Ja äiti huutaa hänelle.
"Tule tänne, poikaseni, tule!"
Ja hän ottaa luumuja taskustaan ja näyttää hänelle.
"Kas tässä! Tässä on sinulle luumuja! Kiiruhda tänne ja tule minun luokseni!"
Hän tulee ja eukko ottaa lapsen polvelleen.
"Hän ei vielä oikein osaa käydä", sanoo Swart. "Hän ei osaa oikein pitää tasapainoa. Se pikkunen on paljon rotevampi".
Ja Dorotea vie pienokaisen iso-isälle ja iso-isä antaa hänen pidellä piippua ja kiikuttaa häntä polvellaan.
"Kuinka viisas ja ymmärtäväinen se on!" sanoo Swart. "Se oikein repii piipun suustani. Kyllä hänestä vielä tulee aika mies, kun kerkii!"
"Sitä minäkin arvelen", sanoo lukkari, "sen minä sanon, Swart, että hänessä on kova luonto. Ajatteles vaan, eilen istui hän minun polvellani ja veti minua niin parrasta, että vedet tulivat silmiin. Sen minä sanon sinulle, Dorotea, että älä sinä anna niiden saada tahtonsa kaikessa, se vaan kehnontaisi niitä".
Dorotea ottaa nyt taas pienokaisensa käsivarrelleen, suutelee hänen pientä suutaan ja taputtelee hänen poskiaan.
Ukko Swart, hän istuu tuijottaa maahan niin syvämietteisen näköisenä, kuin jos hän itsekseen tuumailisi erinomaisen tärkeitä asioita ja hänen ajatuksensa olisivat pitkäin matkain päässä.
Nyt hän taasen kohottaa päätään, hänen vanhoista ryppyisistä kasvoistaan loistaa ilo ja onnellisuus.
"Ei, lukkari", sanoo hän, "sitä en minä luule. Dorotea kasvattaa kyllä lapset hyvin. Katsos vaan Fritsiä!Minäolen lyönyt häntä, äiti on lyönyt häntä, jasinäkinolet tehnyt parastasi, ja kuitenkin meni hänen kasvatuksensa vinoon, sillä kun hänen piti lähteä matkalle ulos maailmaan, oli hän tyhmä nahjus. Eikä siitä matkastakaan ollut hänelle suurta hyötyä — se täytyy minun tunnustaa. Mutta Dorotea, hän on tehnyt Fritsin siksi mieheksi kuin hän nyt on; paljaalla ystävyydellä, kauniilla sanoilla, suudelmilla ja hyväilyillä on hän vasta tehnyt hänestä oikean miehen. Katsos vaan häntä! Dorotea on paljaalla lempeydellä osannut tehdä niin, että minun melkein täytyy hävetä vanhoina päivinäni poikani rinnalla — se matka oli tyhmä juttu, mutta se kuitenkin teki sen, että Frits ja Dorotea saivat toinen toisensa, sentähden älkäämme nyt enää puhuko koko matkasta mitään — vaikka kohta ihmiset laskettelevatkin sukkeluuksiaan sen johdosta, niin laskekoot, ei se meihin koske! Eukkoni ja minä elämme nyt rauhassa ja sovussa, aivan kuin ensimmäisinä hääpäivinämme, ja, naapuri, siitä nyt ei ole kysymystäkään, ettei ne hyvät päivät, joita sinä nyt vietät, ole tulleet sinulle Dorotean, ainoastaan Dorotean ansiosta… Ja katsos vaan poikaa! hänessä sinä voit selvästi nähdä, että se, jonka hyvää Jumala tarkoittaa, sille antaa hän hyvän vaimon!"