Hän oli tukehduttanut sivili-virkamiesten vastarinnan; sotilasten vastarinta oli vaarallisempi. Muutamat tirehtorien säätämät säästämishankkeet koskivat sotilasten etuja, ja myrsky nousi, jota ei edes Caesarkaan mielellänsä olisi ottanut vastustaakseen. Ei ollut helppo hallita niiden vastarintaa, joilla oli ainoasti aseellisella voimalla hallittavan maan aseellinen voima käsissään. 200 englantilaista upseeria teki salaliiton hallitusta vastaan ja päättivät samana päivänä luopua tehtäviensä täyttämisestä. He eivät epäilleet, että Clive suostuisi mihin ehtoihin hyvänsä ennemmin kuin hän jättäisi armeijan päälliköittä, koska tämä oli Indian brittiläisen vallan ainoana tukena. He tunsivat hyvin vähäisen miehen taipumatointa luontoa, jonka kanssa heillä oli tekemistä. Clive'n ympärillä oli vielä muutamia upseereja, joihin hän saattoi luottaa. Hän tuotti Fort St Georgesta vereksen täytejoukon. Hän antoi sotavirkoja kauppa-asiamiehillenkin, jotka suostuivat auttamaan häntä tässä tukalassa tilassa, ja käski paikalla tuoda Kalkuttaan jokaisen upseerin, joka luopui virastaan. Salaliittolaiset huomaisivat pettyneensä laskuissaan. Kuvernööri oli taipumatoin. Sotaväki pysyi lujana. Sepoit, joiden yli Clivellä aina oli ollut tavatoin valta, osoittivat järkähtämätöintä uskollisuutta häntä kohtaan. Salaliiton johtajat tutkittiin, vangittiin pantiin viralta. Muut pyysivät nöyrtyneinä ja masentuneina erohakemuksensa takaisin. Moni ilmaisi kyynelsilminkin katumuksensa. Nuorempia syynalaisia kohteli Clive leppeästi. Salaliitoa johtajille oli hän taipumattoman ankara, vaan hänen ankaruuteensa ei liittynyt minkäänlaista yksityistä vihaa. Sillä välin kuin hän lujasti ylläpiti oikeuden mukaan virkaansa kuuluvaa valtaa, vähätteli hän jalomielisellä ylenkatseella kaikkia häntä yksityisesti kohtaavia parjauksia ja loukkauksia. Erästä salaliittolaista syytettiin kuvernöörin henkeä tarkoittavasta murhahankkeesta; vaan Clive ei ottanut kuullakseen syytöstä. Hän sanoi: "Upseerit ovat Englantilaisia eikä salamurhaajoita".
Samalla kuin hän paransi sivili-virkalaitoksia ja vahvisti valtaansa sotaväen yli, oli hänen ulkopolitiikillansa yhtä hyvä menestys. Hänen saapumisensa Indian mantereelle oli heti syntyvän rauhan merkki. Ouden nabobi oleskeli silloin suuren armeijan kanssa Baharin rajalla. Paljo Afganilaisia ja Marattilaisia oli yhtynyt hänen väkeensä, eikä, ollut aivan vähää syytä peljätä yleistä liittoa kaikkien alkuperäisten valtioin kesken Englantilaisia vastaan. Mutta Clive nimi tukehdutti paikalla kaikki vastustushankkeet. Vihollinen rukoili mitä nöyrimmillä sanoilla rauhaa ja suostui niihin ehtoihin, jotka Clive katsoi hyväksi määrätä.
Yht'aikaa saatettiin Bengalin hallinto uudelle kannalle; Siihen saakka oli Englantilaisten valta tässä maakunnassa: ollut aivan epämääräinen. Se oli outo valtakunnan vanhalle hallitusmuodolle eikä sitä oltu vahvistettu minkäänlaisten, sopimusmääräysten kautta. Se oli sen vallan tapainen, jota nuo suuret vieraan palkkaväen johtajat, niinkuin Risimer ja Odoaker, jotka mielensä mukaan koroittivat valtaistuimelle ja syöksivät siltä alas yhden toisensa perästä noita Cesarin ja Augustuksen nimellä kunnioitettuja mitättömiä ruhtinaita, harjoittivat Italiassa läntisen keisarikunnan viimeisen riutumistilan aikana. Vaan niinkuin Italian, niin Indiankin sotaiset muukalaiset katsoivat otolliseksi hankkia sille vallalle, joka oli asevoiman rakentama, lain ja entisen vallan vahvistus. Teudorik katsoi viisaaksi hankkia Bysantin kaukaisesta hovista määräyksen, joka asetti hänet Italian hallitsijaksi, ja Clive kääntyi samalla tavalla Delhin hovin puoleen saadaksensa nimenomaisen myönnytyksen siihen valtaan, joka hänellä jo varsinaisesti oli käsissään. Moguli oli vallan turvatoin, ja vaikka hän nurkuili, oli hänellä syytä olla aivan tyytyväinen siihen, että Englantilaiset suostuivat antamaan hänelle puhtaita rupeja, joiden suorittamiseen hän ei koskaan olisi voinut pakoittaa heitä, niistä muutamista perssiankielisistä kirjoitusriveistä, jotka eivät maksaneet hänelle niin mitään. Kauppa tehtiin pian ja Hindostanin nimellinen valtias teetti vakuutuskirjan, joka valtuutti kompanian perimään ja käyttämään Bengalin, Orissan ja Baharin tulot.
Nabobi oli yhä vielä olemassa ja hänen asemansa brittiläisten vallanomaisten rinnalla oli sama kuin Merovingein suvun viimeisten houkkamaisten Hilperikein ja Hilderikein asema oli heidän taitavain ja tarmokasten palatsipäällikköjensä, Kaarle Martellin ja Piprain rinnalla. Kerran oli Clive jo melkein päättänyt mielessään antaa tämän varjokuvan hävitä; vaan sittemmin arveli hän sopivaksi yhä edelleen käyttää nabobin nimeä varsinkin yhteyksissä muiden Europan kansojen kanssa. Hän arveli Franskalaisten, Hollantilaisten ja Tanskalaisten paljoa helpommin ottavan noudattaaksensa syntyperäisen ruhtinaan, jota aina olivat tottuneet pitämään arvossa, kuin kilpailevan kauppa-yhdistyksen tahtoa. Tämä politiiki saattoi olla viisas aikanaan. Mutta veruke huomattiin pian liian heikoksi vaikuttamaan kehenkään ja jätettiin kokonansa syrjään. Mir Dsjaffirin perillinen istuu yhä vielä valtaistuimella Mursjedabadissa, sukunsa vanhassa pääkaupungissa, hänellä on yhä vielä nabobin arvonimi; Englantilaiset puhuttelevat yhä vielä häntä "teidän ylhäisyytenänne" ja hänen sallitaan yhä vielä osaksi säilyttää sitä kuninkaallista loistoa, joka ympäröi hänen esi-isänsä. Hallitus maksaa hänelle 160,000 punnan vuotuisen eläkerahan. Hänen vaununsa ympärillä on vartijajoukko, ja hänen edellänsä kulkee palvelijoita hopeasauvat kädessä. Hän itse ja hänen palatsilaisensa eivät ole tavallisen tuomiovallan alaisia. Vaan hänellä ei ole ensinkään valtiollista valtaa, eikä hän oikeastaan ole kuin jalosukuinen ja rikas kompanian alamainen.
Clive'n olisi ollut helppo koota toisella hallitusajallaan Bengalissa rikkauksia, joita ei ollut yhdelläkään alamaisella Euroopassa. Hän olisi todellakin voinut saavuttaa vuosittain lahjoja 300,000 punnan arvosta, antamatta maakunnan rikkaiden asukasten kokea suurempaa rasitusta, kuin mihin heidän hellimmät hallitsijansa olivat totuttaneet heitä. Naapuriruhtinaat olisivat ilomielin suostuneet maksamaan minkä hinnan hyvänsä hänen suosiostansa. Vaan hän näyttää tarkasti noudattaneen niitä ohjeita, jotka hän asetti muiden käytökselle. Benaresin radsja tarjosi hänelle kallisarvoisen timanttilahjan. Ouden nabobi pyysi häntä hartaasti ottamaan vastaan suuren rahasumman ja lippaan kallisarvoisia juveeleja. Clive kielsihe kohteliaasti, vaan varmasti, ja huomattava on, ett'ei hän lukenut kieltäymyksiään itselleen minkäänlaiseksi ansioksi ja että ne vasta hänen kuoltuansa ovat tulleet päivän valoon. Hän piti tarkan laskun palkkatuloistaan, osastansa suolakaupan voitosta ja niistä lahjoista, joita itämailla vallitsevan käsityksen mukaan olisi ollut typerä, kieltäytyä ottamasta vastaan. Näistä tulolähteistä juoksevilla varoilla suoritti hän asemansa vaatimat menot. Tähteet jakoi hän muutamille hartaille ystäville, jotka olivat tulleet hänen mukanansa Indiaan. Hän kehui alati ja kehui sen mukaan, mitä me voimme päättää, täydellä syyllä, että hänen viimeinen hallitusaikansa kartuttamisen asemesta vähensi hänen omaisuuttansa.
Yhden suuren summan otti hän sittenkin vastaan. Mir Dsjaffir oli kuolinvuoteellansa määrännyt hänelle annettavaksi rahassa ja juveeleissa noin 60,000 sterlinkipuntaa; ja niiden asetusten määräykset, jotka äskettäin olivat tulleet säädetyiksi, tarkoittivat ainoasti hengissä olevien lahjoja, vaan eivät koskeneet vainajain testamenttauksia. Clive otti rahat, vaan hän ei ottanut niitä itseänsä varten. Hän siirsi koko summan kompanian käytettäväksi sen palveluksissa kykenemättömiksi joutuneita upseeria ja sotamiehiä varten. Sen rahaston alkuna, jota yhä vielä kutsutaan hänen nimellään, oli tämä ruhtinaallinen lahja.
Oltuansa Indiassa kahdeksantoista kuukautta, pakoitti hänen terveytensä tila hänet palajamaan Eurooppaan. Tammikuun alkupäivinä v. 1767 jätti hän ikäpäivikseen sen maan, jonka kohtaloihin hän niin mahtavasti oli vaikuttanut.
Hänen kansalaisensa eivät tervehtineet hänen toista palajamistansa Bengalista samanlaisilla suosion osoituksilla kuin ensimmäistä. Monenlaiset syyt olivat jo vaikuttamassa, jotka katkeroittivat hänen elämänsä tähdevuodet ja tunkivat hänet ennen aikojaan hautaan. Hänen vanhat vihamiehensä Indian huoneessa olivat vielä mahtavia ja tehokkaita ja heidän voimiansa oli kartuttanut suuri liittolaisjoukko, jonka kiivaudelle heidän omansa ei läheskään vetänyt vertoja. Koko se rosvo- ja sortajamatkue, jonka kynsistä hän oli pelastanut Bengalin, vainosi häntä sillä leppymättömällä vihan vimmalla, joka on omituinen moisille heittiöille. Monet panivat ainoasti senvuoksi varansa kompanian liikkeesen, että helpommin kykenisivät vahingoittamaan sitä miestä, joka varmalla käytöksellään oli asettanut rajat heidän saaliinhimollensa. Valheellisia sanomalehtiä perustettiin, joilla ei ollut muuta tarkoituksena kuin hänen panettelemisensa, ja yleisö oli samaan aikaan semmoisessa mielentilassa, että nämä kujeet, jotka tavallisissa olosuhteissa olisivat olleet mitättömiä totuuden ja ansiollisuuden rinnalla, saivat aikaan erinomaisen vaikutuksen.
Nuo suuret tapaukset Indiassa olivat synnyttäneet uuden luokan Englantilaisia, joita heidän kansalaisensa nimittivät nabobeiksi. Nämä henkilöt kuuluivat tavallisesti perheihin, joilla ei ollut mainetta eikä varallisuutta; he olivat tavallisesti nuorella ijällä tulleet lähetetyiksi itämaille ja siellä koonneet suuria omaisuuksia, jotka he sitten toivat kotimaahansa. Luonnollista oli, että he koska heille ei juuri usein ollut sattunut tilaisuutta oleskella vallasväen seuroissa, tulivat osoittamaan jonkun verran äkkimahtajain kömpelömäisyyttä ja pöyhkeyttä. Luonnollista oli, että he Aasiassa ollessaan olivat hankkineet itselleen muutamia taipumuksia ja tapoja jotka olivat äkkioutoja, milt'ei inhoittavia Euroopassa ikänsä eläneille ihmisille. Luonnollista oli, että he, nautittuansa suurta kunnioitusta itämailla, eivät olleet taipuvaisia vajoomaan halpuuteen kotonansa; ja koska heillä oli omaisuutta, vaan ei kuuluisaa sukuperää eikä mainioita yhteyksiä, oli luonnollista, että he melkein ikäväksi asti antoivat tämän ainoan etevyytensä astua näkyviin. Kaikkialla, mihin he asettuivat, oli heidän ja vanhain aatelisten sekä säätyläisten välillä jonkunlainen riita, jota voi verrata yleisvuokraajan ja markiisin välillä vallitsevaan riitaan Franskassa. Tämä vihamielisyys vallasväkeä vastaan pysyi kauan omituisuutena kompanian palvelijoilla. Kolmattakymmentä vuotta sen ajan jälkeen, josta nyt on puhe, lausui Burke, että Jakobinein joukkoon saattoi lukea "melkein kaikki Itä-Indian miehet, jotka eivät voineet kärsiä, ett'ei heidän nykyinen asemansa vastannut heidän varallisuuttaan".
Nabobeista tuli pian varsin epäsuosittu ihmisluokka. Muutamat heistä olivat idässä osoittaneet mainiota taitoa ja palvelleet valtiota suurilla töillä; vaan heidän taitonsa ei astunut kotona näkyviin edullisella tavalla ja heidän työnsä olivat tuntemattomia. Että he olivat alhaista syntyperää, että he olivat koonneet suuria omaisuuksia, että he kopeasti toivat ne näkyviin, että he tuhlaavaisesti panivat ne menemään, että he naapuristossaan koroittivat kaikki hinnat, tuoreista munista lahonneihin kauppaloihin saakka, että herttuain palvelijain livreeapuvut eivät vetäneet vertoja heidän palvelijainsa livreeapuvuille, että heidän vaununsa olivat lordi-majorin vaunuja loistavammat, että heidän monilukuinen ja huonon katsannon alainen palkkalaisväkensä esimerkillään turmeli toiset puolet maan palvelijaluokkaa, että muutamat heistä, kaikesta komeudestaan huolimatta, eivät osanneet noudattaa hienon seura-elämän tapoja, vaan huolimatta siitä, että heillä oli jaloja hevoisia ja suuret joukot palvelijoita, että he käyttivät hopeakaluja ja Dresdenin posliini-astioita, metsänotus-herkkuja ja Burgundin viinejä, pysyivät alhaisena väkenä; nämä ne olivat seikkoja, jotka herättivät heitä kohtaan, sekä siinä säätyluokassa, johon he alkujansa kuuluivat, että siinä, johon he pyrkivät tunkeutumaan, sen katkeran inhon, joka on osaksi kateuden, osaksi ylenkatseen tulos. Vaan kuin sen ohessa juteltiin, että ne rikkaudet, joiden kautta he kykenivät saattamaan lordiluutnantin varjoon kilparadalla tahi ratkaisemaan kreivikunnan vaalin vastoin semmoisen suvun päämiehen mieltä, joka oli yhtä vanha kuin Läänityskirja, olivat tulleet kootuiksi julkisen luottamuksen pettämisellä, laillisten ruhtinasten kukistamisella ja kokonaisten maakuntain saattamisella kurjuuteen, niin yltyivät kaikki ihmisluonnon sekä jalommat ja paremmat että halvemmat ja kehnommat tunteet kiihkoon heittiötä vastaan, joka rikoksilla ja häpeällä oli hankkinut ne rikkaudet, mitkä hän nyt kopealla ja tuhlaavalla tavalla pani menemään. Kovaonnisessa nabobissa näytti olleen osa niitä heikkouksia, jotka komedia on tehnyt säälimättömimmän pilkan alaisiksi, ja toinen sitä rikoksellisuutta, joka on antanut tragedialle sen syvimmän synkkyyden; hänessä näytti olleen osa Tarcaretia, toinen Neroa, osa Jourdainia, toinen Rikhard kolmatta. Inhon ja pilkan myrsky, jota ei voi verrata kuin yleisön mielenpurkaukseen Puritaaneja vastaan restorationin aikana, nousi kompanian palvelijoita vastaan. Tunnokasta miestä kauhistutti tapa, jolla he olivat hankkineet omaisuutensa, taloudessaan tarkkaa taas kauhistutti tapa, jolla he panivat rahansa menemään. Taiteen harrastaja ivasi heidän kauneuden aistinsa puutteellisuutta. Hienotapainen mies soimasi heitä sivistymättömiksi heittiöiksi. Sekä mielipiteidensä että kirjoitustapansa suhteen mitä erilaisimmat kirjailijat, metodistit ja vapaa-ajattelijat, filosoofit ja ilvehtijät olivat kerran samalla puolella. Tuskin tarvinnee liioitella voidaksensa sanoa, että Englannin koko helpompi kirjallisuus noin kolmenkymmenen vuoden kestäessä oli höystytetty niillä tunteilla, joita tässä olemme kuvailleet. Foote saattoi näyttämölle anglo-indialaisen ylimyksen, joka irstaisena, epäjalona ja itsevaltaisena häpesi nuoruutensa alhaisia ystäviä, vihasi ylhäisiä, vaan tästä huolimatta lapsellisella hartaudella pyrki tulla luetuksi heidän joukkoonsa, tuhlasi varansa tytönviettelijöille ja imartelijoille, koristeli tuolinkantajaansa kallisarvoisimmilla istutushuoneen kasveilla ja hämmästytti äkkinäisen laverruksillaan rapeista, lakeista ja dsjagireista. Mackenzie kuvaili hienommalla huumorilla yksinkertaista maalaisperhettä, joka yhden jäsenensä indialaisten tulojen kautta oli saavuttanut äkillisen rikkauden ja ylhäisten tapojen kömpelön matkimisen kautta tekihe naurunalaiseksi. Cowper asetti siinä ylevässä nuhdepuheessa, jossa hehkuu hebrealaisten runoilijaan ylevä henki, Indian sorron niiden kansallisrikosten etusijaan, joiden tähden Jumala oli rangaissut Englantilaisia monivuotisilla onnettomilla sodilla, tappioilla heidän omilla merillään ja toisella puolen Atlantin merta olevan valtansa menettämisellä. Jos joku lukijoistamme tahtoo ottaa etsiäkseen käsiinsä kuusikymmentä vuotta sitten ilmestyneen novellin, niin on luultava, että ensimmäinen tahi toinen heittiö siinä näytäkse olevan raakamainen nabobi, jolla on suunnatoin omaisuus, keltaisenruskea ihokarva, ilkeä sappi ja vielä ilkeämpi sydän.
Tämmöisiä olivat, sen mukaan mitä nyt voimme päättää, ne tunteet, joita nabobit ylipään olivat herättäneet maassa. Ja Clive oli itse päänabobi; hän oli taitavin, kuuluisin, korkein arvoltaan ja varakkain koko veljeskunnassa. Hänen omaisuutensa oli asetettu semmoisella tavalla nähtäviin, joka ei voinut olla herättämättä vihaa. Hän eli hyvin komeasti Berkaley-torin luona. Hän rakensi yhden palatsin Shropshireen ja toisen Claremontiin. Hänen valtansa parlamentissa veti vertoja mainioimpain perheiden vallalle. Vaan kaikesta tästä loistosta ja mahtavuudesta huolimatta keksi kateus hänessä pilkattavia puolia. Muutamille hänen sukulaisilleen näyttää rikkaus ja arvo soveltuneen yhtä huonosti kuin Mackenzie'n Margery Mushroom'ille. Ja vaikka hänellä oli suuria ominaisuuksia, ei hän itsekään ollut vapaa niistä heikkouksista, joita sen ajan satiirinkirjoittajat katsoivat omituisiksi koko hänen luokkakunnalleen. Sodassa noudatti hän tosin erinomaisen yksinkertaisia tapoja. Hän oli yhtenään hevoisen seljässä, näyttihe aina ainoasti univormussaan, ei pukenut koskaan päällensä silkkivaatteita, ei istunut koskaan kantotuoliin ja tyytyi mitä yksinkertaisimpaan ruokaan. Vaan kuin hän ei enää ollut armeijaa johtamassa, vaihtoi hän tämän sparttalaisen kohtuullisuuden Sybaritin kopeaan ylellisyyteen. Vaikka hän näköjänsä oli epämiellyttävä ja vaikka hänen kasvojensa karkeat piirteet ainoasti sillä eivät olleet raakamaisen rumat, että niissä kuvasihe ankara, pelkäämätöin ja käskevä katsanto, oli hän kuitenkin mieltynyt kallisarvoisiin ja kirjaviin pukuihin ja täytti vaatehuoneensa mielettömällä tuhlaavaisuudella. Sir John Malcolm on hankkinut luettavaksemme kirjeen, joka olisi omansa Matthew Mite'lle ja jossa Clive tilaa "200 mitä parasta ja kauniinta rahalla tahi suosiolla saatavissa olevaa paitaa". Muutamat tämänkaltaiset, kulkupuheen suurentelemat hullutukset tekivät yleisöön epäedullisen vaikutuksen. Vaan tämä ei ollut pahinta. Kauheita juttuja, joista suurin osa oli sulaa valhetta, pantiin käymään hänen käytöksensä suhteen Indiassa. Hän sai osaksensa kaiken sen vihan, joka oli tullut herätetyksi sekä niiden kehnojen töiden kautta, joihin hän kerran tahi kahdesti oli antautunut, että niiden kautta joita Englantilaiset ylimalkaan olivat harjoittaneet Indiassa; sekä ne kehnot työt, joita oli harjoitettu hänen poissa ollessaan, että yksin nekin kehnot työt, joita hän miehuullisesti oli käynyt vastustamaan ja joita hän ankarasti oli rangaissut, luettiin hänen syyksensä. Ne samat väärinkäytökset, joita vastaan hän vilpittömyydellä, pontevuudella ja menestyksellä oli taistellut, pantiin hänen niskoilleen. Kaikki ne rikokselliset ja heikot puolet, jotka yleisö syyllä tahi syyttä luki Indian englantilaisten seikkailijain omiksi, katsottiin hänen yhdistävän yhteen itsessään. Me olemme kuulleet vanhain miesten, jotka eivät tietäneet mitään hänen elämänsä vaiheista, vaan yhä säilyttivät nuoruutensa päivinä hankitut ennakkoluulonsa, puhelevan hänestä ikäskuin jonkunlaisesta pirusta ihmisen muodossa. Johnson puhui aina tähän tapaan. Brown'ia, jota Clive käytti huvitarhojensa istuttajana, hämmästytti nähdä ylhäisen työnteettäjänsä talossa lippaan, joka aikanaan oli ollut täytetty Mursjedabadin rahaston kullalla, eikä hän voinut käsittää, kuinka tuon rikoksellisen miehen omatunto voi sallia hänen maata, kuin moinen kapine oli niin lähellä hänen makuuhuonettaan. Surreyn rahvas katseli salaperäisellä kammolla sitä jaloa kartanoa, joka kohosi Claremontissa, ja kuiskaili, että tuo mahtava jumalatoin lordi oli teettänyt niin paksut muurit estääksensä pääsyn pirulta, joka päivänä tahi toisena oli perivä hänet elävänä. Niiden ällisteleväin parojen joukossa, joihin tämä kauhea juttu pystyi, oli eräs kelvotoin pojanheittiö, nimeltä Hunter, joka sittemmin tuli avaralti tunnetuksi nimellä William Huntington, S. S.; ja se taikausko, joka niin omituisella tavalla liittyi tämän kuuluisan petturin konnamaisuuksiin, ei näytä saaneen aivan vähää elähdytystä niistä tarinoista, joita hän oli kuullut kerrottavan Clive'n elämästä ja luonteesta.
Sillä välin olivat Clive'n toimet Bengalin hallinnon suhteen alkaneet käydä yhä heikommiksi vaikutuksiltaan. Hänen politiikinsa oli suureksi osaksi hyljätty; hänen lannistamansa väärinkäytökset alkoivat jälleen päästä vallalle, ja vihdoin kävivät ne vauriot, jotka kehno hallitus oli synnyttänyt, yhä tuhollisemmiksi erään senkaltaisen kauhean kohtauksen kautta, jota ei paraskaan hallitus kykene torjumaan. Kesällä v. 1770 jäivät sateet tulematta; maa oli kuiva; kaivot olivat tyhjät; joet menivät rantoineen umpeen, ja nälkähätä, jommoista ei tunneta kuin niissä maissa, missä kukin perhekunta elatuksensa puolesta on pienen peltotilkkunsa varassa, täytti koko Gangesin laakson kurjuudella ja kuolemalla. Hennot, suloiset naiset, joiden kasvojen verhoa ei koskaan oltu kohotettu yleisön nähden, tulivat esille niistä piilohuoneista, joissa itämaalainen kateus oli vartioinnut heidän kauneuttansa, heittäysivät maahan ohikulkijan eteen ja rukoilivat surkeasti valittaen kourallista riisiä lapsilleen. Huglin joki kuljetti joka päivä tuhansittain ruumiita aivan lähelle englantilaisten valloittajain portteja ja tarhoja. Yksin Kalkutankin kadut olivat kuolevien ja kuolleiden sulkemat. Nääntyneet ja heikot henkiin jääneet olivat liian kunnottomia voidaksensa kuljettaa omaistensa ruumiit roviolle tahi pyhälle virralle sekä karkoittaa ne sjakalit ja kotkat, jotka keskellä päivää ravitsivat itseänsä ihmisten jäännöksillä. Kuolleiden lukumäärää ei laskettu koskaan, vaan kansan puheen mukaan nousi se miljooniin. Tämä katala sanoma kartutti sitä mielten kuohua, joka jo ennestään vallitsi Englannissa Indian asiain tähden. Ne, jotka olivat panneet varojansa itä-indialaiseen liikkeesen, hätäilivät saama-osiansa. Kaikki, joilla oli tavallinen inhimillinen tunto surkuttelivat kovaonnisten alamaistemme hätää, ja närkästys alkoi pian liittyä sääliväisyyteen. Kulkupuhe kertoi, että kompanian palvelijat olivat saaneet aikaan nälkähädän ostamalla kaikki maan riisivarat, että he myödessään eloa olivat ottaneet ostohinnan kahdeksinkymmenin- ja kaksintoista-kertaisesti, että eräs englantilainen virkamies, joka vuosi jäljellepäin ei ollut omistanut sataa guineaa, tämän kurjuuden aikana oli lähettänyt kotiinsa kuusikymmentä tuhatta puntaa. Näitä syytöksiä luulemme perättömiksi. Että kompanian palvelijoita löytyi, jotka Clive'n lähdettyä rohkenivat harjoittaa riisin kauppaa, on luultava. Että he, jos he harjoittivat riisin kauppaa, hinnan noustessa voittivat sillä, on varma. Vaan ei ole minkäänlaista syytä arvella, että he saivat aikaan tahi pahensivat hädän, jonka luonnolliset syyt täysin selittävät. Ne huudot, joita tässä tilaisuudessa nostettiin heitä vastaan, olivat luullaksemme yhtä mielettömiä kuin ne syytökset, joita valtiomiehet ja tuomarit meillä aikanaan nostivat ja joita muutamat vanhat ämmät yhä vielä nostavat elokauppiaita vastaan. Vaan huuto oli sittenkin niin kova ja yleinen, että se näyttää pystyneen mieheen semmoiseenkin, joka ymmärryksensä kautta oli sen verran korkeammalla tavallista ennakkoluulon kantaa kuin Adam Smith. Vielä merkillisempi oli, että nämä katalat asiat suuressa määrässä kartuttivat lordi Clive'n epäsuosiota. Hän oli ollut muutamia vuosia Englannissa kuin nälkähätä sai aikaan. Ei yksikään hänen toimistansa vähääkään tarkoittanut tämmöisen onnettomuuden synnyttämistä. Jos kompanian palvelijat olivat harjoittaneet riisin kauppaa, niin olivat he sen kautta suorastaan rikkoneet niitä asetuksia vastaan, jotka hän oli säätänyt ja joiden noudattamista hän vallassa ollessaan ankarasti oli valvonut. Vaan kansalaistensa silmissä oli hän, niinkuin olemme sanoneet, nabobi, joka itsessään yhdisti kaikki englantilais-indialaisen luonteen omituisuudet ja sillä välin kuin hän rakensi ja toimitti istutuksia Surreyssa, pidettiin häntä vastuunalaisena kaikista niistä vaikutuksista, joita kuivuus teki Bengalissa.
Parlamentti oli tähän saakka huolinut sangen vähä itäisistä alusmaistamme. Yrjö toisen kuoltua oli nopeasti toiset toistensa tieltä siirtyneet hallitukset, joita hovi vuoron imarteli ja petti, näennäisesti pitäneet valtaa käsissään. Hovilaisten juonet, pääkaupungin metelit ja ameriikkalaisten uudisasumusten kapinalliset vehkeet olivat kruunun neuvonpitäjille antaneet vähä lomaa harrastamaan Indian valtiollisia asioita. Siinä, mihin he koskivat, oli heidän koskettamisensa heikko ja tehotoin. Lordi Chatam oli tosin sillä lyhyellä ajalla, jona hän oli tilaisuudessa vaikuttamaan Yrjö kolmannen toimiin, hankkeissa saada aikaan rohkeita ja tehokkaita varokeinoja kompanian liikettä varten. Mutta hänen aikeensa jäivät sikseen sen omituisen taudin tähden, joka tähän aikaan alkoi himmentää hänen loistavia hengenlahjojansa.
Vuonna 1772 huomattiin vihdoin yleisesti, ett'ei parlamentti enää voinut laiminlyödä Indian asioita. Hallitus oli nyt voimakkaampi kaikkia niitä, jotka olivat olleet vallassa senjälkeen kuin Pitt'in ja tuon suuren whigein yhdistyksen väli rikkui v. 1761. Ei mikään kotimainen eikä ulkomainen painava valtiollinen kysymys vaatinut valtiomiesten huomiota puoleensa. Oli lyhyt ja petollinen tyyneys kahden myrskyn välillä. Middlesexin vaalin tuottama mielten kuohu oli ohitse; Ameriikan tyytymättömät siirtolaiset eivät vielä uhanneet kansalaissotaa; kompanian rahalliset hankaluudet saivat rahapulan aikaan; ministerit olivat pakoitetut ottamaan asian käsiteltäväksensä, ja koko se myrsky, joka niin kauan oli ollut hankkeissa, heittihe nyt Cliven päälle.
Hänen tilansa oli todellakin tukala. Hän oli vihattu koko maassa, vihattu India-huoneessa, ja enemmin kuin kaikki muut vihasivat häntä ne kompanian varakkaat ja mahtavat palvelijat, joiden saaliinhimoa ja mielivaltaisuutta hän oli käynyt vastustamaan. Hänen oli kestettävä se kaksinainen viha, jonka hänen hyvät ja hänen pahat työnsä, kaikki Indiassa vallitsevat väärinkäytökset ja kaikki Indiassa toimeenpannut parannushankkeet olivat synnyttäneet. Valtiollisten olojen tila oli semmoinen, ett'ei hän voinut luottaa mahtavain liittolaisten Kannatukseen. Yrjö Grenville'n puolue, johon hän oli kuulunut, oli seisonut hallitusta vastaan, vaan siitä huolimatta ei se koskaan ollut lujasti yhdistynyt muiden vastustuspuolueen lahkokuntain kanssa, ei sen pienen parven kanssa, joka yhä vielä seurasi lordi Chatam'in onnenvaiheita, eikä sen suuren mahtavan joukon kanssa, jonka tunnustettuna johtajana oli lordi Rockingham. Yrjö Grenville oli nyt kuollut: hänen kannattajansa erosivat toisistaan, ja Clive, joka oli ulkopuolella noita mahtavia, parlamentin voimat keskenänsä jakavia puolueita, ei voinut luottaa kuin niiden jäsenten kannatukseen, jotka hän itse oli saattanut sinne. Hänen vihamiehensä ja erittäinkin ne, jotka olivat hänen kuntonsa vihamiehiä, olivat tunnottomia, kostonhimoisia ja leppymättömiä. Heidän häijyytensä ei tarkoittanut mitään vähempää kuin hänen maineensa ja rikkautensa perinpohjaista hävittämistä. He mielivät nähdä hänet karkoitetuksi parlamentista, nähdä hänen kannustimensa poikkihakatuiksi, nähdä hänen omaisuutensa otetuksi kruunulle ja epäillä saattaa, tokko moinenkaan loppupäätös olisi voinut tyydyttää heidän kostonhimoansa.
Clive'n parlamenttitaktiikki oli hänen sotataktiikkinsa tapainen. Vaikka hän oli jätetty oman onnensa nojaan, saarrettuna joka puolelta ylivoiman kautta ja vaikka kaikki oli pantu alttiiksi, ei hän sittenkään tyytynyt puolustaimaan, vaan kävi rohkeasti muita ahdistamaan. Kuin keskustelut Indian asioista vielä olivat alussa, nousi hän istuiltaan ja loi päältänsä pitkän ja huolellisen puheen kautta suuren osan niitä syytöksiä, joita oli nostettu häntä vastaan. Hänen sanotaan tehneen kuulijoihinsa mahtavan vaikutuksen. Lordi Chatam, joka ei enää ollut kuin entisen oman itsensä varjokuva ja joka yhä rakasti käydä maineensa näyttämöllä, oli sinä yönä alihuoneen kallerian alla ja sanoi ett'ei hän ikänänsä ollut kuullut kauniimpaa puhetta. Se painettiin sittemmin Clive'n oman katsannon alla, ja jos annetaankin mitä suurin arvo sille avulle, jonka hän lienee saanut kirjailija-ystäviltään, todistaa se kuitenkin, että hänellä oli sekä terävä järki ja miehen mieli että asiain tutkimiseen ja niiden kaunopuheliaasen esittämiseen tarvittavat hengenlahjat, joita ahkeran harjoituksen kautta olisi voinut kehittää mitä korkeimmalle täydellisyyden asteelle. Hän rajoittihe tässä tilaisuudessa puolustamaan viimeistä hallitusaikaansa ja menestyi sen verran, että hänen vihamiehensä vast'edes katsoivat edulliseksi käydä etupäässä ahdistamaan häntä hänen aikaisemman elämänsä toimista.
Hänen elämänsä aikaisempi puoli tarjosi kovaksi onneksi heidän vihamielisyydellensä muutamia syytöksen aiheita. Äänestyksellä valittu komitea pantiin tutkimaan Indian asioita, ja tämä komitea harkitsi häijymielisellä huolellisuudella koko sen vallankumouksen historian, joka syöksi alas Surodsja Daulan ja koroittti Mir Dsjaffirin hänen valtaistuimellensa. Clive joutui mitä ankarimman tutkinnon ja kohdakkaistutkinnon alaiseksi, ja hän valitti perästäpäin katkerasti, että häntä, joka oli Plassein paroni, oli kohdeltu kuin karjanrosvoa. Hänen vastaustensa rohkeus ja suoruus riittäisi jo sinänsä osoittamaan, kuinka vieraita ne viekastelemiset olivat hänen luonnollensa, joihin hän muutamia kertoja oli antautunut Indian asioita ajaessaan. Hän tunnusti ne temput, joita hän oli käyttänyt saadaksensa Omikundin petetyksi, ja vakuutti, ett'ei hän niitä hävennyt, vaan oli yhä valmis noudattamaan samaa menetystapaa samanlaisissa olosuhteissa. Hän myönsi, että hän Mir Dsjaftirilta oli ottanut vastaan suuret rahasummat, vaan hän ei myöntänyt tällä loukanneensa mitään siveyden tahi kunnian vaatimuksia. Hän väitti päinvastoin — ja tähän oli hänellä tavallaan syytä — olevansa oikeutettu ansaitsemaan erinomaisen kohtuullisuuden maineen. Hän kuvaili elävästi sitä tilaa, johon hänen voittonsa oli saattanut hänet: mahtava ruhtinas oli hänen mielivallassaan; varakkaalla kaupungilla oli vaara tarjona joutua ryöstölle alttiiksi; rikkaat pankkiirit pyrkivät, tekemällä toinen toistansa suurempia tarjouksia, hänen suosioonsa; kulta ja juveelikasoilla täytetyt holvit olivat yksistään hänelle auki. "Jumala paratkoon, herra esimies", huudahti hän, "tänä hetkenä hämmästyttää minua oma kohtuullisuuteni".
Tutkinto oli niin lavea, että kumpikin huone meni erilleen ennen sen päättymistä. Sitä jatkettiin kuin istunnot jälleen alkoivat. Kuin komitea oli päättänyt työnsä, ei valistuneiden ja puolueettomain miesten ollut juuri vaikea arvostella työn tuloksia. Selvä on, että Clive oli syypää muutamiin tekoihin, joita ei käy puolustaminen loukkaamatta kaikkia niitä pyhempiä lakeja, jotka ovat ohjeena yksityisille ja valtioille niiden yhteyksissä toistensa kanssa. Vaan yhtä selvä on, että hän oli osoittanut sekä suurta taitoa että suurta kuntoa, että hänen vaikutuksensa sekä isänmaansa että Indian kansan hyväksi oli mainio, ja ett'ei häntä nyt todellisesti otettu tutkittavaksi menettelynsä tähden Mir Dsjaffirin kanssa eikä Omikundia kohtaan harjoitetun petoksensa tähden, vaan sen lujan vastarinnan tähden, jonka hän oli asettanut saaliinhimolle ja mielivaltaisuudelle.
Tavallisessa kriminali-oikeudessa on asiain vastakkainmeneminen kokonaan tuntematointa. Ansiollisin työ ei kelpaa sovittamaan mitä vähäpätöisimmän hairahduksen syytöstä. Jos joku on myynyt olutta sunnuntai-aamuna, ei siitä ote hänelle mitään puolustusta, että hän panemalla omansa alttiiksi on pelastanut lähimmäisensä hengen. Jos hän on valjastanut newfoundlantilaisen koiran pikku lapsen vaunujen eteen, ei siitä ole hänelle mitään puolustusta, että hän on tullut haavoitetuksi Waterloon luona. Vaan ei tämä tämmöinen katsantokanta kelpaa noudatettavaksi miesten suhteen, jotka ovat olleet paljoa suuremmassa määrässä kuin tavallisesti vapaita toimissaan sekä paljoa suuremmassa määrässä kuin tavallisesti saaneet kokea kiusauksia ja sentähden paljoa suuremmassa määrässä kuin tavallisesti ovat oikeutetut nauttimaan myötätuntoisuutta. Semmoisia miehiä tulisi heidän oma aikansa arvostella samalla tavalla kuin jälkimaailma arvostelee heitä. Heidän kehnoja tekojansa ei tosin tule väittää hyviksi, vaan heidän hyvät ja kehnot tekonsa ovat vilpittömästi punnittavat, ja jos hyvät kokonaisuudessaan ovat voitolla, ei arvostelu saa rajoittua siihen, että se lausuu heidät syyllisyydestä vapaiksi, vaan sen tulee kiittää heitä. Semmoinen tuomari, joka leppymättömästi kiinnittää katseensa yhteen tahi kahteen puolustamattomaan toimeen, ei voi lausua yhden yhtä historian suurta hallitsijaa vapaaksi. Jos tarkastamme toimia miesten semmoisten kuin Brucen, Skotlannin pelastajan, Moritsin, Saksan pelastajan, Wilhelmin, Hollannin pelastajan, hänen suuren jälkeläisensä, Englannin pelastajan, Morray'n, tuon oivan hallitsijan, Cosmón, maansa isän, Franskan Henrik neljännen, Wenäjän Pietari suuren, kuinka parahin näistä kestäisi semmoista arvostelua? Historialla on laveammat katsantokantansa, ja paras valtiollisten töiden oikeusto on se, joka ennakolta julistaa historian tuomion.
Kaikkien puolueiden järkevät ja kohtuulliset miehet tunsivat tämän Clive'n asiassa. He eivät voineet julistaa häntä virheettömäksi; vaan he eivät taipuneet jättämään häntä noiden katalain ja vimmastuneiden roistojen valtaan, jotka olivat masentaneet hänen mielensä ja hartaasti halusivat saada kiusata hänet kuolijaksi. Vaikk'ei lordi North ollut erittäin ystävällinen häntä kohtaan, ei hän kuitenkaan taipunut ahdistamaan häntä ylen ankarasti. Clive'lle, joka muutamia vuosia ennen oli nimitetty Bathi'n tähtikunnan ritariksi, vietettiin nyt, tutkinnon vielä kestäessä, varsin loistava vihkiäisjuhla Henrik seitsemännen kappelissa. Pian sen jälkeen nimitettiin hän Shropshisen lordiluutnantiksi. Käydessään kunniotustervehdyksellä hovissa, salli Yrjö kolmas, joka alati oli suosinut häntä, hänelle yksityisen pääsyn puheilleen, keskusteli hänen kanssansa puolen tunnin verran Indian valtiollisista asioista ja oli silminnähtävästi liikutettu, kuin tuo vainonalainen kenraali puheli töistään ja siitä tavasta, jolla niittä oli palkittu.
Vihdoin sai alihuone syytökset varmassa muodossa. Päällekantajana astui esiin komitean puheenjohtaja Burgoyne, joka oli teräväjärkinen, kunniallinen ja käytökseltään miellyttävä henkilö, viehättävä draamallinen kirjailija, upseeri, jonka miehuutta ei koskaan oltu epäilty ja jonka taito tänä aikana pidettiin suuressa arvossa. Hallituksen jäsenet kannattivat eri puolueita, sillä silloisena aikana olivat kaikki muut kysymykset avonaisia paitsi ne, jotka hallitus oli nostanut tahi joiden johdosta hallitus joutui moitteenalaiseksi. Korkein päällekantaja Thurlow oli syyttäjäin joukossa. Korkein lain valvoja Wedderburne, joka oli Clive'n harras suosija, puhui ystävänsä eduksi erinomaisella puolustuksen ja kaunopuheliaisuuden voimalla. Kummallista on, että Thurlow muutamia vuosia myöhemmin innokkaammin kuin kukaan muu taisteli Warren Hastings'in puolesta, sillä välin kuin Wedderburne oli tämän suuren, vaikk'ei virheettömään valtiomiehen ankarimpia ahdistajoita. Clive puhui omaksi puolustuksekseen vähemmin ja vähemmällä taidolla kuin edellisenä vuotena vaan kuitenkin suurella nerolla ja innostuksella. Hän kertoi suurista töistään ja rasituksistansa, ja pyydettyänsä kuulijoitaan pitämään mielessä, että he olivat tekemässä päätöstä ei ainoasti hänen, vaan myöskin heidän oman kunniansa suhteen, lähti hän pois istuntohuoneesta.
Alihuone päätti, että valtion asevoiman kautta saavutetut varat kuuluivat yksinomaisesti valtiolle, ja että valtion palvelijat harjoittivat laittomuutta anastaessaan itselleen moisella tavalla hankittuja varoja. Huone tuli siihen päätökseen, että Bengalin englantilaiset virkamiehet järjesteellisesti olivat rikkoneet tätä terveellistä sääntöä vastaan. Eräänä seuraavana päivänä menivät he askeleen eteenpäin ja päättivät, että Clive niiden keinojen avulla, jotka olivat hänelle tarjona Indian brittiläisten sotavoimain päällikkönä, oli hankkinut itselleen suuret rahasummat Mir Dsjaffirilta. Tähän pysähtyi huone. Se oli hyväksynyt Burgoynen syllogismin avaramman ja ahtaamman päätelmän, vaan loogillisen johtopäätöksen tekeminen sai arvelemaan. Kuin lausunto-esitys tehtiin, jonka mukaan lordi Clive oli käyttänyt valtaansa väärin ja ollut huonona esikuvana virkamiehille, niin oli itse asia otettu ratkaistavaksi ja saatettu perille. Kauan senjälkeen kuin päivä oli noussut valaisemaan tuota vilkasta keskusteluhuonetta, teki Wedderburne esityksen, jossa lausuttiin, että lordi Clive toiselta puolen jalolla ja mainiolla tavalla oli palvellut isänmaatansa, ja tähän esitykseen suostuttiin vastustamatta.
Ylipään näyttää meistä tämän merkillisen tutkinnon päätös osoittavan, että alihuone oikeudentuntonsa, kohtuullisuutensa ja ymmärtäväisyytensä kautta ansaitsi kunnioitusta. Sen jäsenillä ei tosin ollut mitään suurta kiihoitusta vääryyteen. He olisivat olleet sangen huonoja tuomareja Jenkinson'ia tahi Wilkes'tä vastaan nostetussa kanteessa. Vaan Cliveä koskeva asia ei ollut puolue-asia; ja edustushuone osoitti työssään sitä tervettä järkeä ja tervettä mieltä, jota aina voi odottaa englantilaisten gentlemennein kokoukselta, kuin he eivät ole puoluehengen sokaisemia.
Brittiläisen parlamentin kohtuullinen ja maltillinen käytös saavutti mitä suurimman etevyyden erään sille tarjona olevan vastakohdan kautta. Ludvik viidennentoista kurja hallitus oli joko suorastaan tahi välillisesti murhannut jokaisen Franskalaisen, joka itämailla ansiollisesti oli palvellut isänmaatansa. Labourdonnais suljettiin Bastiljiin eikä hän lähtenyt sieltä vuosikausien kärsimisten jälkeen kuin kuollakseen. Dupleix, jonka äärettöin omaisuus riistettiin, ja jonka mieli murtui nöyryyttävien odotusten kautta etuhuoneissa, vaipui unhotettuna hautaan. Lally hilattiin suukapula huuliensa välissä yhteiselle hengenrangaistus-paikalle. Englannin alihuone sitä vastoin kohteli hengissä olevaa sotapäällikköänsä sillä valistuneella oikeudentunnolla, jota harvoin osoitetaan muille kuin vainajille. He toivat esiin yleiset järjelliset periaatteet; he huomauttivat hienosti, missä kohdin hän oli poikennut näistä periaatteista ja lievensivät tuota arkatuntoista moitetta runsaalla kiitoksella. Vastakohta tuli huomatuksi Voltaire'lta, joka aina oli puolueellinen Englannin eduksi ja aina halukas saattamaan Franskan parlamentin epäkohdat näkyviin. Näyttääpä siltä kuin hän näinä aikoina olisi ollut hankkeissa kirjoittaa Bengalin valloituksen historian. Hän mainitsi aikomustansa tohtori Moore'lle, kuin tämä hupainen kirjailija kävi hänen luonansa Ferneyssä. Wedderburne harrasti suuresti asiata ja kehoitti Clive'ä varustamaan aineksia. Jos hanke olisi tullut suoritetuksi, emme epäile, että Voltaire olisi tehnyt kirjan, joka sisältäisi monta vilkasta ja sattuvaa kertomusta, monta oikeata ja tunnollista mietettä, monta tavatointa erehdystä, monta ivalausetta Mooseksen-kirjan ajanlaskun suhteen, paljo katoolilaisia lähetyssaarnaajoita häpäiseviä kohtia ja paljo jalomielistä, uudesta testamentista varastettua ja hurskaan sekä filosoofillisen braminin huulille pantua uskonnollista ihmisrakkautta.
Clive sai nyt turvallisena pitää varallisuutensa ja kunniansa. Hänellä oli ympärillään hartaita ystäviä ja omaisia, eikä hän vielä ollut elänyt voimakkaan ruumiillisen eikä henkisen työijän yli. Vaan jo kauan aikaa oli hänen henkensä käynyt yhä himmeämmäksi ja nyt se peittyi synkkään pimeyteen. Varhaisen nuoruutensa päivistä lähtien oli hänellä semmoisen oudon synkkämielisyyden kohtauksia, "jolle haudan löytäminen tuottaa rajattoman riemun ja ilon." Hän oli kahdesti koettanut lopettaa henkensä ollessaan vielä kirjurina Madrasissa. Työllä ja menestyksellä oli ollut terveellinen vaikutus hänen mielentilaansa. Hän oli hallinnut synnynnäistä turmiotansa niin kauan kuin hänellä Indiassa vielä oli suuria tehtäviä ja niin kauan kuin Englannissa rikkaudella ja arvolla vielä oli uutuuden viehätys. Vaan nyt hänellä ei enää ollut mitään tehtävää eikä mitään toivottavaa. Hänen ponteva henkensä riutui ja surkastui toimettomassa tilassa niinkuin kasvi epäotollisessa ilma-alassa. Häijyys, jolla hänen vihamiehensä olivat vainonneet häntä, komitean loukkaava kohtelu, alihuoneen lausuma, vaikka kohta helppo moite, tieto että suuri osa hänen kansalaisiansa piti häntä julmana ja kavalana tyrannina, kaikki nämä seikat yhtyivät tuskastuttamaan ja masentamaan häntä. Yht'aikaa koettivat kovat ruumiilliset kärsimiset hänen mieltänsä. Pitkällisen olonsa aikana tropillisessa ilma-alassa oli hän hankkinut itsellensä monta tuskallista vaivaa. Saadaksensa rauhaa ryhtyi hän käyttämään opiumin apua ja tämä petollinen auttaja orjuutti hänet vähitellen. Vaan sittenkin säteili hänen älynsä viimeiseen saakka tilaisuuden sattuessa pimeyden läpi. Kerrotaan että hän toisinaan, istuttuansa tuntikausia äänettömänä ja horroksissa, virkosi keskustelemaan jostakin suuresta kysymyksestä, osoitti silloin kaikkia sotilaan ja valtiomiehen hengenlahjoja niiden, täydessä voimassa ja vaipui sitten jälleen synkkämieliseen uneensa.
Riitaisuudet Ameriikan kanssa olivat käyneet niin arveluttaviksi, että tarttuminen miekkaan näytti välttämättömältä ja ministerit halusivat käyttää hyväksensä Cliven apua, jos hän vielä olisi ollut sama mies kuin keskeyttäessänsä Patnan piirityksen ja hävittäessään Hollantilaisten armeijan ja laivaston Gangesjoen suussa, niin ei ole mahdotointa olettaa että siirtolaisten vastarinta olisi tullut lannistetuksi ja tuo itsessään välttämätöin erkaneminen emämaasta siirretyksi muutamia vuosia eteenpäin. Vaan nyt oli liian myöhäistä. Monenlaiset kärsimiset panivat hänen jäntevät hengenvoimansa nopeasti riutamaan. Marraskuun 22 p. v. 1774 lopetti hän omalla kädellään henkensä. Hän oli äskettäin täyttänyt yhdeksännenviidettä ikävuotensa.
Tuo kauhea loppu niin suurelle menestykselle ja kunnialle sai rahvaan kaikki ennakkoluulot vakaantumaan ja muutamat todellisestikin hurskaat ja älykkäät miehet unohtivat niihin määrin uskonnolliset ja filosoofilliset periaatteensa, että he vakuutuksella panivat jumalan koston ja pahan omantunnon kauhistuksen tämän surkean tapauksen syyksi. Vallan erilaisilla tunteilla katselemme me näytelmää, jossa mahtava henki yltäkylläisyyden tuottaman uupumuksen, kunnianloukkausten tuottaman tuskan sekä turmiollisten rasitusten ja vielä turmiollisempain parannuskeinojen kautta joutuu häviölle.
Englantilaisten aseiden maine itämailla on alkujansa niiltä ajoilta, jolloin Clive ensikertaa oleskeli Indiassa. Ennen hänen tuloansa olivat hänen kansalaisensa paljastaan saksoja ja sentähden ylenkatseen alaisia, kuin sitä vastaan Franskalaisia kunnioitettiin kansana, joka oli oppinut voittamaan ja hallitsemaan. Hän hävitti miehuudellaan ja taidollansa tämän lumouksen. Arkotin puolustuksella alkavat ne monet voitot itämailla, jotka päättyvät Gisnin kukistumisella. Muistettava on sekin, ett'ei hän ollut kuin viidenkolmatta vanha, kuin hän osoittihe kykeneväksi sotapäällikön toimeen. Tämä on harvinainen, jos kohta ei yksin hänellä tavattava etevyys. Totta on, että Aleksander, Corde ja Kaarle XII vielä nuoremmalla ijällä voittivat suuria taisteluja; vaan näillä ruhtinailla oli ympärillään vanhoja, mainion taitavia kenraaleja, joiden neuvojen ansioksi Granicusen, Rocroin ja Narvan voitot ovat luettavat. Vaan Clive'llä, tuolla kokenemattomalla nuorukaisella, oli enemmin kokemusta kuin kellään niistä, jotka olivat hänen komennettavinansa. Clive'n oli opettaminen itseänsä, opettaminen upseerejansa ja opettaminen armeijansa. Napoleon Bonaparte on muistaaksemme ainoa mies, joka yhtä nuorella ijällä osoitti yhtä suuria sotilaan lahjoja.
Englantilaisten valtiollinen ylivalta Indiassa on alkujansa niiltä ajoilta, jolloin Clive toisen kerran oleskeli mainitussa maassa. Hän sai taidollaan ja jäntevyydellänsä toteutumaan enemmin kuin ne suurenmoiset unelmat, jotka olivat häilyneet Dupleix'in mielikuvituksessa. Niin avarata alaa viljeltyä maata, niin suurta tulomäärää, niin runsasta alamaisjoukkoa ei onnellisinkaan proconsuli ollut liittänyt Rooman valtakunnan alueesen. Eikä niin suuria sotasaaliita koskaan kuljetettu riemuporttien alitse, pyhää tietä myöten ja tungoksella täytetyn forumin kautta Tarpejon Jupiterin temppeliin. Niiden maine, jotka kukistivat Antiokusen ja Tigranesin hälvenee niiden tekojen loiston rinnalla, jotka tuo nuori Englantilainen seikkailija sai aikaan sotajoukon semmoisen komentajana, joka lukumäärältänsä ei ollut puolen roomalaisen legionin vertainen. Itämaisen valtamme hallinnossa aljettiin harjoittaa vilpittömyyttä, kuin Clive kolmannen kerran kävi Indiassa. Hänen noustessaan maalle Kalkutassa v. 1765 pidettiin Bengalia paikkana, johon Englantilaisia lähetettiin ainoasti jos jollakin tavalla rikastumaan mitä lyhyimmässä ajassa. Hän oli ensimmäinen, joka pelkäämättömällä ja säälimättömällä mielellä kävi taistelemaan tuota ääretöntä sorto-, kiskomis- ja lahjomisjärjestelmää vastaan. Hän pani tässä taistelussa miehuullisesti elämänsä turvallisuuden, maineensa ja loistavan omaisuutensa vaaran pantiksi. Sama oikeuden, tunto, joka kieltää meitä salaamasta tahi kaunistelemasta hänen varhaisemman ikänsä virheitä, vaatii meitä myöskin tunnustamaan, että nämä virheet jalolla tavalla sovitettiin. Jos kompaniaa ja sen palvelijoita kohdannut syytös on peräytetty, jos vierasten vallanpitäjäin ijes, joka kaikkialla muualla on ollut raskain kaikista ikeistä, Indiassa on huomattu helpommaksi kuin minkään kotiperäisen hallitsijasuvun ijes, jos sitä ryövärimatkuetta, joka ennen levitti kauhistusta yli koko Bengalin tasangon, on seurannut virkakunta, joka on yhtä mainio rehellisyytensä, tasapuolisuutensa ja yhteisharrastuksensa kuin taitonsa ja ahkeruutensa puolesta, jos nyt näemme miehiä semmoisia kuin Munro, Elphinstone ja Metcalfe, jotka, komennettuansa voitollisia armejoita, koroitettuansa kuninkaita valtaistuimelle ja syöstyänsä toisia, uljaina kunniallisen köyhyytensä puolesta palajavat maasta, joka kerran herätti jokaisessa alhaisessa kauppakirjurissa rajattoman rikkauden himon, niin on Clivellä näiden muutosten suhteen ansio, joka ei ole vähäinen. Hänen nimellänsä on etevä sija valloittajain luettelossa. Vaan se tavataan paremmallakin listalla; se tavataan niiden listalla, jotka ovat tehneet ja kärsineet paljon ihmiskunnan onnen eteen. Sotilaana antaa historia hänelle sijan Lucullus'en ja Trajanus'en rinnalla. Eikä se kiellä häneltä reformatorina osaa sitä kunnioitusta, jolla Franskalaiset pitävät Turgotin muistoa rakkaana ja jolla Hindulaisten viimeiset miespolvet katselevat lordi William Bentinekin muistopatsasta.