The Project Gutenberg eBook ofMatkustus Argentinassa ja UruguayssaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Matkustus Argentinassa ja UruguayssaAuthor: Arno DonnerRelease date: December 1, 2008 [eBook #27376]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MATKUSTUS ARGENTINASSA JA URUGUAYSSA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Matkustus Argentinassa ja UruguayssaAuthor: Arno DonnerRelease date: December 1, 2008 [eBook #27376]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Matkustus Argentinassa ja Uruguayssa
Author: Arno Donner
Author: Arno Donner
Release date: December 1, 2008 [eBook #27376]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MATKUSTUS ARGENTINASSA JA URUGUAYSSA ***
La Plata valtioiden kartta.La Plata valtioiden kartta.
Sydänyön aikana Syyskuun 19 p:nä 1888 menimme Döbeln laivalle, alottaaksemme pitkää matkaamme Etelä-Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin. Oli ihana kuutamo-ilta. Helsinkimme näytti niin kauniilta, hiljaiselta ja rauhalliselta, levollisesti uinaillen täysikuun valossa. — Tukholman ja Göteborgin kautta kävi matka. Viimeksi mainitussa paikassa menimme jotenkin vanhalle ja likaiselle Vilson-höyrylaivalle "Malmö" ja jatkoimme sillä matkaamme ulos Pohjanmerelle. Kahden päivän matkustuksen perästä saimme näkyviin Flamborough Head'in, Hull'in pohjoispuolella, ja pari tuntia sen jälkeen olimme Humber-joen suussa. Sitte purjehdittuamme vielä noin kolme tuntia pitkin rupaista Humber-jokea, saavuimme Hull'in edustalle, laskimme ankkurin ja tulimme maalle. Seuraavana aamuna, Syyskuun 28 p:nä, jätimme savuisen Hullin ja saapua hujahdimme 4 1/2 tunnissa Lontoosen. Kiidimme hurmaavaa vauhtia. Kaikkialla oli hirveästi savua, joka peitti kaikki etäämpänä olevat esineet ja supisti näköalan. Savua, savua, savua joka taholla! Lontoossa pysähdyimme muutamiksi päiviksi, kävimme museoissa, taulukallereissa y.m. joskus harrastuksesta, toisinaan velvollisuuden tunteesta. Kuuluuhan asiaan suuressa kaupungissa katsoa "katsottavinta", ainakin sitä, millä on kaksi tahi kolme tähteä Baedekerissä. Eräänä päivänä, kun sumu verhosi Lontoota niin sakeana, että kaasun täytyi olla sytytettynä vielä puolenpäivänkin aikana, nousimme jälleen junaan, ja silloin mentiin huimaavaa vauhtia, sillä kertaa länteen päin. Muutaman tuntisen rautatie-matkustuksen jälestä, jolla ajalla olimme menneet Severn'in pitkän ja pimeän tunnelin läpi, saavuimme Cardiff'iin, jossa astuimme ulos junasta. Cardiff on verrattomasti suurin hiilen ulosvientipaikka Englannissa ja siis myöskin koko maailmassa. Pitkissä riveissä oli siinä höyry- ja purjelaivoja, kaikki lastaten "mustia timantteja". Höyryveturit liikkuivat ähkien edes ja takaisin rannoilla ja varvien välissä vetäen perässään hiilivaunujonoa, hinaajalaivat siirtelivät laivoja paikasta toiseen, ulos ja sisään; joka paikassa on eloa ja kuumeentapaista liikettä. Siinä tapasimme laivamme, joka oli tuleva olemaan meidän kotinamme monena seuraavana kuukautena, joka oli vievä meidät toiseen maanosaan, toiseen maahan, tuhannen penikulmaa täältä. Se oli fregatti "Vanadis", Pietarsaaresta kotoisin, lastattuna ja valmiina ensimmäisellä sopivalla tuulella lähtemään pitkälle matkalleen merten ylitse. Eriskummallisilla tunteilla astuu laivaan, alkaakseen pitkää matkaa. Eipä tiedä kuinka pitkä aika tulee kulumaan, ennenkuin taas saa astua maalle, vaan viikoiksi ja kuukausiksi saa varustautua olemaan eroitettuna kaiken muun maailman yhteydestä, paitsi itsensä ja niiden, jotka laivalla ovat. Mimmoiseksi saattanee matka tulla? Nopea ja onnellinen, vaiko myrskyinen ja vaikea? Vaan sitä ei nyt ole aikaa mietiskellä. Hinaajalaiva on valjastettu ja vetää meitä vauhdilla ulos Cardiff Bute Dock'ista ahtaan varvin portin läpi sataman suun edustalle tuonne pimeään iltaan. Vähitellen katoavat kaupungista näkyvät valot, yksi ja toinen majakka vielä näkyy, mutta pian sammuvat nekin, ja raisun vihurin puhaltaessa laskemme Bristolin kanavaa Atlantille. — Atlantti! muutamia vuosia on vierinyt siitä, kun viimeksi näimme sinua. Ne eivät ole menneet meihin vaikuttamatta, mutta sinä olet nyt sama kuin silloinkin; sama kuin Columbus'en aikana ja sama aina vuosisadat tämän jälkeen. Aina yhtä hurmaava hymyillessäsi, kuin hirvittävä vihassasi.
Oli ilta Lokakuun 6 p:nä, kun purjehdimme Cardiffista. Heti seuraavana aamuna saimme tuntea merimatkan vastenmielisyyttä siinä, että laiva vaarui kovasti, synnyttäen meritautia. Meidän täytyi pysyä koko päivä sisällä kojuissamme. Kuitenkin hyvällä tahdolla taistellen pahaa vastaan pääsimme pian taas entiseen kuntoon, ja kun parin päivän kuluttua saimme paremman sään, unhotimme mielipahan ja nautimme sitä lämmintä ja päivänpaisteista ilmaa, jonka olimme saaneet Englannin kylmyyden ja kolkkouden sijaan. Kumminkin on tuskin mitään vaihettelevampaa, kuin matkustus purjelaivalla. Juuri kun näyttää mentävän oikein reippaasti eteenpäin, kun tuuli on parhaaksi vinha ja vetävä, meri raitis, ja kaikki käy tahdon mukaan, niin esiintyy väliin jotakin odottamatonta, joka kerrassaan muuttaa asiain tilan. Niinpä nytkin. Viikon purjehdittuamme taukosi Lissabonin yläpuolella vetävä tuuli ja sitte seurasi oikullisia tuulahduksia sekä vihdoin tyventö. Muuttuipa mielialakin. Entinen hyvä mieli, joka syntyi ripeästä vauhdista, selkeästä ilmasta, auringon paisteesta ja vaahtoavista sinisistä laineista, muuttui nyreäksi alakuloisuudeksi. Purjeet retkottelevat mastoja ja köysiä vasten, aurinko paistaa kuumasti ilman raikasta vilppautta, synnyttäen painustavan kuumuuden ja torroksissa olon. Tuntee itsensä niin raskaaksi ja veltoksi, laiskaksi liikkumaan enemmän kuin mitä välttämättömästi tarvitsee; tuskin jaksaa lukeakaan. Kun ei vain olisi niin kuuma! Yöt päivät kestää sama hikisauna. Niin liukuilimme vähitellen edelleen eteläänpäin Madeiran ja Kanarian saarien ohitse, kunnes vihdoin saavutimme pasaadituulen. Sepä oli iloinen päivä. Eteenpäin taasen hyvää vauhtia, oikein tunsi virkoavansa uuteen eloon. Jälleen valkovaahtoisia aaltoja, kaikki purjeet levällään ja vauhti hyvä. Päiväntasaajan läheisyydessä, missä koillinen pasaadi loppuu ja ennenkuin kaakkoinen alkaa, tapaa tavallisesti tyvenen vyön, s.o. seudun, jossa on heikot, vaihtelevat tuulet. Kuitenkin tapahtuu joskus, että pasaadituuli sadekuuron mukaan kääntyy koillisesta kaakkoiseen. Täytyykö meidän kauankin viipyä aloillamme tyvenessä, vai kohtaako meitä onni? Se kysymys esiintyi meille sitä jännittävämpänä, kuta lähemmäksi arveluttavaa valtamerta saavuimme. Meillä oli onni. Muutamia asteita pohjoisleveyttä kääntyi tuuli äkillisesti sadekuuron vaikutuksesta koillisesta kaakkoon ja niin saimme kaakkois-pasaadituulen. Mentiin jälleen eteenpäin, raakapurjeet käännettyinä tuimalle laitatuulelle. Marraskuun 8 p:än illalla olimme päiväntasaajalla. Muutamia päiviä aikaisemmin oli pohjantähti kadonnut pohjoisen näköpiirin sumuihin, kuten vanha tuttavamme Otavakin. Eteläisen taivaan tähdet nousivat yö yöltä yhä korkeammalle. Tuolla heloittaa Canopustähti yksinäisessä loistossaan, tuolla on iso ja pieni pilvi, vaaleita pilkkuja pimeällä taivaalla ja viimein nousee myöskin Etelän risti näköpiiriin. Olimme odottaneet saavamme nähdä tavattoman kauniin tähtisikerön, vaan petyimmepä, kuten tavallisesti, milloin itsellemme kuvailemme semmoista, jota emme ole koskaan nähneet. Se ei ollenkaan ansaitse mainettansa, Ristin tähdet ovat ylipäätään pienemmät kuin otavan, ja päälliseksi se on aivan vino.
Eräänä pimeänä iltana, Marraskuun 23:na p:nä, Rion kohdalla, kun kuljimme täysin purjein jotenkin heikolla tuulella, huomasimme edessäpäin rankan sadekuuron. Tuskin kerkesimme laivan kannelle kun se jo oli saavuttanut meidät. Olipa se ankara puuska! Purjeet liepehtimään, komennushuutoja, juoksua edestakaisin, jalusten jännitystä, purjeiden kokoon käärimistä, huutoa ja kiljumista. Tuuli parkui vinhasti taklauksissa ja köysissä, sade valui virtanaan, aallot sähähtelivät ja nousivat yhä korkeammiksi. Parin tunnin kuluttua oli meillä melkein kaikki purjeet alas otettuina ja levollisesti saatoimme vartoa tuulen tyyntymistä. Aamupuolella se tyyntyikin, mutta silloin olikin meidän hyvä pasaadimme loppunut. Ankara maininki oli kaikki, mitä meillä vihurinpuuskasta enää oli jälellä seuraavana päivänä, muuten päivänpaistetta, kirkas, sininen taivas, mutta pahaksi onneksi — tyyntä.
Vielä pari viikkoa kestäneen risteilyksen perästä, vastahakoisten olojen, enimmiten heikkojen ja vaihtelevien tuulten vallitessa, kuului vihdoinkin odotettu huuto: "maata näkyvissä". Niin, se todellakin oli manner. Matala, hietainen rannikko näkyi edestäpäin oikealta selviten yhä selvemmäksi, kuta lähemmäksi sitä tulimme. Siten purjehdimme koko päivän, Uruguayn etelärannikko näkyvissä, La Plata-joen suulle. Illalla ankkuroimme Montevideon majakkain näkyvissä. Seuraavana aamuna, Joulukuun 5 p:nä, näkyi etäältä kaupungista kirkontornit ja huoneet, laivat sataman suulla, ja kaikkein takamaisimpana El Cerro, vuori, jonka mukaan Montevideo on saanut nimensä. Ankkuri nostettiin ja hyvällä vauhdilla purjehdimme päämääräämme kohti. Pari tuntia sen jälkeen ankkuroitsimme jälleen, sillä kertaa kuitenkin muitten laivojen keskelle, ja niin oli purjehduksemme siksi kerraksi päättynyt. Kahden kuukauden purjehdusajan jälkeen valtamerellä saavuimme ensimmäiselle asemalle pitkällä matkallamme. —
On luonnollista, että kuta suuremmaksi liikaväestö ja siitä syntynyt työn puute on Euroopassa tullut, sitä suurempia täytyy olla niiden siirtolaislaumojen, jotka vuosittain hakevat itselleen uutta työalaa ja uutta isänmaata Euroopan ulkopuolella. Jo vuosikymmeniä on eurooppalaisia laumoittain virrannut Yhdysvaltoihin, hankkiakseen siellä toimeentulon, minkä oma maa on heiltä kieltänyt. Sitte kuin sielläkin on työnpuute alkanut tuntua, ovat nuo aina lisääntyvät siirtolaisparvet olleet pakoitetut siirtymään toisille työmarkkinoille. Vuosi vuodelta on siitä syystä siirtolaisuus Euroopasta La Plataan ollut kasvamassa, kunnes viimeisinä vuosina ihmisiä on muuttanut suurempi määrä näihin maihin, kuin Yhdysvaltoihin. Uusien voimain runsas maahan-virtaaminen on herättänyt eloon ennen aavistamatonta toimeliaisuutta La Platan rannikoilla, ja muutamissa vuosissa ovat nuoret La Platan tasavallat kohonneet entisestä kokonaan syrjäisestä asemastansa niiden maiden arvoisiksi, joilla on oikeus vaatia sivistyneen maailman huomiota.
Moniviikkoisen siellä olomme ajalla, jolloin myöskin kävimme Buenos-Ayres'issa, koetimme niin paljon kuin mahdollista oppia tuntemaan näitä kaukaisia maita. Seuraavassa on koetettu esittää tutkimuksiemme tulokset Argentinan ja Uruguayn luonnosta, kansasta, elämänoloista ja muista suhteista.
La Platan valtioiksi sanotaan niitä kolmea tasavaltaa, Argentina, Uruguay ja Paraguay, jotka täyttävät Etelä-Amerikan koko eteläosan, Brasiliasta ja Boliviasta pohjoisessa, Andes-vuorista lännessä, Atlantista idässä ja Etelä-jäämerestä etelässä. Niillä on nimensä siitä mahtavasta virrasta, joka, oikeastaan muodostuen Paraná'n ja Uruguay'n yhteenvirtaamisesta, on eteläisen Etelä-Amerikan tärkein yhdistystie, ja joka kaikilla haarautumisillaan sekä lisäjo'illaan kastelee ja saattaa hedelmällisiksi nämä maat. La Plata-virta, joka paremmin näyttää suunnattomalta meren lahdekkeelta, kuin virralta, on vesimääräänsä nähden lähinnä Amazon-virtaa suurin maailmassa. Sen veden paljous on noin 1 1/2 kertaa niin suuri kuin Mississippin, yli 4 kertaa niin suuri kuin Ganges'en ja 13 kertaa suurempi kuin Rhein-virran. Tätä suunnatonta veden määrää edustaa Paraná noin 4/5 ja Uruguay 1/5. Laskusuultaan La Plata-virta on noin 30 Ruotsin penikulmaa leveä, Paraná'n ja Uruguay'n yhtymäpaikalta, jossa se on kapein, 4 penikulmaa. Pituus on myöskin noin 30 penikulmaa. Syvyys vähitellen vähenee 17 ja 18 sylestä suulla 3:een ja 4:ään virran latvapuolella. Mataltuminen ei kuitenkaan ole aivan tasaista, sillä on joukko hietasärkkiä, joista suurin, Banco Inglés, on Montevideon kaakkoispuolella. Veden syvyys tällä särkällä on ainoastaan 1-2 syltä.
Nimensä, Rio de la Plata eli hopeavirta, sai se espanjalaisilta löytäjiltänsä, jotka näkivät virran rannalla olevilla asujamilla hopeaisia koristeita y.m. esineitä. Siitä he päättelivät vasta löydetyn maan olevan rikkaan tästä jalometallista; arvelu, joka perästäpäin kyllä huomattiin erehdykseksi. Todennäköisesti hopea oli Perusta taikka Andes-vuorista, nykyisistä Argentinan länsi- tahi luoteismaakunnista kotoisin.
Paraná-virta, jonka pituus on noin 300 Ruotsin penikulmaa, saa alkunsa Goyaz-vuorista Brasiliassa. Se on läpi vuoden purjehduskelpoinen Corrientes'iin asti Paraguay'n purkautuessa siihen noin 100 penikulmaa suusta, s.o. sen yhtymisestä Uruguay'hin. Virran keskileveys sillä osalla on 7,200 jalkaa eli 2 virstaa, ja keskiväylän keskisyvyys noin 90 jalkaa. Corrientes'istä siihen kohtaan Paraná'ta, jossa lisäjoki Yguazù laskee siihen eli noin 73 Ruotsin penikulmaa, on se purjehdittava ainoastaan tulvaveden aikana, sillä Apipá-putoukset, noin 25 penikulmaa Corrientes'in yläpuolella, ovat muulloin mahdottomat kulkea läpi muilla aluksilla kuin veneillä. Virran keskileveys viimeksi mainitulla osalla on 3,600-4,500 jalkaa. Yguazù'sta Guayrá'n putouksiin Brasiliassa, noin 31 penikulmaa, on Paraná purjehduskelpoinen pienillä aluksilla ja kanooteilla, ylempänä se sitä vastoin on liikenteelle kelpaamaton. Viime vuosisadalla on Guayrá-putouksilla käyty ainoastaan 3 kertaa. Kapteeni Azara, joka siellä kävi 1788, sanoo niistä seuraavaa.
— "Putouksen kohdalta on Paraná 4,600 yardia (13,800 jalkaa) leveä, jonka jälkeen se yhtäkkiä muodostuu kapeaksi kanavaksi, noin 60 yardin (180 jalan) leveydellä, sisältäen vettä melkein yhtä paljon kuin kaikki Euroopan virrat yhteensä sekä syöksyen eteenpäin selittämättömällä raivoudella. Putous ei ole pystysuora, vaan muodostaa tasapinnan viidenkymmenen asteen kaltevuudella. Kohina kuuluu 20 miles'in (noin 3 R. penikulman) päähän ja vaahto kohoaa ylös kolonneissa, jotka näkyvät monen miles'in matkalle. Itse maakin tuntuu vapisevan veden voimallisista sysäyksistä".
Veden pinnan korkeuden eroitus putouksen yli- ja alipuolen välillä on noin 100 jalkaa ja veden paljous lasketaan olevan kaksi kertaa yhtä suuri kuin Niagaran.
Paraná'n etevin lisäjoki on Paraguay, jolla on 176 R. penikulman pituus, josta matkasta 144 p. on purjehduskelpoista pienille höyryaluksille. Sen vesimäärä on noin 1/20 Paranásta, keskileveys noin 1,000 jalkaa ja keskisyvyys virtaväylässä noin 20 jalkaa. Paraguay saa lännestä nuot kaksi suurta lisäjokea, Pilcomayo ja Vermejo, joilla molemmilla on lähteensä Boliviassa, mutta jotka kuitenkin suurimmalta osalta pituuttaan ovat Gran Chacon aluskunnassa Argentinassa.
Uruguay, jonka pituus on yli 140 penikulmaa, on alajuoksultaan purjehduskelpoinen ympäri vuoden Salto'on asti, 40 penikulmaa suusta, mutta purjelaivoille ainoastaan Paysandù'hun. Heti Salto'n pohjoispuolella ovat Salto Grande'n putoukset, josta seuraa, että virran ylemmällä osalla ei ole kaupalle suurempaa merkitystä, koska välillä olevat putoukset estävät liikenteen jatkumisen alemmasta osasta. Salto'sta suuhun on virran keskileveys noin 4,800 jalkaa.
Siitä syystä, että nämä virrat eräinä vuodenaikoina kuitenkin ovat purjehduskelpoiset satoja penikulmia sisämaahan, on La Platan virtajärjestöllä niin suuri merkitys maailman kaupassa. Ne suuret rikkaudet jalometalleja, jotka ovat Argentinan luoteisissa maakunnissa sekä Boliviassa ja Perussa, voidaan mukavammin kuljettaa merelle pitkin Paraná'a ja sen mahtavia lisäjokia, Paraguay'ta, Vermejo'a ja Pilcomayo'a, kuin Andes-vuorien luoksepääsemättömien vuoriharjanteiden ja ahtaiden solien yli, jotka, vaikka lähellä käännepiiriä, suuren korkeutensa tähden ovat ikuisen lumen peitossa. Jotenkin runsaasti haaroittunut rautatieverkko koettaa myöskin parastansa kootessaan näiden, luonnon niin rikkaasti varustamien maiden tuotteita ja viedessään niitä purjehduskelpoisille virroille. Sitte kuin Andes-vuorien takainen rautatie nyt on valmistunut Mendoza'sta Uspallata-vuorisolan yli S:t Rosa'an Chile'ssä. tulee luultavasti, niin pian kuin tämän linjan suuret edut ovat tulleet yleisemmin huomatuiksi ja arvostetuiksi, suurempi osa Chile'n kauppaa Euroopan kanssa kulkemaan pitkin tätä uutta rataa La Plata'an, ja siten vieläkin enemmän lisäämään tämän virran ja sen varrella olevien suurten kauppapaikkojen merkitystä maailman kaupassa.
Edellisten aikojen politilliset olot ovat vaikuttaneet sen, etteivät La Plata-valtioiden viime aikoina tekemät suuret edistykset ole kehittyneet vieläkin korkeammalle. Koko sen ajan, eli noin kolmesataa vuotta, kuin nämä kolme valtiota olivat espanjalaisina kolonioina, pysytettiin niiden henkinen niin hyvin kuin aineellinenkin kehitys alhaisena. Ne suljettiin, niin paljon kuin mahdollista, muiden maiden yhteydestä. Siten emämaa Espanja oli pidättänyt itselleen kauppamonopoolin uusissa valtioissa. Itsenäisesti ne eivät saaneet käydä kauppaa ulkomaiden kanssa eikä omassakaan keskuudessaan. Kun koloniat kasvoivat, ja tämä niiden kehittymisen este alkoi tuntua kovin raskaalta, puhkesi vapautussota v. 1810. Vaikka Argentina sodan onnellisesti päätyttyä pääsi itsenäiseksi valtioksi, ei sen kauppa kuitenkaan saattanut edistyä entistä enemmän, sillä Espanja piti edelleen Montevideon ja La Plata-virran suun miehitettynä siten katkaisten kaiken kauppayhteyden uuden vapaavallan ja ulkomaiden kesken. Kun Argentina ja Uruguay viimeinkin irroittivat itsensä Espanjan ikeestä, seurasi hävittäviä sisällisiä sotia ja sittemmin, v. 1835-1852, kenraali Juan Manuel de Rosan diktaattorina olo, jolla ajalla hänen riitaisuuksistansa eurooppalaisten merivaltojen kanssa syntyi vuosia kestävä Buenos-Ayres'in ja Montevideon piiritys. Vasta hänen kukistumisensa jälkeen, vuodesta 1852, ovat nämä maat saaneet vapaasti edistyä, ja siitä ajasta alkaen on La Plata-valtioiden kaikenpuolinen nopea kehittyminen luettava.
La Plata-valtiot sijaitsevat suurimmaksi osaksi eteläisessä lauhkeassa vyöhykkeessä, ainoastaan joku osa maakuntia Jujuy ja Salto sekä Gran Chaco'n alue Argentinassa kuin myöskin Paraguay'n pohjoisosa on kuumassa vyöhykkeessä. Kuitenkin kasvaa Argentinan pohjoisemmissa maakunnissa useampia troopillisen ilmanalan tärkeimpiä tuotteita, niinkuin sokuria, pumpulia, riisiä, vähän kahvia ja troopillisia hedelmiä, banaaneja, ananaksia, kokospähkinöitä y.m. Paraguay, josta, kuten jo sanottiin, ainoastaan pohjois-osat ovat kuumassa vyöhykkeessä, kuuluu sen ilmanalaan ja kasvikuntaan nähden kokonaisuudessaan troopillisiin maihin, jättäen sekä Brasilian että myöskin Länsi-Indian tuottamisvoimassa kauas jälelleen. Sen tuotteita viedään Paraná-jokea myöten Buenos-Ayres'iin, joka niin sanoaksemme on koko Paraguay'n yhteinen satamakaupunki. Argentinan keskimaakunnissa, samoin kuin koko Uruguay'ssa on maa hyvin hedelmällistä. Varsinaiset troopilliset kasvit eivät siellä oikein menesty, mutta puolitroopillisia ja lauhkean vyöhykkeen tuotteita viljellään menestyksellä. Maissi ja nisu sekä hedelmät ja viinit ovat viljelyksen etevimpinä esineinä. Näiden seutujen eteläpuolella ovat pampakset, äärettömän avarat ruohokentät, jotka penikulmittain ulottuvat ilman pienimpiäkään kohennuksia tahi syvennyksiä ja jotka hyvin soveltuvat maanviljelykselle. Toistaiseksi on kuitenkin suurin osa niitä viljelemättöminä. Pampas rajoittuu etelässä Rio Chubut'iin, noin 42 asteella eteläistä leveyttä. Siinä alkaa taas Patagonia, vielä hyvin vähän tunnettu maa, jossa enimmäkseen kasvaa vain pensaita ja pienempiä metsäpuita. Kau'impana etelässä on Tulimaa, joka on vieläkin vähemmin tunnettu, kuin Patagonia. Siellä asuu yksinomaisesti indiaaneja. Koko läntisen Argentinan läpi pohjoisesta etelään ulottuu Andes-vuorien mahtava jono monine lumipeitteisille vuorihuippuineen, joista koko 19 on korkeampia kuin Mont Blanc. Andes-vuoret ovat hyvin metallirikkaat, etupäässä kuparista ja hopeasta. Maakunnat Catamarca, La Rioja, San Juan ja Mendoza ovat tässä suhteessa enimmän huomattavat. Andes-vuorista maa vähitellen alenee itään päin. Argentinan keskiosa vielä on jotenkin korkeaa, etenkin San Luis'issa ja Córdoba'ssa, mutta kauempana idässä ja etelässä käy se yhä matalammaksi. Keskikorkeus San Luis'issa on noin 2,500 jalkaa ja Córdoba'ssa 1,400 jalkaa meren pinnasta. Buenos-Ayres, joka on Argentinan itäisin maakunta, ja koko Uruguay sitä vastaan ovat mataloita tasankomaita.
Suuria metsiä täynnä kalliita puulajia on Argentinan läntisissä ja pohjoisissa maakunnissa, Gran Chaco'n ja Misiones'in aluskunnissa, samaa valtiota, sekä Paraguay'ssa. Uruguay, Argentinan eteläiset maakunnat ja pampas sitä vastoin ovat melkein metsättömät. Pienempiä metsikköjä ja puuryhmiä siellä ja täällä kyllä on osaksi istuttamattomina ja osaksi, etenkin kaupungeissa ja kylissä, istutettuna. Enimmäkseen nämä La Plata-valtioiden osat kuitenkin ovat ruohoa kasvavaa, hiukan mäkistä maata. Aloeta ja kaktusta siellä kasvaa hyvin runsaasti.
On kieltämätön tosiasia, että jos La Plata-valtiot saavat häiritsemättä kehittyä, ne saavuttavat korkean edistyksen asteen. Ne suuret edistykset, joita nämä maat ovat tehneet sitte vuoden 1852, jolloin valtiolliset olot alkoivat sallia asukkaiden entistä enemmän ja jakamattomammin uhrata voimansa maansa vaurastuttamiseen, ovat takuuna siihen. Hyvä, lauhkea, ei liian kuuma eikä liiaksi kylmä ilmanala, maan suuri hedelmällisyys ja sitä paitsi sen rikkaat luonnolliset apulähteet ovat, sikäli kuin väkiluku lisääntyy, kohottavat La Plata-valtioita ja suurentavat niiden merkitystä maailman kaupassa. Suurempi väestön lisäys on ainoa, mitä nämä kolme tasavaltaa nykyään parhaiten tarvitsevat, ja se onkin jo paraikaa toteutumaisillaan sitte kuin siirtolaisuus Euroopasta viime vuosina niin suuressa määrässä on lisääntynyt. Tärkeimmin tarvitaan uusia nuoria voimia raivaamaan metsiä, kyntämään ja viljelemään noita laajoja, melkein äärettömiä, hedelmällisiä tasankoja ja vuorista raastamaan niiden rikkaita mineraalisia aarteita; sitä tarvitsevat La Plata-valtiot, niinkuin kaikki muutkin nuoret edistyväiset maat.
Aikomuksemme on seuraavilla sivuilla antaa kuvaus siitä edistyskannasta, niillä La Plata-valtiot nykyään ovat.
Viidennentoista vuosisadan loppu ja kuudennentoista alku oli suurten maantieteellisten löytöjen aikakausi. Espanja ja Portugali, sen ajan molemmat etevimmät merivallat, kilpailivat sillä alalla kunniasta ja eduista. Kateus Portugalia vastaan, joka juuri silloin oli voittanut Molukki-saaret ja löytänyt Brasilian, oli se vaikutin, mikä saattoi espanjalaiset toimittamaan sen retkikunnan, joka La Platan maat löysi. Tahdottiin löytää läntinen tie Indiaan. Juan Diaz de Solis, jota silloin pidettiin Espanjan kunnollisimpana merimiehenä, rupesi retken johtajaksi. Lähtö tapahtui Cadizista Lokakuulla 1515. Vastatuulien ajamana tuli hän La Platan suuhun, jossa nousi maalle erääsen saareen Paranán ja Uruguayn yhtymäpaikalla. Solis'in murhasivat kuitenkin kohta maan alkuasukkaat eräässä toisessa maallenousussa virran itäisellä rannalla lähellä nykyistä Maldonadon kaupunkia, jolloin miehistö palasi takaisin Eurooppaan. Sitte kului 12 vuotta ennenkuin jälleen kukaan eurooppalainen näyttäytyi "Rio Solis'en" rannalla. V. 1527 saapui sinne tunnettu venetialainen meriretkeilijä Sebastian Gaboto eli Cabot, sitte kuin hän väestönsä kapinan vuoksi oli pakoitettu luopumaan aikeestaan etsiä tietä Atlantista Tyyneen mereen. Gaboto purjehti aina Paraguay'hin saakka, mutta indiaanit ottivat häntä niin vihollisesti vastaan, että hänen täytyi palautua takaisin. Carcanal'in yhtymiskohdalla Paranáan perusti hän ensimmäisen kolonian, Fort Sancti Spiritus'en. Jalometallien haluaminen saattoi hänet sittemmin monille retkille sisämaihin. Niillä asukkailla, joiden yhteyteen espanjalaiset silloin tulivat, oli hopeaisia koristeita ja muitakin kapineita sekä astioita samasta metallista. Siitä syystä otaksuttiin siellä olevan suuria hopeametallin rikkauksia. Sen johdosta antoi Gaboto virralle sen nimen, jota se tähän saakka on saanut kantaa: Rio de la Plata, hopeavirta. Mutta hän pettyi toiveissaan löytää hopeita ja kultia. Jonkun ajan kuluttua palasi hän Madridiin tehdäkseen tiliä löydöistään ja hankkeistaan, jättäen jotenkin vahvan miehistön Fort Sancti Spiritus'een. Tämä kuitenkin pian joutui riitoihin indiaanein kanssa, jotka viimemainitut lopulta pääsivät voitolle ja polttivat Fortin; muutamia eloonjääneitä espanjalaisia pelastui portugalilaiselle alueelle Brasilian rannikolla. Kaksi yritystä oli siis mennyt hukkaan. Mutta tästä espanjalaiset eivät vähintäkään pelästyneet. Sillä yrittelyhenki, seikkailu- ja keinottelukiihko olivat edelleen Espanjassa mitä korkeimmillaan. Don Pedro de Mendoza, eräästä maan ylhäisimmistä ja kunnioitetuimmista perheistä, teki hallituksen kanssa kauppiaanomaisen sopimuksen. Hän varusti omalla kustannuksellaan retkikunnan, ollen pääsevä kaikkien voittamiensa maiden maaherraksi. V. 1536 saapui Mendoza La Platan läntiselle rannalle ja laski Helmikuun 2 p:nä Buenos-Ayres'en ensimmäisen perustuksen. Kaupunki sai nimekseen Santissima Trinidad, kun sen satama sitä vastaan nimitettiin Santa Maria de Buenos-Ayres'iksi. Nimi Buenos-Ayres, hyvä ilma, annettiin sille niiden raittiiden merituulien vuoksi, jotka sinne kesäpäivinä puhaltavat, tehden sen muutoin tuskauttavan kuumuuden vähemmin tuntuvaksi. — Kohta kuitenkin ruuan puute ja indiaanien hyökkäykset pakottivat Mendozan jättämään uuden perustuksensa ja vetäytymään eteenpäin ylemmäksi jokea Fort Sancti Spiritus'een. Täältä v. 1537 lähetettiin retkikunta, joka löysi Paraguayn ja perusti sen nykyisen pääkaupungin Asuncion'in. Retkikunnan päällikkö Ayolas yritti sitte retken Peruhun, vaan palausmatkalla murhasivat hänet ja kaikki seuralaisensa väijyksissä olevat indiaanit, jotka olivat saaneet tietää, että he toivat mukanaan hopeata Perusta. Siirtolais-asutusta jatkettiin seuraavina vuosina, vaikka jotenkin vähäisessä määrässä, eri päällikköjen ja maaherrojen johdolla. Myöskin Perusta tehtiin retkiä, jolloin perustettiin Santiago del Estero 1553, Tucuman 1565, Córdoba 1573, Salto 1582, Rioja 1591, Jujuy 1592.
Chilestä tulleet uudisasukkaat asettuivat n.s. Cuyon maakuntiin, jotka vielä kauan myöhemmin luettiin Chileen. V. 1555 maa sai ensimmäisen piispansa, Pedro la Torre'n, joka Madridista toi mukanaan virkavahvistuksen uudisasukkaiden itsensä valitsemalle maaherralle Yrala'lle. Asuncion oli niinä aikoina espanjalaisen siirtokunnan pääpaikka. Kesäkuun 11 p:nä 1580 perusti navakka Juan de Garay Buenos-Ayres'in uudestaan. Mutta muutamia vuosia myöhemmin indiaanit murhasivat hänet eräällä retkellä Santa Fé'hen.
Espanjalaisten ja alkuasukkaiden keskinäinen suhde ei ollut suotuisa. Elettiin täydellä sotakannalla toistensa kanssa, jolloin espanjalaiset eivät suinkaan osottaneet mitään sääliväisyyttä, vaan tekivät itsensä julmuudesta ja kovuudesta kuuluisiksi. On muistettava, että se oli yhtaikaa ja saman kuninkaan hallitessa, kuin Alba tuli maailman kuuluisaksi verilöylyistään ja julmuuksistaan Alankomaissa. Myöskin täällä espanjalaiset kokivat käännyttää asukkaita ainoaan vanhurskaaksi tekevään uskontoon. Suojellakseen maamiehiään näitä julmuuksia vastaan kutsui Paraguay'n maaherra, itse maassa syntynyt mies, jesuitit maahan. V. 1591 saapuikin sinne kaksi jesuittia, isä Tuomas Field ja isä Ortega, jotka vaikuttivat semmoisella menestyksellä, että 37 vuotta myöhemmin jesuittilähetys luki maassa 110,000 uudesta kastettua. Jesuitit pääsivät vallitseviksi Paraguay'ssa, joka v. 1680 julistettiin itsenäiseksi siirtomaaksi, ja hallitsivat patriarkallisesti, mutta kuitenkin indiaanien hyväksi suuremmassa määrässä, kuin mitä ainakin muissa maakunnissa tapahtui.
Buenos-Ayres kuului tähän aikaan Perun sijaiskuninkaan hallitukseen. Sillä oli kuitenkin oma kuvernööri. Kaupungin kauppa ja varallisuus edistyi niin, että se herätti myöskin Sevillan porvarien kateutta, ja heidän onnistui hankkia Buenos-Ayres'ille kielto maahan tuonnista muualta kuin Perun kautta; vienti samoin rajoitettiin 16,000 busheliin nisuja, 25 tonniin lihaa sekä samaan määrään talia. Nämä kiellot kuitenkin antoivat aihetta hyvin laajaan salakauppaan. Sitä edistääkseen portugalilaiset v. 1680 perustivat Colonia de San Sacramento'n Buenos-Ayres'ia vastapäätä virran toiselle puolelle. Mainittakoon tässä myöskin, että englantilaiset Utrecht'in rauhanteossa saivat monopooliksensa tuoda neekeriorjia La Plataan, jonka jälkeen pieni kukoistava kolonia nousi Buenos-Ayres'issa.
Kahdeksannellatoista vuosisadalla Buenos-Ayres'in monta kertaa täytyi suojella itseään portugalilaisten ja indiaanien hyökkäyksiä vastaan. V. 1724 esiintyi eräs portugalilainen laivasto Montevideon lahdekkeessa, mutta kenraali Bruno de Zabala pakoitti sen vetäytymään takaisin. Sama kenraali perusti v. 1726 Montevideo'n kaupungin. V. 1762 pakoitettiin portugalilaiset, jotka partiomatkoilla ja pienillä meriretkeilyillä jatkoivat levottomuuksiaan Buenos-Ayres'issa, jättämään virran varrella olevan varustetun asemansa, Colonia de San Sacramento'n. Pariisin rauhanteossa seuraavana vuonna heidän kuitenkin onnistui voittaa takaisin tämä asema, mutta he pakotettiin viimein lyhyen sodankäynnin jälkeen 1776 vuoden lopulla ja seuraavan vuoden alulla lopullisesti luopumaan siitä. Samaan aikaan julistettiin Buenos-Ayres sijaiskuningaskunnaksi. Ensimmäiseksi sijaiskuninkaaksi tuli kenraali Zeballos, joka oli johtanut päällikkyyttä riidoissa Portugalia vastaan. Buenos-Ayres'in sijaiskuningaskuntaan kuuluivat maaherrakunnat Paraguay, Tucuman, Cuyo ja Rio de la Plata. V. 1780 alettiin perustaa kolonioita myöskin Patagonian rannikoille. Samoin kuin Espanjasta, ajettiin jesuitit myöskin La Platasta v. 1767, joka tapahtui siten, että eräänä aamuna saarrettiin heidän luostarinsa ja vietiin heidät laivalle, joka viivyttelemättä vei ne Cadiz'iin. Joitakin henkisen edistyksen merkkiä, vaikka tosin heikkoja ja niukkoja, huomataan tällä aikakaudella. V. 1799 ilmestyi ensimmäinen sanomalehti maassa, kohta sen jälkeen perustettiin lääkeopillinen koulu, taideakatemia ja ranskankielen oppilaitos Buenos-Ayres'iin.
Sodan aikana Napoleonia vastaan tekivät englantilaiset v. 1806-7 kaksi yritystä nousta maalle ja rynnätä La Platan alueesen, mutta heidät lyötiin, molemmilla kerroilla urhoollisesti takaisin. Maan sijaiskuninkaalla Sobre Montella ei kuitenkaan ollut mitään osaa tähän kunniaan; hän oli päinvastoin englantilaisten lähestyessä kiiruhtanut saattamaan kallista omaa personaansa turvaan pakenemalla sisämaahan. Kun hän sitte englantilaisten poistuttua tuli takaisin, piti urhoollinen kansa häpeänä häntä enää totella. Sijaiskuningas julistettiin eroitetuksi. Espanjasta lähetettiin uusi sijaiskuningas, joka kuitenkin kohta huomattiin hyvin huonosti valituksi. Hän oli ankara ja välinpitämätön mies, sotamarsalkka Cisneros, joka jyrkästi vastusti kaikkia heränneen vapaudentunnon ilmauksia. Hän tuli siis kansan vihatiksi. Asiain näin ollen, saapui tieto, että juntta Sevillassa oli lakannut hallitsemasta. Oltiin epätietoisina, ketä oikeastaan tulisi pitää herrana, kuningastako, joka oli eroitettu, vaiko junttaa, joka oli kumottu. Päätettiin kutsua kansalliskokous. Se kokoontuikin Toukokuun 22:na päivänä 1810 ja julisti sijaiskuninkaan urotyön loppuneeksi sekä päätti asettaa hallitusneuvoston, jonka tulisi valvoa hallintoa. Kohta pidetyissä vaaleissa pääsi espanjalais-ystävällinen puolue voitolle, ja Cisneros valittiin neuvoston presidentiksi. Asiain tällainen meno herätti etenkin yleistä tyytymättömyyttä ja Buenos-Ayres'in väestö pakotti valitsemaan uuden neuvoston, jonka jäseniksi valittiin pelkkiä itsenäisyyden ystäviä. Toukokuun 25:nä päivänä, jolloin vaali tapahtui, viettävät Argentinalaiset vapautensa vuosijuhlaa — Espanjalais-ystävällinen puolue, joka siten joutui tappiolle Buenos-Ayres'issa, asetti pääkortteerinsa Montevideo'on ja taisteli innolla isänmaan ystäviä vastaan. Kuitenkin vallankumousliike lähetettyjen asiamiesten kautta voitti liittolaisia kaikkialla maassa ja vastustajien toimilla ei ollut kovinkaan suurta menestystä. Kapinaliike sai tehokasta apua myöskin Englannilta. Etelämaalaisen vilkkaalla mielikuvituksella uskottiin nyt heti voitavan vapauttaa koko espanjalainen Etelä-Amerikka emämaan ylivallasta. V. 1811 lähetettiin joukko kenraali Manuel Belgranon johdolla Paraguay'hin voittamaan tätäkin maata vallankumoukseen osalliseksi. Mutta siellä kärsittiin pettymystä: Paraguay kyllä julisti itsensä vapaaksi Espanjasta, mutta ei tahtonut tietää mitään yhdistyksestä Buenos-Ayres'iin, vaan selitti olevansa itsenäinen valtio. Parempi onni oli Belgranolla seuraavana vuonna, milloin Tucumanin luona voitti Perusta tulevan espanjalaisen sotajoukon. V. 1813 hän hävitti ja vangitsi erään espanjalaisen sotajoukon Salton läheisyydessä ja meni juhlakulkua tähän kaupunkiin. Tammik. 31 päivänä 1813 kokoontui jokaisen maakunnan edustajat kongressiin Buenos-Ayres'iin. Tämä ei kuitenkaan toimittanut muuta mainittavaa, kuin hyväksyi Belgranon ja hänen armeijansa esittämät kansallisvärit: sininen, valkea, sininen: vahvisti maan vaakunan ja julisti kaikki sen jälkeen maassa syntyvät orjat vapaiksi. Seuraavina ensi vuosina taisteltiin vaihtelevalla onnella. Espanja lähetti laivaston ja apujoukkoja Montevideoon. Talvella 1813 isänmaanystävien amiraalin, Brown'in onnistui hävittää espanjalainen laivasto ja valloittaa Montevideo. V. 1816 kokoontui kansalliskongressi Tucumanissa ja Heinäkuun 9 päivänä juhlallisesti julisti näidenyhdistyneiden maakuntienitsenäisyyden.
Kun asiat näin olivat selvinneet, saatettiin menestyksellä alkaa tehdä veljiä Chilessä ja Perussa osallisiksi vapauden eduista. Kenraali San Martin, joka tuli ylipäälliköksi Belgrano'n jälestä, kulki v. 1818 sotajoukkoineen Andes-vuorien yli ja saavutti voitoillaan Chacobuco'n ja Maypú'n luona Chilelle vapauden. Heinäkuun 3 päivänä 1821 miehitti hän Perun pääkaupungin Liman, jolloin Espanjan valta Etelä-Amerikassa tuli kokonaan murretuksi. Pyhä allianssi, joka samaan aikaan melkein kaikkialla Euroopan mannermaalla menestyksellä puolusti perintölaillisuuden asiaa, kyllä aikoi sinne lähettää sotajoukon ja laivaston saadakseen myöskin täällä "oikeudenmukaisen" monarkillisen vallan entiseen kuntoon, mutta Englanti esti sen siitä.
Itsenäisyys oli nyt turvattu, vaan sisällä maan vallitsi anarkia, vallattomuus. Oltuaan vuosisatoja Espanjan täydellisessä politillisessa holhouksessa — kaikki virkamiehet olivat syntyperäisiä espanjalaisia — kansalla ei ollut minkäänlaista itsehallinnon kykyä. Päälliseksi oli pitkä sota-aika useissakin sotapäälliköissä kasvattanut tavan komentaa ja tulla totelluksi, tutustanut nämät jonkinmoiseen mahtavuuteen, josta luopuminen heistä tuntui vaikealta. Sitä paitsi Buenos-Ayres'illa ja maakunnilla oli eriävät harrastukset; kun edellinen tahtoi yhdistää kaikki maakunnat yhteisen hallituksen johdantoon, jolla tulisi olemaan istuimensa Buenos-Ayres'issa, suosivat maakunnat sitä vastoin enimmän liittovaltaista hallitusmuotoa, samanlaista kuin Schweitzin ja Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen. Siten syntyi kaksi toisiansa vastustavaa puoluetta, unitarinen (ykseyshallinnollinen) ja federalistinen (liittovaltainen). V 1814-1820 oli hallituksen päällikkönä yksi ja toinen — enimmäkseen johtajan nimellä — vaihtuen tiheään, eroamalla hallituksesta joko vapaaehtoisesti taikka vastustajain pakoituksesta. V. 1820 julistettiin yhdysvalta täydellisesti hajoitetuksi, ja kukin maakunta sai vapauden järjestää hallintonsa miten itse tahtoi. Tämä julkisesti ilmoitettu hallituksetta olo kesti vuoteen 1825, milloin Buenos-Ayres'iin kokoontui lähetystöjä joka maakunnasta kongressiin, joka valitsi Bernardino Rivadavian tämän uudestaan perustetun yhdysvallan presidentiksi. Hän oli ennen ollut ministerinä Buenos-Ayres'issa ja häntä kunnioitettiin Argentinan etevimpänä valtiomiehenä. Mutta hänkään ei saattanut pysyä kauan hallituksen johdannossa. Unitaristen periaatteittensa tähden tuli hän pian riitaan kongressin kanssa ja otti eron v. 1827. Brasilia oli sillä aikaa, v. 1825, alottanut sodan Argentinaa vastaan, vaan sen voitti amiraali Brown 1827 merellä Juncalin luona ja kenraali Alvear maalla Ituzaingó'n luona sekä pakotettiin luopumaan vaatimuksestaan saada Montevideo (Banda Oriental), joka sen jälkeen julistettiin itsenäiseksi ja otti nimekseen Republica Oriental del Uruguay.
Kun sota Brasiliaa vastaan oli päättynyt, puhkesivat sisälliset riitaisuudet uudelleen unitaristien ja federalistien välillä. Maa hajaantui viiteen toisistansa riippumattomaan eri alueesen, joissa eri kenraalit kussakin anastivat hallinnon. V. 1829 tuli Juan Manuel Rosas Buenos-Ayres'in kuvernööriksi. Hänen onnistui voittaa monta kilpailijaansa, ja sen jälkeen hän teki suuren retken indiaaneja vastaan karkoittaen ne Rio Negron toiselle puolelle. Jälkeenpäin erosi hän vallasta, mutta valittiin v. 1835 diktaattoriksi ja hallitsi sitte aivan kuin täydellinen tyranni. Alipäällikkönsä Quiroga'n hän lähetti kuvernöörinä hallitsemaan sisämaata. Vaan kun tämä murhattiin matkalla, antoi Rosas ampua Santa Fé'n ja Corrientes'in kuvernöörit, vaikka ei ollut mitään todisteita heitä vastaan murhan osallisuudesta. Semmoinen hallintotapa luonnollisesti synnytti tyytymättömyyttä ja kapinaa. Corrientes nousi kapinaan v. 1839, mutta Rosas lannisti sen tappelussa Paso Largo'n luona. V. 1841 seurasi uusi kapina kenraali Lavalle'n johdolla, mutta Lavalle joutui vangiksi ja ammuttiin Lokakuussa samana vuonna. Ulkopolitiikassaan oli Rosas ankara mutta ajattelemattoman nativismin puoltaja. Julistaessaan Paraná'n ja Uruguay'n virrat suljetuiksi kaikilta vierailta lipuilta, hankki hän vihollisikseen Englannin ja Ranskan, joilla oli suurin laivaliike näillä kulkuväylillä. Montevideon puolustuksen sen unitariset asukkaat, Rosan viholliset, olivat uskoneet kenraali Paz'ille. Hän kesti päälinnoituksessaan Cerron huipulla Montevideon luona kenraali Oribe'n piirityshyökkäyksiä, jotka kestivät kahdeksan vuotta, 1843-1851, antamatta tätä vähäpätöistä mutta luoksepääsemätöntä linnoitusta vihollisen valtoihin. Vihdoinkin saivat Rosan useat viholliset johtajakseen Entre Rios'in kuvernöörin, kenraali Urquiza'n, joka yhteydessä Corrientes'in maakunnan ja Brasilian kanssa ensin vapautti Montevideon linnoituksen piirityksestä ja voitti sitte Rosan sotajoukon Monte Caceros'in luona lähellä Buenos-Ayres'ia. Rosas pääsi eräällä englantilaisella sotalaivalla pakoon Englantiin. Vähää ennen olivat ranskalaiset ja englantilaiset sotalaivat murtaneet tuiman tappelun perästä Obligado'n luona Uruguay-virran sulun. Laivakulku julistettiin vapaaksi kaikille kansoille.
Rosas'in kukistuksen jälestä syntyi uusia sisällisiä riitoja. V. 1854 julistettiin kenraali Uruquiza eräässä Paraná'n kaupungissa pidetyssä kansalliskokouksessaArgentinalaisen liittovallanensimmäiseksi presidentiksi. Buenos-Ayres oli sillä välin julistanut itsensä toisista maakunnista eli valtioista riippumattomaksi ja joutui eripuraisuuteen näiden kanssa. Siitä seuraavissa tappeluissa pääsi Buenos-Ayres lopulta voitolle. 1862 saiArgentinalainen tasavaltaliittovaltaisen hallitusmuodon, sen presidentiksi valittiin kenraali Mitre kuudeksi vuodeksi. Pääkaupungin valitsemiskysymys, joka silloin jätettiin sillensä ja vasta 1881 ratkaistiin Buenos-Ayres'in eduksi, tuotti kahdenkymmenen vuoden ajalla paljon epävarmuutta. Sitte kuin tämä kysymys oli ratkaistu, tulivat edistykset, jotka 1862 vuodesta saakka jo olivat ripeitä, vieläkin huomattavammiksi. Kansan sivistystä ja koululaitosta edistettiin, rakennettiin rautateitä ja sananlennättimiä. Kaupan hyväksi tehtiin paljon, muun muassa rakennettiin suurenmoinen laivavarvi Buenos-Ayres'in lähelle, Bocan luo. Maahan siirto on myötänsä ollut lisääntymässä ja on nyt lähinnä Pohjois-Amerikan yhdysvaltoja suurin maailmassa, ennustaen näille maille yhä suurempaa edistystä, jos vaan voidaan säilyttää sisällistä yksimielisyyttä, ja jos ilmanala ja valtiolaitos osoittautuvat sopiviksi kasvattamaan voimallista ja valistunutta väestöä, joka kykenee hyväkseen käyttämään maan hedelmällisyyttä ja yleensä rikkaita luonnon varoja.
[Lähteinä on käytetty: Napp, "Die Argentinische Republik". Buenos-Ayres 1876 ja M. G. and E. T. Mulhall, "Handbook of the River Plate". Buenos-Ayres 1885.]
Argentina on tasavalta-yhdistys, johon kuuluu 14 yhdysvaltiota eli maakuntaa ja 4 yhdys-aluskuntaa. Tämän yhdystasavallan päähenkilö on presidentti, jonka tulee olla syntyperäinen argentinalainen, ja joka aina valitaan kuudeksi vuodeksi. Häntä ei saa näiden kuuden vuoden kuluttua valita jälleen, vaan vasta kuuden vuoden väliajan perästä. Nykyinen presidentti toht. Miguel Juarez Celman valittiin virkaansa Lokakuun 12 päivänä 1886. Argentinan perustuslaki on vapaamielisin koko maailmassa, ei edes Yhdysvaltoja pois lukematta, vaikka nämä ovat Argentinan hallintojärjestelmän esikuvana. Useita määräyksiä on täällä näet uudestaan sepitetty vieläkin vapaamielisempään suuntaan.
Hallitusneuvostossa on kuusi vastuunalaista ministeriä, nimittäin: sisä-, ulko-, finanssi-, opetus-, sota- ja maanviljelys-asiain ministeri. Vielä aivan äskettäin oli niitä ainoastaan viisi, mutta 1870-luvulla muodostettiin kuudes, maanviljelysministerin toimi, maanviljelyksen eduksi. Jokaisella näillä ministereillä on 9,000 doll. palkkaa. He eivät saa olla kongressin jäseninä, mutta ovat oikeutetut olemaan läsnä kongressin keskusteluissa ja ottamaan osaa niihin, vaan heillä ei ole äänestysoikeutta. Tämä on hyvä seikka, sillä siten kongressi saa itse hallituksen jäseniltä kuulla heidän mielipiteensä kaikista kysymyksessä olevista asioista, ja jälkimmäiset, siinä tapauksessa, että nurinaa syntyisi hallitusta vastaan, ovat heti tilaisuudessa puolustaa itseään sekä esittää perussyyllisiä ehdotuksiaan kysymyksessä oleviin kohtiin. Siten voipi estyä mahdollisia väärin ymmärtämisiä ja turhaa ajanhukkaa.
Ministereillä on toimena huolentaa juoksevia asioita ja allekirjoituksellaan vahvistaa presidentin toimeenpanot. Ilman tätä allekirjoitusta ei presidentin päätöksillä ole laillista voimaansa. Jokainen ministeri on vastuunalainen toimenpiteistään, jotka hän allekirjoituksellaan vahvistaa, samoin kuin niistäkin, joita koko ministeriö yhteisesti päättää. Yhdellä ministerillä yksinäisenä on oikeus päättää ainoastaan silloin, kuin asia koskee hänen johdettavansa ministeriviraston sisällistä hallintoa. Kongressin alkaessa tulee ministerien joka vuosi antaa yhteisesti lavea selitys koko maan tilasta, ja jokaisen erityisesti siitä hallinnon osasta, jota hän hoitaa. Ministerit eivät saa tämän virkansa ohessa olla senaatin eikä edustajakammarin jäseninä.
Kongressissa, joka kokoontuu Buenos-Ayres'iin joka vuosi Toukokuun 1:stä Syyskuun 30 päivään, on kaksi kammaria, senaatti ja edustuskammari. Senaatissa on 30 jäsentä, jotka valitaan yhdeksäksi vuodeksi. Buenos-Ayres-maakunta ottaa tähän osaa neljällä senaattorilla, joista kaksi on maaseudulta ja kaksi pääkaupungista, ja muut maakunnat itsekukin kahdella. Näiden tulee olla vähintäkin 30 vuoden ikäisiä ja asuneet vähintään kuusi vuotta siinä maakunnassa, josta ovat valitut. Edustajakammarissa taas on 86 jäsentä, joista Buenos-Ayres lähettää 25, Córdoba 11, Santiago del Estero ja Entre Rios kumpikin 7, Corrientes 6, Tucuman 5, Santa Fé, Catamarca ja Salto kukin 4, San Luis, Mendoza ja San Juan kukin 3 sekä La Rioja ja Jujuy kumpikin 2 edustajaa. Nämät valitaan neljäksi vuodeksi. Heidän tulee olla viidenkolmatta vuoden ikäisiä ja asuneet maakunnassaan vähintään kaksi vuotta ennen vaalia. Sekä senaattorit että edusmiehet nauttivat valtiolta 4,000 dollarin vuotuista palkkaa. Ulkomaalaiset voivat, oltuaan yhtä mittaa kaksi vuotta Argentinassa, päästä tasavallan kansalaisiksi ja ovat silloin vaalikelpoiset kongressiin. Tämä kahden vuoden aika saattaa erityisissä tapauksissa tulla lyhennetyksi, jos kysymyksessä oleva henkilö nimittäin on tehnyt maalle jonkun hyvän työn tahi jos hänen arvellaan vastaisuudessa tulevan erityisesti hyödylliseksi. — Senaattoreja eroaa joka kolmantena vuotena kolmasosa arvalla, ja heidän paikkansa täytetään uusilla vaaleilla niistä maakunnista, joista eronneet jäsenet olivat. Edustajakammarin jäsenet taasen eroavat kahden vuoden kuluttua puoliksi, samoin arvalla, ja heidän paikkansa täytetään samalla tavalla kuin senaattorienkin. Tasavallan varapresidentti on myöskin senaatin puheenjohtaja, mutta hänellä on äänestysoikeus ainoastaan silloin, kuin kahta erilaista mielipidettä kannatetaan yhtä suurella äänimäärällä. Jos tasavallan presidentti sairauden tahi muun oikeutetun syyn tähden on toimestansa estettynä ja varapresidentti hoitaa hänen tointansa, täytyy senaatin valita siksi aikaa väliaikainen puheenjohtaja.
Kumpaisellakin kammarilla on oikeus esittää uusia lakiehdotuksia. Vero- ja sota-asioissa on ainoastaan edustajakammarilla ehdotteluoikeus. Jos se kammari, jossa uusi lakiehdotus on esitetty, sen hyväksyy, menee asia toisen kammarin keskusteltavaksi. Jos se myöskin siellä hyväksytään, asetetaan se presidentin vahvistettavaksi, ja tulee uusi ehdotus laiksi niin pian kun tämä vahvistus on saatu. Jokainen kumpaisenkin kammarin hyväksymä lakiehdotus on presidentin lähetettävä takaisin kammareille kymmenen työpäivän kuluessa siitä päivästä, jolloin se hänelle annettiin vahvistettavaksi, muuten se luetaan vahvistetuksi laiksi. Täten saadaan se etu, ett'ei presidentti, viivyttämällä hyväksymystänsä hänelle vastoinmieliseltä ehdotukselta, voi estää lakia saamasta asianmukaista voimaa, ja tekee mahdottomaksi kaiken viivyttelypolitiikin hänen puoleltansa. Ei mitään lakiehdotusta, joka on tullut jommankumman kammarin kumoamaksi, voida saman istuntoajan kuluessa ottaa uudestaan tarkasteltavaksi. Jos joku lakiehdotus kokonaisuudessaan tahi osaksi tulee presidentin kumoamaksi, s.o. ei saa hänen vahvistustansa sitte kuin kumpainenkin kammari on sen hyväksynyt, lähetetään se takaisin sille kammarille, josta se lähtikin. Tämä ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi, ja jos se tulee hyväksytyksi kahden kolmanneksen äänien enemmistöllä, lähetetään se toiseen kammariin. Jos se ei saa molemmissa kammareissa tätä äänten enemmistöä, hyljätään ehdotus. Vaan jos se toisessakin kammarissa saa yhtä suuren äänien enemmistön, lähetetään ehdotus takaisin presidentille, joka silloin onvelvollinenvahvistamaan sen.
Ei ketään kongressin jäsentä voida milloinkaan syyttää tahi oikeudessa kuulustaa siitä mielipiteestä, minkä hän on virkaansa toimittaessa lausunut, tahi puheesta, jonka hän on pitänyt. Ei myöskään voida senaattoria tahi edusmiestä vangita mistään rikoksesta, lukien siitä ajasta, jolloin hänet valittiin, siihen saakka, kuin hänen toimensa kongressin jäsenenä kestää, ennenkuin se kammari, johon hän kuuluu, on tutkinut häntä vastaan tehdyn syytöksen ja, siinä tapauksessa, jos se huomataan häpäiseväksi ja kuolemanrangaistuksen arvoiseksi, on hänet virasta erottanut.
Hallitus puoltaa roomalaiskatolilaista kirkkoa valtiokirkkona, mutta jokainen kansalainen on oikeutettu kuulumaan mihin muuhun kirkkoon hyvänsä ja vapaasti harjoittamaan sen kirkon tunnustusta. Valtiokirkon piispat ja papit ovat vaalikelpoiset kongressiin, joka sitä vastoin on suljettu munkeilta.
Koko tasavallan valtiomenot maksaa liittohallitus niillä varoilla, joita se kantaa, valtion maatilojen ja Kansallispankin tuloilla, tuonti- ja vientitullin tuloilla j.m.s. Valtiovelka nousi vuoden 1888 lopussa tuohon tavattoman suureen summaan 555,205,228 dollaria eli yli 2 3/4 miljaardia Suomen markkaa, josta ulkomaalaisia lainoja on 336,807,355 dollaria ja kotimaisia 218,397,873. Naiden lainojen korko nousee yhteisesti yli 5 prosentin — niissä on lainoja 7:kin prosentin korolla — ja kaikki ovat tehdyt melkoisella pääoman alennuksella. Kun kaikkien lainain korko on luonnollisesti suoritettava kullassa, samoin kuin maksut kaikista maahan tuoduista tavaroista sekä niiden kuljetuksesta, niin lisääntyvät siitä menot ja samoin kasvaa vuosittain valtiokassan vailinkikin, jota vuosi vuodelta koetetaan peittää uusilla, sopimattomin ehdoin tehdyillä lainoilla. Viime vuosina neuvottelivat kaikki tasavallan maakunnat, paitsi Jujuy, uusista lainoista, yhteensä yli 100 milj. dollaria. Siitä otti Buenos-Ayres'in maakunta yksinään 17 milj. ja kaupunki Buenos-Ayres 10 milj. dollarin lainan. — Luonnollisesti ei tämmöinen rahapolitiikki pitkältä kannata, josta välttämättömästi seuraa valtion vararikko. Sanomalehdistössä on kyllä ollut varoittavia ääniä näitä alituisia uusia, suuria lainantekoja vastaan, ja tulevat varoitukset yhä useammiksi kuta vastahakoisempia eurooppalaiset lainanantajat ja pankkiirit ovat uusien lainojen antamiseen.
Mitään tullirajaa yksityisten yhdysvaltioiden välillä ei ole, ja muita tullihuoneita kuin liittohallituksen ei saa olla olemassa.
Yhdysvaltioilla on kullakin oma tasavaltaisessa hengessä laadittu hallitusmuotonsa ja hallitaan eduskuntaisen tasavallan alkuperusteiden mukaan, mutta ne eivät kuitenkaan voi tehdä politillisia sopimuksia, eivätkä myöskään sisä- tahi ulkokauppaa koskevia sopimuksia, eivät saa lyödä rahaa eivätkä perustaa setelien antamiseen oikeutettuja pankkeja ilman liittohallituksen myöntymystä. Ne eivät myöskään saa asettaa sotajoukkoja eivätkä varustaa sotalaivoja, ellei ulkoapäin hyökkäävä vaara ole niin suuri, ett'ei mitään apua ennätä liittohallitukselta pyytää tahi saada. Eri yhdysvaltioiden korkein päällysmies on kuvernööri, jonka jokainen valtio itse valitsee. Hän ei saa olla kongressin jäsen. Liittohallituksella on oikeus sekaantua yksityisten valtioiden sisälliseen hallitukseen ainoastaan silloin, kuin on kysymyksessä suojella tasavaltaista hallitusmuotoa, varjella sitä loukkauksilta, ja siinä tapauksessa, että se kapinan tahi jonkin muun liittovaltion hyökkäyksen tähden tulisi hävitetyksi, palauttaa ne jälleen järjestykseen. Jos isänmaa tahi laki on vaarassa, on jokaisen argentinalaisen porvarin velvollisuus tarttua aseihin niitä suojellaksensa. Kun ulkomaalaiselle annetaan kansalaisoikeudet, saa hän itse määrätä, tahtooko ensimmäisenä kymmenenä vuotena ottaa tämän velvoituksen tahi ei; mutta mainitun kymmenen vuoden ajan kuluttua on hän siihen pakoitettu, niinkuin jokainen muukin kansalainen. — Mikään maakunta ei saa julistaa sotaa toistansa vastaan, vaan jos riitaisuuksia syntyy, ratkaisee ne liittohallitus.
Jokainen kansalainen nauttii myöskin kaikissa muissa maakunnissa samoja vapautuksia ja oikeuksia, kuin siinä maakunnassa, jonka varsinainen kansalainen hän on. Ulkomaalaiset, jotka asuvat maassa, vaan eivät ole varsinaisia kansalaisia, nauttivat samoja kansalaisoikeuksia, kuin maan omatkin asukkaat. He voivat harjoittaa mitä ammattia hyvänsä sekä pitää mitä kauppaa ja teollisuusliikettä vain haluavat. He voivat myöskin omistaa maatilan sekä vapaasti ostaa ja myydä sen, ilman erityistä lupaa siihen hankkimatta. On jo ennen mainittu, että he myöskin voivat, valtion asiaan sekaantumatta, harjoittaa mitä uskontoa tahtovat. He eivät myöskään ole pakoitetut määrättyjen vuosien kuluessa hankkimaan itselleen kansalaisoikeuksia, vaan voivat muukalaisina oleskella maassa määrättömän ajan, jos nimittäin katsovat sen paremmaksi kuin ruveta maan kansalaisiksi. Heidän ei myöskään muukalaisina tarvitse suorittaa suurempia veroja, kuin maan omien alammaistenkaan.
Laivakulku sisemmissä jo'issa on vapaa kaikille kansoille ja lipuille, kun vaan noudatetaan niitä säädöksiä, jotka tätä laivakulkua varten ovat käytännössä. Laivan, joka on määrätty menemään toisesta maakunnasta toiseen, ei tarvitse poiketa välillä oleviin satamiin suorittaakseen minkäänlaisia maksuja eikä mitään kauttakulkutullia niistä tavaroista, joita se kuljettaa jonkun maakunnan läpi. Tasavallassa ei saa ensinkään olla orjia. Jokainen sopimus ihmisten kaupasta pidetään rikoksena ja rangaistaan sen mukaan; siten ei ainoastaan orjan ostaja, vaan myöskin myyjä samoin kuin se notarius tai virkamies, joka kauppakontrahdin vahvistaa pidetään rikollisena. Orja, joka tavalla tahi toisella on maahan tullut, on vapaa heti kun vain on Argentinaan astunut.
Aatelistoa ei ole, eikä myöskään ole olemassa mitään etuoikeutta syntyperän taikka arvonimen kannalta. Täydellinen yhdenarvoisuus vallitsee tässä suhteessa kaikkien kansalaisten välillä, ja ainoastaan persoonallinen kyky ja etevyys on määräävänä kaikkia valtion virkamiehiä asetettaessa. Kaikkien yhtäläisyys on myöskin veroituksen perusteena.
Jokainen tasavallan kansalainen saa vapaasti hoitaa omaisuuttaan, ja maan pakkoluovutus, missä se yleiseksi hyväksi katsotaan tarpeelliseksi, on luvallista ainoastaan kongressin nimenomaisella suostumuksella. Ainoastaan kongressi voipi kantaa veroja ja määrätä tullimaksut.
Jokainen kirjailija ja keksijä on yksinään teoksensa tahi keksintönsä omistaja, ja tämä hänen oikeutensa voidaan häneltä saada ainoastaan laillisella kaupalla. Omaisuuden takavarikkoon ottaminen rangaistusmääräyksenä on ainaiseksi poistettu.
Jos perustuslain muutoksia katsotaan tarpeellisiksi, niin voi kongressi niitä tehdä ainoastaan kahden kolmanneksen äänten enemmistöllä.
Toimeenpanevaa valtaa käyttää, kuten jo on mainittu, kuudeksi vuodeksi valittu presidentti. Häntä auttaa varapresidentti ja kammareille vastuunalaiset ministerit. Sekä presidentin että varapresidentin tulee olla syntyperäisiä argentinalaisia tahi ainakin syntyperäisistä argentinalaisista vanhemmista, jos ovat syntyneet Argentinan ulkopuolella ja muutoin täyttää samat ehdot, kuin mitä senaattorinkin vaaliin kelpaavalta vaaditaan. Presidentti samoin kuin varapresidenttikään ei saa tämän virkansa ohessa toimittaa mitään muuta virkaa. He eivät myöskään ole oikeutetut ottamaan minkäänlaisia palkintoja yksityisiltä maakunnilta enempää kuin koko kansaltakaan. Presidentin samoin kuin varapresidentinkin vaalissa menetellään siten, että pääkaupunki niinkuin maakunnatkin valitsevat kukin valitsijoita, kaksi kertaa niin monta kuin he lähettävät senaattoreja ja edustajia kongressiin. Valitsijat kirjoittavat joka maakunnassa vaaliluettelot sekä allekirjoittavat ne, vahvistavat sinetillään ja lähettävät senaatin puheenjohtajalle. Kun kaikki vaaliluettelot ovat saapuneet, avaa ne hän ja yksi senaattori sekä joku edustajakammarin jäsen, jotka molemmatkin kongressi arvalla valitsee tähän toimeen. Vaalin päätös ilmoitetaan välittömästi ja vasta valitut huudetaan heti sen jälkeen Argentinan tasavallan presidentiksi ja varapresidentiksi.
Sen lakisäännön, joka on Argentinan tasavallan perustuslakina ja sen vapauden ja itsenäisyyden takeena, vahvisti kansalliskonventti Santa Fé'ssä Syyskuun 25 p:nä 1860.
Jokainen asekuntoinen tasavallan mies on 17 ja 45 ikävuotensa välillä velvollinen kuulumaan kansalliskaartiin, joka on niin hyvin sodan kuin rauhankin aikana jaettu jalka-, ratsu- ja tykkiväkeen, ja jossa v. 1876, majuri Melchert'in antamien tietojen mukaan, oli 236,000 miestä. 45-60 ikävuoteen kuuluu jokainen semmoinen asekuntoinen mies kansalliskaartin reserviin, jota käytetään linnapalvelukseen ja jossa, saman majuri Melchertin ilmoituksen mukaan, v. 1876 oli 68,000 miestä.
Sitä paitsi on säännöllistä armeijaa lähes 7,000 miestä sekä noin 3,000 värvättyä indiaania, jotka palvelevat epäsäännöllisinä ratsujoukkoina eri rajapiireissä.
Sotalaivastossa on, Mr Mulhall'in Handbook of the River Plate'n mukaan, 30 laivaa, niissä yhteensä 55 kanuunaa ja 2,200 miehinen väestö. Niissä on 3 pansarilaivaa, 6 kanuuna- ja 7 torpedovenhettä.
Linnoituksia on ainoastaan yksi, nimittäin Martin Garcia-saarella, Paraná'n ja Uruguay'n yhtymäpaikan luona. Tämän linnoituksen tarkoituksena on vallita kulkureittiä molempiin virtoihin, mutta toistaiseksi on se eurooppalaisten mielestä hyvin vähäpätöinen.
Kun Argentina on niin avara maa, että sen pohjoisimmat osat ovat tropiikkien sisäpuolella ja sen eteläiset osat ulottuvat aina lähes pohjanperäistä vastassa olevaan vyöhykkeesen, niin on luonnollista, että ilmanalan täytyy olla hyvin erilainen maan eri osissa. Kun edelliset voivat iloita yhtämittaisesta kesästä, on jälkimmäisillä sitä vastaan suurin osa vuotta kylmää, ja, melkein saattaisi sanoa, alituista syksyä. Kesät tuovat muassaan täälläkin suuremman lämpimän, mutta myrskyt ja sateet ovat ympäri vuoden niin tavallisia ilmauksia, että sivunimeä "syksymäinen" voi näistä seuduista oikeudella käyttää. Suurin osa Argentinaa on näiden molempien äärimmäisyyksien välillä. Siinä on ilmanala yleisesti lauhkeaa, vähän lämpimämpää pohjoisemmissa ja itäisemmissä osissa, vilppaampaa taas eteläisemmissä ja läntisemmissä seuduissa. Suuren korkeutensa vuoksi on ilmanala läntisissä osissa melkoista kylmempi kuin yleensä muissa samalla leveys-asteella olevissa maissa. Myöskin kauas itäänpäin sisämaahan tuntuu korkeiden, lumipeitteisten Andes-vuorien olemassa olo niistä vilppaista länsituulista, jotka sieltä aika ajoin puhaltavat. Jos ei ota lukuun Pampas-aluetta, Patagoniaa ja Tulimaata, joissa lämpömäärä yleensä on alhaisempi, ja joissa ei ole tehty täydellisiä meteoroloogisia havaintoja, sekä pohjoisimpia osia, etenkin vähän tunnettua, melkein troopillista Gran Chacoa, jossa ei myöskään ole tarkkoja havaintoja tehty, vaihtelee vuoden keskilämpö +16:sta asteesta C. Bahia Blanca'ssa ja Córdoba'ssa +22:een asteesen C. Corrientes'issä. Nämä ovat jotenkin korkeita numeroita ja vastaavat, edellinen vuoden keskilämpömäärää Genuassa, Roomassa ja Lissabonissa, jälkimmäinen Kairossa. Korkein tunnettu kuukauden keskilämpö on Pilcicao'lla Catamarcan maakunnassa +22,38° C. Joulu- ja Tammikuulla. Heinäkuun keskilämpö samalla paikalla on ainoastaan +8,52° C. Siis on lämpömäärän eroitus jotenkin suuri kesällä ja talvella. Korkein lämpömäärä, mistä v. 1874 havainto tehtiin Pilcicaossa, oli +43° C. ja alhaisin +5,5° Córdobassa olevan meteoroloogisen Central Bureau'sen samana vuonna julkaisemain tietojen mukaan. Pääkaupungissa, Buenos-Ayres'issa, on vuoden keskilämmön määrä vähän yli +17° C., mutta kesät ovat jotenkin kuumia. Etenkin Tammikuulla on kuumuus suuri. Tämän kuukauden keskilämmön määrä on nimittäin +24,25° C. Terveyden suhteet Buenos-Ayres'issa eivät ole lainkaan hyvät. Kun kaupunki perustettiin, sai se nimensä Buenos-Ayres eli hyvä ilma erittäin raittiista ilmastansa. Ilman oma puhtaus on luonnollisesti vielä jälellä, ja paikka olisi epäilemättä koko maan raittiin ja terveellisin, ellei ilmaa olisi kurjalla siisteyden pidolla kokonaan saastutettu. Ainakin muukalaiselle, joka ei ole siihen tottunut, on kesän aikana melkein sietämätöntä löyhkä, mikä syntyy siitä, että huoneista nakataan lian paljouksia kaduille, jonne se saa jäädä mätänemään. Viime vuosina kuitenkin on alettu tehdä suuria muutoksia puhtauden pidossa — siitä syystä on vaikea kuvailla millainen se ennen on ollut — mutta varmaa on, että hirveän paljon on vielä siihen suuntaan tehtävä. Äskettäin kaupunki on Englannista ottanut suuren lainan hankkiakseen uuden katuvesityslaitoksen, ja Buenos-Ayres'issa on sen vaikutuksiin kiinnitetty suuria toiveita. Joulukuulla 1888 sanottiin kaupungin hospitaaleissa makaavan 15,000 sairasta, vaikkei silloin raivonnut mikään kulkutauti. Jos koleera tahi muu semmoinen tarttuva tauti olisi silloin yht'äkkiä puhennut, olisi kaikki hospitaalit pian olleet liiaksi täynnä. Samaan aikaan kyllä liikkui huhuja, että koleera raivosi Bahia Blanca'ssa ja päivä päivältä läheni pääkaupunkia, ja moni niitä uskoikin, vaikka sanomalehdet innokkaasti väittivät ne valheiksi. Onneksi huomattiin nämä huhut, monen päivän levottomuuden ja epätietoisuuden jälestä, perättömiksi, ja kaupunki välttyi sillä kertaa vaarasta. Silloin vallitsevassa suuressa kuumuudessa — lämpömittari näytti joka päivä monta astetta (C.) yli kolmenkymmenen varjossa — olisi rutto varmaan tehnyt hirveitä tuhoja, jos se olisi levinnyt Buenos-Ayres'essa. Siihen katsoen, että sairaloisuus todellakin on vähentynyt, on terveyssuhteissa täytynyt tapahtua suuria muutoksia parempaan päin. Niin ei ole esim. keltakuumetta ollut täällä sitte vuoden 1871, jolloin se Buenos-Ayres'in maakunnassa ja kaupungissa yhteensä anasti 14,000 uhria. Koleera sitä vastoin liikkuu edelleen useimpana vuotena. Siunaukseksi ovat ne rajut pamperos eli kylmät kaakkoistuulet, jotka kaikkina vuodenaikoina silloin tällöin pampastasangoilta puhaltavat, tuoden muassaan kaupunkiin puhtaampaa ja tarttumisaineista vapaampaa ilmaa. Pari vuosikymmentä sitte, kun Buenos-Ayres'in terveysolojen hyväksi oli tehty vähemmän kuin melkein kaikissa pienimmissäkin Euroopan kaupungeissa, olisi kaupunki ilman näitä puhdistavia tuulia ollut oikea ruton pesä.
Jos koko maan ilmanalasuhteita tuomittaisiin sen mukaan, mimmoiset ne ovat pääkaupungissa, niin luonnollisesti tehtäisiin ikävä erehdys. Argentinassa on ilmanala ylimalkaan hyvä, muutamissa seuduissa oikein mainiokin, vaikkapa, paitsi pääkaupunkia, maassa onkin semmoisia osia, joissa se on huonompi. Siinä suhteessa on Buenos-Ayres kaikkein onnettomin. Bahia Blancassa, sen eteläosassa ja yleensä melkein koko maakunnassa ovat koleera ja rokkotauti hyvin tavallisia ja ilmaantuvat useampana vuotena Joulukuusta Helmikuuhun. Sisä- ja pohjoismaakunnissa sitä vastoin on, kuten jo sanottiin, hyvä, osaksi mainio ilmanala. Erittäin mainittava siinä suhteessa on Córdoba'n maakunta. Maakunnan läpi virtaavan Sierra de Córdoba'n äyräille voisi mihin paikkaan hyvänsä mainiolla menestyksellä perustaa sanatorioita sairaita varten. Semmoisia laitoksia onkin jo parissa paikassa ja pidetään auttavana, etenkin rintatautisille. Joulu- ja Tammikuut kuitenkin täälläkin ovat kuumat, jonka vuoksi sanatoriot niinä kuukausina ovat melkein tyhjät.
Maan muodostus ja pääasiallisesti suojelevien vuorten puute sekä pohjoista että etelää vastaan tekee sen, että Argentina on hyvin altis pikaisille lämpömäärän vaihteluille. Kun lämmin, joskus kuumakin, pohjoistuuli äkkiä vaihtuu kylmäksi eteläiseksi tahi lounaiseksi, tapahtuu pikainen lämpömäärän alentuminen, mikä usein vaikuttaa vahingollisesti eurooppalaisiin siirtolaisiin ja matkustajiin, jos vaan eivät ole tienneet varustautua sopivilla pukineilla suojellaksensa itseään näiden äkkinäisten lämpömäärän vaihtelujen seurauksia vastaan. Paras keino täten syntyvää vilustusta ja muita ikäviä kohtauksia vastaan on kokonaisen villavaatetuksen käyttäminen ihoa vastaan. Samaa keinoa pitäisi noudattaa kaikissakin lämpimissä maissa, etupäässä kuitenkin kuumassa vyöhykkeessä, sillä se synnyttää samalla paljoa mieluisemman tunteen kuin puuvilla- ja liinavaatteiden käyttäminen. Toinen seikka, joka myöskin on terveydelle eduksi, ja jota alkuasukkaat yleisesti noudattavatkin, on se, että varotaan, ainakin keskipäivällä, sekoittamattoman viinin juontia aterioidessa, se kun nostaa veren päähän, jolloin voisi helposti saada auringon pistoksia.
Sateen määrä on hyvin erilainen maan eri osissa; muutamilla seuduilla jotenkin suuri, esim. Tucuman'issa, jossa se on 42 tuumaa, Rosario'ssa 39,2 ja Buenos-Ayres'issa 34,6 tuumaa vuotta kohti, toisissa paikoissa taas jotenkin vähäinen, esim. Mendoza'ssa, jossa sade tekee 8 tuumaa, ja San Juanissa, jossa se on ainoastaan 5,5 tuumaa vuoteensa. Yleensä voi kuitenkin sanoa, että se on suurempi eteläisessä ja myöskin keskiosassa maata kuin pohjoisessa. Patagoniassa, josta määrättyjä numerotietoja kuitenkin puuttuu, on sade niin muodoin yleisesti jotenkin runsas: etupäässä koskee tämä aluskunnan eteläistä osaa samoin kuin myöskin Tulimaata, jossa sataa hyvin paljon kaikkina vuoden aikoina. Yleisesti sataa enimmän kesällä, keväällä ja syksyllä, jota vastoin talvikuukausina useimmissa paikoissa sataa tuskin ollenkaan. Poikkeuksena tästä ovat pampasseudut, joissa sade myöskin talvella on hyvin tavallista. — Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuotuinen sateen määrä Helsingissä on 18-19 tuumaa, Tukholmassa 20, Lontoossa 25, Manchesterissa 36, Florensissa 41 ja Bergenissä 70 tuumaa.
Kasvikuntansa suhteen ovat Argentinan eri osat varsin paljon toisistaan eroavia. Tämä ei perustu ainoastaan ilmanalan eroavaisuuksiin, jonka vaikuttaa kunkin paikan etäisyys ekvaatorista tässä laajassa maassa, vaan myöskin itse maaperän laatuun. Onhan luonnollista, että pohjoisissa koko- ja puolitroopillisissa osissa, korkeilla lämpöasteilla, ei kasvikunta voi olla samanlainen kuin esim. eteläisissä lauhkeissa ja melkein kylmissä seuduissa, samoin kuin sen täytyy myöskin olla kokonaan toisenlainen mahdottoman suurten Andes-vuorien rinteillä kuin lakeilla tasangoilla ja pampaksella.
Usein on sanottu Argentinan olevan melkein kokonaan metsätön maa, mutta ne, jotka sitä väittävät, ovat nähtävästi tunteneet vaan Buenos-Ayres-maakunnan ja päätelleet tämän ainoan maakunnan olojen mukaan, vaikka se niin monessa suhteessa on asetettava maan neljäntoista maakunnan viimeisimmäksi. He ovat suuresti erehtyneet, sillä vaikka Argentinan keskiosat ovatkin puuttomia, niin sitä vastoin pohjoisemmissa on suuriakin metsiä. Niin on esim. koko suunnaton Gran Chaco-alue täynnä mahdottoman suuria, melkein läpipääsemättömiä troopillisia aarniometsiä, joissa monin paikoin voi ainoastaan suurimmilla ponnistuksilla päästä kulkemaan. Aluskunta Misiones samoin kuin Corrientes-maakunta ja Entre Rios'in pohjoinen osa ovat myöskin täynnä metsiä. Nämä metsät, joita suurimmaksi osaksi täytyy pitää puolitroopillisina, saavat maan pohjoisemmissa osissa täydellisen troopillisen luonteen. Siellä rehottaa koko troopillisen vyöhykkeen rikas kasvimaailma ja suuri moninaisuus puita, pensaita, köynnöskasveja ja istutuksia, jotka peittävät maan sekä rehevyytensä ja tiheytensä vuoksi tekevät kulkemisen siellä melkein mahdottomaksi. Kuitenkin ainoastaan kaikkein pohjoisimmat osat Argentinaa, etupäässä Gran Chaco'n ja Misiones'in pohjoisseudut, varsinaisesti kuuluvat tropiikkeihin. Näiden seutujen eteläpuolella olevilla maakunnilla, aina pampaskenttien rajaan saakka, on sitä vastoin puolitroopillinen kasvimaailma. Rikas moninaisuus korkeita, muhkeita puita on myöskin täällä ihmeteltävä. Rungot nousevat usein suorina ja oksattomina 60-70 jalan korkeuteen, siten muodostaen ikäänkuin mahtavia pylväitä, jotka kannattavat paksua, viheriätä lehtikattoa, jonka läpi tuskin ainoakaan auringon säde voi tunkeutua. Reheviä köynnöskasveja ja pitkiä liaaneja on kietoutunut puiden runkojen ympäri ja välitse, samalla kuin suurilehtiset viidakot ja mahdottoman suuret saniaiset (sanajalat) muodostavat paksuja lehtiruhoja, jotka melkein kaikkialla verhoavat maan näkymättömäksi. Keväällä, kun kaikki nämä köynnöskasvit ovat täynnä sateenkaaren jokaista väriä vastaavia kukkia, semmoinen rehevä puolitroopillinen metsä näyttänee erinomaisen kauniilta ja miellyttävältä.
Maan pohjoisemmissa osissa on useita metsäpuita, jotka antavat arvokkaita, eri tarkoituksiin sopivia käytöllisiä aineita. Yleisimmät ovat: algarrobo, mimosa, akaasia, quebraolio, magnolia, saksanpähkinäpuu, labacho, poppeli ja yerbapuu. Eräs laji akaasiata, jota indiaanit nimittävät ñandubeyksi, on pieni puu, jonka hedelmistä saadaan erästä mustaa väriainetta, ja jonka kova ja raskas puu on erinomaista polttoainetta, kun se palaa hitaasti, mutta synnyttää samalla ankaran kuumuuden. Taas eräs laji quebracho'a, jolla on erinomaisen kova puuaine, käytetään puupiirroksiin ja on vientitavarana tätä tarkoitusta varten. Máte, josta melkein koko Etelä-Amerikassa niin erinomaisen paljon pidetään, saadaan yerbapuun lehdistä pikaisella kuivaamisella eli paahtamisella.
Maan keskiosissa on chañarpensas hyvin yleinen. Sillä on imelä, hyvänmakuinen hedelmä ja kova puuaine sekä kasvaa etempänä pohjoisessa, Argentinan kuumimmassa osassa puuna, ei kuitenkaan koskaan korkeana ja suorana, vaan aina koukkuisena ja oksaisena. Etäämpänä etelässä on suuria puita niukemmin, kunnes ne kokonaan vaihtuvat pienemmiksi puiksi ja pensaskasveiksi. Sellaista kasvistoa tavataan Entre Rion keski- ja eteläosissa, Santiago del Estero'ssa, Santa Fé'ssä ja Córdobassa. Kahden viimeksi mainitun maakunnan eteläosassa esiintyy kasvistossa vähitellen yhä täydellisempi pampasluonne. Pampastasangot, jotka pohjois- ja länsiosissa ovat vähän kupevia (epätasaisia), mutta etelä- ja itäosissa täydellisesti tasaisia, kasvavat etupäässä kuivakasta, karheaa, korkeata heinää, jossa kaikkialla on seassa kaktus- ja aloepensaita sekä äärettömän paljon ohdakkeita. Kaikki nämä piikkiset kasvit eräinä vuodenaikoina vaikeuttavat liikenneyhteyttä laajojen tasangoiden yli vievillä teillä ja helpottavat indiaanien piileskelyä enemmän kuin muulloin.
Keskisissä, samoin kuin pohjoismaakuntien niukempimetsäisissä osissa on persikkapuu-istutuksia hyvin yleisesti. Sitä kasvatetaan sekä hedelmien vuoksi, että vieläkin enemmän sen polttoaineen tähden, mitä asukkaat saavat sen rungosta ja oksista. Persikkapuut kasvavat nimittäin erinomaisen nopeasti ja tuottavat siten polttoainetta, joka näissä metsästä köyhissä seuduissa muuten on jotensakin harvinaista.
Etelässä, noin Rio Chubut'in kohdalla, pampas muuttuu Patagonian kiviperäisiksi, metsää ja pensaita kasvaviksi asumattomiksi tienoiksi. Virrat, jotka sen läpi kulkevat, ovat aikojen kuluessa kaivaneet itselleen syviä vakoja, joissa ne syvällä maan tasapinnasta pitävät tietänsä mereen. Näiden virtojen rannoilla, syvissä virtalaaksoissa ja virran suilla, joissa maa on kosteampaa, on kasvullisuuskin rehevämpää ja näyttää hyvin lauhkeain vyöhykkeiden kasvistolta maan muissa osissa, mutta kuivilla, kivisillä ylätasangoilla se on niukempi. Paitsi jotakuta määrää pensaskasvia on täällä myöskin heinää kasvavia tasangoita, mutta näiden keskessä on usein alastomia ja kuivia pilkkuja, joissa ei minkäänlainen kasvisto verhoa alastonta maata. Patagonian eteläosassa muuttuu maa vähitellen metsää kasvavaksi. Siellä alkaa olla havupuita suuremmassa määrässä. Kasvisto tässä osassa maata vastaa melkein lauhkean ja antarktisen (pohjanperäistä vastassa olevan) vyöhykkeen rajaseutuja. Sekä kuusi että mänty kasvaa täällä, vaikkapa lajit ovatkin toisia kuin meillä. Tämä maan luonne esiintyy aina Magellan salmen rannoille saakka. Salmen toisella puolella, s.o. Tulimaassa, on kasvillisuus lähes samanlaista kuin pohjoispuolella, vaikka vähän niukempaa. Monin paikoin alastomat kalliot kuitenkin ovat anastaneet alan, tehden melkein kaikkien kasvien menestyksen mahdottomaksi. Samoin ne ankarat tuulet ja rankat sateet, jotka kaikkina vuoden aikoma pieksävät Tulimaan autioita vuoriselkiä ja yksinäisiä kallionhuippuja, suuressa määrässä estävät rikkaamman kasvullisuuden versontoa näillä köyhillä seuduilla.
Argentinan eläinmaailma on jotenkin rikas eri suvuista ja lajeista, niin hyvin nelijalkaisista ja linnuista kuin kaloistakin. Varsinkin pohjoisissa suurissa metsissä, samoin kuin tasangoilla idässä ja vuoriseuduilla lännessä, on erinomaisen paljon kaikkia eläinlajia. Metsästäjä saa täällä mainion tilaisuuden toimensa harjoittamiseen, joko tahtoo koettaa onneansa suurten villieläinten ajossa metsissä tahi pysyttelee vähemmin vaarallisilla, vaikka riistasta köyhemmillä tasangoilla. Petoeläimiä on niin hyvin kissan kuin koirankin sukuisia. Edellisiä on monta eri lajia panttereita, niinkuin jaguaari, kuguaari ja puniani. Indiaanit nimittävät niitä — ihan väärin — leijoniksi ja tiikereiksi. Leijonaa enempää kuin tiikeriäkään ei esiinny Argentinassa, eikä muuallakaan Etelä-Amerikassa. Nuo monet eri pantterilajit asuvat pääasiallisesti suurissa metsissä, vaikkapa niitä tavataan etempänä etelässäkin, missä metsät jo alkavat vähetä. Niinmuodoin eivät ne ole harvinaisia Córdoba'ssa ja sen läheisissä maakunnissa. Koiran sukuisia eläimiä on maan itäosassa suurien virtojen rannoilla n.k. argentinalainen susi, meidän tavallisen suden sukuinen eläin, sekä myöskin eräs jonkunlainen kettu. Tätä viimeksi mainittua eläintä tavataan ainoastaan Entre Rio'ssa. Karhuja on kahta lajia, joista toinen on koko maassa yleinen, toinen sitä vastoin ainoastaan kauimpana idässä.
Apinoita, jotka täällä ylimalkaan ovat pieniä, tavataan ainoastaan Paraná- ja Uruguay-virtojen sekä niiden lisäjokien rannikoilla kuin myöskin maan koiilis-osassa ja Bolivian rajaseuduissa.
Ne eläimet, jotka yleensä asustavat tasangoilla ja pampaskentillä, ollen siellä sekä indiaanien että valkoihoisten metsästyksen esineinä, ovat etupäässä hirvi ja strutsi. Gamania eli pampashirviä on vielä runsaasti tasangoilla, vaikka niitä on kiihkeästi metsästetty. Strutsia on myöskin paljon sekä villinä että alkuasukkaiden kesyttäminä. Niitä pidetään höyheniensä vuoksi. Etelä-amerikkalainen strutsi on vähän pienempi kuin afrikalainen, eivätkä sen höyhenetkään ole niin kauniita ja kalliita. Väriltään se on ruskeanharmaa. — Muita eläimiä on täällä pampaskaniini hyvin yleinen. Se kaivaa itselleen pitkiä maanalaisia käytäviä ja luo niiden päihin pieniä multakasoja aukon ympärille. Kuten Pohjois-Amerikan prairioilla, näkee pampastasangoillakin kaikkialla näitä pieniä multakasoja, jotka ilmaisevat pampaskaniinien olopaikat. Pampaskaniinin uskollinen seuralainen on eräs pöllölaji, lechuza, kuten sitä Argentinassa nimitetään. Se tavallisesti laskeutuu kaniinien tekemille multakasoille ja pysytteleiksen alituisesti niiden läheisyydessä.
Maan luoteis-osassa, joka jo on enemmän vuorista, asustaa kaksi laamalajia (llama). Tavallinen laama, guanaco, kuten argentinalaiset sitä nimittävät, on helppo kesyttää, ja asukkaat pitävät sitä villojen tähden. Toinen laji, vicuña, joka elää villinä pienissä laumoissa, on häviämäisillään, kun se kalliin villansa vuoksi on ollut asukkaiden innokkaan metsästyksen esineenä. Kesynä se sitä vastoin on Catamarca'n maakunnassa, jossa se nykyään on lain suojeluksessa. Sen hienosta, kauniista villasta tehdään noita kalliimpia ponchos- ja muita pukineita.
Paksunahkaisia Argentinassa tavataan ainoastaan eräs sikasuku, joka tavataan Sierra de Córdoba'n pohjois-osassa, ja tapiiri, joka on ainoastaan virtalaaksoissa ja sielläkin vaan harvoin.
Paitsi tässä lueteltuja nelijalkaisia selkärankaisia eläimiä, on vielä monta muuta vähemmän arvoista. Näitä erilaisia eläimiä ei kuitenkaan ole niin monta eri sukua ja lajia kuin lintuja. Lintuja Argentinassa on kaikenkokoisia ja muotoisia, aina jo mainitusta strutsista ja korkealla Andes-vuorien huipuilla elustelevasta kondorikotkasta pieneen, sateenkaaren väriltä vivahtavaan kolibriin saakka. Näiden etäisyyksien välillä on melkein määrätön paljous lintusukujen muunnoksia. Esim. kotkia ja haukkoja maassa on kaikkialla. Pöllöjä myöskin on suurilukuisesti. Ne oleskelevat pääasiallisesti pampaskentillä, missä niitä onkin jotenkin runsaasti. Tulimaan ja Patagonian rannikoilla on paljon penguinia, lokkia ja muita merilintuja. Mahtava, majesteetillinen albatrossi myöskin viehkuroitsee kallioilla ulkona meressä, eikä sitä ole missään niin runsaasti kuin myrskyisen Cap Hornin luona, jossa sillä on asuntonsa autioilla luodoilla.