The Project Gutenberg eBook ofKuningas Henrik Kuudes IIThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Kuningas Henrik Kuudes IIAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: July 1, 2012 [eBook #40115]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KUUDES II ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Kuningas Henrik Kuudes IIAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: July 1, 2012 [eBook #40115]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Kuningas Henrik Kuudes II
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: July 1, 2012 [eBook #40115]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KUUDES II ***
Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1907.
Näytelmän henkilöt:
Kuningas HENRIK KUUDES.HUMPHREY, GLOSTERin herttua, hänen setänsä.Kardinaali BEAUFORT, Winchesterin piispa.RICHARD PLANTAGENET, Yorkin herttua.EDWARD, | hänen poikansa.RICHARD, |SOMERSETin herttua, |SUFFOLKin herttua, | kuninkaan puoluetta.BUCKINGHAMin herttua, |Lord CLIFFORD ja hänen poikansa, |SALISBURYn kreivi, | Yorkin puoluetta.WARWICKin kreivi, |Lord SCALES, Towerin päällikkö.Lord SAY.Sir HUMPHREY STAFFORD ja hänen veljensä.Sir JOHN STANLEY.Laivankapteeni, perämies, alaperämies ja VALTER MEREINEN.Kaksi ylimystä, Suffolkin vankeuskumppaneita.VAUX.HUME ja SOUTHWELL, kaksi pappia.BOLINGBROKE, loitsija. Hänen kutsumansa henki.THOMAS HORNER, aseseppä.PIETARI, hänen oppipoikansa.Chattamin kirjuri.Sanct Albansin majori.SIMPCOX, petturi.Kaksi murhaajaa.JAC CADE, kapinoitsija.YRJÖ BEVIS, JUHO HOLLAND, DICK, teurastaja, SMITH,verkakankuri, MIKKO, y.m. Caden liittolaisia.ALEKSANDER IDEN, kentiläinen ylimys.MARGAREETA, kuningas Henrikin puoliso.LEONOORA, Glosterin herttuatar.KREETA JOURDAIN, noita.Simpcoxin vaimo.Loordeja, ladyjä ja seuralaisia; airut; anojia, ammatinvanhimpia,pyöveli, sheriffi ja palvelijoita; porvareita, oppipoikia,haukkamiehiä, vartijoita, sotureita, sanansaattajia y.m
Tapaus Englannissa.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Loistohuone kuninkaanlinnassa.
(Torventoitauksia; sitten hoboijan soittoa. Toiselta sivulta tulevat kuningas Henrik, Glosterin herttua, Salisbury, Warwick ja kardinaali Beaufort; toiselta kuningatar Margareeta, Suffolkin taluttamana, York, Somerset, Buckingham y.m.)
SUFFOLK.Niinkuin ma teidän majesteetiltanneSain Ranskaan lähteissäni toimeksiKuninkaan sijassa ja puolest' ottaaAvioksenne kauniin Margareetan;Niin kuuluisassa Toursin kaupungissa,Sisilian ja Ranskan kuninkaan,Orleansin, Calabrian, BretagnenJa Alenconin herttuan, kuuden kreivin,Kahdentoista paroonin ja kahdenkymmenenArvoisan piispan läsnäollessa,Ma täytin työn ja vihille vein hänet,Nyt nöyrästi ja notkistetuin polvin,Englannin ja sen suurten loordein nähden,Täss' oikeuteni häneen luovutanMa kuninkaalle, joka olemus onSen suuren varjon, jota edustin.Parahin lahja, minkä antanutOn mikään kreivi: kaunein kuningatar,Mi millekään on kuninkaalle tuotu.
KUNINGAS HENRIK.Sa nouse! — Tervetullut, kuningatar!En hellempää voi lemmen näytett' antaaKuin tämän hellän muiskun. — Elon herra,Suo mulle hurskas, kiitollinen sydän!Näiss' ihanissa kasvoiss' annoit mulleMaailman täyden maallist' onnea,Jos lemmen sopu yhteen liittää mielet.
KUNINGATAR MARGAREETA.Englannin valtias, armas puolisoni,Mun aatosteni harras seurustelu —Öin, päivin, maatessa ja valvoessa,Hoviseuroissa ja rukousnauhan luona —Kanssanne, kaikkein rakkain majesteetti,Mua rohkaisuttaa tervehtimään teitäNäin suorin sanoin, niinkuin äly neuvooJa ylenriemullinen sydän käskee.
KUNINGAS HENRIK.Jo näkö hurmas mun, mut sanain somuusJa puheen viisas majesteettisuusNyt ihmettelyn ilon itkuks muuttaa;Niin riemua on sydän täynnä. — Loordit,Iloinen tervehdys nyt armaalleni!
KAIKKI.Eläköön kuningatar Margareeta,Englannin onni!
(Torventoitaus.)
KUNINGATAR MARGAREETA.Kiitos teille kaikin!
SUFFOLK.Mylord protektori, jos suvaitsette,Niin tässä ois se rauhansopimus,Mik' Englannin ja Ranskan välilläPuoleksitoista vuodeksi on tehty.
GLOSTER (lukee). "Imprimis, ovat Ranskan kuningas Kaarle ja William de la Poole, Suffolkin markkreivi, Englannin kuninkaan Henrikin lähettiläs, sopineet, että mainittu Henrik ottaa aviokseen neiti Margareetan, Napolin, Sisilian Ja Jerusalemin kuninkaan Reignier'n tyttären, ja kruunaa hänet Englannin kuningattareksi ennen ensintulevan toukokuun kolmattakymmenettä päivää. —Item, että Anjoun herttuakunta ja Mainen kreivikunta ovat luovutettavat ja jätettävät kuninkaalle, hänen isälleen" —
KUNINGAS HENRIK.No, mik' on, setä?
GLOSTER.Anteeks, majesteetti!Vain äkkikohtaus joka mieltä kääntääJa silmää hämärtää, ett'en voi jatkaa.
KUNINGAS HENRIK.Winchester setä, pyydän, jatkakaa.
WINCHESTER. "Item, on lisäksi sovittu, että Anjoun ja Mainen herttuakunnat ovat luovutettavat ja jätettävät kuninkaalle, hänen isälleen, ja että hän on lähetettävä perille Englannin kuninkaan omalla kustannuksella, ilman mitään myötäjäisiä."
KUNINGAS HENRIK.Hyv' on. — Markkreivi, polvistu: sun teemmeSuffolkin ensimmäiseks herttuaksiJa miekan vyölles sidomme. — York lanko,Me Ranskan hallinnosta vapautammeNyt teidät, kunnes puolitoista vuottaOn umpeen mennyt. — Kiitos, setä Winchester,Gloster, York, Buckingham, Somerset,Salisbury ja Warwick! Teitä kaikkiaKiitämme tästä suosiosta, milläOtitte vastaan kuningattaremme.Pois tulkaa pitämään nyt tointa siitä,Ett' aikaan saadaan joutuin kruunaus,
(Kuningas, kuningatar ja Suffolk menevät.)
GLOSTER.Te uljaat päärit, maamme pylväät, teilleNyt Humphreyn täytyy purkaa tuskansa,Ja teidän tuska, koko maamme tuska.Mitä? Henrik-veljenikö sotiin uhrasNuoruuttaan, voimaansa ja rahaa kanssa?Niin usein lepäsikö taivasallaKesähelteessä ja talvipakkasessaPerimysmaansa, Ranskan, voittaakseen?Ja veljenikö Bedford vaivaa näkiÄlyllä säilyttää min Henrik voitti?York-urho, Salisbury, Somerset, BuckinghamJa uljas Warwick, syvät naarmunnekoTe saitte Ranskassa ja Normandiessa?Ja setä Beaufortko, ja minä itse,Ja valtakunnan viisas neuvoskunta,Näin kauan mietimme ja neuvospöydäss'Yöt päivät sinne tänne tuumailimme,Mitenkä pitää Ranska kurissa?Ja kuningasko lasna PariisissaKruunattiin vihollisen uhallakin?Nää vaivat, tämä kunniako tyhjää?Henrikin voitot, valppaus BedfordinJa teidän työt ja meidän neuvot tyhjää?Englannin päärit, häpeällinenOn rauha tää ja turmaks tämä liitto:Nimenne aikakirjoista se pyyhkii,Pois raapii kunnianne kirjoitukset,Kukistaa Ranskan valloituksen muistot,Hävittää kaikki olemattomiin.
KARDINAALI.Mitä, lanko, tämä kiivas puhe tietääJa tämä laajan laaja todistelu?Ranska on meidän ja se pidetään.
GLOSTER.Niin kyllä, herttua, pidetään, jos voidaan;Mut nyt se mahdotonta on. Tuo Suffolk,Tuo vasta-tehty herttua, joll' on ohjat,Anjoun ja Mainen antaa pois Reignier'lle,Räsykuninkaalle tuolle, jonka arvoonEi hyvin sovi hoikka kukkaronsa.
SALISBURY.Niin, kautta Sen, jok' edestämme kuoli,Ne oli Normandian avaimet! —Mut Warwick, uljas poika, miksi itket?
WARWICK.Surusta, ett' on ijäksi ne menneet;Jos viel' ois toivoa, niin miekka vertaNyt vuotais, eikä silmä kyyneleitä.Anjou ja Maine! Ne itse valloitin,Omalla tuolla kädellä ne otinJa kaupungitko, jotka voitin haavoin,Takaisin annetaan nyt rauhankaavoin?Mort Dieu!
YORK.Tuo Suffolk herttua läkään tukehtukoon,Kun tämän sankar-saaren maineen raiskas!Sydämmen multa Ranska raastaa saisi,Ennenkuin moiseen liittoon suostuisin.Englannin kuninkaat on, tietääkseni,Vaimoillaan aina saaneet suuret perut,Ja meidän Henrik omaans' antaa poisSaadakseen vaimon, jok' on tyhjän tyhjä.
GLOSTER.Somapa sutkaus, ennen kuulumaton,Ett' oli koko viidestoista osanKuletuskuluiks Suffolk vaatinut!Ois jäänyt Ranskaan, nälkään kuollut Ranskaan,Ennenkuin —
KARDINAALI.Lord Gloster, kiivastutte liiaksi;Se oli majesteetin oma tahto.
GLOSTER.Lord Winchester, ma hyvin teidät tunnen;Puheeni se ei teitä harmita,Vaan läsnä-oloni on haitaks teille.Viha pyrkii maalle; kiukkus, pöyhkä pappi,Se kuultaa kasvoistasi; jos jään tänne,Niin alkaa jälleen vanha toramme. —Hyvästi, loordit! Muistakaa mun sanoneeni,Ett' ennen pitkää mennyttä on Ranska.
(Menee.)
KARDINAALI.Noin protektori poistuu kiukuspäissään.Hän vihamieheni on, tiedätte,Niin, jopa teidän kaikkein vihamies,Ja hyvä ei lie liioin kuninkaalle.Aatelkaa, ett' on valtaverta hänJa kruunun otaksuttu perillinen;Keisarikunnan vaikk' ois Henrik saanutJa kaikki lännen vallat naimisellaan,Niin olis sittenkin hän tyytymätön.Varokaa, loordit, ettei mairesanoinHän teitä hurmaa; viisaat olkaa, valppaat.Jos kansa häntä suosiikin ja kutsuuNimellä "Humphrey, hyvä herttua Gloster"Taputtain käsiään ja huutain ääneen:"Jes siunatkoon sit' armollista herraa!Jumala hyvää Humphreyt auttakoon!"Niin tämän suosin uhallakin varon,Ett' on hän holhoojana vaarallinen.
BUCKINGHAM.Ja miksi kuningasta holhotaan,Täysikäinen kun on hän hallitsemaan?Somerset lanko, minuun yhtykää,Ja Suffolk herttuaan kaikki yksin miehin,Niin pian Humphrey sijaltaan on syösty.
KARDINAALI.Tää asia ei siedä viivytystä;Suffolkin herttuan luokse heti lähden.
(Menee.)
SOMERSET.Buckingham lanko, vaikka Humphreyn korskaJa ylhä asema on kiusaks meille,Niin tuota pöyhkää piispaa varokaamme.Sen julkeus on sietämättömämpiKuin kaikkein maamme prinssein; jos GlosterViralta pannaan, niin hän tulee sijaan.
BUCKINGHAM.Tai sinä taikka minä tullaan sijaan,Humphreyn ja kardinaalin kiusalla.
(Buckingham ja Somerset menevät.)
SALISBURY.Kopeus käy vallanhimon edellä.Kun noilla huolena on oma etu,Maan paras meidän olkoon huolenamme.Ain' olen nähnyt, että Humphrey-herttuaOn käyttäynyt kuin jalo ylimys;Mut usein näin tuon pöyhkän kardinaalin —Jok' enemmän on soturi kuin pappi,Ja kopea kuin ois hän kaikkein herra —Kiroovan, mässäävän ja elämöivän,Niin kuin ei sovi esivallan miehen. —Sa, Warwick poika, vanhuuteni lohtu,Maineesi, suoruutesi, tarkkuutesiSuurimman kansansuosion sulle hankki,Lähinnä hyvää Humphrey-herttuaa. —Ja, veli York, sun tekos Irlannissa,Kun siellä suistit kapinalliset,Ja viime työsi Ranskan sydämmessä,Miss' olit kuninkaamme sijaisena,Sun saattoi kansan suosioon ja arvoon. —Me yhteishyvän puolest' yhtykäämmeJa suistain ehkäiskäämme kaikin voiminNiin Suffolkin kuin kardinaalin korskat,Somersetin ja Buckinghamin pyyteet,Ja Humphreyt' auttakaamme minkä voimme,Niin kauan kuin maan hyväksi hän toimii.
WARWICK.Niin totta kuin mua Jumal' auttakoon,Niin kansani ja maani parast' etsin!
YORK (syrjään).York samaa sanoo, syyllä suurimmalla.
SALISBURY.Nyt joutua! On maine muuten mennyt.
WARWICK.Maineko mennyt? Isä, Maine on mennyt,Se Maine, jonk' omin mainein Warwick voittiJa puoltaa aikoi henkeen, kuolemaan.Ei maine mennyt, isä; Maine se meni;Mut taas sen voitan, vaikka surmakseni.
(Warwick ja Salisbury menevät.)
YORK.Anjou ja Maine on myöty Ranskalle;Pariisi mennyt; koko NormandiaOn turvatonna nyt, kun nuo on poissa.Suffolk on tehnyt rauhanpykälät;Ne päärit hyväksyi, ja hyvilläänOn Henrik, kun sai kaksi herttuakuntaaPois vaihtaa yhteen herttuan herttatyttöön.En heitä moiti; mitä heidän siihen?Ei omaans' antaneet he, vaan sun omaas,Halvasta saaliinsa voi rosvo myydä,Portoille antaa, ystäviä ostaaJa herroiks elää, kunnes kaikki loppuu;Mut' syytön omistaja syrjäss' itkeeJa onnetonna vääntää käsiäänJa päätään pudistaa ja värjöttelee,Kun saalis jaetaan ja viedään pois;Ei tohdi omaans' ottaa, vaikk' on nälkä.Niin York'kin istuu, purren hammasta,Kun hänen maitaan kaupitaan ja myydään.Englanti, Ranska, Irlanti ne ovatLihaani, vereeni niin liittyneetKuin sydämmehen Calydonin prinssin[1]Althaean turmiokas kekäle.Anjou ja Maine siis myyty Ranskalle!Kirous! Ranskaa itselleni toivoin,Samoin kuin vehmast' Englanninkin maata.York vielä kerran vaatii omaansa,Ja siksi pidän Nevillen puoltaJa olen mielin kielin Humphreyn kanssa,Ja kun näen ajan tulleen, vaadin kruunun:Se on se kultapilkka, johon tähtään.Lancaster ei saa oikeuttani ryöstää,Ei lapsenkäsin kantaa valtikkaa,Ei pitää valtadiadeemaa päässään,Min pappis-oikut eivät kruunuun sovi.Siis, hiljaa, York, siks kunnes aika kypsyy;Varuillas ole, valvo, muut kun nukkuu,Ja valtakunnan salaisuudet urki,Siks kunnes, lemmen iloon kylläyneenä,Henrik on nuoren morsionsa kanssa,Englannin kalliin kuningattaren,Ja Humphrey päärein kanssa riitaan tullut;Korkeelle silloin nostan valkoruusun,Jonk' armas tuoksu täyttävä on ilman,Ja, Yorkin sukukilpi lipussa,Käyn painiin Lancasterin suvun kanssa:Vien hältä kruunun, potkikoon min voi;Englannin halventaa se kirjakoi.
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Sama paikka. Huone Glosterin herttuan asunnossa.
(Gloster ja herttuatar tulevat.)
HERTTUATAR.Miks alas painuu puolisoni pääKuin tähkä Cereen raskaan painon alla?Miks otsaans' suuri Humphrey rypistää,Kuin valtain lemmet häntä vihoittaisi?Miks katseesi sa mustaan maahan luotJa tuijotat, kuin huikeneisi silmäs?Mitä sä näet? Kuninkaanko kruunun,Jot' ympäröitsee mailman koko kiilto?No, tuijota, ja kasvoillasi ryömi,Siks kunnes päähäs saat sen kultarenkaan!Ojenna kätes, tartu hohtokultaan!Liianko lyhyt? Jatkoks ota minun.Kun kahden olemme sen käsittäneet,Niin kahden päämme pilviin nostamme,Eik' enää silmämme niin alas painu,Ett' edes vilkaisemme halpaan maahan.
GLOSTER.Oi, rakas Noora, miestäsi jos lemmit,Tuo vallanhimon syöpä karkoita!Ja olkoon aatoskin, jos aattelenHurskaalle Henrik-kuninkaalle pahaa,Mun viime huokaukseni päällä maan!Mua viimeöinen julma uni painaa.
HERTTUATAR.Mik' uni? Sano, niin ma palkinnoksiMyös kerron kauniin aamu-uneni.
GLOSTER.Tää virkamerkki kahdeks katkaistiin,Tää sauvani; ken teki sen, en muista,Mut, luulemma, se oli kardinaali,Ja sauvan katkennaisiin nostettiinSuffolkin herttuan, William de la Poolen,Ja herttuan Edmund Somersetin päät.Se uneni; ties Herra, mitä tietää!
HERTTUATAR.Pah! Sitä vain se tietää, että se,Ken Humphreyn huvipuistost' oksan taittaa,Saa päällään julkeutensa sovittaa.Mun untani nyt kuule, rakas Humphrey:Ma istuin majesteetin paikallaWestminster-kirkoss' istuimella, missäKuningas kruunataan ja kuningatar;Ja Henrik polvistui, ja Margareeta,Ja kruunun panivat mun päähäni.
GLOSTER.Leonoora, nyt mun nuhdella sua täytyy:Kopea vaimo, paha Leonoora!Olethan valtakunnan toinen rouvaJa protektorin oma rakas vaimo;Iloa maallist' enemmän on sulla,Kuin mitä ajatukses aavistaa.Yhäkö noita juoniasi haudot,Syöstäkses miehesi ja itsesiHäpeän lokaan arvon kukkuloilta?Pois, pois! En sua enää tahdo kuulla.
HERTTUATAR.Mitä, puolisoni! Noinko LeonooraanSa kiivastut, kun uniaan hän kertoo?Vast'edes pidän salass' uneni,Niin vältän nuhteet.
GLOSTER.Oi, älä suutu, leppynyt jo olen.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.Lord protektori, kuninkaan on tahto,Ett' oiti Sanct Albansiin hankkiutteKuninkaallisten kanssa haukanjahtiin.
GLOSTER.Kyll', oiti. — Noora, haluatko mukaan?
HERTTUATAR.Kyll', armas. — Kohta tulen jälestä.
(Gloster ja sanansaattaja menevät.)
Jälessä kuljen; eellä en voi käydä,Kun Gloster on noin alhainen ja nöyrä.Jos minä oisin mies ja herttuaJa lähin kuninkaasta, niin nuo häijytKompastuskivet raivaisin, ja tieniSe päättömien niskain yli kulkis.Mut vaimonakin tahdon näytelläOsaani onnettaren näytelmässä. —Sir John, miss' olet? Älä pelkää, mies:Ei muita täällä, sinä vain ja minä.
(Hume tulee.)
HUME.Kies'auksi teidän majesteetillenne!
HERTTUATAR.Majesteetillenne? Olen armo vain.
HUME.Mut taivaan armosta ja Humen neuvost'On armon arvonimi suureneva.
HERTTUATAR.Mitä sanot, mies? Oletko neuvotellutOvelan noidan, Kreeta Jourdanin,Ja velhon, Roger Bolingbroken, kanssa?He suostuvatko mua auttamaan?
HUME.Luvanneet ovat — näyttää teille hengen,Manalan mailta esiin loihditunJok' antaa vastuun kaikkiin kysymyksiin,Joit' armon rouva tehdä suvaitsee.
HERTTUATAR.Hyv' on. Ma mietin valmiiks kysymykset;Ja kun Sanct Albansista palaamme,Niin toivon ett' on kaikki toimitettu.Tuoss', ota palkkas; pidä lystiä,Hume, noiden toimikumppanies kanssa.
(Menee.)
HUME.Siis Humen tulee pitää lystiäTuon armon kullalla; no, se on varma!Mut kuules, sir John Hume, sa luki suusi,Siit' älä muuta päästä kuin vain — hm!Tää toimi vaatii suurta salaisuutta.Leonoora rouva antaa mulle kultaa,Ett' toimittaisin hänen luokseen noidan;No, kulta kelpaa, vaikka antais piru.Kyll' uhraa mulle kultaa monet muutkin:En väittää tohdi, että kardinaaliJa suur' mies tuo, tuo uusi herttua Suffolk;Mut siltä näyttää; ovat, totta puhein,Kun armon suuret tuumat tietävät,Palkanneet minut kukistamaan hänetJa taioill' aivot hältä hurmaamaan.Sanotaan: kelpo konna itsens' auttaa;Mut minun täytyy auttaa kumpaakin,Niin kardinaalia kuin Suffolkia.Hume, pidä varas, muuten heitä loukkaat,Kun sanot heitä kelpo konniksi.Niin on nyt laita: konnan Humen kauttaLopulta, varon, herttuatar kaatuu;Ja jos hän kaatuu, Humphreyn perii pahat;Mut sama se, kun minä vain saan rahat.
(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Huone kuninkaanlinnassa.
(Pietari ynnä muita armon-anojia tulee, anomuskirjat kädessä.)
1 ARMON-ANOJA. Hyvät herrat, pysykää esillä; lord protektori kulkee heti kohta tästä ohi, ja silloin me voimme antaa supliikkimme kirjallisesti.
2 ARMON-ANOJA. Niin, Herra häntä varjelkoon, hän on hyvä mies! Jessus häntä siunatkoon!
(Suffolk ja kuningatar Margareeta tulevat.)
1 ARMON-ANOJA. Tuossa hän tulee, luulemma, ja kuningatar hänen kanssaan. Minä olen ensimmäinen, se on varma.
2 ARMON-ANOJA. Takaisin, narri! Sehän on herttua Suffolk, eikä protektori.
SUFFOLK.Mitä, mies? Tahdotko mitä minusta?
1 ARMON-ANOJA. Suokaa anteeksi, mylord, luulin teitä protektoriksi.
KUNINGATAR MARGAREETA (lukee otsakirjoituksen)."Mylord protektorille!" Ovatko anomuksenne hänen ylhäisyydelleen?Näyttäkää minulle: mitä sinun koskee?
1 ARMON-ANOJA. Minun on, teidän armonne luvalla, John Goodmania vastaan, lord kardinaalin palvelijaa, joka pidättää minulta taloni, maani, vaimoni ja kaikki.
SUFFOLK. Vaimosikin? Sepä jotenkin likentelevää, totta tosiaankin. — Entä teidän? — Mitä on tämä? (Lukee.) Herttua Suffolkia vastaan, joka on aidalla sulkenut Melfordin yhteismaan. — Mitä tämä tietää, herra konna?
2 ARMON-ANOJA. Voi, herra hyvä, minä olen vain köyhä anoja koko meidän porvariston puolesta.
PIETARI (tarjoten anomuskirjaansa). Mestariani Thomas Horneria vastaan, joka sanoi, että Yorkin herttua on kruunun oikea perillinen.
KUNINGATAR MARGAREETA. Mitä sanot? Onko herttua York sanonut, että hän on kruunun oikea perillinen?
PIETARI. Ettäkö mestarini on? Ei, totta totisesti; mutta mestarini se sanoi, että hän on, ja että kuningas on vallan-anastaja.
SUFFOLK.Onko siellä ketään?
(Palvelijoita tulee.)
Ottakaa talteen tämä mies, ja pankaa heti oikeudenpalvelija noutamaan hänen isäntäänsä. — Kuulustelemme teitä lähemmin tässä asiassa, kuninkaan läsnäollessa.
(Palvelijat vievät pois Pietarin.)
KUNINGATAR MARGAREETA.Ja te, jotk' armon turvaa etsitteLord protektorin armon siipein alta,Uus tehkää anomus ja hälle viekää.
(Repii palasiksi anomuskirjan.)
Pois, roistot! — Suffolk, antaa heidän mennä.
KAIKKI.No, mennään; tulkaa pois!
(Anojat menevät.)
KUNINGATAR MARGAREETA.Sanokaa, Suffolk, tämäkö on tapa,Tämäkö meno hoviss' Englannin?Tää Britteinkö on saaren hallitus,Tää Albionin kuninkaanko valta?Mitä? Henrikinkö täytyy ijät kaiketTuon jörön Humphreyn holholainen olla?Mull' onko arvo kuningattarenVain ollakseni herttuan alamainen?Oi, tiedäs, Poole, kun sinä Toursiss' olitMun rakkauteni tähden keihäisilläJa Ranskan naisten voitit sydämmet,Niin luulin, ett' on Henrikillä myösSun kaltaisesi miehuus, muoto, käytös.Mut hurskaus vain mielessä on hälläJa isämeidät, helmirukoukset;Uroinaan profeetat ja apostolit,Aseinaan pyhät lauseet raamatusta,Lukuhuone hällä turnauskenttänäJa pyhäin vaskikuvat lemmittyinä.Vois kardinaalikokous hyvin tehdäHänestä paavin, viedä hänet Roomaan,Ja panna päähän kolminaisen kruunun:Se hänen pyhyydelleen sopisi.
SUFFOLK.Huoletta, armo; niinkuin minä teidätToin tänne Englantiin, niin minä laitanMyös niin, ett' Englannissa viihdytte.
KUNINGATAR MARGAREETA.Pait ylvää Glosteria meill' on Beaufort,Tuo pöyhkä pappa, Somerset, BuckinghamJa juro York; ja noista halvin mahtaaEnglanniss' enemmän kuin kuningas.
SUFFOLK.Ja se, ken näistä kaikkein enin mahtaa,Ei mahda enempää kuin Nevilit:Ei pelkkiä ne ole päärejäNuo Salisbury ja Warwick.
KUNINGATAR MARGAREETA.Kaikki loorditEi puoleksikaan niin mua suututaKuin protektorin suurellinen vaimo.Hän hoviss' ylvästelee yhtenään,Naisliuta hännässä, kuin keisarinnaHän oisi eikä herttua Humphreyn vaimo;Hänt' outo luulee kuningattareksi;Hameissaan herttuan tuloja hän kantaaJa sydämmessään meidän köyhyytt' ilkkuu.Hänt' eikö eläissäni kosto tapaa?Tuo alhaissyntyinen ja halpa ruosaKehaisi taannoin mielitietyilleen,Ett' arkeisimman leninkinsä laahusIsompi oli arvoinen kuin kaikkiIsäni maat, siks kunnes Suffolk antoiKaks herttuakuntaa hänen tyttärestään.
SUFFOLK.Min' olen itse hälle ansan pannutJa asettanut vietelintusia;Kun näiden ääntä kuulemaan hän laskee,Niin siit' ei enää nouse teille kiusaks.Hänt' älkää aatelko. Mua kuulkaa, armo,Ja sallikaa mun antaa tässä neuvo:Vaikk' emme kärsi kardinaalia,Tok' yhtykäämme loordeihin ja häneen,Siks ett' on Humphreyn päähän vihat saatu.Mitä Yorkiin tulee, niin tuo viime kanneEi ole hälle varsin eduksi.Näin vähittäin ne kaikki juuritamme,Ja onnell' itse vallan johtoon käytte.
(Kuningas Henrik, York, Somerset, Glosterin herttuaja herttuatar, kardinaali Beaufort, Buckingham,Salisbury ja Warwick tulevat.)
KUNINGAS HENRIK.En, loordit, välitä, ken siihen tulee,Somerset taikka York, se mulle yhtä.
YORK.York Ranskassa jos käyttäynyt on väärin,Niin hänet hallituksest' evätkää.
SOMERSET.Jos Somerset ei siihen arvokas,York tulkoon hallitsijaks; minä väistyn.
WARWICK.Te arvokasko olette vai ette,Ei siitä riitaa; York on arvokkain.
KARDINAALI.Vait, pöyhkä Warwick, paremmat kun haastaa!
WARWICK.Sodass' ei Beaufort mua parempi.
BUCKINGHAM.Sua paremmat on täällä kaikki, Warwick.
WARWICK.Voi Warwick tulla parhaaks kaikista.
SALISBURY.Vait, poika! — Sano mulle, Buckingham,Miks Somerset ois siihen parempi.
KUNINGATAR MARGAREETA.Siks, tieten, että kuningas niin tahtoo.
GLOSTER.Kuningas kyllin vanha on, ett' itseVoi äänestää; tää ei lie naisten tointa.
KUNINGATAR MARGAREETA.Jos kyllin vanha on hän, miksi, herttua,Olette hänen protektorinsa?
GLOSTER.Min' olen valtakunnan protektori;Ja paikastani luovun, kun hän tahtoo.
SUFFOLK.No, luovu siis, ja röyhkeytesi heitä.Siit' asti kun sa tulit kuninkaaksi —Ja kuka muu on kuningas kuin sinä? —On yhteiskunta yhä hävinnyt.Dauphin sai voiton tuolla puolen merta,Ja maamme päärit on ja ylimyksetSun valtiutes alla orjina.
KARDINAALI.Kidutit kansaa; kiskomisillasiPapiston kukkarotkin tyhjensit.
SOMERSET.Rakennuskiihkosi ja vaimos korutOn valtiolta vienyt suuret summat.
BUCKINGHAM.Julmuutes, rikoksia rangaistessas,On sivuuttanut lain ja sinut itsesLain valtaan jättänyt.
KUNINGATAR MARGAREETA.Jos tiedettäisiin,Niinkuin sit' epäillään, kuink' olet myynytMaan virkoja ja Ranskan kaupungeita,Niin pian päättömänä saisit juosta.
(Gloster menee. Kuningatar pudottaa viuhkansa.)
Viuhkani tänne! Etkö kuule, nukke?
(Antaa herttuattarelle korvapuustin.)
Ah! Tekö, rouva? Suokaa anteeksi!
HERTTUATAR.Niin, minä, niin, sa pöyhkä ranskatar!Jos kauniit kasvos saisin kynsiini,Niin kymmenet mun käskyni ne tietäis.
KUNINGAS HENRIK.Oi, täti, tyyntykää; se oli erhe.
HERTTUATAR.Vai erhe! Katso etees, kuningas;Hän viettelee sua, hypittää kuin lasta.Vaikk' onkin miehet täällä housuttomat,Niin ei Leonooraa kostamatta lyödä.
(Menee.)
BUCKINGHAM.Lord kardinaali, Leonooraa seuraan,Ja tarkkaan, miten Humphrey käyttäytyy.Nyt eukko äksy on; ei piiskaa tarvis.Hän ilmankin jo perikatoon laukkaa.
(Menee.)
(Gloster palaa.)
GLOSTER.Nyt, loordit, vihaani kun lauhdutinKävelemällä linnan pihamaalla,Puhumaan tulen valta-asioista.Mitä tulee vääriin ilkisyytöksiinne,Ne todistakaa, laki tuomitkoon.Niin Jumal' olkoon mulle armias,Kuin kuningas ja maa on mulle rakas!Mut asiaan nyt käsill' olevaan, —Ma sanoin, majesteetti, että York onSopivin Ranskan hallitsijaksi.
SUFFOLK.Mut ennen vaalia mun suokaa näyttääKylliksi pätevillä todisteilla,Miks York on kaikkein sopimattomin.
YORK.Miks olen sopimaton, sanon sen:Siks ensinkin, ett'en sua imartele;Ja sitten, että, jos saan paikan minä,Niin Somerset mua täällä viivyttää,Pidättäin ohjeet, rahat, sotatarpeet,Siks ett' on Dauphin jälleen saanut Ranskan.Niin viimeinkin sain odottaa, siks kunnesPariisi saarrettiin ja nälkäytettiin.
WARWICK.Sen minä todistan; niin rumaa työtäEi ole petturikaan maassa tehnyt.
SUFFOLK.Vait, visapää!
WARWICK.Sä, ylpeyden kuva,Miks oisin vait?
(Suffolkin palvelijat tuovat Hornerin ja Pietarin.)
SUFFOLK.Siks että tuoss' on mies,Jok' on maanpetoksesta syytettynä.Jumala suokoon, että York ois syytön!
YORK.Ken sanoo petturiksi Yorkia?
KUNINGAS HENRIK.Mit' aiot, Suffolk? Sano, keitä nuo?
SUFFOLK.Kuningas armollinen, tämä miesMaanpetoksesta mestariaan syyttää.Näin kuului sanat: Richard, Yorkin herttua,Englannin laillinen on kruunupää,Ja teidän armonne vain anastaja.
KUNINGAS HENRIK.Mies, sano, nuoko oli sanasi?
HORNER. Teidän majesteettinne luvalla en ole koskaan sellaista sanonut enkä ajatellut; Jumala on todistajani, että tuo konna on tehnyt väärän kanteen minua vastaan.
PIETARI.Näiden kymmenen luuntynkän nimessä, hyvät loordit, vannon että hän niinsanoi minulle ullakkokamarissa eräänä iltana, kun paraikaa kirkastimmeYorkin herttuan asevaruksia.
YORK.Katala, kurja ryötys, palkkaorja,Ma petospuheistasi pääsi vaadin. —Rukoilen, armollinen majesteetti:Lain ankaruuden tuntea hän saakoon.
HORNER. Ah, mylord, hirttäkää vaikka minut, jos semmoista olen sanonut. Syyttäjäni on oppipoikani; ja kun häntä tässä taannoin rankaisin rikoksesta, vannoi hän polvillaan, että hän sen minulle kostaisi; siihen minulla on hyvät vieraat miehet. Armollinen majesteetti, älkää rehellistä miestä syöskö perikatoon konnan syytöksestä.
KUNINGAS HENRIK.Kuink' oikein tässä tuomittaisi, setä?
GLOSTER.Näin tuomitaan, jos tuomita saan minä:Somerset tulkoon hallitsijaks Ranskaan,Kosk' epäluuloon joutunut on York;Ja noille aika määrätkää ja paikka,Miss' aseill' asiansa ratkaiskoot,Sill' ilmeinen on oppipojan häijyys.Näin Humphrey tuomitsee ja se on oikein.
SOMERSET.Ma nöyrimmästi kiitän, majesteetti.
HORNER.Ja minä suostun kaksintaisteluun.
PIETARI. Voi, armollinen herra, minä en osaa taistella; Herran tähden, armahtakaa minua! Ihmisten pahuus nousee voimallisena minua vastaan. Jumala, ole minulle armollinen! En osaa pistoakaan pistää. Jesta varjele sentään!
GLOSTER.Sun täytyy taistella, tai joudut hirteen.
KUNINGAS HENRIK.Pois, tyrmään nuo! Ja kaksintaisteluOn ens kuun viimeisenä tapahtuva. —Somerset, tule valmistaumaan matkaan.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Glosterin herttuan puutarha.
(Kreeta Jourdain, Hume, Southwell ja Bolingbroke tulevat.)
HUME. Tulkaa, hyvät ihmiset! tietäkää, että herttuatar odottaa lupauksienne täyttämistä.
BOLINGBROKE. Olemme siihen valmiit, herra Hume. Tahtooko hänen ylhäisyytensä nähdä ja kuulla loihtujamme?
HUME.Tietysti; kuinkas muuten? Hän ei ole arkalasta kotoisin, hän.
BOLINGBROKE. Olen kuullut sanottavan, että siinä naisessa on voittamaton henki; mutta paras olisi, herra Hume, jos pitäisitte seuraa hänelle tuolla ylhäällä, sill'aikaa kuin me puuhaamme täällä alhaalla; siis pyydän, että nyt menette Herran nimeen ja jätätte meidät. (Hume menee) Muori Jourdain, kyyristykää maahan ryömillenne. — John Southwell, lue sinä; ja niin ryhtykäämme työhömme.
(Herttuatar ilmestyy ulkoparvelle.)
HERTTUATAR. Hyvin tehty, ystävät; tervetulleet, kaikki. Toimeenne vain! Mitä pikemmin, sen parempi.
BOLINGBROKE.Huoletta, rouva! Noita aikans' arvaa.Yö synkkä, musta, kammottava yö,Yö, jolloin tuleen sytytettiin Troja,Yö, jolloin huuhka huutaa, halli haukkuuJa aaveet liikkuu, haamut hautans' avaa,Se aika paras meidän askareille.Ei, istukaa! Pois pelko! Pyhään piiriinMe loihtimamme aaveet kiinnitämme.
(He toimittavat noitatemppunsa ja piirustavat loitsupiirin.Bolingbroke tai Southwell lukee:conjuro teetc.Hirvittävää ukkosenjylinää ja salamoimista; sitten nouseehenki maasta.)
HENKI.Adsum.
KREETA JOURDAIN.Asmath!Jumalan kautta ijankaikkisen,Min nimeä ja voimaa vapiset,Nyt vastaa kyselmiini; täält' et pääse,Ennenkuin puhut.
HENKI.Kysy mitä tahdot. —Oi, että kaikki tää jo lopuss' oisi!
BOLINGBROKE (lukee paperista).Kuninkaast' ensin. Miten hänen käy?
HENKI.Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas[2]Ja jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu.
(Sitä myöten kuin henki puhuu, kirjoittaaSouthwell vastauksen paperille.)
BOLINGBROKE.Ja mik' on Suffolk-herttuan kohtalo?
HENKI.Hän kuolee vesillä ja veteen hukkuu.
BOLINGBROKE.No, entä herttua Somersetin vaiheet?
HENKI.Varokoon linnoja;Hän hiekkakedolla on turvatumpi,Kuin missä linnat pilviin nousee.Heretkää! Min' en kestä kauempaa.
BOLINGBROKE.Pimeyteen vaivu, järveen palavaan!Pois täältä, inha henki!
(Ukkosenjylinää ja leimauksia. Henki vaipuu maahan.)
(York ja Buckingham tulevat kiireellä, mukana vartijoita.)
YORK.Kiinni nuo petturit ja niiden roskat!Haa! noita-muori, sainko sinut kiikkiin? —Te täällä, rouva? Kuningas ja maaTäst' ovat puuhast' ylen kiitolliset.Lord protektori hyvin varmaan korvaaNäin kauniin työn.
HERTTUATAR.Ei puolinkaan niin ruma,Kuin sinun työsi kuningasta kohtaan;Kopea herttua, sa syyttä uhkaat.
BUCKINGHAM.Vai syyttä, rouva? Tunnetteko tätä?
(Näyttää hänelle paperin.)
Pois tyrmään nuo ja kukin erikseen! —Te, rouva, tulette nyt meidän kanssa.Sa, Stafford, ota hänet huostaasi. —
(Herttuatar astuu alas parvekkeelta.)
Nyt tulee armon pikkuvehkeet ilmi. —Pois kaikki viekää!
(Vartijat vievät pois Bolingbroken, Southwellin y.m.)
YORK.Buckingham, hyvin häntä peijasitte.Soma juoni! Sille kelpaa rakentaa.Mut katsokaamme pirun käsialaa.Mitä hän kirjoittaa?
(Lukee.)
"Viel' elää herttua, Henrik, kukistajas,Ja jälkees eloon jää ja miekkaan kaatuu."Niin, ihan oikein:Aio te, Aeacida, Romanos vincere posse.No niin, ja sitte:"Ja mik' on Suffolk herttuan kohtalo?" —"Hän kuolee vesillä ja veteen hukkuu." —"No, entä herttua Somersetin vaiheet?" —"Varokoon linnoja:Hän hiekkakedolla on turvatumpi,Kuin missä linnat pilviin nousee."Pois tulkaa, hyvät herrat!On ennuksia työläs saada irti,Ja työläs niit' on käsittää.Nyt Henrik matkall' on Sanct Albansiin,Ja tämän arvon-rouvan mies on myötä.Nää sanomat on sinne saatavaNiin nopeaan kuin ratsu voi ne viedä:Protektorille harmittava suurus.
BUCKINGHAM.Mun suokaa, armollinen herttua.Se viesti viedä, palkan toiveessa.
YORK.Mieltänne myöten, loordi. — Tänne, hoi!
(Palvelija tulee.)
Mies, kutsu loordit Salisbury ja WarwickHuomenna illanviettoon luokseni.
(Menevät.)
Ensimmäinen kohtaus.
Sanct Albans.
(Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta, Gloster, kardinaali ja Suffolk tulevat, haukkamiesten seuraamina, jotka kajahuttavat ajohuudon.)
KUNINGATAR MARGAREETA.En ole, loordit, moneen vuoteen nähnytParempaa vesilinnun ajoa.Mut, anteeks, myrskyn tähden vanha Hannu,Lyön vetoa, ei olis lentoon noussut.
KUNINGAS HENRIK.Mut, mylord, teidän haukall' oli vauhti,Se kiiti korkealle yli muiden. —Oi, suur' on Luoja luoduissaan! Niin lintuKuin ihminenkin pyrkii pilvihin.
SUFFOLK.Ei ihme ole, majesteetti, ettäNoin hyvin nousee protektorin haukat:Ne tietää isäntänsä lentomielen,Jonk' aatos kiitää haukkaa ylemmä.
GLOSTER.Mylord, vain alhainen ja halpa mieliSe ylemmä ei lentää voi kuin lintu.
KARDINAALI.Sen kyllä näen: hän tahtoo pilviin nousta.
GLOSTER.Niin kardinaali; eikö oisi hyvä,Jos taivaaseen te lentää voisitte?
KUNINGAS HENRIK.Ikuisen ilon aarrekammioon!
KARDINAALI.Sun taivaasi on maassa; sydän, silmä,Vain kruunuun palaa, se on sielus aarre.Tuhoinen protektori, viekas pääri,Sa, kavaltaja kuninkaan ja maan!
GLOSTER.Ai, kardinaali, miss' on pappeutesi?Tantaene animis coelestibus irae?Noin pappi kiivas? Peitä vihas, setä!Vai voiko sen noin hurskas mies?
SUFFOLK.Ei vihaa täss', ei enempää kuin vaatiiNiin hyvä riita ja niin huono pääri.
GLOSTER.Kuin ken, mylord?
SUFFOLK.Kuin te, lord protektori,Jos ei lord protektori pahastu.
GLOSTER.Julkeutes, Suffolk, Englanniss' on tuttu.
KUNINGATAR MARGAREETA.Sun vallanhimos, Gloster, myös.
KUNINGAS HENRIK.Vait, vaiti!Kiihkeitä päärejä äl' ärryttele;Siunattu maassa rauhantekijä!
KARDINAALI.Siis minä siunattu, kun miekallaniLord protektorin rauhaan taivutan.
GLOSTER (syrjään kardinaalille).Oi, hurskas setä, jospa niiksi tulis!
KARDINAALI (syrjään).No, niin, jos sinä tohdit.
GLOSTER (syrjään).Tätä vartenEi laumaas tarvis koota; oma ruumisSanoistas vastatkoon.
KARDINAALI (syrjään).Kyll', missä sinäEt tohdi hiiskahtaakaan; vaan jos tohdit.Niin illaks saavu puiston itäkulmaan.
KUNINGAS HENRIK.Mitä nyt, loordit?
KARDINAALI.Usko mua, Gloster,Sun miehes liian joutuin haukan kätki,Ois muuten ajo käynyt paremmin.
(Syrjään.)
Mukaasi ota miekkas.
GLOSTER.Kyllä, setä.
KARDINAALI (syrjään).Tiedäthän paikan? Puiston itäkulma.
GLOSTER (syrjään).Tulen, kardinaali.
KUNINGAS HENRIK.Mistä puhe, Gloster?
GLOSTER.Vain haukan ajosta; ei muusta mistään. —
(Syrjään.)
Pyhän äidin kautta, pappi, pääsi kalin,Jos mitään maksaa taistotaitoni!
KARDINAALI (syrjään).Medice, te ipsum. — Niin, protektori, suojaa itseäsi!
KUNINGAS HENRIK.Sää julmaks yltyy, niinkuin vihannekin.Tuo soitto kuinka sydäntäni vihloo!Kun moiset kielet sorahtaa, niin missäOn enää sopusointaa? Suokaa, loordit,Mun sovittaa tää riita.
(Muuan Sanct Albansin porvari tulee huutaen: "ihme!")
GLOSTER.Mikä melu?Mies, mitä ihmettä sa julki huudat?
PORVARI.Ihme, ihme!
SUFFOLK.Käy esiin, ihme kerro kuninkaalle.
PORVARI.Aatelkaas, sokea kun näköns äskenSanct Albansin sai pyhänarkun luona,Mies, jok' on ennen ollut umpisokko.
KUNINGAS HENRIK.Kiitetty Herra, joka uskovilleenPimeyteen valon tuo ja hätään lohdun!
(Sanct Albansin majori virkaveljineen, Simpcox, jota kaksi miestäkantaa tuolissa, hänen vaimonsa ja suuri kansanjoukko tulee.)
KARDINAALI.Täss' astuu kulkueessa porvaristo;He tuovat miehen teille nähtäväksi.
KUNINGAS HENRIK.Suur' häll' on tässä surun laaksoss' ilo,Vaikk' enentääkin näkö kiusausta.
GLOSTER.Pois, syrjään! Majesteetin eteen viekää;Kuningas tahtoo häntä puhutella.
KUNINGAS HENRIK.Mies hyvä, kerro meille tapaus,Ett' edestäsi Herraa kiittäisimme.Kauanko sokea? Ja nytkö näet?
SIMPCOX.Sokea syntymästä, majesteetti.
VAIMO.Niin, se on toden totta.
SUFFOLK.Ken nainen tuo?
VAIMO.Tään miehen vaimo, teidän luvallanne.
GLOSTER.Parempi todistajaks olis äiti.
KUNINGAS HENRIK.Miss' olet syntynyt sä?
SIMPCOX.Berwickissä,Pohjoiseen täältä, teidän luvallanne.
KUNINGAS HENRIK.Sait, sielu parka, Herralt' armon suuren.Nyt yöt ja päivät hälle pyhitäJa muista, mit' on Herra sulle tehnyt.
KUNINGATAR MARGAREETA.Mies, sano, sattumaltako sa jouduitTuon pyhän arkun luo, vai hurskaudesta?
SIMPCOX.Sulasta hurskaudesta, tietköön Herra!Sadasti ainakin Sanct Albans hyväUnessa mulle huusi: "Tule, Simpcox,Rukoile arkullani, niin sua autan."
VAIMO.Niin, toden totta, monta, monta kertaaMa kuulin äänen häntä kutsuvan.
KARDINAALI.Mut oletko sa rampa?
SIMPCOX.Olen niin,Mua Jumal' auttakoon!
SUFFOLK.Kuin siksi tulit?
SIMPCOX.Putosin puusta.
VAIMO.Luumupuusta, herra.
GLOSTER.Oletko kauan ollut sokea?
SIMPCOX.Oi, syntymästäni.
GLOSTER.Ja kiivit puuhun?
SIMPCOX.Sen yhden kerran; olin silloin nuori.
VAIMO.Niin totta, ja sai siitä kalliin maksaa.
GLOSTER.Siis sinä pidät paljon luumuista?
SIMPCOX.Ei, eukko tahtoi pari väskynääJa hengen uhalla mun ajoi puuhun.
GLOSTER.Kavala kettu! Vaan se ei sua auta. —Näytäppä silmäs: — ummista ne, — avaa, —Minusta, näkösi ei ole hyvä.
SIMPCOX.On, herra hyvä, kirkas niinkuin päivä,Jumalan kiitos ja Sanct Albansin!
GLOSTER.Vai niin! No mitä karvaa on tää viitta?
SIMPCOX.Punainen, herra, punainen kuin veri.
GLOSTER.Niin oikein. Entä tämä takki?
SIMPCOX.Musta,Niin, musta niinkuin korppi.
KUNINGAS HENRIK.Siis tiedät, minkä värinen on korppi.
SUFFOLK.Ja korppia ei koskaan ole nähnyt.
GLOSTER.Mut monta kurttaa, vaippaa tätä ennen.
VAIMO.Ei tätä ennen koskaan eläissään.
GLOSTER.Sanohan, mies, mik' on mun nimeni?
SIMPCOX.Ah, herra, sit' en tiedä.
GLOSTER.Entä tämän?
SIMPCOX.En tiedä.
GLOSTER.Etkö tämänkään?
SIMPCOX.En, totta.
GLOSTER.No, mikä sitte oma nimesi?
SIMPCOX.Santeri Simpcox, teidän luvallanne.
GLOSTER.No, istu sitten siinä, Santeri,Sa kristikunnan valheellisin konna.Jos oisit sokeana syntynyt,Niin yhtä hyvin kaikkein meidän nimet,Kuin vaatteittemme värit, oisit tiennyt.Näkevä värit erottaa, mut äkinNoin kaikki nimittää on mahdotonta. —Sanct Albans, herrat, täss' on ihmeen tehnyt;Ja eikö suuri oisi taito sillä,Ken vois tuon ramman saada jaloille?
SIMPCOX.Oi, herra, jospa sen te voisitte!
GLOSTER. Hyvät Sanct Albansin miehet, eikö teidän kaupungissanne ole piiskuria ja semmoista asetta, jota sanotaan ruoskaksi?
Maj.On, teidän armonne, jos suvaitsette.
GLOSTER.No, haettakaa yksi tänne heti.
MAJORI.Mies, hae tänne heti piiskuri.
(Yksi seurueesta menee.)
GLOSTER.Nyt tuokaa mulle heti tuoli tänne.
(Tuoli tuodaan.)
No, lurjus, jos tahdot päästä selkäsaunasta, niin hyppää tuon tuolin yli ja juokse tiehesi.
SIMPCOX.Ah, herra, en voi omin voimin seistä;Näin minua vain turhaan kidutatte.
(Sananviejä palaa tuoden mukanaan piiskurin.)
GLOSTER. No, meidän täytyy sitten auttaa sinua jaloille. Kas niin, piiskuri, piekse häntä, kunnes hän hyppää tuon tuolin yli.
PIISKURI.Kyllä, herra. — Kas niin, lurjus; takki yltäsi joutuin!
SIMPCOX.Ah, herra, mitä tehdä? Minähän en pysy seisomassa.
(Kun piiskuri on häntä kerran lyödä sivahuttanut,niin hän hyppää tuolin yli ja juoksee tiehensä;kansa seuraa huutaen: "ihme!")
KUNINGAS HENRIK.Ah, herra, kuinka kauan tätä kärsit?
KUNINGATAR MARGAREETA.Hupaista nähdä, kuin se lurjus juoksi.
GLOSTER.Ajakaa konnaa takaa; pois tuo luuska!
VAIMO.Sulasta tarpeesta sen teimme, herra.
GLOSTER.Ajakaa piesten heitä markkinapaikasta toiseen, kunnes tulevatBerwickiin, mistä lähtivätkin.
(Majori, piiskuri, vaimo y.m. menevät.)
KARDINAALI.Lord Humphrey tänään teki ihmeen kai.
SUFFOLK.Niin kyllä: juoksemaan kun ramman sai.
GLOSTER.Viel' ihmeempää te teitte: saitte vaanHäthätää kaupungitkin juoksemaan.
(Buckingham tulee.)
KUNINGAS HENRIK.Mit uutisia, lanko Buckingham?
BUCKINGHAM.Vapisee sydän sitä ilmi tuoda.Katala, renttuileva roistojoukkoOn Leonooran, protektorin vaimon, —Tään koko liittokunnan pään ja johdon —Avustamana sekä suojaamana,Vehkeillyt salaa kruunuanne vastaanYhdessä loitsijain ja noitain kanssa.Olemme teossa ne tavanneet,Maan alta pahoja kun henkiäHe nostivat ja näiltä tiedustivatKuninkaan elämää ja kuolemaaJa samoin muiden neuvoskunnan herrain,Jost' oiti saatte laajemmalta tietää.
KARDINAALI.Protektori, näin ollen vaimollanneLie pian matka Lontooseen. Tuo tietoAseenne kärjen kääntää, luulemma;Nyt varmaan ette saavu määrä-aikaan.
GLOSTER.Kopea pappi, mieltän' älä riko!Suru ja murhe multa voiman murtaa,Ja, murrettuna näin, ma tieltäs väistynJa halvimmankin palkkalaisen tieltä.
KUNINGAS HENRIK.Oi, Herra, min saa turman häijyt aikaan,Näin kooten koston omaan päähänsä!
KUNINGATAR MARGAREETA.Nyt, Gloster, tahran omaan pesääs sait;Jos syytön liet, niin turvass' olet kait.
GLOSTER.Rakastin maatani ja kuningasta,Siit' otan taivaan todistajakseni.Kuin vaimoni on laita, sit' en tiedä;Surettaa kuulla mitä olen kuullut.Hän jalo on, mut kunnian ja kunnonHän unhotti, kun moista piti seuraa,Jok' aatelisen tahraa niinkuin piki;Hän älköön enää tulko mua liki.Lain kouriin hänet annan ankariin,Kun Humphreyn puhtaan nimen raiskas niin.
KUNINGAS HENRIK.No, hyvä; täksi yöksi jäämme tänne;Huomenna palaamme taas Lontooseen;Ja siellä tätä seikkaa tutkitaanJa tilille nuo ilkimykset viedään;Oikeuden vaakaa tulee tässä käyttää,Se toden osoittaa ja tarkan näyttää.
(Torventoitaus. Menevät.)
Toinen kohtaus.
Lontoo. Yorkin herttuan puutarha.
(York, Salisbury ja Warwick tulevat.)
YORK.Nyt kun on halpa illallinen syöty,Niin suokaa, loordit Salisbury ja Warwick,Mun täällä puistoss' omaks varmuudeksiVakaata tiedustella mieltänne,Mik' oikeus mulla Englannin on kruunuun.
SALISBURY.Haluan saada tarkalleen sen kuulla.
WARWICK.No, ala, York; jos oikeus on sulla,Niin Nevilit on käskettävissäsi.
YORK.Siis, kuulkaa, hyvät herrat: — poikiaOl' Edward kolmannella seitsemän:Ensiksi Edward, Walesin musta prinssi;Ja toinen William Hatfield; kolmas oliClarencen herttua Lionel; ja neljäsJuhana Gaunt, Lancasterin herttua;Sen jälkeen Edmund Langley, Yorkin herttua;Glosterin herttua, Thomas Woodstock, kuudes;Ja William Windsor vihdoin seitsemäs.Isäänsä ennen kuoli musta prinssi,Ja häneltä jäi yksi poika, Richard,Jok' Edward kolmannelta peri kruunun,Siks kunnes Bolingbroke, Lancasterin herttua,Juhana Gauntin poika, kuninkaanaNimeltä Henrik neljäs, otti vallan,Vei viran lailliselta kuninkaalta,Ja kuningatar-raukan Ranskaan laittoi,Jost' oli tullutkin, ja PomfretiinKuninkaan salpas, missä, kuten tietty,Tuo hyvä Richard salaa murhattiin.
WARWICK.Niin, totta puhuu herttua: näin kruununSai Lancasterin suku.
YORK.Ja sen pitääNyt väkivallall' eikä oikeudella:Näet, vanhimman kun pojan poika kuoli,Ois toisen pojan suku vuoross' ollut.
SALISBURY.Mut William Hatfield kuoli lapsetonna.
YORK.Mut kolmannella, Clarencella, — jostaMa polveudun — Philippa oli tytär,Jonk' Edmund Mortimer, Marchin kreivi, nai;Hänestä lähti Roger, Marchin kreivi,Ja tästä Edmund, Anna ja Leonoora.
SALISBURY.Tuo Edmund, Bolingbroken hallitessa,Niin olen kuullut, pyrki kuninkaaksi,Ja oisi päässytkin, mut FlandowerPiti häntä vankeudessa kuolinpäivään.Vaan jatkakaa.
YORK.Tään vanhin sisar Anna,Mun äitini ja kruunun perillinen,Cambridgen Richardille meni vaimoks,Joka Richard oli Edward kolmannenViidennen pojan, Edmund Langleyn, poika.Tuost' oikeuteni johdan; Marchin kreivinHän tytär oli, Rogerin, jonk' isäOl' Edmund Mortimer, mi nai Philippan,Clarencen herttuan ainon tyttären.Siis, vanhemman jos pojan oikeus eelläOn nuoremman, niin kuninkuus on minun.
WARWICK.Ei selvinkään voi tätä selvemp' olla.Juhana Gauntin jälkeinen on Henrik,Neljännen pojan; York taas kolmannen.Siks kunnes Lionelin suku sammuu,Hält' oikeus puuttuu; mut se vielä elää,Sinussa kukkii se ja pojissasi,Tuon rungon ihanissa aaluvissa.Siis, isä Salisbury, nyt polvistummeJa täällä syrjäss' ensimmäisinäLaillista valtiasta tervehdimmeJa kruunun perijänä kunnioimme.
MOLEMMAT.Kuningas Richard kauan eläköön!
YORK.Suur' kiitos! Kuningas vain viel' en ole:En ole kruunattu, ei tätä miekkaaViel' Lancasterin sydänveri punaa.Mut äkisti tät' ei saa toimeen panna.Vaan hiljaa, salaa, varoen. Niin tehkää,Kuin minä, näinä vaaran aikoina:Älkäätte olko huomaavinannekaanSuffolkin uhkaa, korskaa BeaufortinJa Somersetin vallan-ahneuttaJa Buckinghamia ja koko laumaa,Siks kunnes karjan paimenen he pauloo,Siveän prinssin tuon, tuon hyvän Humphreyn.Sit' etsivät he, ja sit' etsiessäänSurmansa löytävät, jos York ei pety.
SALISBURY.Jo riittää, York; nyt meill' on täysi tieto.
WARWICK.Sydän sanoo mulle, että Warwick-kreiviYork-herttuan kerran tekee kuninkaaksi.
YORK.Ja, Nevil, minä sanon itselleni:Richard se kerran tekee Warwick-kreivinKuninkaast' ensi-mieheks Englannissa.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Lontoo. Oikeussali.
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, kuningatar Margareeta,Gloster, York, Suffolk ja Salisbury tulevat; kreivinna Gloster,Kreeta Jourdain, Southwell, Hume ja Bolingbroke tuodaanvartioittuina sisään.)
KUNINGAS HENRIK.Glosterin vaimo, Leonoora Cobham, esiin!Suur' syntis Herran on ja meidän nähden;Lain tuomio siis kuule rikoksistas,Jotk' ovat, sanan jälkeen, kuolon omat. —Nuo neljä viekää tyrmään takaisinJa sieltä mestauspaikkaan. Noita tuoTuhaksi Smithfieldiss' on poltettava,Ja muut nuo kolme hirteen hirtettävät. —Te, rouva, aatelista verta ollen,Ikänne saatte kunniaton ollaJa kolmen päivän julkiripin jälkeenOmassa maassa maanpaossa elää,Sir Stanleyn kanssa Manin saaressa.
HERTTUATAR.Maanpako hyvä; hyvä oisi kuolo.
GLOSTER.Sun laki tuominnut on, Leonoora;Min' en voi päästää, minkä laki sitoo. —
(Herttuatar ja muut vangit poistuvat vartioittensa kanssa.)
Suru sydämmen ja itku silmän valtaa.Ah, Humphrey, tämä häpeä se hautaanSun vanhan pääsi murehella painaa! —Ma pyydän, kuningas, mun suokaa mennä:Ikäni rauhaa kaipaa, suru hoivaa.
KUNINGAS HENRIK.Seis, Humphrey, herttua Gloster! Sauvas ensinMinulle anna; oma holhoojansaOn Henrik nyt; mun väkeni on Herra,Ja tuki, sauva, jalkain kynttilä.Mene rauhaan, Humphrey, yhtä rakkaanaKuin olit kuninkaasi holhoojana.
KUNINGATAR MARGAREETA.En tiedä syytä, miksi holhotaan,Kuin lasta, vallan voipaa kuningasta. —Jumalan avulla nyt Henrik maanOn yksinvaltias. — Pois sauvas vaan!
GLOSTER.Vai sauvani; — Täss' on se, jalo Henrik,Sen yhtä mielisti ma annan sulle,Kuin ennen isäsi sen antoi mulle;Ja yhtä mielist' etees lasken sen,Kuin toiset sitä halaa riidellen.Hyvästi! Mun kun peittää manan laine,Sun valtaas rauha tukekoon ja maine!
(Menee.)
KUNINGATAR MARGAREETA.Kas niin, nyt kuninkaana Henrik on,Ja kuningattarena Margareeta,Ja Humphrey tuskin ennallaan; hän pahoinOn silvottu; kaks iskua yht'aikaa:Maanpaossa on vaimo, jäsen poikkiJa sauva poissa: — tuo sen paikka vain.Kuninkaan käteen se on soveliain.
SUFFOLK.Maan puoleen noin tuo ylvä honka taipuu,Noin Leonooran korska tyhjään haipuu.
YORK.Hän rauhaan menköön! — Teidän armonne,Tää kaksintaistelun on määräpäivä.Ja kantaja ja vastaaja — tuo seppäJa oppipoikansa — on valmiit taistoon.Jos majesteetilla on halu nähdä.
KUNINGATAR MARGAREETA.Tietysti, Henrik; hovista ma saavuinVaseti tätä taistelua varten.
KUNINGAS HENRIK.No, Herran nimeen, kaikki kuntoon siis!Se tähän jääköön; Herran käteen oikeus!
YORK.En koskaan, loordit, ole nähnyt miestäNiin neuvotonta ja niin taiston-arkaa,Kuin tämän asesepän oppipoika.
(Toiselta taholta tulee Horner ja tämän naapurit, jotka juottavat häntä humalaan; hänellä on sauva, jonka päässä on hiekkapussi,[3] ja hänen edellään käy rumpali; toiselta taholta tulee Pietari, jolla on samanlainen sauva ja samoin rumpali edellä; häntä seuraa joukko oppipoikia, jotka juovat hänen maljansa.)
1 NAAPURI. Kas tässä, naapuri Horner, lasillinen sektiä, maljasi! Älä pelkää, naapuri, kyllä kaikki käy hyvin.
2 NAAPURI. Ja tässä, naapuri, lasillinen charnecoa.[4]
1 NAAPURI. Ja tässä, naapuri, sarkallinen hyvää tupultti-olutta; juo, äläkä oppipoikaasi pelkää.
HORNER. Antakaa tänne vain! Minä teidän kaikkien maljaan vastaan; ja Pietarille näytän pitkää nenää.
1 OPPIPOIKA. Saas tästä, Pietari; älä pelkää.
2 OPPIPOIKA. Ole hyvällä tuulella, Pietari, älä mestariasi pelkää: taistele oppipoikain arvon puolesta.
PIETARI. Kiitoksia vain, kiitoksia! Juokaa ja rukoilkaa minun puolestani, sillä luulenpa että nyt olen ryypännyt viimeisen ryyppyni tässä maailmassa. — Tuossa, Roopetti, jos kuolen, niin saat sinä tuon esiliinani, ja sinä, Ville, sinä saat vasarani; ja sinä, Tommi, sinä saat kaikki rahani. — Jesta siunaa ja varjele! Minä en mitenkään piisaa mestarilleni, sillä hän on jo niin näppärä miekkailemisessa.
SALISBURY. Kas niin, heretkää juomasta ja alkakaa taistella. — Poika sinä, mikä on nimesi?
PIETARI.Pietari, kaiketi.
SALISBURY.Pietari! Ja mikä vielä?
PIETARI.Puusti.
SALISBURY.Puusti! Ho, katso sitten, että mestarillesi annat kelpo puustin.