The Project Gutenberg eBook ofKuningas Henrik Kuudes IThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Kuningas Henrik Kuudes IAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: June 26, 2012 [eBook #40070]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KUUDES I ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Kuningas Henrik Kuudes IAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: June 26, 2012 [eBook #40070]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Kuningas Henrik Kuudes I
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: June 26, 2012 [eBook #40070]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK KUUDES I ***
Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1907.
Näytelmän henkilöt:
Kuningas HENRIK KUUDES.GLOSTERin herttua, kuninkaan setä ja protektori.BEDFORDin herttua, kuninkaan setä ja Ranskan hallitsija.THOMAS BEAUFORT, Exeterin herttua, kuninkaan isän setä.HENRIK BEAUFORT, Winchesterin piispa, sittemmin kardinaali.JUHANA BEAUFORT, Somersetin kreivi, sittemmin herttua.HENRIK PLANTAGENET, mestatun Cambridgen kreivin vanhin poika,sittemmin Yorkin herttua.WARWICKin kreivi.SALISBURYn kreivi.SUFFOLKin kreivi.Lord TALBOT, sittemmin Shrewsburyn kreivi.JOHN TALBOT, hänen poikansa.EDMUND MORTIMER, Marchin kreivi.Mortimerin vanginvartija.Eräs lainoppinut.Sir JOHN FASTOLFE.Sir WILLIAM LUCY.Sir WILLIAM GLANSDALE.Sir THOMAS GARGRAVE,WOODVILLE, Towerin komendantti.Lontoon lordmajori.VERNON, valkoruusun eli Yorkin puoluetta.BASSET, punaruusun eli Lancasterin puoluetta.KAARLE, Dauphin, sittemmin Ranskan kuningas.REIGNIER, Anjoun herttua ja Napolin nimikuningas.BURGUNDin herttua.ALENÇONin herttua.ORLEANSin bastardi.Pariisin kuvernööri.Orleansin tykkimies ja hänen poikansa.Bordeaux'ssa olevien Ranskan sotajoukkojen päällikkö.Ranskalainen kersantti.Portinvartija.Vanha paimen, Jeanne la Pucellen isä.MARGAREETA, Reignier'n tytär.AUVERGNEn kreivinna.JEANNE D'ARC, yleisesti tunnettu La Pucellen nimellä.Pahoja henkiä, joita ilmestyy La Pucellelle; loordeja, Towerinvartijoita, airuita, sotaherroja, sotamiehiä, lähettiläitä,seuralaisia y.m.
Tapaus osittain Englannissa, osittain Ranskassa.
Ensimmäinen kohtaus.
Westminster-Abbey.
(Surumarssi. Kuningas Henrik V:n ruumis lepää loistovuoteella,sen ympärillä Bedfordin, Glosterin ja Exeterin herttuat,Warwickin kreivi, Winchester'in piispa, airuita y.m.)
BEDFORD.Nyt mustiin taivahat[1] ja päivä yöksi!Te pyrstötähdet, joista riippuu aikainJa valtain vaiheet, pyrstöjänne kirkkait'Ilmassa häilytelkää, niillä piestenPahoja noita tähti-luopioita,Jotk' aihehtineet Henrikin on kuolon!Hän, viides Henrik, kauan elääkseenOl' liian suuri. Englanti ei koskaanMoint' ole kuningasta kadottanut.
GLOSTER.Meill' ennen häntä kuningast' ei ollut.Hän oli uljas, luotu käskemään:Kun säiläns' säihkyi, huikenivat silmät;Käsvartensa kun levitti, ne leijuiKuin lohikäärmeen siivet; silmän palo,Vihaista tulta täynnä, vihollisenEnemmän soenti ja pakoon työnsiKuin sydänpäivän pisto vasten otsaa.Vaan mitä puhun? Sanat täss' ei riitä:Kun kättä vain hän nosti, niin hän voitti.
EXETER.Mustissa surraan; miks ei verissä?On Henrik kuollut eikä virkoo enää.Puuarkkua me tässä saattelemmeJa kuolon kunnotonta voittoaNyt juhlakulkueessa julistammeKuin vangit voittovaunuun kytketyt.Kuin? Turman tähtiäkö kiroilemme,Kun kukistivat kunniamme näin?Vai uskommeko, että viekkaat frankit,Kuin mitkä noidat, hänet loitsuillaanPelosta surmas?
WINCHESTER.Kuningas hän oli,Siunaama kuningasten kuninkaan.Frankeille julma tuomionkaan päiväNiin julma ei kuin hänen katsantonsa.Hän soti sotaa sotalaumain herranJa kirkon rukous hälle voiton toi.
GLOSTER.Kirkonko? Jos ei rukoilleet ois papit,Ei elo hält' ois katkennut niin pian.Naismainen prinssi vain on teille mieleen,Jot' ohjata kuin koulupoikaa voitte.
WINCHESTER.Mik' onkaan mulle mieleen, sinä oletProtektori ja ohjaat maat ja prinssit.On vaimos korska; hän sua enemmänKuin Jumala ja pyhät miehet ohjaa.
GLOSTER.Vait pyhyydestä! Sinä lemmit lihaaJa kirkoss' et käy vuosikauteen muutenKuin rukoillakses turmaa vainoojilles.
BEDFORD.Heretkää toraamasta! Tyyntykää!Pois alttarille! — Mukaan, airuet! —Aseemme kullan sijaan uhraamme:Nyt Henrik kuollut on, ei aseet tarpeen. —Oi, jälkimailma, näet viel' ajat kurjat,Imulaps kun silmäst' äidin kyynelt' imee,Ja saari tää on suolavetten alho,Ja kuolleit' itkemään jää vaimot yksin! —Oi, viides Henrik, henkeäsi huudan:Tee onnekkaaksi tämä valtakunta,Maast' estä keskinäiset kansaisriidat,Pois turman tähdet torju taivaalta!Sun sielusi on tähti loistavampiKuin Julius Caesar taikka Berenice.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.Tervehdykseni teille, arvon loordit!Ranskasta synkeit' uutisia tuonTuhosta, taposta ja tappiosta.Guienne, Champagne, Rheims, Orleans, Pariis,Guisors, Poitiers, — kaikk', kaikki meilt' on mennyt.
BEDFORD.Mitä haastat, — Henrik vainaan ruumiin luona?Hiljemmin! Tuon jos kuulee hän, niin murtaaHän lyijynsä ja kuolleist' ylös nousee.
GLOSTER.Pariisi mennyt? Rouen antautunut?Jos henkiin vielä herätä vois Henrik,Niin tästä tiedost' uudestaan hän kuolis.
EXETER.Mik' on sen aikaan saanut! Petosko?
SANANSAATTAJA.Ei petos; miesten vain ja rahan puute.Näin sotilasten kesken kuiskaillaan:Ett' eri puolueisiin jakaannutte;Kun tulis sotaan mennä taistelemaan,Niin päälliköistä vain te kiistätte;Ken tahtois verkkaista ja halpaa sotaa,Ken lentäis sukkelaan, mut siivet puuttuu;Ken luulee, että kulungeitta aivanJa mairesanoill' aikaan saadaan rauha.Englannin ritaristo, nouse, nouse!Soentaa nuort' ei kunniaas saa laiskuus;Aseistasi on liljat katkottuina,Englannin kilpi kahdeks silvottu.
EXETER.Jos tässä meidän kyyneleitä puuttuis,Tää sanoma ne saisi virtaamaan.
BEDFORD.Mua koskee se, mua, Ranskan hallitsijaa.Sopani tänne! Ranskast' ottelen.Pois tämä häväisevä murhepuku!Ranskalle silmäin sijaan annan haavat,Niill' uudistuvaa turmaans itkeäkseen.
(Toinen sanansaattaja tulee.)
2 SANANSAATTAJA.Tuon teille tuhon sanomia, loordit.Nyt Englannist' on Ranska täysin irti,Pait pari turhaa pikkukaupunkia;Kruunattu Kaarle Dauphin Rheimsiss' on;Bastardi yhtynyt on hänen kanssaan;Reignier on, Anjoun herra, hänen puoltaan;Alençon hänen luokseen karannut.
EXETER.Dauphinko siis on kruunattu? Ja kaikkiHänenkö luokseen karkaa? Mihin me nytKarkaamme pakoon tätä häpeää?
GLOSTER.Me karatkaamme vihollisen kurkkuun.Jos sinä, Bedford, uuvut, minä kestän.
BEDFORD.Miks intoani, Gloster, epäilet?Ma mielessäni joukon pestasin,Joll' olen Ranskanmaan jo valloittanut.
(Kolmas sanansaattaja tulee.)
3 SANANSAATTAJA.Arvokkaat loordit, murehenne lisäks,Mill' arkkua Henrikin nyt kostutatte,Tuon teille tiedon julmast' ottelusta,Jonk' ottel' uljas Talbot Ranskan kanssa.
WINCHESTER.Ja jossa Talbot voitti, eikö niin?
3 SANANSAATTAJA.Oi, ei, vaan jossa Talbot voitettiin!Ma juurta jaksain tapauksen kerron:Elokuun kymmenentenä, kun urhoPalasi piirityksest' Orleansin,Mukanaan tuskin kuusituhatt' miestä,Niin kolminkolmattapa tuhansinHänt' ahdisti ja saarti ranskalaiset.Väkeä järjestää ei ollut aikaa,Ei keihäit' ampujien suojaks panna,Vaan piti aidoist' ottaa suipot seipäätJa pistää niitä umpimähkään maahanEstääkseen ratsuväen hyökkäystä.Neljättä tuntia siin' oteltiin,Ja uljas Talbot miekoin sekä peitsinTek' ihmetöitä yli ihmisjärjen.Satoja lähetti hän helvettiin;Pakeni kaikki häntä: tuolla, täälläJa kaikkialla riehui hän kuin hurja."Se itse hiisi on", huus ranskalaiset;Hänt' ällisteli koko sotajoukko.Väkensä, nähdessään tuon sankar'innon,Huus yhteen ääneen: "Talbot eläköön!"Ja hyökkäs kuumimpahan verilöylyyn.Siin' oisi saatu täydellinen voitto,Jos sir John Fastolfe[2] ei ois pelkur' ollut:Hän etujoukoss' oli jäljimpänä,Heit' auttaakseen ja seuratakseen, muttaPakeni, kurja, miekall' iskemättä.Yleinen syntyi hävitys ja tappo,Heit' yltänänsä vihollinen saarti.Dauphinin mieliks silloin peitsen pistiTalbotin selkään kurja vallooni,Talbotin, jota koko Ranskan voimaEi uskaltanut silmiin katsoa.
BEDFORD.Talbotko kuollut? Itseni nyt tapan,Siks että täällä loistoss' elän jouten,Noin arvokas kun sankar' avutonnaJätetään kurjain vihollisten käsiin.
1 SANANSAATTAJA.Ei, ei, hän elää; vankina hän vain on.Lord Scales samoin ja lord Hungerford;Muut kaikk' on surmattu tai vangiks viety.
BEDFORD.Lunnaansa minä maksan, minä yksin.Dauphinin syöksen suin päin istuimeltaanJa kruununs' ystäväni lunnaiks annan;Viis heitä yhteen meikäläiseen vaihdan. —Hyvästi, herrat! Menen toimiini.Nyt Ranskass' ilotulituksen laitanPyhän, suuren Yrjänämme kunniaksi.Kymmenentuhatt' otan miestä myötä;Vaviskoon manner niiden verityötä. —
1 SANANSAATTAJA.Se tehkää; Orleans on piiritetty,Ja heikko meidän armeija ja raihnas;Salisburyn kreivi vahvistusta vaatii:Voi tuskin väkens' estää kapinasta,Kun moinen häll' on vastass' ylivoima.
EXETER.Valanne Henrikille muistakaa:Kokonaan joko kukistaa DauphinTai nöyräks ikeen alle taivuttaa.
BEDFORD.Sen kyllä muistan; jäähyväiset lausunJa menen heti varustautumaan.
(Menee.)
GLOSTER.Ja minä joutuun Toweriin tykistöäJa varastoja tutkimaan; ja sittenKuninkaaks huudan nuoren Henrikin.
(Menee.)
EXETER.Minä Elthamiin luo nuoren kuninkaan:Hänelle olen hoitajaksi pantu,Ja hänen turvaans' siellä parhain valvon.
(Menee.)
WINCHESTER.Jokaisella on virkansa ja työnsä;Min' olen jouten, ei jää mitään mulle.Mut laiskajaakkona en viru kauan:Koht' Elthamista pois vien kuninkaanJa itse istun ohjaksissa maan.
(Menee.)
Toinen kohtaus.
Ranska. Orleansin edustalla.
(Torventoitaus. Kaarle sotajoukkoineen, Alençon, Reignier y.m.).
KAARLE.Maan päällä Marsin todellinen kiertoNiin tuntematon on kuin taivaallakin:Englantilaisten puoleen äsken loisti,Nyt meille hymyilee, kun voiton saimme.Tärkeimmät kaupungit on kaikki meidän. —Täss' Orleansin luona lystiks ollaan;Nälkäiset, aaveenkalvaat engelsmannitMeit' ahdistavat tunnin kuukaudessa.
ALENÇON.Kaipaavat häränpaistiaan ja lientään;Jos heit' et hevos-aasin lailla ruokiJa sido kauravakkaa kuonon alle,Niin retkaavat kuin upotetut hiiret.
REIGNIER.Heretköön piiritys! Miks nahjustella?Pelätty Talbothan on vankina;Jälellä vain on hullu Salisbury,Ja kiukkuunsa hän pian pakahtuu,Kun sotureita on ja rahaa vailla.
KAARLE.Hälytys soimaan! Hyökätkäämme päälle!Maanmiesten kaatuneitten kunniaksi!Sen anteeks annan, jos mun surmaa ken,Jos väistyn tuumaakaan tai pakenen.
(Menevät.)
(Aseiden kalsketta. Hyökkäyksiä. Peräytymistä. Kaarle,Alençon, Reignier y.m. palaavat.)
KAARLE.Moist' onko nähty? Moista väkeä?Pelkurit! Koirat! Paennut en oisi,Mut jättivät mun vihollisen suuhun.
REIGNIER.Salisbury teurastaa kuin vimmattu,Hän tappelee kuin päiviins' suuttuneena;Muut loordit, niinkuin ahnaat jalopeurat.Karkaavat meihin niinkuin saaliin kimppuun.
ALENÇON.Maanmiehemme Froissardin mukaan kasvoi,Kun Edward kolmas eli, EnglannissaOlivereja vain ja Rolandeja.Nyt vielä todemmin voi samaa väittää:Nyt Simsoneja vain ja GoliathejaSe sotaan laittaa; kymment' yksi vastaa.Luut on ja nahka heissä vain; ken luulis.Ett' uljuut' on ja mieltä moista heissä?
KAARLE.Pois lähtekäämme. Hurjapäitä ovat,Ja nälkä heidän intoaan vain kiihtää.Ma heidät tunnen vanhastaan; he ennenMuraksi muurit hampain kalvavat.Kuin piirityksestä he luopuvat.
REIGNIER.Aseissaan jokin konstilaitos piileeKuin kellossa, ett' yhtenään ne lyövät;He muuten eivät mitenkään vois kestääParhaaksi katson jättää heidät rauhaan.
ALENÇON.No, tehdään se.
(Orleansin Bastardi tulee.)
BASTARDI.Missä on Dauphin prinssi? Uutta tiedän.
KAARLE.Bastardi Orleans, kolmin kerroin terve!
BASTARDI.On synkkä katseenne ja poski kalvas;Tuon saiko aikaan viime tappionne?Rohkeutta, Dauphin? Apu lähell' on:Tuon mukanani tänne pyhän neitseen.Mi taivaalt' ilmestyksen kautta saanutOn käskyn keskeyttää piirityksenJa ajaa engelsmannit Ranskanmaasta.Syvemp' on häness' ennustuksen henkiKuin Rooman yhdeksässä sibyllassa;Hän tietää mennehet ja tulevat.Kutsunko tuon? Sanani uskokaa,Ne ovat pettämättömät ja todet.
KAARLE.Hänet kutsu.(Bastardi menee.)Koittaaksemme mahtiaan,Sa, Reignier, asetu Dauphinin paikkaan;Kysele jyrkästi ja tuimaan katso!Näin urkimme, mik' äly häness' asuu.
(Vetäytyy syrjään.)
(La Pucelle, Bastardi ja muita tulee.)
REIGNIER.Soma impi, sinäkö teet ihmeitä?
PUCELLE.Reignier, sinäkö mua pettää aiot?Miss' on Dauphin? — Käy kätköstäsi esiin;Sun tunnen, vaikk' en koskaan sua nähnyt.Älä säiky, multa peitossa ei mikään;Puhella kanssas soisin kahden kesken. —Pois, loordit; yksin meidät jättäkää.
REIGNIER.Hän hyvin kestää ensi hyökkäyksen.
PUCELLE.Dauphin, min' olen tytär lampurin,Älyni varttunut ei taidoiss' ole.Suvainnut taivas on ja pyhä äitiValaisten paistaa halpaan säätyyni.Näet, hentoja kun lampaitani kaitsinJa päivä paahtoi poskia, niin mulleSuvaitsi jumal'-äiti ilmestyäJa täyden majesteetin hahmossaMun käski heittää halvan toimeniJa turmiosta maani pelastaa;Apua lupasi ja menestystä,Kun täydess' ilmeni hän kunniassaan;Ja minun, ahavoituneen ja mustan,Valeli kirkkailla hän säteilläänJa loi tään kauneuden, jonka näette.Kysele multa mitä ikänään,Niin miettimättä vastaan; taistelussaMun uljuuttani koittele, jos tohdit,Niin näet, ett' olen enemmän kuin nainen.Siis luota minuun: onni siunaa sinut.Jos sotatoverikses otat minut.
KAARLE.Puheesi ylvä mua hämmästyttää;Mut miehuuttasi tahdon koitella:Käy kaksintaisteluun mun kanssani.Jos siinä voitat, niin on puhees totta;Jos et, niin vähääkään en sinuun luota.
PUCELLE.Olen valmis; miekka terävä on tässä,Lappeella kummallakin viisi liljaa;Katriinan kirkkomaalta TourainestaMuun rautaromun joukosta sen löysin.
KAARLE.Jumalan nimeen siis! En naista pelkää.
PUCELLE.Ja minä miest' en koskaan pakene.
(Taistelevat.)
KAARLE.Pidätä kätes! Olet amatsooni,Deboran miekalla sa taistelet.
PUCELLE.Mua jumal'-äiti auttaa, muuten oisinMa liian heikko.
KAARLE.Ken sua auttaneekin.Niin sinun minua nyt auttaa täytyy.Minussa halu hehkuu hillitön;Sa käteni ja sydämmeni voitit.Ihana Pucelle, se jos nimes on,Mun salli orjas olla, eikä herras;Niin, Ranskan Dauphin sitä sulta pyytää.
PUCELLE.En lemmen pauloihin saa heittäytä;Mun toimeni on pyhittämä taivaan.Kun ensin vihamiehes karkoitan,Sitt' aika aatella on hyvitystä.
KAARLE.Luo orjaas armon katse kuitenkin.
REIGNIER.Kauanpa näyttää prinssi pakinoivan.
ALENÇON.Hän varmaan tutkii tytön munaskuut.Näin kauan haastelu ei muuten kestäis.
REIGNIER.Mennäänkö väliin? Hän ei tiedä määrää.
ALENÇON.Me emme tiedä, mikä hällä määrä;On viekas viettelemään naisen kieli.
REIGNIER.Miss' ootte, prinssi? Mitä aattelette?Jätämmekö vai emme Orleansin?
PUCELLE.Ei, sanon minä, pelkurit te raukat!Viimeiseen taistelkaa; ma teitä kaitsen.
KAARLE.Se sana pitää; loppuun taistelkaamme.
PUCELLE.Valittu olen vitsaks Englannin.Pelastan kaupungin tän' yönä vielä:Syyssuven saatte, pyhän Martin kesän,Kun minä tähän sotaan rupean.On maine niinkuin rengas vedessä,Jok' yhä laajenee ja laajenee,Siks että levitessään tyhjään haihtuu.Englannin rengas päättyi Henrikkiin,On haihtunut sen ympäröimä maine.Nyt olen kuin se ylvä voittolaiva,Miss' Caesar kulki kera onnensa.
KAARLE.Jos Mahometin innostutti kyyhky,[3]Niin sinut innostuttanut on kotka.Ei Konstantinon äiti Helena,Pyhän Filipin ei tyttäret[4] sua voita.Sa maahan tullut kirkas Venus-tähti,Kuink' oikein nöyrästi sua palvelisin?
ALENÇON.Pois viipy! Avuks kaupungille!
REIGNIER.Vaimo,Pelasta, miten taidat, kunniamme!Karkoita heidät OrleansistaJa tule siten kuolemattomaksi.
KAARLE.Koht' yrittämään käymme. Joutuun tulkaa!Jos pettää hän, en profeetoita usko.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus,
Lontoo. Towerin linna.
(Portin edustalle tulee Gloster palvelijoineen,siniset takit yllä.)
GLOSTER.Käyn tarkastamaan Toweria. Siit' asti,Kuin Henrik kuoli, varon kavallusta. —Miss' ovat vartijat, kun heit' ei näy?Avatkaa portit! Gloster täällä huutaa.
(Palvelijat kolkuttavat.)
1 VARTIJA (sisäpuolella). Ken siellä kolkuttaa niin käskevästi?
1 PALVELIJA. Se jalo Glosterin on herttua.
1 VARTIJA (sisäpuolella). En päästä sisään, olkoon vaikka ken.
1 PALVELIJA. Näin vastaatko sa vallanholhojalle?
1 VARTIJA (sisäpuolella). Jumala häntä holhokoon; näin vastaan; Me emme muuta tee kuin mik' on käsky.
GLOSTER.Vai käsky? Kuka muu, kuin minä, käskee?Muut' onko vallanholhojaa kuin minä?Mun vastuullani portti murtakaa!Näin likaisetko ryötykset mua pilkkaa?
(Glosterin miehet ryntäävät porttia vastaan.Komendantti Woodville lähestyy porttia.)
WOODVILLE (sisäpuolella).Mitä melua? Tääll' onko pettureita?
GLOSTER.Teidänkö äänen kuulen, linnan herra?Avatkaa portti, Gloster tahtoo sisään.
WOODVILLE (sisäpuolella).Anteeksi, armo, avata en saa;Sen kielsi Winchesterin kardinaali.Hän antoi jyrkän käskyn, ett'en sisäänSaa teitä päästää enkä teikäläistä.
GLOSTER.Sa pelkuri, mua hänkö parempi?Kopea Winchester, tuo pöyhkä pappi,Jota ei Henrik-vainaa sietää voinut?Et pelkää Jumalaa, et kuningasta;Heti avaa, tai sun ulos minä suljen.
1 PALVELIJA. Avatkaa portti vallanholhojalle; Se murretaan, jos ette väleen joudu.
(Winchester tulee palvelijoineen, kaikki ruskeihin puettuina.)
WINCHESTER.Haa, vallan-ahnas Humphrey! Mitä aiot?
GLOSTER.Kolipää pappi, pääsyn multa kiellät?
WINCHESTER.Niin teen, sa viekas vallan valtaaja,Mut maan ja vallan holhoja et suinkaan!
GLOSTER.Takaisin sinä, julki kavaltaja!Sa, joka Henrik-vainaan tappaa aioitJa jolta synninkuitin portot saavat;[5]Leveässä kardinaali-hatussasiMa sua seulon, noin jos yhä uhmaat.
WINCHESTER.Takaisin, sinä! Min' en tuumaa väisty;Damaskus olkoon tää,[6] ja sinä Kain;Nyt tapa Abel-veljesi, jos tahdot.
GLOSTER.En sua tappaa tahdo, pois vain ajaa;Kuin lasta kastehameessa sua kannanPois punakaavussas, noin ilman muuta.
WINCHESTER.Koitappas vain! Sua uhmaan vasten suuta.
GLOSTER.Vai uskallat? Mua uhmaat vasten suuta? —Miekkaanne, miehet! Turvaa tääll' ei muuta.Sini- ja rusotakit vastakkain! —Kavahda partaas, pappi!(Gloster ja hänen miehensä hyökkäävät piispan päälle.)Sitä aionMa nyhtää ja sua kelpolailla piestä.Maan tomuun kardinaali-hattus poljen,Ja paavin uhalla ja kirkon arvonSua leukapielist' ees-taas riepotan.
WINCHESTER.Paaville siitä vastata saat, Gloster.
GLOSTER.Winchester-hanhi; Nuora tänne, nuora!Pois heidät pieskää, kaikki yhteen heittoon!Susi lammasvaatteissa, sun minä peittoon.Rusotakit, pois! Pois, puna-teeskentelijä!
(Glosterin miehet ajavat pois kardinaalin miehet.Keskellä melskettä tulee Lontoon lordmajori palvelijoineen.)
LORDMAJORI.Hävetkää, loordit! Esivallan miehet,Noin riettaastiko rauhan rikotte?
GLOSTER.Lordmajor, vait! Et loukkaustani tunne:Tuo Beaufort, jok' ei kuningasta pelkää,Ei Jumalaa, on Towerin anastanut.
WINCHESTER.Tuo Gloster, porvariston vihamies,Jok' etsii sotaa vain, ei koskaan rauhaa,Verottain yhä vapaat kukkaronne;Jok' uskontoa koittaa kukistaa,Siks ett' on vallanholhoja hän muka;Hän Towerist' ottais aseita ja rupeisKuninkaaks itse, syrjäyttäin prinssin.
GLOSTER.En vastaa sanoilla, vaan iskuilla.
(Joutuvat taas käsikähmään.)
LORDMAJORI.Täss' ilmiriidassa ei mulla muutaKuin julkitiedoks antaa julistus, —Lainpalvelija, huuda minkä jaksat.
LAINPALVELIJA. "Kaikki ja jokainen, jotka tänne ovat tänäpäivänä ase kädessä kokoon tulleet vastoin Jumalan ja kuninkaan rauhaa, vaaditaan ja käsketään, hänen korkeutensa nimessä, lähtemään itsekukin kotiinsa eikä tästä lähtien kantamaan, pitelemään tai käyttämään miekkaa, asetta tai tikaria, hengenrangaistuksen uhalla."
GLOSTER.Lakia min' en pura, kardinaali;Mut kun sun kohtaan, sisuni ma puran.
WINCHESTER.Se kohtaus se tullee kalliiks sulle;Tään päivän työn saa sydänveres maksaa.
LORDMAJORI.Jos ette lähde, kutsun kurikoita.Tuo kardinaali riettaamp' on kuin piru.
GLOSTER.Lordmajor hyvästi! Teet virkas vain.
WINCHESTER.Sa, inhottava Gloster, varo päätäs;Sen aion sulta ottaa ennen pitkää.
(Menevät.)**LORDMAJORI.Nyt vaara ohi on, nyt voimme mennä, —Jes sentään, kuin tuo aatelisto melskaa!Minä vuoteen neljäänkymmeneen en vaanTapellut vielä ole kertaakaan.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Ranska. Orleansin edustalla.
(Tykkimies ja hänen poikansa tulevat muurille.)
TYKKIMIES.Orleans on saarrettu; sen tiedät, poika.Ja brittein halluss' esikaupunki.
POIKA.Sen tiedän, isä; usein heitä ammuin,Mut, paha kyll', ei luoti sattunut.
TYKKIMIES.Mut nyt se sattuu; tee vain niin kuin käsken:Päätykkimies min' olen kaupungissa,Ja suosin vuoks mun täytyy jotain tehdä.Vakoojat prinssin kertoi, että brittiOn esikaupungissa varusteessaJa salavihkaa rautahäkin takaaTornista tuosta kaupunkia vaaniiJa tutkii, miten sieltä meitä parhainHätyyttäis hyököllä ja ampumalla.Tätäpä kiusaa ehkäistäkseniPäin tornia ma kenttätykin käänsinJa kolme päivää tässä väijyilin,Heit' eikö ilmaantuis. Nyt sinä väijy,Kun min' en kauemmin voi viipyä.Jos jonkun näet, tuo joutuun sana mulle,Mun tapaat luona linnanpäällikön.
(Menee.)
POIKA.Sen lupaan, isä; olkaa huoletta.Jos heidät näen, niin säästän teiltä vaivan.
(Erään tornin yläkerrokseen ilmestyvät Salisbury ja Talbot,sir William Glansdale, sir Thomas Gargrave y.m.)
SALISBURY.Talbot, eloni, iloni, taas sun näen!Mitenkä vankina sua kohdeltiin?Ja millä keinoin pääsit vapahaksi?Puhellaan täällä tornin harjalla.
TALBOT.Bedfordin herttualla oli vanki,Nimeltä uljas Ponton de Santrailles;Mun häneen vaihtoivat ja lunastivat.Ivalla kerran kehnoon miekkamieheenMun vaihtaa aikoivat, mut kopeanaMa kielsin sen ja vaadin ennen surmaaKuin tulla kaupatuksi koiran hintaan.Lunastus tuli vihdoin toivon mukaan.Mut, voi! tuo viekas Fastolfe mielen murti.Ma paljain nyrkein hänet tappaisin,Jos nyt vain hänet kourihini saisin.
SALISBURY.Mut sano, miten sua kohdeltiin.
TALBOT.Ivalla, pilkalla ja solvauksilla.Yleisön silmänhuviks kuljettivatMua julkisilla toripaikoilla,Sanoen: tässä on se Ranskan hirmu,Se mörkö, jota lapset kammoi niin.Riistäydyin vartijaini käsist' irtiJa kaivoin kynsin maasta kiviä,Häpeäni katsojiin ne heittääkseni.Näköni julma toiset säikytti;Pois kaikki kaikkos pelost' äkkisurman.Ei rautamuurit mulle kyllin varmat;Niin nimeäni peljättihin, ettäMun luultiin voivan taittaa terästangotJa timanttiset portit murskata.Valitut pyssymiehet vahdiks pantiin;Ne joka hetki mua kiertelivät;Ja vuoteellani jos vain liikahdin,Oli luoti valmis sydäntäni varten.
SALISBURY.Surettaa kärsimyksiäsi kuulla.Mut runsaan heille valmistamme koston.Orleansiss' on nyt illallisen aika:Häkistä tästä luen joka miehenJa näen ranskalaisten varustukset.Kas tuonne! Hauska näky sulle varmaan. —Sir Thomas Gargrave ja sir William Glansdale,Sanokaa suoraan mulle arvelunne:Mihin on kohtaan paras kääntää tykit?
GARGRAVE.Kai pohjoisporttiin; siell' on aatelisto.
GLANSDALE.Minusta paras sillan varustuksiin.
TALBOT.Ei, paras nälkäyttää kaupunkiTai heikontaa se pienill' otteluilla.
(Laukaus kaupungista. Salisbury ja sir Thomas Gargrave kaatuvat.)
SALISBURY.Armahda, Herra, syntisiä meitä!
GARGRAVE.Armahda, Herra, mua onnetonta!
TALBOT.Mik' äkkiturma meidät yllätti?Puhu, Salisbury, jos puhua sa saatat;Kuin voit sa, sankarien esikuva?Yks silmä poissa ja toinen poski! —Kirottu torni! Kirottu se turman käsi,Jok' aikaan sai tään synkän näytelmän!Salisbury kolmettoista voitot voitti;Hält' oppi Henrik viides sotataidon:Niin kauan kuin vain rummut soi ja torvet,Sen miehen miekka iskemäst' ei laannut. —Elätkö, Salisbury? Vaikk' on kieles mykkä,Viel' yhden silmän taivaan armon puoleenKohottaa saatat: aurinkokin katsooYhdellä silmäll' yli maailman. —Jos Salisburyltä armos kiellät, taivas,Niin yhtäkään älä ihmist' armahda! —Pois ruumis viekää! Hautaan sitä autan. —Sir Thomas Gargrave, elätkö sa vielä?Luo silmäs Talbotiin ja haasta hälle!Tää lohtu, Salisbury, henkes virkistäköön!Et kuolla saa sa, kunnes —Kädellään viittoo, mulle hymyilee,Kuin sanoisi: "Kun erkanen ja kuolen,Niin kostaa muista ranskalaisille."Sen teen, Plantagenet!Kuin Neero luuttua ma soittelenJa katson palavia kaupungeita.Mun pelkkä nimeni on Ranskan tuho.(Sotahuutoja. Ukkosta ja salamoita.)Mit' ääntä? Mikä jyry ilmassa?Mist' onkaan tämä meteli ja melske?
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.Mylord, mylord, jo nostaa Ranska päätään,Dauphin ja eräs Jeanne la Pucelle —Pyhä ja uuden uusi naisprofeetta —Avuksi tänne tuovat suuren voiman.
(Salisbury huokaa.)
TALBOT.Haa, kuules, Salisbury huokaa kuollessaan!Sydäntään särkee, kun ei saa hän kostaa. —Min' olen sulle Salisburynä, Ranska.Pucelle tai pussu, delfiini tai Dauphin,Ulos sydämmenne ratsuillani survon,Ravaksi aivonne ma sekoitan. —Telttaansa Salisbury viekää; sitte nähdään,Mit' uskaltaa nuo Ranskan pelkurit.
(Menevät, kantaen pois ruumiit.)
Viides kohtaus.
Sama paikka. Kaupunginportin ulkopuolella.
(Miekankalsketta. Taistelua. Talbot ajaa Dauphinia takaa ja pakottaa hänet peräytymään; sitten tulee Jeanne la Pucelle, ajaen englantilaisia edellään. Talbot palaa.)
TALBOT.Mihin voima, tarmo, miehuus mult' on mennyt?Väkemme väistyy, estää sit' en voi.Sit' ajaa pakoon panssaroitu nainen.(La Pucelle palaa.)Tuoss' on hän, tuossa. — Kanssas ottelen;Piru tai pirun äiti, pidä puoltasiMa suonta sinust' isken; olet noita;[7]Se sielus vieköön, jota palvelet.
PUCELLE.Tule, tule! Minä sinut nöyryytän.
(Taistelevat.)
TALBOT.Näin, taivaat, sallitteko hornan voittaa?Vaikk' into jännitetty poven särkisJa käsivarret lohkeis harteista,Niin kyllä kesytän tuon korskan porton.
PUCELLE.Hyvästi, Talbot! Viel' ei aikas tullut;Mun täytyy kaupunkia evästää.Mua tavoita, jos voit; en voimaas pelkää.Nälkäistä laumaas mene virkistämään;Salisburyn testamentti valmiiks tee;Tää voitto meidän on, ja monta muuta.
(La Pucelle menee sotajoukkoineen sisään kaupunkiin.)
TALBOT.Mun pääni pyörii niinkuin myllynratas;En tiedä, missä olen, mitä teen.Pelolla, eikä voimall', ajaa porttoVäkemme pakoon, Hannibalin lailla,Ja voittaa, miten tahtoo. MehiläistäNäin avulla ja kyyhkyläistä löyhkäll'Ajetaan pesästänsä. KiihkostammeEnglannin koiriks meitä sanoivat;Nyt kiljuen kuin pennut pakenemme.(Lyhyt-aikaista miekankalsketta.)Maanmiehet! Uuteen taisteluun, tai muutenPois jalopeurat kilvest' Englannin,Te äpärät, ja pankaa lampaat sijaan!Niin arkoen ei lammas pakoo sutta,Ei hevonen, ei härkä tiikeriä,Kuin entisiä orjianne te.(Miekankalsketta. Uusi ottelu.)Ei apua. — Pois joutuun vallituksiin!Salisburyn surman hyväksytte kaikki,Kun kukaan ei käy häntä kostamaan. —Pucelle on päässyt sisään Orleansiin,Meit' uhmaten ja ponnistuksiamme.Oi, Salisbury, jos kanssas saisin kuolla!Nyt täytyy häpeästä pääni peittää.
(Miekankalsketta. Peräytymistä. Talbot joukkoineen poistuu.)
Kuudes kohtaus.
(Muureille tulee la Pucelle, Kaarle, Reignier,Alençon ja sotureita.)
Torventoitaus.
PUCELLE.Lippumme muureille nyt liehumaan!Orleans on engelsmanneilt' anastettu.Sanansa pitänyt on Jeanne Pucelle.
KAARLE.Sa jumal-olento, Astraean tytär,Kuink' ylistää sua voinkaan tästä työstä!On puhees kuin Adoniin yrttitarha,[8]Jok' eilen kukki, hedelmäss' on tänään. —Naisprofeetastas ylvä ole, Ranska! —Takaisin Orleansin valloitimme;Maa onnea niin suurt' ei ole nähnyt.
REIGNIER.Miks, Dauphin, kaupungin ei kellot soi?Nyt porvaristo ilotulen tehköön.Kaduilla kemuilkoon ja juhlikoonIlosta, mink' on taivas meille suonut.
ALENÇON.Ilo ja riemu koko Ranskan täyttää,Kun saa se tiedon meidän urhotöistä.
KAARLE.Jeanne voiton voittanut on, enkä minä;Siks kanssani hän kruunun jakakoon;Ja valtakunnan kaikki papit, munkitHänt' ylistelkööt laulukulkueissa.Upeemman hälle pyramiidin nostanKuin Rhodopen tai Memphiin[9] konsanaan;Ja muistoksensa, kun hän kerran kuolee,Tomunsa uurnass' uhkeammassa,Kuin kallis Dareion juveelilipas,Juhlissa viedään Ranskan kuningastenJa kuningattarien edellä.Ei enää Sanct Denis'tä rukoilla,Jeanne la Pucelle nyt pyhimys on Ranskan.Komean juhlan teemme nyt ja rikkaan,Kun voiton saimme suuren, mainehikkaan.
(Torventoitauksia. Menevät.)
Ensimmäinen kohtaus.
Sama paikka.
(Kersantti ja kaksi vahtisotamiestä tulevat portista.)
KERSANTTI.Nyt vahtipaikkaanne, ja varull' olkaa.Jos kuuluu melua tai sotureitaKäy kohti muureja, niin heti tietoPäävahtiin tuokaa.
1 VAHTISOTAMIES.Kyllä, kersantti.(Kersantti menee.)Näin palvelija-raukat saavat seistäSateessa, kylmässä ja pimeässä,Kun muut ne rauhass' uinuu vuoteessaan.
(Talbot, Bedford ja Burgund tulevat sotajoukkoineen;ryntötikkaat mukana; heikkoa rumpujen pärrytystä.)
TALBOT.Niin, valtias, ja mahtava Burgund, —Te, joiden tulon kautta meihin liittyyWallon ja Picardie ja Artois —Tän' onnen yönä huoleton on Ranska,Kun juonut, mässännyt on kaiken päivää;Hyväksi käyttäkäämme tilaisuuttaJa kostakaamme heille petoksensa,Jonk' aikaan juoni sai ja hornan taika.
BEDFORD.Sa, Ranska, pelkuri! — Kuink' arvotontaEpäillä omaa tarmoaan ja liittoonRuveta velhojen ja hornan kanssa!
BURGUND.Ei pettureilla koskaan muuta seuraa.Ken on tuo Pucelle, jota kehutaanNiin puhtaaks?
TALBOT.Tyttö, sanovat.
BEDFORD.Vai tyttö?Noin miehuullinen!
BURGUND.Suokoon Jumala,Ett'ei hän miehenä viel' ilmesty,Jos Ranskan lipun alle asettuu hänTäys-asuisena, kuin on alkanutkin.
TALBOT.Manatkoot henkiä ja juonitelkoot.Jumal' on linnamme! Se valtanimiSuo meidän murtaa nämä vuoriseinät.
BEDFORD.Ala, uljas Talbot; me sua seuraamme.
TALBOT.Ei kaikki yhtä haavaa; minustaParempi rynnätä on eri teitä,Niin että, jos ei toisen onnistu,Voi toinen kestää paikassaan.
BEDFORD.Hyv' on;Minä hyökkään tuohon nurkkaan.
BURGUND.Minä tuohon.
TALBOT.Ja tässä Talbot ryntää taikka kaatuu. —Nyt, Salisbury ja oikeus Henrikin,Tän' yönä teidän puolestanne näytän,Ett' olen kummallekin uskollinen.
(Englantilaiset nousevat ryntötikkaita myöten muureille,huutaen "pyhä Yrjö!" ja "eläköön Talbot!" ja hyökkäävätkaikki kaupunkiin.)
VAHTISOTAMIES (sisäpuolella.)Aseihin! Joutuun! Vihollinen hyökkää.
(Ranskalaiset juoksevat paitasillaan muurien yli. Eritahoilta tulevat Bastardi, Alençon, Reignier, toisetpuoleksi puettuina, toiset pukemattomina.)
ALENÇON.Mitä, loordit? Pukematta?
BASTARDI.Pukematta,Ja iloisna, kun näinkin pelastuimme.
REIGNIER.Olikin aika herätä ja nousta,Kun hälytys jo kuului ovellamme.
ALENÇON.Siit' asti kuin ma toimiss' olen ollut,En ennen sotahankkeest' ole kuullutNäin rajusta ja hurjanrohkeasta.
BASTARDI.Se Talbot lienee itse hornan henki.
REIGNIER.Jos ei, niin taivas häntä varmaan suosii.
ALENÇON.Kas, tuossa Kaarle! Kuinka lie hän päässyt?
(Kaarle ja la Pucelle tulevat.)
BASTARDI.Haa, hänt' on vartioinut pyhä Jeanne.
KAARLE.Tää onko juonta, sinä viekas nainen?Oletko ensin meitä mielistellytVähällä voitolla, nyt hankkiaksesHäviön kymmenesti suuremman?
PUCELLE.Miks Kaarle ystävälleen kiivastuu?Mull' olisiko aina sama voima?Jos valveilla ja maatessa en voita,Niin mua syytetään ja moititaan. —Soturit kähläät! Huono vahdinpitoOn tämän äkkiturman tuottanut.
KAARLE.Syy oli teidän, herttua Alençon:Yövahdin päällikkönä oisi teidänParemmin tullut täyttää tehtävänne.
ALENÇON.Jos kaikk' ois piiriään niin vartioinneet,Kuin minä käskyssäni olevaa,Ei tätä häpeää ois meille tullut.
BASTARDI.Mun oli vartioittu.
REIGNIER.Minun myöskin.
KAARLE.Ma itse kuljin melkein kaiken yötäPucellen piirissä ja omassaniJa pidin tarkkaa vahtivuoroista.Miten ja mistä tunkivat he sisään?
PUCELLE.Huonosti vartioidun paikan varmaanHe löysivät ja siitä ryntäsivät.Ja nyt ei meillä muuta neuvoaKuin koota hajan menneet soturimmeJa laittaa heille turmaks uudet juonet.
(Sotahuutoja. Englantilainen soturi tulee huutaen:"Talbot eläköön! Talbot eläköön." He pakenevat,jättäen vaatteensa.)
SOTURI.Mä kauniist' otan mitä jättävät.Mun miekkanani Talbotin on nimi.Tukuttain saalist' olen anastanut,Ei muuta aseena kuin tämä nimi.
(Menee.).
Toinen kohtaus.
Orleans. Kaupungin sisällä.
(Talbot, Bedford, Burgund, eräs sotapäällikkö ja muita tulee.)
BEDFORD.Jo päivä koittaa; paennut on yö,Mi pikimustaan vaippaan peitti maan.Heretköön ajo, paluutorvi soikoon!
(Paluutorvea soitetaan.)
TALBOT.Nyt tuokaa ruumis vanhan SalisburynJa tuohon turulle se asettakaaKeskelle tätä kiron kaupunkia. —Sielulles lupaukseni nyt täytin:Joka verentipasta, min vuodatit,Viis ranskalaista vähintäin on kuollut;Ja jotta näkis polvet nousevat,Mikä tuho kostokses on tapahtunut,Isoimpaan templiin täällä holvihaudanRakennan, mihin ruumis siunataan;Ja siihen kaikkein nähtäväksi piirrän,Kuink' Orleans ryöstettiin, ja mikä luihuusIkävän kuolemasi aiheutti,Ja mikä kauhu olit Ranskalle.Mut tässä verilöylyss' ihmeeksiEi nähty armollista DauphiniaJa urhotartaan, siveää Johannaa,Ja juoniliitosta ei muitakaan.
BEDFORD.Sanotaan että, taistelu kun alkoi,Äkisti syösten laiskan-vuoteeltaan,Mieslaumain lävitse ja yli muurinKedolle karkasivat suoraapäätä.
BURGUND.Mikäli nähdä voin yön sumultaJa savulta, niin itse minä varmaanDauphinin karkoitin ja armahansa,Käs'kädessä kun juosten tulivatKuin pari rakastavaa kyyhkyläistä,Jotk' yötä, päivää yhdess' ovat aina.Kun tääll' on kaikki hyvin, täysin voiminHeit' ajakaamme takaa.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.Terve, loordit?Ken tässä ruhtinaallisessa seurass'On uljas Talbot niminen, se, jokaOn töistään kuulu kautta koko Ranskan?
TALBOT.Min' olen Talbot; kuka mulle puhuu?
SANANSAATTAJA.Se siveä Auvergnen kreivinna,Ihaillen hiljaa mainettasi, pyytää,Suur' loordi, että suvaitseisit käydäHalvassa hänen asuinlinnassaan,Jott' ylpeillä hän saisi, ett' on nähnytSen miehen, jonka mainett' ilmat raikuu.
BURGUND.Vai niin! No, nythän tämä sotaleikkiRauhaisaks muuttuu huvinäytelmäksi,Kun naiset meitä vaatii yhdyntään. —Noin sievä pyyntö ei lie hyljättävä.
TALBOT.Ei suinkaan; kaikki maailman kun miehetEi puhetaidollaan saa mitään aikaan,Niin voiton ottaa naisen lempeys. —Siis sano, että nöyrimmästi kiitänJa alamaisen käynnin luonaan teen. —Arvoisat herrat, tuletteko mukaan?
BEDFORD.Ei mitenkään, se sopivaa ei ois:Sanotaan, että kutsumaton vierasOn tervetullein silloin kuin hän lähtee.
TALBOT.Vai niin; ei muuta siis, kuin että yksinKokea saan tuon naisen suosiota. —Kapteeni, kuulkaa!(Kuiskaa.)Ymmärrättehän?
KAPTEENI.Kyll', arvon loordi; olen samaa mieltä.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Auvergne. Linnan piha.
(Kreivinna ja portinvahti tulevat.)
KREIVINNA.Sa, portinvahti, muista mitä käskin;Ja kun se tehty on, tuo avain mulle.
PORTINVAHTI.Kyll', armollinen rouva.
(Menee.)
KREIVINNA.On juoni valmis; jos käy hyvin kaikki,Niin tästä työstä tulen yhtä kuuluksKuin Kyroksenkin surmaaja Tomyris.Suur' on tuon peljättävän miehen maine,Ja urhotyönsä yhtä kuuluisat.Todistaa tahtois silmä korvan kanssa,Ett' oikein tätä ihmett' arvioisi.
(Sanansaattaja ja Talbot tulevat.)
SANANSAATTAJA.Toivonne mukaan, armollinen rouva,Lord Talbot tässä nyt on kutsustanne.
KREIVINNA.On tervetullut. Mitä? Tuoko hän?
SANANSAATTAJA.On oikein, rouva.
KREIVINNA.Tuoko Ranskan vitsa?Se Talbot, jolla on niin hirmu nimi,Ett' äiti sillä lastaan vaientaa?Tarua, näen ma, huhu on ja väärä;Ma toivoin näkeväni HerkuleenTai uuden Hektorin, ja tuiman muodon,Leveät hartiat ja vahvat raajat.Ah, tuohan laps on, turha kääpiö;Noin hintelä ja kurtistunut kyysäEi vihamiestä niin voi säikyttää.
TALBOT.Uskalsin, rouva, teitä häiritä;Vaan koska armollenne nyt ei sovi,Niin voinen jättää käynnin toiseen aikaan.
KREIVINNA.Mit' aikoo nyt hän? — Kysy, minne matka.
SANANSAATTAJA.Lord Talbot, jääkää; armo tahtois tietää,Mik' äkkinäiseen lähtöönne on syynä.
TALBOT.No niin, kun hänell' on niin väärä usko,Niin tahdon näyttää, ett' on Talbot täällä.
(Portinvahti tuo avaimet.)
KREIVINNA.Jos olet hän, niin olet vanki.
TALBOT.Vanki!Ja kenen?
KREIVINNA.Minun, verenahnas loordi;Siks sinut talooni ma viettelin.On kauan vallassani varjos ollut —Kuvasi tuolla riippuu taulustossa —Mut nyt käy samoin olemuksesi;Ma kahlehdin sun kätesi ja jalkas.Sun, joka monta vuotta hirmukourinMaan meiltä hävitit ja kansan tapoitJa miehet veit ja pojat orjuuteen.
TALBOT.Ha, ha, ha!
KREIVINNA.Nauratko, kurja? Vaikerratpa kohta.
TALBOT.Mua naurattaa, kun voitte luulla, rouva,Ett' Talbotista teill' on muu kuin varjo,Johonka julmuuttanne käytellä.
KREIVINNA.Kuin? Etkö ole Talbot?
TALBOT.Olen oikein.
KREIVINNA.Siis vallassani myös on olemus.
TALBOT.Ei, ei, vain oma varjoni ma olen;Petytte, tääll' ei olemukseni;Se, minkä näette, on vain pienin osaJa vähin määrä ihmishahmostani.Jos täydess' oisin luonnossani tässä,Niin valtava ma oisin jättiläinen,Ett'en ma mahtuis kattonnekaan alle.
KREIVINNA.Kas, siinä vasta ongelmoitsija!Tääll' on, ja tääll' ei ole kuitenkaan!Kuink' yhteen sopii moinen ristiriita?
TALBOT.Sen teille näytän heti paikalla.
(Puhaltaa torveensa, rummunpärrytystä kuuluu,ja sitten tykin laukaus. Portti murretaan auki,ja sotureita ryntää sisään.)
No, rouva hyvä? Joko uskotteEtt' oma varjonsa on Talbot vain?Täss' olemus on, jänteet, kädet, voimat,Joill' ylväät niskanne hän notkistaa,Hajoittaa linnat, kaataa kaupunkinne,Ja autioks ne tuhoo tuokiossa.
KREIVINNA.Mun julkeuteeni älä julmistu;Pahoilen, etten kunnioittavastiSua kohdellut, kuin oisi minun tullut.
TALBOT.Ei vaaraa, kaunis rouva; älkää väärinTalbotin mielialaa arvostelko,Niinkuin te ulkomuodost' erehdyitte.Tekonne minua ei loukannut,Ja muuta hyvitystä min' en vaadi,Kuin että suotte meidän viinejänneJa ruokianne hiukan maistella;Näet, sotureill' on aina hyvä maitti.
KREIVINNA.Sydämmest' aivan; kunniaks on mulleNiin suurta sankaria kestitä.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Lontoo. Templen puisto.[10]
(Somerset, Suffolk, Warwick, Richard Plantagenet,Vernon ja eräs lainoppinut tulevat.)
PLANTAGENET.Arvoisat loordit, miks näin vaikenette?Puhua totuutt' eikö kukaan tohdi?
SUFFOLK.Olimme Templess' äänekkäitä liiaks;Puutarha tää on paljon sopivampi.
PLANTAGENET.Sanokaa suoraan, minuss' eikö totuus,Ja vääräss' eikö Somerset, tuo suulas?
SUFFOLK.Min' olen patus lakiasioissa;En ole koskaan lakiin mukautunut,Siis lain nyt mukautan itseeni.
SOMERSET.Lord Warwick, erottakaa välimme.
WARWICK.Kahdesta haukast' äkkilentoisemman,Kahdesta koirast' isosuisemman,Kahdesta tapparasta terävämmän,Kahdesta hevosesta uljaamman,Kahdesta immest' ilosilmäisemmänVoin heikoll' älylläni erottaa;Lain hienon hienoist' ongelmist' en vaanTajua enempää kuin naakkakaan.
PLANTAGENET.Oh, mikä kohtelias varovaisuus!Niin alaston on puolellani totuus,Ett' umpisokeakin näkee sen.
SOMERSET.Mun puolellain niin hyväpukuinenSe on, niin selvä, loistava ja kirkas,Ett' itse kaihenkin se läpi kuultaa.
PLANTAGENET.Kosk' on niin jäykkä kielenne ja mykkä,Niin tuokaa merkill' ilmi mielenne:Ken aito aatelinen on ja puoltaaSukunsa kunniaa, hän taittakoon —Jos arvelee mun puhuneeni totta —Näin valkoruusun tästä pensaasta.
SOMERSET.Ken pelkäämätön on, eik' imartaja,Vaan totuutt' auttaa tahtoo, poimikoonTäst' orjantappurasta punaruusun.
SUFFOLK.Rusetta kammoksun ja, puhtahanaMatavan lieheen ruseesta, ma poiminPlantagenetin kanssa valkoruusun.
WARWICK.Somerset oikeass' on, sen ma sanon,Ja hänen kanssaan punaruusun poimin.
VERNON.Seis, hyvät loordit; ennen poimintaaSopikaa, että se, ken puolellensaVähimmän määrän ruususia saa,Se myöntäköön, ett' oikeass' on toinen.
SOMERSET.Hyvä Vernon, muistutus on paikallaan;Jos vähimmän saan minä, olen vaiti.
PLANTAGENET.Niin minäkin.
VERNON.Siis, nimess' oikeuden ja totuuden,Tään kalvaan neitseellisen kukan poiminJa valkoruusun puoleen kallistun.
SOMERSET.Varokaa, ettei sormeenne se pistä:Punaatte verin kukkanne ja käytteMun puolelleni vastoin tahtoanne.
VERNON.Jos mielipiteen tähden veri virtaa,Niin mielipide haavan parantaa;Näin samalla ma puolell' yhä pysyn.
SOMERSET.No, hyvä: lisää! Eikö vielä muita?
LAINOPPINUT.Jos oppini ja kirjani ei petä,Niin väärää asiaa te ajatte;Siis valkoruusun poimin minäkin.
PLANTAGENET.Somerset, missä nyt on todistus?
SOMERSET.Tupessa tässä miettii, miten kerranVerillä punaa valkoruusunne.
PLANTAGENET.Mut poskes meidän ruusujamme matkii:Pelosta kalpenevat, todistainEtt' oikeus on meissä.
SOMERSET.Plantagenet,Ei pelosta, vaan kiukusta, kun häpeinSun poskes meidän ruusuamme matkii,Vaikk' erhetystäs kielesi ei myönnä.
PLANTAGENET.Sun ruusussas on toukka, Somerset.
SOMERSET.Sun ruusussas on oka, Plantagenet.
PLANTAGENET.Terävä myös; sill' oikeuttaan se puoltaa,Kun sinun toukkas jäytää vääryyttään.
SOMERSET.Tää veriruusu saa kyll' ystäviä,Jotk' oikeiks näyttävät mun väitteeni,Kun näyttäytä ei tohdi Plantagenet.
PLANTAGENET.Kädessä tämä neitseellinen kukka,Sua, poika, ja sun liittokuntaas ilkun.
SUFFOLK.Ivasi muihin käännä, Plantagenet.
PLANTAGENET.Kyll', ylvä Poole: sua ilkun sekä häntä.
SUFFOLK.Siit' osani ma omaan kurkkuus työnnän.
SOMERSET.Pois, hyvä William Poole; tuo talonpoikaEi puhuttelun ole arvoinen.
WARWICK.Somerset, häntä loukkaat, jumal'auta!Lionel hänen esi-isäns oli,Clarencen kreivi, Edward kolmannen,Englannin hallitsijan, kolmas poika;Niin syvällä ei talonpojan juuret.
PLANTAGENET.Hän luottaa paikan pyhyyteen, ei muutenNoin tohtis puhua se maitomaksa.
SOMERSET.Sen kautta, joka loi mun, nämä sanatMa joka kristikunnan kolkkaan huudan:Kuningas-vainaan aikaan eikö kuollutIsäsi, Richard Cambridge, petturina?Se petos sunkin tahras; häväistynäPois sinut syöstiin vanhast' aatelista.Veressäs rikos elää; siks kuin taasSaat kunniasi, olet talonpoika.
PLANTAGENET.Isäni syytteess' oli, vaan ei syypää;Tuomittiin petoksesta kuolemaan,Vaan petturi ei ollut; paremmille,Kuin Somerset on, vielä näytän sen,Kun toivoss' aika kypsyy. Mitä tuleeItseenne sekä apuriinne Pooleen,Niin teidät merkin muistokirjaani,Tuon pilkan teille vielä kostaakseni.Varoitus mieleen pankaa, kavahtakaa.
SOMERSET.Olemme aina valmiit; tunnet meidätVäristä tästä vihamiehiksesiSit' uhallasi ystävämme kantaa.
PLANTAGENET.Ja tätä kukkaa, koston kalpeaa,Vihani, verta janoavan, merkiksMe, totta jumal'auta, ikuisesti,Minä ja puolueeni, kannamme,Siks kuin se joko haudassani kuihtuuTai kukkaan nousee suuruuteni tasaan.
SUFFOLK.No, jatka vain, ja vallanhimoos näänny.Hyvästi, kunnes vasta tavataan!
(Menee.)
SOMERSET.Sua seuraan, Poole. — Hyvästi, pöyhkä Richard!
(Menee.)
PLANTAGENET.Noin uhmaillaan! Ja kärsiä mun täytyy!
VERNON.Sen tahran, jonka sukuus heittivät,Pois pyyhkii parlamentti, joka riidatVälittää Glosterin ja Winchesterin.Jos ei sua silloin Yorkiks nimitetä,En enää minä tahdo Warwick olla.Mut merkiks, että paremmaks sun katsonKuin pöyhkän Somersetin tuon ja Poolen,Ma puoltajanas tätä kukkaa kannan.Täss' ennustan, ett' tämän päivän riita,Mi Templen puistoss' yltyi näin, viel' ajaaPuna- ja valko-ruusun verityöhönJa laittaa tuhansia kuolon yöhön.
PLANTAGENET.Oi, hyvä herra Vernon, kiitän teitä,Kun kukan mulle mieliks poimitte.
VERNON.Sit' aion teille mieliks aina kantaa.
LAINOPPINUT.Niin ikään minä.
PLANTAGENET.Kiitos, hyvä herra.Nyt iltaiselle; totena se pysyy,Ett' tämä riita vielä verta kysyy.
(Menevät.)
Viides kohtaus.
Sama seutu. Huone Towerissa.
(Mortimer tuodaan kantotuolissa, jota kaksi vanginvartijaa kantaa.)
MORTIMER.Vanhuksen heikon tarkat vartijat,Levähtää tässä suokaa kuolevaisen.Niin ruumiin ruhjonut on pitkä vankeus,Kuin oisin vasta päässyt piinapuista.Nää harmaat hapset, tuonen airuet,Kuin Nestor ijän huoliss' ikääntyneet,Ne tietää ett' on loppu Mortimerin.Nää silmät, niinkuin lamput, joista lopuss'On öljy, himmeten jo vartoo yötä.Surujen painost' uupua hartiat;Käs' ydytön, kuin kuiva viinipuu,Lahovat köynnöksensä maahan painaa.Mut jalka tuo, mi hervotonna hoippuu,Voimatta tätä tomumöhkää kantaa,Se lentämällä hautaan päästä sois,Jok' enää ainut lohtu mulle ois. —Mut sano, eikö lankoni jo tule.
1 VANGINVARTIJA.Richard Plantagenet hän kyllä tulee.Panimme sanan asuntoonsa, Templeen;Vastattiin, että tulee.
MORTIMER.Hyvä on!Siis vihdoin sielu lohdutuksen saa! —Mies raukka! Solvaistuna niinkuin minä!Siit' alkain, kuin sai vallan Henrik Monmouth,Vaikk' ylemp' oli sotamaine mulla,Täss' inhass' olen ollut tyrmässä;Siit' alkain mustattu on RichardiaJa viety hältä perintö ja maine.Mut kuolo vakava, se huulten hoiva,Kurjuuden kaiken armas kirvoittaja,Nyt kahleheni helläst' irroittaa.Lopussa hänenkin jos huolens oisi,Ja jos taas saisi minkä menetti!
(Richard Plantagenet tulee.)
1 VANGINVARTIJA. Mylord, nyt rakas lankonne on tullut.
MORTIMER.Richard Plantagenet, hän onko tullut?
PLANTAGENET.On, jalo eno; kunniaton Richard,Lankonne, hiljan herjattu, on tullut.
MORTIMER.Mun kättän' ohjaa, että kaulataMa häntä saan ja viime huokaukseniPovellaan huokaista. Oi, sano, milloinMun suuni koskee hänen poskeaan,Ett' antaa saisin heikon suudelmani.Jalo oksa suuren Yorkin sukupuussa,Miks itses herjatuksi sanoit, miksi?
PLANTAGENET.Käs'varteheni vanhaa selkääs nojaaJa tuskatonna tuskiani kuule.Ma Somersetin kanssa tänään jouduinEräästä asiasta tuimaan kiistaan.Hän siinä säädytöntä kieltä käyttäinIsäni surmasta mua pisteli;Se syytös salpas kieleni; ma muutenSamalla mitall' oisin kostanut.Siis sano, eno hyvä, isän tähden,Plantagenetin kunniankin vuoksiJa heimouden nimeen, mikä syy,Miks isäni, kreivi Cambridge, mestattiin.
MORTIMER.Syy sama, miksi minut vangittiinJa miksi parhaan nuoruuteni ajanMa riuduin tyrmäss' inhassa, syy samaKirottu oli aihe isäs surmaan.
PLANTAGENET.Selitä mulle laajemmin se syy,En tunne sitä, en voi arvatakaan.
MORTIMER.Sen kyllä teen, jos heikko henki kestääJa kuolo kesken kerrontaa ei saavu.Kuninkaan iso-isä, Henrik neljäs,Vei vallan Richard-langoltaan, jok' oliEdwardin, tätä sarjaa kolmannen,Perijä laillinen ja vanhin poika.Tään hallitessa Percyt pohjoisessa,Pitäen anastusta vääränä,Kokivat minut tehdä kuninkaaksi.Syy näiden urhoin tekoon oli, että —Kun Richard vallastaan näin oli syöstyJa rintaperillist' ei jättänyt —Min' olin syntyyn nähden suvun lähin;Sill' esi-isiäni äidin puoltaLionel Clarence oli, kolmas poikaKuningas Edward kolmannen; kun hän taasSukunsa juonti Gauntin Juhanasta,Jok' oli neljäs vain tät' urhosarjaa.Mut kas: näin ylväästi kun yrittivätPerijää laillist' oikeuteensa saattaa,Niin meni multa vapaus, heiltä henki.Myöhemmin sitten, kun sai Henrik viidesIsänsä Bolingbroken jälkeen kruunun,Niin isäs, kreivi Cambridge, Yorkin herttuan,Tuon kuulun Edmund Langleyn, jälkeläinen,Nai sisareni, sinun äitisi.Ja säälien mun kovaa kurjuuttani,Väkeä pestasi mua pelastaakseenJa kruunun asettaakseen päähäni.Mut jalo kreivi kaatui, niinkuin muutkin,Ja mestattiin. Ja näin ne Mortimerit,Ne kruunuun oikeutetut, lannistettiin.
PLANTAGENET.Joit' olette te viimeinen.
MORTIMER.Niin olen;Ja näet, ettei ole mulla lasta,Ja heikko ääneni on kuolon enne.Sin' olet perijäni; loput arvaat;Mut hankkeissasi ole varova.
PLANTAGENET.Vakavat varoitukses mieleen painan;Vaan tuntuu kuin ois isän mestaus ollutVeristä väkivaltaa vähintään.
MORTIMER.Vait'ollen, lanko, politiikkaas aja.Lujassa istuu Lancasterin suku,Se niinkuin vuori on, sit' ei voi siirtää,Mut enosi nyt muuttaa täältä pois,Kuin ruhtinaatkin asuntoa muuttaa,Kun vanhaan olinpaikkaan kyllästyvät.
PLANTAGENET.Oi, jospa osa nuorest' elostaniVois kuolost' ostaa teidän ikäpäivät!
MORTIMER.Tekisit silloin mulle vääryyttäKuin murhamies, jok' iskee monta haavaa,Vaikk' yksikin jo tappais. Älä sure,Jos onneni ei sua sureta;Vain hautaan toimita mun ruumiini.Hyvästi! Toivo, sulle hymyilköön,Ja sodassa ja rauhass' onni kanssas!
(Kuolee.)
PLANTAGENET.Ja sielullasi rauha, eikä sota!Teit vankilassa pyhiin-vaelluksenJa erakkona elämäsi vietit.Niin, neuvos sydämmeni tallettaa,Sen mietteit' aavistaa ei kenkään saa. —Pois hänet viekää, miehet! Hän on saapaParemman hautauksen kuin elämän.(Vanginvartijat kantavat pois Mortimerin ruumiin.)Sumea soihtus, Mortimer, nyt sammuuAlempas vallanhimon tukahdukseen.Ja vääryys tuo ja karvas solvaus,Min suvulleni Somerset on tehnyt,Se hyvitettävä on kunnialla.Nyt siitä syystä parlamenttiin riennän:Ma verelleni oikeutta hankinTai onnekseni käännän sorrannankin.