The Project Gutenberg eBook ofKuningas Henrik Kuudes IIIThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Kuningas Henrik Kuudes IIIAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: July 9, 2012 [eBook #40174]Language: FinnishCredits: E-text prepared by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KUUDES III ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Kuningas Henrik Kuudes IIIAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: July 9, 2012 [eBook #40174]Language: FinnishCredits: E-text prepared by Tapio Riikonen
Title: Kuningas Henrik Kuudes III
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: July 9, 2012 [eBook #40174]
Language: Finnish
Credits: E-text prepared by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KUUDES III ***
E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1907.
Näytelmän henkilöt:
Kuningas HENRIK KUUDES.EDWARD, Walesin prinssi, hänen poikansa.LUDVIG yhdestoista Ranskan kuningas.SOMERSETin herttua, |EXETERin herttua, |OXFORDin kreivi, | kuninkaan puoluetta.NORTHUMBELANDin kreivi, |WESTMORELANDin kreivi, |Lord CLIFFORD, |RICHARD PLANTAGENET, Yorkin herttua.EDWARD, MARCHin kreivi, sittemmin |kuningas Edward neljäs, |EDMUND, RUTLANDin kreivi, | hänen poikansa.YRJÖ, sittemmin CLARENCEn herttua, |RICHARD, sittemmin GLOCESTERin herttua |NORFOLKin herttua, |MONTAGUEn markiisi, |WARWICKin kreivi, | Yorkin herttuan puoluetta.PEMBROKEn kreivi, |Lord HASTINGS, |Lord STAFFORD, |Sir JOHN MORTIMER, | Yorkin herttuan enot.Sir HUGH MORTIMER, |HENRIK, RICHMONDin nuori kreiviLord RIVERS, lady Greyn veli.Sir WILLIAM STANLEY.Sir JOHN MONTGOMERY.Sir JOHN SOMERVILLE.Rutlandin opettaja.Yorkin kaupungin määri.Towerin linnan päällikkö.Aatelismies.Kaksi metsänvartijaa.Metsästäjä.Poika, joka on tappanut isänsä.Isä, joka on tappanut poikansa.Kuningatar MARGAREETA.Lady GREY, sittemmin Edward neljännen puoliso.BONA, Ranskan kuninkaan sisar.Sotureita, kuningas Henrikin ja kuningas Edwardin seuralaisia,sanansaattajia, vartijoita, y.m.
Tapahtumapaikka: kolmannen näytöksen alussa Ranska, muuten Englanti.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Parlamentintalo.
(Rummun pärrytystä. Muutamia Yorkin puolueeseen kuuluvia sotamiehiä murtautuu sisään. Sen jälkeen tulevat herttua York, Edward, Richard, Norfolk, Montague, Warwick ja muita, valkoiset ruusut hatuissa.)
WARWICK.Kuin pääsi käsistämme kuningas?
YORK.Kun pohjan ratsulaumaa ahdistimme,Hän pakoon hiipi, jättäin väkensä;Ja silloin suuri lord Northumberland,Jonk' urhon korva pakoa ei kärsi,Rohkaisi arkaa armeijaa; hän itse,Lord Clifford, ja lord Stafford, ryntäsivätPäin meidän rintamaa ja, murtain sen,Hukkuivat miekkaan halpain sotamiesten.
EDWARD.Staffordin isä, herttua Buckingham,Sai joko surman taikka kuolinhaavan:Kypäräns' aimo iskull' iskin halki;Se totta, isä, — tuoss' on hänen vertaan.
(Näyttää, veristä miekkaansa.)
MONTAGUE (Yorkille, näyttäen miekkaansa).Tuo, veli, Wiltshiren on kreivin verta;Ens' ottelussa häneen hyökkäsin.
RICHARD.Mit' olen minä tehnyt, kerro sinä.
(Heittää maahan Somersetin herttuan pään.)
YORK.Työn parhaan pojistani teki Richard. —Vai hänen armons', Somerset, on kuollut?
NORFOLK.Niin käyköön Gauntin koko sukukunnan!
RICHARD.Noin vielä Henrikinkin päätä puistan.
WARWICK.Niin myöskin minä. — Voittorikas York,Siks kunnes sun näen tuolla istuimella,Jonk' anastaa nyt Lancasterin heimo,Nää silmät, jumalaut', ei ummistu.Tuoss' arkamaisen kuninkaan on linna,Tuoss' istuimensa: York, se haltuus ota,Se sun on eikä Henrik kuninkaan.
YORK.Sen teen; mut auta mua, hyvä Warwick;On tämä sisäänmurto väkivaltaa.
NORFOLK.Kaikk' autamme; ken pakenee, se kuolkoon.
YORK.Suur' kiitos, jalo Norfolk! — Jääkää, loordit; —Soturit, jääkää tänne täksi yöksi.
WARWICK.Kuningast' ei saa suinkaan loukata,Pait jos hän aikoo väkivoimaa käyttää.
(Soturit vetäytyvät syrjään.)
YORK.Kuningattaren parlamentti täälläOn tänään koolla; tuskinpa hän arvaa,Ett' ollaan siinä mekin; oikeutemmeSanalla taikka miekall' anastamme.
RICHARD.Näin varusteissa tänne jääkäämme.
WARWICK.Tää veriparlamentin nimen saa,Jos York ei tule kuninkaaks ja löyhääEi Henrikiä panna pois, jonk' arkuusOn meidät vihollisten kaskuks tehnyt.
YORK.Mua älkää hyljätkö siis; lujat olkaa;Ma oikeuteni aion anastaa.
WARWICK.Ei kuningas, ei paras ystävä,Ei uljain Lancasterin puolustajaUskalla siipeäänkään liikutella,[1]Kun kellojansa Warwick ravistaa.Plantagenetin minä istutan;Sen irti temmatkoon, ken rohkenee! —Siis päätä, Richard, vaadi päähäs kruunu.
(Warwick taluttaa valtaistuimelle Yorkia, joka istuutuu siihen.)
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Clifford, Northumberland,Westmoreland, Exeter ja muita tulee, punaiset ruusut hatuissa.)
KUNINGAS HENRIK.Kas, loordit, tuoss' on valtaistuimellaTuo kavaltaja rietas! Aikoo varmaanAvulla Warwickin, sen viekkaan päärin,Anastaa kruunun, nousta valtiaaksi. —Northumberland, sun isäsi hän surmas, —Sun, Clifford, myös; te kostaa vannoitteHänelle, pojilleen ja ystävilleen.
NORTHUMBERLAND.Jos sit' en tee, niin taivaan kosto minuun!
CLIFFORD.Siks mulla murhepuku raudast' on.
WESTMORELAND.Tuotako sietäisimme? Alas siitä!Vihasta sydän hehkuu; moist' en kärsi.
KUNINGAS HENRIK.Oi, maltu, rakas kreivi Westmoreland!
CLIFFORD.Tuollaiset pelkurit ne malttukoot!Hän tuoss' ei istuis, isänne jos eläis.Kuningas hyvä, yorkilaisiin hyökkäysTehkäämme tässä parlamentissa!
NORTHUMBERLAND.Puhutpa oikein, serkku; sen me teemme.
KUNINGAS HENRIK.Mut, loordit, kaupunkihan heitä suosii.Ja joukkoja on heillä vallassaan.
EXETER.Ne pakoon kiitävät, kun herttua kaatuu.
KUNINGAS HENRIK.Se aatos vieras olkoon Henrikille,Ett' teurashuoneeks tekis parlamentin!Ei, lanko, sanat, uhka, tuima katseSe sota on, jot' aikoo Henrik käydä.
(Lähestyvät herttuaa.)
York kavaltaja, alas istuimelta,Ja polvillasi pyydä armoa:Sun valtiaas min' olen.
YORK.Minä sinun.
EXETER.Hyi! Alas! Hän sun teki herttuaksi.
YORK.Sen perin samaten kuin kreivikunnan.
EXETER.Isäsi oli kruunun kavaltaja.
WARWICK.Sin' olet itse kruunun kavaltaja,Kun anastajaa Henrikkiä kuulet.
CLIFFORD.Ketä siis, jos laillista en kuningasta?
WARWICK.Niin, oikein; se on Richard, Yorkin herttua.
KUNINGAS HENRIK.Ja minunko siis täytyy seisoa,Ja sinä istut valtaistuimella?
YORK.Niin tulee, täytyy olla. Tyydy siihen.
WARWICK.Ole Lancaster; hän olkoon kuningas.
WESTMORELAND. Hän kuningas on sekä Lancaster, ja kreivi Westmoreland sen toteen näyttää.
WARWICK.Ja Warwick valheeks näyttää. Unhotatte,Me että teidät kentält' ajoimme,Isänne tapoimme ja pystylipuinMarssimme linnaan kautta kaupungin.
NORTHUMBERLAND.Niin, Warwick, surukseni muistan tuon;Sa heimoinesi sitä kadut vielä.
WESTMORELAND.Useamman otan hengen, Plantagenet,Sinusta, pojistas ja heimostasi,Kuin veripisaraa ol' isässäni.
CLIFFORD.Suu kiinni, muuten sanain sijaan, Warwick,Lähetin moisen laitan, joka, ennenKuin liikahdan, tuon surman sulle kostaa!
WARWICK.Oo, Clifford-parka, uhkaas halveksin!
YORK.Nyt näytämmekö oikeutemme kruunuun,Vai miekkako sen määrää tanterella?
KUNINGAS HENRIK.Mik' oikeus sulla, petturilla, kruunuun?Ol' isäs Yorkin herttua kuin sinä,Isoisäs, Roger Mortimer, Marchin kreivi.Min' olen poika Henrik viidennen,Mi Dauphinin ja ranskalaiset murjoiJa otti heiltä kaupungit ja maat.
WARWICK.Vait Ranskasta, jonk' olet menettänyt!
KUNINGAS HENRIK.Sen protektori menetti, en minä;Yhdeksän-kuinen olin kruunattaissa.
RICHARD.Nyt vaikk' on ikää, sentään menetät.Isä, riistä kruunu anastajan päästä!
EDWARD.Niin, isä, aseta se omaan päähäs!
MONTAGUE (Yorkille.)Kosk' asetöitä, veli, ihailet,Niin kiista pois, ja miekka ratkaiskoon!
RICHARD.Kun rumpu soi, niin kuningas jo karkaa.
YORK.Vaietkaa, pojat!
KUNINGAS HENRIK.Vaikene sa itse,Puhua anna Henrik kuninkaan.
WARWICK.Ei, Plantagenet ensin! Kuulkaa, loordit;Ja tekin tarkatkaa ja olkaa hiljaa;Ken hänet keskeyttää, on kuolon oma.
KUNINGAS HENRIK.Ma valtaistuimeni heittäisinkö,Miss' isäni ja isoisä istui?Ei, ennen sota tään maan tuhotkoonJa liput — jotka Ranskass' usein liehuiJa nyt, mun surukseni, Englannissa —Mun kalmaan käärikööt! — Miks kalpenette?Mun oikeuteni suuremp' on kuin hänen.
WARWICK.Todista se, niin kuningas saat olla.
KUNINGAS HENRIK.Aseilla Henrik neljäs kruunun voitti.
YORK.Niin, kapinoiden kuningastaan vastaan.
KUNINGAS HENRIK (syrjään).Mitä ma sanon? Heikko mull' on oikeus. —Kuningas valita voi perijänsä.
YORK.No, entä sitten?
KUNINGAS HENRIK.Niin, jos sen hän voi,Niin laillinen ma olen kuningas.Usean loordin läsnä ollen RichardLuovutti kruunun Henrik neljännelle;Tään peri isäni, ja minä hänet.
YORK.Kapinaan nousi valtiastaan vastaan,Pakottain hänet kruunun jättämään.
WARWICK.Ja vaikk' ois pakotta sen tehnyt Richard,Pitäiskö kruunun siitä kärsiä?
EXETER.Ei; sit' ei muille luovuttaa hän voinutKuin lähimmälle kruununperijälle.
KUNINGAS HENRIK.Oletko meitä vastaan, Exeter?
EXETER.Häness' on oikeus; siis anteeks suokaa.
YORK.Miks kuiskitte, miks ette vastaa, loordit?
EXETER.Hän kuningas on, tuntoni sen sanoo.
KUNINGAS HENRIK.Minusta kaikki luopuu Yorkin puoleen.
NORTHUMBERLAND.Plantagenet, vaikk' onkin sulla oikeus,Noin Henrikilt' ei sentään virkaa viedä.
WARWICK.Se, kaikkein uhaksikin, hältä viedään.
NORTHUMBERLAND.Erehdyt: eteläss' ei sotajoukkos,Joit' Essex, Norfolk, Suffolk, Kent on täynnäJa joista noin sa pöyhkeilet ja korskut,Mun uhakseni herttuaa voi nostaa.
CLIFFORD.Sull' olkoon oikeus tai vääryys, Henrik,Niin Clifford lupaa sua miekoin puoltaa.Maa auetkoon, mun nielköön elävältä,Jos isän murhamiestä kumarran!
KUNINGAS HENRIK.Oi, Clifford, sanas sydänt' ilahuttaa!
YORK.Kruunustas luovu, Henrik Lancaster. —Mitä, loordit, salakähmää mutisette?
WARWICK.Jalolle Yorkin herttualle oikeus,Tään talon muuten täytän sotureillaJa yli istuimen, miss' istuu hän,Sen vaateen piirrän anastajan verin.
(Polkee jalkaansa, sotilaita näyttäytyy.)
KUNINGAS HENRIK.Lord Warwick, sana vain: mun kuninkaanaSuo elämäni aika hallita.
YORK.Mulle ja suvulleni kruunu lupaa,Niin hallita saat rauhass' elinaikas.
KUNINGAS HENRIK.Ma siihen suostun: Richard Plantagenet,Mun jälkeeni sa haltuus ota kruunu.
CLIFFORD.Prinssille, pojallenne, mikä vääryys!
WARWICK.Mtk' oikeus itselleen ja Englannille!
WESTMORELAND.Hätäinen, pelkuri ja halpa Henrik!
CLIFFORD.Kuink' itseäsi loukkaatkaan ja meitä!
WESTMORELAND.Noit' ehtoja en minä kuulla siedä.
NORTHUMBERLAND.En minä myöskään.
CLIFFORD.Tule, lanko, pois,Tää kuningattarelle kertokaamme.
WESTMORELAND.Hyvästi, kehno, sukupila Henrik,Min veress' arvon kipinää ei ole!
NORTHUMBERLAND.Sa Yorkin suvun joudu saalihiksi,Ja kuole kahleiss' epätyöstäsi!
CLIFFORD.Sun sota julma perin lannistakoon,Tai rauhass' elä hylkynä ja yksin!
(Northumberland, Clifford ja Westmoreland menevät.)
WARWICK.Heist' älä huoli, Henrik, katso tänne!
EXETER.Halaavat kostoa, siks eivät taivu.
KUNINGAS HENRIK.Ah, Exeter!
WARWICK.Miks huokaisette, herra?
KUNINGAS HENRIK.En itseni, vaan poikaseni tähden,Joit' estän luonnotonna perinnön.Mut yhtä kaikki; iki-omaks sulleJa jälkeisilles kruunun tässä määräänSill' ehdoll', että valallasi lupaatTään kansaissodan lopettaa ja muaIkäni kuninkaana kunnioittaa,Ja ettet väell' etkä petoksellaMua kukista ja itse valtaan nouse.
YORK.Sen valan mielelläni teen ja täytän.
(Astuu alas valtaistuimelta.)
WARWICK.Eläköön Henrik! — Halaa häntä, York!
KUNINGAS HENRIK.Eläös sinä ja nuo reippaat poikas!
YORK.Nyt Lancaster ja York on sopineet.
EXETER.Kirottu se, ken vihan jälleen nostaa!
(Torventoitaus. Loordit astuvat esiin.)
YORK.Hyvästi, valtias! Linnaani nyt lähden.
WARWICK.Väkeni minä varaan Lontooseen.
NORFOLK.Norfolkiin minä menen joukkoineni.
MONTAGUE.Merille minä, josta tulinkin.
(York poikineen, Warwick, Norfolk, Montague,soturit ja seuralaiset menevät.)
KUNINGAS HENRIK.Ja minä, suru sydämmessä, hoviin.
(Kuningatar Margareeta ja Walesin prinssi tulevat.)
EXETER.Kah, kuningatar tulee; katse hälläOn vihainen; pois hiivin.
KUNINGAS HENRIK.Samoin minä.
(Aikoo mennä.)
KUNINGATAR MARGAREETA.Ei, älä mene! Minä sua seuraan.
KUNINGAS HENRIK.Oi, tyynny, rakas vaimo! Minä jään.
KUNINGATAR MARGAREETA.Ken tyyni olla voi ja moista kestää?Mies kurja! Etten impenä ma kuollut!Sua etten koskaan oisi nähnytkään,En koskaan sulle synnyttänyt poikaa,Kun näen, kuink' isäks olet luonnoton!Mit' on hän tehnyt, että perittömäksNäin hänet teit? Jos puoliks oisit häntäNiin hellinyt kuin minä, tuskaa nähnytKuin minä hänen tähtensä, kuin minäVerilläs häntä ruokkinut, niin ennenValanut oisit parhaat sydänveres,Kuin tehnyt perijäkses julman YorkinJa oman poikas perinnöttömäksi.
PRINSSI.Et, isä, voi mua perittömäks tehdä;Kuningas olet, minä sinut perin.
KUNINGAS HENRIK.Margareeta, anteeksi — Anteeks, rakas poika! —Mua herttua ja Warwick pakottivat.
KUNINGATAR MARGAREETA.Vai pakottivat! Kuningasta pakottivat!Häpeän tuota kuulla. Pelko raukka!Tuhonnut itses olet, poikas, minut,York-suvulle kun annoit moisen vallan,Ett' armost' itse nyt vain hallitset.Hälle ja heimolleen kun kruunun säädät,Et muuta tee, kuin kaivat omaa hautaasJa ryömit siihen ennen aikaasi.Warwick on kansleri ja Calais'n herra;Faulconbridge julmus raumaa hallitsee;York pantu valtakunnan holhoojaksi;Ja nytkö turvass' olet? Moisen turvanSaa tutiseva lammas sutten suussa.Jos minä, vaikka olen heikko vaimo,Siell' ollut oisin, niin ois soturitMun ennen saaneet keihäin lävistää,Kuin moiseen tekoon suostunut ma oisin.Mut sinä hengest' annat kunniasi,Ja tuon kun näen, niin sinust' otan, Henrik,Nyt asunto- ja vuode-eron, kunnesTuo parlamentinpäätös kumotaan,Mi pojaltani perinnön on vienyt.Lipustas luopunehet pohjan loorditMua seuraavat, mun lippuni kun liehuu;Ja liehua sen pitää pilkaks sulleJa Yorkin suvun perihäviöksi.Näin jätän sun. — Pois, poikaseni, tule!On valmis armeijamme; pois, pois mukaan!
KUNINGAS HENRIK.Jää, rakas Margareeta; mua kuule!
KUNINGATAR MARGAREETA.Jo liiaks olet puhunut; pois tiehes!
KUNINGAS HENRIK.Mut sinä jäät kai, rakas Edward poika?
KUNINGATAR MARGAREETA.Niin, vihamiehiensä tapettavaksi.
PRINSSI.Kun voittajana palaan tanterelta,Käyn terveisillä; äitiä nyt seuraan.
KUNINGATAR MARGAREETA.Pois, poikani! Me liiaks aikailemme.
(Kuningatar Margareeta ja prinssi menevät.)
KUNINGAS HENRIK.Kuningatar-parka! Kuinka kiukkuun purkaaHän rakkautensa poikaansa ja minuun!Yorkille vihatulle kostakoon,Jonk' ylvä, himon kannustama henkiVie multa kruunun ja, kuin ahnas kotka,Lihaamme raataa, mun ja poikani!Mua kiusaa noiden kolmen loordin ero;Kirjoitan heille, pyydän kauniisti. —Tule, lanko, sananviejäks sinut laitan.
EXETER.Ja minä heidät lepytän, ma toivon.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Huone Sandalin linnassa, Wakefieldin lähellä, Yorkshiressa.
(Edward, Richard ja Montague tulevat.)
RICHARD.Mun salli, veli, vaikka olen nuorin.
EDWARD.Ei, minä paremp' olen puhujaksi.
MONTAGUE.Mut mull' on painavat ja vahvat syyt.
(York tulee.)
YORK.Mitä, poikani ja veli? Riidassako?Mist' on se riita? Kuka ensin alkoi?
EDWARD.Ei riitaa mitään, pientä kiistaa vain.
YORK.Ja mistä kiista?
RICHARD.Erääst' asiasta,Jok' armoanne koskee sekä meitä:Englannin kruunust', isä, jok' on teidän.
YORK.Minun? Ei ennen kuin on Henrik kuollut.
RICHARD.Sen miehen kuolosta tai elämästäEi teidän oikeus riipu.
EDWARD.PerillinenNyt olette, siis ottakaa se nyt.Jos Lancasterit saavat hengittää,Niin juoksevat he pian sivuitsenne.
YORK.Saa rauhassa hän hallita, sen vannoin.
EDWARD.Voi kruunust' yhden valan rikkoa;Sata rikkoisin ma vuoden hallinnasta.
RICHARD.Varjelkoon luoja! Isä valapatto!
YORK.Se olen, miekall' oikeutta jos hankin.
RICHARD.Minä todistaa voin toista, mua kuulkaa.
YORK.Sit' et voi, poika; se on mahdotonta.
RICHARD.Ei vala velvoita, jos sit' ei tehdäTodelle, lailliselle vallalle,Joll' ompi voimaa valallisen yli.Mut Henrik valtansa on anastanut;Kun hän teilt' otti valan, on siis selvää,Ett' arvoton on valanne ja tyhjä.Aseisiin siis! Ja aatelkaapas, isä,Kuink' ihana on kantaa kruunua,Jonk' ympyrä Elysiumin kätkeeJa kaikki runon autuudet ja ilot.Miks' aikailemme siis? Min' en saa rauhaa,Ennenkuin valkoruusuni ma kastanHenrikin sydänvereen haaleaan.
YORK.Jo riittää! Nousen kuninkaaks, tai kuolen.—Sa, veli, lähde heti LontooseenJa Warwickia toimeen kannusta. —Norfolkin luokse mene sinä, Richard,Ja salaa hälle hankkeistamme kerro. —Sinä, Edward, sana saata Cobhamille,Hän pian kapinaan saa kentiläiset;Ma heihin luotan: ovat urhokansaaSuurhenkist', ylvää, uljast', älykästä. —Näin teidän toimiessa, minä etsinSopivaa tilaisuutta hyökkäykseen,Niin ettei aikeitamme huomaa HenrikEik' yksin muutkaan lancasterilaiset.
(Sanansaattaja tulee.)
Mut vait! — Mit' uutta? Miksi noin on kiire?
SANANSAATTAJA.Kuningatar ja kaikki pohjan loorditTeit' aikoo linnassanne piirittää.Kakskymmentuhantisen tuo hän joukon;Siis lujittakaa linna.
YORK.Kyllä, miekoin.Luuletko, että heitä pelkäämme? —Edward ja Richard, luokseni te jääkää;Montague veli menköön Lontooseen;Ylevä Warwick, Cobham ja ne muut,Jotk' annan kuninkaalle holhoojiksi,He oveluuden taidoss' olkoot vahvat:Ei houkon Henrikin saa valaan luottaa.
MONTAGUE.Ma menen, veli; heidät kyllä voitan;Ja nöyrimmät nyt sanon jäähyväiset.
(Menee.)
(Sir John ja sir Hugh Mortimer tulevat.)
YORK.Setäni, John ja Hugh, te parahiksiTulette Sandaliin: meit' aikonee nytKuningattaren sotavoima saartaa.
SIR JOHN.Ei vaaraa; kentällä sen yhdytämme.
YORK.Viidellätuhannella miehelläkö?
RICHARD.Viidelläsadalla, jos tarvis, isä.Heit' akka johtaa; mitä pelkäisimme?
(Marssi kuuluu etäältä.)
EDWARD.Jo rummun kuulen; joukot järjestykseen,Ja matkaan mars, ja suoraa päätä taistoon!
YORK.Yks viittä vastaan! — suuri ylivoima;Mut voitosta en, setä, epäile.Sain Ranskass' useiss' otteluissa voiton,Vaikk' oli yhtä vastaan kymmenen;Miks onni nyt ei oisi yhtä suuri?
(Sotamelskettä. Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Tasanko lähellä Sandalin linnaa.
(Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Rutland ja hänenopettajansa tulevat.)
RUTLAND.Ah, minne päästä heidän käsistään?Oi, nähkääs, tuossa verinen on Clifford!
(Clifford tulee soturien kanssa.)
CLIFFORD.Pois tieltä, pappi! Kaapus sinut turvaa.Mut kirotun tuon herttuan sikiö,Jonk' isä tappoi isäni, — hän kuolkoon.
OPETTAJA.Ja minä hälle seuraa teen, mylord.
CLIFFORD.Soturit, viekää hänet pois!
OPETTAJA.Ah, Clifford, syytönt' älä lasta tapa,Siit' ihmisten ja Jumalan saat vihat.
(Sotamiehet vievät hänet väkisin pois.)
CLIFFORD.Mitä? Onko kuollut jo? Vai pelostakoOn silmäns' ummistanut? Ma ne avaan.
RUTLAND.Noin ahnas jalopeura katsoo uhriin,Jok' aihkaa julmissa sen käpälissä;Noin ilkkuen se kiertää saalistaan,Ja lähenee ja kappaleiks sen raataa. —Oi, hyvä Clifford, miekkas minuun iske,Älä tuota julmaa uhkakatsettas.Ennenkuin kuolen, kuule, rakas Clifford:Vihalles olen liian halpa uhri,Sa miehiin kostos käännä, mun suo elää.
CLIFFORD.Laps-parka, turhaan puhut: sanoiltasiTien sulkenut mun isäni on veri.
RUTLAND.Mun isäni veri avatkoon sen taas;Hän mies on; vaadi hänet taistoon, Clifford.
CLIFFORD.Vaikk' oisi tässä veljeskin, niin sinunJa niiden henkeen kostoni ei tyytyis.Vaikk' esi-isäis haudat auki loisinJa lahot kirstut vitjaan ripustaisin,Ei lientyis vihani, en rauhaa sais.Jos Yorkin suvust' ainoankin näen,Niin on kuin mieltä riivais raivotar.Ja kunnes sukupuuttoon juuritanSen hornan heimon, elän helvetissä.Siis — —
(Nostaa kätensä.)
RUTLAND.Rukoilla suo mun, ennenkuin ma kuolen!Sua rukoilen: mua sääli, rakas Clifford!
CLIFFORD.Niin säälin, niinkuin miekan kärki säälii.
RUTLAND.En loukannut sua ole; miks mun tapat?
CLIFFORD.Mua isäs loukkas.
RUTLAND.Ennen kuin ma synnyin.On poika sulla: sääli hänen tauttaan,Hän ettei sais — vanhurskas kun on luoja —Mun-kaltaistani surmaa kostoksi.Oi, elinkaudeks minut tyrmään kytke,Ja jos ma aihett' annan suuttumukseen,Vie silloin henki; nyt ei sulla syytä.
CLIFFORD.Vai mull' ei syytä?Isäsi tappoi isäni: siis, kuole!
(Lävistää hänet.)
RUTLAND.Dii faciant, laudis summa sit ista tuae!
(Kuolee.)
CLIFFORD.Plantagenet, Plantagenet, ma tulen!Tuo poikas veri, joka miekkaaniNyt tahrautuu, se siinä ruostukoon,Siks kuin sun veres yhteen siihen hyytyyJa kummankin saan pestä pois yht'aikaa.
(Menee.)
Neljäs kohtaus.
Sama paikka.
(Miekankalsketta. York tulee.)
YORK.Kuningattaren joukot saivat voiton;Setäni kaatuivat mua suojellessaan,Ja tuiman vihollisen alta väistyyVäkeni, paeten kuin laivat tuulta,Tai lampaat, joita ahnas hukka vainoo.Ties luoja, kuinka poikaini on käynyt;Sen tiedän vain, ett', eläen tai kuollen,He puoliansa pitivät kuin miehet,Jotk' ovat mainetöihin syntyneet.Kolmasti luoksi raivas Richard tiensä,Kolmasti huusi: "Rohkeutt', isä! Kestä!"Tul' yhtä usein Edward vierelleniJa miekka purppurainen kahvaan astiPunattu vastustajain verillä.Ja rohkeimmatkin sankarit kun taantui,Huus Richard: "Päälle! Tuumaa ei saa väistää!"Ja huusi: "Kruunu, taikka kuulu hauta!Valtikka, taikka kuoppa-paha maassa!"Näin taaskin päälle hyökättiin, mut, ah!Taas väistyttiin; niinkuin näet joutsenen,Mi turhaan ponnistelee virtaa vastaanJa ylen tuimaan uupuu aallokkoon.
(Lyhytaikaista hälyä ulkona.)
Haa! Kuule! Turkka vainolainen saapuu:Olen heikko, sen en vimmaa pakoon pääse;Jos vahva oisin, sen en vimmaa väistäis.Jo elämäni lasist' uupuu hiekka;Mun tähän täytyy jäädä, tähän kuolla.
(Kuningatar Margareeta, Clifford, Northumberland,nuori prinssi tulevat sotureineen.)
Tule, julma Clifford — verinen Northumberland —Vihaanne sammumatont' yhä kiihdän.Kas, täss' on pilkka, laukausta varron.
NORTHUMBERLAND.Heittäydy armoon, korska Plantagenet!
CLIFFORD.Niin moiseen armoon, jota julma RichardKäteisin maksuin tarjos isälleni.Nyt Phaëton on syössyt vaunuistaanJa keskipäivästä on tehnyt illan.
YORK.Mun tuhkani se, niinkuin Phoenix, siittääVoi linnun, joka teille kaikin kostaa.Näin toivoen ma silmään taivaaseenJa siit' en huoli, mitä mulle teette.No, tulkaa! Noinko monta — pelkuria?
CLIFFORD.Noin pelkur' raivoo, jok' ei pakoon pääse;Noin kyyhky nokkii haukan kynsiä;Noin rosvo, elämästään toivotonna,Oikeuden-palvelijaan herjaa syytää.
YORK.Oi, Clifford, ajattele taapäin hiukanJa johda mielees entisaikojamme!Jos häpeältä voit, mua silmiin katso,Ja pure kieltäsi, kun pelkuriks seMinua soimaa, jonka tuima katseSun usein lannisti ja pakoon ajoi.
CLIFFORD.En aio sulle sanaa sanast' antaa,Vaan iskust' iskun, kaksi yhdestä.
(Paljastaa miekkansa.)
KUNINGATAR MARGAREETA.Seis, uljas Clifford! Tuhannesta syystäPidentää tahdon elämää sen konnan. —Hän kuuro kiukusta on; puhu sinä,Northumberland!
NORTHUMBERLAND.Seis, Clifford! Liian arvonSa hälle suot, jos sormesikin nirhaat,Kun sydämmen sa hältä lävistät.Ei uljaan miehen työtä pistää kättäänVihaisen koiran hampahien väliin,Jos voi sen luotaan työntää potkulla.Kymmentä yhtä vastaan mies ei pelkää.
(Käyvät käsiksi Yorkiin, joka ponnistelee vastaan.)
CLIFFORD.Noin pyristelee kurppa satimessa.
NORTHUMBERLAND.Noin kanikin se potkii verkossa.
(York otetaan vangiksi.)
YORK.Näin riemuitsevat varkaat saaliistaan;Näin kunnon mies se rosvovoimaa väistää.
NORTHUMBERLAND.Kuink', armo, menetellä hänen kanssaan?
KUNINGATAR MARGAREETA.Northumberland ja Clifford, urhot jalot,Mies tuokaa tähän myyränmättähälle;Hän oikokäsin vuoriin kurkoitteli,Mut kädellään vain jakoi varjoa.Sinäkö, sinä, aiot kuninkaaksi?Sinäkö parlamentiss' ääntä piditJa suurta sukuperääs saarnasit?Miss' on nyt poikalaumas, auttajasi?Se hurja Edward ja se hauska Yrjö?Ja ihmelaps, se uljas kyssäselkä,Se Riku-poika, joka kärein ääninKapinaan isä-taataa houkutteli?Ja missä Rutland-lemmikki ja muut?Kas, York! Tuon liinan minä kastoin vereen,Jot' uljas Clifford miekankärjelläänHerutti pojan povesta. Jos silmäsVoi hänen surmastansa vettyä,Niin ota tämä posken pyyhkimeksi.York-parka! Verivihalta jos voisin,Niin surkeata tilaas itkisin.Sydänny, York, mua sillä hauskuttaisit!Mitä? Niinkö tulisydän tuntos poltti,Ett' ei jää kyyneltäkään Rutlandille?Miks levollinen noin? Jos hurjistuisit!Ja jotta hurjistuisit, näin sua ilkun.Hammasta pure, riehu, jalkaa polje,Min' että tanssia ja laulaa saisin!Vaan — palkkaa, näen ma, vaadit hauskutteestas.Ei puhu York, jos häll' ei kruunua. —Yorkille kruunu! — Polvistukaa, loordit! —Pidelkää häntä, että saan sen päähän.
(Asettaa paperisen kruunun hänen päähänsä.)
Kas noin! Nyt näytät oikein kuninkaalta!Niin, tuo se istuimen vei Henrikiltä,Ja tuo se hänen perijäkseen tehtiin! —Mut kuinka suur' Plantagenet näin väleenNyt kruunataan, ja kalliin valan rikkoi?Minusta hän ei kuninkaaks sais tulla,Ennenkuin kuololle lyö Henrik kättä.Henrikin säteikköönkö pistät pääsiJa ryöstät virveen hänen kulmiltaanEläissään vielä, vastoin pyhää valaa?Oo, se on anteeks antamaton synti! —Pois, kruunu pois, ja kruunun kanssa pää!Pää pois, ma muuten en voi hengittää!
CLIFFORD.Se mun on tehtäväni, isän tähden.
KUNINGATAR MARGAREETA.Ei vielä! Kuullaan kuinka rukoilee hän.
YORK.Oo, sinä emäsusi Ranskanmaan,Pahempi vielä kuin sen koirassudet,Kyyn hammasta on kieles myrkkyisempi!Kuink' alentavaa sukupuolellesiIloita, niinkuin amatsooni-naikko,Sen tuskista, jonk' onni kahlehtii!Jos ei ois muuttumattomat kuin toukkaSun kasvosi ja ilkitöistä riettaat,Niin yrittäisin, ylvä kuningatar,Sua punastuttaa; jos ma sanoisin,Mist' olet tullut, mistä sukus juurrat,Niin häpeisit, jos häpyä sull' ois.Isälläs Napolin ja SisiliainJa Jerusalemin kuninkaan on nimi,Mut rikkaamp' Englanniss' on talonpoika.Noin köyhästäkö herrast' opit korskas?Ei siihen auta mikään, ylvä rouva,Ett' ei käy toteen vanha sananlasku:"Kun kerjääjä saa juuston, niin sen paistaa."Somuus se usein ylväks tekee naisen,Mut vähän sit' on, taivas nähköön, sulla.Hyve se hänet ihailtavaks saattaa,Sinussa vastakohtaa ihmetellään.Siveys se hänen tekee taivaalliseksi,Sen vajaus sinut inhottavaksi.Niin vastakkaist' on sulle kaikki hyvä,Kuin antipodit ovat meihin nähdenTai niinkuin pohjaan nähden etelä.Tiikerin sydän naisen nahkassa!Kuink' elinveren lapsest' ottaa voitJa isälle sen silmäin pyyhkeeks antaaJa sentään olla hahmoltasi nainen?Nainen on hyvä, laupias, hellä, vieno;Sin' olet tyly, kova, turta, raaka.Mun käskit riehua: on käskys kuultu.Mun tahdoit itkemään: on tahtos tehty.Näet, riehka rajutuuli vettä kaivaa,Ja kun on myrsky laannut, alkaa sataa.Nää kyyneleet ne rakkaan RutlandiniOn peijaiset, ja joka pisar huutaaKostoa hänen kuolemastaan teille,Kavala ranskatar ja julma Clifford!
NORTHUMBERLAND.Niin, totta vie, mua liikuttaa tuo tuska,Ett' tuskin pidättää voin itkuani!
YORK.Tuon kasvoja ei ahnaat ihmissyöjätOis koskeneet, ei veriin tahranneet.Mut sinä kymmenesti kovemp' oletJa julmempi kuin Hyrcanian tiiker'Oi, katso isä-raiskan kyyneleitä,Tunnoton kuningatar! Liinan tuonSa armaan poikaseni vereen kastoit,Ja minä kyynelin sen huuhdon pois.Tuoss' ota liinas, ylvästele sillä!
(Antaa takaisin nenäliinan.)
Tään synkän tarinan jos oikein kerrot,Niin, totta, virroin virtaa kyyneleitä;Niin, vihamiehenikin saineest' itkeeJa sanoo: "Ah, mik' inhottava teko!"Tuoss', ota kruunu! Kiroukses se olkoon,Ja hädäss' auttakoon sua sama lohtu,Mink' ilkikätesi nyt mulle tarjoo! —Nyt, julma Clifford, korjaa minut täältä;Taivaaseen sielu, veri teidän päähän!
NORTHUMBERLAND.Vaikk' olis sukuni hän surmannut,Niin, jumaliste, itkeä mun täytyy,Kun näen, mi painaa syvä suru häntä!
KUNINGATAR MARGAREETA.Kuin? Lord Northumberlandko itkusuin?Vain muista mit' on pahaa meille tehnyt,Niin kyllä hellät kyyneleesi kuivuu.
CLIFFORD.Valasta tuo, tuo isän surmasta!
(Lävistää hänet.)
KUNINGATAR MARGAREETA.Tuo hellän kuninkaamme oikeudesta!
(Lävistää hänet.)
YORK.Vanhurskas Herra, armos portit avaa!Haavoista näistä sielu luokses lentää.
(Kuolee.)
KUNINGATAR MARGAREETA.Pää poikki! Naulatkaa se Yorkin porttiin,York että katsella saa kaupunkiaan.
(Torventoitaus. Menevät.)
Ensimmäinen kohtaus.
Tasanko Mortimerin-ristin lähellä Herefordshiressa.
(Marssi. Edward ja Richard tulevat sotajoukkoineen.)
EDWARD.Miten lie ylvä isä pakoon päässyt?Ja onko pakoon päässyt hän, vai eikö,Northumberlandia ja Cliffordia?Jos vangittu hän on, se olis kuultu;Jos kaatunut hän on, se olis kuultu;Jos pakoon päässyt on, niin minust' oisiSiit' ilosanoma jo meille tullut. —Mik' on sun, veli? Miks noin olet synkkä?
RICHARD.Iloita en voi, kunnes varmaan tiedän,Mitenkä uljaan isämme on käynyt.Näin hänen tappelussa hyörivänJa huomasin, kuink' etsi Cliffordia.Hän seisoi taajimmassa ahdingossaKuin jalopeura nautalaumassaTai niinkuin karhu koirain saartamana, —Se naappaa jonkun, joka huudon nostaa,Mut toiset seisoo kaukana ja haukkuu.Näin ottel' isä vihollisen kanssa.Näin uljast' isää vihollinen väisti.On kunniaksi olla moisen poika!Kas, kuinka kultaporttins' avaa koitarJa ylvää aurinkoa hyvästelee!Se kuinka nuoruutensa loistoss' entääKuin siro sulho armastansa vastaan!
EDWARD.Hourinko? Kolme aurinkoa näen!
RICHARD.Niin, kolme täyttä, kirkast' aurinkoa;Ne hattarain ei ole katkaisemat,Sekeellä taivaall' ovat erillään.Kas, — yhtyvät, halaavat, suutelevat,Ikäänkuin vannoisivat pyhän liiton!Nyt yks on valo vain, yks aurinko.Jotakin nämä taivaan merkit tietää.
EDWARD.Ihmettä, kummaa! Moist' ei ole kuultu.Se meitä, veli, varmaan taistoon kutsuu:Me, pojat uljaan Plantagenetin,Jotk' omillamme loistamme jo kukin,Näin yhdistämme valomme ja, niinkuinTuo maailmaa, me maata valaisemme.Mut mitä tietäneekin, kilvessäniMa vasta pidän kolme aurinkoa.
RICHARD.Auringotarta, tarkoitit kai? Anteeks,Sinulle naaras rakkaamp' on kuin koiras!
(Sanansaattaja tulee.)
Ken sinä, jonka synkkä katse tietää,Ett' onnettomuus pyörii kielelläs?
SANANSAATTAJA.Mies olen, joka surkutellen näin,Kuink' ylvä Yorkin herttua surmattiin,Jalo isänne ja rakas isäntäni.
EDWARD.Äl' enää puhu: liiaksi jo kuulin.
RICHARD.Ei, puhu: minä tahdon kuulla kaikki.
SANANSAATTAJA.Vihollisjoukon oli saartamanaJa sitä pidätti kuin Trojan toivoKaupunkiin tunkeuvat kreikkalaiset.Mut Herkuleskin ylivoimaa väistyy,Ja taajat iskut, vaikk' on kirves pieni,Kovimman tammen alistaa ja kaataa.Isänne kukistivat monet kädet,Mut julmin käsin hänet tappoivatTuo raaka Clifford sekä kuningatar,Jok' ivaks herttuan kruunasi ja häntäSuun sisään nauroi; hän kun tuskast' itki,Niin julmus posken pyyhkeeks antoi liinan,Jok' oli kastettuna nuoren, kauniinRutlandin vereen, jonka Clifford tappoi.Näin rumasti ja kauan ilkuttuaanPään ottivat ja Yorkin portin päälleSen panivat; ja siinä se on vielä,Kamalin näky, minkä olen nähnyt.
EDWARD.Oi, kallis York, jok' olit tukemme!Poiss' olet nyt, ja meill' ei nojaa, turvaa.Oi, Clifford! julma Clifford! sinä tapoitEuroopan ritariston kaunistuksen;Vilpillä hänet voitit; sillä hän,Mies miestä vastaan, voittanut ois sinut.Nyt tyrmäks sieluni on linna tullut;Oi, murra kahlees, sielu, että ruumisMaan poveen kätkettäisiin lepohon!On ilo multa mennyt ijäksi,Iloita en voi enää koskaan, koskaan.
RICHARD.Pois itku! Kaikki nesteet ruumiissaniEi sammuttaa voi sydämmeni lieskaa,Ei kieli keventää voi poven taakkaa;Se henki, jolla puhuisi, se lietsoisVain hiilosta, mi povess' yltään hehkuuTuleksi, jonka kyynel sammuttaisi.Itkusta laakenee vain surun syvyys.Lapsille itkut; kosto, miekka mulle!Richard, mull' on sun nimes; kuolos kostanTai kuolen kunnialla yritykseen.
EDWARD.Nimensä uljas herttua jätti sulle,Mun herttuakuntans' on ja istuimensa.
RICHARD.Ei, jos tuon valtakotkan poika olet,Tähystää voinet suoraan aurinkoon.Vai herttuakunta? Sano: valtakunta;Jos sit' et saa, et hänen poikans' ole.
(Marssi. Warwick ja Montague tulevat sotajoukkoineen.)
WARWICK.No, loordit; mitä kuuluu?
RICHARD.Suuri Warwick,Jos hirmusanomamme kertoisimme,Ja kertomamme joka sanastaLihaamme tikareilla raadeltaisi,Niin sanat vihlois pahemmin kuin haavat.Oi, loordi, herttua York on surmattu!
EDWARD.Oi, Warwick, Warwick! Se Plantagenet,Mi sua helli niinkuin sieluansa,Tylyltä Cliffordilt' on surman saanut.
WARWICK.Tuon tiedon kymmenen jo päivää sittenHukutin kyyneliin, ja tulen nytLisäämään tuskianne uusill' yhä.Wakefieldin verilöylyn jälkeen heti,Miss' uljaan heitti henkens' isänne,Sain surmastaan ja tappiostanneNiin joutuun tiedon kuin voi viesti lentää.Kuninkaan vartijana Lontooss' ollenKokosin ystäväni, miehet katsoin,Ja riensin uhkein voimin, niinkuin luulin,Kuningatarta vastaan Sanct-Albansiin,Kuninkaan ottain hyödykseni mukaan;Sill' urkkijani kertoivat, ett' aikeetKuningattarell' oli kumotaViimeinen säätypäätös, joka koskiKuninkaan valaa, teidän perimystä.Lyhyesti: Sanct-Albansiss' yhdyimmeJa kahden puolen tuimast' ottelimme;Mut kuninkaanko kylmyys, hän kun katsoiNiin helläst' urhokasta puolisotaan,Se miestemmekö kuuman innon kylmäs,Vai huhu Margareetan voitosta,Vai pelko Cliffordinko julmuudesta,Jok' uhkas vangituille verta, surmaa,En tiedä sanoa; mut se vain varma,Ett' iski salamoina noiden miekat,Kun meidän — niinkuin huuhkan vitka lentoTai niinkuin laiskan puimamiehen varsta —Suhahti hiljaa niinkuin ystäviin.Kehoitin asiamme oikeudella,Lupasin lahjoja ja suurta palkkaa,Mut turhaa: heiss' ei taistomieltä, meissäEi voiton toivoa. Näin pakenimme,Kuningattaren tykö kuningas,Veljenne Yrjö, Norfolk sekä minäRiensimme kiirein teihin yhtymään,Kun näillä mailla teidän kuulimmeVäkeä keräilevän uuteen taistoon.
EDWARD.Mut miss' on herttua Norfolk, hyvä Warwick?Ja milloin Yrjö tuli Burgundista?
WARWICK.Kuus virstaa täält' on Norfolk joukkoineen;Ja veljellänne taas vast'ikään laittoiTätinne, jalo herttuatar Burgund,Hätäämme tänne oivan apujoukon.
RICHARD.Siis ylivoimaa varmaan Warwick väistyi:Hänt' aina vainoojaksi ylistettiin,Ei ennen pakenijaks soimattu.
WARWICK.Ei häntä nytkään siksi soimata;Se tiedä: tämä vahva käsi voiHenrikin heikon päästä riistää kruununJa vääntää kourast' ylvän valtikan.Vaikk' yhtä urhea hän sodass' oisi,Kuin rauhass' on hän laupias ja hurskas.
RICHARD.Tuon hyvin tiedän, Warwick; älä toru;Rakastan mainettasi, siksi puhuin.Mut, tässä pulassa nyt mitä tehdä?Pois rautapaitammeko heitämmeJa mustaan murhevaippaan pukeumme,Lukien helminauha-rukouksia?Vai vihamiestemmekö kypäriinKostomme hartautta harjoitamme?Jos niin, niin sano pois, ja toimeen, loordit!
WARWICK.Niin, siksi tulinkin sua tapaamaan,Ja siksi veljenikin, Montague.Mua kuulkaa, loordit! Korska kuningatar,Ja Clifford, ja Northumberland, se pohva,Ja muutkin pöyhkät linnut samaa maata,Kuningas-pahaa vatkaavat kuin vahaa.Hän valall' otti teidät perijäkseen,Se vala parlementin kirjoiss' on;Ja nyt on Lontooseen se joukko mennytTehdäkseen valan tyhjäksi ja muutenLancaster-suvun haitaks toimiakseen.Kolmekymmentätuhatta on miestä heillä;Jos Norfolkin ja minun apujoukotJa, kreivi March, ne ystäväiset, jotkaUskollisesta Walesista saat kokoon,Viiskolmattakin-tuhatt' oisi vain,Niin, mars! Me miehin mennään Lontooseen,Vaahtoisen ratsun selkään taaskin noustenJa taaskin huutain: "hakkaa, hakkaa päälle!"Mut emme koskaan enää pakoon käänny.
RICHARD.Nyt Warwick-urhon kuulen puhuvan!Se älköön aurinkoista päivää nähkö,Ken huutaa: "pois!" kun Warwick sanoo: "seis!"
EDWARD.Lord Warwick, minä hartiaasi nojaan,Ja jos sa kaadut — Jumal' estäköön! —Myös Edward sortuu, josta kaitkoon taivas!
WARWICK.Et enää kreivi March, vaan herttua York;Ens porras Englannin on valtaistuin.Joka kylässä, mist' ohi kuljemme,Englannin kuninkaaks sun julistamme;Ja ilosta ken lakkiaan ei huiskaa,Se päällään rikoksensa maksaa saa.Kuningas Edward! Richard! Montague!Älkäämme mainett' enää uneksiko!Ei, torvet soimaan vain, ja joutuin toimeen!
RICHARD.Terästä vaikk' ois sydämmesi, Clifford,Niinkuin se töistäs kivikovaks nähtiin,Niin lävistän sen, tai vie omani.
EDWARD.Soi, räikkä! Jumala ja pyhä Yrjö!
(Sanansaattaja tulee.)
WARWICK.No mitä? Mitä uutta?
SANANSAATTAJA.Mun herttua Norfolk laittoi sanomaan,Ett' uhkein voimin kuningatar saapuu,Ja pyytää heti kuulla neuvojanne.
WARWICK.Se sopii; tulkaa, kelpo soturit!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Yorkin edustalla.
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,Walesin prinssi, Clifford ja Northumberland tulevatrumpujen ja torvien soidessa.)
KUNINGATAR MARGAREETA.No, tervetultuanne hyvään Yorkiin!Kas, tuoss' on verivihollisen pää,Jonk' aikoi kaunistaa hän kruunullanne:Se näky eikö sydänt' ilahuta?
KUNINGAS HENRIK.Kuin luoto haaksirikon pelkääjää:Tuo näky sydäntäni ihan vihloo. —Pidätä kostos, Herra! Mun ei syy,Valaani rikkonut en ehdoin tahdoin.
CLIFFORD.Tuo liika hellyys, arvon majesteetti,Tuo väärä sääli täytyy teidän heittää.Kehenkä leijona luo hellän katseen?Ei petoon, mi sen luolan aikoo ryöstää.Kenenkä kättä metsän karhu nuolee?Ei sen, ken suoraan siltä pennun tappaa.Ken luihun käärmeen kuolinpiston välttää?Ei se, ken astuu jalkansa sen niskaan.Matokin kiemuroi, kun sitä poljet,Ja kyyhky nokkii, kun se poikaans' suojaa.York vallanahnas kruunus aikoi ryöstää:Sä hymyilit, kun rypisti hän otsaa.Hän, pelkkä herttua, tahtoi kuninkaaksiPoikansa saada ja, kuin hellä isä,Sukunsa nostaa; sinä, kuningasJa kauniin pojan isä, sinä suostuitTekemään tämän perinnöttömäksi,Näin näyttäin, että tyly olet isä.Poikaansa eläin järjetönkin ruokkii,Ja, vaikka pelkää, ihmisen kun näkee,Niin katsos, kuinka pienoistensa suojaksSamoilla siivillä, joit' usein onSe arkamaiseen pakoon käyttänyt,Sit' ahdistaa se, joka pesään kiipee,Ja henkens' antaa sikiönsä suojaks!Häpeä, Henrik! Opiks ota nämä.Oi, mikä sääli, jos tuo kaunis poikaMenettäis isän tähden perintönsäJa joskus vasta sanois pojalleen:"Mit' iso-isä ja sen isä voitti,Sen isä antoi heikkoudessaan pois!"Oi, sitä häpeätä! Katso poikaa;Tuo katse miehekäs, jok' onnen suosinHänelle lupaa, mieles karaiskoon,Ett' omas pidät, omas hälle jätät.
KUNINGAS HENRIK.Kyll' oiva puhuja sa olet, Clifford,Ja päteviä syitä esiin tuot.Mut sano, Clifford, etkö koskaan kuullut,Ett' onneksi ei ole väärin saatu?Ja pojalleko hyväks aina oisi,Ett' isä itsens' itaroisi hornaan?Ma jätän pojalleni hyvät työni;Josp' isä muut' ei jättänyt ois mulle!Muu kaikk' on joutavaa; sen säilymisest'On huolta tuhat kertaa enemmänKuin ilon rahtua sen nautinnosta.York-lanko, oi, josp' ystäväsi tietäis,Kuin surettaa mua, ett' on pääsi tuossa!
KUNINGATAR MARGAREETA.Rohkeutta, Henrik! Vihollinen saapuu;Tuo hempeys heikontaa vain väkeänne.Ritariks pojan lupasitte lyödä;Siis miekka maalle, ja se oiti tehkää!Polvistu, Edward!
KUNINGAS HENRIK.Edward Plantagenet, nouse ritarina,Ja miekallas vain oikeutta puolla.
PRINSSI.Ylevä isä, teidän luvallanneMa sillä kruunun perimystä puollanJa tässä käytän sitä hamaan kuoloon.
CLIFFORD.Se vasta puhetta on uljaan prinssin!
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.Kuninkaan sotaherrat, olkaa valmiit!Kolmekymmen-tuhantisen joukon kanssaYork-herttuan puoltajana tulee Warwick,Ja joka kaupungissa Yorkin huutaaHän kuninkaaks, ja monet häntä seuraa.Koht' ovat täällä; rivit järjestykseen!
CLIFFORD.Suvaitkaa, majesteetti, jättää tanner;Poiss' ollessanne kuningattarellaOn onni parempi.
KUNINGATAR MARGAREETA.Niin, kuninkaani,Soisimme jäädä oman onnen nojaan.
KUNINGAS HENRIK.Mun onneni on teidän; siksi jään.
NORTHUMBERLAND.Mut tehkää luja päätös taistella.
PRINSSI.Karkaiskaa, isä, nämä jalot loorditJa kaikki, jotka sotii puolestanne.Miekkanne maalle, huutain: "pyhä Yrjö!"
(Marssi. Edward, Yrjö, Richard, Warwick, Norfolk,Montague ja sotureita tulee.)
EDWARD.Valapatto Henrik, antautko armoonJa panet kruunusi mun päähäni,Vai miekan varaan henkesikö heität?
KUNINGATAR MARGAREETA.Hävytön poika, hempujasi hauku!Noin röyhkeästi sun ei sovi haastaaEsivaltasi ja kuninkaasi kuullen.
EDWARD.Min' olen hänen kuninkaansa; hänenPitäisi polvistua; perilliseksMa tulin hänen suostumuksellaan.Mut vala rikottiin; te, niinkuin kuulin,Te, joll' on valta, vaikk' on hällä kruunu,Uudessa parlamentiss' yllytitteHänt' erottamaan minut sekä sijaanPanemaan poikansa.
CLIFFORD.Ja syystä kyllä:Ken isän perijä on muu kuin poika?
RICHARD.Sinäkö, tappuri! — Oh! Tukehdun!
CLIFFORD.Niin, vääräselkä! Tässä vastaan suaJa ketä vain sun-laistas öyhkäriä.
RICHARD.Sinähän nuoren tapoit Rutlandin?
CLIFFORD.Ja vanhan Yorkin, niin, ja viel' en tyydy.
RICHARD.Nyt taiston merkki, loordit, jumalauta!
WARWICK.Mitä sanot, Henrik? Luovutatko kruunun?
KUNINGATAR MARGAREETA.Suupaltti Warwick! Sinä tohdit haastaa?Kun viimein Sanct-Albansiss' yhdyttiin,Sua auttoi koivet enemmän kuin kourat.
WARWICK.Mull' oli silloin pako, nyt on sulla.
CLIFFORD.Niin kerskuit silloinkin, ja väistyit vain.
WARWICK.Cliffordin uljuus ei mua karkoittanut.
NORTHUMBERLAND.Eik' oma miehuutesi pidättänyt.
RICHARD.Northumberland, ma sua kunnioitan.Lopeta puhe; hillitä voin tuskinSydämmen katkeruutta purkaumastaCliffordiin, julmaan lapsenmurhaajaan.
CLIFFORD.Isäsi tapoin; oliko hän lapsi?
RICHARD.Kuin arka, luihu pelkuri sen teit,Niinkuin sa tapoit nuoren Rutlandinkin.Mut ennen iltaa työtäs vielä kiroot.
KUNINGAS HENRIK.Heretkää, loordit; kuulkaa minua!
KUNINGATAR MARGAREETA.No, näytä kovaa siis, tai ole vaiti!
KUNINGAS HENRIK.Ma pyydän, älä suista kieltäni;Kuningas olen, mull' on puhevalta.
CLIFFORD.Kuningas, sanat sit' ei haavaa sido,Mink' iski tämä kohtaus: vaiti siis!
RICHARD.Siis miekkas paljasta, sa pyöveli!Sen kautta, joka meidät loi, ma vannon,Ett' uljuus Cliffordin on kielen päässä.
EDWARD.No, Henrik, saanko oikeutta, vai enkö?Tuhannet tänään murkinoineet eivätSyö lounatta, jos kruunuas et anna.
WARWICK.Jos kiellät, niin sun päähäs niiden veri!Sill' oikeus Yorkin aseitten on puolla.
PRINSSI.Jos oikein se, min Warwick siksi sanoo,Ei väärin ole mikään, kaikk' on oikein.
RICHARD.Ken sinut siittikään, niin tuoss' on äitis:Sinull' on, toden totta, äitis kieli.
KUNINGATAR MARGAREETA.Mut sin' et tule isään etkä äitiin,Vaan inhaan, kuvattomaan hirviöön,Jonk' onni merkki, sit' ett' osais karttaaKuin myrkkysammakkaa tai varkaan kieltä.
RICHARD.Napolin rauta, Englannissa kullattu,Jonk' isää puhutellaan kuninkaaksi —Niinkuin jos mereks sanois lätäkön —Sin' etkö häpeä, kun syntys tiedät,Halpuuttas vielä kielin ilmaista?
EDWARD.Sata puntaa olkihuiskasta,[2] jos silläTuon riettaan itsetuntemukseen saisi!Sua kauniimp' oli Helena, vaikk' onkinSun miehes Menelaus;[3] tuo viekas nainenHän Agamemnonin ei veljeäNiin häväissyt kuin kuningastas sinä.Tään isä Ranskan sydämmessä telmi,Kuninkaan suisti, taltutti Dauphinin;Ja säädystään jos olis Henrik nainut,Niin vieläkin se säilyis sama loisto.Mut kerjääjän kun otti vuoteeseensaJa köyhän isäs nosti apekseen,Auringon silloin peitti sadekuuro,Mi Ranskast' isän maineen huuhtoi poisJa kotimaassa kapinan sai aikaan.Tään riidan syynä mikä muu kuin korskas?Jos siivoll' oisit, nukkuis oikeutemmeJa hellää kuningasta säälienVaateemme jättäisimme toiseen aikaan.
YRJÖ.Mut kun me näimme, että aurinkommeKeväimen sulle toi, ja ettei kesäsHedelmää meille tuonut, silloin kirveenMe tunkeilevaan juurees iskimme;Ja vaikka meitäkin sen terä repi,Niin tiedä, — iskeä kun alamme,Me emme lakkaa ennen, kuin sa kaadutTai kuuma veremme sun kasvus kastaa.
EDWARD.Näin lujass' aikeessa sua taistoon vaadin,Enk' enää suostu keskusteluun, koskaHyvältä kuninkaalta puheen kielsit. —Soi, torvi! — Verilippu liehumaan!Se voittoon meidät vie tai kuolemaan.
KUNINGATAR MARGAREETA.Oi, viivy, Edward!
EDWARD.Ei, torahammas! Nyt ei viipy auta:Tää riita tänään tuhanten on hauta.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Tappelutanner Towtonin lähellä.
(Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Warwick tulee.)
WARWICK.Väsynyt olen niinkuin kilparatsu;Hetkeksi tuohon lasken hengähtämään.Mont' iskua ma sain, ja monta annoin,Se jäykistäkin jänteist' otti voiman,Ja pakostakin levätä mun täytyy.
(Edward tulee juosten.)
EDWARD.Hymyile, sulo taivas, taikka iske,Suloton surma! Maailma on mustaJa Edwardin on päivä pilveen mennyt.
WARWICK.No, miten onnen käy, ja kuink' on toivon?
(Yrjö tulee.)
YRJÖ.Vei onnen hukka, toivon epätoivo:Rivit on rikki, tuho meitä vainoo.Nyt mikä neuvoks? Mihin pakenemme?
EDWARD.Ei pako auta; vainoojill' on siivet;Me heikot olemme, heit' emme kestä.
(Richard tulee.)
RICHARD.Ah, Warwick, miksi sinä jätit meidät?Janoinen maa on juonut veljes veren,Cliffordin peitsenterän vuodattaman;Ja kesken kuolontuskiaan hän huusiKuin kaukaa kumiseva torven ääni:"Tää kosta, Warwick; kosta surmani!"Näin vatsan alla sotaratsuin, joidenKaviot tiukkui hänen kuumaa vertaan,Ritari jalo heitti henkensä.
WARWICK.Maa juopukoon siis meidän verestämme!Heponi tapan, paeta en tahdo.Miks tässä seistään, hukkaa vaikeroidenKuin vennot vaimot, vihamies kun riehuu,Ja katsellaan kuin murhenäytelmää,Jota näyttelijät ratoks näyttelevät?Täss' eessä taivaan polvillani vannonEtt'en ma lepää enkä seisahdu,Ennenkuin kuolo sulkee silmäniTai onni mulle täyden koston hankkii.
EDWARD.Ma kanssas polvistun ja samaa vannon,Näin kiintäin sieluni sun sieluus, Warwick!Ja ennenkuin maan kylmän kasvoiltaTaas nostan polveni, niin kädet, silmätJa sydämmeni nostan Sinun puolees,Jok' ylennät ja kaadat kuninkaat,Rukoillen, — jos on tahtos, että täytyyTään ruumiin vihamiehen saaliiks tulla, —Ett' avaat toki taivaan vaskiportitJa sisään päästät sielun syntisen. —Nyt eroon, loordit, kunnes tavataan,Miss' ikänänsä, taivaassa tai maassa!
RICHARD.Kätesi, veli! — hyvä Warwick, salliMun käsin väsynein sua syleillä.On vierast' itku mulle, nyt se valuu,Kun talvi kauniin kevähämme kaluu.
WARWICK.Pois, pois! Hyvästi, loordit, vielä kerran!
YRJÖ.Kaikk' yhtenä nyt joukkojemme luo!Sen suokaa mennä, jok' ei jäädä tahdo,Ja pylvääks sitä sanokaa, ken pysyy;Jos hyvin käy, hän palkan moisen saakoon,Kuin voittaja Olympin voitteloissa;Se rohkeutt' arkaan poveen vuodattaa;Viel' elämä on toivossa ja voitto.Pois viipy nyt, ja toimeen yhteisvoimin!
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Toinen kohta tappelutannerta.
(Hyökkäyksiä. Richard ja Clifford tulevat.)
RICHARD.Nyt, Clifford, tapasin sun vihdoin yksin!Tää käsi herttua Yorkin puolest' on,Tää Rutlandin, ja kumpikin ne kostaa,Vaikk' ympäröisi sua vaskimuurit.
CLIFFORD.Nyt, Richard, olen tässä yksin kanssas.Tää käsi, tää se isäs Yorkin tappoi,Tää käsi surmas veljes Rutlandin;Tää sydän, noiden surmast' ilakoiden,Kehoittaa näitä käsiä, jotk' isänJa veljen sulta tappoi, samaan tekoonSun suhtees ryhtymään. Siis, pidä puoltas!
(Taistelevat. Warwick tulee; Clifford pakenee.)
RICHARD.Ei, Warwick, valikoi sa toinen otus;Ma itse tämän suden surmaan ajan.
(Menevät.)
Viides kohtaus.
Toinen kohta tappelutannerta.
(Sotamelskettä. Kuningas Henrik tulee.)
KUNINGAS HENRIK.Tää tappelu on niinkuin aamun taisto:Yö raukea ja virkku valo sotii,Ja paimen, puhallellen kynsiinsä,Ei tiedä oikein, onko yö vai päivä.Se huojuu tänne, niinkuin vahva vesi,Jot' ajaa virta taistoon tuulta vastaan;Se huojuu tuonne, niinkuin sama vesi,Jot' ajaa tuulen vimma väistymään.Ja väliin voittaa virta, väliin tuuli;Tuo milloin voimakkaampi, milloin tää;Molemmat rynnätysten voittoon pyrkii,Ja kumpikaan ei voita eikä väisty:Näin tasapainoss' on tää julma sota.Ma tähän mättähälle istuudun.Jumala voiton suokoon kelle tahtoo!Margareeta, vaimoni, ja Clifford minutPois taistost' uhittivat, vannoenEtt' onni heillä on, kun olen poissa.Oi, kuolla soisin, jos sen Herra soisi!Tää maailma on pelkkää tuskaa, vaivaa.Oi, Jumala! Kuink' onnellinen oisin,Jos en ois parempi kuin halpa paimenJa kummull' istuisin, kuin tässä nyt,Ja tiimalautaan juonteit' uurteleisin,Jotk' osoittavat, kuinka hetket lentää,Kuin monta minuuttia menee tuntiin,Kuin monta tuntia on päivän mitta,Kuin monta päivää tekee täydeks vuoden,Kuin monta vuott' on ihmiselon määrä.Kun tiedän sen, niin sitten ajan jaan:Niin monta tuntia ma karjaa kaitsen,Niin monta tuntia ma levähdän,Niin monta tuntia ma rukoilen,Niin monta tuntia ma huvittelen;Niin mont' on päivää lampaat olleet tiineet,Niin monta viikkoa, niin raukat poikii,Niin monta vuotta, niin on villa-aika.Näin hetket, tunnit, päivät, viikot, vuodet,Kun määrän päähän ovat kulkeneet,Lepoisaan hautaan vievät harmaan pääni.Oi, elämätä suloist', autuasta!Sulompi orapihlajankin varjoOn kaitsijalle lauman laupiaanKuin kaunis kultakatos kuninkaalle,Jok' alamaisten pelkää petosta;Niin totta, tuhat-, tuhat-kertaisesti!Ja vihdoin, huono piimä paimenen,Väetön, nahkaleiliin pantu juoma,Puun viileässä varjoss' ettoneensa,Kaikk' ilot, joista huoletonna nauttii,Paremmat ruhtinaan on herkkujaJa kultamaljoiss' uhkuilevaa juomaaJa unta taidokkaalla vuoteella,Miss' suru, epäilys ja petos väijyy.