"Ne omistaa jaarli Eirik Haakoninpoika", hänelle ilmoitetaan. Silloin vastaa Olavi kuningas:
"Hänellä saattaa kyllä olla omasta mielestään hyvät syyt käydä meitä vastaan, ja siltä joukolta meillä on odotettavissa tuima taistelu; ne ovat Norjan miehiä niinkuin mekin."
Sitten kuninkaat jakautuivat soutamaan vastustajainsa kimppuun. Svein kuningas suuntasi laivansa Suur-Käärmettä kohti, mutta Ruotsin Olavi kuningas siirtyi ulommaksi ja käänsi keulansa Olavi Trygvenpojan laidimmaisia laivoja päin; ja toisella sivustalla oli Eirik jaarli. Nyt syttyi ankara ottelu. Sigvalde jaarli soudatti aluksensa toisten taakse eikä antautunut taisteluun.
Tämä taistelu oli tuiki tuima ja verinen. Suur-Käärmeen, Pikku-Käärmeen ja Kurjen keulamiehet heittivät ankkureita ja iskuhakoja Svein kuninkaan aluksiin ja voivat näin ahdistella niitä ylhäältä päin. He puhdistivat miehistä kaikki purret, jotka saivat pidätetyiksi lähettyvillään, mutta Svein kuningas ja ne, joiden henki säilyi, pakenivat toisiin laivoihin, ja sitten he siirtyivät aseiden ulottuman ulkopuolelle. Tämän joukon kävi, niinkuin kuningas Olavi Trygvenpoika oli arvannut.
Silloin svealaisten Olavi kuningas siirtyi tilalle, mutta niin pian kuin he saapuivat suuralusten lähelle, heidän kävi edellisten tavoin: he menettivät paljon väkeä ja muutamia laivoja ja poistuivat sitten loitommalle. Mutta Eirik jaarli laski purtensa Olavi kuninkaan äärimmäisen aluksen laitaan, puhdisti sen miehistä ja katkoi heti siteet; sitten hän siirtyi sen viereen, joka oli lähinnä, ja taisteli, kunnes sekin oli tyhjennetty. Nyt miehet alkoivat juosta pienemmistä pursista suuraluksiin, mutta jaarli katkoi jokaisen laivan siteet, kun se oli raivattu puhtaaksi, ja tanskalaiset sekä svealaiset siirtyivät silloin lentoaseiden ulottumiin ja työntyivät joka taholta Olavi kuninkaan aluksia kohti. Eirik jaarli sovitti aina purtensa pitkin laivaa ja taisteli lyömäasein, mutta koska hänen aluksellaan kaatui miehiä, nousi tilalle toisia, tanskalaisia ja svealaisia. Näin laulaa Haldor:
Miekkain tuimien kulku Käärmettä kohti siirtyi; helskyvin kultakeihäin urhot taisteli kauan.
Taiston tuoksinassa työntyi häntä vastaan miehiä Ruotsin ja Tanska kalvankantajoita.
Eirik jaarli oli aluksensa eturuumassa, ja sinne oli pystytetty kilpilinna. Siellä taisteltiin lyömäasein ja pistettiin keihäin ja sinkautettiin kaikkea, mikä aseeksi kelpasi; mutta muutamat ampuivat jousilla tai lennättivät aseita käsin. Niin ankara aseryöppy kävi Käärmeen yli, että tuskin saattoi suojella itseään kilvellä; niin tiheään lensi vasamia ja keihäitä, sillä joka taholta työntyi sotapursia Käärmeen ympärille. Olavi kuninkaan miehet olivat nyt niin raivoissaan, että hyppäsivät laivan partaalle yltääkseen vihollisiin miekaniskuin ja surmatakseen heidät, sillä useat eivät olleet laskeneet niin lähelle Käärmettä, että olisivat joutuneet mukaan lyömäleikkiin. Mutta moni Olavin miehistä vierähti silloin mereen, he kun luulivat taistelevansa tasaisella tantereella, ja niin he vaipuivat varusteissaan syvyyteen. Näin kertoo Halfröd:
Käärmeheltä hautaan haavoittuneet vaipui; väistyä mieli ei tehnyt, iskivät viime hetkeen.
Vaikka kuningas kallis purttaan ohjaisi vielä, urhoja moisia Käärme kaipaisi kulkiessaan.
Einar Tambeskjelve oli Käärmeen peräpuolella; hän käytteli jousta ja ampui purevampia vasamia kuin yksikään toinen. Einar tavoitteli Eirik jaarlia ja osasi peräsimen varteen jaarlin pään kohdalle ja nuoli tunkeutui puuhun aina liitossiteeseen asti. Jaarli katsahti siihen ja kysyi, tiesivätkö miehet, kuka sen ampui. Mutta samassa tuli toinen nuoli niin lähelle jaarlia, että se lensi hänen käsivartensa ja kyljen lomitse, ja painui niin syvälle päälautaan,[119] että kärki työntyi pitkälle ulos. Silloin jaarli virkkoi eräälle miehelle, jota toiset nimittävät Finniksi, mutta toiset sanovat lappalaiseksi — hän oli maanmainio jousenkäyttäjä —:
"Ammuppas tuo kookas mies tuolta peräpuolelta!" Finn ampui, ja vasama osui keskelle Einarin kaarta samassa tuokiossa, kuin hän jännitti sitä kolmatta kertaa. Silloin jousi karahti kahdeksi kappaleeksi. Olavi kuningas kysyi:
"Mikä siellä niin helähtäen murtui?" "Norja sinun kädestäsi, kuningas!" vastaa Einar. "Niin suuri ei tappio vielä liene", sanoo kuningas; "ota minun jouseni ja ammu sillä". — Ja hän heitti aseen Einarille. Einar otti jousen ja jännitti sen heti niin, että nuoli kävi liian lyhyeksi kaarelle, ja huudahti: "Liian hento, liian hento — on ruhtinaan kaari!" Hän heitti jousen takaisin, mutta tarttui kilpeen ja miekkaan ja taisteli edelleen.
Kuningas Olavi Trygvenpoika seisoi Käärmeen sillalla ja ampui tiheään, toisinaan jousta, toisinaan keihästä käytellen, ja näitä hän lennätti aina kaksi samalla haavaa. Hän katsahti purteensa ja havaitsi miestensä heiluttavan kalpojaan ja iskevän tiheään ja siten, että ne purivat huonosti. Silloin hän huusi kaikuvasti:
"Heilutatteko miekkojanne veltosti, koska ne eivät näy purevan teidän käsissänne?"
Muuan mies vastasi: "Miekkamme ovat käyneet tylsiksi ja pahasti loville."
Silloin kuningas astui keularuumaan ja avasi isäntäpenkin arkun; hän otti sieltä joukon teräviä miekkoja ja antoi ne miehille. Mutta kun hän työnsi arkkuun oikean kätensä, näkivät miehet, että haarniskan hihasta vuoti verta; kukaan ei tiedä, miltä kohtaa hän oli haavoittunut.
Parhaiten ja tuhoisimmin taistelivat Käärmeellä eturuuman miehet ja keulanvartijat; sillä siellä oli valiojoukko ja korkeimmat laidat. Mutta kun väkeä ensin kaatui keskilaivalla ja miehiä seisoi harvassa maston ympärillä, koetti Eirik jaarli nousta alukseen ja pääsikin Käärmeeseen itse viidentenätoista. Silloin Hyrning, Olavi kuninkaan vävy, kävi häntä vastaan seurueineen, ja siellä sukeusi mitä tuimin ottelu ja se päättyi siten, että jaarli peräytyi takaisin laivaansa. Mutta niistä miehistä, jotka olivat häntä seuranneet, kaatui muutamia ja toiset olivat haavoittuneet. Siitä kertoo Tord Kolbeininpoika:
Taisteli kypäräpäiset teljoilla hurmeisilla. Kauniin maineen sai, ken herraansa suojasi miekoin; tunturin kaartuva katto[120] murtua saakoon ennen kuin Hyrning unhoon joutuu.
Nyt sukeusi taas mitä tuimin taistelu, ja siinä kaatui paljon väkeä Käärmeellä. Mutta kun miehistö, jonka oli määrä puolustaa Käärmettä, hupeni hupenemistaan, koetti Eirik jaarli toistamiseen nousta alukseen, ja jälleen hän kohtasi kovaa vastarintaa. Kun Käärmeen keulavartijat näkivät tämän, siirtyivät he peräpuolelle, kääntyivät jaarlia vastaan ja ahdistivat häntä voimakkaasti. Mutta kun Käärmeellä oli nyt kaatunut niin paljon väkeä, että partaat olivat monin paikoin tyhjinä, ryhtyivät jaarlin miehet kapuamaan usealta taholta. Silloin kaikki ne, jotka vielä olivat Käärmeen turvana, pyrkivät aluksen peräpuolelle, missä kuningas oleskeli.
Kolbjörn tallimestari nousi sillalle kuninkaan viereen; he olivat varsin samanlaisissa puvuissa ja varusteissa. Kolbjörn oli hyvin roteva ja kaunis mies. Nyt syntyi taas mitä kiivain ottelu eturuumassa. Mutta siitä syystä, että niin moni jaarlin miehistä, kuin alukseen mahtui, oli noussut Käärmeeseen ja hänen purtensa saartivat sen joka taholta ja väkeä oli niukalti vastustamassa niin suurta joukkoa, kaatuivat useimmat ennenpitkää, vaikka olivatkin sekä voimakkaita että urhoollisia miehiä. Mutta Olavi kuningas ja Kolbjörn hyppäsivät silloin mereen, kumpikin omalle puolelleen. Jaarlin miehet olivat soutaneet pikkuveneitä ympärille ja surmasivat ne, jotka syöksyivät mereen, ja kun itse kuningas heittäytyi alas sillalta, niin he halusivat saada hänet vangiksi viedäkseen Eirik jaarlin luo. Mutta Olavi kuningas kohotti kilven suojakseen ja sukelsi alas syvyyteen. Kolbjörn sitävastoin työnsi kilven alleen ja suojeli itseään siten keihäiltä, joita lennätettiin alempana olevista aluksista; ja hän putosi mereen siten, että kilpi jäi hänen alleen, eikä hän niin ollen vaipunut syvyyteen kyllin nopeasti, vaan joutui vangiksi ja nostettiin erääseen purteen. Miehet luulivat häntä kuninkaaksi ja veivät hänet Eirik jaarlin luo; mutta kun jaarli huomasi, että hän oli Kolbjörn eikä Olavi kuningas, sai Kolbjörn armon. Mutta tällöin kaikki ne, jotka vielä olivat hengissä Olavi kuninkaan miehistä, heittäytyivät mereen Käärmeestä, ja Halfröd kertoo, että Torkel Nevja, kuninkaan veli, hyppäsi viimeisenä mereen:
Sai urhea Torketel nähdä Kurjen ja kummankin Käärmeen kelluvan tyhjinä (pelkoa ei taistossa tuntenut hän); kantaja käsirengasten, taiston kestäjä, silloin merehen syöksyi, uiden turvaan pyrki hän myös.
Ennen on kerrottu, että Sigvalde jaarli saapui Olavi kuninkaan seurassa Vendinmaahan; jaarlilla oli kymmenen alusta sekä lisäksi yhdestoista, jossa Astrid ruhtinattarella, Sigvalde jaarlin puolisolla, oli väkensä. Kun Olavi kuningas oli heittäytynyt mereen, kohotti koko sotajoukko voitonhuudon, ja silloin jaarli antoi miestensä työntää airot veteen ja souti taisteluun. Mutta se vendiläispursi, jossa Astridin miehet olivat, souti takaisin Vendinmaata kohti, ja siitä sai heti moni aiheen kertoa, että Olavi kuningas oli veden alla riisunut yltään rautapaidan ja sukeltanut pois suuralusten lähettyviltä ja sitten uinut vendiläispurteen, ja Astridin miehet olivat vieneet hänet maihin. Ja siitä ovat muutamat sitten sepittäneet monta tarinaa Olavi kuninkaan retkistä. Mutta olipa tämän asian laita mikä hyvänsä, sen koommin ei Olavi kuningas enää saanut valtakuntaa Norjassa.
Eirik jaarli Haakoninpoika sai voitossa Suur-Käärmeen ja paljon saalista ja ohjasi Suur-Käärmeen taistelusta. Sitten Tanskan Svein kuningas ja Olavi svealaisten kuningas sekä Eirik jaarli jakoivat Norjan valtakunnan keskenään. Mutta Eirik jaarlin veli Svein Haakoninpoika, joka oli kihlannut Holmfridin, Svean kuninkaan tyttären, sai jaarlikunnan Olavi Svealaiselta. Svein jaarli oli komein mies, mitä milloinkaan on nähty. Eirik jaarli ja Svein jaarli antoivat kumpikin kastaa itsensä ja ottivat oikean uskon; mutta niin kauan kuin he hallitsivat Norjaa, antoivat he jokaisen tehdä uskonasioissa niinkuin halusi, mutta vanhat lait he pitivät tarkoin voimassa ja samaten kaikki maan tavat, ja he olivat suosittuja miehiä ja hyviä hallitsijoita. Eirik jaarlilla oli veljeksistä eniten sananvaltaa kaikessa hallinnossa.
Viiteselitykset:
[1] LähteinäMaailmanhistoria; P.A. Munch,Det norske Folks Historie, I osa; Salmonsens,Konversationslexikon.
[2] Haakon kuningas ja Skule herttua lienevät useille lukijoille tutut Ibsenin "Kuninkaanalut" näytelmästä.
[3] Aasat olivat muinais-skandinaavilaisten mahtavin jumalsuku, joka tarujen mukaan oli peräisin Tanais- l. Don-joen itäpuolella olevasta maasta, Aaselannista. Heidän päämiehensä oli Oden, sittemmin pohjoismaisen mytologian pääjumala.
[4] Norjan eteläisimmän osan keskinen alue.
[5] Fylke: oikeastaan maakunta, joka muodosti sotilaallisessa ja hallinnollisessa suhteessa valtakunnan alaosaston; tässä se tarkoittaa usein pikkukuninkaan hallitsemaa aluetta.
[6] Tässä kappaleessa esiintyvät tiedot ovat saadut osittain Ynglinge-tarinasta, osittain Halvdan Mustan tarinasta.
[7] Drammen-joen varsilla Randsfjord-järven eteläpuolella (nyk. Kristiansamtissa).
[8] Raivopää = berserk. Näistä annetaan seuraava selitys Ynglinge-tarinassa: "Oden saattoi tehdä niin, että taistelussa hänen vihollisensa tulivat sokeiksi tai kuuroiksi tai aroiksi, mutta heidän aseensa eivät purreet sen paremmin kuin sauvat; mutta hänen omat miehensä ryntäsivät haarniskoitta ja olivat hulluja kuin koirat tai sudet, purivat kilpiinsä ja olivat väkeviä kuin karhut tai härät; he surmasivat ihmisiä, mutta heihin ei pystynyt rauta eikä tuli."
[9] Mjösen-järven itäpuolella.
[10] Tähän päättyvä osa on Halvdan Mustan tarinasta; seuraava muodostaa pääosan Snorren Harald Kaunotukan tarinaa.
[11] Henkivartio vastaa tässä useimmitenhird-nimitystä; tämän jäsenet olivat läheisessä persoonallisessa suhteessa päällikköönsä.
[12] Hardangerin ja Bergenin seudut.
[13] Nyk. Folden-vuonon ympäristö.
[14] Nyk. Kristianian-vuonon seudut sekä lähin rannikko Skagerrakin itäpuolella.
[15] Kattegatin lahti Norjan ja Ruotsin rajalla.
[16] Sigurd Ring oli mahtava pohjoismainen kuningas 8:nnen vuosisadan puolivälissä.
[17] Norjan ja Ruotsin välinen metsäseutu, nyk. Kongsvingerin tienoilla.
[18] Gööta-joki.
[19] Nyk. Eidsfjordin ja Storfjordin välillä.
[20] Hafsfjord, lähellä nykyistä Stavangeria.
[21] Hjaltland, nykyiset Shetlannin saaret.
[22] Orkn-saaret = Orkney-saaret; Suder-saaret = nykyiset Hebridit.
[23] Möre, Trondhjemin-vuonon suupuolelta etelään.
[24] Gange-Rolv = Rolv Jalkamies.
[25] Itämailla tarkoitetaan Venäjää, varsinkin nykyisiä Itämerenmaakuntia.
[26] Valland, Ranska, varsinkin sen pohjoisosa.
[27] Snorren mukaan oli Gange-Rolv siis norjalainen, mutta myöhempi historiantutkimus on huomannut tämän epäiltäväksi ja arvellut Normandian valloittajat pikemmin tanskalaisiksi. Vrt. Henrik Schück y.m.: "Svenska folkets historia", edellinen osa, siv. 179.
[28] Vilhelm Valloittaja.
[29] Nykyinen Tofte Gudbrandin-laaksossa.
[30] Nykyinen North-Ronaldsey, koillisin Orkney-saarista.
[31] Tässä markalla tarkoitetaan painoa.
[32] Alkujaan kihlakuntansa talonpoikien perinnöllinen johtaja; Harald Kaunotukan ajoista kuninkaan henkivartion (hirdin) jäsen ja kuninkaan jaarlin alainen.
[33] Nykyinen Sönd- ja Nordfjord Keski-Norjassa.
[34] Sakslanti = Pohjois-Saksa.
[35] Bretlanti = Wales ja muut Englannin länsiosat.
[36] Norjan pohjoisin rannikko, alkaen jotensakin Tromsön kaupungin tienoilta.
[37] Vienanmeren rantamaat ja Vienanjoen suupuoli.
[38] Haalogalanti eli Helgeland, Norjan rannikko pohjoisen napapiirin vaiheilta Finmarkiin asti.
[39] Tröndit, Trondhjemin tienoon l. Tröndelagenin asukkaita.
[40] Björn oli Harald Kaunotukan ja Öistein jaarlin tyttären Svanhildin poika; hänen veljensä oli Olav.
[41] Kristianian-vuonon länsipuolinen alue; siinä sijaitsi Norjan vanhin kaupunki Tunsberg, nykyinen Tönsberg.
[42] Nykyinen Selven, Trondhjemin-vuonon eteläpuolella.
[43] Halvdan Musta oli Harald Kaunotukan ja Trondhjemin jaarlin Haakon Grjotgardinpojan tyttären Aasan poikia.
[44] Sigurd oli isänsä Haakon Grjotgardinpojan kuoltua saanut tämän jaarlinarvon; hän oli Harald kuninkaan lanko.
[45] Nykyinen Helleren, lounaaseen Bergenistä.
[46] Muinaisengl. Aethelstan, Englannin kuninkaana 924-940.
[47] Molemmat paikat nykyisen Haugasundin lähellä pohjoiseen Stavangerista. Paikalle on 1872 pystytetty Harald Kaunotukan muistopatsas, johon on liitetty yllämainittu paasi, 3,54 m:n pituinen ja 1,25 m:n levyinen.
[48] Harald kuninkaan ja Öistein jaarlin tyttären Svanhildin poika.
[49] Harald Kaunotukan ja Aasa Haakonintyttären poika.
[50] Trygve oli edellämainitun Olavi Haraldinpojan poika. Gudrödin isä oli Björn Kauppi, Harald kuninkaan poika, joka oli saanut surmansa taistellessaan Eirik Verikirvestä vastaan.
[51]Hird, jonka jäsenet olivat läheisessä persoonallisessa suhteessa johtajaansa.
[52] Sellainen lähetettiin sanansaattajan mukana todisteeksi luotettavuudesta (kuten myöhemmin kirje).
[53] Northumberland,
[54] Nykyinen York.
[55] Lodbrokinpojat olivat sen tanskalaisjoukon päälliköitä, joka saapui Englantiin 865 ja valloitti Yorkin. Näistä Halvdan tuli kymmentä vuotta myöhemmin Northumberlandin kuninkaaksi, mutta 880 omat miehet karkoittivat hänet. Northumberlandin valloittivat englantilaiset takaisin 926.
[56] Eadmund, Englannin kuninkaana 940-946.
[57] Tämä kuningas hallitsi 9:nnen vuosisadan alkupuolella.
[58] Njård oli tuulen valtias sekä aaltojen ja tulen hillitsijä, lisäksi perin rikas ja antelias.
[59] Fröi oli sateen ja päivänpaisteen sekä vuodentulon herra.
[60] Runotaidon jumala; Bragen malja = vainajain muistomalja.
[61] Näistä molemmista kausista kertoo Snorre esipuheessaan seuraavaa: "Ensimmäistä kautta sanotaan polttokaudeksi; silloin oli poltettava kaikki kuolleet miehet ja pystytettävä heille muistokiviä… Mutta sen jälkeen kuin Dan Ylpeä, Tanskan kuningas, oli teettänyt itselleen hautakummun ja määrännyt, että hänet oli kuoltuaan kannettava siihen kuninkaanpuvussa ja sotisovassa ratsuineen ja satuloineen ja muine tavaroineen, tekivät useat hänen miehistään samoin, ja siitä sai alkunsa kumpukausi Tanskassa."
[62] Tor oli sodanjumala, jolla oli aseena m.m. vasara.
[63] Nykyinen Karmö Stavangerin pohjoispuolella.
[64] Vendel, nykyinen Vendsyssel Jyllannissa; Agder, Norjan etelärannikolla.
[65] Nordfjordin luona.
[66] Edellisen säkeistön "merisankari" ja Harald tarkoittavat Harald Eirikinpoikaa.
[67] Gåndul ja Skågul, kaksi valkyyriaa l. sodan hengetärtä. — Yngven suku sai nimensä Yngvestä l. Fröistä, jonka isä Njård oli Odenin kuoltua saanut vallan svealaisten keskuudessa; myöskin käytettiin Ynglinga-nimeä.
[68] Ryygit, Rogalannin asukkaat; pohjolan miehet tässä Haalogalannin miehet; taanat, tanskalaiset.
[69] Sikling, taruhistoriallinen tanskalainen kuningassuku, tässä kuningas. — Taivaisen vaatteet = haarniskat.
[70] Dåglingit = kuninkaat.
[71] Hermod, Odenin poika, sotaisan sankariuden olennoima; Brage, runouden jumala.
[72] Fenre- l. Fenris-hukka, häijyn Lokin poika, jonka jumalat viekkaudella saivat kahleisiin; pääsee maailman lopussa vapaaksi ja koituu turmioksi Odenillekin.
[73] Håld = vapaatilallinen.
[74] Meriratsu = laiva.
[75] Oslo-vuono l. nykyinen Kristianian-vuono.
[76] Odenin vaimo = maa.
[77] Venäjä; nimitys johtui maan lukuisista kaupungeista.
[78] Novgorodin kaupunki.
[79] Limfjordin suulla.
[80] Ne, jotka jäivät noudattamatta sotakutsua tai saapuivat väärälle paikalle tai väärään aikaan, saivat suorittaa sakkoja.
[81] Bornholm.
[82] Nykyinen Pohjois-Saksa itäisestä Holsteinista Itä-Preussiin.
[83] Burislav = Boleslaw. Burislavilla ei tässä ole ymmärrettävä Puolan Boleslaw I:tä (992-1025), vaan hänen isäänsä Miescoa eli Mieczyslawia (964-992).
[84] Flanderi.
[85]Vandræde-skald.
[86] Valkeren = Walcheren-saari; flemingit = flaamilaiset.
[87] Scilly-saaret.
[88] Gardariikin asukas.
[89] Gyda oli Olavi Kvaranin tytär, ei sisar; Olavi Kvara kuoli iäkkäänä miehenä 980.
[90] Jomsborg eli Jom (Jumne) oli linnoitettu kaupunki Wollinsaaren itärannalla Oder-joen suulla; tarun mukaan sen perusti Harald Sinihammas 960:n vaiheilla.
[91] Edelred, Englannin kuningas 978-1016.
[92] Nykyinen Hareidland Söndmöressä.
[93] Puolitoista sataa = 180.
[94] Vastaa tässä 26,7 grammaa.
[95] Venäläinen nimi — Vsevolod.
[96] Tästä pojasta tuli myöhemmin Norjan kuningas Olavi Pyhä. Jäljempänä Snorre kertoo, että Olavi kastettiin kristityksi Olavi Trygvenpojan toimesta, mutta siinä hän erehtyy, sillä Olavi kääntyi kristinuskoon vasta varttuneena, Normandiassa ollessaan.
[97] Eteläisessä Hordalannissa.
[98] Trondhjemin-vuonon suulla.
[99] Nyk. Munkkisaari Kid-joen suun edustalla, Trondhjemin kaupungin ulkopuolella.
[100] Nykyinen Kastelgården Göta-joen pohjoisen haaran varrella.
[101] Olavi piti silloisten kristittyjen tavoin Odenia pahana haltiana.
[102] Frostan käräjät pidettiin samannimisellä niemellä Trondhjemin-vuonon varrella.
[103] Vainovasamassa oli köysi tai vitsasrengas riippumassa toisesta päästä, ja se kutsui kaikki miehet aseistettuina käräjille.
[104] Nyk. Tjöttö Helgelannin Alstahaugin eteläpuolella (65° 50').
[105] Salten-vuono.
[106] Nyk. Vaagan Lofotein Vaagössä.
[107] Viikinkialuksessa eli draakissa oli kappaleen päässä keulasta n.s. krapperummet, jonka soututuhdot jakoivat useihin osiin.
[108] Valkoisia l. kastevaatteita käytettiin viikon päivät kasteen jälkeen.
[109] Norjan kielellä vandræde-skald, s.o. runoilija, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen.
[110] Pohjois-Amerikassa, mahdollisesti Nova Scotia.
[111] Bremangerlandin Hornelenissa Nordfjordin edustalla
[112] Tämä ei pidä paikkaansa; Svein kuningas hylkäsi Gunhildin ja lähetti hänet kotiinsa Vendinmaahan, mistä hänen poikansa toivat hänet Sveinin kuoleman jälkeen takaisin Tanskaan.
[113] Puolan Boleslaw I (992-1025). Vrt. viite 83.
[114] Jonkinlainen iso meripursi, jossa ei ollut "päätä" keulassa.
[115] Svåld ei ole saari, vaan satama ja joensuulahti hiukan länteen Rügenistä.
[116] Katso "skeidin" selitystä 114.
[117] Partaniekaksi (barde) sanottiin laivaa sen vuoksi, että niitä emäpuun osia, jotka työntyivät etu- ja peräkeulan yläpuolelle, nimitettiin sen parraksi.
[118] Norjan kielessä sanaleikki "baade röd og ræd" = sekä punainen että arka.
[119] Lauta, joka sijaitsee perämiehen pään takana hänen istuessaan ohjaamassa.
[120] Taivaan laki.