The Project Gutenberg eBook ofKuningas Henrik KahdeksasThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Kuningas Henrik KahdeksasAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: June 4, 2013 [eBook #42873]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KAHDEKSAS ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Kuningas Henrik KahdeksasAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: June 4, 2013 [eBook #42873]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Kuningas Henrik Kahdeksas
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: June 4, 2013 [eBook #42873]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KAHDEKSAS ***
Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1910.
Näytelmän henkilöt:
Kuningas HENRIK kahdeksas.Kardinaali WOLSEY.Kardinaali CAMPEJUS.CAPUCIUS, keisari Kaarle V:n lähettiläs.CRANMER, Canterburyn arkkipiispa.NORFOLKin herttua.SUFFOLKin herttua.BUCKINGHAMin herttua.SURREYn kreivi.Lord Kamariherra.Lord Kansleri.GARDINER, Winchesterin piispa.LINCOLNin piispa.Lord ABERGAVENNY.Lord SANDS.Sir HENRIK GUILFORD.Sir ANTHONY DENNY.Sir THOMAS LOVELL.Sir NICHOLAS VAUX.Wolseyn kirjuri.CROMWELL, Wolseyn palvelija.GRIFFITH, kuningatar Katariinan marsalkka.Kolme aatelismiestä.Sukkanauhan ritariston airut.Tohtori BUTTS, kuninkaan henkilääkäri.Buckinghamin herttuan hovimestari.BRANDON, ja oikeudenpalvelijaValtaneuvoston ovenvartija.Portin vahti, ja hänen palvelijansa.Kuningatar KATARIINA, kuningas Henrikin puoliso.ANNA BULLEN, hovineiti.Vanha hovinainen, Anna Bullenin ystävätär.PATIENCE, kuningatar Katariinan kamarirouva.
Aatelisherroja ja -rouvia, juhlakulkueessa esiintyviä; kuningattaren seuranaisia; henkiä; kirjureita, sotaherroja, vahtimiehiä ja muita seuralaisia.
TAPAHTUMAPAIKKANA suurimmaksi osaksi Lontoo ja Westminster; kerran Kimbolton.
En naurattaa nyt aio; asioitaEsitän vakavia, ankaroita,Surun ja loiston synkkää näytelmää,Mi silmist' itkuvirrat vierittää.Se, joll' on sydän säälivä ja hellä,Saa tässä tilaisuuden vetistellä;Sit' aine vaatiikin. Ken rahoistansaTotuutta pyytää nähdä, toivossansaEi jouda petinkoon. Ken haluaaVain nähdä komeutta loistoisaa,Levossa istukoon, niin minä lupaanHän kahdess' että tunniss' aimo hupaaSaa rahoistaan. Se vain, jot' irstas juttuHuvittaa sekä miekan kalskunnatJa narrin pitkä kellankirja nuttu,Se vainen pettyy. Jalot kuulijat,Jos narrinkujeilla ja miekkailullaKoemme teille totuutt' esittää,Niin taitomme voi pahaan huutoon tullaJa järki-ystävänsä menettää.Siis te, jotk' arvoon sekä älyyn nähdenOlette ensimmäiset, aineen tähdenNyt vakaat olkaa; kuvailkaa ett' tässäJokainen sankarhenki elävässäOn haahmossaan; ett' ihmisjoukot hyörii;Ett' ympärillä mahtimiehen pyöriiTuhansin ystäviä; kunnes äkinKurjuuteen sortuu mahti yleväkin.Ken moista nähdessänsä ilakoi,Hääpäivänäänkin itkeä hän voi.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Etuhuone kuninkaan linnassa.
(Norfolkin herttua tulee toisesta ovesta, toisesta Buckinghaminherttua ja lord Abergavenry.)
BUCKINGHAM.Terveeksi! Mitä kuuluu siitä päivinKuin Ranskass' yhdess' oltiin?
NORFOLK.Kiitos, hyvää;Ja mitä siellä näin, sit' elävästiIhailen vielä.
BUCKINGHAM.Sopimaton kuumeMun huoneeseeni sulki, silloin kunNuo maineen auringot, nuo mailman valot,Andrenin laaksoss' yhtyivät.
NORFOLK.Niin, GuynesinJa Arden välillä; siell' olin läsnä,Kun ratsailta he toistaan tervehtivätJa maahan astuttuaan syleilivät,Kuin olisivat yhteenkasvaneet;Moist' yhtymää ei neljä kuningastaOis korvannut.
BUCKINGHAM.Sen ajan huoneessaniMin' olin vankina.
NORFOLK.Siis mainen loistoJäi teiltä näkemättä. Voisin väittääEtt' upeus, näihin asti naimatonna,Nyt tuli naiduks säätyyn ylempään.Jokainen päivä eilispäivän voitti,Ja viimeisenä kaikki ihmeet yhtyiKuin huippuun. Toisin päivin ranskalainen,Kimaltain kullassa kuin pyhänkuva,Pimitti engelsmannin; toisin päivinTul' Englannista India: joka mies onKuin kiiltokivi-kaivos, pikku paashitOn yltä kullatut kuin keruubit,Ja naiset, rasituksiin äkkinäiset,Upean taakkans' alla hikoilevat,Sasuilla vaivan puna. Mikä tänäänOn verratonta, huomenna jo köyhääJa narrimaist' on. Itse kuninkaat,Jotk' ovat loistoss' yhtä, vuoroin vievätToisestaan voiton; sitä ylistellään,Ken nähtäviss' on; molemmat jos ovat,Niin ovat niinkuin yksi; moitteen kieliSaa vaieta. Kun nämä auringot —Siks heitä nimitettiin — airuillaanKutsuvat keihäisille sankarinsa,Ei järkeen mahdu näiden urhotyöt.Mik' ennen oli satua, se enääEi ole mahdotonta, BevistäkinJo uskotaan.[1]
BUCKINGHAM.Jo liioittelette.
NORFOLK.Kautt' aateluuteni ja kunniani,Paraskin kuvaus perin laimentaisiSit' eloisuutta, joka pienimmässäTul' ilmi. Kuninkaallist' oli kaikki;Ei mikään ristiriidass' aiheen kanssa;Kaikessa kelpo järjestys, ja loimetHyvät ja moitteettomat.
BUCKINGHAM.Kuka johti —Tarkoitan: kuka pani tämän loistonRuhon ja raajat kokoon, tiedättekö?
NORFOLK.Mies, jolla ei niin alkeitakaan kuuluOlevan moiseen toimeen.
BUCKINGHAM.Kuka se? —
NORFOLK.Kaikk' oli älykkäästi järjestänytSuur'arvollisin kardinaali York.
BUCKINGHAM.Se lemmon ruoka! Joka miehen puuroonHän sormens' ahnaan pistää. Mitä häneenNää turhat mailman menot koskevat?Mokoma lihatönkkä kupuineenKaikk' auringonko armaat säteet kokooJa pidättää ne maalta?
NORFOLK.TodellakinHänessä ainesta on moiseen tekoon.Ei sukupuuta hällä, jonka arvoTien viittais jälkeisille; valtiolleSuurtöit' ei ole tehnyt; apureinaEi ylhät suosijat; vaan, niinkuin lukki,Kaikk' itsestään hän kutoo, näyttäin näinEtt' omall' ansiollaan tiensä raivaa;Se taivaan lahja hälle paikan hankkiLähinnä kuningasta.
ABERGAVENNY.Taivaan lahjast'En minä tiedä; terävämpi silmäSen tutkikoon; mut kauttaaltaan näen korskanHänestä pilkistävän. Mistä se?Jos hornast' ei, niin perkele on saita,Tai pani paljaaks itsensä, ja YorkSaa omastaan nyt luoda uuden hornan.
BUCKINGHAM.Miks, hitto, ryhtyi Ranskan matkalla,Kuninkaan tietämättä, valitsemaanHänelle seuraa? Luetteloon paniHän enimmäkseen moiset ylimykset,Joill' oli siitä suuret menot vain,Mut vähän kunniaa; vain kirje hältä —Ei arvon neuvoskuntaa edes kuultu —Ja lähde matkaan.
ABERGAVENNY.Kolme ainakinMa tunnen suvussani, joilta onNiin varat huvenneet, etteivät koskaanHe toinnu ennalleen.
BUCKINGHAM.Oh, moni selkäns'On taittanut, kun sukukartanonsaSälytti sille tätä matkaa varten.Mit' auttoi turha loisto? Seuraus oliVain kurjin kurjuus.
NORFOLK.Surull' aattelen,Ett' ei tää rauhanliitto Ranskan kanssaTuo sitä, mitä vie se.
BUCKINGHAM.Joka miesSen hirmumyrskyn jälkeen, joka seuras,Nous haltioihin; omin neuvoinsaKaikk' ennustivat, että tämä myrsky,Jok' ihan rauhan puvun raateli,Ties äkkirikkoa.
NORFOLK.Se taimell' on jo:Jo Ranska, rauhan rikkoen, on pannutBordeaux'ssa kauppiemme kalut kiinni.
ABERGAVENNY.Siks suuko lähetiltä tukittiin?
NORFOLK.Niin, tieten.
ABERGAVENNY.Kaunis rauha! Ylen kallisOn ostohinta.
BUCKINGHAM.Ja tuon kaiken tehnytSe arvoisa on kardinaali!
NORFOLK.Anteeks;On tunnettu, ett' yksityistä kaunaaOn teillä kardinaaliin. Tietkää siis —On, nähkääs, maineenne ja turvanneMun sydämmelläni — ett' yhtä maataOn kardinaalin ilkeys ja valta.Lisäksi huomatkaa: jos mitä tahtooVihansa tehdä, valta-apureitaEi siltä puutu. KostonhimoiseksiTe hänet tiedätte; ja minä tiedän,Häll' ett' on miekka terävä ja pitkä;Se kauas tapaa; ja jos ei se yllä,Hän määrään linkoo sen. Tää mieleen pankaa,Se hyödyks on. Kas, tuossa tulee kari,Jost' aioin teitä varoittaa.
(Kardinaali Wolsey tulee; valtasinetti-kukkaroa kannetaan hänenedellään. Vartijoita ja kaksi kirjuria papereineen. Kardinaaliohi kulkiessaan luo Buckinghamiin, ja Buckingham samatenhäneen, halveksivan katseen.)
WOLSEY.Vai Buckinghamin hovimestari?Ja missä kuulustelukirja?
1 KIRJURI.Tässä.
WOLSEY.Ja itse onko läsnä hän?
1 KIRJURI.On, armo.
WOLSEY.No hyvä; saamme lisää kuulla; pianTuo Buckinghamin korska katse talttuu.
(Wolsey seurueineen menee.)
BUCKINGHAM.Se lahtar'koira[2] myrkkyinen on suustaan,Ja min' en häntä suistaa voi! Siis paras,Hänt' etten herätä. Lois-oppi voittaaYlimysveren.
NORFOLK.Mitä? Kiihdyttekö?Rukoilkaa malttia: se tautiinneOn ainut lääke.
BUCKINGHAM.Pahaa mulle uhkaaTuon miehen katse; silmillään mua ilkkuiKuin mitä loista. Mulle paulaa punooPar'aikaa hän; luo kuninkaan hän meni;Hänt' uhallani seuraan.
NORFOLK.Ei, ei; jääkää.Vihanne kanssa neuvotelkoon järki,Mihin on ryhdyttävä. Jyrkkää vuortaAlussa verkkaan noustaan; viha onKuin äksy ratsu: jos sen päästät valtaan,Se omaan intoons' uupuu. Teiltä ainaSain parhaat neuvot; itsellenne suokaaMit' ystävälle.
BUCKINGHAM.Kuninkaan luo menen,Ja kunniani äänell' alas huudanTuon Ipswichläisen hylkiön, tai saarnaan,Ett' arvon-erotust' ei ole enää.
NORFOLK.Oi, malttukaatte; älkää kiuastaNiin kuumaks tehkö vihamiestä varten,Ett' itse korvennutte. KiivaudessaOhitse määrän juoksemme ja vedonHopulla menetämme. Tuli, nähkääs,Ylitse kuohuttaissaan nestettäHuventaa vain, vaikk' enentävän näyttää.Sen aina sanon: Englanniss' ei kukaanParemmin teitä ohjaa kuin te itse,Jos älyn mehulla vain sammutatteTai edes hillitsette kiihkon tulta.
BUCKINGHAM.Suur' kiitos vain; kyll' ohjettanne noudan.Mut pöyhkän pöyhkä konna tuo — niin siksiEn sano, että sappeni nyt kuohuu,Vaan jalost' inhosta — on — niinkuin varmatOsoittaa tiedot, näytteet yhtä kirkkaatKuin lähteensilmä, josta sorajyväPieninkin kuultaa — on — on lahjakonttiJa petturi.
NORFOLK.Ei toki petturi.
BUCKINGHAM.Sen kuulkoon kuningas; on näytteet vahvatKuin kallio. Tuo hurskas kettu, nähkääs,Tai susi, taikka kumpikin — yht' ahnasHän on kuin viekas, yhtä kärkäs pahaan,Kuin kyykäs tekoon: ammatti ja luonneNe vastavuoroon toistaan saastuttaa —Vain Ranskass' ylpeilläkseen samoin kuinKotona täällä, tuohon turman liittoonKuninkaan saattoi, tuohon kokoukseen,Jok' aimo verot vei ja sitten särkyiKuin lasi viruttaissa.
NORFOLK.Se on totta.
BUCKINGHAM.Niin, kuulkaa vain. Tuo viekas kardinaaliEsitti kaikki liiton kohdat niinKuin itse tahtoi; kun hän huus: "Niin olkoon",Niin suostuttiin; jok' auttoi yhtä paljonKuin sauva kuollutta. Mut kardinaaliSen teki; hyvä siis; se kunnon WolseyEi erehtyä voi. Nyt mikä seuraa,Se vanhan petos-nartun vain on pentu.Sanottiin, Kaarle keisar' että tuliLuo kuningatar-tädin vieraisille,Mut itse asiassa Wolseyn kanssaHän tuli kuiskuttelemaan; no niin.Hän varoi, että Englannin ja RanskanVois ystävyyden liitost' olla haittaa;Siin' uhkaa vaani hän, ja salaa sopiSiis kardinaalin kanssa. Luulen varmaan —Niin, tiedän — että keisar' ensin maksoiJa siten pyyntönsä jo ennaltaSai täytetyksi. Kullalla kun tie onNäin tasoitettu, anoo keisar', ettäKuninkaan suunnan kardinaali muuttaisJa rikkois rauhan. Kuninkaalle hetiVien minä tiedon, että kardinaaliNoin mielinmäärin omaks hyödykseenVain kauppaa käypi hänen kunniallaan.
NORFOLK.Surettaa moista kuulla; toivon ett' onSe erehdystä vain.
BUCKINGHAM.Ei rahtustakaan.Hänt' oikeassa kuvaan karvassaan,Jok' ilmeiseksi kohta todistetaan.
(Brandon tulee; hänen edellään kulkee aseellinenoikeudenpalvelija ja pari kolme vartijaa.)
BRANDON.Mies, tehtäväsi tiedät; toimeen käy!
OIKEUDENPALVELIJA.Lord, Buckinghamin herttua, Stratfordin,Northamptonin ja Herefordin kreivi,Maanpetoksesta sinut vangitsen,Nimessä majesteetin.
BUCKINGHAM.Siinä näette:Mun verkkoons' ovat saaneet; uhriks joudunKavalan juonen.
BRANDON.Surku minun tuleeNäin omin silmin nähdä, kuinka teiltäVapaus viedään. Kuninkaan on käsky;Nyt matka Toweriin.[3]
BUCKINGHAM.Mun turha puoltaaOn puhtauttani; mustattu niin olen,Ett' ei jää valkeata paikkaa minuun.Vaan taivaan olkoon tahto nyt ja aina! —Ma seuraan. — Hyvästi, lord Aberganny!
BRANDON.Hän tulee mukaan.(Abergavennylle.)Kuninkaan on käskyToweriin teidät viedä, kunnes toisinOn määrätty.
ABERGAVENNY.Ma sanon niinkuin herttua:Jumalan olkoon tahto! KuningastaOn toteltava.
BRANDON.Täss' on mulla valtuusLord Montacute vangita, ja samoinJohn de la Car'kin, herttuan rippi-isä,Ja kanslerinsa, Gilbert Peck.
BUCKINGHAM.No, siinäOn koko liittokunta. Eikö muita?
BRANDON.Kartheusi-munkki.
BUCKINGHAM.Niklas Hopkins?
BRANDON.Niin.
BUCKINGHAM.Kavala hovivoutini on; hänetTuo yleti röyhkä pappi kullall' osti.Jo mitattu on elämäni lanka.Buckingham-raukan olen varjo vain,Jonk' ympärille synkät pilvet kertyyJa aurinkoni kaihtaa. — Hyvästi!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Valtaneuvoston kokoushuone.
(Torvien toitotusta. Kuningas Henrik, kardinaali Wolsey, neuvoston jäsenet, sir Thomas Lovell, sotaherroja ja seuralaisia tulee, kuningas nojaten kardinaalin olkaan.)
KUNINGAS HENRIK.Eloni elinveret teitä auliist'Avusta kiittää. Valmiiks ladatunPetoksen suussa seisoin; kiitän teitä,Kun pois sen torjuitte. — Nyt tuokaa sisäänSe Buckinghamin mies, jott' itse kuulenKuink' uudistaa hän tunnustuksensaJa isäntänsä kavalluksen jälleenEsittää kohta kohdalta.
(Kuningas käy istumaan valtaistuimelle; valtaneuvokset asettuvat paikoilleen. Kardinaali istuu kuninkaan jalkain juureen hänen oikealle puolelleen. Melua kuuluu ulkoa; huudetaan: "Tietä kuningattarelle!" Kuningatar tulee Norfolkin ja Suffolkin herttuain johdattamana; hän polvistuu. Kuningas nousee valtaistuimeltaan, nostaa hänet ylös, suutelee häntä ja tahtoo asettaa hänet viereensä istumaan.)
KUNINGATAR KATARIINA.Ei, viel' en nouse: mull' on armon pyyntö.
KUNINGAS HENRIK.Ei, nouskaa: tähän viereen! Puoli tehkääVain pyyntöä; on puoli valtaa teidän,Ja toisen puolen saatte pyytämättä.Sanokaa vain se.
KUNINGATAR KATARIINA.Kiitos, majesteetti!Niin itseänne rakastakaa, niin,Ett' ylhä arvonne ja kunnianneEi joutavaksi jää: se pyyntöniOn ydin.
KUNINGAS HENRIK.Haltijani, jatkakaa!
KUNINGATAR KATARIINA.On mulle valittaneet taatut miehet,Eik' aivan harvatkaan, ett' alamaisill'On suuri hätä. Maassa kiertää käsky,Jok' irti repii kansan sydämestäAlamaissiteet; vaikka kohdistuukin,Lord kardinaali, haikein moite teihin,Tään veronryöstön alkuunpanijaan,Niin sentään majesteettikaan — jonk' arvoaVarjelkoon taivas tahrasta! — ei säästyPahoilta kieliltä; ja tästä rikkuuKaikk' alamaisuustunteet, melkein puhkeeJo ilmikapina.
NORFOLK.Ei melkein vain,Mut aivan varmaan. Tämän veron tähdenKaikk' kankurit, jotk' eivät enää voiTyövoimaa pitää, irtisanoneet onKutojat, kehrääjät ja karstaajat;Ja nämä, muuhun työhön kömpelöinä,Nälän ja puutteen tuskauttamina,Pahimman uhallakin, kapinoivat,Ja vaara heill' on liittolaisna.
KUNINGAS HENRIK.Verot!Mitä veroja? Ja mistä? Kardinaali, —Teit' yhtä paljon moititaan kuin meitä, —Veroista näistä tiedättekö?
WOLSEY.Anteeks,Ma valtakunnan asioista tiedänVain osaksi; mies riviss' olen vainJa kuljen muiden myötä.
KUNINGATAR KATARIINA.Ette tiedäMuit' enemmän, mut teette mitä tietääJok'ikinen, ja jota onnekseenEi kukaan tietää tahtois, mutta siihenOn tietoon pakotettu. Verotaakat,Joit' armo utelee, ne kauheit' ovatJo kuullakin, ja niiden painostaJo selkä taittuu. Teidän sanotaanNe keksineen; jos valhe se, niin pahoinOn teitä paneteltu.
KUNINGAS HENRIK.Taas nuo verot!No, mitä luontoa ne verot ovat?Sanokaa, mitä?
KUNINGATAR KATARIINA.Liiaks rohkenen maVedota malttiinne, mut armolupaSe rohkeutt' antaa. Kansan valituksiinOn syynä käsky, että kuudennusTuloista oiti ryöstön uhallaOn maksettava; Ranskan sota mukaOn aiheena. Tuost' yltyy rohkeiks kielet,Suut vihaa sylkevät ja mielten viluunUskollisuuskin jäätyy; kirot kulkeeRukousten sijassa, ja kuuliaisuus.Sopuisa ennen, nyt kuin orja noutaaJokaista kiihkon puuskaa. Majesteetti,On kiireet tuumat tarpeen; tärkeämpääEi mikään nyt.
KUNINGAS HENRIK.Niin totta kuin ma elän,Se tahtoni ei ole.
WOLSEY.Minä taasEn tässä tehnyt muuta kuin ett' annoinVain yksityisen ääneni, ja senkinVain tietomiesten suostumuksella.Jos mua parjaa kieli, jok' ei tunne,Ei mieltäni, ei tointani, mut sentäänMun tekojani mestaroi, niin vastaan:Se vain on asemani kohtalo,Ja hyveen tie on aina ohdakkeinen.Ei tehtävää saa heittää pelostaEtt' ilki-moitteen kanssa kahnaan joutuu;Se uutta, ylvää laivaa aina seuraaKuin petokala, mutta turhaan pyyntiinSen ajo päättyy. Parhaamme kun teemme,Niin sairas — usein heikko — moite tätäEi myönnä työksemme, tai suoraan parjaa;Mut huonoimmatpa työmme, tylsää mieltäJos kutkuttavat, pilviin nostetaan.Jos alallemme jäämme pelostaEtt' ilkkuin liikkeitämme moitittaisiin,Niin paras kasvaa kiinni paikkaammeJa kuvapatsait' olla.
KUNINGAS HENRIK.HuolellisetJa viisaat toimet pelkoa ei tunne,Mut ohjeettomain töiden seurauksetOn pelottavat; Onko tähän ryöstöönTukea teillä? Luullakseni ei.Laist' ei saa kansaa irroittaa ja sitäSitoa mielivaltaan. Kuudes osa?Kamala vero! Näinhän joka puustaRevimme lehvät, kuoren, lylynkin,Ja jos näin silvotulle juuri jääkin,Siit' ilma imee mehun. Joka, lääniin,Jot' yllätetty näin on, tieto viekää,Ett' armo jokaiselle tarjotaan,Jok' evännyt on veron. Toimeen käykää,Ja tehkää niinkuin käsken.
WOLSEY (kirjurille).Sananen!Jokaiseen kreivikuntaan laittakaaKuninkaan armokirje. Minuun karvasOn kansan mieli; huhu levitelkää —Ett' armo tää ja helpotus on tullutMun välitykselläni. PaikallaMinulta saatte lisäohjeita.
(Kirjuri menee.)
(Hovimestari tulee.)
KUNINGATAR KATARIINA.Käy sääliks, ett' on herttua BuckinghamVihanne saanut.
KUNINGAS HENRIK.Sit' on monen sääli.Hän tietomies on, hyvä puhujaJa luonnon suosikki; niin kasvatettu,Ett' opiksi on oppineimmillekin,Ja muilt' ei kysy neuvoa. Mut nähkääs,Noin jalot lahjat, väärin käytettyinä,Ne käyvät, jos on mieli turmeltunut,Paheiksi, tuhat kertaa häijymmiksiKuin ennen kauniit' olivat. Tuo mies,Jok' oli täydellinen luonnon ihmeJa jonka puhe kuulijan niin hurmas,Ett' oli tunnit minuutteja, hänNyt sulons' entiset on inhottavaanPukenut pukuun ja niin mustaks tullutKuin hornan karsta. Istukaa, niin saatteTält' uskotultaan kuulla asioita,Joit' itkee kunnia. — Ne vehkeet taaskinHän kertokoon; mit' emme liian vähänVoi tuta, emme liian paljon kuulla.
WOLSEY.Esille, mies, ja rohkein mielin kerro,Kuin taattu alamainen, mitä tiedätSa Buckinghamista.
KUNINGAS HENRIK.Niin, puhu suoraan.
HOVIMESTARI.Ensinkin joka päivä saastaistaPuhetta piti, sanoi: kuningasJos lapsetonna kuoli, kyllä tiesiHän ottaa valtikan. Nuo samat sanatSanovan hänen kuulin vävylleen,Lord Abergavennylle; ja koston vannoiHän kardinaalille.
WOLSEY.Suur' majesteetti,Havaitkaa, mikä vaara tuossa piilee.Kun hänt' ei suosita niin, kuin hän soisi.Niin purkaa teihin sappensa ja lisäksMyös ystäviinne.
KUNINGATAR KATARIINA.Hiukan laupeutta,Lukenut kardinaali!
KUNINGAS HENRIK.Sano, milläHän oikeutensa kruunuun perustaa,Mun kuoltuani? Viittausta siihenOletko kuullut?
HOVIMESTARI.Hänet tähän tuumaanSai Niklas Hopkins tyhjin taikoineen.
KUNINGAS HENRIK.Mikä Hopkins?
HOVIMESTARI.Hänen rippi-isänsä,Kartheusi-munkki, joka herrautt' ainaHänelle syötti.
KUNINGAS HENRIK.Mistä tiedät sen?
HOVIMESTARI.Vähäistä ennen lähtöänne Ranskaan,Kun herttua Rosess' oli, Lawrence PoultneynPitäjäkunnassa, hän kysyi multa,Kuink' oli Lontoon asukkaille mieleenTuo Ranskan matka. Sanoin pelättävän,Ett' aikeiss' ovat ranskalaiset pettääKuningastamme. Herttua heti vastas:"Ei turhaa pelko"; sanoi varovansa,Ett' erään pyhän munkin ennustusKävisi toteen; "tämä", niin hän sanoi,"Mult' usein pyysi päästä määrä-aikaanJohn de la Car'in, kappalaiseni,Puheille tärkeiss' asioissa; tämänKun juhlallisen ripin turviss' oliHän vannottanut, ettei salaisuuttaIlmaisis yhdellekään paitsi mulle",Niin vakavasti lausui hän ja verkkaan:"Ei kuninkaan, ei hänen sukunsakaanKäy hyvin, sanokaa se herttualle;Siis pyrkiköön vain rahvaan suosioon;Viel' Englantia herttua hallitsee."
KUNINGATAR KATARIINA.Olitte, muistaakseni, herttuan vouti,Ja alamaisten valituksestaViralta teidät pantiin. Varokaa,Ett' ette vihast' ylvää miestä syytäJa saata sieluanne vahinkoon.Varokaa; sitä sydämmestä pyydän.
KUNINGAS HENRIK.No, älkää! — Jatka!
HOVIMESTARI.Kautta sieluni!Vain totta puhun. Sanoin herralleni,Ett' oli munkki pirun riivaama,Ja ett' on vaarallista hautoaNiin kauan tuota, että siitä kypsyyTehokas hanke, — jok' on luultavaa,Jos siihen uskoi. "Joutavaa!" hän sanoi,"Ei siitä vaaraa", lisäten: "Jos väinKuningas viime tautiins' oisi kuollut,Niin kardinaali sekä Thomas LovellOis päässeet päästään."
KUNINGAS HENRIK.Haa! Mik' ilki-julmus!Se mies tuo turman. — Muuta tiedätkö?
HOVIMESTARI.Kyll', armon herra.
KUNINGAS HENRIK.Jatka!
HOVIMESTARI.GreenwichissäKun majesteetti moitti herttuaaSir William Blomerin tähden —
KUNINGAS HENRIK.Muistan sen;Hän palkoissani oli, mutta herttuaSai hänet miehekseen. — No, jatka, jatka!
HOVIMESTARI."Vaikk' ois mun panneet Toweriin", hän sanoi,"Halunnut oisin tehdä saman teon,Mink' aikoi Rikhard-anastajalleIsäni tehdä, kun hän SalisburyssäPyys audienssia; jos sen ois saanut,Niin tervehtäissä veitsen pistänytHän oisi häneen."
KUNINGAS HENRIK.Mikä jättikonna!
WOLSEY.No, rouva, turvass' oisko kuningas,Jos tätä miest' ei tyrmään suljettaisi?
KUNINGATAR KATARIINA.Jumala kaikki ohjatkoon!
KUNINGAS HENRIK.On jotainSinulla vielä mielessäsi: puhu!
HOVIMESTARI.Kun "veitsen" mainitsi, hän oikaisiheJa toinen käsi väkipuukossa,Povella toinen, silmänsä hän nostiJa vannoi julman valan: että häntäJos pahoin pidellään, niin saman verranVie voiton isästänsä hän, kuin tekoVie epäröiväst' aikeesta.
KUNINGAS HENRIK.Ei enääHän meihin veistään pistä. Tyrmäss' on hän.Hänt' oiti tutkittakoon. Jos hän laissaSaa armoa, niin saakoon; meiltä sitäHän ei saa. Kautta päivän sekä yön!Hän teki vallankavaltajan työn.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Huone kuninkaanlinnassa.
(Lord kamariherra ja lord Sands tulevat.)
KAMARIHERRA.Mut kuinka Ranska tenhollaan voi miehetNoin houkkamaisiks tehdä?
SANDS.Uutta tapaa,Vaikka olkoon kuinka epämiehekästäTai naurettavaa, aina seurataan.
KAMARIHERRA.Mun nähdäkseni meidän engelsmannitEi muuta tuoneet viime matkaltaanKuin pari kolme irvettä, ja nekinNiin vietäviä, jotta vaikka vannon,Ett' ovat olleet nokkaneuvokissaPipinin kanssa taikka Lotharin,Niin ovat olevinaan.
SANDS.Heillä kaikill'On uutukaiset koivet, mutta rammat;Ken heit' ei ole ennen nähnyt, luulisEtt' ovat saaneet patin.
KAMARIHERRA.Niinpä niinkin;Ja vaatteet lisäks pakanain on partta:On kristillisyys loppuun kulutettu. —(Sir Thomas Lovell tulee.)Mit' uutta, Thomas Lovell?
LOVELL.Eipä muutaKuin uusi sääntö, mikä linnan porttiinOn naulattuna.
KAMARIHERRA.Mikä?
LOVELL.UudismuutosVain matkateikareille, linna kun onLorua, riitaa, räätäleitä täynnä.
KAMARIHERRA.No, hyvä! Monsieurit nyt saavat tuta,Ett' Englanninkin hovikoiss' on mieltä,Vaikk' eivät ole Louvres'ia[4] he nähneet.
LOVELL.Nyt saavat — niin on käsky — joko heittääNuo Ranskan narri-perut, sulkatöyhdötJa muutkin moiset kelpo tyhmyydet,Kuin kilpataistelut ja tulituksetJa lainakommat, joilla ivailevatVain parempiaan; kieltää uskonsaLyhyihin lahkimoihin, pitkiin sukkiinJa tennikseen ja muuhun matkamuotiinJa elää kunnon ihmisiksi taas;Tai mennä vanhain kisaveikkain luoJa siellä kuluttaacum privilegioNuo narriutensa riettaat riekaleet.
SANDS.On aika heitä parantaa; se tautiJo alkaa tarttua.
KAMARIHERRA.Voi naisiamme,Kun menettävät kauniit lystit!
LOVELL.KylläNyt alkaa ulina; noill' äpärilläOn keinot, millä naista naurattaa:Niin, ranskalainen laulu vain ja huilu.
SANDS.Ne piru huilatkoon! Niin heistä päästään.Heit' ei voi kukaan kääntää. MaalaisloordiNyt minunlaiseni, jok' aikaa leikist',On ollut pois, voi kelpo laulun laulaaJa saada kuulijoita, jopa käydäJo laulajastakin.
KAMARIHERRA.Niin oikein, kiinniViel' istuu varsahammas.
SANDS.Eikä lähde,Jos jäljell' on vain tynkäkin.
KAMARIHERRA.Sir Thomas,Mihinkä aiotte?
LOVELL.Luo kardinaalin.Lie matka sinne teilläkin?
KAMARIHERRA.On oikein.Hänell' on tänään suuret iltapidot,Ja sinne tulee miestä sekä naista:Niin, varmaan valtakunnan kukasto.
LOVELL.On tuolla prelaatilla aulis mieliJa käsi runsas niinkuin maaemolla:Sen kaste laskee kaikkiin.
KAMARIHERRA.Jalo on hän;Vain paha kieli saattaa toista väittää.
SANDS.Niin, häll' on siihen varaa; saituus hänest'On synti suurempi kuin harhaoppi.Senlaisten miesten täytyy auliit' olla:He ovat esikuvina.
KAMARIHERRA.Niin ovat;Mut harvat niinkuin hän. Jo vene vartoo;Mukahan tulkaa. — Joutukaa, sir Thomas,Ma muuten myöhästyn; ja se ei sovi:Sir Henry Guilfordin ja minun määräOn olla marsalkkoina.
SANDS.Teitä seuraan.
Neljäs kohtaus.
Juhlasali Yorkin linnassa.
(Hoboijan soittoa. Pieni pöytä kunniakatoksen alla kardinaalia varten, pitempi pöytä vieraita varten; toisesta ovesta tulee Anna Bullen, useita loordeja, ladyjä ja vallasnaisia juhlavieraina, toisesta sir Henrik Guilford.)
GUILFORD.Hyvät naiset, teille yhteistervehdysLord kardinaalilta. Tään illan teilleJa ilolle hän pyhittää; ja toivoo,Ett' tähän leivoparveen huolt' ei kukaanTuo mukanaan. Niin iloiset nyt olkaa,Kuin hyvä seura, hyvä vastaanottoJa hyvä viinit hyvää aikaan saa.
(Lord kamariherra, lord Sands ja sir Thomas Lovell tulevat.)
Te myöhästyitte. Minä sain jo siivet,Kun tätä kaunoseuraa aattelinkin.
KAMARIHERRA.Sir Henrik, nuori olette.
SANDS.Sir Thomas,Jos kardinaalill' ois vain puolet minunMaallikkomieltäni, niin moni tässäSais haukkapalan maatapaniaisiksJa varmaan parempaa ei toivoiskaan.Niin maarin, soma liuta sulosuita!
LOVELL.Mitä jos moniaalle rippi-isäksNyt rupeisitte.
SANDS.Tosiaan! Hän kylläSais helpon synninpäästön.
LOVELL.Kuinka helpon?
SANDS.Niin helpon kuin voi höyhenpatja antaa.
KAMARIHERRA.No, armaat, istukaahan! Tuota puoltaTe, Guilford, järjestäkää; minä tätä.Koht' armo tulee. — Tääll' ei viluss' olla:Kaks naista rinnan tuopi kylmän pinnan. —Te valvattaa heit' osaatte, lord Sands.No, tuohon väliin istukaa.
SANDS.Kyll', armo,Suur' kiitos! — Luvallanne, kauniit naiset!
(Istuutuu Anna Bullenin ja erään toisen naisen väliin.)
Jos vähän hulluttelen, suokaa anteeks:Isääni tulen.
ANNA.Oliko hän hullu!
SANDS.Oli: hullu, varsin hullu, naisiin hullu;Ei sentään purrut, vaan, kuin minä nyt,Hän kymment' yhtä haavaa muiskas.
(Suutelee häntä.)
KAMARIHERRA.Hyvä! —Nyt kaikki hyvin on. — Te, hyvät herrat,Syyn saatte, jos nää kauniit naiset täältäNyreissään poistuu.
SANDS.Pikku puolestaniKoetan minä parastani.
(Hoboijan soittoa. Kardinaali Wolsey tuleeseurueineen ja istuutuu kunniakatoksen alle.)
WOLSEY.Terveeksi, kauniit vieraat! Ken ei työkseenNyt ilakoi, ei ole ystäväni.Ma teidän kaikkein tervetuliaisiksJuon maljanne.
(Juo.)
SANDS.On armo armollinen.Pikari tänne, johon kiitos mahtuu,Niin säästyy pitkät puheet.
WOLSEY.Kiitos, loordi!Mut naapureitanne nyt rohkaiskaa. —Nureissaan ovat naiset. — Hyvät herrat,Kenenkä syy on?
SANDS.Jahka viinin hehkuNuo kauniit posket punaa, kyllä meidätPuhuvat kumoon.
ANNA.Lysti mies se loordi!
SANDS.Niin, kahdenkesken-lystissä. Saas tästä!Juon onneksenne; vastatkaa, kun klikkaan.On kohta —
ANNA.Jota ette näyttää voi.
SANDS.Mit', armo, sanoin? Nyt jo puhuvat.
(Torvensoittoa, rummunpärrytystä ja tykinlaukauksia kuuluu ulkoa.)
WOLSEY.Haa! Mitä tämä?
KAMARIHERRA.Mene katsomaan.
(Palvelija menee.)
WOLSEY.Sotaista ääntä! Mitä tämä tietää? —Ei, naiset, älkää peljätkö; te turvass'Olette sota-asetusten mukaan.
(Palvelija palaa.)
KAMARIHERRA.Mit' on se?
PALVELIJA.Vierait' ylimyksiä —Silt' ihan näyttävät — on maihin noussut;Kuin suuren hovin ylhäis-airuinaTulevat tänne.
WOLSEY.Käykää heitä vastaan,Kamariherra; ranskaa osaatte;Jalosti kohdelkaa ja tuokaa sisään,Ett' tämä ihanuuden taivas heihinSais täysin loistaa. — Jotkut mukaan menkää. —
(Kamariherra seuralaisineen menee. Kaikki nousevat,ja pöydät siirretään pois.)
Rikottu juhla on, mut korvaus suodaan.Nyt ruoka maistukoon; ja vielä kerranSatakoot tervehdykset: tervetulleet!
(Hoboijan soittoa. Kuningas ja muita tulee naamioittuina ja paimenpuvussa, lord kamariherran johdattamina. He astuvat suoraan kardinaalin eteen ja tervehtivät häntä kohteliaasti.)
Ylevä seura! Mitä haluavat?
KAMARIHERRA.Kun eivät kieltä osaa, pyytävätMua ilmoittamaan, että, kuultuaanIhanan, ylhän seuran täällä koollaNyt olevan, he karjalaumansaSulasta ihanuuden ihailustaNyt ovat jättäneet ja teiltä lupaaAnovat katsellakseen tätä seuraaJa hetken näiden kanssa viettääkseen.
WOLSEY.Sanokaa, loordi, että kunnianTekevät halvalle mun majalleni;Ma tuhannesti heitä siitä kiitänJa pyydän heitä tervetulleiksi.
(Herrat pyytävät naisia tanssiin, kuningas pyytää Anna Bullenia.)
KUNINGAS HENRIK.Ihanin käsi, mitä koskaan koskin;Oi kauneus, ennen en sua tuntenut!
(Soittoa, tanssii.)
WOLSEY.Mylord!
KAMARIHERRA.Mit', armo?
WOLSEY.Heille sanokaa,Ett' yks lie heidän joukossaan, jonk' arvoTään paikan täyttää paremmin kuin minä;Jos hänet tuntisin, niin nöyrimmästiSen luovuttaisin.
KAMARIHERRA.Käskyn teen, mylord.
(Menee naamioiden luo, ja palaa.)
WOLSEY.Mitä sanovat?
KAMARIHERRA.On heidän joukoss' yksi,Sen myöntävät; jos hänet keksitte,Hän kyllä paikan ottaa.
WOLSEY.Katsokaamme. —
(Astuu alas arvo-istuimeltaan.)
Anteeksi, hyvät herrat: teen vain tässäKuninkaan vaalin.
KUNINGAS HENRIK (Paljastaa kasvonsa.)Oikein osattu!Ihana seura teill' on. Oikein tehty!Jos ette pappi ois, lord kardinaali,Vois teistä pahaa luulla.
WOLSEY.Hauskaa, ett' onNoin leikillinen majesteetti.
KUNINGAS HENRIK.Kuulkaa,Kamariherra: ken tuo kaunis neiti?
KAMARIHERRA.Armonne tiedoks, Thomas Bullenin,Rochfordin viskontin, on tytär hänJa kuningattaremme hovineiti.
KUNINGAS HENRIK.Ihana, toden totta! — Armas aarre,Ois säädytöntä teitä tanssiin pyytää,Suudelmaa ottamatta. Muistoksenne!Pikari, hyvät herrat, kiertämään!
WOLSEY.Sir Thomas, onko huoneessani pöytäJo katettuna?
LOVELL.On.
WOLSEY.Ma pelkään, armo,Ett' tanssi teitä hieman kiihoitti.
KUNINGAS HENRIK.Niin, pelkään, liiaksikin.
WOLSEY.Lähi-huoneess'On raittiimp' ilma, teidän armonne.
KUNINGAS HENRIK.Talutkoon kukin naistaan. — Viel' en teitä,Sulotar, päästä. — Ilo ylimmilleen!Lord kardinaali, puolen kymmenenNyt kaunottaren maljan tässä juon.Ja tanssiin taas. Ja sitten uneksimaan,Ken on se onnellinen. — Soitto soimaan!
(Menevät torvien soidessa.)
Ensimmäinen kohtaus.
Katu.
(Kaksi aatelismiestä, tulevat vastatuksin.)
1 AATELISMIES. Mihinkä kiire noin?
2 AATELISMIES.Oo, Herran rauha,Käräjäsaliin kuulemaan, kuink' onTuon suuren herttua Buckinghamin käynyt.
1 AATELISMIES. Sen vaivan teiltä säästän; kaikk' on ohi; Nyt tyrmään jälleen vanki saatetaan.
2 AATELISMIES. Läsn' olitte?
1 AATELISMIES.Se tietty.
2 AATELISMIES.Kuinka kävi?
1 AATELISMIES. On helppo arvata.
2 AATELISMIES.Syypääksi nähtiin?
1 AATELISMIES. Niin tietysti, ja sillä tuomittiin.
2 AATELISMIES. Ma häntä säälin.
1 AATELISMIES.Niinpä moni muukin.
2 AATELISMIES. Mut kuinka kävi se?
1 AATELISMIES.Näin, lyhyesti:Suur' herttua saapui aitauksen eteenJa vastas kanteeseen ja yhä väitti,Ett' oli syytön, puolustuksekseenEsittäin monta vankkaa perustetta.Kuninkaan valtuusmies taas vetosiUseiden vierasmiesten todistuksiinJa tunnustuksiin; niitä herttua sittenMieskohtaisesti vaati kuultaviksi.Niin astuivat nyt esiin hovivouti,Kansleri Gilbert Peck, ja rippi-isäJohn Car, ja munkkiperkele, tuo Hopkins,Tuo kaiken pahan alku.
2 AATELISMIES. Joka hälle Noit' ennustuksiansa syötti?
1 AATELISMIES.Sama.Hänt' ankarasti kaikki syyttivät;Heit' yritti hän jäävätä, mut turhaan.Näin päärit havaitsivat hänet syypääksMaankavallukseen. Henkens' edestäHän puhui paljon sekä oppineesti;Mut siit' ei huolittu, vain surkuteltiin.
2 AATELISMIES. Mut miltä tämän jälkeen näytti hän?
1 AATELISMIES.Kun astui lakisaliin kuulemaanHän tuomiotaan, kuolinkellojansa,Niin tuska hänet valtas, hiki valui,Hän pahan lausui äkkivihan sanan;Mut pian malttui taas ja loppuun saakkaEsiintyi tyynenä ja ylevänä.
2 AATELISMIES. Ei kuolemaa hän, luulen, pelkää.
1 AATELISMIES.Ei,Niin miehuuton ei ole. Syy vain häntäPahoittaa hiukan.
2 AATELISMIES. Kardinaali varmaan On tähän syypää.
1 AATELISMIES.Siihen kaikki viittaa.Tul' ensin syytteenalaiseks Kildare,Maaherra Irlannin; kun pois hän saatiin,Niin kreivi Surrey joutuin pantiin sijaan,Ett' isäänsä ei ehtis auttaa.
2 AATELISMIES. Halpa Ja luihu vallan kuje.
1 AATELISMIES.PalatessaanSen kyllä kostaa. Tiettyähän tää:Jos ketä suosii kuningas, niin hetiSen miehen kardinaali virkaan laittaaHovista hyvin kauas.
2 AATELISMIES.Koko kansaHänt' ankarasti vihaa, soisi hänetKuus syltä syvään maahan. HerttuaaHe jumaloivat: kelpo Buckinghamiks,Hyveiden esikuvaks sanovat.
1 AATELISMIES. Hän tuossa on, se kovan onnen mies.
(Buckingham tulee oikeushuoneesta; hänen edellään kulkee oikeudenpalvelijoita, mestauspiilun terä käännettynä häneen päin; saattajina sir Thomas Lovell, sir Niklas Vaux, sir William Sands ja kansanjoukko.)
2 AATELISMIES. Lähemmä käydään.
BUCKINGHAM.Hyvät kansalaiset,Näin kauas säälien mua saatoitte;Mua kuulkaa nyt, ja sitten kotiin menkää.Maankavaltajan tuomion sain tänään,Ja kuolla täytyy mun; mut taivas tietköön —Ja tunto jos on mulla, se mua lyököön,Kuin piilu tuo, jos haudon vilppiä.Lakia kuolemastani en syytä,Se kirjaimen on mukaan tehnyt oikein;Mut siihen vetoojille laupeuttaEnemmän toivoisin; vaan näinkin ollenSuon heille sydämestän' anteeksi.Tok' älkööt tuhost' ylpeilkö ja älköötPaheillaan ryvettäkö suurten hautaa,Vereni silloin maasta heille huutaa.Pitempää elämää en enää toivo,Enk' ano myös, vaikk' oiskin kuninkaallaEnemmän armoa kuin mulla syytä.Te harvat, jotka mua rakastitteJa itkeä mua rohkenette, veljetJa jalot ystävät, joist' ero joOn katkerata, on jo kuolemaa,Mua seuratkaa kuin hyvät enkelit;Ja haikean kun eron piilu iskee,Niin rukouksenne, kuin uhrisuitsu,Taivaaseen sielun nostakoon. — Nyt tulkaa,Jumalan nimeen. —
LOVELL.Teidän armonneJos sydämmess' on vihan kaunaa minuun,Rukoilen, suokaa anteeksi.
BUCKINGHAM.Sir Thomas,Mult' anteeks saatte, niinkuin itsekinMa anteeks toivon; kaikki anteeks saavat.Niin ääretön ei vääryys, ettei sitäVois sovittaa; ei musta viha mulleSaa hautaa luoda. Terveiseni kuninkaalle;Jos hän mua mainitsee, niin sanokaa,Ett' olin taivaaseen jo puolitiessä.Kuninkaan puolest' aina rukoilenJa viime hengenvetoon häntä siunaan.Eläköön kauemmin kuin mull' on aikaaLukea vuosiaan; ja rakkaudellaHän hallitkoon ja rakastettuna!Ja vanhana kun uupuu matkastansa,Niin yhteen haudattakoon hyveen kanssa.
LOVELL.Ma rantaan saatan teidän armonne,Siell' annan toimeni ma Niklas Vaux'lle;Perille hän vie teidät.
VAUX.Valmiit olkaa,Jo herttua tulee; kuntoon pankaa laivaJa kauniiks somistakaa, niin kuin pitääMoiselle henkilölle.
BUCKINGHAM.Ei, sir Niklas,Tuo jättäkää; mua arvoni nyt ilkkuu.Suurkonnetabel' olin tullessaniJa herttua Buckingham — nyt Edvard Bohun,[5]Vain köyhä raukka, toki rikkaampiKun halvat syyttäjäni, jotk' ei koskaanTotuutta tunteneet; sen vahvistan nytVerellä, josta vielä vaikeroivat.Isäni, Henrik Buckingham, — jok' ensinNous' anastajaa Richardia vastaan, —Kun hädäss' etsi turvaa vasalliltaan,Tään konnan pettämänä mestattiinJa tutkimatta; Herran rauha hälle!Seuraaja, Henrik seitsemäs, kun sääliIsäni surmaa, kuninkaallisestiPalautti arvoni ja kirkkaampanaNimeni nosti sorasta. Nyt poika,Kahdeksas Henrik, hengen, nimen, arvon,Kaikk' omimpani, yhdell' iskull' iäksHävittää maailmasta. TuomaritMull' oli tosin jalotkin, siin' olinParempi isä-raukkaani; mut muutenOn kohtalomme sama: oma väkiMolemmat petti, omat suosikit.Mik' urhoton ja luonnotonkin teko!Mut Herran tiet on hyvät. Kuulkaa nyt,Mink' antaa varman neuvon kuolevainen:Ken luottoaan ja ystävyyttään tuhlaa,Varuillaan olkoon: ne, joit' ystävinäPoveenne painatte, jos onnessanneNäkevät rikon pienenkin, niin teistäValuvat pois kuin vesi, palatakseenVain teitä upottamaan. Hyvät miehet,Rukoilkaa puolestani. Käyn nyt matkaan:Viimeinen pitkän, raskaan elämäniOn hetki tullut. Hyvästi! Jos synkkääOn mieli kertoa, niin kertokaaMun loppuni. — Nyt päivätyö on tehty;Mua Jumal' armahtakoon!
(Buckingham saattoineen menee.)
1 AATELISMIES.Surkeaa!Mut pelkään, että monet kirot kokooSe niiden päähän, joiden täss' on syy.
2 AATELISMIES.Jos syytön herttua on, niin tää on julmaa.Mut vihjan olen saanut, että tekeill'On toinen paha, vielä suurempi,Jos toteen käy se.
1 AATELISMIES. Avuks' enkelit! Sanokaa, mikä? Minuun voitte luottaa.
2 AATELISMIES. Salaisin salaisuus: se suurta vaatii Vait'olon voimaa.
1 AATELISMIES. Uskokaa se mulle, En minä liikaa puhu.
2 AATELISMIES.Luotan teinin.No, olette kai viime aikaan kuullutSen huhun, että Katariinast' ottaisKuningas eron?
1 AATELISMIES.Kyllä, vaan se raukes;Kuningas kun sen kuuli, vihoissaanLähetti sanan määrille ja käskiTukeuttaa huhun ja sen juorujiltaSuut tukkia.
2 AATELISMIES.Mut juoru toteutuu,Se kasvaa virkeämpänä kuin koskaan;Ja varmaks luullaan, että kuninkaanOn päätös tehty. Joko kardinaali,Tai hänen kätyrinsä, vihastaKuningattareen ja hänet tuhotakseen,Sai tunnon epäilyksiin kuninkaan;Ja päälle päätteeksi on tänne tullutCampejus kardinaali, niinkuin luullaanNäiss' asioissa.
1 AATELISMIES.Wolseyn työtä kaikki.Hän tahtoo kostaa keisarille, tääKun hänt' ei hänen pyynnöstänsä tehnytToledon arkkipiispaks.
2 AATELISMIES.Sattui pilkkaan,Mut julmaa, että kuningatar siitäSaa kärsiä. Vaan kardinaalin tahtoEi vääjää; kuningatar sortukoon.
1 AATELISMIES. On kurjaa tuo. Vois joku meitä kuulla; Siis paras tästä haastaa kahdenkesken.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Vierashuone kuninkaan linnassa.
(Lord kamariherra tulee, lukien kirjettä.)
KAMARIHERRA. "Mylord, hevoset, joita teidän ylhäisyytenne halusi, olin kaikella mahdollisella huolella valikoinut, opettanut ja varustellut. Ne olivat nuoria ja sieviä ja parasta pohjolan rotua. Kun olivat valmiit Lontooseen lähetettäviksi, niin kardinaalin mies tuli valtakirja taskussa ja otti ne minulta väkivoimin, sanoen herransa tahdon olevan, että häntä on palveltava ennen alamaista, jos ei ennen kuningasta; ja se tukki meiltä suun, mylord."
Hän sitä varmaan tahtoo. No, ne saakoon;Hän ottaa vielä kaikki.
(Norfolkin ja Suffolkin herttuat tulevat.)
NORFOLK.Hyvää päivää,Kamariherra!
KAMARIHERRA.Hyvää päivää, herrat!
SUFFOLK.Mitenkä kuninkaan on?
KAMARIHERRA.Yksin on hänJa synkkiin huoliin vaipuneena.
NORFOLK.Mistä?
KAMARIHERRA.Tuo veljenvaimon naiminen se hänenLie tunnollaan.
SUFFOLK.Ei, toinen nainen hälläOn tunnollaan.
NORFOLK.Niin; kardinaalin työtä,Kuningas-kardinaalin. Sokko pappi,Tuo onnen vanhin poika, nurin kaikkiNyt kääntää. Kuningas jos tuntis hänet!
SUFFOLK.Jos vain! Hän ennen itseään ei tunne.
NORFOLK.Kuink' aina toimens' alkaa pyhästiJa hartaasti! Kun rikkui keisarin,Kuningattaren langon, kanssa liitto,Nyt kuninkaan hän sieluun hiipii, sinneEpäilyst', uhkaa kylvää, tunnonvaivaaJa arveluita — naimaliittoon nähden;Ja näistä hänet pelastaakseen neuvoo,Ett' avionsa hylkäis, hänet, jokaKakskymmentä on vuotta riippunutKuin helmi hänen kaulassaan eik' ikäänViel' loistoansa menettänyt; hänet,Jok' on niin täysin häntä rakastanutKuin hyvää ihmist' enkelit; niin, hänet,Jok' iskun kovimmankin kohdatessaVain siunaa häntä. Hurskas eikö tuuma?
KAMARIHERRA.Mokomat neuvot taivas ehkäisköön!Niin totta, tuota kaikkein kielet mainiiJa kaikkein sydän itkee. Tarkka huomaaSen, että Ranskan kuninkaan on sisarPääsyynä kaikkeen. Taivas vielä avaaKuninkaan silmät, jotk' on sokaissutTuo halpa, kehno mies.
SUFFOLK.Ja moisen ikeest'Irroittaa meidät.
NORFOLK.Sydämmest' en tarvisRukoilla pelastusta, muuten pianTuo vallanahnas meidät kaikki sotkeePrinsseistä paasheiksi.[6] On ihmisarvoHänestä savimöhkä, jota vatkaaHän mielin määrin.
SUFFOLK.Sääntönä on mulla:En häntä rakasta, en pelkää häntä;Mua hän ei luonut; kuninkaani armoss'On onneni; jos kiroo hän tai siunaa,Se yhtä on, vain tuulta, jost' en piittaa.Ma tunsin, tunnen hänet; menköön paaviin,Mist' ylpeytens' on saanut.
NORFOLK.MenkäämmeJa koittakaamme kuninkaasta poistaaNuo kalvavat ja synkät aatokset.Mukaamme tuletteko?
KAMARIHERRA.Anteeks suokaa,Kuninkaan olen asioilla; pelkäänPait sitä, ett' on aika sopimaton.Hyvästi, herrat!
NORFOLK.Kiitos vain, mylord.
(Lord kamariherra menee.)
(Norfolk avaa ovipuoliskon. Kuningas istuulukemassa ja mietteisiinsä vaipuneena.)
SUFFOLK.Kas, kuink' on synkkä! Varmaan murhe painaa.
KUNINGAS HENRIK.Ken siellä?
NORFOLK.Hyvä taivas, torju viha!
KUNINGAS HENRIK.Ken siellä, sanon? Kuinka uskallatteMua yksinmietteissäni häiritä?Ken olen?
NORFOLK.Armollinen kuningas,Jok' anteeks antaa rikokset, jos pahaaEi tarkoiteta. Valta-asiatTään aiheuttivat: majesteetin mieltäTulimme tiedustamaan.
KUNINGAS HENRIK.Julkeat!Pois! Tiedättehän mik' on virka-aika.Nyt maallistenko tointen hetki on? —
(Wolsey ja Campejus tulevat.)
Ken se? Lord kardinaali? — Hyvä Wolsey,Sa tunnonhaavojeni lievike,Kuninkaan paras lääke! — (Campejukselle.) Tervetullut,Suur' arvoherra, meidän valtakuntaan.Sitä ja meitä hallitkaa. — (Wolseylle.) Te, mylord,Pitäkää huolta, etten tyhjää puhu.
WOLSEY.Sit' ette voi. Te suvainnette, armo,Meit' ottaa hetkeks kahdenhaasteluun.
KUNINGAS HENRIK (Norfolkille ja Suffolkille).Nyt meill' on kiire; menkää.
NORFOLK (Syrjään Suffolkille).Tuossa papiss'Ei ylpeyttä!
SUFFOLK (Syrjään Norfolkille).Ei juuri! Min' en tahtoisNoin sairastaa, vaikk' arvonsakin saisin.Tät' ei voi jatkua.
NORFOLK (Syrjään Suffolkille).Mut jos niin käy,Niin minä iskun lyön.
SUFFOLK (Syrjään Norfolkille).Ja minä toisen.
(Norfolk ja Suffolk menevät.)
WOLSEY.Olette viisauden esikuvaKaikille ruhtinaille, epäilynneKun kirkon haltuun auliist' uskotte.Ken nyt voi pahoilla? Ken vihaa teihinVoi kantaa? Espanjankin, johon hänetVeri ja heimous sitoo, täytyy myöntää,Jos tosi mieless' on, ett' oikeaOn tuomio ja jalo. KristinuskonOn kaikill' oppi-isill' äänivalta;Ja Rooma, kaiken viisauden juuri,On teidän pyynnöstänne nimissäänTään arvomiehen tänne lähettänyt,Tään oppineen Campejus-kardinaalin;Ma teidän armollenne vielä kerranEsitän hänet.
KUNINGAS HENRIK.Minä vielä kerranSyleillen hänet tervetulleeks sanon;Ja kiitos olkoon pyhän konklaavin,Kun laittoi tänne toivomani miehen.
CAMPEJUS.Armonne jalous kaikkein muukalaistenOn ihailuna. Valtuuteni laskenNyt käteenne; se Rooman hovin käskyst'Asettaa tämän Yorkin kardinaalinMun, palvelijansa, kanssa yhdessäTäst' asiasta puolueettomastiTekemään tuomion.
KUNINGAS HENRIK.Kaks tasavoipaa.Kuningatar on tännetulostanneNyt heti saapa tiedon. — Miss' on Gardiner?
WOLSEY.Niin rakas hän on teille aina ollut,Ett' ette nytkään hältä evänne,Mit' alhaisinkin vaimo lailta vaatii:Asiamiestä puolustajakseen.
KUNINGAS HENRIK.Hän parhaan saakoon; suosioni lupaanMa parhaalle; sen taivas tietköön! Wolsey,Tuo Gardiner tänne, uusi sihteerini,Hän sopiva on mies.
(Wolsey menee.)
(Wolsey palaa, mukanaan Gardiner.)
WOLSEY.No, tuohon käteen!Iloksi, onneks olkoon! Olette nytKuninkaan mies.
GARDINER (Syrjään kardinaalille).Mut teidänJa auttajani käskettävä aina.
KUNINGAS HENRIK.Käy tänne, Gardiner!
(Keskustelevat syrjässä.)
CAMPEJUS.Herra kardinaali,Pace-niminenhän tohtor' oli ennenTuon miehen paikalla?
WOLSEY.Niin oli.
CAMPEJUS.SehänOl' opin mies?
WOLSEY.Niin kai.
CAMPEJUS.Mut pahaa täällä,Lord kardinaali, teistä huhutaan.
WOLSEY.Kuin? Minustako?
CAMPEJUS.Julki väitetäänHänt' että kadehditte; pelkäsitteEtt' oiva-miehenä hän ylenisi,Ja siksi piditte hänt' etäällä;Hän tuli hulluks surusta, ja kuoli.
WOLSEY.Levossa maatkoon! HurskaanSe kyllä riittää. Kurin alle pannaanElävät nurkujat. Hän oli narri,Hyvettä teeskeli. Tää mies, kun käsken,Mun seuraa viittaustani; ei muutenNäin lähell' olla saisi. Opiks, veli!Meit' älkööt alhaisemmat mestaroiko.
KUNINGAS HENRIK.Tää nöyrin sana kuningattarelle.
(Gardiner menee.)
Minusta Blackfriars sopivin on paikkaNäin oppineelle seuralle; niin, sielläTää vakaa asia on tutkittava. —Käy toimeen, hyvä Wolsey. — Oi, mylord,On reippaan miehen tuskallista jättääNiin maire vierellinen. Mut se tunto,Se tunto! Arka paikka! Täytyy jättää.
(Menevät.)