Kaipauksen kantaja.
Pitkät matkat kaipaustaVierasta ma kanniskelinTyttösien hartioille (s.o. rakastin loitolta muita tyttöjä),Oma impiseni vainenMinun lempeni käsittää.Silloin tällöin, toisiltansa,Kääntyi lempeni takaisin.Hänpä oman karjaseniVesakoita kaipailevi.Vaikka tyttö ken tahansaItkusilmin harmentuisi,Sen sentään muistan aina.
(Muist.)
1. Fjellner selittää ihke — suoni, ehkä, vaikka; ruots. lap. kirjakielen ihke, ikke, ikkenes, quisquis, quicunque äännetään pohjoisissa murteissa ihkenes.
12.
Vārin.
Gobbiče biäggạ galga dudńenDaine lūdies beäggin šadde?Dihte orjela souđeđe biäggạ,Vuój dai duötteri nuörtte biäggạ?
Vuorilla.
Kumpiko tuuli, kultaseni,Mielellesi mieluisampi,Suloisampi, suotuisampi?Suviko suojainen, sumuinen,Vaiko tuuli tuntureilta,Vilpas pohjoinen vireä?
Tämän lyhykäisen laulun pani Fjellner nuoruudessaan paperille; se on pehmoisempaa Herjedal'in murretta.
13.
Vibe čūgaides rossut.
Voi, voi dai mänai ūdoldahkit!Jūbe laǯa (läǯǯa) ruöhkeran nōruc krahkam,Kouda sprahkam korru juolgai.Bāje hōbus pōtet,Ačen skānjasit dodne röude kieldagin,Monna väike gahpu' ńalmin beäni.
Emäkarhu herättää lapsiansa.
Ylös, lapseni aimoset!Hankea ja suksi hiihti,Lyly lunta lykkäeli.Kiireesti hän (metsämies) tulkoon tänne,Äännähdelköön rautajänne,Mulla kidan vaskihampaat!
Tämän laulun sai Fjellner Klummalta, eräältä lappalaiselta, 5 tai 6 peninkulmaa pohjaisemmasta Sorselea.
14.
Cuöihkan vúöle.
Nulčūdejē nuigūb dihčī:Meitē tōn kiesien pöttom parkā? —— Jụoigam mon. Meitē tōn jēš? —Gahpadam mon.
Sääsken laulu.
Sirkka sääskeltä kysyvi:"Mitä työtä teet suvella?" —"Laulelenpa lystikseni.Vaan mi työnä, toimenasi,Liekin, sirkkunen, sinulla?" —Hyppelenpä, harppailenpa,Lasken laulusi mukahan.
Nämä säkeet sai Fjellner Herjedalista, samallaisia sopivine nuottinensa tavataan myöskin Karesuannossa ja yli koko Lapin. — Sääskellä on monta nimeä: ruotsalaisessa kirjakielessa čuoik, äännetään enimmäkseen čụöihka tahi čúojak, etelämpänä nuigu tahi ńulčča.
15.
Orrivin vúöle.
Vaiba gaihka neita viesulīen,Ja vaiba gaihka pardne jabmaličen!
Oravan laulu.
Soisin neitojen suloisten,Aina impyisten elävän.Pojat poijes saisi mennäManalan ikimajoille.(Syystä että he ampuvat oravia).
16.
Kumppi.
Utsjoelta, A. Laiti ilmoitti.
Kumppi tē jō, kumppi ī i!Ovtsi vụömi ǟtsi säipiSkalkku tē jo, tē jo ā ā!
Susi.
Hukka, hukkaYhdeksän metsän kautta, häntä reisien välissä,Juoksee, hoi, hoi.
Seuraavat viisi laulua antoi minulle suosiollisesti herra kauppaneuvos J.H. Grönlund Tukholmassa; hän oli kirjoittanut ne neljänkyminenenvuoden lopulla nuoren lappalaistytön sanelun mukaan. Hänen oikokirjoituksensa, joka on samallinen kuin ruotsalainen kirjakieli, on tässä säilytetty. Lukuisat sananlainaukset ruotsinkielestä ovat huomattavat.
17.
Surgo-vvuolle.
Surjatjab mon tab jellekes aldon gåsjabTjuodtjote talle, kuldebt peljen tan tjåsko kåten sis.
Ih mo juolkin test ådtjo varret puorrin puorristJah viklatit tab tjuossis (smareib) påtsoit.
Kokte kalka tel te monno muorritit,jutte ebtesti vele åtdjo tab etjen aldo tiste puttjet?Ja kalka tan kukke seibe-aldon melken naln jelet etjen peiveh?
Nåh! jus le nimte muonetam, te ådtjob nan ai tuddet,Juhko ebtest veleh vejet varretit tan jellekes aldon mingesne.
Valitusvirsi.
Wilhelminan Lapista.
Ikävöiden itken porolehmiäni tuntureilla,Turhaan korvani kuultelee heitä tässä kolkossa kodassa.
Ei ole enää suotu mulle juoskennellaKukkuista ylös, toista kukkuista alas,Eikä nähdä valkopilkkuisia poroparviani.
Kuinka täällä viihtyisin, kuin menestyisin,Kun en enää poro-laumaani saa lypsää,Täytyy huiskuhäntäisien lehmäin maidot juoda?
Ah, jos niin on luotu, täytyy tyytyäni,Olla hyppimättä vaaroillani, vuorillani, poro-parven kanssa.
18.
Samin jelem.
Mon samen vaivan ja vandertekes ålmahTan ädnam vaives kaidnoi nal,
Jukko kalkam vandertit kaik ädnamen pir,Ja nau kalka mo aike låptet.
Lappalaisen elämä.
Ma lappalainen vaivainen, ma vaeltaja mies,Tämän maan tukalaisella tiellä.Mun vaellella täytyy, mun täytyy kulkeaHalki maailman, näin aikani kuluu.
19.
Wedde-Karin wuolle.
Surgosn' le mo vaimo, ja lenlak le mo vaimoJukko erit valdain, mo jasketis vuoreb.Albmai mon vainotab, kusne monno kalkin kaudnotet,Ikka värald mo kaudnasje, surgokes ja vaivems.
Neitab mon valjib, mab man kerast udneb,Sodn mo vaimob adna, man kukkeb leb mon.Man kukke le varre pakkas, ja häggasne le,Tie mo vaimopuolla, surgosne mangemus aiken.
Läddats laulot avosne so para-peleb;Vall' kåsse luode erit valda so lakkamusen vänab,Tie so vaimo puolla, surgosne ja vaivesne.
Akt kareb keresvuotest, tievas mon tunji vaddaiIkka aike ja värald tab leikem leTat kalkah aremust kaik ädnamen mete, dauk mangemusnåres to kätai sis.
Falskes vänah leh mådde, kutteh leh monnon vänakvuoten jalloTah lijen tall monnon pajelen vidnamJa nau monnon keresvuoten låptam.
Laulu Wedde-kari'sta.
(Rukkais-laulu).
Murheinen on sydämmeni, raskas on mun sydämmeni,Rakkaani kun multa temmattihin.Taivaasen nyt toivon, jossa tavattaisiin taasen,Vaikka maailmassa olen murheinen ja kurja.
Neidon valitsin, mä häntä lemmin,Sydäntäni hän valtaa koko elinaikani.Niin kauan kuin lämmin vereni ja elämäni kestää,Sydäntäni polttaa murhe viime hetkeen saakka.
Iloisena lintu puolisoaan ylistää,Vaan kun luoti hänen ystävänsä syöstää,Silloin murhe, kaiho sydäntänsä polttaa.
Maljan täynnä lempeä mä sulle annoin,Mutta maailma ja aika kaatoivat sen tyhjäksi.Nyt se vuotaa pitkin maata ympäri,Viimein kai se joutuu käsiisi.
Mont' on petollista ystävätä, heMurtumahan saivat ystävyytemme.Meidän kummankin he voittivat,Saivat lemmen meiltä sorretuksi.
(Muist.)
Ruotsin niinkuin saksankin kielessä käytetään lausepartta: antaa jollekin kori (= antaa jollekin rukkaset), joka lauseparsi myöskin on joutunut lapin kieleen;wedde kareon juurista tehty kori.
20.
Biren wuolle.
Ålles radekum mon leb mannam,Kitob adne Jubmelam!Jukko le vaddam mijebTab aili tjaulekeb.
Die mije Biran kintsoit måljertebeTsakke måka! Tsakke måka!Maitesjam puosotjebe,Vuojeb vai tsapteb?
Tsitsokeb, tat waddaGvekt, kolin just en tjevaseb;Ikjain kollokatsDeuram?
Tokko, tokko ålma tjasketiTuollo puoldai.
Tjadnesete, tjadneseteSuongon nejtai riggitAttjasvet mon lutiletVarit vuomit.
Karhulaulu.
Tarkastellen olen astuskellut, (etsiessä karhua)[a]Ole kiitetty Jumalani,Joka olet meille suonutVirheettömän (tahi jalomielisen) karhun,
(Kun se on pyydetyksi saatu, laulellaan):Karhun jäsenet kun toisistaan me eroitamme[b] sekä pään,[c]Huutaa pää, huutaa pää,Hänet jos me voitetuksi saamme,Ajammeko häntä tahi kappaleiksi?[d]
Varpuisen[e] hän antaa (karhun tappaja)Lopettaaksensa kaksi, kolme pistosta.Etkö kuole kallis ukkoseni?
Pois, pois kiireesti nyt miehet rientäkää,Tämän metsätöyryn luokse.
Sitehenne, hihnanne,Sitokaamme[f] tyttö (emäkarhu) kiinni kahleilla,Että taas mä vuorille ja metsiin pääsisin.[g]
Edellä olevan laulun sain herra Grönlundilta Tukholmassa. Se on kotoisin Wilhelminan pitäjästä ja kertoo karhunpyyntiä. Katkonaiset säkeet ovat vaikeat ymmärtää, vaan kun herra pastori Joh. Mörtsell Malå'ssa antoi minulle suosiollisesti ruotsalaisen käännöksen selittävillä muistutuksilla, seuraan sitä ja liitän myöskin selitykset tähän;
[a] Kun löydetään karhun jäljet metsässä, tehdään kävelemällä ympyrä, jota yhä pienennetään, kunnes paikka löytyy, missä karhu lepää. Tätä sanotaan karhun kiertämiseksi.
[b] Eroittaa jäsenet. Ei ollut luvallista musertaa rikki ainoatakaan luunikamaa karhussa, vaan kaikki jäsenliitokset olivat veitsellä huolellisesti toisistaan irroitettavat. Juuri sitä merkitsee sanamoljertet.
[c] Päätäkään ei saanut murskata, se oli kokonaan keitettävä.
[d] Ajaa karhu kotiin tahi paloittaa se metsässä veitsellä kappaleiksi.
[e] Varpuinen, sillä luultavasti tarkoitetaan nuolta, keihäänkärkeä tahi luotia.
[f] Sanallasuongoton eri paikoilla eri merkityksiä: 1) sitountua kosimisen kautta, 2) lävistää, 3) tehdä viiltämillä ryppyiseksi.
[g]luitelet— päästää. Että päästäisin taas vuorille joko sidotun emäkarhun tahi itseni.
Karhunpyyntiä, sen paloittamista ja keittämistä ovat lappalaiset pitäneet niin juhlallisina toimina, että sellaisissa toimissa oli puheltava kuvallisesti ja vertauksissa eikä mitään esinettä saanut mainita sen tavallisella nimellä. Karhun pyynti ja tappaminen kerrotaan mutkallisilla lausetavoilla. Kun yksinäinen lappalainen ampui karhun, antoi hän sen kotimatkalla pyssynlaukauksilla silloin tällöin ilmi. Kodon luona ampui hän viimeisen laukauksen, ryömi sisään takaovesta (poššu) kertoillen paljon voitostaan suuren eläimen yli, kuitenkin karhun tavallista nimeä mainitsematta. Kotiväki ymmärsi jo laukauksesta, mitä oli tapahtunut, nousivat ylös ja laskeusivat taas keinuvassa liikkeessä ja lauloivat lauluja. Vertaa mitä jo ennen karhun pyynnistä on sanottu.
21.
Suonga wuolle.
(Suonga Padne:)Sjesjala kust, nejta! tab tuostotMonnen keresvuoten algo?Jukko monnon ajtika, nau sjesjeli (vänote).
(Suonga Neita:)Påte puorist! jus le nau muonatam munji,Atte monno kalka taite palkait vadsit,Ja taite to jelleks sjuösja narkelit.
(Suonga Padne)Så tuostote telle mo maikitMonnon usjoteme puolkab.Ja, jus le nau muonam,Atte monno kalka aktain sjaddet.
(Suonga Neita)Ja, jus i ai nau sjadde;Så samma kätijkumTuostote taite påstoit.
(Suonga Padne)Ja vuoidna kuit, kuktel mingelinAi mijen keresvuoten räcko;Men usjotal' likan, nejtakuts!
Mah' munjin vukin sjesjalah,Ai rauoskotallet tal mo jelleks sjuosjeb.
(Suonga Neita)Adne takko pådn slektatjeh,Anje tan palen!Kåsse ai ådtjo usjotet,Mingellen.
Kosijan laulu.
Kosija, taijoten antimia:Suostutko, suloinen tyttö,Armas, lemmen alkeheksi?Otatko lahjan omaksi?Myöntyivät jo vanhempamme.
Tyttö:Terve, poikanen, tuloas,Jos on suotu, jos on luotuMinun teitäsi mitellä,Kaita poro-karjojasi.
Kosija:Lahjani ota omakses,Liiton merkiksi lujaksi,Jos on luotu, jos on suotu,Että yhtehen yhymme.
Tyttö:Jos ei yhtehen yhytä,Sitten sormilla samoillaLahjat taas ota takaisin.
Kosija:Kuinka kauan kestäneviMeillä mielu lempi-aika?Arveles, ajatteleppa,
Tuletko, tyttö, avuksiMulle karjan kaitsijaksi,Poro-parven paimeneksi!
Tyttö (ympärille seisoville):Teille kannan kiitokseni,Suku sulhoni, sulimmat,Kannan vielä silloin kerranKun on häitä vietettävä.
22.
Tuonen touhki.
Šu Niilonpojan, erään vanhan Sorselen lappalaisen, kertomuksen mukaan.
"Vuóige, vuóige, dannạ olmanKuolmạsạči ńudim muora,Svačče, svaččes rehpen raigem.Tē pe ǟskan." —Tuonen touhki,Kuóllevuojelem muoračča,Puṅka, pörsaht skūnja raigem.
Erään toisinnon mukaan Grönlundin käsikirjoituksessa antaa v Düben,Lappland s. 346, seuraavan tekstin:
Vuoige, vuoige! Dauga ålmänKuolmasan njudelem muoran,Svatje, svatje rehpen raigem.De pe eskan. —Duonen daske,Kuollevnojelem muoratja,Bahko bersaht skonjo raigem
Hupsu houkka.
Eräs Poro-Lappalainen tulee Kalastaja-Lappalaisen luoksi, jonka aseita ei koskaan ole nähnyt. Hän sanoo:
"Hoh, hoh! Onpa tuon ihmisenTurpa kovinkin pitkä,Kun sitä liikuttaa, pistäikse se kodan reppanan kautta ulosEn oli ikinäni vielä nähnyt mokomaa!" —Hupsu houkka!Tarvoinpuuhan se on,Se loiskahduttelee, se läiskähdyttelee nuotan suulla.
23.
Kuökten aiken.
Kạllen aiken sodnu skilleSoittaladda tīja paikin? —Kolmạn aiken.
Kạllen aiken pappo pargeTihpạrdạsta tīa paikin? —Kuökten aiken?
Kaks kertaa.
Sorselesta.
Kuinka monta kertaa kuuluu pyhäkelloTeidän tienoilla? —Kolme kertaa.
Kuinka monta kertaa paukuttaaPappi parka teidän tienoilla?Kaksi kertaa.
Eräällä toisinnolla on tässäkin: kolman kolme kerta.
24.
Castrén'in käsikirjoitus.
Pallas olmuk ciurvukFastes jenai sjurvukJenait adnibetet mijn paikkiinEppet galga ollu laukiid jottetTai fjelluid pagjel.Adnam tæirik forgaKalkit tijn sait roggatJa mætsi pädok tolvot tijnKo tii riemabettetMiin kotinämek uvsait läkkotet. 10Tiktet orrot kiddaAmas olmai viesokMi läp tam adnam assekTii läpped ramsjas arrokKibbel ädnam vadjolädjek.Vasse mist lä tijn ala-ttetTii kaikkobet-ttet ja pidgibetMiin pivdo sajamek.Orrop utsan katvuinTiin pivtoi titi 20Tiist lä ädnak suola maanakMiist lä ollo orrom sajit.Mon dat aigom vulget jottiletTii maita vulget jottiletNubbe sadjai ko sii poattebetatVuogases ketke kuorastNokkastet kalkabettetTe monje oidnomKo tii läppet oaddemenFirrek kelkek mo oudast 30Ruttak goddek mo mangest.Ället likko oudalKo dak ketketKuskek tīn niiga (pro niikkui)Likket talle kätsastet.— — —Mon läm jo ollo koddijt puktamja pidjam julkit kiddaEige sii koasta äneb jottetTiin oudast eriti.Valdet vedset stuoras ketke 40ja velges ketkeGuotsak puktujek tijn lusadekRadjebettet tij tait ereti.— — —Anep joukko mii läp oinamJo tak toppuk mijn Jubmeli lutHuodduit rudaitKollijt ja silbaitSon adda taiki jetsäidiMii läp su palvalam aiveEike tak lä takkam sunje 50Maidengen puurejtesMii sjokkip sunje (sjokkip)Kodde tjorvijt (sjorviit) ja guoktsa tavtiitJa son tait kousiMii taal taitepIbmelämek ala sullatKo son miin padjel-kätsaJa valdet eriti tjorvitämekMii läp tu vuittamGuovtsa puitiguoim 60Ja godde puitiguoim.— — —Kukkas mannap mii eritiJa otsop altsemek sjega IbmelTe mii gaunop valias (ja arvos) IbmelKo mii mattep su palveletKo mii mattep su kuduettetAssop tai ja kätsopMuttim ketke altsimekTast orrop onekes aikeJa nokkap taal kätselet 70Maggar paikke tat läJus mii tam made fidnipKo mii puktik tast altsenakIbmel raakkadet.Nokkop onekes aigeTe tak kalle poattekTasa miin lusaTe valdop ketkiit kiedaitassamekKo mii oinep dam poattemen laakkuTe mii pidjap tabba taujiin 80Ja vuorga nuolain patsopJes kuttek mait son happetJa vuidup altsemek taal pivdo saji.
Utsjoen murteella:
Pallas olbmuk čirguk,Fastīs jienain čurvuk.Jienait adnībättit mīn paikkīn,Äppit kalga olin laukīt jottītTai fiellui padjil.Ǟdnam tiurrīk fargaKelgik tīn säjīt (čelmīt?) roggat,Ja mǟtsi peäduk tolvuk tIn,Ko tī riebmabättitMīn kōđītǟmik uvsait läkkut (lǟkkutit). 10Tiktit orrut kidda,Amas olmai, viesuit (viesuk),Mi läp tām ǟdnam ässik,Tī läppit ramsjas orruk,Kibbel ǟdnam vadjolädjik.Vašši mīst lä tīn ala,Ti kaikkupättit ja piđgipättitMin pivddu sadjāmek.Orrup utsan kālvuinTīn pivtui tītti. 20Tīst lä ǟdnak suola mānak,Mīst lä ollu orrum sajīk.Mon tāl aiguin vuölgīt jottīt,Ti maita vụölgīt jottītNuppī sadjai ko tī poattīpättītVuogās keäđgi kuorāst,Nokkastit kalgapättet,Te mon oáinam,Ko tī läppit óađđīmin.Fīrrik keäđgik mu oudast, 30Ruttik koddīk mu mangīst.Allīt likku oudal,Ko tak keäđgikKuskik tīu njäigga,Likkit tälli keäčastit.— — —Mon läm jo ollu koddīt puktamJa piddjam jūlkīt kidda,Äige sī koasta ǟnip jottitTin oudast ēriti.Valdit ? stuorrās keäđki 40Ja vilgis keäđki.Kuoučak puktujik tīn lusađek,Rādjapättit tī tait ēriti.— — —Eänip joaukku mī läp oáidnamJa tak tōppuk mīn Ibmīli lutHụöđđuit, ruđait,Kollīt ja silpait,Son adda tait jiečaiđi.Mī läp su päiväiäni äivi,Īge tat läk takkam sudńi 50Maidīgen pūrīdis.Mi čokkip sudńiKoddī čōrvīt ja kuouča täutīt,Ja son tait?Mī tāl taitip (täidip)Ibmīlǟmik ala suttat,Ko son mīn paddjil käčča,Ja valdīp ēriti čōrvītǟmik.Mī läp su vụöittamKuouča puitiguin 60Ja koddī puitīguin.— — —Kukkas mannap mī ēriti.Ja otsāp ältsimek šiega Ibmil,Te mī kaudnap valljas Ibmil,Ko mī mättip su palvalit,Ko mī mättip su kudniattit.Assup tai ja kaččup (keäččup)Muttom keäđki ältsimek (älcisǟmik)Tast orrup oánikis aiki (äiki)Ja nokkap tai kaččalit, 70Maggar paikki tat lǟ,Jụös mī tam mađi fidnip,Ko mī puktip tast ältsimik (ältsiǟmik)Ibmil rākkađit.Nokkup oanikis aiki (äiki),Te tak kelli pōttikTasa mīn lusa.Te valdup keäđkit kieđaidassamek (kieđaidassasǟmik),Ko mī oáidnip tam póattimin lakka,Te mī pidjap čāppa taukīn (täukīn) 80Ja vụörggu ńuolain pāčip (pǟčip),Jieš kuttik mait son happit (häppit).Ja vụöitup ältsimek tāl pivddu saji.
Suomennos.
Pahat ihmiset poraavat,Rumalla äänellä huutavat.Ääntä pidätte meidän paikassa,Ette pääse monta askelta kulkemaanNäitten lautojen yli.Maan turilaat pianTeidän paikkanne (? silmänne) kaivavat,Ja metsän pedot vievät teidät,Kun te rupeetteMeidän kotaimme ovia aukomaan. 10Anna, outo mies,Huoneiden olla kiinni,Me olemme tämän maan asujamia,Te olette ? olijat,? maan vaeltajat.Viha meillä on teitä vastaan:Te revitte ja hajotatteMeidän pyytö-paikkamme.Meillä on vähä tavaraaTeidän pyytönne tähden. 20Teillä on paljo varastettuja lapsia,Meillä on paljo asunto-paikkoja.Minä nyt aion lähteä kulkemaan.Lähtekää tekin kulkemaanToiseen paikkaan. Kuin te tuletteSopivan kiven vierehen,Nukahtakaatte.Niin minä näen,Kuin te olette nukkumassa,Kivien vierevän edeltäni, 30Peurain juoksevan jäljessäni.Älkäät liikkuko ennen,Kuin ne kivetKoskevat teihin,Liikkukaa silloin katsahtamaan.Minä olen jo paljon peuroja tuonutJa sitonut jalat kiinni,Eikä he pääse enää juoksemaanTeidän edestänne pois.Ottakaa ? iso kivi 40Ja valkoinen kivi.Karhuja tuodaan teidän luoksenne,Korjatkaatte (tappakaatte) ne pois.— — —Suuremman joukon olemme nähneetJa ne ottavat meidän jumaloiltamme:Luonnon tuotteita, rahoja.Kultaa ja hopeaa.Hän antaa niitä muille;Me olemme häntä palvelleet juur',Eikä se ole tuonut hänelle 50Mitään hyötyä.Me kokoammePeuran sarvia ja karhun luita,Ja hän niitä ?Nyt me taidammeJumalallemme suuttua,Kun hän meitä ylenkatsoo;Ja otamme pois sarvemme.Me olemme häntä voidelleetKarhun silavalla 60Ja peuran silavalla.— — —Kauas menemme poisJa etsimme itsellemme hyvää jumalaa.Niin me löydämme viljavan jumalan.Kun osaamme häntä palvella,Kun osaamme häntä kunnioittaa.Asukaamme siis ja katsokaammeJoku kivi itsellemme.Siinä olemme vähän aikaaJa nukumme nyt koitteeksi, 70Mimmoinen paikka se on,Saatammeko siihen itsellemmeJumalaa pystyttää.Nukkukaamme vähän aikaa,Niin ne kyllä tulevatSinne meidän luoksemme,Niin ottakaamme kivet kätehen.Kun näemme heidän tulevan liki,Niin tähtäämme kauniilla joutsellaJa luu-nuolella ammumme, 80Itsekukin, mitä suinkin ehtii.Ja voitamme itsellemme näin pyytöpaikan.
Kolme seuraavaa laulua paltaasta, lohesta ja sudesta on J. FellmanUtsjoella 1819—1833 ollessaan muistiin kirjoittanut.
25.
Palda juoigam.
Pǟltls vụäddjaMǟra podńīmielt,Ja son lǟ tiurās kuälliStuörls ja kieurra.Ko vuggī toppi.Illạ su vǟddjaVǟkka (? kieuras) olmaiVadnasī keässīt.
Paltaan laulu.
Pallas uipiMeren pohjaa myöden.Ja hän on kallis kalaSuuri ja väkevä.Kun onkeen tarttuu,Tuskin häntä voipiVäkevä miesVeneesen vetää.
26.
Luossa juoigam.
Luossa vụäddjaČǟci podnīmielt,Tat kieuras kụälliJa tiurās kuälli,Mī manna juäs livčiČađa ǟdnam tǟdnu.Tē oppīt son mannaKitta keäčai,Ja čāpput nu sakkaJa dē šadda nu,Atti ī ämbuPorage šat,Ī hǟđistke.Ja macca sōnFast vụälas,Kost lǟ poattam,Ǟpi viđuđagasist,Kost lǟ manga (? ollu) luosak.Ja fast šaddaSǟmma šälgadMo oudal läi.Ko āppasist fest poatta,Ko sildīt oáǯǯū porrat,Tē fast pụäïdduJa šadda sǟmalākai,Mo oudal läi.
Lohen laulu.
Lohi uipiVeden pohjaa myöden,Se väkevä kalaJa kallis kala.Joka menee.Vaikka olisiTeno läpi maan.Niin menee hän menemistäänLatvaan asti,Ja mustuu niin kovin,Ja muuttuu niin,Ett'ei enääSyökkään,Ei hädässäkään.Ja hän palaaTaas alas,Josta on tullutMeren avaruudesta,Jossa on monta lohta.Ja taas tuleeYhtä valkeaksi,Kuin ennen oli.Kun merestä vasta tulee,Kun silliä saapi syödä,Niin taas lihooJa tulee samanlaiseksi,Kuin ennen oli.
27.
Kumppi juoigas.
Vuoi vuoi vuoi la la la lu lu lu,Fam fam fam, huo huo huo;Tälli son nu lätti ko kallan.Huō luiō huōVuoā vuoā vuoā:Tälli son nu lätti ko potsu porra.Te go kärga te lättiskoatta:Vuoā.Te go keärga nu lättimist te ńolkitVuömī mield.Ja rieban fast tait kumppiLuottait kuorāt ja porraJa saji mield manna.Te go kärga porramist,Te ńolkīt ēri fastJa de lättiškoatta:Uvǟ uvǟ uvǟ.Te lǟ su nuattas,Ko lǟ kallanam porramist;Te lǟ su kīttalus,Ko vuovdas tievvam lǟPassī vieljas vaivist.
Nālla mait kuorātSämmalākkai kumppi luottaitJallavuođastis jallasit.Ńālast mast čalmīk lǟ paskik,Ńālbmi kaľľi ja porra maita sämmalākkai;Te ńolkast songi ēri,Ja de koarju.Ja sust lǟ säibi keäčči čappad,Ja kuotsa, tastko son sakka lučču.Fälli maita lǟ muttum vašalašMī riuvsak(īt) tolkīt porhaidatta,Sisa takkā ja tē son koddaJa tē porra ja tē kirdilJa lätti: pir pir pir. —
Kudńu loddi (Idjaloddi) muttuin vašalašUca fụödduči alt,Mī keäđki loamī vuölt lätti:Tsir tsir tsir.Tat lǟ koddi-sāppanīt,Mait kudńu loddiKaӡӡu ǟdnam alt,Ja hängu soákki sūrkīđiJa lätti (jiädnad) jieš soákki kēčīn;Mast lǟ čalmik jorbas.
Koasskim maita muttum vašalaš,Mī toappū mīsīt labbait ńoammilītJa čǟci-loddi čiukait maita,Ja kirtaš jieš ja lätti:Harm harm harm.
Kätki maita lǟ tat,Mī kuärra kumppi luötait;Son lǟ nut kuotsa ja čappat.Ja poattam pormm sattjai,Täuda vuovtas ja mälga väӡӡitTe go kalbma tāčča ja te jussuJa lättiškoatta; irrū, irrū.
Hukan laulu.
Voi, voi, la la lu lu,Fam fam, huo huo:Näin hän silloin laulaa, kun on ravittu,Huoo huoo, vuoaa, vuoaa:Silloin hän näin ääntää, kun syö poroaKun kerkeää, rupee laulamaan:Vuoaa.Kun kerkeää, niin lähtee juoksemaanMetsiä myöden.Sitten kettu noita sudenJälkiä seuraa ja syöpi.Ja sijaa myöden menee.Kun kerkiää syömästä.Niin juoksee pois taasJa rupee laulamaan:Uvää.Se on hänen nuottinsa,Kun on kylläksi syönyt;Se on hänen kiitoksensa.Kun onttonsa (mahansa) on täynnäPyhän veljen vaivasta.
Naali myös seuraaSamalla lailla suden jälkiä,Tyhmyydessänsä tyhmästi.Naalilla, jolla silmät on pienet.Suu leveä; hän syöpi myös samalla lailla;Sitten juoksee hänkin pois,Ja sitten panee maata.Hänellä on hännän pää musta.Ja pahalta hän haisee, sillä hän kovin sontii.
Haukka myös on muuan vihollinenJoka riekon höyheniä tuiskuttaa (hajoittaa).Iskee kiinni ja tappaa,Syöpi, ja sitten lähtee lentämäänÄäntäen: pir pir pir.
Yölintu muuan vihollinenPienelle eläimille.Joka kivien lomassa ääntää:tsir tsir tsir.Sopulihiirihin,Niihinpä yölintuIskee kiinni maan päällä.Ja ripustaa ne koivun oksihin.Ja huutaa itse koivun latvassa;Sillä on silmät pyöreät.
Kotka myös on yksi vihollinen.Joka viepi poro-vasikoita, karitsoja, jäneksiä.Ja vesilinnun poikia myöskin.Lentelee itse ja ääntelee:Harm, harm, harm.
Ahma myös on semmoinen,Joka seuraa suden jälkiä;Hän haisee kovin pahalta ja on musta.Tultuansa haaskan luokse,Täyttää mahansa ja lähtee kävelemään.Niinkuin kylmettynyt Norjalainen.Ja sitten se piereeJa rupee ääntelemään irruu, irruu.
28.
Vaimučam päkas.
J. Fellman Utsjoella muistoon kirjoittanut.
Outas ton jođak,Maṅas tu jurdagak:Konnas lä pācam,Konnas lä pācamMu moarssi?Kokkas lä joaudamVaimučam pākas!
Sydämmeni palava.
Edespäin sinä kuljet,Ta'appäin sinun ajatuksesi.Kuhunka on jäänyt,Kuhunka on jäänytMorsiameni?Kauas on joutunutSydämmeni palava!
29.
Kaskias raukki juoigam.
Torajas stuorra noaiddi,Torajas tat kuiluin noaiddi.Kutti toalvui valľji mīn ǟdnamist.Ja sǟtti midjidī nǟlki ńalbmai,Atti (etti) mīst ī läk piebmu,Īge mikkigen vaľľjīt,Ja toalvui puok mīn valľji,Ja sǟtti kitteli ǟdnamī,Ja kitteli mīn valľji puok.Ǟpke oäǯǯu kūlīt čǟcīn. 10Ǟpke kottīt vuvtīn.Ǟpke maidigen vaľľjīt;Kuörūs lǟ tuoddarak,Kuörūs lǟ vuövtīk,Kuörūs lǟ čạcīk.Nạuris olmai sǟttiMīja (mīn) ńalbmai nälki,Ja te läi tagkar nạuris olmai,Kutti sǟtti puok valľjiMīja (mīn) ǟdnamist ēriti. 20
— — —
Īgo läk tat olmai šaddam,Šaddam vela ǟdnami,Kutti pukta fast ruöktutValľji mīn (mīja) ǟdnami? —Jope tat puktaIbmil fast valľji ruöktut pukta,Sikki čǟcīn etti ǟdnamīn.Kītti läkkus ǟdnam haldai,Kīttu ǟdnam šaddadädjai.Ja haldai kīttu läkkus 30Ǟdnag tufat kārti,Ko Ibmil lä ārmu takkam,Atti (etti) pūttī fast valľji ruöktut.Kudni ja cāppa kīttu läkkusTudńi, čāppa Ibmil,Ki čācai ja ädnamīPuktik valľji fast ruöktut.Väikki näuris olmaiToalvui kelli valľji,Nu čāppa Ibmil 40Toalvui fast ruöktut.Šiega Ibmili läkkus kīttuǞdnag tufat kärdtai,Kutti mu valľji toalvui.Näuris olmai tam tagai,Sikki čǟcist etti ǟdnamist,Ki valľji toalvui ēriti.Torajas tat pahas näuris olmai,Kutti valľji mīn ǟdnamist toalvuiJa nälki midjidi pūtti, 50Torajas tat kuinkas (kullum) olmai,Te sǟtti midjidi nälki.Te česki mu jabman (jamas),Toaivui mu jabmam lämin.Fal imbe mon telligen jabmam,Muttu mon viesum telligen (ǟlam tetitken).Im mon jābmam,Mon viesost läm telligen,Ibmilist mon velagen viesutam.Ibmilist lǟ mu ällim, 60Ibmilist mon viesutam,Väikki toaivui tat näuris olmai,Etti mou jābmam lädjim;Ja mu vǟlti ja česki čācai,Pälkisti mu jokī.Haugga fast mu vǟlti.Ja haugga mu ńielai.Tälli mon lädjim ribri vuält (vuoivas).Haugga vaiti suodjalussas,Ja pijai mu ribris vuällai, 70Tanni mon viessum jagi pirra.Muttu te pijai sitta (fast)Tat näuris olmai firmīđis čǟccai,Ja son vǟlti mu pajas,Ja te pēssim viesušit (assat vistīst),Ja ellim kolbma jagi viesūsist.Ja tē mennim ustukäidnui (koddipiudui),Oǯǯum vaišīt tobpen (fuäđđuit).Tego ustu käinust pōttim koattai,Te česki tat nauris olmai mu jabman (jamas). 80Ja te tagai munji ārkku,Ja pijai mu ārku sisa,Tobpi mon orrum tästu,Ārkusist kolbma jagi.Ja sitta (tast mangil) vulkiKirkku ǟduami mu toalvut.Ja kaik (puok) sī pōtti,Pappa maita tasa läi (poattam).Te tedjim: allit mu vuolkāt,Im mou läk velä jābmani, 90Vaikki jābmim lǟ munji toaaivutuvvum.Te puok olbmuk celkki.Ja pappage tajai:Männi viessu (älli) olbmuĀrku sisä la pidjam?Mon tedjim: im läk jābmam,Vaikki mon läm toaivutuvvum jäbmin.Näuris olmai illuši,Mu jäbmam lamin,Muttu vaikki son toaivui, 100Etti mon livčim jäbmam,Nut im mon läm jäbmam,Muttu mon ǟlam velä tālgen,Velä tālgen, velä tālgen.
Aha mu pạrdni teikki poađaši,Mon im vǟji tǟbpi lät!Te pạrdni tallan pōđi,Ja kirtti tegu čukča.Nubpik livči poattamJa vuóššiam pārni čukčan, 110Muttu pạrdni tajai:Juös mon livčim vuššum valsarina (?),Im mon livči jābmam.Ja poádńa sutai sagka,Ja pạrdni manai mubpi olmučin.Poadńa celki:Pardnam, menni poađakTaina hǟmīn mu lusa?Pạrdni tajai:Juös ton vašuk, 120Juös mon läm tu vašastallam (vašastattam),Te mon vuölkamFast kirddīt käidnui.Pardni vūlki kirddīt käidnusis,Te poádńa čoađki hǟmistKirdi (kirdili) pārni maṅṅai,Ja viečai pạrdnis ruöktut,Ja te soai seivuiga ǟdnamī.Ačči:Ȧli póadi lotti kovain mu oudī. 130Pạrdni:Im mon, aččam, tiettam tam,Etti livčik mu vuoššam.Ja tegu soai tanne (tām) hālaiga,Te suttaiga soai kaskanǟska,Ja šattai rīddu.Ja go soai toaruiga kaskanǟska,Pạrdni čokkai(-ni) muorra oáksai.Ja te tajai tobpin:Jogo (juögo) ton, aččam, muiji läk vaššam? 140Tegu ton läk muuji nu sagka vaššam,Te im mon änip poađi tu lusad.Im poađi änip tu lusad (lusa).Ạčči:Mī tu saji täuta,Pardnam, ko vuölkak?Pạrdni;Täudus kulti sītta (ikkinassi),Im mon änip poađi,Im koássige, 150Im almi vuöltMon änip poađi tu lusat.
Te tat kullasa (pǟkkalm) noaiti pạrdni,Te gu kirti, te vūlkiTe ạčči pǟci ēriti.Te poádńa suttai nubpi poadńai,Te näuris olmaiSǟtti valľjik (vạlľjīt) puok tokku,Äpke mī oáǯǯu kuäli čǟcīn,Äpke lottit vūmīn, 160Äpke mānnaksan (mangelāgaš) valľji.
Kaskias raukan laulu.
Torajas suuri noita,Torajas se kuuluisa noita.Joka vei viljan (metsän- ja veden-annin) pois meidän maastaJa saatti meille nälkää suuhun,Ett'ei meillä ole ruokaa.Eikä mitään viljaa (metsän- ja veden-antia).Hän vei kaikki meidän viljammeJa saatti Kittilin maahan,¹ ¹Seutu pohjaisessa Suomessa.Kittiliin meidän viljamme kaikki.Emmekä saa kaloja vesistä, 10Emmekä peuroja metsistä,Emmekä mitään viljaa:Tyhjät ovat tunturit,Tyhjät ovat metsät,Tyhjät ovat vedet.Huono mies saattiMeidän suuhumme nälkää,Ja oli niin paha mies,Että saatti kaiken viljanMeidän maastamme poijes. 20
Eikös ole se mies syntynyt,Syntynyt vielä maan päälle,Joka tuopi takaisinViljan meidän maahan?Jopa se tuopi,Jumala taas viljan tuopi takaisinSekä vesiin että maahan (metsiin);Kiitos olkoon maan haltialle,Kiitos maan kasvattajalle (luojalle)Ja haltialle kiitos olkoon 30Monta tuhatta kertaa.Kun Jumala on armon tehnyt,Että toi jälleen viljaa takaisin.Kunnia ja kaunis kiitos olkoonSinulle, kaunis Jumala,Joka veteen ja maahanToit viljaa jälleen takaisin.Vaikka paha miesVei kyllä viljan,Niin kaunis Jumala 40Toi jälleen takaisin.Hyvälle Jumalalle olkoon kiitos,Moneen tuhanteen kertaan,Joka minun viljani toi.Paha mies sen teki,Joka vesistä sekä maastaViljan vei poijes.Torajas se paha kelvotoin mies,Joka viljan meidän maastamme veiJa nälkää meille toi, 50Torajas se kuuluisa mies,Hän saatti meille nälkää,Hän löi minut kuoliaaksi,Toivoi mua kuolleheksi.Vaan enpä minä sittenkään kuollut,Mutta minä elän sittenkin (vieläkin),En minä kuollut,Minä elossa olen sittenkin (kumminkin),Jumalassa minä vieläkin elän.Jumalassa on minun elämäni, 60Jumalassa minä asun,Vaikka toivoi se paha mies,Että minä kuollut olisin;Minut otti ja nakkasi veteen,Heitti minut jokeen.Hauki sitten minun ottiJa hauki minun nieli,Vaan minä olin maksan alla.Hauki otti suojelukseensaJa pani minun maksansa alle, 70Jossa minä asuin vuoden umpeen.Mutta sitten paniTuo paha mies verkkonsa veteen,Ja hän otti minun ylös,Ja niin pääsin asumaan huoneessa,Ja elin kolme vuotta huoneessa.Sitten menin ?Sain ? siellä.Sittenkuin ? tulin kotiin,Niin löi tuo paha mies minun kuoliaaksi. 80Sitten teki minulle ruumiin-arkunJa pani minut arkkuun,Jossa minä sitten olinArkussa kolme vuotta.Ja sitten lähti (rupesi)Kirkkomaahan minut viemään,Ja kaikki he tulivat.Pappi myös siinä oli.Niin sanoin; älkäät minua ruvetko viemään,En minä vielä ole kuollut, 90Vaikka kuolemaa on minulle toivotettu.Niin kaikki ihmiset sanoivat,Ja pappi myöskin sanoi:Miksi elävä ihminenArkkuun on pantu?Minä sanoin; en ole kuollut,Vaikka mua on toivottu kuolleeksi.Paha mies iloitsi,Että olin kuollehena;Mutta vaikka hän toivoi, 100Että minä olisin kuollut,Minä en ollut kuollut,Mutta minä elän vielä sittenkin,Vielä sittenkin, vielä sittenkin.
Ah, jospa poikani tänne tulisi,Minä en voi täällä olla!Niin poika kohta tuliJa lensi niinkuin metso.Toiset (muut) olisivat tulleetJa keittäneet pojan metsona, 110Mutta poika sanoi:Jos minut olisi keitetty?(Niin) minä en olisi kuollut.Ja mies (isä) suuttui kovinJa poika muuttui toiseks' ihmiseksi.
Mies (isä) sanoi:Poikani, minkätähden tuletTässä muodossa minun tyköni?
Poika sanoi:Jos sinä vihaat (minua). 120Jos minä olen sinua suututtanut.Niin minä lähdenJälleen lentämään tieheni.Poika lähti lentäoiääu tiehensä,Niin mies (isä) sotkan hahmossaLensi pojan perään,Ja toi poikansa takaisin,Ja niin he molemmat istuivat maahan.
Isä:Älä tule linnun hahmossa minun eteeni. 130
Poika;En minä, isäni, tiennyt sitä,Että olisit minun keittänyt.Ja kun he näin puhuivat,Niin suuttuivat he toisillensa,Ja syntyi riita.Ja kun he tappelivat keskenänsä,(Niin) poika istui puun oksalle.Ja niin hän sanoi siellä:Joko sinä, isäni, minulle olet vihastunut? 140Kun sinä olet minulle niin kovin vihastunut.Niin en minä enään tule sinun luoksesi.En tule enään sinun luoksesi.
Isä:Mikäs täyttää sinun siasi.Poikani kun lähdet?
Poika:Täyttäköön kuka tahansa.En minä enään tule,En koskaan. 150En taivaan allaMinä enään tule sinun luoksesi.Niin se kuulnisa Noidan poika,Kun lensi, niin lähti;Niin isä jäi yksin.Niin mies (isä) suuttui toiselle miehelle.Ja paha miesSaatti viljat (metsän- ja veden-annit) kaikki sinne:Emmekä me saa kaloja vesistä,Emmekä peuroja metsistä, 160Emmekä minkäänlaista otusta.
Seuraava laulu, josta vaan otan otteita, koska sen 160 säkeessä ei ole mitään erittäin merkillistä, tarkoittaa Fellmanin tuuman mukaan taistelua uudis-asukasten, jotka tahtoivat anastaa maalohkoa, ja vanhan omistajan, noidan, välillä. Pakanalliset käsitteet ovat kuten edellisessä laulussa vielä kokonaan vallalla. Jokaisella todellisella noidalla täytyy ainakin olla se voima, että voi muuttautua eläinhaamuun.
30.
Suola.
Ibmilam lǟ tāl vāӡšǟmin.Mon läm valldam ǟdnam šattuitRǟsit, mūrjit, čoággam läm,Muorait keđkīl adnam läm;Im läk valldam orruōmīt,Ǟdnam šattuit ain läm valldam.Olmus vāӡi mu lusa,Cēlki mu suolan lǟmin.
Noaiddi.
Ik ton touta ǟdnam lǟgi,Ikkos tieđi mu lǟmin.Kǟča šattuit ja vạltti vāra,Vuätti muorain mǟrkait,Rǟsit maita kǟča nubpi lākkai.
Suola.
Kīppes läk ton olmai,Lǟkko don olmai olmuš?Tego läk ton Ibmil,Toṅko läk rǟsi takkam,Toṅko läk maita muorait takkam?Ikkos läk ton ädnam kudna.Tiurrin jotlak nutko moṅgeRǟsik ại läk tu,Muorak, käđkik maita ại läk mīn,Isil läge ominaf .Puärri lä maita mī puärri la,Moṅge tieđam maita lǟmin tuge,Čạppis noaiti, ǟdnam alt.Oru toṅge sajistatAni rǟsītat, mait ton šaddatäčak.
Noaiddi.
Suola, noaiddi rosatǟba,Maṅgimusta mātkuštǟba,Jogait, jäurrīt jottalǟba,Muorait, keđkīt koučatǟba.Poárrasīn lǟ juigujuvvumMoaiti fidnu (noiduđak) abmasīta.Aiggi poatta, ạiggi manna,Noaitik läk kivssīđạdjik,Kāstatis rīkait kāttastallik,Fastis mǟnniđǟsikuin vaibatạddik,Aikilạssi orruk javutaga;Jiednađalla maita jenadam ạiki.Läge, läge toṅke lagapustat.Tokku manna toppipoattaĪ noaiddi puvti maidin (maidigen) takkatPóagustuvvu faṅgavuođa tilistSuormak orruk ńualgga roakkutkätta. —Läge, läge isit ton,Suola, läk ton herran pǟssamTai mūrjī, kēđkī, rǟsī ala;Ani, ani jiečat ēriti;Kost ton poadak, toppi (tokku) manak.Läm, läm mon tū pạdjeliManam, manam, vāltam, pijam,Suppim ja taučastam ta ēriti.
Suola.
Te ton nogak tuššin, noaiddi pạrggi.
Waras.
Jumalani on nyt kävelemässä.Minä olen ottanat maan hedelmiä,Ruohoja, marjoja koonnat olen.Kiviä pitänyt olen;En ole ottanut muitten tavaroita.Maan hedelmiä aina olen ottanut.Ihminen kävi minun laokseni.Sanoi minun varkaan olevan.
Noita.
Et sinä tunne maan laatua.Etkös tiedä minua olevan.Katso kasvit ja ota vaari.Havaitse puissä merkit,Raohoja myöskin katso toisella tavalla.
Waras.
Mikäs olet sinä ihminen.Oletko sinä miehen kaltainen?Vai oletko sinä Jamala,Sinäkös olet ruohoin tekijä,Sinäkös olet myös puitten tekijä?Etkös sinä ole maan tuhkaa?Turilaana kuljet sinä niinkuin minäkin;Ruohot ei ole sinun.Puut, kivet myöskään ei ole meidän,Ole isäntä omiesi.Hyvä on myös mikä hyvä on,Minä myös tiedän sinun löytyvän,Musta Noita, maan päällä.Ole sinäkin alallasi.Pidä ruohosi, joita sinä olet kasvattanut.
Kun noita on lausunut toivonsa saada rauhassa asua alueellansa, ja vielä on uhannut olevansa noita, jota itse tautikin tottelee, pitää hänelle varas pitkän puheen. Hän sanoo muun muassa: noita raukka, tee heikot heikommiksi, äläkä minua. Oravan hahmossa voin puissa hyppelehtiä, etkä sinä voi minua tappa. Minä kaadan puun ylitsesi, ja sinä noita joudut vankeuteen, sillaikaa kun minä varas, tulen ruohon ja puiden hallitsijaksi. Mies parha, älä itse tee itseäs jumalaksi maan päällä, sinua esitallään runoissa vääränä jumalana. Sinä pidät minua varkaana, varas on saattava sinun, noita, savuun (?). Runo jatkun sitte seuraavilla, hyvin muodostuneilla värssyillä:
Waras, Noita taistelevat,Viimeiseksi matkustavat.Jokia, järviä kulkevat.Puita, kiviä kiipeevät.Vanhat ovat laulaneetNoidan työt oudoille.Aika tulee, aika menee,Noidat ovat kiusaajia.Kastamatonta valtakuntaa solmeavat,Rumilla töillänsä väsyttelevät.Ajallansa ovat vaiti;Ääntelee myös ääntelemisen ajalla.Ole, ole sinäkin lähempänäsi.Sinne menee, sieltä tulee.Ei Noita voi mitään tehdä.Nauretaan vankeuden tilassa,Sormet ovat suorana sujumatta.
Varas huutaa pilkaten hänelle: nyt ottakoon hän ruo- hon, puut ja tähdet haltuunsa, koska hän on sanonut olevansa omistaja; mutta varas vastaa:
Ole, ole isäntänä sinä,Waras, olet sinä herraksi pääsnytNäitten puitten, kivien, ruohojen yli;Pysy, pysy itse poissa!Mistä sinä tulet, sinne sinä menet.— — — —— — — — — — — — —Olen, olen minä sinun ylitses (korkiampi),Menen, menen, otan, panen,Heitän ja puristan (nutistan) sinut poijes.
Waras.
Sitten sinä loput (raukeat) turhaan.Noita parka.
31.
Noaidi kovdas.
Täin leǯǯik šuongatam,Ko kottīt júovsatam läk,Toluš vuorrasak,Ādjak omikasak.Tē kukkin kottīt sīTām kaisai keäsūtäddjiJa pōtti čǟskukak.Vei spirtta čāppukak.Tas leǯǯik ruoukatainJa kottīt kiđđutam,Olbmak mielknstallam.Pissū jedne paulckain.Tast pǟčči stnorakltJa ronuit puoitaklt,Tast puitīd vušši naiJa mārfit täkki mait.
Noitarumpu.
Tätä lienevät soittaneet,Kuin peuroja juoksuttivat,Entiset urohot.Äijä vainajat.Kaukaa he peurojaTänne kukkulalle vedättivät,Ja tuli valkosia,Tuli piki-mustiakin.Tässä lienevät ammuneet.Peurat purskunehet.Miehet kumartuneet.Pyssyn ääni paukkunut.Tässä ampuivat he suuretNaaras-peurat lihavat,Tässä läskiä keittivätJa makkaroitakin tekivät.
Viiteselitykset:
[1] J.A. Friis, Lappiske sprogprøver En samling af lappiske eventyr, ordaprog og gaader, med ordbog. Christiania 1856.
[2] Scheffer, Lapponia. Francofurti 1673, s. 282.
[3] J.A. Sjögren, Aufzeichnungen über die Gemeinden in Kemi-Lappmark. Gesam. Schriften I, 189.
[4] Linder kertoo, että Fjellner oman lauseensa mukaan on kuullut tätä tarinaa lausuttavan runomittaisessa puvussa, jopa vielä kolmella, Herjedal'in, Sorselen ja Jukkasjärven, murteella, s.o, Ruotsin Lapin perimmäisissä ja keskimmäisissä osissa.
[5] Vrt. von Düben, om Lappland s. 322, muist. 2.
[6] A. Erman'in Archiv für Wiss. kunde von Russland, XIII, 4.
[7] v. Düben, s. 329.
[8] Mörtsell'in tiedonannon mukaan tavataan tämä muoto ÅseIissä ja etelämpänä, tavallisemman namma sanan sijassa.
[9] Friis'in kirjassa kuuluu tämä rivi: påres Patto tjalmeh gal jilladek, vanhan Paton silmät kieriävät.
[10] Friis, Lappiske eventyr og folkesagn s. IX. Vrt. v. Düben, Lappland, s. 339.
[11] Ks. v. Düben, Lappland siv. 336.
[12] Pehr HögstrOm, Beskrifning öfver de till Sveriges krona lydande Lapmarker. Tukholmassa 1747, siv. 184.
[13] P. Laestadius, Journal II. Tukholmassa 1833, siv. 462—468.
[14] Högström, Beskrifniog, s. 59.
[15] Laestadius, Journal II, s. 482 seurr.
[16] Friis, Eventyr, s. 110—131.
[17] Friis, Eventyr, s. 1—13. Vrt. Sprogprøver, s. 6, 47, 54.
[18] Scheffer, Lapponia, siv. 282—284.
[19] v. Düben, Lapplaud, s. 318.
[20] Katso venäläistä sanomalehteä "Golos" N:o 301, marraskuun 12 p. 1874,
[21] Fosterländskt Albutn. III. Helsingfors 1847, s. 65—69.
[22] Liitän tähän Scheffer'in Lapponialta siv 233-242 kaikki ne lappalaiset värssyt, mitkä kuuluvat siinä kerrottuun karhurunoon. Ensimäkien on tuo mainittu:kittulis pourra, kittulis ii skada, soubbi jälla Zaiiti. Karhua kotiin vietäessä lauletaan matkalla:ii paha ta ti paha talki pharanis, älköön hän waikuttako pahaa ilmaa. Kotiin tullessa pyydetään naisia:läibi ja tuoli suscopureske-lemaan lepänkuoria. Kotaan tultua, laulavat naiset:kittulis pouro toukoris, ja ne kaksi lappalaista, jotka tuovat lihaa naisten kotaan:olmai potti Suerigis landi, Polandi, Engelandi, Frankichis, miehiä tuli Ruotsista j.n.e naiset toistavat sen ja lisäävät:kalka koubsis laigit touti tiadnat, me sidomme jaloillenne punaisia rihmoja. Silmät ummessa kokevat sitten naiset nuolilla ampua karhun nahkaan. Tätä tähdätessään he laulavat:batt olmai kutti Suerigulandi etc. potti, kalka vuocki, nuolilla ammumme häntä, joka on tullut Ruotsista j.n.e. Kolmen päivän kuluttua täytyy miesten juosta valkean ympäri ja sitten ulos. Tässä laulavat naiset:todna kalka kaino oggio, olet saava kauhallisen tuhkaä jaloillesi. -Laulu on kielen puolesta varsin vaillinainen.
[23] Ks. Två berättelser om Lapparnes omvändelse. Tukholmassa 1773, s. 15.
[24] Friis, mytologi, s. 160.
[25] Petrus Bång, Priscorum Sveogothorum ecclesia Aboæ 1675. (Vert. J. Krohn, Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana. Helsingissä, 1862, s. 68). Sittemmin on sen myöskinMohrhofv. 1682 teoksessaan "Unterricht von der Teutschen sprache und poesie" julkaissut. Tuderus sanoo kyllä selvin sanoin, että Lappalainen, ammuttuansa ja tuotuansa kylään karhun, kunnioittaa häntä tällä runolla; mutta päällekirjoitus tekee sen suomalaiseksi. Poistaakseni kaiken epäilyksen liitän tähän molemmat katkelmat, vieritysten. Pertos pitää varmaankin olla peitteess'; radej on lainattu ruotsista.
Tuderus'enteoksessa:Bång'in teoksessa:
Mälsen dyris voitetu MeƷän dyris voitettuTuo meil tanta tärfventä Tuo meil täyttä terveyttä,Aitaa vastan salhitie Aitta vastan saalihitaTuo tuhatta tulesaya Tuo tuhatta tullesassaSata sata salihiri, Saata sata saalihixi.Julki Tulin Jumalista Julki tulin JumalistaKansa Salin iloisesta Cansa saalin iloisesta,Jocailman ihmet vaivat Joka ilman, ihmet, vaivatAnnon andoirahan radej Annon andoi, rahan radei.Cosca tulen kotihin Cosca tulen kotihinKolmeyotä inlon pidän Colme yötä ilon pidän.Läpä Laxot rewret varat Ilos tulin, ilos lähdinAja paha edällänsä Läpi laxo, vuoret, vaarat,Bertas tali vielä pentos Aja paha edellänsä.Cunnioitan sua jätistänsä Pertos tuli Päivän tulo.Vuosi vicadell salihisi Päivä tule vielä pertosEthän urihok Oiken virret Cunnioitan sua jälistänsäSitä vast viel tonsti tulla. Vuosi vuodell saalihixi.Etten onhoids Ochton virrenSitä vast viel toisti tulen.
[26] v. Düben, Lappland, s. 338.
[27] A.K. Ahlqvist, Suomalainen runous-oppi kielelliseltä kannalta. Helsingissä 1863, s. 1-32.
[28] v. Düben, Lappland, s. 338.
[29]Noaidi kovdason muista hyvin eroava. Jos siihen löytyisi säveltä, saattaisi sitä ehkä pitää neljäjalkaisena runomittana.
[30] Friis, Sprogprøver s. 88, eventyr s. 16. Kielinäytteissä supistaa hän nuo kaksi ensimäistä riviä yhdeksi, mutta saduissa eroittaa hän ne toinen toisestaan.
[31] Friis, Sprogprøver s. 34.
[32] A. Sjögren, Die Syrjänen. Gesam. Schriften. I, s. 440, 441.
[33] Vrt. v. Düben, Lappland, s. 321.
[34]Olaus Magnus, Historia de Gentibus Septentrionalibus. Romae 1555. Cap. VIII lib. IV, s 141: Neque haec gens sine gaudio moerore commixto, quasi heremi cultrix remanere videtur. Instruit enim alacria convivia citharoedis accitis, ut convivantes hilariores effecti, excitentur ad saltum: quem vehementius citharoedo sonante ducentes, veterumque heroum ac gigantum praeclara gesta patrio rhytmate et carmine canentes, in gemitus et alta suspiria, hinc luctus et lachrymas ac ululatum resoluti, dimisso ordine in terram ruunt.
[35] Scheffer, Lapponia. Francofurti 1673, s. 292.
[36] Lappalaisia satuja ja runoja "Golos" lehden numerossa 301 vuodelta 1874.
[37] Sjögren, Gesam. Schriften. I 440.
[38] J. Wolkov, Metsästäjän havaintoja Wologdan läänissä, venäjän kielellä Wologdan läänin sanomissa v. 1854 N:o 51.
[39] Kt. Ponov, Syrjane i syrjanskij Kraj, in Trudy Etnografitsheskago Otdval. Kv. 8, v Moskva 1874, s. 55—57.
[40] Katso syrjäniläisiä arvoituksia ja lauluja, W. Ardascheff'ilta, venäjäksi Wologdan läänin sanomalehdessä 1859 num.
[41] P. Cassaumov, Gramatika Syrjanskago jazyka, s. 141.
[42] Fosterländskt Album nimisessä aikakauskirjassa, 3 vihk. Helsingissä 1847, s. 56—60. Siinä löytyy vielä kaksi muutakin syrjäniläistä runoja, jotka ovat otetut Helsingfors Morgonblad'ista vuodelta 1841 N:o 59. Nämä julkaisi alkuansa prov. Nadeshdin Utpennja zaapja (Aamunkoi) nimisessä kalenterissa, Pietarissa 1839, venäjänkielisinä, erään alkukielisen kirjoituksen mukaan, jonka hän itse Syrjänin kesken oli tehnyt. Ensimäisen runon nimi oli: Komi nyff-sotad berd-kyff, Syrjäniläisen morsiamen valitus-runo; toisen: Berd-kyff vok-ly, valitusruno veljelle.
[43] Kirjallinen kuukauslehti vuosilta 1873 ja 1874.
[44] Kirjallinen kuukauslehti 1874, s. 101.
[45] Aug. Ahlqvist, Versuch einer Mokscba-Mordwinischen grammatik, s. IX, Ensimäiset kolme ovat otetut eräästä Pietarin asiatillisessa museossa löytyvästä käsikirjoituksesta.
[46] Sama, s. 133.
[47] Nyelvtudományi Kōzlemények v. 1866.
[48] Nyeltud. Kōzl. 5, s. 111.
[49] Sama, s. 88.
[50] Suomen Kansan Satuja ja tarinoita. Helsinki 1852, s. 10.
[51] Sama, s. 885
[52] H. Neus, Ehstnische Volkslieder. Reval 1850. s. 4.
[53] Joh:s Tornaeus, Beskrifniug öfver Torneå och Kemi lappmarker, kirjoitettu jo v. 1672, mutta julkaistu vasta v. 1772 Tukholmassa.