot, virrat pyrkis meren valtakuntaan.Ei sulkis jylhistöt, ei vuoren onkalotMun taivaallista lentoan' ylähällä;Oi hämmästyn! yhdellä silmäämälläNäen meren aukeevan, sen siili-vainiot…Vaan vihdoin taivaan loistotar jo vaipuu;Mä jälkihin! mun syttyy harras kaipuuSen leimuvirrast' ikivaloa juomahan,Edessäin päivä, yöhyt takanain,Ylhäällä taivahat, meri alla aaltoinensa!Unelma kaunis! … pois se katos oi!Ei siivistyä ruumis konsaan voiSeuraamaan sielua siivekästä lennollensa.Tok' ikikaipuun tuntevansa luuleeJokainen lentoon ylä-ilmahan,Kun suvileivon korkealla kuuleeSinervän taivaan alla laulavan,Kun kotka hajasiivin liitääYlitse, jylhän vuorimaan,Tai kurkeloiden parvi kiitääMaan, merten poikki pohjolaan.
WAGNER.On houruhorvit minullakin ollut,Halua moint' ei mieleen toki tullut.Saloja maita kyllästyn pian katsomaan,Ja linnun siipilöill' en mieli koskaan lentää.Parempi riemu aatoksell' on entääLehdestä lehteen, kirjasta kirjahan.Yks' talviyö näin kirjoin, kynttelinSuvena sulostuttaa kaikki vaivas,Ja ah! jos auki kierit vanhan permentin,Niin astuu luokses koko pyhä taivas.
FAUST.Sua yksi vietti vainen valloittaa;Sua älköön koskaan viehätelkö toinen!Kaks mieltä ah! mun rinnass' aaltoaa,Ain' irti pyrkii toisestansa toinen.Käsvartens' iskee lemmen liekkuminMaailmaan kiinni kiihkeästi toinen;Väkisin pyrkii valko-lentiminYlhäiseen kotiin mieli toisenmoinen.Oi, onko ilmass' henkilöitä,Jotk' alla taivaan haihattaa,Niin kultasatein alas vihmokaa,Valolla kirjailkaa mun elon öitä!Jos taikaviitta harteitani varjoisJa lennättäis mun maille kaukaisille,Sit' enpä möisi keisarille,Vaikk' kruunut, manttelit hän siitä tarjois.
WAGNER.Ei, älä huuda liutaa kuuluisaa,Jok' ilman alla virtaa kaikkialle,Ylt'ympäriltä uhkaa kuolemaaJa tuhat vaaraa maalimalle!Ruijasta käy ne jäisin viimoineenSun päälles, kieli terävämpi nuolta;Idästä saa ne, nääntää kuivuuteen,Kuin myrkkytuuli nousis hallasuolta;Etelän parvi aron tulta tuo —Sun jano on ja aivos palaa päässä;Ja Lännen aaveet ensin hoivaa suo,Pian sortaa sun ja viljat tulvasäässä.Vahinkoon vikkelöinä hiiskeen kuulevat,Ja tottelee sua herjat, viekastellen,Suloisina kuin taivaan palveljat,Ne kuiskii enkelkielin valehdellen. —Mutt' ilma jähtyy, ilta harmenee,ja usma laskee. Ehkä lähdemme?Ehtoolla vasta suojaas armastat. —Vaan miks' noin seisot, tuonne tuijotat?Mik' innostaa niin voi sua iltamolla?
FAUST.Kas koiraa mustaa, kuin se kiertää vainiolla!
WAGNER.Sen kauan huomasin; tuo ei sen kummempaa.
FAUST.Tähystä tarkemmin! miks' arvaat elukkaa?
WAGNER.Yks halli, joka isäntäänsä vainuu,Kutenka koirat vainunee.
FAUST.Sä näät, kuink' aina ahtaammaksi painuuSe piiri, millä meitä kiertelee.Ja ellen eksy, koiran jälkihinIkäänkuin piirtyy tulitarha.
WAGNER.Se koir' on käpälistä korvihin,Ja teitä haittaa vainen näköharha.
FAUST.Minusta on, kuin virittäis hän ansaa,Kierrellen meitä tenho-silmuksiin.
WAGNER.Se etsii isäntään, ja häpee pahoillansa,Sen eestä kun vaan oudot tavattiin.
FAUST.Vaan piiri ahdistuu! nyt täss' se on!
WAGNER.No koira tuo! eik' aave luonnoton;Sen tavat koiran on: se vinkuu, vieraksuu,Häntäänsä hiepottaa ja maahan laskeuu.
FAUST.Tuu tänne, koira vaivainen!
WAGNER.Se villakoir' on, hullunkurinen:Hän seisahtuu, sun seisoess',Jos kutsut, hyppii rinnoilles;Jos mitä hukkuu, etsimään hän joutaa,Ja keppis maalle virrasta hän noutaa.
FAUST.Se totta lie: ei rahtuakaan näyEläimess' henkeä; kaikk' ohjeen mukaan käy.
WAGNER.Kurinsa saanut koira ansaitsee,Ett' oppinutkin häntä hyväilee.Ei kumma siis, ett' on sun suosimasYl'oppilaiden nöyrä oppilas.
(He astuvat sisään kaupungin portista.)
FAUST (astuu sisään villakoiran kanssa).
Pois läksin maalta, kankahalta,Jonk' yö jo peittää vaipallaan;Mua pyhä sala-kammo valtaa,Jalompi henk' on valveillaan.Nyt halut huimat uinahtavi,Ja päivän hyrsky hiljenee,Vaan ihmislempi rinnassaniJa taivaan armo elelee.
Oo hiljaa, koir', älä sinne tänne juokse!Mit' ukselt' aihelet?Tule nukkumaan sä lieden luokse!Tuon sulle patjat, pielukset.Mua kangastiellä huvitit äskenHypellen, leikkiä laskien;Sen vuoks' sun vieraaks' luokseni käsken,Mutt' ollos siivo, hiljainen!
Kun pikku-sulosuojassaniTaas lamppu loistaa herttainen,Valaisee usko poveani,Parempi "minuus" ilmaiksen.Taas järjen soihtu alkaa palaa,Ja toivo kukkii suloinen,Vesille elon sielu halaa,Ah! elon lähdesuonillen.
Älä morise, koir'! Ei säveleen,Mi sielussain sulo-rauhaa loi,Tääll' elukan ääni yhteen soi.Se tuttua on, ett' ihminen,Mit' ei hän tajua, ilveilee,Kaunista ja hyvää soimaa, laittaa,Joist' usein hälle onkin haittaa.Vai koiraki tuolle ärisee!
Mutt' ah! sen tunnen — rinnastain ei valuNyt rauhaa, vaikk' ois siihen harras halu.Oi miks niin valeen lähde kuivauu,Ja janohon taas raukka surkastuu?Sen koitellut oon ehtimiseen.Vajasta tuost' on sentään hyötymystä:Alamme ikävöidä ilmestystä,Ja sielu kääntyy taivaalliseen.Ja kirkkahinna valo tääUus'-testamentiss' välkähtää.Sen alkusanat lukea ma mielin,Ja hartahilla sydäminTuon pyhän kirjan, kallihinJulaista kerran armain äidin-kielin.
(Hän aukaisee nioksen ja alottaa.)
"Alussa oli sana" tässä sanotaan.Jo tartun täss', ei kynä juoksekaan!Vai sanaako niin ylentää mä voisin?Ei! tuo on käännettävä toisin.Jos hengen äänen oikein oivallan,"Alussa järki ol'" ma kirjoitan.Tok' ällös hädi, — tuumaellaMun täytyy, muutoin saatan liioitella!Vai järjestäkö kaikki alkaa vois?Ei! — "Alussa voima oli" paremp' ois.Mut tuskin tuon saa kynä valmihiksi,Jo epäilen, ei käy — en tiedä, miksi!Henk' auta! — Selkii epäilyksen yö,Ja tyynnä piirrän: "aluss' oli työ."
Jos mielit pysyä paikoillas,Niin heitä kohta ulvontas!Oo haukkumatta, halli!Noin virmapäät' en herraa salliMa luonani vierailemaan.Jomp' kumpi vaanUlos astukaan!Vasten mieltäni vieraan karkoitan;Olet valloillas, oven aukoan.Vaan tuossapa katsomista!Se ei ole luonnollista…Oi, tokko silmäni pettelee?Kuink' koirani kasvaa, korkenee!Se hirmuna nousi seisomaan,Ei siin' oo koiran haamuakaan.Ma toinko kotia aavehen,Kuin Niilivarsa hirmuisen,Tulisilmin hirmuhampahin?Sun tunnen, hiisi helvetin!Vaan moista Hornan tenavaa"Salomonin avain" avittaa.
HENKIÄ (porraskäytävästä).Yks' ansahan joutui tuolla!Älä seuraa vaan, pysy tällä puolla!Kuten raudoissa repo,Voit, hornan hepo.Vaan vartokaat!Henkilauma, riehu,Ylös alas liehu,Niin hänet irti saat.Häntä, jos voimme,Auttaa me koemme,Sillä meille juuriHän ratto ol' suuri.
FAUST.Siis ensin hirmua manaaNämä "Neljän sanaa":Salamanderi hiilly,Undiina liukee,Sylfiidi riukee,Kyöpeli piilly!Ken niit' ei tunne,Elementtejä, kunneNe vaikuttaa,Min ne toimeen saa,Hän turhaan koittaaHenkiä voittaa.
Valu valkian sauhuun,Salamander!Huku aaltojen pauhuun,Undiina!Pala noidan-nuolena aina,Sylfe!Älä, Inkubus, paina!Koti-apua tuo!Tule esiin, loppu suo!
Ei yhtään noistaPeto oo, — se on toista.Se tyynnä loikovi, irvistäen:Ei pysty loitsuni — sen ma näen.Väkevämpää kuule,Jot' en kestäväs luule:
Jos helvetin hautaSun siitti, nauta,Niin merkkiä katso,Jonk' eestä väistyyNe mustat sarjat!
Jo se tuimistuu, jo sen nousee harjat.
Sano, häijy konna,Voitko pelvotonnaNähdä iki-uuttaPyhää salaisuuttaLäpi taivaan hohtavaa,Salaveisten vainoomaa?
Kiristeltynä uunin taaSe norsuks' kohoaa;Se täyttää nyt koko kammion,Ja miltei usvana haivu.Älä, hirviö, nouse kattohon!Vaan mestarin jalkoihin sä vaivu!Näät, en minä turhaan uhkaa.Pyhä lieska polttavi — koht' oot tuhkaa!Pian leimahtaaKolmikertaista valkiaa!Varo vainVäkevintä mun voimistain!
(Samassa usva hälvenee, ja Mefistofeles, puettuna vaeltavanskolastikon tapaan, syöksähtää esiin uunin takaa.)
MEFISTOFELES.No suotta riehutten! Mill' auttaa voisin herraa?
FAUST.Vai tuoko koirast' irti lähti!Skolasti kulkijain! No entäs sukkelaa!
MEFISTOFELES.Oi terve teitä, kirkas opin-tähti!Sain teiltä suitsu-saunaa polttavaa.
FAUST.Mi nimes'?
MEFISTOFELES.Turha kysymys tuo mielestäinSen suuss', ken sanaa halveksii niin perin,Ja ollen aina ilmiöistä erin,Vaan pyrkii peri-oloon päin!
FAUST.Vaan, herrat, teidän tapa lienee käyttääNimiä, jotka olentonne näyttää!"Hiis'," "kärpäis-herra," "valheen-isä" —Noiss' soi jo henki ääntehissä.Ken oot sa siis?
MEFISTOFELES.Ma osittain oon voima tuo,Jok' aina pahaa suo, ja aina hyvää luo.
FAUST.En mointa ongelmaa voi selvittää.
MEFISTOFELES.Se henki oon, jok' aina epäjää.Ja syystäkin: mit' ikään syntyneeVain hukkumista ansaitsee,Siis paras, ett' ois' jäänyt syntymättä.Niin — missä näette pirun kättä,Tuhoa, syntiä, pahuutta —Se elementtini oikea.
53
FAUST.Sua osaks' nimitit, vaikk' oot täss' kokonaan?
MEFISTOFELES.Totuutta nöyrää puhun vaan:Vaikk' ihmiset, tuo narrikunta katala,On mielestänsä kokonaisuus, maailma,Sen osan osa ma oon, mi kaikk' ol' alkuaan,Sen synkän yön, jok' äitihelmastaanLoi Valon. — Valta-istuimelta syöstyäänEmonsa, tytär siinä istuu nykyään.Viel' ottelee ne: valo kyllä ylpeilee,Mutt' aineisin se aina tahmenee.Se ainehista virtaa, niitä sulostaa,Ja ainehet sen lennon estää;Ja toivon: eipä kauan kestä,Kun kera aineiden se raukiaa.
FAUST.Siis oiva ohjelmas' on näin:Et hävittää voi suurin erin,Siis havittelet vähittäin.
MEFISTOFELES.Ja tuollakos ma paljo perin?"Se jokin", mikä "eitä" vastustaa —Tarkoitan tätä tyhmää maailmaa —,Siihenpä suotta keinojani koitan;Ties lempo, milloin vihdoin voitan.Maanjäristys ei, myrsky, tulva, paloHävitä maata, mert'; ei sammu taivaan valo!Ja ihmiset ja elukat vain enenee;Vaikk' isken miljoonittain noita,En loppumaan saa kataloita,Ei! Aina vaan uus' veri elelee!Kun summatonta siemen-määrää muistan,Mink' ilma, vesi, manner idättää,Ja kuiva, märkä, kuuma, jää —Niin hulluuteenpa miltei suistan!Niin, paitsi järveä jok' aina palaa,Ei mull' oo varsinaista toimialaa.
FAUST.Ikuista lempivoimaa vasten,Jost' elpyy kaikki elämään,Pui piru turhaan nyrkkiään;Ei auta kiukku peijakasten.Siis luovu noista aikehista,Khaoksen poika kamala!
MEFISTOFELES.Tuo seikka sietää tuumimista.Vaan toiste siitä! SallithanMun mennä nyt sun seurastasi?
FAUST.Ja vielä kysyt! lähde vain!Nyt tiedän, ken oot heimojasi.Jos haluttaa, käy talossain!Täss' ikkuna, tuoss' ovi on,Ja savutorv' on tarjonasi,
MEFISTOFELES.No, suoraan sanoen, oon hieman neuvoton:Mua sulkee pieni este oveltasi,On kynnyksellä kommervenki…
FAUST.Vai pentagrammi huolettaa?Vaan lausu mulle, hornan henki,Kuink' osuit tänne, tuo jos salpajaa?Kuink' aimo henkes joutui pulmaan?
MEFISTOFELES.Tähystä itse! Näätkös, tuohon kulmaan,Jok' irvillään on tuonne oveen päin,Yks viiva vedetty on nurin.
FAUST.Tuon onni teki pahoin kurin!Mun hallussainpa olet näin.Tuo onnistuihan arvaamatta!
MEFISTOFELES.Kah, koira juoksi sisään huomaamatta;Nyt seikka toisin näytäksen:Ei piru pääse pihallen.
FAUST.Vaan miks' et lennä ulos ikkunasta?
MEFISTOFELES.Yks' sääntö solmii peijakasta:Mist' astui sisähän, siit' ulos jällehen!Tulomme vapaa on, vaan menon laita toisin.
FAUST.Vai helvetiss' on lait! Sen tuskin luullut oisin.No hyvin vaan! Kai sitten laatiaSaa, herrat, teidän kanssa sopimusta?
MEFISTOFELES.Sä säntilleen saat kaikki nautita,En peruuta ma yhtään lupausta.Vaan tuoss' ei sovi hädiskelläSiis siitä toiste enemmin!Nyt täytyy meidän hyvästellä;Mua laskekaa! pois mielisin!
FAUST.Sua puhutella hieman halajan;Siis viivy hetken aikaa vielä?
MEFISTOFELES.Ei, laskekaa! pian tänne palajan,En silloin haasteluita kiellä.
FAUST.En minä suinkaan väijynyt sua ois;Ken käski pistää ansaan kaulaas?Kun pirun sait, hänt' älä laske pois;Ei tarttune hän toista kertaa paulaas.
MEFISTOFELES.No olkoon menneheks', jos tahdot niin!Jään tänne hupilaiseks' sulle;Mutt' suo mun käyttää aikaa vehkeisiinSellaisiin, jotka soveltuvat mulle!
FAUST.Sen varsin suon! Tee temppujais,Kun mua ne vainen huvittais!
MEFISTOFELES.Saat tuta, veikko, aistimillasAutuutta viljemmin täss' illass',Kuin toikko vuosi muuten aikaan sais'.Pian soipi haamuin sulo-laulut,Ja nähdä saat niin sievät taulut,Jotk' ei oo tyhjää noitumaa.Ja ruusuin tuoksu hurmaa haistisJa lempijuomat mairii maistis,Ja haltioihin tuntees' saa. —Ei valmistusta kaivata;Me koossa oomme, henget! alkakaa!
Himmeä holvi,Väisty ja raukee!Eeterin silmäSiintävä aukee!Selvitä ilma!Usvat jo poista,Taivaalla tähteinVälkkyä suo!Aurinko loistaArmaana tänne!Lämpöä luo! —Ylhäisten keijuinHenkevä heimo,Leimuna leijuin,Maan yli kiitää;Haikea kaipuuJäljissä liitää. —Viirit ja verhot,Kuin suviperhot,Nousee ja vaipuu.Lehdosta, vuortenAlta ne väikkyy;Lemmetär nuortenSielussa läikkyy;Metsolan varjoRiemua tarjoo. —Vuorilla viini-Viljelys uhkee;Marjoja hohtaa,Paisuvi, puhkee:Virtana kohtaViiniä hyrskii,Pitkin rubiini-Väyliä tyrskii. —Siintävät salotKalvossa päilyy,Taivahan valotVeen yli häilyy.Virrasta varttuuJärviä, jotkaMatkalla salaaSaaria halaa. —Taivahan lastenRiemuisa laumaPäivyttä vastenUi ylähällenSiukuvin siivin,Kunnes se jällen,Kuin tuli-sauma,Laskien, kaartaaVehmasta saarta.Keijuset kiikkuuSeljällä aallon,Toisia liikkuuNurmella, maall' onToisia; hyöriiKarkelo, pyörii.Lauluja kaikuuRiemua raikuu.Taas ylä-ilmaanKaikki ne lentää;Toisia entääVuorien yli,Toisia uittaaAaltojen syliRantojen helmaan.Kaikki ne kiitääAamusen koitoss',Ylhälle liitääPyrkien loitosTähtölän taloon,Sen ikivaloon,Riemuja lemmenSuutelemaan.
MEFISTOFELES.Hän nukkuu! Nuopa oivat laulajaiset!Oi vienot, sorjat keijukaiset,Syvähän hänt' tuuditelkaa! Kiitos vaan!Et pysty vielä paholaista solmimaan! —Hänt' unten suloparvi lennätelköönSyvälle harhan ihme-maailmaan! —Ei taikakynnys saa mua enää pelkoon,Yks' hiiren-hammas tänne vaan!Tuoll' yksi rahisee: se avaa mulle uksen,Jos lausun sille sievän manauksen.Ma, jonka vallan all' on kärpäsetJa hiiret, sammakot, täit, lutehet,Sua kutsun! Oitis tänne loikiKynnyksen alle, kalvo poikkiTuo kohta, johon rasvaa tiukutin! —Kas niin! jo yksi saapuikin!Nyt työhön vaan! Se syrjäss' on se kulma,Jok' ehkäisee mua. Pois se kiusan-pulma!Yks' isku vielä! riittää; kiitos vaan!Faust, hyvää yötä, kunnes tavataan!
FAUST (havahtaen).Ah! ilkku-peliks' kaikki vaihtuu;Vain niinkö hengen jano haihtuu,Ett' unta vaan ol' perkeleJa koira hiipi pihalle!
FAUST.Sisähän, ken kolkuttaa! Ken taas mun rauhan' esti?
MEFISTOFELES.Mä vaan!
FAUST.Sisään!
MEFISTOFELES.Se lausu kolmannesti!
FAUST.Sisään siis!
MEFISTOFELES.Kiitos! Näin oot mieliks' mulle!Ei meille riita-väliä tulle;Mä houreitas näät poistamaanNyt nuorna aatelisna tänne saan,Punainen ylläin kullan-kirjo takkiJa silkka silkki vaippanain,Ja päässä kukonsulka-lakkiJa pitkä miekka kupeellain.Nyt suorastaan sua neuvollen:Pukeudu siekin samaten,Jott' ikävistä irroillasIloita saisit elostas!
FAUST.Pukuni olkohon mi hyvänään,Maan raskas elo painaa mua kuin vuori.Ma liian vanha oon vaan leikkimään,Ja toivomatta jäämään liian nuori.Mink' onnen mailma mulle suoda vois?"Oi kielly! heitä liika-toivot pois!"Kas noin se vanha virsi kaikuu,Mi soipi kunkin korvihin,Jot' aina vaan yhä käheemminJok' ainut hetki meille raikuu.Kauhulla mielin aamuin valvahdanJa karvas itku poskiani valaa,Kun päivän nään, mi kulkiessahanEi täytä rahtuakaan mitä sydän halaa.Jok' inttäyksin turhin turmeleeMult' ilon haimit pienimmätkin,Ja valhe-elon ilvein häiritseeMaailman, jonka sydämeeni kätkin.Ja yö kun vihdoin mua varjoaa,Ma tuskitellen väännyn vuoteellani,Ja hurjat unelmat mua kauhistaa,Ja rauha kauas karkaa sielustani.Jumala tuo, jok' asuu rinnassain,Syvälti voi sen tunteet kuohutella;Hän vallitsee mun hengen-voimiain,Mutt' ulospäin ei voi hän toimiella.Mua olemuksen kuorma vaivuttaa.Ma vihaan elämää ja toivon kuolemaa.
MEFISTOFELES.Eip' ollut kuolo mielivieras milloinkaan.
FAUST.Oi autuas, jonk' ohimoille köyttääHurmeisen laakerin hän, voiton säteillessä;Jonk' ilotanssin tyrskyttyä löytääHän helmass' immen, lemmen liekitessä!Oi, jos tuon suuren hengen eteen vaipunutMa haltioissa hengetönnä oisin!
MEFISTOFELES.Eräästä yöstä muistuttaa nyt voisin,Kun rusko-lient' ei muuan maistellut.
FAUST.Näyt mielelläs sä urkkivan.
MEFISTOFELES.En kaikkitietävä oo, mut paljo huomajan.
FAUST.Jos hurjan hyrskyn rinnassaniSai kallis sointu soipumaan,Ja mit' on lapsitunteitaniLumos' entis-aian kaiullaan —Nyt kiroon kaiken, mikä liettääMun sielun' harhain ilve-verkkoihin,Ja surun-alhoon vielä viettääMua tenho vehkein mairehin!Kirottu kerskuvainen aate,Jonk' kesken henki herkkuilee!Ja ilmiöiden kiiltovaate,Jok' aistit meiltä hurmaisee!Kirottu kunnianhalu, maine,Jok' unelmiis meit' uinutat,Ja kaikki ylpeilyksen aine,Talo, perhe, aura, palveljat!Kirottu Mammon, taisteloihinJos yllyttää meit' aarteillaan,Tai jos hän laiskan nautinnoihinLevitti meille patjojaan!Kirottu viinin riemumesi!Kirottu lemmen mairitus!Kirottu usko toivoinesi!Ja julmin olkoon maltin kirous!
HENKEIN-KÖÖRI (näkymätönnä).
Ah! voi!Sen sortanut oot,Sulo-maaliman,Käsin ankarin.Se raukevi pirstoihin.Sä puol'jumal' oi! sen murskaat!Mityyden maille pirstat viemme,Ja hurskaatSoi itkuvirret kaunihista.Oi, mahtavinSä maallisista,KahtakinSuloisemmaksi jälleen tuoSun povesi pohjaan luo!Ja uutta elämääAloittaosSä riemumielin,Ja laulun nuorennosSoikoon sointokielin!
Nuo laulajatMun on tenavat.Kuules neuvoja näppäröitäHuvituksia koittamaan ja töitä!Erakkuudestas,Jok' aistisi, mantosi hyytää,Ulos loitommasSua vietellä ne pyytää.
Et saa sä olla tuskais teuras,jotk' elämääs syö lailla korppien!Voit nähdä, vaikk' ois kurjaakin sun seuras,Ett' ihminen oot keskell' ihmisten.Ei siksi, että aikoisinSua työntää roskajoukkioihin;En kuulu mailman mahtajoihin,Vaan jos elos retkihinMun liittoa mielit käyttää,Sun toivosi tahdon täyttää;Heti suostun sun omanas,Sun kumppalinasJoka riemun hankintaan,Sua palvelemaan jopa orjailemaan.
FAUST.Vaan minkä vaadit palkinnon?
MEFISTOFELES.No, siihen vielä pitkä aika on.
FAUST.Ei! itsekäs on perkele.Jos jotakin hän palvelee,Sit' ei hän suinkaan Taivaan mieliks' tee.Siis ehtos lausu säntilleen!Tuommoinen renki vaaran tuopi huoneeseen.
MEFISTOFELES.Sitounpatäälläsulle palveljaksi.En pientä vihjaustas laimin lyö;Mut tultuamme täältä tuonnemmaksi,Sun pitää mulle tehdä sama työ.
FAUST.En huoli noista tuonen maista.Tää mailma ensin raunioiksi raista!Tuo toinen sitte syntykään!Kas tästä maasta nous' mun kaikki riemut,Valaispa tuskiain tään aurinkoisen liemut.Kun niistä ollaan erillään,Niin tulkohon mit' ikänään!En jaaritusta kuulla huoli,Kyteekö Tuonelankin yöss'Viha ja lempi, liekö myösAloilla noilla ylä- ja alapuoli.
MEFISTOFELES.No tuolta kannaltas tuon hirvinnetkin.Käy liittohon — ja vielä näinä hetkinSaat ihmeen kummat nähdä riemuiten.Suon sulle, mit' ei saanut ihminen.
FAUST.Mitäspä piru raukan antiloista!Sun-moises voiko koskaan oivaltaaTuot' ihmishengen lentoa korkeaa?Vaan onhan sulla ruuat, jotk' ei nälkää poista;On kultaa, joka valahtaaPikemmin sormistas elohopiaa;On peli, miss' ei koskaan voittoa saa;On neito, joka mun rinnaltain jo toisellenSulholle lemmen silmiä loi ja huoli;On maineen riemu ylhäinen,Mi sammuu niinkuin noidannuoli.Hedelmää näytä, tarjottaissa lahovaa,Ja uudelleen yhä lehden saapia puita!
MEFISTOFELES.Kai moinen vaatimus mua kammottaa!Nuo aarteet hankkia voin ja paljon muita.Vaan veikkonen, sekin aika saapa on,Kun rauhass' saamme kahden herkutella.
FAUST.Jos tyynnä loijun laiskan-vuotehellaMa milloinkaan, mun surma saakohon!Jos imarruksin vietellyksiItseeni saat mua mieltymäänJa hekkumin saat villityksi,En silloin huoli elääkään!Panenpa veikkaa!
MEFISTOFELES.Pannahan!
FAUST (vastaten toisen kädenlyöntiin).Ja kouran lyömme kourahan!Jos koskaan lausun tuokiolle:"Oi, viivy vielä, armahin!" —Takoa saat mun kahleisin,Halusti heityn turmiolle!Mun silloin soikoon kuolin-kello,Sun palvelukses tehty on;Kirvotkoon näytin, seisköön kello,Ohi Faustin aika olkohon!Mietippä tyystin!
MEFISTOFELES.Meit' ei haita unhotus.
FAUST.Sun siihen onkin oikeus.Vaan uskalsinko liikaa? — En!Jos kunne käännyn, — orjailen, —Sua vaiko toista — miksi kyselen!
MEFISTOFELES.Tän' iltana jo ma tohtorkemuihinSaan palveluksen toimintaan.Vaan yhtä soisin! Kuolon-sattumaanMa pari riviä pyytäisin!
FAUST.Vai kirjallista vaadit, tyystä konna?Lie mies ja miehen sana sulle arvotonnaSiin' eikö kyllin, että päiviäinSanottu sana aina hallitseepi?Maailman virta pauhaa eteenpäin,Mua vaan yks' lupaus iäks' siteleepi?Vaan sydämiin tää taika juurraksen;Ken sieltä voi sen juuret nyhtää?Kell' usko rinnass' on, hän miekkonen!Ei paljoksu hän uhria yhtään.Mut pärmä leimoineen ja kirjoituksineen —Se aave on, ku meitä peljästyttää.Niin sulan päähän kuolee sana,Vaks' on ja nahka haltiana.Mit', ilkihenki, kiusaat mua?Paperi, pärmä, kivi, vaski tyydyttääkö sua?Piirränkö pinsin, kynin, taltoin?Valinta sun on vallassas.
MEFISTOFELES.Kuink' esitätkin seikkaa kaltoinJa liioitellen sanatulvallas!Kelpaahan pieni paper'tilka,Jos alle piirrät hurmehin.
FAUST.Jos et mua kiusaa kauemmin,Niin menneeks' olkohon tuo narrin-ilka!
MEFISTOFELES.Veri on neste veraton.
FAUST.Ei riku liitto, ollos pelkäämättä!Oon kaiken tarmoni taistelonLuvannut sulle, lyöden kättä.Mä ennen paisuin pilvihin,Vaan Henki suur' mun halveksui;Sun luokkaas vaan ma kuulunkin.Minulta luonto sulkeutui,Aatosten langat katkiaa,Mua tieto jo kauan ilvottaa.Suo liekkuman alhoiss' sammuttaaMun hehkuvaisia kiihkojani!Läpi-kuultamatonna verhossaanJoka taika jo olkoon tarjonani!Syöstähän aian pauhinaan,Tapausten hyrskyhyn huimimpaan!Ja murhe ja riemastus,Ja voitto ja sortumusNe keskenään yhä vaihtukoon,Kun mies vaan kiitävi toimintoon!
MEFISTOFELES.Ei sulle määrää panna, ei!Jos mielit lennosta tavoitellaJa kaikkea hieman imannella,Niin onneks' vaan! päin tuulta, hei!Älä ujoksu, käy kiinni vaan!
FAUST.Nyt riemust' en ma haastakaan.Mua valloitelkoon hurmos, haikea nauttimus,Viha lemmekäs ja kaihon virvotus!Poveni, tiedon-poltost' toipununna,Joka tuskalle olkoon altistunna;Mik' onni kohtas kaikkea sukuani,Sen tahdon tuntea omass' sielussani,Tapailla hengelläin ylintä alhaisinta.Sen riemut tuskat kantakoon mun rinta!Näin ihmiskunnan itseks' itseni laajennan,Ja vihdoin käyn sen kanssa hukkahan.
MEFISTOFELES.Oi, usko mua, jon purtaviss' on leipäTuo kova ollut vuosituhannet:Sulattaa vanhaa hapatusta — eipäKehdosta hautaan voi sit' ihmiset!Meit' usko yht': tuo toimi kokonansaJumalan on ja häntä varten vaan,Jok' asuu ijäisessä loistossansa;Hän syöksi meidät yöhön kaameaan;Ja teille kelpaa yö ja päivä vaan.
FAUST.Vaan tahdon!
MEFISTOFELES.Onpa hauska kuulla!Yks seikka haitaks' sentään lie:Lyhyt on aikas, pitkä taidon tie.Vaan käy se päinsä — mielin luulla —,Jos yhdyt jonkun runoniekan kanssa,Tuon annat häälyä haaveissansaJa kauniihimpia avujaanSun arvopäähäs koota vaan:Leijonan sankaruutta,Hirven sukkeluutta,Etelän tulisuutta,Pohjolan pontevuutta!Hän siihen pulmaan luokoon valon,Miten viekkauteen voit liittää mielen jalon,Sydän nuorna ja kuumana armastellaJa säännöin lempeä suuntaella.Miss' ollee tuo, minä tietää soisin,Hän "Mikrokosmos herra" nimelt' oisi.
FAUST.Jos ihmisyyden kruunua en mä saa,Jot' intomielin aistini halajaa,Mit' oon ma?
MEFISTOFELES.Juur' mit' ootkin.Pane päähäs valhekutria miljoonittain,Ja jalkas alle korkoja kyynärittäin,Sä siksi jäät, mit' ootkin vain!
FAUST.Siis ihmishengen aarteet kaikki suottaKasaillut oon — niin turhaan, tunnen vain!Vaikk' onkisin niiss' sata vuotta,Ei uutta voimaa vuoda sielustain.En hiuksen vertaa noussut ylemmäksi,Tuot' ääretönt' en hiukkaa likemmäksi.
MEFISTOFELES.Nyt mailmaa katsot, velikulta,Kuin yleiseen sitä katsellaan.Välehen vaan työhön, ettei sultaSaa elon riemut karkaamaan!Kas lempo! onhan kädet, jalatJa pää ja — — omias,Ja sunp' on kaikki herkkupalat,Jos nauttimaan oot keinokas!Oritta kuus', jos hinnan maksat,On voimineen sun tavaraa;Oot aika mies, kun juosta jaksatSä koivin neljinkolmatta.Kaikk' epäilykset siisPeriköön ne hiis!Päin tuulta vaan!Mun kanssani mailman pauhinaan!Mies filosofiian orjuudess' on niin,Kuin kuivall' aroll' lemmon juhta,Jot' aina ajellaan samoihin kaarroksiin,Vaikk' ympärill' on vehmas luhta.
FAUST.No kuinka aljetaan?
MEFISTOFELES.Pois pakohon!Mik' on tää virkas onneton?Itsesi vaan ja poikain piinaamista! —Se elo tosiaan on oivallista!!Sitä puuhatkoon sun naapuris Ihranen!Miks' mielit puida tyhjät oljet vaan?Parasta oppias et pojillenSä selvittää saa kumminkaan. —Jo yhden tuolta käytävältä kuulen.
FAUST.Hänt' en nyt vastaan-ottaa vois.
MEFISTOFELES.Jo kauan vartoi poika parka. Luulen,Ei saa hän mennä lohdutonna pois.Saas tänne takkis — niin — ja lakkis sitten!(vaihtaa pukunsa)Kai kaunis oon? Ken tuta mun nyt vois!Ma pientä pilaa täällä laskenen,Ja suoritan sen piamitten;Sill' aikaa kun sä hankit riemu-matkailen.
(Faust menee.)
MEFISTOFELES. (Faustin pitkä takki yllään.)Niin halveksippa järkee, oppia vaan,Jotk' ihmisen on oppahat ja soihdut!Annappa, valheenhengen loihdutSun noituuteen vie huimimpaan —Niin ainian sa oot mun kynsissäin. —Kas, sallimus on hälle hengen luonut,Jok' yltyen yhä riehuu eteenpäin,Jok' ylös kaikin voimin kiidättäinMaan riemullen ei silmäystä suonut.Tuon laahaan kautta elon tyrskynJa rojun turhaa turhemman;Viel' ongessain hän kiemuroi ja pyrskyy,Ja hän, jonk' aina henki janoo,Suuns' ohi näkee herkut heiluvan,Vaan virvotusta turhaan anoo.Ja häijyllen jos mennytkään ei oisi,Hän kadotust' ei sentään välttää voisi.
(Eräs Ylioppilas astuu esiin.)
YLIOPPILAS.Tääll' en oo ollut kauan vielä,Ja soisin nöyrimmällä mielläNyt miestä nähdä, puhutella,Jota mainitaan vaan kiitoksella.
MEFISTOFELES.Mua kainoutenne miellyttää;Min' en oo mitään ihmeempää.Kait ootte jo katsonut ympärinne?
YLIOPPILAS.Ah! ottakaa mua turvihinne!Rohkeilla mielin tänne sain,Veri lämmin, enk' oo kassaa vailla;Ero vaikea vaan oli mammastain.Tääll' oppia soisin aika-lailla.
MEFISTOFELES.Tääll' ootte siis mitä sopivin.
YLIOPPILAS.Ja kotia kaipaan kuitenkin.On, totta sanoen, outo ollaNäin kolkkoin muurien kartanolla.On aivan ahdas paikka tää,Ei ruohon kortt', ei puuta nää.Saleissa, istujana penkin,Mult' uupuu silmät, korvat, henki.
MEFISTOFELES.Totutte, aikaa voittaen.Eip' äidinrintaa lapsikaanOo ensin kärkäs ottamaan,Vaan pian se imevi iloiten.Niin teille Viisauden rintaKoht' antavi ruokaa mieluisinta.
YLIOPPILAS.Tuon jalon rintaa imeä kyllä soisin;Vaan kuinka siihen päästä voisin?
MEFISTOFELES.Ehk' ensin mulle sanonette,Min tiedekunnan valitsette?
YLIOPPILAS,Josp' oikein korkean opin saisin,Niin että kaikki oivaltaisin,Mitä taivahassa ja maassa lie,Ja luonnost', tietehest' ois täysi selko!
MEFISTOFELES.No, oikea on, jota käytte, tie.Teit' älköön siinä mikään hajoitelko!
YLIOPPILAS.Hartaasti lemmin tiedettä,Vaikk' ihanaa on iloitella,Ja suvilomall' iloisellaVapaana aikaa vietellä.
MEFISTOFELES.Käytelkäät aikaa; sukkelaan se lentää!Sit' oiva järjetys voi säästää sentään.Siis, veikkoni, ensi paikallenCollegium logicumpankaatten!Se hengen hyvin äkseeraa,Ja Spanjan-kenkiin pingoittaa,Jott' aatos hiipis hiljaa vaanJa varovasti radallaan,Eik' itsepäisenä hairahtaisJa ristin rastin rehkiä sais.Nyt kauan teille neuvotaan,Mi kävi teilt' ennen rentonaan,Niin hyvin kuin syönti, juominen,Ett' yks' kaks kolm' on siinäki tarpehen.Kyll' laita aatos-tehtahanSama on kuin kankurin kudonnan:Yks polkemus … tuhat lankaa säpsähtää,Ja toisa toisa lentää pirta,Yks helskytys … ja lankain virtaNäkymättä luo tuhat yhdelmää.Nyt viisas astuu esihin,Sanoen, ett' olla täytyy niin:Esimäinen on näin ja toinen näin,Siis kolmas myös ja neljäs näin;Ja jos esimäistä ja toist' ei ois,Ei kolmas ja neljäs olla vois. —Tuot' oppilaat joka paikass' ylistää,Vaan heiltä kangas kutomatta jää.Jos tahdot elon tutkia, kertoella,Siit ensin täytyy henki karkoitella;Nyt osat on hänen hallussaan, —Ah! puuttuu niist' elon side vaan.Encheiresin naturaekemia kutsuu sen,Ihan arvaamatta itseäns' ivaten.
YLIOPPILAS.En voi teit' oikein oivaltaa.
MEFISTOFELES.No, toiste on se jo helpompaa,Kun osaat kaikki jäsennelläJa asian-mukaan luokitella.
YLIOPPILAS.Tuost' oon niin aivan huumeillani,Kuin mylly pyöris aivoissani.
MEFISTOFELES.Ja sitten saatte ahkeraaMyös Metafysiikkaa harrastaa,Kaikk' ymmärtää, niin mointakin,Mik' ei mahu ihmis-aivuihin.Jos käy tai ei käy — kaikillenKyll' ilmestyy sana tenhoinen.Nyt säällisyyttä lempikääTarkinta lukukausi tää!Viis-tuntinen on päivän työ:Läsn' olkaat, juur' kun kello lyö!Vaan valmistelkaat eeltäpäinLäksynne tyynni pykälittäin;Kas sitte näette, ettei vaanHän muuta sano kuin kirjakaan.Tok' kirjoitelkaa vihkoon yhä,Ikäänkuin lausuis Henki pyhä!
YLIOPPILAS.Siit' älkää toiste muistutelko!Sen hyödyst' on mull' ihka selko,Kun mustaa valkoisella on,Sen vie niin tyynnä kotohon.
MEFISTOFELES.Kai meette tiedekuntaan johonkin?
YLIOPPILAS.Lakitiedett' en voi oikein suosiella.
MEFISTOFELES.Siit' ei sovi teitä moitiskella,Sen opin laidan tiedän kylläkin.Nuo lait ja asetukset vieriiEespäin kuin tauti saastainen,Paikasta paikkahan ne kierii,Ja suku ne jättää toisellen.Typertyy järki, kiusaks' suoja muuttuu;Voi! miks' oot myöhän syntynyt!Vaan oikeudet myötä perityt —Ihanpa ne jo meiltä puuttuu.
YLIOPPILAS.Sananne inhoain jo kartuttaa.Oi miekkonen, ken teiltä neuvon saa!Nyt ehkä valikoin jo teologiian.
MEFISTOFELESEn tuotakaan voi kiittää liian —En tahdo teitä eksyttää:Siin on niin paljo harhailulla tilaa,Ja paljo piilee myrkkyä,Mi lääkkehetkin meiltä pilaa.Paras tässäkin vaan yhtä kuunnella,Ja mestarinsa sanoja myöten vannoa.Yleensä sanaan turvatkaatte,Niin valtatietä käydä saatteTe vakuutuksen templihin.
YLIOPPILAS.Kai sanass' sentään asuu aatoskin?
MEFISTOFELES.No niin, vaan älkää tuskitelko sentään;Sill' aatos jospa puuttuukin,Kyll' avuks' aiallaan tuo sana lentää.Sanoilla kelpaa sotiella,Systeemit sanoin rakennella,Sanaanpa kelpaa uskaltaa,Et rahtuakaan sa sanast' ottaa saa.
YLIOPPILAS.Anteeksi! jos en teitä estä,Niin suokaa vielä hetkinen!Pyytäisin lääketietehestäMyös kuulla tenho-lausehen.Vuos'-kolminen niin lyhyt onJa tiede ah! — on suunnaton!Vaan jos ees vihjauksen saa,Voi tiensä kauemmas jo vaistoella.
MEFISTOFELES. (itsekseen).Tuo kuiva nuotti mua jo suututtaa,Taas tahdon pirua osoitella!(Ääneensä.)Helposti lääketieteen hengen oivallatte:Maailma tutkikaa te pieni ynnä suuri,Ja loput luistaa antakaatte,Mitenkä Herra tahtoo juuri!Tieteissä suotta vaan moni haparoi;Jokainen oppii sen, mink' oppia hän voi.Vaan tuokion ken siepata ties',Se vasta aika mies!Olette sorjavartinen,Ei puuttune teilt' uskallusta;Jos itseenne vaan luotatten,Kyll' saatte muilta luottamusta.Etenkin osatkaatte naista johtaa;Sen ait ja voit nuo ikuisetJa tuhannetParantaa voip' yhdeltä kohtaa.Jos puolin siveään se tapahtuu,Ne kaikki valtahanne antauu.Jos sitten arvonimen loistehella,Lumootte silmät, sulkein kateet suut,Niin korua saatte kyllin sormiella,Jota kierteli vuosikausin muut.Myös pikkupulssia koitelkaa te hiukka,Ja ettei kureliiv' ois liian piukka,Povelle heiluvalle kietaisetteKätenne, viekkahasti silmäilette.
YLIOPPILAS.Täss' selv' onmissä, kuinka. Tähän mieltynen.
MEFISTOFELES.Kaikk' oppi harmaa on, oi veikkosen',Elämän kultapuu on vihree vaan.
YLIOPPILAS.Kuin unelmaa tää kaikk' on tosiaan.Ah, jospa toiste saisin teitä puhutellaJa viisautta syvää ammennella!
MEFISTOFELES.Min voin, teen teille mielelläin.
YLIOPPILAS.En saata mennä täältä näin;Sen suosion viel' antanette,Ett' albumiini rivin kyhäisette?
MEFISTOFELES.Halusti!
(Kirjoittaa ja antaa kirjan takaisin.)
YLIOPPILAS (lukee.)Eritis sicut Deus, scientes bonum et malum.
(Sulkee kirjan kunnioittavaisesti, kumarteleiksen ja menee.)
MEFISTOFELES.Sä neuvoa seuraa tätini, käärmeen, antamaa,Kyll' jumalankaltaisuutes viel' sua kauhistaa.
FAUST (astuu sisään.)No minne matka nyt?
MEFISTOFELES.Mihinkä mielit juuri!Me nähdään pieni mailma, sitten suuri.Mink' ilon, hyödyn norkkehellaSaat tällä retkellä herkutella!
FAUST.Ei pitkä partan' siedä tätäNiin heiluvaista elämätä;Se tie mua perillen ei viene,En mailmuriksi luotu liene;Niin piennä muiden kesken tunteun,Ja ainiaan ma kainoksun.
MEFISTOFELES.Se haihtuu itsestään, oi ystäväinen.On itseluotto elon sääntö ensimmäinen.
FAUST.Kuink' ulos sitte päästähän?Sa voitko vaunut, varsat, ajajan antaa?
MEFISTOFELES.Tään viitan vaan mä levitän,Se ilman halki meitä kantaa.Tok' uljahalle lennolleEt suurta sälyä ottane!Teen hiukan ilmaa lieskaavaista,Se nostaa meidät oitis maista,Pian höyhkinä tuolla me liidellään.Nyt onnea vainen uuteen elämään!
Iloisten velikultain juominki.
FROSCH.Ei juoda, nauraa kukaan huoli!Ken naamanne niin noloks nuoli.Olette nyt kuin märjät oljet vaan,Vaikk' ennen leimusitte ilmivalkiaan.
BRANDER.Sun syys se; miks' et aian vietteheksiSä mitään tuhmaa taikka porsasmaista keksi?
FROSCH (valaa viinilasin hänen päänsä päälle.)Kas siinä kumpaakin.
BRANDER.Pääsika!
FROSCH.Sitäpäs sä pyysit! Oma vika!
SIEBEL.Se ulos ken riidan alkajaa!Ei, vilpitönnä juokaa, laulakaa ja hurratkaa!Hoi! laarilaa!
ALTMAYER.Tuo mulle tukko villaa!Ma onneton! hän multa korvat pillaa.
SIEBEL.Kun holvikaarros kaikuu, soi —Vast' oikein paasin voiman kuulla voi.
FROSCH.Niin! pihallen, ken pilaa pahaksuu!Hei, ralla ralla raa!
ALTMAYER.Hei, ralla ralla raa!
FROSCH.No nyt on kurkut karaistu.
(Laulaa.)
"Kuink' armas pyhä Rooman valtaNyt vielä koossa pysynee?"
BRANDER.Hyi! laulu ilkee, valtiollinen!Ei! Luojallen jok' aamu kiitos kanna,Ett'ei tuo Rooman valta sulle huolta anna!Mä ainakin sen luen saalihiksi,Etten oo tullut keisariks', en kansleriksi.Vaan päällikön jos mekin ottaa saamme,Niin paavi meille valitkaamme.Ma toivon, kaikki täällä tietää,Mitk' ansiot häll' olla sietää.
FROSCH (laulaa)
"Ylös lentele, leivo, ja terveisetVie armaimmalleni tuhannet!"
SlEBEL.Ei yhtään tervehdyst'! en viitsi tuota kuulla.
FROSCH.Tuhannet terveiset sydämellä ja suulla!
(Laulaa.)
"Salpa auk' yön tyynnäkin!Auki! valvoo armahin!Kiinni, valjetessa koin!"
SlEBEL.Niin laula, veikko, sie, ett' armaan kiitos soi!Kai vielä naurun aika tulee mulle.Mun petti hän, ja samoin käypi sulle.Tuon sulhoks' peikko jääköhön,Ja ristitiellä loikukoon sen kanssa,Ja vanha oinas Hornast' tullessansaOhi juosten heille "hyvää yötä" määkiköön!Ei kelpomiestä ansaitseSemmoinen piika retkale. —Mun terveiseni ainoatOn, että hältä pirston akkunat.
BRANDER (lyöden pöytään.)Vait, vaiti! mua nyt kuunnelkaaJa myöntäkää, ett' osaan hienostella!Rakastuneita täällä täytyy huvittaaNyt yöksi jollakin, mi heidän asemaaVoi aivan säntillensä kuvaella.Ihk' uusi laulu! nähkääs vaan!Ja loppukertuu lujaa lauletaan!
(Laulaa.)
Yks hiiri kellarissa niinSöi voita vaan ja rasvoi,Ett' niinkuin tohtor LutherinSen ihravatsa kasvoi.Vaan piika hiiren myrkyttää,Ja hiiren mailma soukaks' jää,Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
KÖÖRI (riemastuen).
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
Hiir' toisa toisa juoksemaan,Joi lätäköt ja kaivotJa kalvoi minkä löysi vaan;Mut siit' ei taltu raivot.Hän hyppi, kieri, vinkui ai!Vaan vihdoin kurja kylläns' sai,Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
Vaikk' ilmipäiv' ol', huoneesenHän poltteissaan jo juoksi,Ja varvi, potki vinkuenja kuoli lieden luoksi.Murhaaja virkki naurahtainJo viimme-virtes vinguit vain,Kuin lemp' ois nahkaan mennyt!
Kuin lemp' ois nahkaan mennyt.
SIEBEL.Kuink' iloitsee nuo halvat sieluset!No merkillinen konsti tottaMyrkyllä pettää kurja rotta.
BRANDER.Kai sinä hiiriä suojelet?
ALTMAYER.Sä ihravatsa kaljupää!Sua huono onnes nöyryttää.Tuo hiiri turpunut sun armaanOman itses kuvaileepi varmaan.
MEFISTOFELES.Nyt etupääss' mun täytyy viedäSua iloseuroihin. Et tiedä,Kuink' elo voipi olla huoleton:Jok' ilta noilla pojill' juhla on.Älyhiukallaan ne hauskanmoisnaKisailee pikku-piiriään,Kuin kissanpojat hännällään.Jos eivät ole pohmeloisna,Jos viinur' velaks antaa vaan,Ovat huoletonna, iloissaan.
BRANDER.Kas tuossa matkalaisia…Sen näkee — tavoiltaan niin outomaisia.Ne tuskin tiimaakaan tääll' ollehet.
FROSCH.Niin, aivan oikein arvelet.Vaan Leipzig armas on! Sen kiitos soikohonKas siinä sivistyy, se pieni Parisi on!
SlEBEL.Mit' aattelet sa noista vierahista?
FROSCH.Annaspa koitan! kulppi kourassan',Nykäisen madot heidän sieraimistaNiin sukkelaa kuin lapsen-hampahan.Minusta näyttävät he jalosyntyisiltä,Niin ylpeiltä ja tyytymättömiltä.
ALTMAYER.Ne ehk' on puoskareita…
BRANDER.Osuit pilkkaan.
FROSCH.No katsos nyt, ma heitä ilkkaan!
MEFISTOFELES (Faustille).Ei ukot perkelettä haista,Vaikk' ottelis hän heitä kraista!
FAUST.Ma seuraa tervehdin.
SIEBEL.Se paljo kiittää saa.(kuiskaa tarkastellen Mefistofelestä sivultapäin.)Kas miestä! toista jalkaans' onnahtaa!
MEFISTOFELES.Istumme piirihinne … onhan lupa?Sen hiton luirua kuin täällä juodahan!Vaan ehkä seurast' oisi jokin hupa.
ALTMAYER.Te hemmoteltu näytte olevan.
FROSCH.Kai Rippach'ista myöhän lähditteJa Hannu herran luona söitte illallista?
MEFISTOFELES.Ei … tällä kertaa ohi ajoimme;Vaan hiljan meill' ol' hiukan puhumista.Hän serkkujansa aika lailla kiitti,Ja siihen paljo terveisiä liitti.
(Kumartuu Froschille.)
ALTMAYER.No saitko noukalles?
SIEBEL.Kas vekkulia vaan.
FROSCH.Kyll' hänen toiste opetan.
MEFISTOFELES.Ell'emme erhety, me kuultihinTäält' äsken köörilaulun oivan.Tämmöisen holvin alla varmaankinMa luulen laulun mahtavasti soivan.
FROSCH.Olette lauluniekka vai?
MEFISTOFELES.Kyll' ompi halu suur', vaan mistä voimat sai?
ALTMAYER,Yks' laulu laskekaa!
SlEBEL.Yks' ihka uusi!
MEFISTOFELES.Ma niitä lasken teille vaikka kuusi.Meit' äsken lähteneinä Spanja ikävöi,Miss' soipi laulut, viinit säkenöi.
(Laulaa)
Ol' kuninkaalla kerranLihava kirppu, suur' —
FROSCH.Kirppu! kuulkaat! oivalsitko vai?No siisti herra on se kai!
MEFISTOFELES (laulaa).
Ol' kuninkaalla kerranLihava kirppu suur',Jot' armastel' sen verranKuin poikaans' omaa juur'.Hän hoviräätälilleHuus: "vaadin nyt sun työs:Sä pikkuparoonilleTee takki, housut myös!"
BRANDER.Vaan muistutelkaa räätälille,Ett' ottaa tarkan mitan vaan;Jos housut lyövät laskoksille,Hält' oitis kello kaapataan.
Nyt sammettiin ja silkkiinSe kirppu verhotaan,Ja kultaristi pilkkiiKoreessa nauhassaan.Ministeriks' se pääsi,Kopeili tähtineen,Ja suuret arvot sääsiMyös sukulaisilleen.
Vaan hoviss' sitä surtiin,Ol' herrat poltteissaan,Kuningatarta purtiin,Ja syötiin neitojaan.Vaan niit' ei saatu lyödä,Ei häätää kynsien. —Mä en suo kirpun syödä,Vaan oitis sorran sen.
KÖÖRI (riemastuen).
Ma en suo kirpun syödä,Vaan oitis sorran sen.
FROSCH.Bravo! kas tuopa laulu on!
SlEBEL.Niin aina kirput olkohon!
BRANDER.Ota hyppysillä sievään kiini!
ALTMAYER.Eläköön vapaus ja viini!
MEFISTOFELES.Vapauden auvoks' juoda lasin voisi,Jos teidän viinit ei niin huonot oisi.
SIEBEL.Tuot' emme toista kertaa kuulla soisi!
MEFISTOFELES.Kun isänt' ei vaan panis pahaksensa,Tarjoisin kunnon vieraillensa,Mitä parast' on mun aitassain.
SIEBEL.Syyn otan mie. Ann' tulla vain!
FROSCH.Jos aimo ryypyt suotte — kiitos teille!Ei pikku tilkat riitä meille.En voi mä viiniänne arvostaa,Joll'en ma suuni täyttä saa.
ALTMAYER (hiljaa).Ne Rheinin mailta on, sen sain ma kuulla.
MEFISTOFELES.Nyt mistäs napakairan saan?
BRANDER.Mihinkä tuota tarvitaan?Vai onko tynnyrinne oven suulla?
ALTMAYER.Työvehkehet on laatikossa tuolla.
MEFISTOFELES (ottaa näverin. Froschille).No, mitäs teidän kunkin tekee mieli?
FROSCH.Vai monta sorttia teiltä saa?