The Project Gutenberg eBook ofKuningas Richard ToinenThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Kuningas Richard ToinenAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: December 28, 2009 [eBook #30790]Most recently updated: January 5, 2021Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS RICHARD TOINEN ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Kuningas Richard ToinenAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: December 28, 2009 [eBook #30790]Most recently updated: January 5, 2021Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Kuningas Richard Toinen
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: December 28, 2009 [eBook #30790]Most recently updated: January 5, 2021
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGAS RICHARD TOINEN ***
Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1905.
Näytelmän henkilöt:
KUNINGAS RICHARD TOINEN.EDMUND LANGLEY, Yorkin herttua.JUHANA GAUNT, Lancasterin herttua.HENRIK BOLINGBROKE, Herefordin herttua.AUMERLEN herttua, Yorkin herttuan poika.THOMAS MOWBRAY, Norfolkin herttua.SURREYN herttua.SALISBURYN kreivi.Kreivi BERKLEY.BUSHY, |BAGOT, | Kuningas Richardin lemmikkejä.GREEN, |NORTHUMBERLANDIN kreivi.HENRIK PERCY, hänen poikansa.Loordi ROSS.Loordi WILLOUGHBY.Loordi FITZWATER.CARLISLEN piispa.WESTMINSTERIN abotti.Loordi-marsalkka ja toinen loordi.Sir PIERCE EXTON.Sir STEPHEN SCROOP.Walesilaisen sotajoukon päämies.Kuningatar, kuningas Richardin puoliso.Glosterin herttuatar.Yorkin herttuatar.Kaksi kuningattaren hovinaista.Loordeja, airuita, sotaherroja, sotureita, puutarhureita,vanginvartija, lähettiläs, tallirenki ja seuralaisia.
Tapaus eri paikoissa Englannissa ja Walesissa.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.
(Kuningas Richard tulee seurueineen, Juhana Gaunt jamuita ylimyksiä hänen seurassaan.)
KUNINGAS RICHARD.Juhana Gaunt, ikä-arvoinen Lancaster,Valan ja takuun mukaan toitko tänneKopean poikas, Henrik Herefordin,Ajamaan tuota röyhkää kannettaan,Jot' äsken meill' ei ollut aikaa kuulla,Thomas Mowbrayta, Norfolkia vastaan?
GAUNT.Sen olen tehnyt, armollinen herra.
KUNINGAS RICHARD.Ja lisäksi, oletko tiedustellut,Kanteeseen syynäkö vain vanha vihaVai, niinkuin kelpo kansalaisell' aina,Pätevä, varma tieto petoksesta?
GAUNT.Mikäli tutkia ma voin, niin syynäEi vanha viha lie, vaan ilmi vaara,Jonk' uhkaavan hän kuningasta luulee.
KUNINGAS RICHARD.Sisähän heidät tuokaa. Silmä silmääJa otsa otsaa vastaan vapahastiHaastelkoon syyttäjä ja syytetty.(Muutamia seuralaisia poistuu.)Kopeat ovat ja, kun kuohuu veri,Rutot kuin tuli, kuurot niinkuin meri.
(Seuralaiset palajavat, mukanaan Bolingbroke ja Norfolk.)
BOLINGBROKE.Mont' onnen vuotta taivas suokoon teille,Suurvaltias ja armollinen herra!
NORFOLK.Lisätköön päivä toisen päivän hyvää,Siks että taivas, maalle kateissaan,Kruunuunne liittää kuolemattomuuden!
KUNINGAS RICHARD.Suur' kiitos vaan! Mut toinen teistä mairii,Se aikeistanne nähdään, toisianneMaankavalluksesta kun syytätte. —No, lanko Hereford, mik' on sulla kanneThomas Mowbrayta, Norfolkia vastaan?
BOLINGBROKE.Ensinkin — todistajaks otan taivaan; —Nöyrästä alamaisen rakkaudesta,Kuninkaan kallis onni huolenani, —Vapaana kaikest' ilkivihastaTeen kanteen tässä ruhtinaani kuullen. —Nyt, Thomas Mowbray, sinun puolees käännyn;Tervehdykseni huomaa: minkä lausunRuumiini siitä vastaa päällä maanTai kirkastettu sielu taivahassa.Sin' olet petturi ja pilttomies,Siks liian hyvä, eloon liian huono.Jot' ihanampi helo ilman täyttää,Sit' ilkeemmiltä siinä pilvet näyttää.Ja vielä kerran, tuoden tekos ilmiin,Sua sanon petturiksi suoraan silmiin.Näin mitä kieli lausuu, miekka saa,Jos kuningas niin sallii, vahvistaa.
NORFOLK.Puheeni kylmyys älköön soimatkoMun kiivauttani. Ei akkasota,Ei kahden torakielen herjahuudotVoi tätä meidän riitaa ratkaista;On kuumaa veri siitä jäähtyäkseen.Niin laimeaa ei malttini tok' ole,Ett' aivan suuttomaksi mykistyisin.Ensinkin majesteetin vuoks en julkeeKannustaa puhettani täyteen lentoon;Se kiltois, kunnes takaisin tuon suuhunPetoksen työntänyt ois kaksin kerroin,Kuninkaalliseen vereen katsomatta.Niin, jos ei valtasukua hän oisi,Ivaisin häntä, silmiin sylkisin.Sanoisin konnaks, salapurijaksi,Varmuudeks vielä etuvoitteen soisinJa hänet yltäisin, vaikk' ylös AlppeinLumiseen huippuhun mun tulis juostaTai muuhun seutuun asumattomaan,Mihin on koskaan uskaltanut britti.Uskollisuuttani tää seikka tukee:Kautt' autuuteni, valheita hän lukee.
BOLINGBROKE.Sa kalvas pelkur', tuossa kintaani!Kuninkaan heimouden näin ma hylkäänJa luovun veren syntyoikeudesta,Jot' arkoo pelkos vain, eik' arvonantos.Syyn kauhusta jos kunniani pantinMaast' ottaa vielä voit, niin selkä köyryyn!Tään kautta sekä kaikkein muidenkinRitaris-tapain, miekka vasten miekkaa,Todistaa tahdon, mitä tässä haastanTai mitä herjempää viel' itse keksit.
NORFOLK.Ma maasta otan sen ja, kautta miekan,Jok' olalleni ritaruuden laski,Sun vastaas astun jaloon kohteluun,Ritaristapain säännöt kaikki täyttäin.En hengiss' alas astu ratsultain,Jos syystä petturin ma nimen sain.
KUNINGAS RICHARD.Mut mitä, lanko, väität Mowbrayn syyksi!Sen täytyy suuri olla, jos se meidätSaa hänest' edes aattelemaan pahaa.
BOLINGBROKE.Min lausun, siitä hengelläni vastaan:Kahdeksan tuhat noobelia[1] sai hänLainoiksi majesteetin sotureille,Mut ne hän itse halpaan toimeen käyttiKuin ilki-petturi ja häijy konna.Sen sanon myös, ja vahvistan sen miekoinTässä tai missä vain, maiss' äärimmissä,Mihinkä koskaan britin silmä yltää,Ett' on se petos, mit' on tässä maassaKuustoista vuotta kudottu ja tehty,Kaikk', kaikki viekkaan Mowbrayn alkutyötä.Ma väitän lisäksi — ja senkin kaikkiTuon kehnon hengellä ma toteen näytän —:Hän herttua Glosterin on kuoloon syypää;Tään herkät vastustajat vietellen,Kuin arka petturi, hän veri virtaanUpotti tämän viattoman sielun.Nyt veri tuo, kuin hurskaan Abelin,Maan kielettömist' onkaloista huutaaJa verikostoon ankaraan mua vaatii.Es'isäin kunniakkaan maineen kauttaSen teenkin, taikka periköön mun hauta!
KUNINGAS RICHARD.Sen miehen rohkeus nousee pilviin asti! —No, Thomas Norfolk, mitä vastaat tuohon?
NORFOLK.Pois majesteetin kasvot kääntykööt,Ja hetken aikaa korvans' olkoot kuurot,Siks että tuolle suvun herjalleMa kerron, kuinka jumalat ja hurskaatMoist' inhoo valhehtijaa.
KUNINGAS RICHARD.PuoltamatonOn silmäni ja korvani. Jos oisiHän veljeni ja vallan perillinen,Niin kuin hän nyt vain setäni on poika,Niin valtikkani arvon kautta vannon,Ett'ei tää pyhän veren heimouskaanVois häntä turvata tai oikeudestaVähääkään lujaa mieltän' eksyttää.Kuin sinä, alamaiseni hän on,Siis puhu suoraan, ole pelvoton!
NORFOLK.Siis, Bolingbroke, kavalaa kitaas myötenSydämmes pohjiin saakka: valehtelet!Calais'lle varatusta lainastaKuninkaan sotureille oikein maksoinKolm' osaa, loput sallittiin mun pitää,Kosk' oli majesteetti mulle velkaaJäännöksen matkalaskusta, kun hälleKuningattaren Ranskasta ma toin.[2]Se valhe niele! — Mitä Glosteriin,Niin hänt' en tappanut; mut häpeekseniLöin siinä laimin pyhän tehtäväni. —Ja, lord Lancaster, mitä teihin tulee,Vastustajani arvokkaaseen isään,Niin hengellenne kerran panin paulan;Se rikos arkaa sieluani vaivaa;Mut ennenkuin sain viimeks sakramentin,Sen tunnustin ja teiltä varta vastenAnteeksi pyysin; toivon, että sainkin.Siin' on mun vikani. Muut syytteet kaikkiNe ovat vihan kaunaa ilkimyksen,Katalan, epäsuvustuneen konnan,Jonk' itse tahdon urhokkaasti voittaa,Ja vastavuoroon kintaani ma heitänNyt jalkoihin sen korskan kavaltajan,Ritarikuntoni näin näyttääkseniParhaissa hänen sydänverissään.Jott' onni tämä pian koittais mulle, —Määrätkää, herra, päivä taistelulle.
KUNINGAS RICHARD.Vihaiset loordit, neuvoani kuulkaa,Se sapen huoltaa suonta iskemättä.En ole lääkäri, mut tunnen kaavan:Syvä viha leikkaa liian syvän haavan.Sopikaa, anteeks suokaa, unhottakaa,Pois suoneniskun kieltää lääkär' vakaa.Siis, setä, rauhantekoon! LauhtokaaTe poikaanne, ma tyynnän herttuaa.
GAUNT.Vanhalle rauhanteko sopiikin. —Pois heitä, poika, pantti Norfolkin.
KUNINGAS RICHARD.Te, Norfolk, sama tehkää.
GAUNT.Henrik, mitä?Nöyrästi pyydän, toiste en tee sitä.
KUNINGAS RICHARD.Pois, Norfolk, heitä tuo, se täytyy sun.
NORFOLK.Kuningas, jalkoihisi laskeun.Ma kuoloon sorrun, häpeään en vainen;Saat ottaa henkeni, mut puhtaan maineen,Mi kuolon kiusaks elää haudallani,Pelastan pilkan häpeästä ani.Häväisty, petteess' olen, syyttehessäJa herjan myrkkynuoli sydämmessä;Herjaajan sydänveret yksin voisMua auttaa.
KUNINGAS RICHARD.Kiukkus voita. Pantti pois!Voi jalopeura leopardin suuttaa.[3]
NORFOLK.Niin, mut sen pilkkuja ei voi se muuttaa.Vie häpeäni, niin saat pantinkin.Saasteeton nimi aarre kallihinOn päällä maan; sen puutteess' olet vainenKullattu savi, tomu kiiluvainen.Jalo henki taatussa on povessaKuin helmi kuuden lukon takana.On kunnia mun elämäni tyyty;Vie kunnia, niin elämä on myyty.Siis, enkö syystä kunniaani puolla?Ma siinä elin, sille tahdon kuolla.
KUNINGAS RICHARD.Pois ensin lanko pantin heittäköön.
BOLINGBROKE.Oi, moisen synnin Herra häätäköön!Isäni nähden seistä miehuutonnaJa loisen arkuudella moista konnaaMun-laisen kumartaako? EnnenkuinNäin loukkaan kunniaani omin suinTai kielen' moisen tekee tarjon halvan,Sen pelkurin ma hampain rikki kalvanJa paton kurjan syljen ivatenHäpeän paikkaan, Mowbrayn silmillen.
(Gaunt menee.)
KUNINGAS RICHARD.Ei sovi pyytää mun, vaan käskeä:Kun teit' en nyt voi sovittaa, niin tulkaa,Ja siitä hengellänne vastatkaa,Coventryyn pyhän Lamberluksen päiväks,Niin siellä peitsi ratkaiskoon ja kalpaRiitanne, jota kiihtää viha halpa.Me oikaista kun emme saaneet väärää,Niin ritar'ottelu nyt voiton määrää.Marsalkka, aseairut kutsukaaOhjaamaan tätä kotikahakkaa.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Sama seutu. Huone Lancasterin herttuan hovilinnassa.
(Gaunt ja Glosterin herttuatar tulevat.)
GAUNT.Ah! osallisuus vereen GlosterinMua enemmän kuin voihkinanne kiihtääTuon vainaan hengen pyöveleitä vastaan.Mut rangaistus kun rikkojan on käessäJa rikost' emme me voi rangaista,Niin jääköön asiamme taivaan haltuun.Se kyllä, jahk' on maassa aika kypsä,Syntisten päähän sataa kuuman koston.
HERTTUATAR.Paremmin eikö kannusta sua veljeys?Vanhassa veressäsi rakkautt' eiköNiin kipinääkään? Edwardin nuo pojat.Nuo seitsemän, joist' olet sinä yksi,Seitsemän saman pyhän veren maljaa,Seitsemän saman juuren kaunist' oksaa,Niist' osan luonto itse kuivetti,Ja toiset katkoi sallimus; mut Thomas,Mieheni, elämäni, Glosterini, —Edwardin pyhää verta malja täysi,Kuninkaan juurta kukoistava oksa —Säretty on ja kallis neste maassa,Kaadettu on, ja lehdet hävittänytKateuden käsi, murhan verikirves.Sun vertas, Gaunt, se oli; vuode, kohtu,Väki ja muotti, joka muovas sinut,Hänetkin loi. Vaikk' elät, hengitkin,Niin häness' olet kuoliaaksi lyöty.Hyväksyt isäs kuolon täysin määrin,Jos näin näet veli-raukkas kuolevan,Jok' oli isäs hengen painoskuva.Sit' älä kärsivällisyydeks sano,Se toivottuutta on; jos veljes surmanNäin kärsit, henkees suoran tien sa näytätJa neuvot murhaajas sua teurastamaan,Mik' alhaisoss' on kärsivällisyyttä,Jaloiss' on kalman kylmää pelkuruutta.Mit' enää puhun? Henkes parhaitenSa turvaat, Glosterin jos surman kostat.
GAUNT.Asia Herran. Taivaan valtuutettuJa sijainen, sen nähden voideltu,On murhaan syypää; rikosta jos on se,Sen taivas kostakoon, sen palvelijaanEn koskaan minä vihan kättä nosta.
HERTTUATAR.Mua voi! Ken sitte kuulee tuskani?
GAUNT.Jumala, leskein auttaja ja turva.
HERTTUATAR.Niin olkoon siis. Hyvästi, vanha Gaunt!Coventryyn menet, missä Hereford-langonNäet ottelevan julman Mowbrayn kanssa.Josp' yljän kosto langon peitsess' istuisJa Mowbrayn teurastaja-poveen tunkis!Tai jos ei ensi kiistass' ennä turma,Niin synnit painakoot niin Mowbrayn rintaa,Ett' orhin vaahtoavan selkä taittuuJa itse ratsas suin päin syöksyy maahanJa langon armoon antautuu, kurja!Hyvästi, Gaunt! Nyt murheen kanssa yksinKäy veli-vainaas vaimo käsityksin.
GAUNT.Hyvästi, sisko! Coventryyn käyn minä.Molemmill' olkoon onni myötyrinä!
HERTTUATAR.Ei vielä! Suru kimmoo, kun se sattuu,Ei tyhjää onttouttaan, vaan raskauttansa.Hyvästelen, vaikk' alkuun tuskin sain;Ei suru lopu, siltä näyttää vain.Terveiset veljelleni Yorkille!Niin, siinä kaikki! — Mutta miks tuo hoppu?Miks kiire noin, vaikk' onkin kaikki loppu?Muistanpa vielä. Pyydän — niin, mut mitä? —Tyköni Plashyyn häntä rientämään.York-vanhus siellä, oi, min näkeekään?Vain suojat autiot ja paljaat muurit,[4]Varastot tyhjät, käymättömät ukset,Ja tervehdykseks kaikuu valitukset.Terveiset vain! Miks etsis vierahistaSurua, jonka löytää vaikka mistä?Lohdutta, lohdutta käyn kuolohon;Viimeinen hyvästini kyynel on.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Aukea tasanko Coventryn lähellä. Aituus ja valtaistuin. Airuita y.m.
(Lord-marsalkka ja Aumerle tulevat.)
MARSALKKA.Valmisko Henrik Hereford, lord Aumerle?
AUMERLE.Kiireestä kantaan, kutsuntaa vain vartoo.
MARSALKKA.Ja Mowbray uljaana ja ilomielinVain syyttäjänsä ääntä vartoo.
AUMERLE.Siis ovat taistelijat varusteissa,Kuninkaan' tuloa vain odottavat.
(Torventoitauksia. Kuningas Richard tulee ja asettuu istumaanvaltaistuimelle; Gaunt, Bushy, Bagot, Green ja muut ylimyksetasettuvat samoin paikoilleen. Torvi soi, ja siihen vastaa ulkoatoinen. Airut tulee ja hänen jäljissään Norfolkin herttuatäydessä sota-asussa.)
KUNINGAS RICHARD.Marsalkka, kysykää tuolt' aseekkaalta,Miks täydess' asussa hän tänne saapuu;Nimensä sanokoon ja, säännön mukaan,Asians' oikeaksi vannokoon.
MARSALKKA.Jumalan nimessä ja kuninkaan,Ken olet, sano, miksi tänne saavutNoin ritar'asussa ja ketä vastaat?Asias? Sano totuus, valas kauttaJa ritar'arvosi, niin totta kuinSua taivas auttakoon ja miehuutesi!
NORFOLK.Norfolkin herttua, Thomas Mowbray, olen,Ja valallani saavun — jota taivasVarjelkoon ritaria rikkomasta! —Herefordia, mun syyttäjääni, vastaanTodistamaan, ett' olen uskollinenTaivaalle, kuninkaalle, suvulleni.Ja kautta käden tään ja taivaan armon,Näin puolustautuen, ma toteen näytän,Ett' taivaan, kuninkaan ja mun hän petti,Niin totta kuin mua taivas auttakoon!
(Asettuu paikalleen.)
(Torventoitaus. Airut tulee ja hänen jäljissäänBolingbroke aseissa.)
KUNINGAS RICHARD.Marsalkka, kysykää tuolt' aseekkaalta, —Kuka hän on, ja miksi saapuu tänneNoin sotatamineihin puettuna;Hän sääteisesti, niinkuin laki käskee,Asians' oikeaksi vannokoon.
MARSALKKA.Ken olet? Miksi tänne aituukseenNäin Richard kuninkaamme eteen astut?Asias? Ketä vastaat? Puhu totuus,Niin totta kuin sua taivas auttakoon!
BOLINGBROKE.Herefordin, Lancasterin, Derbyn HenrikMa olen; aseissa nyt tässä seisonJa taivaan armolla ja tarmollaniTäss' aituuksessa Thomas Mowbraysta,Norfolkin herttuasta, toteen näytän,Ett' on hän luimu konna, joka pettiJumalan, Richard kuninkaan ja minut;Niin totta kuin mua taivas auttakoon!
MARSALKKA.Se kuoleman on rangaistuksen oma,Ken rohkee koskettaa tät' aituusta,Pait marsalkka ja tämän jalon toimenValitut valvojat.
BOLINGBROKE.Lord marsalkka,Kuninkaan kättä suudella mun suokaaJa majesteetin eteen polvistua:Mowbray ja minä tässä olemmeKuin kaksi miestä, jotk' on vannoneetPyhissä-käynnin pitkän, raskaan tehdä;Siis juhlalliset, hellät jäähyväisetKummankin suokaa ottaa ystäviltään.
MARSALKKA.Kaipaaja kumartaa ja jäähyväisiksKuninkaan kättä tahtois suudella.
KUNINGAS RICHARD.Alas astumme ja häntä syleilemme,Niin totta oikea kuin asiasi,Niin onni taistoss' olkoon seuranasi!Hyvästi, vereni! Jos tänään poisSa vuodat, itken, mut en kostaa vois.
BOLINGBROKE.Jaloa silmää älköön itku halpaHäväiskö, jos mun kaataa Mowbrayn kalpa.Niin varmasti kuin haukka lintu-parkaan,Ma taistelussa Mowbrayn päälle karkaan. —(Lord-marsalkalle.)Hyvästi sanon teille, hyvä herra, —Myös teille, jalo lanko, lord Aumerle; —En pode, vaikka kuolon kanssa taistan,Nuor' olen, reipas, ilon maljaa maistan.Kuin pitoloissa herkut päättimeksi,Minultakin jää paras viimeiseksi:(Gauntille.)Vereni kallis alkulähde, sinä, —Nuoruutes into, minuss' uudistuen,Mua kahden miehen voimall' ylös nostaaTavoittaakseni pääni päältä voiton.Karaise rukouksillas varukseni,Terästä siunauksin peitsen kärki,Ett' on kuin vahaa Mowbrayn pantsar'asu,Ja pojan uljas käytös kirkkaaks silaa[5]Juhana Gauntin nimen uudestaan.
GAUNT.Hankettas hyvää taivas auttakoon!Kuin leimaus nopsa ole toimissasi,Ja kaksin kahdistettuina sun iskusHuumaavan herranvoiman lailla syösköötTuhoisen vihamiehen kypärään!Veresi nouskoon! Ole miesi yhä!
BOLINGBROKE.Avuksi oikeus ja Yrjö pyhä!
(Asettuu paikalleen.)
NORFOLK (nousten).Mink' osan Jumala tai sallimusMinulle suonee, tässä elää, kuoleeKuningas Richardille uskollisnaVakava, suora, kunnon ylimys.Ilommmin mielin vankikaan ei heitäPois kahleitaan ja avosyliin suljeKultaista, vallollista vapauttaan,Kuin hyppelevä sydämmeni viettääViholliseni kanssa taiston juhlaa. —Mont' onnen vuotta toivotan ma teille,Majesteetille ja pääri-kumppaneille.Iloisna taistoon käyn kuin pitohon;On rehdin mielin povi pelvoton.
KUNINGAS RICHARD.Hyvästi, herttua! Urhon hyveet läikkyySun silmissäs ja miehuus niistä säihkyy. —Marsalkka, toimeen! Taisto alkakoon!
(Kuningas ja loordit palajavat paikoilleen.)
MARSALKKA.Sa, Henrik Hereford, Lancaster ja Derby,Tuoss' ota peitses! Taivaan olkoon oikeus!
BOLINGBROKE (nousten).Kuin vuori vahva toivoss' aamen sanon.
MARSALKKA (palvelijalle).Tuo peitsi Norfolkin vie herttualle.
1. AIRUT.Nyt Henrik Hereford, Lancaster ja DerbyJumalan, kuninkaan ja itsens' eessäTäss' seisovi, ja uhall', että itseOn petturi ja konna, toteen näyttää,Ett' Thomas Mowbray, herttua Norfolkin,Jumalan, kuninkaan ja hänet petti,Ja vaatii häntä siitä miekkasille.
2. AIRUT.Täss' seisoo Thomas Mowbray, herttua Norfolk,Ja uhall', ett' on petturi ja konna.Nyt puolustaikse, toteen näyttäin ettäTuo Henrik Hereford, Lancaster ja DerbyJumalan, kuninkaan ja hänet petti,Vapaasta halusta ja rohkein mielinVain vartoo merkkiä, ett' alkaa saa.
MARSALKKA.Soi, torvi! Taistelijat valmistukoot!(Soitetaan hyökkäystorvea.)Seis! Sauvan heittää väliin kuningas.[6]
KUNINGAS RICHARD.Pois pankoot peitsensä ja kypärinsäJa käykööt kumpainenkin paikoilleen.(Pitkältä kestävää torventoitotusta.)(Molemmille taistelijoille.)Lähemmä tänne astukaa, ja kuulkaa,Mi meidän on ja neuvostomme päätös!Valtamme maata ettei saastuttaisiSen oma ravitsema, kallis veri;Ja silmämme kun kammoo nähdä haavaaKamalaa, kansaismiekan viiltämää;Ja koska näyttää, että korskan mielenTaivasta tavottava kotkan-lentoJa kateus, jok' ei kilpailijaa kärsi,On teitä yllyttänyt rikkomaanKuninkaan rauhan, joka lapsen-untaanMaan kehdoss' uinuu hennoin henkäyksin;Ja koska voisi rummun jylhä pauhu,Rämäkän torven pelottava räikkäJa raudan vihan kalske rajoiltammeSulo-rauhan kaikottaa ja saada meidätKahlaamaan oman heimon veressä, —Niin maistamme näin teidät karkoitamme. —Sa, lanko, hengen uhall' et saa ennen,Kuin kymmenen on kesää tehnyt kukkaa,Tät' ihanata maata tervehtää,Vaan henkipaton vierast' uraa käydä.
BOLINGBROKE.Tahtonne olkoon! Lohtuna on vielä,Ett' aurinkoinen loistaa myöskin siellä;Sen kultasateet, jotka teihin sataa,Ne kultaa myöskin pakolaisen rataa.
KUNINGAS RICHARD.Sun, Norfolk, raskaampi on tuomiosi,Ja julistan sen vastenmielisesti:Ei hidas hetken kulku määrätäSaa maanpakosi rajatonta äärtä;Nää toivottomat sanat sulle lausun:Uhalla henkes älä koskaan palaa!
NORFOLK.Se raskas tuomio on, majesteetti,Ja arvaamaton teidän lausumaksi.Paremman palkan kuin näin syvän herjanAnsainnut oisin teidän armoltanne.Nyt äidinkieleni mun jättää täytyy,Tuo vuotta neljäkymment' oppimani;Ei kieleni sen arvokkaampi mulleKuin kielitön on viulu taikka harppu,Tai taitosoitin, jok' on lukittu,Tai, aukijätettynä, pantu käteen,Jok' ei sit' osaa sopusointuun sointaa,Mun suussani te kielen vangitsitteHampaiden, huulten kaksoisteljen taa;Ja tyhmä, tylsä, tyhjä tiedottomuusOn mulle vanginvartijaksi pantu.Mut liian olen vanha oppilaaksi,Niin, liian vanha imettäjän vauvaks.Siis tuomios on mykkää kuolemaa,Kun kiel' ei omaa kieltään käyttää saa.
KUNINGAS RICHARD.Herättää sääliämme älä koita;Sait tuomios: on myöhä vaikeroita.
NORFOLK.Pois valoisasta kotimaasta käännyn,Ja iki-öiden synkkään varjoon näännyn.
(Aikoo mennä.)
KUNINGAS RICHARD.Palaja vielä: ota matkaan vala. —Kätenne henkipatot miekallemme![7]Uskollisuuden kautta, jonka taivasOn teiltä saapa — oman osuuteniMaanpakoon teidän kanssa karkoitin —Nyt vannokaa, min sanelen: ett'ette,Niin totta kuin teit' auttakohon taivas,Syleile maanpaossa toisianne,Tai toisianne koskaan silmiin katso,Tervehdi, kirjoita, tai tyynnytteleKotoisen vihan luomaa myrskyä,Tai neuvosta ja sopimuksest' yhdyKutomaan pahaa salajuonta meitäTai maata, kansaa, valtakuntaa vastaan.
BOLINGBROKE.Sen vannon.
NORFOLK.Minä myös sen täyttää tahdon.
BOLINGBROKE.Norfolk, mikäli vihamiehen sopii: —Jos kuningas ois suonut, ilmaa harhaisJo meistä toisen sielu pakosallaHauraasta tästä lihahaudastaan,Kuin liha tää nyt pakosall' on maastaan;Petokses myönnä ennen lähtöäsi;On pitkä sulla matka, älä mukaanVain syypään sielun raskast' ota takkaa.
NORFOLK.Jos pettur' olen, Bolingbroke, niin nimeniElämänkirjast' ottakoot, mun syösköötMaanpakoon taivaastakin, niinkuin täältä!Mik' olet, taivas tietää sen ja sinäJa minä, pian kuningas sen tuntee. —Hyvästi, valtias! Nyt harhan kaihdan,Kun kotimaani maailmaan ma vaihdan.
(Menevät.)
KUNINGAS RICHARD.Silmäisi peilissä ma näen, setä,Sydämmen murtuneen; tuo murheen näkySe poikasi pakovuosist' ottaaPois neljä. — (Bolingbrokelle.) Kuusi talvikylmää vielä,Niin taasen kotiin palaat ilomiellä.
BOLINGBROKE.Kuin pitkä aika mahtuu pieneen sanaan?Kuninkaan henkäys neljä talvi-rauskaaPois pyyhkäisee ja neljä kesää hauskaa.
GAUNT.Kuningas, kiitos, että isän tähdenVähensit pojan pakovuodet kuuteen.Mut pienen hyödyn minä siitä saan.Ennenkuin nämä kuusi määrävuotta,Näet, kuita vaihtelee ja matkan päättää,Mun lamppuni jo sammuu, öljy puuttuu, —Ja heikko valo ikiyöksi muuttuu;Lopussa on mun kynttiläni pää,Ma, kuolon sokko, poikaani en nää.
KUNINGAS RICHARD.Mont' elinvuotta vielä suodaan sulle.
GAUNT.Vaan sull' ei hetkeäkään antaa mulle.Suruilla päiväni voit lyhentää,Yöt ryöstää, vaan et huoment' ehdättää;Vakoja uurtamaan voit auttaa aikaa,Mut rypyn estämiseen sull' ei taikaa;Sanasi valta voi mun kuolettaa,Mut kuollutt' ei sun valtas henkiin saa.
KUNINGAS RICHARD.Täydessä tuumin poikas kartoitettiin,Ja oma kielesikin siihen suostui.Miks karsaat tuomiota oikeaa?
GAUNT.Makea maistaa, karvas sulattaa.Mun, tuomarin, te tiedustitte mieltä;Voi, etten saanut haastaa isän kieltä!Jos vieras ois hän, eikä poika ollut,Niin lievemp' oisi tuomiokin tullut.Ma puolenpidon soimaa kaihtaa koitin,Ja oman henkeni näin tuomioitin.Ma katsoin, eikö kukaan valittaisKovuuttani ja sitä vaimentais,Mut te vain hyväksyitte lausuntoni,Kun tahtomatta lausuin tuomioni.
KUNINGAS RICHARD (Bolingbrokelle.)Hyvästi, serkku! — (Gauntille.) Hyvästelkää teKuus vuotta maanpakoa saa hän heti.
(Torventoitauksia. Kuningas Richard seurueineen poistuu.)
AUMERLE.Hyvästi, lanko! Mitä nyt et malta,Sen kirjeess' ilmoittanet toisahalta,
MARSALKKA.Ei vielä hyvästi; teen seuraa teilleNiin pitkälle kuin maata riittää meille.
GAUNT.Oi, miksi sanojasi itaroit,Ja ystäväisi hyvästiin et vastaa?
BOLINGBROKE.Hyvästiks mull' on niitä liian vähän.Jos kieli, kunnon palvelusta tehden,Sydämmen täyden tuskan ilmi huokuis.
GAUNT.Surusi on vain ajaks poistumista.
BOLINGBROKE.Kun ilo poistuu, suru täyttää paikan.
GAUNT.Kuus vuotta kuluu pian.
BOLINGBROKE.Onnekkailta;Mut suru tunnit tekee kymmeniksi.
GAUNT.Kuvaile, ett' on se vain huvimatka.
BOLINGBROKE.Sydämmeni huokaa, näin jos valehtelen,Kun vain se väkinäist' on vaellusta.
GAUNT.Raskaitten askeltesi synkkää tietäKuvaile kehykseksi, johon kerranSa kotiintulos kalliin helmen liität.
BOLINGBROKE.Pikemmin joka raskaalt' askeleeltaMa muistan, kuinka etäämmälle yhäVaellan rakkaimmista helmistäni.Mun täytyy monta pitkää oppivuottaVieraissa maissa palvella, ja vihdoin,Kun olen vapaa, muut' ei kerskattavaa,Kuin että olin surun matkalainen.
GAUNT.Joka paikka, johon taivaan silmä osuu,Viisaalle satama on, onnen ranta.Hätääsi neuvo päättelemään näin:Hyvett' ei hädän vertaa. Älä päätä,Ett' ajoi sun maanpakoon kuningas,Vaan sinä hänet: raskaampi on tuska.Jos kantajansa heikoksi se huomaa.Sano, että kunniata etsimäänMa sinut lähetin, ja ettei suaKuningas karkoittanut. Oleta,Ett' ahnas rutto taivaallamme leijuu,Ja ilmanalaan raittiimpaan sä riensit.Sun soittoniekkas olkoot laululinnut,Maan nurmi kaisloitettu juhlahuone,[8]Kukkaiset sulonaisia, ja kulkusVain ilohyppyä ja karkeloa:Kaluva tuska, näet, ei kovin pure,Jos sille ilkut vain, etk' ylen sure.
BOLINGBROKE.Oi, ken voi pitää tulta kädessään,Kun ajattelee jäistä Kaukasusta?Ken julman nälän kiihkaa vaimentaaVain atrioita kuvittelemalla?Ken lumess' alastonna vieriäJa luulla kesähelteess' olevansa?Ei, ei! Tuo hyvän kuvittelu tekeeVain pahan tunteen kahta suuremmaksi.Enemmän suru tuima kirvelee,Jos kalvaa vain se, mut ei haavaa tee.
GAUNT.Pois! Sua seuraan. Noin jos nuori oisin,Ja moinen syy, kuink' aikailla ma voisin?
BOLINGBROKE.Englannin tanner, hyväst' armas manner,Emo, vaalija, jok' yhä mua kannat!Jos minne käyn, näin aina kerskaankin:Maanpaossakin poika Englannin!
(Menevät.)
Ensimmäinen kohtaus.
Coventry. Huone kuninkaanlinnassa.
(Kuningas Richard, Bagot ja Green tulevat toisesta ovesta,Aumerle toisesta.)
KUNINGAS RICHARD.Kyll' oivalsimme. — No, Aumerle, kuin kauasSaatoitte Herefordin, tuon valtamiehen?
AUMERLE.Herefordin, niin sanotun valtamiehen,Vein valtatielle saakka, siihen heitin.
KUNINGAS RICHARD.Ja varmaan ero-itkut itkettiin?
AUMERLE.En suinkaan minä; kenties pohjatuuli,Jok' ihan oli kasvot meiltä polttaa,Herätti nuhan uinuvan ja ehkäKyynelin kasti kuivat erojaiset.
KUNINGAS RICHARD.Ja mitä sanoi lanko erotessaan?
AUMERLE.Hyvästi.Mut kosk' ei sydän suonut kieleniHäväistä tuota sanaa, niin mua viekkausOpetti teeskelemään tuskaa mointa,Kuin oisi sanat niellyt surun hauta.Jos hyvästeistä viivyntää ois tullutJa ajan lisää lyhyeen maanpakoon,Niin ois hän saanut niitä kirjan täyden;Vaan nyt ei multa saanut yhtäkään.
KUNINGAS RICHARD.Hän lanko, lanko on; mut epäilemme,Kun aika hänet maanpaosta kutsuu,Palaako lanko ystäväinsä tähden.Me itse, Bushy, Bagot myös ja GreenNäimme, kuinka liehakoi hän kansaa,Kuink' alhaisella, nöyräll' imarteellaSen sydämmeen hän tahtoi sukeltaa;Kuink' orjiin tuhlas kohteliaisuutta,Työmiehet voitti imartelutyöllä,Ja kantoi nöyräst' osaansa, ikäänkuinMaanpakoon heidän suosionsa veisi.Osteri-muijaakin hän lakittelee;Ajuri "Herran rauhaa" toivottaaJa palkakseen saa polvenkoukistuksenJa "kiitos, maamies, rakas ystävä!"Kuin oikeus ois hällä Englantiimme,Ja hän sen alamaisten ylin toivo.
GREEN.Hän tiessään on ja juonet hänen kanssaan. —Nyt kapinaan, jok' Irlannissa kiehuu!Rivakat toimet, ettei lisä viipyTois heille lisää apuneuvojaEduksi itselleen ja haitaks teille.
KUNINGAS RICHARD.Menemme itse mukaan tähän sotaan. —Mut kosk' on kirstu liian auliudenJa hovinpidon vuoksi hiukan kevyt,[9]Niin pakko pantata on valtakunta;Ne tulot meille ensikäteen riittää.Jos siit' ei kyllin, niin me sijaisilleJätämme täytettäväks kirjekaavat;Jos rikkaaks jonkun huomaavat, niin niihinPanevat tämän nimiin aimo summatJa laittavat ne meille tarpeisiimme;Sill' Irlantiin nyt mennään viipymättä.(Bushy tulee.)Mit' uutta, Bushy?
BUSHY.Gaunt vanhus heikkona on sairaana,Poteutui äkin, lentoviestin laittoiAnomaan luokseen teidän armoanne.
KUNINGAS RICHARD.Miss' on se sairas?
BUSHY.Ely-house'ssa.
KUNINGAS RICHARD.Jumala lääkärille mieleen tuokoon,Ett' auttais hänet viipymättä hautaan:Lippaansa sisustus se tässä sodass'Ois tarpeen päällysvaatteiks sotureille. —Pois tulkaa hänen luokseen! Suokoon luoja,Ett' oisi tämä kiire liian myöhä!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Lontoo. Huone Ely-house'ssa.
(Gaunt leposijalla; Yorkin herttua ja muitaseisoo hänen ympärillään.)
GAUNT.No, mitä? Tuleeko se kuningas,Niin että viime henkäykseni huokuisNuorelle liehakolle viisaan neuvon?
YORK.Noin älkää tuskailko ja ponnistelko:Neuvoille hänen korvansa on kuuro.
GAUNT.Sanovat, että kuolevaisen kieliSe valtaa kuulon niinkuin syvä soitto.Kun puhe niukkaa on, se korvaan ottaa:Ken haastaa vaivalla, se haastaa totta.Enemmän kuullaan kieltä, kohta mykkää.Kuin lörppää, jossa tyhjä ilo sykkää.Parasta elämä on loppuessaan;Laskeissaan päivä, soitto tauotessaan,Kuin herkun jälkimaku, muistoon jää.Kun mielest' aikaisemmat häviää.Jos Richard elävän ei kuullut mieltä,Nyt ehkä kuulee kuolevaisen kieltä.
YORK.Sen korvan tukkii toiset maireäänet:Nuo loiston ylistykset; tyhmät viisutJa rivot laulut, joiden myrkkyääniinOn nuorukaisen korva aina herkkä;Jutelmat Italian muodeista,Joit' apinoiva, kähläs kansammeJälittelee ja nilkutellen matkii.Jos mailma päästää jonkin tyhmyyden —Viis siitä, kuinka huonon, kun vain uuden —Niin joutuun sitä korvaan toitotellaan.On neuvo myöhä, haihtuu niinkuin vahto,Kun järjen kanss' on kapinassa tahto.Ken tietää tiens', on neuvo sille turhaa,Se hengen haukkojalta hengen murhaa.
GAUNT.Profeetan henki minussa nyt nousee,Näin kuolevana hänest' ennustan:Ei pysyvää tuo hurjan himon lieska,Pian raivo tuli, näet, tyhjiin palaa;Vihusää kestää, vaan ei raju-ilma;Jot' äkin kannustat, se äkin uupuu;Ken ruokaa ahmii, ruokaan tukehtuu;Hepakka turhuus, pohjaton tuo ahma,Muut syötyänsä, raataa itseään.Kruunattu saari tää, tää valtain paikka,Tää majesteetin maa, tää Marsin istuin,Eedeni toinen, puoli-paratiisi,Linnoitus, luonnon itsellensä luomaNiin ruttoa kuin sodan kättä vastaan,Tää onnen asutus, tää pienoismailma,Tää helmi, upotettu hopeamereen,Jok' on sen vartijana niinkuin muuriTai vallihauta, joka kodin suojaaVähemmän onnellisten kateudelta;Tää Englanti, tää maa, tää pyhä paikka,Emo ja imettäjä kuningastenSuurvoimaisten ja synnylt' yleväin,Jotk' ovat ristin ritareina kuulutEtäälle hautaan saakka, missä lepäsMaailman lunnas, pyhän neitseen poika,Tuoll' uppiniskaisessa Juudan maassa;Tämäkö kallihitten kallis maa,Maineeltaan kallis kautta maailmoiden,Nyt pantataan — ma kuolen, kun sen lausun —Kuin mikä vuokramaa tai torpantila?Englanti, jonka ylvä meri nivooJa jonka vuorirannat luotaan työntääTuon kateen, kostean Neptunin tyrskyt,Häpeään nivotaan ja mustetäpliinJa lahon pergamentin siteisiin.Tää Englanti, jok' ennen voitti muita,Nyt itsestään on kehnon voiton saanut.Oi, henkeni jos vois sen herjan pestä,Kuink' autuaana menisinkin hautaan!
(Kuningas Richard, kuningatar, Aumerle, Bushy,Green, Bagot, Ross, Willoughby tulevat.)
YORK.Kuningas tulee; hänen nuoruuttaanPidelkää lempeästi: nuoren varsanJos raivoon saatat, enemmän se raivoo.
KUNINGATAR.Kuin jaksaa jalo lankomme, Lancaster?
KUNINGAS RICHARD.Rohkeutta, mies! Kuin voitte, vanha Gaunt?
GAUNT.Oi, kuinka tilaani se nimi sopii!Gaunt, se on: laiha; vanhuutt' olen laiha.Minussa suru piti pitkän paaston,Ja paastoava laihtuu. Mua kauanEnglanti nukkuva on valvotellut,Ja valvova se heikontuu ja laihtuu.Isonnut olen, mikä monen isänOn ravintona, katsett' oman lapsen,Mun sillä paastoll' olet laihaks saanut.Hautaankin laiha, laiha niinkuin hauta,Jonk' ontto vatsa ruoaks saa vain luita.
KUNINGAS RICHARD.Noin nimestäänkö tekee pilkkaa sairas!
GAUNT.Ei, kurjuus vain se itseään näin ilkkuu;Minussa nimeni kun tappaa aiot,Niin nimeäni ilkun maireeks sulle.
KUNINGAS RICHARD.Siis kuolevatko mairii eläviä?
GAUNT.Ei, elävät ne kuolevia mairii.
KUNINGAS RICHARD.Sa, kuoleva, mua mairit, sanoit sinä.
GAUNT.Ei, sinä kuolet, vaikk' oon sairas minä.
KUNINGAS RICHARD.Terveenä hengin ja sun sairaaks näen.
GAUNT.Sun minä sairaaks näen, sen Luoja tietää,Sairaana itse ja kun sun näen sairaaks.Ei kuolinvuotees vähempi kuin maasi,Joss' itse mainettasi sairastat;Ja varomaton potilas kun olet,Niin pääsi voidellun sa annoit hoitoonSen lääkärin, jok' itse iski haavan.Tuhansin kruunuus mahtuu mairijoita.Ja suuremp' ei sen piiri kuin sun pääsi,Ja vaikka sullotut noin pieneen alaan,Ne koko maasi sulta peijaavat.Oi, jos ois esi-isäs aavistanut,Kuin pojanpoika tuhoo poikiaan,Ylettämättömiin hän häpeäsiOis korjannut, sun istuimeltas syösnytJo ennen nousuas, sun, joka siihenVain nousit itses siitä syöstäksesi!Oi, lanko, maailman jos oisit herra,Häpeä ois pois maasi vuokrata!Nyt kun tää maa on koko maailmasi,On häpeätä häpeämpää sitäNäin häväistä. Nyt Englannissa oletVain tilanhaltija, et kuningas;Lain valtaherra lain on orja vain.
KUNINGAS RICHARD.Ja sinä, mieletön, kuuhullu hölmö,Kuumeesi etuoikeuteen luottain,Uskallat viluisilla neuvoillasiVaalentaa poskeni ja valtaverenPois raivon ajaa kotipaikoiltaan.Kautt' ylvään majesteetti-istuimeni,Jos Edward suuren et ois veljenpoika,Niin kieli tuo, mi päässäsi nyt pyörii,Pään pyörittäis sun, konnan, harteiltasi.
GAUNT.Mua älä säästä, Edward-veljen poika:Vaikk' isäns' Edwardin ma olin poika!Sen veren olet, niinkuin pelikaani,Jo kuiviin juonut, siitä päihtynytkin.Veljeni Gloster, jalo, puhdas sielu —Hän autuaitten rauhaa nauttikoon! —On hyvä todistus ja merkki siitä,Ett' Edwardin et verta kaataa kammo.Tee liitto tämän sairauteni kanssa;Kovuutes olkoon niinkuin käyrä vanhuus,Jok' aikaa kuihtunehen kukan katkoo.Sa häpeässäs elä nyt ja aina:Nää kirouksen sanat mielees paina!Nyt vuoteeseen, ja sitten hautaan vainen!Se eläköön, kell' arvo on ja maine!
(Palvelijat kantavat pois hänet.)
KUNINGAS RICHARD.Ja kuolkoon, ken on vanha, juonikkainen;Sin' olet kumpaakin, siis kuole vainen.
YORK.Sanansa anteeks suokaa, majesteetti:Se vanhuutt' on ja taudin kärtyisyyttä;Hän teitä lempii, uskokaatte pois,Kuin Henrik Hereford, jos hän tässä ois.
KUNINGAS RICHARD.Niin, oikein! Niinkuin Hereford! Yhtä syväMun lempeni on myös, ja sillä hyvä.
(Northumberland tulee.)
NORTHUMBERLAND.Gaunt kuningasta tervehtää.
KUNINGAS RICHARD.Ja sanoo?
NORTHUMBERLAND.Ei mitään; kaikk' on loppuun puhuttu.Kuin soitin kieletön nyt on sen kieli,Lopussa kaikki, puhe, henki, mieli.
YORK.Ja kohta Yorkille käy samoin aivan:On tuoni köyhä, vaan se päättää vaivan.
KUNINGAS RICHARD.Täyskypsä ensin putoo; päättänytHän kulkuns' on, ja meidän alkaa nyt.Se siitä. — Ja nyt sodast' Irlannissa.Nuo raa'at, puupäät jurrit taittaa täytyy,Ne elävät kuin käärmeet, missä muutenEi käärmeill' ole oikeutta elää.[10]Ja koska tämä suurtyö hiukan maksaa,Niin avuks itsellemme anastammeHopeat, rahat, saatavat ja kalut,Niin, kaikki, mik' on Gauntin omaa ollut.
YORK.Kuin kauan tuota kestän? Kuinka kauanVääryyttä sietää arka alamaisuus?Ei surina Glosterin, ei Gauntin herjuu,Ei Herefordinkaan karkoitus, ei vääryys,Jonk' Englanti on kärsinyt, ei myöskäänBolingbroke-raukan naimisliiton kielto,[11]Ei oma häpäisy mua koskaan saanutPienintä kasvoin juonta muuttamaanTai nenää nyrpistämään kuninkaalle.Edwardin jalon pojist' olen nuorin,Isäsi, Walesin prinssi, oli vanhin;Sodass' ei raivo leijona niin hurja,Ei säisy lammas rauhassa niin lauha,Kuin tämä nuori prinssi-ylimys.Hänen on muoto sulla; tuolta näytti,Kun sinun ikävuotesi hän täytti:Mut Ranskalle vain rypisteli otsaa,Eik' ystävilleen; jaloin käsin voittiMink' antoi pois, eik' antanutkaan poisMink' isän voitollinen käsi voitti;Ei kättään suvun veret punanneet,Vaan suvun verivihollisten veret.Oi, Richard! Liiaks suru Yorkin valtaa,Hän muuten ei ois vertailuja tehnyt.
KUNINGAS RICHARD.Mitä, lanko?
YORK.Ruhtinaani, anteeks suokaa,Jos tahdotte; jos ette, niin en minäAnteeksi tahdo; tyydyn muutenkin.Ryöstääkö aiotte ja valloin ottaaHerefordin, maastaan syöstyn, oikeudet?Gaunt eikö kuollut? Eikö Hereford elä?Gaunt eikö rehti, Henrik uskollinen?Gaunt eikö perillisen arvoinen,Ja Henrik eikö pojan arvollinen?Herefordilt' oikeus ota, ajalt' otaPois etuudet ja vanhat nauttimukset;Tään päivän jälkeen huoment' älä salli;Äl' ole, mikä olet; kuningashanOlet vain lain perimyksen kautta.Jos — kautta taivaan — varjelkoon sen taivas!Herefordin oikeudet sa anastat,Peräytät armokirjat, joilla voi hänPidättää läänitykset itselleen,Ja hält' et kunnioitust' ota vastaan,Niin tuhat vaaraa keräät pääsi päälle,Tuhansin kelpo sydämmiä hukkaat,Ja hellän maltin kiihdät mietteisiin,Joit' ei sais alamainen mietiskellä.
KUNINGAS RICHARD.Sa mieti, mitä mietit. HopeatMa otan, kullat, maat ja tavarat.
YORK.Hyvästi, herra! Min en vain käy mukaan.Mikä on seuraus, ei tiedä kukaan;Mut sen ma tiedän, että huono tieEi koskaan onnelliseen loppuun vie.
(Menee.)
KUNINGAS RICHARD.Wiltshiren kreivin luokse joutuun, Bushy,Ja käske, että tulee Ely-houseenSopimaan asiasta. Huomen-aamull'Irlantiin matkaamme; jo onkin aika.Poiss'oloajaksemme määräämmeYork sedän sijaishallitsijaksemme,Hän nuhteeton on mies ja harras meihin. —Tule, kuningatar! Huomenn' erotaan;Tää lyhyt aika vielä iloitaan.
(Torventoitauksia. Kuningas, kuningatar, Bushy, Aumerle.Green ja Bagot poistuvat.)
NORTHUMBERLAND.Niin, loordit, herttua Lancaster on kuollut.
ROSS.Ja elää: nyt on herttuana poika.
WILLOUGHBY.Niin kyllä nimeen, vaan ei hyötyyn nähden.
NORTHUMBERLAND.Kumpaankin kyllin, jos sais oikeus vallan.
ROSS.Täys sydän on; vait'olost' ennen kätkee,Kuin sitä keventää saa vapaa kieli.
NORTHUMBERLAND.Puhu pois, ja ijäks vaietkoon sen kieli,Ken matkii puhettas sua turmellakseen.
WILLOUGHBY.Herefordin herttuaako puhees koskee?Jos niin on, sano rohkeasti pois,Hänestä korva mielin kuulee hyvää.
ROSS.Ei hyvää, jota voisin hälle tehdä,Jos teist' ei hyvää sitä säälitellä,Ken peruistaan on puti puhtaaks pantu.
NORTHUMBERLAND.Häpeä, Jumal' avita, on sietääVääryyttä moista häntä, prinssiä,Ja monta muuta jalomusta kohtaanTäss' onnettuuden maassa. Oma itsens'Ei ole kuningas, vaan halvat liehitHänt' ohjaavat, ja mitä nämä kieliiVihasta jotakuta vastaan meistä,Sen säälittä hän panee meissä toimeenJa meiltä hengen, lapset, suvun tuhoo.
ROSS.Kansalta nylkenyt on raskaat verotJa vieroittanut näin sen sydämmen;Kostellut aatelille vanhat vihatJa vieroittanut senkin sydämmen.
WILLOUGHBY.Ja joka päivä hankkeess' uudet keinot:Pakotuslainat, lahjat ja ties mitkä.Mut mihin, Herran nimessä, ne joutuu?
NORTHUMBERLAND.Ei suinkaan sotiin; sotia hän ei käy;Hän kurjiin sopimuksiin haaskaa vain,Mink' esi-isät miekoin hankki. RauhaEnemmän hältä vie kuin sota heiltä.
ROSS.Wiltshire on valtakunnan vuokramies.
WILLOUGHBY.Kuningas hävinnyt on kauppasaksa.
NORTHUMBERLAND.Tuho ja häväistys nyt häntä uhkaa.
ROSS.Irlannin sotahan on rahaa tarvis,Vaikk' onkin verot raskaat; sen vuoks täytyyMaanpakolainen ryöstää.
NORTHUMBERLAND.Oma lanko:Mik' epäjalo kuningas! Mut, loordit,Tuon myrskyn havinan me kuulemme,Vaan emme etsi suojaa tuulispäältä;Purjeita tuuli pingoittaa, mut niitäEi lasketa, vaan tieten hukutaan.
ROSS.Näemme haaksirikkoon joutuvamme,Ja vaara se on väistämätön nyt,Kun haaksirikon syyt näin suvaitsemme.
NORTHUMBERLAND.Ei, kuolon kuoppasilmässä mä huomaanElämän siinnon, mut en virkkaa tohdi,Kuin lähellä on lohdun sanoma.
WILLOUGHBY.Mietteesi sano; meidän mietteet tunnet.
ROSS.Puhu suoraan vaan, Northumberland: me kolmeOlemme yhtä me; ja mitä haastat,Se mietteeksi vain jää; siis sano suoraan.
NORTHUMBERLAND.No siis: — ma Port le Blanc'ist' olen saanut,Bretagnen satamasta, tiedon, ettäHerefordin herttua, Reginald Lord Cobham, —Richardin, Arundelin kreivin, poika,Jok' Exeterin hylkäs, — tämän veli,Entinen Canterburyn arkkipiispa,Sir Thomas Erpingham, sir Robert Waterton,John Norbery, sir John Ramston, Francis Quoint,Joill' on Bretagnen herttuan varustamaaKuus laivaa sekä kolmetuhat miestä,Nyt tänne kiirein rientävät ja kohtaKai ovat pohjoisrannikolle nousseet;Siell' oisivatkin jo, mut odottavatKuninkaan Irlantihin lähtöä.Jos silloin ikeen poistaa tahdomme,Sulittaa maamme rikkouneen siiven,[12]Panttauksen herjast' ostaa vapaaks kruunun,Tomusta pestä valtikkamme kullanJa tehdä majesteetin näköisekseen,Niin seuratkaa mua heti Ravenspurgiin.Mut pelko jos saa teidät epäilyksiin,Niin jääkää, vaietkaa, ma menen yksin.
ROSS.Ratsaille pois! Ei pelko saa meit' estää.Siell' ensin olen jos vain ratsu kestää.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Lontoo. Huone kuninkaanlinnassa.
(Kuningatar, Bushy ja Bagot tulevat.)
BUSHY.Surette liikaa, rouva kuningatar.Kuninkaast' erotessa lupasitteUnohtaa kaikki pahoittavat huoletJa iloisella mielin olla aina.
KUNINGATAR.Kuninkaan mieliks tein sen; omiks mieliksEn sitä voi; mut muut' en syytä tiedä,Miks tuskaa vieraakseni tervehtäisin,Kuin että hyvästi mä jätin vieraanNiin rakkahan kuin rakkaan Richardin.Mut sentään joku syntymätön suru,Helmoissa onnettaren kypsynyt,Mua lähestyvän näyttää; sydämmeniVavahtaa tyhjää; jokin muu sit' ahtaaKuin ero miehestäni.
BUSHY.Joka tuskall'On kaksikymment' eri kuvajaista,Jotk' ovat niinkuin tuska, vaan ei tuskaa.Kyynelten kiillottama surun silmäMoneksi muuttaa yhden esineen.Kuin hairakuva, joka suoraan nähdenOn sekavaa, mut viistoon katsottunaJo hahmon saa: niin tekin, arvon rouva,Katsellen viistoon eroanne, näetteVain tuskan kuvan, tuskaa synkemmänkin,Jok' oikein katsoen on oleetontaVain varjoa. Siis, rouva armiaisin,Kaikk' eron syy on, siin' ei muuta laisin.Se surun silmän hairaust' on vaan,Totena itkee turhaa luuloaan.
KUNINGATAR.Voi olla niin, mut sydän sanoo mulle,Ett' onkin toisin. Oli miten oli,Mut raskas mull' on mieli, synkän raskas;Ja vaikk' ei tyhjän ajatus mua paina,Niin raskas tyhjyys mua vaivaa aina.
BUSHY.Vain hourehia, armollinen rouva.
KUNINGATAR.Ei vähintäkään; hourehien isäOn aina kaiho; niin ei minun laita:Tää jokin kaiho tyhjästä on siinnyt,Tai jotain on se tyhjä jota kaihon;Sen omistus on odotteessa vielä,Mut mitä on se, sit' en tunnekaan,Se tuska nimetön on, tiedän vaan.
(Green tulee.)
GREEN.Jumalan rauha kuningattarelle! —Huomenta, herrat! — Kuningas, ma toivon,Matkalla viel' ei lie.
KUNINGATAR.Miks sitä toivot?Pikemmin toivo, että matkall' oisi:Hankkeensa vaatii kiirettä ja kiireTaas toivoa; miks toivot siis, ett' ei hänMatkalla oisi?
GREEN.Siks, että hän, maan toivo,Palauttaisi joukkonsa ja saisiToivottomuudeks vihamiehen toivon,Joll' on jo luja jalansija maassa.Bolingbroke purki itse maanpakonsaJa eheänä saapui Ravenspurgiin,Kädessä miekka.
KUNINGATAR.Herra varjelkoon!
GREEN.Se liian totta on. Pahempaa vielä:Northumberland ja nuori Henrik Percy,Ross, Beaumont, Willoughby on hänen luokseenPaenneet mahtavine puolueineen.
BUSHY.Miks ette julistaneet pettureiksiNorthumberlandia ja koko laumaa?
GREEN.Sen teimme: mutta kreivi Worcester silloinSauvansa taittoi, marsalkkuuden heitti,[13]Ja koko hovikunta hänen kanssaanPakeni Bolingbroken luo.
KUNINGATAR.Näin, Green,Mun tuskani sa olet kätilöin,Ja Bolingbroke kipuni kurja poika.Nyt sielu epäluomansa on luonut,Ja minä, haukkovainen lapsivaimo,Surua suruun lisään, tuskaa tuskaan.
BUSHY.Ei toivoa saa heittää.
KUNINGATAR.Ken sen estää?Ma toivon heitän, vihaa sille kannan:Se petturi on, imartaja, norkkoJa kuolon pidättäjä, tää kun tahtooElämän siteet helläst' irroittaa,Jonk' äärettömiin lykkää väärä toivo.
(York tulee.)
GREEN.Kas, tässä tulee Yorkin herttua!
KUNINGATAR.Ijäkkään hartioilla sodan merkit.Oi, katse täynnä huolekasta tointa!Jumalan tähden, setä, lohdun sana!
YORK.Niin toista puhuisin, kuin ajattelen.Taivaassa lohtu on, me päällä maan.Miss' on vain tuskaa, huolta, kärsimistä.Miehenne kauas pelastajaks läksi,Sill' aikaa toiset kodin tuhoo hältä:Ja minä pantu maata auttamaan,Jok' olen heikko tueks itselleni.Nyt seuraa juomingeita huono vointi;Nyt tutaan liehakoivat ystävät.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA.Poiss' oli, herra, poikanne, kun saavuin.
YORK.Vai poissa! — Hyvä! — Käyköön kuinka käy! —Paennut aateli on, kansa kylmää,Se yhtyy Herefordiin, ma pelkään. — Poika,Käy Plashyyn, Gloster-sisareni luo!Hält' oiti mulle hanki sata puntaa.Tuoss' ota sormus tuo!
PALVELIJA.Unohdin haastaa teidän armollenne,Ett' olin tänään siellä ohimennen;Mut rikon mielenne, jos lisää kerron.
YORK.Mit' on se? Sano, poika.
PALVELIJA.Tiimaa ennenKuin sinne saavuin, herttuatar kuoli.
YORK.Jumal' armahtakoon! Mikä tuskain tulvaYht'aikaa syöksee tähän tuskain maahan!En neuvoa nyt tiedä. — Suokoon taivas,Ett' oisi — omasta ei syystä toki —Pää multa viety milloin veljeltäni. —Kuin? Viestit viel' ei matkall' Irlantiin? —Mitenkä saada rahaa tähän sotaan?Tule; sisko, — anteeks: käly, tarkoitin. —(Palvelijalle.)Mies, kotiin kiiruhda ja hanki vaunut,Tuo, mit' on siellä aseita. —(Palvelija menee.)Te, herratPitäkää sotaväen katselmus! —Jos tiedän, miten järjestää nää toimet,Käsiini sotkuisina viskatut,Niin älkää uskoko mua enää koskaan. —Molemmat ovat sukuani: toinenKuningas, jota velvoitus ja valaMun käskee varjella, ja toinen lanko,Kuninkaan loukkaama, jot' omatuntoJa heimous käskee minun puolustaa.Jotakin täytyy tehdä. — Tulkaa, käly,Ma teistä pidän huolen. — KatselmukseenNyt menkää, herrat; sieltä Berkley-linnaanHeti tulkaa. — Plashyynkin mun pitäis mennä,Mut aika sit' ei salli. — Kaikk' on nurin,Ja koko maailma on hullun kurin.
(York ja kuningatar menevät.)
BUSHY.Irlantiin myötätuuli viestit vie,Mut mitään sielt' ei tuo se. Koota voima,Jok' oisi vihollisen vertainen,On meidän mahdotonta.
GREEN.Sitä paitseKuninkaan lemmen likeiset myös likiOn niiden vihaa, jotk' ei häntä lemmi.
BAGOT.Niin, häälyväisen kansan, jonka lempiOn kukkaro; min verran se on vajaa,Sen verran sydän täys on verivihaa.
BUSHY.Siit' yleisesti syyn saa kuningas.
BAGOT.Jos tuomio heidän on, syyn saamme mekin,Kuninkaan alituiset seuralaiset.
GREEN.Pakoni otan Bristol-linnaan minä,Ja heti; kreivi Wiltshire on jo siellä.
BUSHY.Mukaanne tulen minä: vähän hyvääVoi vihaiselta kansalt' odottaa:Vain meitä raatelevat niinkuin koirat. —Tulette mukaan kai?
BAGOT.En, Hyvästi!Kuninkaan luokse menen Irlantiin.Jos oikein aavistan, niin viimeisetMe tässä sanomme jäähyväiset.
BUSHY.Kenties, jos York saa Herefordista voiton.
GREEN.Oi, raukkaa herttuaa! Hän työkseen ottaaLukea hiekat, meren tyhjentää;Tuhannet luopuu pois, jos yksi jää.
BUSHY.Hyvästi ijäksi ja kerrassaan!
GREEN.Me vielä tavataan.
BAGOT.Ei päällä maan.
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Salomaa Glostershiressa.
(Bolingbroke ja Northumberland tulevat sotajoukkoineen.)
BOLINGBROKE.Kuin pitkä täst' on matka Berkley'iin, loordi?
NORTHUMBERLAND.Mua, hyvä herra, uskokaa,Tääll' olen Glostershiress' aivan outo.Koluiset tiet ja suuret, jylhät vuoretIkäväks venyttävät peninkulman,Vaikk' armas haastelunne sokeroitsiJa makeutti muikeankin matkan.Mut arvaan, kuinka Willoughbyn ja RossinOn kulku pitkä RavenspurgistaCotswaldiin asti teidän seuraa vailla,Jok' on, sen takaan, paljon huventanutMinulta matkan vastukset ja vaivat;Mut näiden matkaa sulostuttaa toivoEtuisuus saavuttaa, jok' on jo mulla,Ja ilon toivo ei sen vähemp' iloKuin saavutettu toivo; tämä heiltäLyhentää matkan, niinkuin mulle tehnytOn ilo saada seurassanne olla.
BOLINGBROKE.Vähemmän arvoinen on seuraniKuin teidän hyvät sananne. Ken tuossa?
(Henrik Percy tulee.)
NORTHUMBERLAND.Poikani, Henrik Percy: veli WorcesterOn hänet lähettänyt, tiesi mistä. —No, Henrik, kuinka setäsi on laita?
PERCY.Ma sitä toivoin kuulla teiltä, isä.
NORTHUMBERLAND.Kuningattaren luona siis ei enää?
PERCY.Ei, isä, virkasauvansa hän taittoiJa läksi hovista ja hajoittiKuninkaan huonekunnan.
NORTHUMBERLAND.Mistä syystä?Ei siltä kuulunut, kun viimein nähtiin.
PERCY.Siks että teidät tehtiin petturiksi.Hän meni Ravenspurgiin tarjomaanHerefordin herttualle palvelustaan,Ja lähetti mun Berkley'iin tiedustamaan,Kuin suuren joukon siellä York on koonnut,Ja siitä viemään tiedon Ravenspurgiin.
NORTHUMBERLAND.Herefordin herttuan unhotitko, poika?
PERCY.En, isä hyvä; sit' en unhottanut,Mist' ikänä en tiennyt: tietääkseniEn ole eläissäni häntä nähnyt.
NORTHUMBERLAND.Nyt tuntemaan hänt' opi; täss' on herttua.
PERCY.Arvoisa herra, apuani tarjoon:Se viel' on nuori, uusi, avuton,Mut auttavammaksi ja taatummaksiSen ikä kypsentää ja vakaannuttaa.
BOLINGBROKE.Sua kiitän, jalo Percy; usko pois,En mistään tunne onnea niin suurtaKuin siitä että ystäväni muistan;Ja onneni jos lempes kanssa kypsyy,Niin on se palkitseva hartaan lempes;Sen liiton sydän solmii, käsi kiintää.
NORTHUMBERLAND.Kuink' etäällä se Berkley on, ja mitäYork-vanhus siellä joukkoineen nyt puuhaa?
PERCY.Puuryhmän keskellä on siellä linna,Ja linnueena kolmetuhat miestä.Sisällä siellä York on, Berkley, Seymour,Ei muuta sääty- eikä arvomiestä.
(Ross ja Willoughby tulevat.)
NORTHUMBERLAND.Kas tuossa loordit Ross ja Willoughby,Verissä kannus, kiireen hehkoss' otsa.
BOLINGBROKE.Terveeksi, loordit! Lempenne, ma huomaan,Maanpakolaista petturia seuraa.Mun aarteeni se vielä näkymätönOn kiitos vain, mut kun se rikastuu,Niin lempenne ja vaivanne se korvaa.
ROSS.Näkönne, herra, meidät rikastuttaa.
WILLOUGHBY.Ja ylenkyllin korvaa kaikki vaivat.
BOLINGBROKE.Ainainen kiitos, se on köyhän maksa;Se velastani vastaa, kunnes kypsyyMun nuori onneni. Ken tulee tuossa?
(Berkley tulee.)
NORTHUMBERLAND.Lord Berkley on se, arvatakseni.
BERKLEY.Lord Hereford, lähetykseni on teille.
BOLINGBROKE.Sanokaa silloin: Lancasterille;Tät' etsin nimeä nyt Englannissa,Ja kieleltänne mun se löytää täytyy,Ennenkuin mitään puheeseenne vastaan.
BERKLEY.Te erehdytte; mull' ei aikomustaSanaakaan arvonimistänne poistaa.Mun teille — mikä lienettekään loordi —Lähetti tään maan kuulu hallitsija,York herttua, kysymään, miks sijaisuuttaKäytätte hyväksenne, nurjin aseinKotoisen rauhan meiltä säikyttäin.
(York tulee seurueineen.)
BOLINGBROKE.Sanani viejäksi ei teitä tarvis;Tuoss' itse tulee herttua. — Jalo setä!
(Polvistuu.)
YORK.Sydämmen näytä nöyryytt', älä polven,Jonk' alamaisuus viekastaa ja pettää.
BOLINGBROKE.Oi, armollinen setä!
YORK.Vaiti, vaiti?Sen sinnekin nuo sedät ja nuo armot!En setä ole petturin; ja armoOn armottoman suussa häväistystä.Miks uskaltaa maanpakolainen jalkasKoskettaa synnyinmaasi tomuakaan?Ja vieläkin: miks rauhan poveaanPenikulmittaisin polkea sa tohdit,Ja inhain aseittesi komeudellaPeloittaa kalvaat kylät? Sikskö ettäSun voideltu on kuninkaasi poissa?Ei, poika hupsu! Kuningas on täällä,Vakaassa tässä povess' on sen valta.Jos viel' ois mulla sama nuoren into,Kuin milloin isäs, uljas Gaunt, ja minäMars-jumalan, mustan prinssin, pelastimmeTuhanten ranskalaisten saarroksesta.Oi, kuinka sukkelaan tää käsi, jonkaNyt halpaus kahlitsee, sua kurittaisiJa antais virhistäsi vitsaa sulle!
BOLINGBROKE.Vikani, hyvä setä, ilmaiskaa,Se mikä on ja mitä laatua!
YORK.Se kaikkein pahinta on laatua?Petosta inhaa, kurjaa kapinaa.Maanpakolaisena sa tulet tänne,Ennenkuin lopussa on määräaika,Ja asevoimin valtaherraas uhkaat.