The Project Gutenberg eBook ofKuningas Henrik ViidesThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Kuningas Henrik ViidesAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: June 7, 2012 [eBook #39939]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK VIIDES ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Kuningas Henrik ViidesAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: June 7, 2012 [eBook #39939]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Kuningas Henrik Viides
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: June 7, 2012 [eBook #39939]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS HENRIK VIIDES ***
Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1905.
Näytelmän henkilöt:
KUNINGAS HENRIK VIIDES.GLOSTERin herttua, | kuninkaan veljet.BEDFORDin herttua, |EXETERin herttua, kuninkaan setä.YORKin herttua, kuninkaan serkku.SALISBURYn kreivi.WESTMORELANDin kreivi.WARWICKin kreivi.CANTERBURYn arkkipiispa.ELYn piispa.CAMBRIDGEn kreivi, |Loordi SCROOP, | salaliittolaisia.Sir THOMAS GREY, |Sir THOMAS ERPINGHAM, |GOWER, |FLUELLEN, | upseereja kuningas Henrikin sotajoukossa.MACMORRIS, |JAMY, |BATES, COURT, WILLIAMS, sotamiehiä samassa sotajoukossa.PISTOOLI, NYM, BARDOLPH, Falstaffin entisiä palvelijoita,nykyään sotamiehiä kuningas Henrikin sotajoukossa.POIKA, edellisten palvelija.KAARLE KUUDES, Ranskan kuningas.LOUIS, Dauphin.BURGUNDin herttua.ORLEANSin herttua.BOURBONin herttua.Ranskan konnetaabeli.RAMBURES ja GRANDPRÉ, ranskalaisia ylimyksiä.MONTJOY, ranskalainen airut.Harfleurin linnan päällikkö.Lähettiläitä Englannin kuninkaan luona.ISABELLA, Ranskan kuningatar.KATARIINA, Kaarlen ja Isabellan tytär.ALICE, prinsessa Katariinan hovineitsyt.ROUVA REIPAS, Pistoolin puoliso.Herroja ja naisia, upseereja, ranskalaisia ja englantilaisiasotamiehiä, lähettiläitä ja seuralaisia.
TAPAUS, alussa Englannissa, sittemmin Ranskassa.
(Kuoro esiintyy.)
KUORO.Tulinen tänne runotar, mi nousisKirkkaimpiin innostuksen ilmoihin!Kuningaskunta näyttämöksi, prinssitSiin' esiintyjiksi, ja kuninkaatNäytelmän uhka-uljaan katsojiksi!Silloinpa Henrik urho luonnossaanIlmaantuis Marsina, ja kantapäillä,Kuin kahlekoirat, nälkä, tuli, miekkaRukoilis työtä. Anteeks, arvo seura,Ett' arkihenki mieto rohkeneeLavalla tällä halvall' esitelläSuurtyötä mointa! Laaja Ranskan maaMahtuisko tähän korsuun? Voisko tähänPuusoikkoon sulloa ne kypäritkään,Jotk' Agincourtiss' ilmaa säikäytti!Anteeksi! Pieni käyrä numerohanVoi tietää miljoonaa; siis suokaa meidän,Tuon suuren luvun nollain, vaikutellaKuvitusvoimahanne. Olettakaa,Nää seinät että kehykseensä sulkeeKaks mahtivaltaa, kaksi naapurusta,Jotk', otsa korkealla, toistaan uhkaaMolemmin puolin syvää, kaitaa merta.Puutteemme täydentäkää mielessänne,Tuhansiks ositelkaa joka miesJa valmiiks ajatelkaa sotajoukotKun puhe ratsuist' on, niin kuvitelkaa,Ett' uljain kavioin ne maata polkee.Kuninkaat mielessänne koristelkaa,Heit' ees taa kuljetelkaa ohi aikain,Ja hiekkalasin juoksuun supistakaaVuosjakson työt. Mun, kuoron, täss' on toimiEsittää teille tapausten loimi.Proloogina nyt pyydän kiltiks teitäJa suopeasti tuomitsemaan meitä.
(Poistuu.)
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Eteishuone kuninkaanlinnassa.
(Canterburyn arkkipiispa ja Elyn piispa tulevat.)
CANTERBURY.Niin, tietäkää, mylord, taas esilläOn sama lakiehdotus, jok' oliKuningasvainaan yhdentenätoistaHallintovuonna vasten tahtoammeLähellä päästä voimaan, jos ei hurja,Levoton aika sit' ois tyhjäks tehnyt.
ELY.Mut miten nyt se torjutaan, mylord?
CANTERBURY.Sit' ajatella sietää. Jos se voittaa,Niin menee paras, osa tiloistamme:Maat maalliset, jotk' ovat hurskaat miehetKirkolle testamentanneet, ne kaikkiMeilt' otetaan; kuninkaan loistoks niilläViistoista kreiviä voi muka pitääJa viisitoistasataa ritaria,Kuustuhat kaksisataa kantapoikaa;Viel' avuks sairaille ja iäkkäille,Raukoille, joilt' on ruumiin tarmo mennyt,Satasen pulskaa vaivaistaloa,Ja siihen lisäks tuhat puntaa vuosinKuninkaan kassaan: se on ehdotus.
ELY.Sep' aimo kulaus!
CANTERBURY.Kalkit juo ja kaikki.
ELY.Mut miten sitä estää?
CANTERBURY.KuningasOn laupias ja hienotunteinen.
ELY.Ja pyhän kirkon harras ystävä.
CANTERBURY.Nuoruuden eljet moist' ei ennustaneet.Mut tuskin hengetön ol' isän ruumis,Niin pojan hurjuus sekin heikenneenJa kuolleen näytti: sillä tuokiossaTul' äly niinkuin enkeli ja pieksiHänestä pois tuon synnin AataminJa hänen ruumiistaan tek' ilotarhan,Jonk' omaa nyt ja täyttää taivaan henget.Niin pian opinkäynyttä ei toista;Ei koskaan ole parannuksen virtaNiin ripein vuoltein pessyt tahraa pois;Ei koskaan ykspäisyyden lohikäärmeNiin äkist' ole istuimeltaan syösty,Niin kerrassaan, kuin tässä kuninkaassa.
ELY.Se muutos hyväonninen on meille.
CANTERBURY.Puhuvan hänen kuulkaa uskonnosta,Niin ihmetystä täynnä sydämmenneVain toivois, ett' ois kuninkaamme piispa;Neuvottelevan kuulkaa valtatöistä,Niin sanotte: tuo hänen alaans' onkin;Sodasta kuulkaa haastavan, niin tuntuuKuin muuttuis soitoks julma miekankalske;Udelkaa valtiollist' asiaa,Hän gordilaiset solmut helpost' avaaKuin sukkanauhansa; niin, kun hän puhuu,Niin vaiti ilma on, tuo villipää,Ja kaikkein korviss ihmettely mykkäHunajaa väijyy hänen huuliltaan;Niin että elämän on taitopuoliHänessä tiedon kasvattaja ollut.On ihme, ett' on niin hän vaurastunut,Vaikk' aina haluns' oli turhuuteen,Opiton, tyhjä, raaka seura hällä,Ja humut, huvit, kesti: ajan veivät,Ja häness' ahkeruutt' ei nähty koskaan,Ei hillintää, ei pidättäytymistäHuonoista paikoista ja joukkioista.
ELY.Nokkosten alla kasvaa mansikoita,Ja terveet marjat menestyy ja kypsyyParaiten halvempien kanssa rinnan.Näin prinssi hurjuutensa hunnun alleÄlynsä peitti, joka sekin kasvoiRajuimmin niinkuin kesäruoho yölläJa vahvaks varttui, vaikka näkymättä.
CANTERBURY.Niin kyllä, ihmeitä ei ole enää;Ja siis on meidän etsittävä johtoJokaisen ilmeen syntyyn.
ELY.Mut, mylord,Tuon alahuoneen ehdotuksen kuinkaNyt lievennämme? Mitä mieltä tästäOn majesteetti?
CANTERBURY.Häälyvältä näyttää;Pikemmin sentään taipuu meidän puoleenKuin suosii vastakkaista ehdotusta.Tein, näette, majesteetille ma tarjon —Hengellisessä parlamentissammeJa ajan vaatimuksiin katsoen,Joit' olin Ranskaan nähden laajaan hälleMa selitellyt — verosumman antaaIsomman kuin yht aikaa koskaan ennenEdeltäjille maksoi papisto.
ELY.Ja mitenkä hän otti vastaan tarjon?
CANTERBURY.Mieleistä majesteetille se oli;Mut kyllin häll' ei ollut aikaa kuulla —Vaikk' oisi tahtonut, sen huomasin —Erityiskohdin esittää kun aioinEs'isäst' Edwardista johtuvaaOikeuttaan erinäisiin herttuakuntiin,Mut etupäässä Ranskan valtakruunuun.
ELY.Mut mikä este teidät keskeytti?
CANTERBURY.Se Ranskan lähettiläs silloin juuriPuheille pyrki; nyt paraikaa hälläLie vastaanotto: onhan kello neljä?
ELY.On oikein.
CANTERBURY.Siis mennään lähetystä kuulemaan,Vaikk' arvaan kyllä jo sen sisällyksen,Ennenkuin ranskalainen mitään virkkaa.
ELY.Mukananne tulen, halaan kuulla häntä.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Vastaanottohuone kuninkaanlinnassa.
(Kuningas Henrik, Gloster, Bedford, Exeter, Warwick,Westmoreland ja seuralaisia.)
KUNINGAS HENRIK.Miss' arvoisa on Canterburyn piispa?
EXETER.Ei läsnä.
KUNINGAS HENRIK.Haettakaa hänet, setä.
WESTMORELAND.Kutsunko lähettilään, majesteetti?
KUNINGAS HENRIK.Ei vielä, lanko; ensin ratkaistavaOn tärkeä ja tähdellinen seikka,Läheltä Ranskaa koskeva ja meitä,
(Canterburyn arkkipiispa ja Elyn piispa tulevat.)
CANTERBURY.Jumala enkeleineen pyhää kaitkoonValaistuintanne sekä suokoon teidänKaunistaa sitä kauan!
KUNINGAS HENRIK.Kiitos, kiitos!Nyt, tietoviisas piispa, olkaa hyvä,Sanokaa totuuden ja tunnon mukaan,Epääkö Ranskan salilainen laki,Vai eikö, oikeutemme. Herran tähdenÄlkäätte, rakas, uskollinen piispa,Asiaa kiertäkö tai kaartakoTai vilppiin älyänne viekotelkoEsittämällä kierää vaatimusta,Joll' ei jo synnyss' ole toden leimaa.Ties taivas, kuinka moni, terve nyt,Saa vielä maksaa verellään ne pyyteet,Joit', arvo piispa, meissä herätätte.Varokaa, pian vaaraan meidät myytte,Unestaan herätätte sodan miekan!Nimessä taivaan pyydän: varokaa!Kun kaksi moista valtaa ottelee,Niin paljo vuotaa verta; ja sen verenJok'ainut syytön pisara sen kiroo,Jonk' ilkineuvo miekanterää hioiLyhyen ihmiselon tuhoksi.Näin teitä velvoitan; nyt puhukaa;Me kuulemme ja hartaast' uskommeEtt' tunnossanne puheenne on pestyNiin puhtaaksi kuin synti kastehessa.
CANTERBURY.Siis kuulkaa, majesteetti, ja te päärit,Jotk' ootte valtaistuimelle velkaaVeren ja hengen: — kuninkaamme oikeutt'Ei Ranskan kruunuun estä muu kuin tämä,Mi johdettu on Pharamondista:In terram Salicam mulieres ne succedant,"Ei salilaista maata peri vaimo"Mut "salilaisen maan" nuo ranskalaisetLukevat väärin Ranskaksi ja samoinLainlaatijaksi väärin Pharamondin.Tok' oikein sen maan oppineetkin väittää,Ett' tämä Sale-maa on SaksassaSale- ja Elbe-virtain välissä.Kun Kaarle suuri, näette, Saksin voitti,Asukkaiks sinne frankkeja hän jätti,Ja nämä, halveksien Saksan naista,Jok' eli siivotonta elämää,Lain julistivat tämän: ettei vaimoPeriä saisi salilaista maata;Ja tuo maa Salen välissä ja ElbenSaksassa vielä nimeltään on Meissen.Siis näkyy, ettei salilainen lakiSäädetty ole Ranskan kruunun hyväks;Ja Ranskakin se Sale-maan sai vasta,Kun vuotta neljäsataa yksikolmatt'Oli mennyt Pharamondin kuolemasta,Jonk' antamaksi tämä laki luultiin;Hän näet kuoli vuonna neljäsataaJa kuusikolmatta; ja Kaarle suuriKahdeksansataa viisi voitti saksitJa Salen seudut frankeill' asutti.Kuningas Pipin — lisäks väitetään —Mi Childerikilt' otti kuninkuuden,Perusti oikeutensa Ranskan kruunuunTäysperijänä, johtain sukunsaQatarin tyttärestä, Blithildasta.Myös Hugo Capet, joka riisti kruununLothringin Kaarlelta, jok' oli ainutTäyspuhdas Kaarle suuren jälkeläinen,Saadakseen jonkin varjon vaateelleen,Jok' itsessään ol' arvoton ja laho,Oikeuttaan johti rouva Lingaresta,Jok' oli tytär Kaarle Kaljupään,Ja tää taas poika Ludvig keisarinJa Kaarle suuren pojan. Myöskään Ludvig,Capetin, anastajan, ainut poika,Ei Ranskan kruunupäänä liioin saanutTunnossaan rauhaa, kunnes todistettiinEtt' isoäitins', Isabella kaunis,Polveutui rouva Ermengardista,Lothringin Kaarlen tyttärestä suoraan.Näin tuli Kaarle suuren sukukantaUudestaan liitetyksi Ranskan kruunuun.Siis on kuin kesäpäivä selvää, ettäPipinin oikeus, Hugon vaatimuksetJa Ludviginkin rauha perustuvatNaispuolisehen oikeuteen kaikki.Näin menettelee Ranska vielä nytkin,Vaikk' yhä salilaiseen lakiin vetoo,Kun teiltä kieltää vaatimuksenne,Ja ennen verkkoon kietoutuu, kuin riisuuPois kierot oikeutensa, jotk' on teiltäJa esi-isiltänne anastanut.
KUNINGAS HENRIK.Mut voinko oikeuden ja tunnon mukaanTuon vaatimuksen tehdä?
CANTERBURY.Minun päähän'Se synti tulkoon, tuima majesteetti.Mooseksen neljäs kirja säätää näin:"Jos poika kuolee, tytär periköön."Puoltanne pitäkää siis, majesteetti;Verinen viiri auki käärikääJa suuriin isihinne katse luokaa;Haudalle käykää suuren kantaisän,Jost' oikeutenne juontuu; hänen ylvääRukoilkaa henkeään ja Edwardin,Setänne, mustan prinssin,[1] joka paniRanskassa toimeen murhenäytelmän,Maan koko sotavoiman lyöden maahan,Suur' isä kummulta kun katseli,Hymyillen jalopeura-pentuansa,Jok' ahmi Ranskan ylimystön verta.Oi, uljaat brittiläiset puolin voiminUhmaavat Ranskan koko uhkeutta,Kun toinen puoli vieress' on ja nauraa,Erillään taistelusta, toimetonna!
ELY.Nuo suuret vainaat johdattakaa muistiin,Verestäin voimakäsin heidän töitään.Te heidän perijänään istutteNyt heidän istuimellaan; veri, miehuus,Mi heille maineen toi, se myöskin teidänSuonissa virtaa; kolmast' ylvä valtias,Nuoruuden kevätkukass' oletteJa kypsä suuriin hankkeisiin ja töihin.
EXETER.Kuningaskumppanit, maan valtiaat,Vain odottavat että nousisitteKuin entisenkin suvun jalopeurat.
WESTMORELAND.Syy teill' on, tiedetään, ja valta, keinot;Englannin kuninkaall' ei yhdelläkäänNiin rikast' ole aatelia ollut,Niin nöyrää kansaa, jonka sydämmet,Ruumiinsa jättäin tänne Englantiin,Jo Ranskan tanterille leiriytyvät.
CANTERBURY.Mukahan ruumiit myöskin, majesteetti,Ja verin, tulin, miekoin oikeutenneTaas voittakaa! Me, kirkon miehet, teilleAvuksi kokoomme niin suuren summan,Ett'ei sen moista papit yhteen eräänEs'isillenne koskaan maksaneet.
KUNINGAS HENRIK.Ei yksin Ranskaan meidän hyökättävä,Myös puolustukseen skottilaista vastaanOn hankittava, joka tilaisuuttaVarmaankin käyttää meihin rynnistääkseen.
CANTERBURY.Ei, majesteetti; rajavartiommeOn kyllin vahva muuri torjumaanMaan sydämmestä moiset rosvojoukot.
KUNINGAS HENRIK.Ei tässä puhett' yksin sisseistä;Päävoimaa skottilaisen pelkäämme,Jok' aina rauhaton on naapur' ollut.Tiedätte, aina kun läks sotaan RanskaanMun kantaisäni, niin skottilainenSe turvattomaan valtakuntaan syöksiKuin hyöky halkeamaan, parrastasanJa väkivoimin autiota maataTulella, miekall' ahdistain ja vyöttäinLujahan saartoon kaupungit ja linnat,Niin että maamme, turvaa ihan vailla,Moist' ilkinaapuruutta kauhistui.
CANTERBURY.Pelotus suuremp' oli vahinkoa;Se itse hyvän esimerkin antaa:Kun kaikki ritaristo Ranskass' oli,Ja leskenä se aateliaan suri,Niin ei vain puoliaan se pitänyt,Vaan skottilaisten kuninkaankin voitti,Kuin kulkuraavaan kytki, Ranskaan laittoi,Näin vangiks otetuilla kruunupäilläLisäten mainett' Edwardin ja tehdenNiin kunniasta rikkaiks aikakirjat,Kuin meren liejupohja laivarytääJa summatonta kalleutt' on täynnä.
WESTMORELAND.Mut vanha, tosi sananlasku sanoo:"Sen, ken tahtoo Ranskan valloittaa,Tulee Skotlannista aloittaa."Näet, Englannin kun kotka ryöstöön lentää,Niin Skotlanti, se kärppä, turvattomaanSen pesään hiipii, munat tyhjiin imeeJa niinkuin hiiri, kun on kissa poissa,Pilaa ja haaskaa, mit' ei syödä jaksa.
EXETER.Ja siksi tulis kissan jäädä kotiin!Mut siihen ehdotont' ei pakkoa,Sill' onhan meillä lukot aitoissammeJa sievät paulat pikkuvarkaan kaulaan.Käs' asestettu ulkona kun sotii,Pää päältään hyökkyyt torjuu kotona;Hallinto, nähkäät, hyvin jäsenneltyYlemmäst' alempaan ja alhaisimpaan,Se samaa laulaa säveltä ja yhtyyTäydeksi luontevaksi sopusoinnuksKuin soitto ikään.
CANTERBURY.Siksi taivas jakaaMyös ihmisille eri tehtävät,Työntoimen pannen alituiseen käyntiin,Jonk' ylin määränpää on kuuliaisuus.Samaten tekee mesimehiläiset,Eläimet, joiden luonnonvaisto neuvoo,Mitenkä valtakunnat järjestetään.Kuningas heillä on ja virkamiehetJos jonkin arvolliset, joista toisetKodissa kurin pitää päällikköinä,Taas toiset kauppiaina käyvät kauppaa,Aseina piikit sotaa käyvät toisetRyöstellen kesän ruususilmikoitaJa vieden saaliins' ilomarssissaKotihin valtatelttaan keisarinsa,Jok' uutterana valtamahdissaanKatsastaa, miten kultaparvekkeitaLaulellen rakentavat muurarit.Kuink' uuraat käs'työläiset mettä vatkaaJa köyhät päiväläiset tungeksivatSolassa ahtaass' yllään raskas taakka;Kuink' yrmy tuomar', äissään suristenKalpeille pyöveleille jättää laiskatJa haukottavat kuhnurit. Näin myöskinMonella asialla, vaikka yhteenNe sointuvat, on erilainen teho,Kuin nuolet, eri suunnilt' ammutut,Kaikk' yhteen pilkkaan sattuu; monta tietäVie samaan kaupunkihin, monta virtaaSamahan suolamereen; monta viivaaAurinkokellon keskipisteess' yhtyy;Tuhannet toimet myös, kun saa ne vauhtiin,Päämäärään samaan vie, ja vauriottaKaikk' onnistuu. Siis, Ranskaan, kuningas!Jakakaa neljäks armas Englantinne:Siit' yksi neljännes vain Ranskaan viekää,Niin koko Gallia on vapiseva.Jos kolmell' osalla me emme voiKotona koirilt' oviamme puoltaa,Niin meitä piestäköön, ja kansaltammeMiehuuden, valtataidon maine menköön.
KUNINGAS HENRIK.Dauphinin lähettiläät tuokaa sisään.(Eräs seuralaisista menee. Kuningas nousee valtaistuimelle.)On päätös tehty; taivaan avullaJa teidän — vahvuuteni jalot suonet —Kun Ranskan voitan, niin sen nöyryytänTai murskaks lyön sen; joko siellä istunJa laajaan herrauteeni lasken RanskanJa kuninkaalliset sen herttuakunnat,Tai luuni halpaan uurnaan pantakoonJa hautaa jääkööt, patsastakin vaille.Jos täysin suin ei aikakirjat kerroSuurtöitäni, niin olkoon hautaniKuin mykkä turkki, jolt' on kieli viety,Ja vahakirjoitusta vaille jääköön.(Ranskan lähettiläät tulevat.)Halaamme tietää, mitä Dauphin lankoSuvaitsee ilmoituttaa; tervehdys onHäneltä, kuulen, eikä kuninkaalta.
1 LÄHETTILÄS.Suvaitsetteko, majesteetti, meidänEsittää suoraan toimemme, vai kaartainJa viittomallako Dauphinin tahdonJa tehtävämme ilmoitamme?
KUNINGAS HENRIK.OlenKristitty kuningas, en tyranni.Ja kiihkoni niin armon taltuttamaKuin tyrmään kahlehdittu rikollinen.Siis suoraan lausukaa ja peittämättäDauphinin tahto.
1 LÄHETTILÄS.Lyhyesti siis:Vaaditte, majesteetti, Ranskalt' äsken,Es'isän suuren, Edward kolmannen,Perillisenä, eräät herttuakunnat.Herramme prinssi vastaa, että vieläNuorelta liiaksi te haiskahdatte,Ja pyytää huomauttaa, ett' ilohypyill'Ei Ranskaa voiteta ja ettei sielläMässäillen saada herttuakuntia.Hän teille sopivampaa lähettää,Tavaraa tynnyrillisen, ja toivooEtt' ette herttuakunnist' enää nostaMelua joutavaa. Niin sanoo Dauphin.
KUNINGAS HENRIK.Tavaraa mitä?
EXETER.Höyhenpalloja.
KUNINGAS HENRIK.Niin leikkisäkö Dauphin? Sepä hauskaa.Lahjasta kiitämme ja vaivastanne.Kun mailat saamme näille palloille,Niin Luojan avull' alotamme Ranskass'Isänsä kruunull' aimo palloiset.Hän, Dauphin, moisen kanss' on leikkiin mennyt,Jonk' iskut kaikki Ranskan hovikunnatSaa säikkymään. Kyll' ymmärrämme mielen:Hän hurjaa nuoruuttamme soimaa, muttaEi arvaa, mik' on hyöty siitä ollut.Englannin valtaistuin-raukalleSuurt' emme panneet arvoa, ja siksiEtäällä siitä hurjaan irstaisuuteenVain heittäydyimme, niinkuin mieli ainaKotoa poissa ollessa on hilpein.Sanokaa hälle: arvoni ma tunnen;Kuningas olen, suuruuteni purjeetLevitän levälleen, kun kerran nousenMa Ranskan valtaistuimelle; siksiNoin syrjään laskin majesteettiudenJa ahersin kuin päivämies; mut sielläNiin täyteen loistoon nousen, että kaikkeinMa ranskalaisten silmät huikaisen,Ja Dauphin sokenee mun nähdessään.Sanokaa hupaprinssille, ett' ivans'On tykinluodeiks muuttanut nuo pallot,Ja niistä käyvä tuhoava kostoOn tuimeleva hänen sieluaan:Näet, tuhansilta leskiltä tuo ivaPois ivaa rakkaat miehet, äideiltäPois pojat ivaa, maahan ivaa linnat,Ja moni vielä syntymätön poikaDauphinin pilkkaa kiroova on kerran.Mut kaikki viel' on Herran tahdosta;Vetoan häneen; hänen nimessäänSanokaa Dauphinille, että tulenHänelle kostamaan ja ojentamaanOikeuden kättä pyhäss' asiassa.Pois rauhaan! Dauphinille sanokaa:Typerä oli pila, miehen mukaan!Sit' itkee sadat, mut ei naura kukaan.Saatelkaa heitä matkaan! — Herran haltuun!
(Lähettiläät menevät.)
EXETER.Hupainen lähetys se oli tuo.
KUNINGAS HENRIK.Sen lähettäjä viel' on punastuva.(Astuu alas valtaistuimelta.)Hyväksi käyttäkää siis joka tilaa,Mik' edistää voi hankettamme, loordit.Nyt meillä mielessä ei muu kuin Ranska,Pait Jumala, jot' enin tulee muistaa.Siis jouduttakaa mitä tähän sotaanOn tarpeellista; miettikäätte, mitenVarovin kiirein lisää sulkiaSiipiimme saada. Herran avullaDauphinin pieksen isäns' ovella.Siis kaikin älyämme koitelkaamme,Ett' aimo hankkeen hyvään alkuun saamme.
(Menevät.)
(Kuoro esiintyy.)
KUORO.Kaikk' Englannin on nuoret innoissaan;Nyt turhuus silkkinen on arkkuun pantu;Nyt asesepän kelpaa; kunniaOn kaikkein povess' yksinvaltiaana.Mies laidunmaansa myy ja ostaa ratsunJa siivitetyin seuraa kantapäin,Ikäänkuin mikä Englannin Merkurius,Es'kuvaa kaikkein kristikuningasten.Odotus ilmass' istuu, kätkein miekkaa,Mi kahvasta on kärkeen saakka täynnäKuningas-, herttua-, kreivi-kruunuja,Heikulle taattuja ja urhoillensa.Ranskanmaan miehet, joilla tiedoss' onNää kauhistavat hankkeet, vapisevatPelosta aivan, kalpein valtataidoinKokien meidän aikeitamme estää.Oi, Englanti,Sisäisen voimuutesi ilmikuva,Kuin pieni ruumis, joss' on sydän suuri,Mit' et sä voisi, kunnia kun käskee,Jos hyvät kaikki lapses ois ja puhtaat!Vikasi näe! Sinusta on RanskaLutojen sydämmien pesän löynnyt,Min kavalilla kruunuilla se täyttää.Kolm' aika konnaa, kreivi Richard Cambridge,Henrik, lord Scroop of Masham, sekä kolmas,Sir Thomas Grey Northumberlandilainen,Ne Ranskan viekotteesta — mikä viekkaus! —Pelokkaan Ranskan kanss' on liiton tehneet;Ja näiltä tämä kuningasten helmi —Jos pysyy horna sanassaan ja petos —On saapa surmansa Southamptonissa,Ennenkuin laivaan käy ja Ranskaan lähtee.Viel' olkaa kärsiväiset; paikan muutteetSuvaitkaa myöskin, meill' on siihen pakko.Rahat on maksettu ja konnat valmiit;Kuningas poiss' on Lontoosta, ja nytTapauspaikka on Southamptonissa.Siell' on nyt teatteri, siellä tekin.Vakaasti sieltä Ranskaan teidät viemmeJa tuomme pois, ja teille suopeaksiLoihdimme rauman. Jos se riippuu meistä,Niin poissa pysyy meritauti teistä.Kun kuningas taas tulee näkyviin,Niin siirtyy tapaus Southamptoniin.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Katu Eastcheapissa.
(Nym ja Bardolph tulevat.)
BARDOLPH.Terve tuloa, korpraali Nym!
NYM.Hyvää huomenta, luutnantti Bardolph!
BARDOLPH.No, oletteko ystäviä taas, te ja vänrikki Pistooli?
NYM. Minä, tuota noin, en siitä asiasta piittaa; puhun vähän; mutta tulee kai, tuota noin, se ilonkin aika, kun joutuu; — vaan olkoon miten on. Taistella en taida, mutta pidän silmät kiinni ja peitsen sojossa. Se on vain tuollainen turha kalu, tuota noin, mutta mitä siitä? Sillä voi juustoa paistaa, ja se kestää pakkasta siinä kuin jonkun toisenkin pamppu; ja sillä hyvä.
BARDOLPH.Kustannan aamiaisen saadakseni teidät ystäviksi, ja sitten menemmekaikki kolme rakkaina veljinä Ranskaan. Tuohon käteen, hyvä korpraaliNym!
NYM. Totisesti, tahdon elää niin kauan kuin voin, se on selvä, ja kun en enää voi elää, niin koitan selvitä niin hyvin kuin voin. Se on minun valttini se, ja se on sen virren loppu.
BARDOLPH. Varma nyt on, että hän on nainut Reippaan Leenan, ja varmasti se nainen on tehnyt teille vääryyttä, te kun jo olitte kihloissa hänen kanssaan.
NYM. Tuota noin, minä en oikein sitä tiedä. Olkoon miten on. Toiset ihmiset saavat nukkua ja pitää kurkkunsa; mutta jotkut sanovat, että veitsissä on terä. Olkoon miten on. Vaikka mielenmaltti on väsynyt nahkakoni, menee se kuitenkin retuuttaa. Makkarassa on kaksi päätä. Niin, minä en oikein sitä tiedä.
(Pistooli ja rouva Reipas tulevat.)
BARDOLPH. Tuossahan tulee vänrikki Pistooli rouvineen. Olkaa nyt hiljaa, hyvä korpraali. — No, mitä kuuluu, krouvari Pistooli?
PISTOOLI.Hä, rakki? Sanotko mua krouvariksi?Tuon käden kautta! hylkään pois sen nimen;Eik' enää Leena pidä majakkaita.
ROUVA REIPAS. En totisesti, en ainakaan pitkältä; sillä jos annamme huoneen ja ruoan kahdelle- tai neljälletoista neidille, jotka elävät kunniallisesti neulanpistimillä, niin eikös heti luulla että pidämme porttolaa.
(Nym paljastaa miekkansa.)
Jesta varjele, hän tottakin jo paljastaa pamppunsa! Kohta tässä tehdään ehdollinen aviorikos ja murha.
BARDOLPH.Hyvä luutnantti, — hyvä korpraali, ei mitään väkivaltaa!
NYM.Päh!
PISTOOLI.Päh sinuun, senkin islantilainen koira![2] senkin suippokorvainenIslannin rakki!
ROUVA REIPAS.Hyvä korpraali Nym, näytä, että olet mies, ja pistä miekkasi tuppeen.
NYM.Aiotteko pötkiä pakoon? Kyllä teille näytän, kun olettesolus.
(Pistää miekkansa tuppeen.)
PISTOOLI.Vaisolus, senkin koira, häijy kyy!Sesolussinun kummaan naamaasi,Sesoluskitaasi ja kurkkuusi,Niin, inhaan keuhkoosi ja mahaasiJa, mikä pahempi, sun rivoon suuhus!Sensoluksensun suoliisi ma paiskaan.Voin syttyä, Pistooli vireiss' on,Ja kohta leimahtaa ja paukahtaa.
NYM. Minä en ole mikään Barbason,[3] minua ette voi noitua. Olen nyt sillä humöörillä, että voisin antaa teille kelpo selkäsaunan. Jos tässä rupeatte kemeiniksi, Pistooli, niin kyllä minä teitä miekallani hakkaan, tuota noin, siivolla tavalla. Menisitte vähän syrjään, niin saisin vähän suolianne kutkuttaa, tuota noin, siivolla tavalla; se on sen asian humööri.
PISTOOLI.Kirottu konna, kerskaileva raukka!Jo hautas ammottaa, sun surma nielee.Siis, vedä miekkas!
(Pistooli ja Nym paljastavat miekkansa.)
BARDOLPH. Kuulkaa, kuulkaa mitä sanon: joka ensi lyönnin lyö, siihen minä syöksen miekkani kahvaa myöten, niin totta kuin olen soturi.
(Paljastaa miekkansa.)
PISTOOLI.Tukeva, vahva vala; raivo talttuu.Tuo tänne nyrkkis, käpäläsi tänne!Sun miehuutes on mahtava ja suuri.
NYM. Kurkun minä sinulta leikkaan, ennemmin tai myöhemmin, siivolla tavalla; se on sen asian humööri.
PISTOOLI.Coupe le gorge!Niin kuuluu nimi. Taaskin sua uhmaan.Sa Kreetan koira, muijaaniko mielit?Pois lasarettiin, sieltä itsellesiInhottavasta nälkäkopist' otaCressidan sikiöimä rupiluuska,Nimeltä Torkko Hurstinen; nai hänet.TääqvondamReipas mun on, hänet pidänMa yksinäni; —pauca, sillä hyvä.
(Poika tulee.)
POIKA. Herra rahtyöri. Pistooli, tulkaa kaikin mokomin herrani tykö — ja te, rahtyörska myös, — hän on kovin sairas ja tahtoo mennä makuulle. — Rakas Bardolph, pistä nokkasi lakanain väliin ja toimita vuoteenlämmittäjän virkaa; toden totta, hänen tilansa on sangen huono.
BARDOLPH.Hiiteen, kanalja!
ROUVA REIPAS. Niin, totisesti, hänestä saavat varikset näinä päivinä rasvaisen palan; kuningas on särkenyt hänen sydämmensä. — Rakas mieheni, tule paikalla kotiin.
(Rouva Reipas ja poika menevät.)
BARDOLPH. Kas niin, kuulkaa minua ja tulkaa ystäviksi. Tuleehan meidän yhdessä mennä Ranskaan. Siksikö, hitto vieköön, meillä on veitset, että leikkaisimme kurkun toinen toiseltamme?
PISTOOLI.Joet tulvikoot, uliskoon horna ruokaa!
NYM.Maksatteko minulle ne kahdeksan killinkiä, jotka vedossa teiltä voitin?
PISTOOLI.Se katala on orja, joka maksaa.
NYM.Mutta nyt minä ne vaadin; se on sen asian humööri.
PISTOOLI.Ratkaiskoon miehuus. Iske, poikaseni!
(Paljastaa miekkansa.)
BARDOLPH. Kautta tämän miekan, joka ensi iskun iskee, sen minä isken; Kautta tämän miekan, sen teen!
PISTOOLI.Miekka on vala, valalla on valta.
BARDOLPH. Korpraali Nym, jos tahdot olla ystävä, niin ole ystävä; jos et tahdo, niin ole minunkin vihamieheni. Kas niin, miekka tuppeen!
NYM.Mutta minä vaadin ne kahdeksan killinkiä, jotka voitin teiltä vedossa.
PISTOOLI.Saat noobelin ja kullassa sen saat,Ja lisäks tarjoon sulle pienen naukunVeljeyden, ystävyyden vahvikkeeksi;Mun luonan' elää Nym, ma Nymin luona.Niin, eikö niin? Näet, muonakauppiaaksiRupean leirissä ja kokoon rahaa.
NYM.Saanko minä noobelini?
PISTOOLI.Niin, täyden summan saat ja puhtaat rahat.
NYM.Hyvä vain; se on sen asian humööri.
(Rouva Reipas palajaa.)
ROUVA REIPAS. Niin totta kuin olette vaimosta syntyneet, niin tulkaa joutuun sir Johnin luo. Voi sitä mies parkaa! Polttava qvotidiaani-tertiaani niin häntä ravistelee, että on oikein surkea sitä katsella. Hyvät ihmiset, tulkaa hänen tykönsä!
NYM.Kuningas on häneen purkanut huonot humöörinsä, se on sen asian totuus.
PISTOOLI.Nym, sinä haastat oikein: sydän hältäOn särjetty ja rikki nakerrettu.
NYM. Kuningas on hyvä kuningas; mutta olkoon miten on; hänellä on ne puhtinsa ja humöörinsä.
PISTOOLI.Nyt ritaria surkuttelemaan,Ja eläkäämme niinkuin karitsaiset!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Southampton. Neuvossali.
(Exeter, Bedford ja Westmoreland tulevat.)
BEDFORD.Kuningas, jumaliste, noihin konniinLiiaksi luottaa.
EXETER.Kohta vangitaan ne.WESTMORELAND.Kuink' ovat liukkaat, luihut käytökseltään,Ikäänkuin uskollisuus povess' asuis,Vakava vilpittömyys leimanaan.
BEDFORD.Kuninkaan tietoon kaikk' on hankkeet tulleetTavalla, jota eivät uneksineet.
EXETER.Mut että oma makuukumppani,Kuninkaan suosiolla lihotettu,Voi majesteetin hengen vieraan kullast'Alttiiksi antaa petokseen ja surmaan!
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Scroop, Cambridge,Grey, loordeja ja seuralaisia tulee.)
KUNINGAS HENRIK.Nyt mennään laivaan; suotuisa on tuuli.Lord Cambridge — ja lord Masham — niin myös tekin,Ritari hyvä — julki lausukaa:Nää voiko joukot, jotka mukaan viemme,Tien murtaa läpi Ranskan sotavoimain,Näin täyttäen ja toimeen pannen työn,Johonka olemme ne varustaneet?
SCROOP.Miks ei, jos kaikki tekee tehtävänsä.
KUNINGAS HENRIK.Sit' emme epäilekään. Emme luuleSydäntä joukossamme olevan,Mi sydämmemme kanss' ei yhteen sointuis,Ja sydäntä ei myöskään kotiin jäävän,Jok' ei sois meille voiton onnea.
CAMBRIDGE.Niin rakastettua ja peljättyäEi valtiasta toista; alamaisell'Ei yhdelläkään harmia ja haittaa.Suloisen valtikkanne varjossa.
GREY.Isänne vihamiehetkin ne meteenSappensa kastavat ja palvelevatTeit' uskollisin, hartain sydämmin.
KUNINGAS HENRIK.Kiitollisuuteen siis on meillä syytä,Ja ennen unhotamme oman kädenKuin hyväin töiden palkitsemisenArvon ja ansiollisuuden mukaan.
SCROOP.Niin palvelus se terässuonin raataa,Ja vaivan virkistyksenä on toivoTeit' yhtenänsä saada palvella.
KUNINGAS HENRIK.Sen luulemmekin. — Setä Exeter,Vapauta mies, jok' eilen vangittiin,Siit' että meitä pilkkas; arvelemme,Ett' oli liika viini siihen syynä;Kun tointunut hän on, niin anteeks saakoon.
SCROOP.Tuo armollista on, mut vaarallista;Rangaiskaa pois! Jos tuota suvaitsette,Vois esimerkki houkutella muita.
KUNINGAS HENRIK.Oi, olkaamme nyt sentään armollinen!
CAMBRIDGE.Se voitte olla, vaikka rankaisette.
GREY.Suur' armo on jo heittää henki hälle,Kun ensin saa hän kelpo kurituksen.
KUNINGAS HENRIK.Oi, tämä hellä huolenpito meistäOn raskas sana tuota raukkaa vastaan!Jos pientä viinapäisen virhett' emmeSukoilla saa, kuink' ankara on meidänSiis oltava, kun uhkaa valtapetos,Hyväksi purtu, nielty, sulatettu?Sen miehen vapautamme, vaikka ScroopJa Grey ja Cambridge, tarkkaa, hellää huoltaPitäen meistä, hälle rangaistustaNäin vaativat. Nyt Ranskan asiaan;Miss' äskeiset on valtuutuksen saajat?
CAMBRIDGE.Min' olen yksi, teidän korkeutenne.Käskitte minun tänään sitä pyytää.
SCROOP.Niin ikään minun, herra kuningas.
GREY.Myös minun, armollinen majesteetti.
KUNINGAS HENRIK.Cambridgen kreivi, Richard, tuo on teidän —Lord Scroop of Masham, teidän tuo — tuo teidän,Ritari Grey Northumberlandilainen.Lukekaa! Näette, arvonne ma tunnen. —Lord Westmoreland, ja setä Exeter,Tän' yönä noustaan laivaan. — Mitä, herrat?Mit' onkaan papereissa, joka teistäNoin punan vie? — Kas, kuinka kalpenevat!Kuin paperi on posket. — Mit' on siinä.Kuin noin se veren peljättää ja ajaaPois kasvoistanne?
CAMBRIDGE.Syyni tunnustanJa heittäydyn majesteetin armoon.
GREY ja SCROOP.Johonka armoon kaikin vetoamme.
KUNINGAS HENRIK.Sen armon, joka äsken meissä eli,Te itse murhasitte neuvoillanne.Hävetkää haastellakaan armosta;Nyt omat syynne sattuu itseenne,Kuin koira, joka repii isäntäänsä.Englannin hylyt täss' on, nähkääs, prinssitJa jalot loordit te! Lord Cambridge tässä —Tiedätte, kuink' ol' aulis rakkauteniHänelle kaikki hankkimaan, mik' ikäänVain koski kunniaa; ja tämä miesHalvasti, jonkun halvan kruunun vuoksi,On ranskalaisten juoniin liittynytMua murhatakseen täällä Hamptonissa.Samassa liitoss' on tää ritari,Jok' yhtä kiitosvelkainen on mulle. —Mut, mitä sanon sulle, Scroop, sa julma,Tunteeton, kiittämätön elukka?Sull' oli avain kaikkiin neuvoihini,Poveni tunsit syvimmätkin sopet,Mun oisit voinut miltei kullaks lyödä,Jos tahdoit käyttää mua hyödyksesiMahdollist' onko, että vieras palkkaSais sinust' irti kipinänkään pahaa,Mi vikais sormeni? Niin kummaa on se,Ett' tuskin silmä näkee sen, vaikk' onkinNiin selvää se kuin musta valkoisella.Petos ja murha ovat aina yhtä,Kuin kaksi perkelettä yksin ikeinNiin luontevasti vetää samaa köyttä,Ett' ihmetyskään siit' ei ääntä nosta.Mut sinä luonnottomast' ihmetyksenTeit petoksen ja murhan seuralaiseks.Ken olkoonkin se viekas perkele,Mi näin on mieles muuttanut, hän hornass'On saanut mestaruuden valtakirjan.Muut perkeleet, jotk' yllyttävät vilppiin,Somaksi kaunistavat kadotuksenHelyillä, koruilla ja kiilloksilla,Lainoilla hurskaan ulkokultaisuuden.Sun mestarisi sun vain käski nousta,Ei pettämisen aihett' ilmaissut,Vaan ilman muuta petturiks sun vihki.Jos henki tuo, jok' eksytti sun näin,Maailmaa kiertäisi kuin jalopeura,Niin mustaan hornaan palaten hän lausuisNäin leegioilleen: yhdenkään ei sieluNiin helppo ostaa kuin tuon engelsmannin.Oi, kauniin luottamuksen epäilylläRyvetit näin! Ken näytti taatulta?Sinä, jos ken. Ken vakaalt', oppineelta?Sinä, jos ken. Ken ylhäist' oli verta?Sinä, jos ken. Ken oli harras, hurskas?Sinä, jos ken. Ken oli kohtuullinen,Ilossa, vihassakin kiihkoton,Verensä herra, luja luonteeltaan,Avujen täydellinen sopusuhta,Ei kuulematta näköön luottaenJa kypsään harkintaan vain turvautuen?Sinä, jos ken, noin puhdas olit, kirkas.Mut nyt kun lankesit, jäi jälkees tahra,Jok' epäiltäväks jaloimmankin merkkiiJa lahjakkaimman. Itkeä sua voisin;On niinkuin toinen syntiinlankeemusTuo rikoksesi. Syyllisyys on selvä;Vangitkaa heidät lakiin vietäviksi;Jumala heidän juonens' anteeks suokoon!
EXETER.Vangitsen sinut valtiopetoksesta, Richard, Cambridgen kreivi.Vangitsen sinut valtiopetoksesta, Henrik Scroop, Mashamin loordi.Vangitsen sinut valtiopetoksesta, Thomas Grey, Northumberlandin ritari.
SCROOP.Jumala juonemme on paljastanut;Rikosta enemmän kuin surmaa suren;Sit' anteeks teiltä anon, majesteetti,Sen vaikka saankin hengelläni maksaa.
CAMBRIDGE.Minua vietellyt ei Ranskan kulta,Vaikk' aiheena ma tosin sitä käytinPikemmin saadakseni tuuman toimeen.Mut kiitos Jumalalle, että estyin!Siit' oikein iloitsen ma kesken tuskaa,Rukoillen taivaalt' anteeksi ja teiltä.
GREY.Ei suuremp' ilo hartaan alamaisen,Kun vaarallinen petos paljastuu,Kuin mulla tällä haavaa ilo siitä,Ett' estyin kirotusta hankkeestani.Anteeksi syyni, vaan ei rangaistus!
KUNINGAS HENRIK.Jumal' anteeks suokoon! Tuomionne kuulkaa:Kuninkaallista persoonaamme vastaanTe vehkeilitte, tehden salaliitonPäävihollisen kanssa, jolta kullass'Otitte pestin meidät tappaaksenne.Aioitte kuninkaanne surmaan myydä,Ja prinssit, päärit kaikki orjuuteen,Ja häväistykseen, sortoon alamaiset,Ja perikatoon koko valtakunnan.Itsemme puolest' emme kostaa tahdo,Mut niin on kallis meille maamme onni,Jonk' aioitte te kaataa, että meidänLain rangaistavaks täytyy teidät jättää.Pois menkää, kurjat raukat, kuolemaan!Jumalan armo teille voimaa suokoonSen kestämään ja kaikki pahat työnneTodesta katumaan! — Pois heidät viekää!
(Cambridge, Scroop Ja Grey poistutat vartijain seuraamina.)
Nyt Ranskaan, loordit! Teille tämä retkiTuo yhtä paljon kunniaa kuin meille.Me sotaonnest' emme epäile;Kun Luoja armiaasti ilmi toiSen luihun petoksen, jok' estehenäTiellämme väijyi, emme epäilekään,Ett' edestämme kaikki haitat väistyy.Maanmiehet rakkaat, matkaan! SotavoimaJumalan käteen! Heti toimet käymään!Vesille riemuin! Liput liehumaan!En yksin Englannissa valtias,Myös Ranskass' olla tahdon kuningas.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Lontoo. Rouva Reippaan talo Eastcheapissa.
(Pistooli, Rouva Reipas, Nym, Bardolph ja poika tulevat.)
ROUVA REIPAS.Kultaseni, sokerimuruseni, ota minut mukaasi Staines'iin.
PISTOOLI.En, en; nyt uljas sydämmeni voihkaa. —Pää pystyyn, Bardolph! Kerskusuones avaa, Nym!Miehuutes harja nosta sinä, poika!Falstaff on kuollut; syyt' on voihkinaan.
BARDOLPH. Oi, jospa nyt olisin hänen luonaan, missä lieneekin, taivaassa tai helvetissä!
ROUVA REIPAS. Ei, helvetissä hän ei ole, se on varma; hän on Arthurin helmassa,[4] jos koskaan on kukaan Arthurin helmaan tullut. Hän sai niin kauniin lopun ja erosi täältä niinkuin vastakastettu lapsi. Hän lähti näiltä ilmoilta täsmälleen kahdentoista ja yhden välillä, juuri nousu- ja laskuveden keskivaiheilla; sillä kun näin hänen hypistelevän lakanoita ja nyppivän kukkia ja hymyilevän hyppysilleen, niin silloin tiesin, että hänellä oli matka edessä; sillä hänen nokkansa oli niin terävä kuin kirjoituskynä ja hän houraili viheriöistä niityistä. "Kuinka voitte, sir John?" kysyin minä; "hyvä mies, rohkeutta vain!" Silloin hän huudahti: Jumala! Jumala! Jumala! kolme tai neljä kertaa. Lohduttaakseni häntä sanoin, että hän nyt ei ajattelisi Jumalaa; toivoin, ettei hänen vielä tarvitsisi sellaisilla ajatuksilla itseään kiusata. Sitten hän pyysi, että panisin lisää peitettä hänen jaloilleen; pistin käteni vuoteeseen ja tunnustelin niitä, ja ne olivat kylmät kuin kivi; sitten tunnustelin polvia ja siitä yhä ylöspäin, ja kaikki oli kylmää kuin kivi.
NYM.Sanotaan, että hän kiroili sektiä.
ROUVA REIPAS.Sen hän teki.
BARDOLPH.Ja naisia.
ROUVA REIPAS.Ei, sitä hän ei tehnyt.
POIKA.Teki kuin tekikin; ja sanoi, että ne olivat lihastuneita perkeleitä.
ROUVA REIPAS. Niin, hän ei koskaan voinut kärsiä lihanpunaista; siitä väristä hän ei pitänyt.
POIKA.Sanoi kerran, että piru hänet vielä perisi noiden naisten takia.
ROUVA REIPAS. Tosin hän tavallaan oli naisten kanssa tekemisissä, mutta hän oli silloin reumatiisinen ja puhui Babylonin portosta.
POIKA. Ettekö muista, että hän kerran näki kirpun Bardolphin nenällä ja sanoi, että se oli musta sielu, joka paloi helvetin tulessa?
BARDOLPH. No niin, ne poltokset ovat nyt lopussa, jotka sitä tulta pitivät voimassa; siinä kaikki se rikkaus minkä hänen palveluksessaan hankin.
NYM.Eikö jo mennä? Kuningas on jo varmaankin Southamptonista lähtenyt.
PISTOOLI.Siis matkaan! Tänne huules, eukkoseni!Taloa, tavaroita tarkoin katso!Vireillä aistit! Tunnussana olkoon:"Juo sekä maksa!" Älä usko ketään.Vala on heinää, lupaus palttua;"Luja" on paras koira, kyyhkyseni;Siis olkoon neuvonantajas Caveto.Nuo silmäpäärlys pyyhi. — Virkaveikot,Pois Ranskaan nyt! Kuin hevosiilit, pojat,Imemään, imemähän silkkaa verta!
POIKA.Mutta se kuuluu olevan epäterveellistä mokaa, sanotaan.
PISTOOLI.Tuon sulosuulle suukko, sitten mars!
BARDOLPH.Hyvästi, rahtyörska!
(Suutelee häntä.)
NYM. Minä en, tuota noin, voi suudella, se on sen asian humööri; mutta: hyvästi vain!
PISTOOLI.Osota emännyyttäs! Pidä tiukkaa,Sen sulle sanon!
ROUVA REIPAS.Hyvästi! Ajöö!
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Ranska. Huone Ranskan kuninkaan linnassa.
(Torventoitauksia. Ranskan kuningas Kaarle seurueineen,Dauphin, Burgundin herttua, konnetaabeli y.m. tulevat.)
KUNINGAS KAARLE.Englanti meihin täysin voimin hyökkää,Ja huolen asia on, että meilläOis vastusneuvot kuninkaalliset.Siis Orleansin, Brahantin, BretagnenJa Berryn herttuain tulee sotaan mennä;Te, prinssi Dauphin, käykää kiiruustiVarustamaan ja vahvistamaan linnatUljailla miehillä ja tykistöllä:Englanti yhtä vinhaan hyökkää päälle,Kuin meren vedet imee kurimus.Siis pelko meidät vaatii varoviksi,Kun muistoss' on nuo tuoreet esimerkit,Joit' ovat tanteriimme piirtäneetTuhoisat, halveksitut engelsmannit.
DAUPHIN.Ylevä isä! Tarvis varustaidaOn vastuksien varalle; ei rauhaSaa valtakuntaa nukuttaa, jos kohtaEi sota uhkaiskaan tai ilmi vaara;Asestus, katselmus ja väennostoOn tehtävä ja toimitettava,Kuin sota todellakin hankkeiss' oisi,Siis tarvis meidän kaikkein tarkastaa,Mitk' ovat valtakunnan heikot kohdat;Ja tehkäämme se ilman pelon hiukkaa,Ikäänkuin kuultu ois, ett' EnglantiVain helluntaiseen mauritanssiin aikoo.Niin arvoton nyt siell' on kuninkuus,Niin veltosti sen valtikkata kantaaHupelo, tyhmä, irstas nuorukainen,Ett' turhaa kaikk' on pelko.
KONNETAABELI.Hiljaa, prinssi!Suuresti erehdytte kuninkaasta.Suvaitkaa läheteiltä kysyä, —Kuink' arvokkaasti kuunteli hän heitä,Kuink' oivat häll' on neuvonantajat,Kuin tyyni väitteissään hän on, mut myöskinKuin hirvittävä mielenlujuudessaan, —Niin huomaatte, ett' entinen tuo hurjuusVain roomalaisen Brutuksen on kuori,Jok' älyn peittää tyhmyyksien vaippaan,Kuin maamies lannalla ne juuret kattaa,Joist' aikaisimman herkkusadon toivoo.
DAUPHIN.Ei, herra konnetaabeli, ei suinkaan,Vaikk' ei lie haitaks niinkin ajatella.Mut puolustaiss' on paras vastustajaaVahvemmaks arvella, kuin miltä näyttää;Täyssuhtainen näin tulee puolustus.Sen muuten, jos on mitta liian niukka,Käy niinkuin saidan, joka takin pilaaSaadakseen pienen tilkun säästymään.
KUNINGAS KAARLE.Niin kyllä, Henrik kuningas on vahva;Siis, prinssit, varustukset vahvat vastaan!Sukunsa meidän lihaamme on syönyt,Ja hän on samaa murhamiesten sarjaa,Jok' etsi meitä kotipoluillamme.Siit' ylen kuulu häpeämme kertoo,Kun Cressyn tappelussa petti onniJa kaikki meidän prinssit vangiks ottiTuo musta nimi, Walesin musta prinssi,Jonk' isä, korkeana niinkuin vuori.Vuorella seisten ylhääll' ilmassa,Pään ympärillä päivän kultakehä,Hymyillen katsoi, kuinka uljas poikaTyöt luonnon hävitti ja pirstas kuvat,Joit' oli Jumala ja suuret isätJo kaksikymmenisen vuotta luoneet.Hän tuossa voitonrungossa on oksa.Ja hänen onneaan ja luononvoimaans'On meidän peljättävä.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.Majesteetti,Pakeille pyytää päästä Henrikin,Englannin kuninkahan, lähetystö.
KUNINGAS KAARLE.Heit' oiti kuulla tahdon; tulkoot sisään.(Sanansaattaja ja muutamat loordit menevät.)Tulista tääll' on ajo, niinkuin näette.
DAUPHIN.Siis seis, ja tehkää pysty! Arat koiratKovimmin haukkuvat, kun heistä kauasPakenee otus. Majesteetti, pankaaLujalle engelsmannit! Tietäkööt,Mink' yksinvallan pää te olette.Ei itserakkaus niin suuri synti,Kuin itsensä on halveksiminen.
(Loordit palaavat Exeterin ja hänen seurueensa kanssa.)
KUNINGAS KAARLE.Veljemme Englanninko luota?
EXETER.NiinNäin tervehtii hän teitä, majesteetti:Nimessä kaikkivallan vaatii, ettäYltänne riisutte ja luovutatteTuon lainaloiston, jonka taivaan armoJa kansain oikeus ja luonnon lakiOn hälle määrännyt ja jälkeisilleen,Nimittäin kruunun ja ne laajat arvot,Jotk' aikain säännösten ja tavan mukaanKuuluvat Ranskan kruunuun. Jotta näkyis,Ett' ei se pyyde ole ontto, kiero,Ei madonsyömän ammoisuuden peruEik' unhotuksen pölyst' ilmisaatu,Tään lähettää hän suvun muistopuun,(Antaa paperin.)Mi kauttaaltaan on todistavan selvä,Ja pyytää teitä sitä silmäämään;Jos näette, että suurist' isistäänHän suurimmasta suoraan polveutuu,Kolmannest' Edwardista, niin hän teiltäPois vaatii kruununne ja kuninkuuden,Jotk' ovat vääryydellä anastetutHäneltä, niiden syntyhaltijalta.
KUNINGAS KAARLE.Jos kiellän, mitä seuraa?
EXETER.Veripakko.Sisimpään vaikka sydämmeenne kruununTe kätkisitte, hän sen sieltä kaivaa.Hän tulee myrskyn siivillä kuin Zeus,Maantäräyksellä, ukonjyrinällä,Ja pakottaa, jos kehoitus ei auta.Hän taivaan laupeuden kautta pyytää:Pois kruunu jättäkää ja säästäkääNe sieluparat, joille ahnas sotaNälkäiset leukans' avaa; teidän päähänValitus orvon tulkoon, lesken kyynel,Tapetun veri, immen salatuskaIsän ja puolison ja sulhon tähden,Jotk' ahmaa tämä sota. Tää on vaade,Ja uhka tää, ja tää mun tehtäväni,Jos täss' ei läsnä liene Dauphin, jolleOn erityinen mulla tervehdys.
KUNINGAS KAARLE.Me puolestamme tuota mietimme;Huomenna veljellemme EnglannilleOn vastaus valmis.
DAUPHIN.Dauphin puolestaanOn tässä; mitä hän saa Englannilta?
EXETER.Häpeän, pilkan, uhkan, ylenkatseenJa kaiken, mikä ylvään lähettäjänOn arvoista, hän osakseen on saapa.Näin sanoo kuninkaani: jos ei täysinIsänne suostu kaikkiin vaatimuksiin,Näin imeltäin sit' ivaa katkeraa,Jot' osoititte meidän kuninkaalle,Niin tilin hän niin tuiman siitä vaatii,Ett' onkalot ja holvit RanskanmaanKiroovat teitä, pilkan takaisinLähettäin tykistömme jyrinällä.
DAUPHIN.Jos isä vastuun antaa suopean,Niin sano: se mun tahtoni ei ole;Englannin kanssa sotaa toivon vain,Pariisin pallot siksi lähetinkinHuviksi tuolle poikahurviolle.
EXETER.Pariisin Louvre tuost' on vapiseva,Vaikk' Euroopan se valtahovi oiskin;Te nähdä pian saatte — mink' on nähneetJo alamaiset ihmeekseen — mik' eroNuoruuden toiveiden on välilläJa miehen täysitoimen. MinuutilleenHän laskee aikansa, ja tappioitaKokea saatte, jos hän Ranskaan jää.
KUNINGAS KAARLE.Huomenna saatte täyden vastauksen.
EXETER.Koht' antakaa se, muuten kuninkaammeKysymään itse tulee syytä viipyyn;Häll' on jo jalansija tässä maassa.
KUNINGAS KAARLE.Palata saatte pian hyvin ehdoin;Yö on vain lyhyt henkäyksen aikaNäin suuriin asioihin vastatessa.
(Menevät.)
(Kuoro esiintyy.)
KUORO.Näin mielikuvituksen siivill' lentääNopea näytelmämme yhtä joutuinKuin aatos. Ajatelkaa näkevänne,Kuink' uljain varustuksin kuningasKäy valtoinensa laivaan Hamptonissa,Ja ylvään laivastonsa silkkiliputVilvoittelevat nuoren Phoiboon otsaa.Mukana toimikaa ja katselkaa,Kuin laivapoika hamppuköyttä kiipee;Kuunnelkaa, kuinka pilli kimakkaSekavaan meluun järjestystä luo;Kuvailkaa, kuinka palttinaiset purjeet,Joit' äkkinäinen tuuli pullistaa,Mert' auraamaan nuo jättivältit työntää,Taistellen hyrskyn kanssa. KuvitelkaaRannalta näkevänne kaupungin,Jok' epävakaall' aallokolla tanssii;Yht' ylvävoimaisena laivastommeHarfleuriin kulkuns' ohjaa. Mukaan! Mukaan!Hengessä peräsimeen tarttukaa;Pois Englannista hiljaa kuin yösydänJa vartioina ukot, lapset, eukot,Joiss' yty joko alull' on tai mennyt,Ken, jolla leuassa on utukarvaa,Ei Ranskaan seurais näitä ritaristonValiosankareita? Aatos työhön!Kuvailkaa mielessänne piiritystä,Teloiltaan nähkää tykkein, surma suussa,Saarrettuun ammottavan Harfleuriin.Ranskasta palaa lähetti ja sananTuo Henrikille, että hälle tarjooKuningas tyttärensä KatariinanJa myötäjäisiks pari herttuakuntaaKatalan pientä. Tarjo tuo ei mieleen,Sytyttimellään pirulliseen tykkiinNopea koskee tykkimies,(Miekankalsketta ja tykinlaukauksia.)ja kaikkiEdestä kaatuu. Meille taputelkaa,Ja puutteet mielessänne tasoitelkaa.
Ensimmäinen kohtaus.
Ranska. Harfleurin edustalla.
(Miekankalsketta. Kuningas Henrik, Exeter, Bedford,Gloster, ja sotamiehiä kantaen rynnäkköportaita.)
KUNINGAS HENRIK.Viel', ystävät, viel' yksi ryntäys,Tai ruumiillamme muurit peittäkäämme!Rauhassa miehen paras kaunistusOn kaino hiljaisuus ja tyyni nöyryys;Mut korviimme kun sodan myrsky soi,Niin menoissanne olkaa tiikereitä;Jäykiksi suonet, veri kuohuksiinJa ruman raivon peittoon vieno luonto!Sukeukoon silmään kauhistuksen katse,Jok' otsan ampuakkunasta väijyyKuin malmitykki; synkät kulmakarvatSitä varjotkoot, kuin aita-vuoltu vuoriKurottuu yli perstan perustansa,Jot' ärjyn valtameren tyrsky huuhtoo.Hammasta purkaa! Pulleiks sieramet!Henkenne pidättäkää! ViritelkääKaikk' elinjänteet täyteen vireeseen!Ylös, ylös, Englannin te ylimykset,Joiss' elää sankar'isäin veri, isäin,Jotk' ovat jokainen kuin AleksanderSotineet näillä seuduin aamust iltaanJa tuppeen miekan vasta kätkeneet,Kun työt' ei enää ollut! — Älkää tuokoHäpeää äideillenne; näyttäkää,Ett' oma isä siittänyt on teidät!Esikuva olkaa paksuverisempäinJa opettakaa heitä sotimaan! —Ja tekin, kansanmiehet, joiden raajatSukesi Englanti, nyt osoittakaaMit antaa voimaa ruoka; vannokaammeHoitonne ansainneenne; sen ma uskon,Sill' ei niin halpaa, alhaist' ole teissä,Ett' ylvää loistetta ei silmiss' oisi.Näen teidän, niinkuin kahleist' ajokoirain,Irralleen pyrkivän. Jo ajo käy;Intonne nouskoon! Ryntäyshuuto olkoon:Henrikki, Englanti ja pyhä Yrjö!
(Menevät. Miekankalsketta ja tykinlaukauksia.)
Toinen kohtaus.
Paikka sama.
(Sotajoukkoja marssii näyttämön poikitse.Nym, Bardolph, Pistooli ja poika tulevat.)
BARDOLPH.Ryntäys, ryntäys! Päin rikkoa, päin rikkoa!
NYM. Seis, hyvä korpraali, seis! Nuo poksaukset ovat liian kuumia, ja minulla puolestani ei ole mitään varahenkeä; tämä humööri on liian kuumaa, se on sen asian loppukoraali.
PISTOOLI.Koraali oiva! Humöörejä sataa;Pau! puksis! Herran, vasallit ne kaatuu.Ja miekka vyölläMa verityölläIkuisen maineen niitän.
POIKA. Jospa nyt olisin jossakin olutkapakassa Lontoossa! Antaisin pois koko maineeni oluthaarikasta ja turvallisuudesta.
PISTOOLI.Minä myös:Jos toiveet oisi kylläksi,Mult' intoa ei puuttuisi,Vaan sinne juoksisin.
POIKA.Sen arvaa!Mut ei niin varmaaKuin oksalla linnun laulu.
(Fluellen tulee.)
FLUELLEN.Pois muurin aukkon, te koerat! Ettek lähd siit, te ryökälet?
(Ajaa heitä edellään.)
PISTOOLI.Suur' herttua, sääli tomun lapsia!Aseta vihas, miehuullinen vihas!Aseta vihas, urho! Miekkoseni,Aseta vihas! Laupeudu, henttu!
NYM. Tuo se on hyvää humööriä! Mutta se kunnia, se saa aikaan huonoa humööriä.
(Nym, Bardolph ja Pistooli menevät.Heidän jäljissään Fluellen.)
POIKA. Vaikka olenkin nuori, olen kuitenkin tarkannut noita kolmea suusankaria. Olen noiden kaikkien kolmen palveluspoika, mutta nuo kaikki kolme, jos he minua palvelisivat, eivät voisi minulle tehdä miehen palvelusta, sillä kolme mokomaa narria ei yhdessäkään täytä miehen mittaa. Bardolph on maitomaksainen ja punanaamainen, jonka vuoksi hän tuijottaa tuikeasti, mutta ei taistele. Pistoolilla on terävä kieli, mutta tylsä miekka, jonka vuoksi hän halkoo sanoja, mutta pitää aseensa ehjänä. Nym taas on kuullut, että harvapuheiset miehet ovat parhaita; sen vuoksi hän häpeää lukea rukouksiaan, ettei luultaisi häntä pelkuriksi; mutta hänen harvat huonot sanansa ovat yhdistyneet yhtä harvoihin hyviin töihin, sillä hän ei ole koskaan kenenkään ihmisen päätä halkaissut paitse omansa, ja se tapahtui sängyntolppaan, kun hän oli päissään. He varastavat mitä saavat, ja sanovat sitä liikkeeksi. Bardolph varasti luutunkotelon, kantoi sitä kaksitoista peninkulmaa ja möi sen kolmesta äyristä. Nym ja Bardolph ovat liittoveljiä näpistelemisessä: Calais'ssa he varastivat hiilikauhan, ja tästä tempusta ymmärrän, että he kauhovat konttiinsa jos mitä. He tahtoivat, että minä olisin yhtä perehtynyt ihmisten taskuihin kuin heidän hansikkaansa tai nenäliinansa; mutta ottaa toisen taskusta ja pistää omaani, siihen olen liian hyvä mies; minä en väärin kokoon kääri. Minun täytyy heidät jättää ja hakea parempi palveluspaikka; heikko vatsani ei kestä heidän konnuuttaan, ja sen vuoksi minun täytyy antaa heidät ylen.
(Menee.)
(Fluellen palajaa; hänen jäljissään Gower.)
GOWER. Kapteeni Fluellen, heti miinojen tykö! Glosterin herttua tahtoo teitä puhutella.
FLUELLEN. Jaa miinatten tyijö, niin vai? Sanokkan te herttual, etei ol nii hyvä tuli miinatten tyijö, sill, näettäk, miinat ei ol akuraatis sotareklamentitten kans, siin ei ol tarppelist ontevuutt; sill, näettäk, viholine — sen te, näettäk, voisisitt selittä herttual — on kaivann ites neli jalkka kontramiinatten ali. Jumalist, mnää pelkkän ett hän paiska meijä kaikk ilmaha, jos ei tul paremppi tireksuunej.
GOWER. Glosterin herttuaa, jolle piirityksen johto on uskottu, ohjaa kokonaan eräs irlantilainen, sangen urhollinen mies, tosiaan.
FLUELLEN.Kapteen Macmorris, eiks nii?
GOWER.Niinpä luulen.
FLUELLEN. Jumalist; hän on nii suur tomppel, etei mailmas toist ol; sen mnää hänel sano vaikk päi silmi. Hänel ei ol sen enemppä tireksuunej oikkeois sotareklamenteis, näettäk, ruomilaisis reklamenteis, kun koeranpenikal.
(Macmorris ja Jamy tulevat etäältä.)
GOWER.Tuossapa hän tuleekin ja skotlantilainen kapteeni Jamy hänen kanssaan.
FLUELLEN. Kapteen Jamy on ihmelise röhki mies, se o viss se, hänel on suur taitavus ja tietelisyys vanhois sodis, mnuu erityisen tietön mukka hänen tireksuunistas; jumalist, hän puolusta akumentejäs simmotto ku joku toinenki sotamies, mitä tule ruomilaisten vanhoitten sottain reklamenteihi.
JAMY.Kah voan, hyvvee päivee, kattein Fluellen.
FLUELLEN.Jumal antakko teijän korkkisukusuudellen hyvä päivä.
GOWER. No, mitä, kapteeni Macmorris? Oletteko miinat jättänyt? Ovatko vallinkaivajat tehneet lakon?
MACMORRIS. Spuasan njimes,[5] se on pahoi ruattu; ruado heitetty kesken, da torvi soittaa järillehpäi menemäh. Hotj omane käsi, hotj tuaton hengi menjis, sidgi sanon, ett ruado on pahoi ruattu, da se on kesken heitetty. Min' olisin ljinnan ambuo räjähyttännyh porohal, Spuasan minuu auttakkah, yhtes rubiemas. Pahoi ruattu, ylen pahoi ruattu, hotj käsi menjis, pahoi ruattu!
FLUELLEN. Kapteen Macmorris, mnää pyydän, suokka minul se kunni, ett mnää, näettäk, saisisi vähä niiku praakat teijän kans osaks siit, mit tule tai kuulu sotareklamenteihi, ruomilaissi sotareklamenteihi, akumentitte ja välipuhen muodos, osaks ett mnää saisisi puolusta mnuu ajatuksian, osaks, näettäk, mnuu meininkitten todistukseks niist sotareklamentitten tireksuuneist: se on se pääassi.
JAMY. Siitäp hyvvee tulloo, tos olokoo, hyvät katteinit kumpii, ja sen mie teiän luvallanne teil palakihten, kun voan soan sopivoo tilaisuutta; sen, tos olokoo, tien.
MACMORRIS. Nygöi e ole aigua pagisemah, Spuasan njimeh, e ole. Päiv on räkki, da seä, da soda, da kunjingas, da kunjingahan poijat: e ole aigua pagisemah. Ljinn on piiritetty, da sodatorvi kutshuu meidy rynnäkköh; a myö vai pagisemmo, da rua nji midä emmo, Spuasan njimeh; täs tulou huigei meil kaikil; Jumal auttakkah, eigo se ole huigei seisuo tjiloilleh; huigei on, hotj käsi menjis, huigei on. Siel olis kagloa leikattavannu, ruaduo ruattavannu, a nji midä e ole ruattu, Spuasan njimeh, nji midä.
JAMY. Kautta sakramenti, ennenkui neä miun silimäin unnee uupunoo, tahon mie tehä kelepo työn tai moassa moatuva, tai surmaan suistuva; ja tahon sen, niätsen, nii ulijaasti kuitata kui soatan, se on ihan vissi ja tos, ja sen pituinen se. Saakelj olokoo, hupaist ois ollunna kuulla teiän niinikkäästi kahen kamppailevan.
FLUELLEN. Kapteen Macmorris, mnää luulen, teijä luvallan, näettäk, etei mahd ol montta teijän kansas.
MACMORRIS. Minun kansas? Mi on minun kansu? Ongo hylgy, koiru, äbäreh, kanalju? Mi on minun kansu? Ken pagisoo minun kansas?
FLUELLEN. Näettäk, jos te otatt asjan toisel viissi kun on meinatt, kapteen Macmorris, nii mnää melkke luule, ett te ett kohtel mnuu nii hövelist ku teijän oikeutt' myöde pidäisis mnuu kohdell; ollen mnää yht hyvä mies kun tekki, nii sotareklamenteihi kun sukuperän synttyn ja muihi erityissi nähden.
MACMORRIS.Min' en tunne teidy nji muga hyväkse miehekse, kui min' itshe olen;Spuasan njimeh, minä tahon teil kagla leikata.
GOWER.Hyvät herrat, te ymmärrätte toisianne väärin.
JAMY.Ah! Sep' onnii just paha vika.