Viiteselitykset:
[1] Tässä niinkuin muuallakin on ehkä paras kutsua tätä kappelia Raumaksi eikä Himangaksi, koska kansa enemmin käyttää nimeä Rauma, jos kohta Himanka ja Himango ovat kirjoissa viljeltyjä nimityksiä.
[2] Näemme näiden lukuin ei sopivan yhteen Montgomery'n antamain tietoin kanssa; mutta siitä enemmin kun tulemme laveammalta puhumaan näistä vartiajoukoista.
[3] Siis ei hän tullut, niinkuin Montgomery sanoo, Keralan talon kautta. Hän ei myöskään ollut tullut minkään venäläis-vartiajoukon sivu, kun ei niitä tänne asti ollutkaan; sillä viimeisen vartiajoukon tiedämme olleen Jatkojoen vasemmalla törmällä, jota Spåre väkineen ei olisi voinut lähetä venäjän virstaa lähemmäksi, kun tie Hakuniin eroaa maantiestä tämän matkan päässä Jatkojoen sillasta. — Melkein joka sana Kälviän käymistä olisi itseni saamain tietoin mukaan väärä Montgomery'n historiassa; mutta enemmin pidän uskottavana näiden kahakkain toimijoilta saatuja tietojani ja muita sen aikuisia vanhusten kertomia kuin korotusta halaavan vältvääpelin virka-kertomusta.
[4] Ei ole helppo sanoa, oliko se 14 vai 21 päivä, kuin ei muisteta muuta päivän määrää kuin "lauantai." Luonnon joutumisesta ja toisista pikku seikoista päättäisin päivän 21 päiväksi.
[5] Hänen asumapaikastaan oli sen niminen mäkikin saanut nimensä.
[6] Tässä taas ei ole päivän määrä oikein varma. Asian laita on tässä sama kuin edellistä lauantaita määrätessä. Se vaan on varmaa, että kaikki tämä tapahtui seuraavana perjantaina.
[7] Muudan toinen vanhus sanoi heitä olleen venäjän virstan pituisen matkan täynnä. Sillekin välille jo mahtuisi muutamia tuhansia! Yleisesti sanotaankin heillä olleen käskiänä kenraalin, johon luuloon saamme syytä kohta seuraavastakin.
[8] Tämä näet kävi näin. Carlenius'kin kyllä oli päässyt kirkkoherran vaaliin, vaan ei saanutkaan seurakunnan ääniä, kun ei ollut kappalaisnakaan ollenkaan sen mieleen. Enemmistön huudot sai eräs Lagus. Senpä vuoksi läksi Carlenius ajamaan Lohtajalle, jossa kreivi Klingspor silloin oli. Hän Klingspor'alle valittamaan vaivojaan ja uskotti, kertoman mukaan, vihdoin Klingspor'aa siihen luuloon ett'eivät talonpojat muka sen vuoksi olisi anoneet häntä että aina piti Ruotsin puolta — (hän tosin oli kokenut toimittaa talonpoikia vahtiin, mutta äijät arvelevat hänen silloinkin varoneen enemmin oman omaisuutensa häviötä kuin ruotsin väen tappiota). Haastellen Klingspor'alle näin, saikin taskuunsa avoimen kirjan Kälviän kirkkoherran virkaan. Päivän parin perästä tuli Lagus samoin saamaan valtuuskirjaa virkaansa Klingspor'alta; vaan kun sen jo oli antanut toiselle, sai Lagus "vesissä silmin" palata perheensä luoksi entiseen vähäiseen paikkaansa. Klingspor asetti papin Ullavaankin, ehk'ei se tainnut tapahtua vääryyden kautta. Siis oli tällä ylipäälliköllä — joka, Lohtajan pappilassa istuessaan ruokapöydän ääressä, itkien valitti "nälkään kuolevansa tässä kirotussa maassa" kun ei saatu tuoretta voita pöydälle — aikaa ryhtyä asioihin, joihin hänellä ei ollut mitään tekemistä, kun hän vaan pääsi kuulia, ruutia ja uljuutta ajattelemasta.
[9] Todistuksena siitä, ett'eivät suomen sotajoukot puuttuneet sota-intoa on tuhansien entisten joukossa tämäkin jääkärien toive. Sama merkitys on silläkin tapahtumalla, että useimmat Kälviän sotamiehet palasivat Kalajoelta pois kun valmistaittiin yhä etemmäs pakenemaan. Eräs heistä, nimeltään Fast, oli vihoissaan virkannut: "Lempo lähteköön kenenkään karjanmaita rämpimään, kun ei ollenkaan taistella saa, mutta paeta vaan."
[10] Täältä Jungsund'in kylästä on meillä kertoma, joka kyllä ei tule kehumaan kyläläisten käytöstä, koska julmuus häpäisee isänmaallisenkin työn; muutoinpa olkoon syrjäpiirteenä tämä sodan kauhuihin ja kuvaelmiin. Tännekkin vartomaan Ruotsalaisten maalle astuntoa lähetettiin sotamiehiä. Grönvik'in lasitehtaasen kuuluvalle niemelle, nimeltä Alskatan, oli asetettu 2 miestä; sillä tämäkin mereen pistävä niemeke oli myös välttävä nousupaikaksi. Mainitut 2 miestä, isä ja poika, toinen harmaapäinen, toinen isänsä kukoistus-päivissä, saapuivat puolen yön aikana paikalle. Niemellä oli kalasaunoja, joissa miehet toivoivat saavansa pahanpäiväisen majasian. He sitoivat heponsa kiinni ja kävivät saunaan, jossa kaikki oli pimeää ja hiljaa. Iskettyänsä valkean riisuivat aseensa ja nukahtivat niin nopeaa. Mutta äkkiä herätti heidät kolina. Nyt huomasivat, että heidän kätensä jo olivat sidotut. Näkivät samalla saunassa kolme talonpoikaa, hyljepyssyt käsissänsä; yksi seisoi oven suussa, toiset pyssyjänsä laahasivat. Nähtyänsä vankiensa avanneen silmänsä, vetivät talonpojat heidät lavoilta alas saunan toiseen päähän, asettuen itse toiseen, ja näyttivät selvästi mikä heidän aikomus oli. Wanhus laskeusi polvillensa anoen armoa pojallensa; mutta talonpojat nauroivat vaan, tähdäten kukin nuorukaista. He laukasivat — ja nuorukainen kuoli siihen isänsä silmäin alle. Ehkä isä näki saman uhkaavan itseänsä, ei hän rukoillut enään. Mutta talonpojat veivät hänen niittylle, sitoivat kiinni muutamaan pylvääsen ja ampuivat kaukaa. Kun eivät hämärässä osanneet oikein, eivätkä saaneet ammunnallaan muuta kuin miehen kerran parkaisemaan, juoksi yksi esiin ja hutki vanhuksen päätä pyssynsä ponnella, kunnes meni aivan muodottomaksi. — Nyt lepäävät, kertoo taru, isä ja poika saman niityn povessa, jossa kuolema vanhuksen tavoitti; ja pilatyön tekiät eivät sen enempää enään puhuneet asiasta, ennenkuin vasta rauhan tultua, kun kerran olivat saaneet ruumiit korjuusen vihollisen silmistä.
[11] Tavallista oli, että nyt talonpojat täällä, samoin kuin usein muuallakin tapahtui, kuusen kuorista leikkelivät itselleen valkoisia nauhoja ja kihänkiä. Siten he kaukaa-katsojasta näyttivät säännölliseltä sotaväeltä ja uskottelivat useinkin vihollista siihen luuloon.
[12] Muutoin eivät täällä olleet kasakat ole jättäneet aivan kirottua muistoa jälkeensä, niinkuin ne Närpiöllä ja monessa muussa paikassa. Warsinkin mainitaan heidän antaneen arvonsa kaikelle, minkä tiesivät olevan jotenkaan yhteydessä säännöllisen sotajoukon kanssa. Sen he näyttivät kun esim. ratsastivat erään ala-upsieri K. Westman'in kartanolle Thölbyy'n kylässä. He näet riensivät ensin porstuan vielä suljettua ovea vastaan, tultuansa varhain aamulla sisään. Kaikki nukkuivat, mutta nuori rouva heräsi ja kävi puolipukeissa avaamaan, ei tietäen kuka kolisti. Kasakat töytäsivät häntä vastaan kuumia kirouksia vannoen; muutama nakkasi keihäänsä huoneen toiseen seinäänkin, vihansa todistukseksi. Mutta samassa huomasivat sotamiehen virkapukeen rippuvan naulasta. Kun kysyivät kenen se oli ja rouva sanoi sen olevan hänen miehensä, kerrotaan muutaman sanoneen: "kunnia sotilaan talolle!" ja heidän käytöksensä kaiketi muuttuneen.
[13] Tässä pantakoon semmoinen näytteeksi:
'Talonpojat Närpiön pitäjässä ja Norrnäs'in kylässä ovat allekirjoittaneelle jättäneet seuraavia Keisarillisia Wenäläisiä kaluja, nimittäin:
Hevosia — jotka ovat lähetetyt parooni von Otter'in luoksi … 15.Siloja … 4.Satuloita, kuolaimia ja 3 säkkilöä … 18.Lakkeja … 7.Housuja … 3.Pyrstösulkia … 2.Loimia … 2.Matkalaukkuja … 5.Hevosen pääkopsia … 16.Siloja … 1.Kärryjä … 1.Kattiloita … 1.Sinisiä takkeja … 5.
Sulvasta Heinäkuun 7 p. 1808.
Ad. Fredr. Jakobson,päällikkö (chef) yli Sulvaan asetetun osuuden (commendering)kuninkaallista Jemtlandin rykmenttiä.'
[14] Koska on puhe Korsnäs'in (risti-niemi) kappelista, suotakoon anteeksi, jos asiasta vähän poikkean, haastellakseni sanasen kappelin nimestä. Onpa arveltu Birger Jarl'in astuneen tässä maalle ristiretkellänsä tänne ja niemen saaneen nimensä siitä. Selko asiasta lie vaikea saada nyt enään, ja ainakin yhtä vaikeaa lie saada niemelle ristiretkeläisten maalle-astunta-paikan arvoa. Kansan kesken kulkevat tarut voisivat ehkä vähän valaista seikkaa; sen vuoksi panen tähän ne tarut, joita minulle haasteltiin näistä ajoin. 1:ksi, Yksi juttu on, että ensimäiset ristiretkeläiset olisivat heittäneet muutaman ristin mereen sillä uhrilla, että minne sen vesi veisi, sinne pitäisi kirkko rakentaa. Wesi ajoi sen Moikepään niemeen — tämänkin kylän nimestä on oma juttunsa ja tulee sanoista: muikku, täällä väännettynä moikka, ja pää. Mutta nuo alusta Korsnäs'in nimeä kantavalla niemellä asuvaiset Suomalaiset valtasivat sen Moikepäässä olevilta Suomalaisilta, jotka kuitenkin taas ottivat pois ristinsä. Mutta ennen pitkää valtasivat Korsnäs'iläiset sen vielä kerran, ja pitivätkin sitten, joten kirkko rakettiin heidän niemellensä ja sen alue sai Korsnäs'in nimen. 2:ksi kertovat toiset sen saaneen nimensä seuraavasta tapauksesta: Ruotsalaiset ristiretkellään aikoivat astua maalle tässä niemessä ja siihen rakentaa linnansa, jota varten siihen jo pystyttivätkin merkiksi puu-ristin. Mutta ennenkuin kerkesivät saada mitään toimeen, ajoi heidät rannasta ylen mahdoton myrsky ja vei sinne missä rakentivatkin linnansa, Korsholm'an (risti-saaren) linnan. 3:mas kertomus asiasta on tämä: myrsky oli kerran ajanut Ruotsalaiset tämän niemen nenään, ja sekä pelastuksen kiitokseksi että muistoksi olivat samat istuttaneet tähän ristin, josta sitten niemen nimi. 4:ksi. Neljäs taru kuuluu näin: kaupanmiehiä Närpiöstä hukkui niemen nenään muutamassa myrskyssä; heidän heimolaisensa istuttivat sitten ristin tähän kuni ainakin kuolleitten jälkeen. Nämä tarut kerrottiin Korsnäs'issä minulle, ehkä en uskalla päättää niistä mitään. Olipa se yhdestä tai toisesta syystä, niin rakettiin tähän kirkko, jonka alue sai nimekseen Korsnäs. Mainittu kirkko on vieläkin kuuluisimpia uhrikirkkoja, johon vieläkin, varsinkin merimiehet, uhraavat suurissa hädissään, ja uskovat sen aina auttavan. Sen nimi on Gertrud, sen vaimon jälkeen, joka kerkesi tuoda muka ensi kuorman sen rakennus-aineiksi. — Samalla niemellä, jossa kirkko on, on myös kymmenkunta vuotta sitten löytty laivan pohja ja runko eräästä maatuneesta suosta, joka jo kasvaa pitkiä kuusia. Mutta se on aikaa hävitetty eikä sen muodosta tai muusta saa enään mitään selvää. Myös on samalta niemeltä ennen löytty rautarenkaita, mutta sen enempää ei niistäkään saa selvää. — Mainittavimpia taloin ja paikkain nimiä ovat: Taklax (Takalahti), Sebbfolk (Seppälä), Wiitaniemi, Finnviken, Holtti (Holz?), Ragvald, Juuth, Jugels, Nispers, Maars, Hynick, Msaine, Paitel, Edsviken j.n.e.
[15] Kun näki sodasta pidättäimisen ei käyvän laatuun, astui C. Snickars Norrnäs'ilaisten tahdosta heidän johdattajaksensa.
[16] Tämä monessa kohdassa kummallinen julistus kuuluu suomennettuna näin:
Käsky.
Korkein päällikkö yli Wenäjän keisarillisen sotajoukon, hänen ylhäisyytensä, herra kreivi Buxhoevden on tulleen kirjeen kautta, kirjoitettu 2/20 päivänä v. 1808, antanut minulle tiettäväksi seuraavan asetuksen:
Katsoen siihen kulunkiin, ajan hukkaan, keliriittoon ja kaikkiin hankaluuksiin joita kansannyt voitetussa Suomessaon voittaminen, jos asetuksen mukaan kokoontuisivat taikka emäkirkkoon, taikka kappeleihin vannomaan uskollisuusvalaansa, ja että se sama tähtynä heidän joka pitäjäästä tulleen valiomiehensä kautta, jotka ovat vannoneet valan ja mitkä samoin kuin valtiopäivämiehen valitsemisessa heidän veljensä tähän ovat hyviksi katsoneet, on samasta arvosta ja painosta, kuin jos joka mies erityisesti olisi täyttänyt tämänpyhän velvollisuutensaesivaltaansa vastaan, jonka Jumala on asettanut maata hallitsemaan ja sen ajallisia etuja valvomaan, — toivoen joka tilaisuudessa vähentää heidän kulunkiansa, käyttää mitä mahdollisinta vähimmän heidän maaviljelyksellensä niin tärkeää aikaansa, ja lievittää heidän vaivojansa, poistaen kaikenlaisia hankaluuksia, jotka kohtaavat heidän levollisia askareitansa, tahdon minä tämän kautta vapauttaa jokaisen erityisen rahvaan miehen uskollisuusvalansa vannomisen velvollisuudesta, ja säätää että ainoastansa ruununpalveliat, siltavoudit, tuomarein ja kihlakunnan oikeuksien lautamiehet, kirkossa olevien läsnä-ollessa, saman valan vannovat ja sitte Kaikkivaltiaan Jumalan alttarin edessä ottavat päällensä velvollisuudet, jotka juhlallisimmasti yhdistävät hallitsian hänen alamaistensa kanssa.
Tätä asetusta on siis teidän noudattaminen, sillä käskyllä, että pappiskunnan, kaikkein Närpiön ja Teuvan pitäjissä olevien virka- ja ruununmiesten, teidän itsenne ja kaikkein muiden ruununpalveliain ja sääty-ihmisten vannottua, hyvin tarkkaan valvotte että ne tuomarin ja kihlakunnan lautamiehet, jotka eivät ele vannoneet täällä Waasassa maalle asetettuna määrä-aikana, tulevana Kesäkuun 5 p. Närpiön ja Teuvan pitäjästen kirkoissa vannovat, ja jos, arvelua vastoin, sattuisi ett'ei valiomiestä rahvaan puolesta teidän pitäjistänne lähetettäisi tänne vannomaan tämän kuun yhdeksäntenä-kolmatta päivänä, niin pitää rahvaan nyt heti, ennenkuin vannomista aloitetaan, valita, ja saman valiomiehen tulevan Kesäk. 5 p. vannoa vala yllämainittuin ihmisten kanssa, ja allekirjoittaessaan kirjoittaa, että ovat vannoneet sitä varten valittuina. Waasan Maankanselista Toukokuun 25 p. v. 1808.
M. Wanberg.Hinric Fleege.
[17] Seuraava kuulutus voi valaista paraiten asiaa. Tätä kuulutusta on tuskin koskaan kuulutettu kirkossa; sillä vieläkin on se muutaman talonpojan hallussa eikä sen alle eikä laitaan ole kirjoitettu mitään sen kuuluuttamisesta, joka on tavallista; tuskin sen tuoja näyttikään sitä kellenkään papille, varsinkin jos tiesi sen sisällön. Tämä kummallinen ja Orloff-Denisoff'in suurta älyä ei suinkaan todistava kuulutus kuuluisi suomennettuna näin:
Kuulutus!
Palattuani menneenä eilis-päivänä Närpiön pitäjästä, jonne matkani määränä oli antaa rahvaan vannoa kihlakunnan oikeuden edessä Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisimmasti käskettyä uskollisuusvalaa, on hänen ylhäisyytensä, kenraali j.n.e, korkeakuinen herra kreivi Orloff-Denisoff tehnyt minulle tiettäväksi, miten osa Närpiön pitäjään rahvasta, eli paraasta päästä ne kyläkunnat, jotka ovat meren rannalla eli sen valtatien varrella, joka vie Waasaan, eivät ainoastaan ole kokouneet varustettuina pyssyillä ja muilla aseilla, ja siten pitäneet rikkoa sitä rauhaa ja lepoa, jota Hänen Keisarillisen Majesteettinsa sotajoukot toivoisi kaikkein maan asukasten saavan nauttia, niin kauan kun itse pysyvät rauhallisina eivätkä itse menetä suojeluksen oikeutta, vaan myös että samat kapinalliset ihmiset, vähimmättäkään syyttä ja aivan suotta, ovat rohjenneet saattaa Hänen Keisarillisen Majesteettinsä mainittuihin kyliin asetettuja sotajoukkoja siten että kuuluvat pitävän muutamia vankeudessa ja toisia tappaneenkin. Hänen ylhäisyytensä antaa rahvaan, sen jo luultavasti mielen-malttiin tultua, itsensä ajatella tätä heidän käytöstänsä, koska Hänen ylhäistyytensä on vakuutettu, ett'ei löytyne ketään, joka ei ymmärtäne tätä heidän käytöksensä rikollisuutta.
Hänen ylhäisyytensä käskee siis tässä suhteessa: että jos olisi toivomistakaan lievitystä rangaistuksesta, jonka täytyy seurata tällaista menettelemistä niin pitää:
1:ksi Niitten kyläin, joissa Hänen Keisarillisen Majesteettinsä sotajoukkoja on jotenkin hätyytetty, vangittu tai murhattu, lähettää yksi valiomies joka kylästä hänen ylhäisyytensä luoksi Lapväärtiin, ei ainoastaan tuomaan myötänsä ja antamaan pois niitä pyssyjä ja aseita, joilla nämä kapinalliset kylät ovat olleet varustetut, tai toisin vielä voi kylissä löytyä, mutta myös rukoilemaan armahtamista rangaistuksesta, jolloin heillä voi olla toivoa rangastuksen lievityksestä.
2:ksi Pitää kaikki otetut ja vangitut upsierit ja kasakat taikka heti kohta tuotaman jälleen Lapväärtiin, taikka, jos se ei voi heti tapahtua, Hänen ylhäisyydellensä tiedoksi annettaman, minne ne ovat viedyt, missä ovat ja mistä heidät voi löytää.
3:ksi Pitää ne kyläkunnat nimitettämän, missä kokouksia on tapahtunut ja missä joku majoitettu joukko on otettu ja vangittu. Myös pitää kaikki ne rikoksen alaiset, jotka ovat ottaneet osaa kokouksiin, nimitettämän ynnä paikka, jossa kapina on alkanut, sekä koko mainitun kapinan laita tietää annettaman.
Ne kylät, jotka ovat etämpänä täältä ja joilla on lähempi Waasaan, niille annetaan vapaus tarjoutua herra kenraali Demidoff'in luoksi Waasassa edellämainittuja käskyjä noudattamaan. Sentään on näidenkin loitompana asuvain kyläläisten tuleminen Hänen ylhäisyytensä luoksi kirjallisen kertomuksen kanssa tässä edelläannettuin käskyin täyttämisestä ja noudattamisesta. Lapväärtistä Kesäkuun 29 p. v. 1808.
Fr. Söderlund.
[18] Olla hiippasilla on leikki, joka hyvin vastaa ruotsalaiseen leikkiin: "ge natthugg"; jäädä hiipaksi vastaa ruotsalaisiin sanoihin: "få natthugg", joita tämä mies juuri nyt käytti.
[19] Toiset sanovat vaan yhden miehen asetetun kahdesta ruodusta, pait säännöllisen sotamiehen. En ole ollut tilaisuudessa tarkastaa tätä seikkaa mistään kirjeistä tai muista papereista, ja kun Bladh, näiden asiain historioitsia, sanoo asetetun kaksi miestä ruodusta, olen minäkin pitänyt saman määräyksen.
[20] Eräs pakolainen oli jo vähällä tulla saavutetuksi, eikä tiennyt enään muuta neuvoa, kuin antautua taikka lymytä muutamaan riiheen. Hän päätti koettaa jälkimäistä pelastuskeinoa, ja konttasi riihen alle. Sitä tehdessään hän löysi yhden jo ennestään täällä; mutta ollen itse nuori ja hoikka kontti hän edellistä edemmäs. Kasakat näkivät hänen konttaavan riihen alle, tulivat riihtä tutkimaan ja tekivätkin sen tarkkaan. Lattian alta löysivätyhdenmiehen, se vedettiin esiin ja — murhattiin; mutta se, jota olivat takaa ajaneet, pääsi. — Toiseen riiheen oli ikään kaksi paennut. Kasakat hakemaan; mutta eivät löynneet kumpaakaan; yksi näet oli kontannut pesään, toinen kiivennyt parsille. Kun eivät löytäneet ja tiesivät heidän olevan siellä, niin päättivät savustaa ne sinne. Pikaan sytyttivätkin riihen joka nurkasta, jotta huone pian roimusi ilmivalkeassa. Kun niin valkea liiaksi läheni, täytyi pakolaisten jättää suojansa ja savuun tupehtymästä lähteä ulos. Onnensa ohjissa pääsivätkin tuulen alle, joten paksun ja mustan savun keskeltä pääsivät onnellisesti pois.
[21] Tähän ehkä sopinee panna muutama Ridderhjerta'n kirje, jossa puhutaan tästäkin viipymisestä. Kirjeen enin osa koskee muita näihin liikuntoihin kyllä koskevia asioita. Suomennettuna kuuluu se näin:
Sotasihtierille pää-päällikkyyden luona, korkea-arvoiselle herraD. Monfelius'elle pääkorttierissa.
Herra sotasihtierin kirjeen mukaan, tämän kuun 10 p., jonka eilen käsitin, saan antaa seuraavan kertomuksen: Wiime Heinäkuun alussa, kun sain käskyn lähdyttää itseni pääkorttierissa Uudessa Karlebyy'ssä ja olin sinne lähtemäisilläni Kronprinsen nimisellä aluksella, tuli katteini Edman Sulvan pappilaan toisenlaisen kalun kanssa, jonka hänen omistamalle tilallensa Åminneborg'iin eräs Wenäläis-eversti, nimeltään Jagodin, oli jättänyt; minä otin nämä kalut vastaan, kuni sanottiin, ja vein ne muassani edellä-mainittuun alukseen, kuten Sundom'in kylän talonpojat, jotka soutivat minua tälle alukselle, voivat todistaa. Sulvan pappilasta kuljetettiin kalut mainitun everstin omilla muonavaunuilla, jotka olivat hyvin rikkinäiset ja jätettiin tähän kylään, ollen mahdotonta niitä edemmäs kuljettaa. Kun tulin alukseen, oli siinä eräs kasakkamajuri, joka oli palvellut eversti Jagodin'in rykmentissä, ynnä everstin tulkki ja useampia vangittuja kasakoita, jotka olivat olleet majoitettuja Åminneborg'in tilalla. Heti kalut alukseen saatuamme, sanoi kasakkamajuri itsellään olevan everstin kaluin seassa muutama kuvilla ommeltu takki ja yhdet uudet housut, jonka tulkki todisti; tällä viimeksi mainitulla oli paljon kalua, samoin kuin toisillakin kasakoilla, jotka olivat olleet samaan majoitetut. Luutnantti af Lund, joka oli aluksen päällikkö, aukaisutti kalut ja antoi majurille, tulkille ja muille kasakoille mitä heidän omaa oli; loppu jäi alukseen, pait kaksi Wenäläistä pankon seteliä, yhteensä 120 ruplan arvosta, ynnä yksi avoin kirje, joka oli omassa lakkarissani sekä yksi yksinäinen mytty, sisältävä muutamia hopeisia koristuksia, jotka otin erittäin vastaan katteini Edman'ilta ja jotka pantiin omain kaluini sekaan. Aluksen tultua Uuden Karlebyy'n ulkosatamaan, soudimme luutnantti af Lund ja minä kaupunkiin. Minä kävin kunniatervehdyksillä Hänen Ylhäisyytensä sotamarsalkin luona, ja sain käskyn matkata jälleen Närpiölle ja siellä panna toimeen maan suojelusväen, jota asettamaan kenraali Aminoff'in silloin piti matkata. Lähtiessäni Hänen Ylhäisyytensä sotamarsalkin luota, tapasin kenraali Aminoff'in, joka käski minun heti matkustaa edellä, laittaakseni kyytin hänen tuloansa varten. Siis tulin kiireesti matkaamaan pois, ilman että satuin enempää tapaamaan luutnantti af Lund'ia. Tullessani Sulvan pappilaan, tuolla puolen Waasaa, sairastuin minä, kuni kenraali Aminoff tietää, ett'en 8 päivään pääsnyt matkaamaan alas Närpiölle. Heti kun voimani myöntivät matkustin määräpaikalle ja tulin Heinäkuun 18 p. Finbyy'n sillan luoksi, jossa samana päivänä kirjoitin sisään suojelusväen ja otin päällikkyyden siellä olevain laveain varustusten yli. Seuraavana päivänä eli Heinäk. 19 p., jolloin sain vähän joutoa korttierissani, otin esille luettelon katteini Edman'in antamista kaluista; minä jäljennin sen muistutuksineen ja panin pääkirjan sekä 120 ruplan arvoiset pankon-setelit samaan kuoreen, jossa kirja oli, ja panin kaikki muutaman pöydällä olevan peilin lokeroon, aikoen ensi tilaisuudessa lähettää ne pääkorttieriin. Sitten menin alas varustuksiin, jossa vietin sen yön. Heinäk. 20 p. kello kahden aikana hätyytti vihollinen varjeluslinjaa. talonpojat pakenivat, kuten lähettämässä kertomuksessani mainittu on, ja itseni täytyi paeta luutnantti Melin'in väestään, jonka tiesin olevan tulossa. Palveluspoikani, jonka äsken olin ottanut palvelukseeni, makasi korttierissa kirkkoväärtin kanssa; hän herätettiin yht'äkkiä ja kiireimmittäin kokoili hän minkä kerkesi, ja tietämättä tietä, jota minä peräysin, ajoi hän erään ämmän kanssa rantatietä 8 peninkulmaa Maalahden pappilaan, koska minä taas peräysin tykkineni uutta Waasan tietä. Pojan palatessa varustuksiin kaipasin muutamia kalujani ynnä pöydällä muutamassa sopessa ollutta peiliä, jonka lokerossa ennen mainitut paperit ja rahat olivat; poika muistaakin tarkkaan itsensä unhottaneen peiliä. Eräs ämmä, ainoa kotona olija vihollisten tullessa, kertoi, jotta 15 tai 20 minuuttia poikasen matkustettua oli 3 kasakkaa tullut kartanolle ja heti astunut huoneesen, jota olin asunut; sittemmin olivat tulleet pieksemään häntä ja pakoittaneet häntä kantamaan kaikenlaista, jota ämmä hädissänsä ei tiennyt mitä se oli. Siis joutui arvattavasti rahat, kirjeen ja muun kalun kanssa, vihollisen käsiin. Sitten oli minulla joka silmänräpäys niin paljon tekemistä minulle suotuun luottamuksen kuuluvista askareistani, ett'ei minulla ole ollut aikaa, ja jos joskus olisi ollut aikaakin, niin kunnian saattaa Hänen Ylhäisyytensä tiedoksi tapahtuman kysymyksessä olevien kaluin kanssa, jotka olin ottanut vastaan katteini Edman'ilta. Heti tultuani Lapväärtiin, käsitin kirjeen v. maaherra von Schantz'ilta ynnä muistutuksen lähettää pääkorttieriin mainitut tavarat; niin kerkeään kuin aika myönti kirjoitin kirjeen katteinille ja tähdistön jäsenelle Ulfsparre'lle, joka on Hänen Ylhäisyytensä adjutanttina ja jota minun on kunnia tuntea; siinä lähetin luettelon muistutuksinensa joka kappaleesta; sitten kerroin kirjeessä koko tapahtuman ja pyysin saada tiedon Hänen Ylhäisyytensä lauseesta rahoista ynnä kenelle mytty pitäisi annettaa. Ellei parooni y.m. Ulfsparre'lla ole lähettämä luetteloni tallella, lähetän toisen samanlaisen heti kun tapaan pataljoonan tavarakuormat, joka nyt kuuluu kulkeneen Kokkolan sivutse; sillä palveluspoikani tietämättömyydestä olopaikastani ei minulla nyt ole kapineitani luonani.
Dörra Grip'istä Syyskuun 19 p. 1808.
Fr. Ridderhjerta.
[22] Toinenkin juttu hänen koirasilmäisyydestänsä on, että häntä väkisin vaadittiin kerran lukukinkereille, jonne hänen viimein täytyi mennäkkin. Pappi häneltä kysyy: "onko monta pääkappaletta katkismuksessa?" Pihl arvelee tuota tuohon ja tiuskuu papille: "saanko minäkin kysyä teiltä?" Kun pappi lupaa sen, niin Pihl kysyy: "onko monta ruuvia kiväärin lukussa?" ja kun pappi ei osannut sanoa, läksi nauraen pois, arvellen että kummallakin on omat tietonsa.
[23] Hän kun puhui ruotsia, sanoi "koket" eli "kokon" (keitos), joka puheenparsi merkitsee samaa kuin tusina eli 12.
[24] Bladh kertoo talonpojan hirtetyn tässä; mutta siinä ei liene perää, kun ei siitä tiedetä enään ensinkään ja asia kerrotaan enimmästi näin.
[25] Hän itse oli vähällä joutua heidän ammuttavakseen, kun ensi silmäyksessä aivan näytti vaatteistaan ja asustaan kasakalta; mutta aikanaan sattui joku tuntemaan tämän etukynnessä pakenevan päällikön.
[26] Mistä Bladh on saanut asiainsa määräykset varsinkin tässä kohdassa, en voi ymmärtää. Ensinnäkin kun sanoo Thesslöf'in miehiä 100 sotamieheksi, ehkä jokainen, joka on ollut läsnä tapahtumassa, sanoo niitä olleen vaan 50. Toinen Kumma on, kun sanoo 10 talonpoikaa asetetun joka sotamiehen väliin, sillä useimmat sanovat kaksi vaan pannun väliin ja joku väittää vaan joka toisen miehen olleen talonpojan.
[27] Tässä näkee, että vaan vähin osa oli ensimäisten apua pyytävin joukossa. En tiedä oikein, mitä Närpiö sai, ja mitä luvattu oli — ei näet annettu niin paljoa kuin luvattiin. — Bladh'ille esimerkiksi lupasi itse keisari 26000 ruplaa hop., mutta vasta hänen kuoltuansa sai hänen poikansa 15000 ruplaa pankkoa lainaksi la'illista korkoa vastaan.
[28] Fahlander oli jo ennen tarkoin tutkinut, oliko vihollisilla tässä tykkiä. Miehensä vakuutti ei olevan; mutta Fahlander ei tahtonut sittenkään uskoa, vaan kiisti häntä "Jumalan tähden" puhumaan totta; sillä "muuten ollaan hukassa." Ehkä mies koki kiistää ja vakuuttaa itsensä tietävän, ett'ei ole vihollisilla semmoista asetta, niin ei uskonut oikein sittenkään; mutta vaati miestä muassaan rynnistämäänkin, jotta siitäkin näkisi, tokko tuo uskaltaisi. Mies ei tahtonut ensin tulla, mutta tuli vihdoin kun F. sanoi: "tule pois, ei ne sinua tapa paremmin kuin muitakaan."
[29] Kun ei kuulat sattuneet Suomalaisiin ja kun hän itse hosuen miekallaan ja väliin syljeskellen järkähtämättä vaan kulki edellensä, luultiin Fahlanderin olevan lumotun rautaa vastaan, samoin kuin Wenäläiset luulivat eversti Eek'istä, jolla myös oli tapana hosuen miekallaan ja syljeskellen käydä joukkonsa edessä. Kun Eek kerran kuljetti mustaa pässiä troski-vaunuinsa alla, niin luulivat tätä näkevät Wenäläiset, että hänellä nyt oli itse paha-henki muassaan, jonka kanssa oli muka käynyt liittoon heitä vastaan. Muutoinkin piti moni Eek'iä uljuutensa vuoksi mahtavimpia velhoja olleen. — Everst-luutnantti v. Fieandt'ista sanotaan samoin, että oli lumottu rautaa vastaan. Eräs vanhus kertoi kieltämättömänä totena, kuinka hänen nähtiin tappelun Lintulahdessa päätettyä pudistavan vaatteistaan "vihollisen luotia kuni herneitä", jotka olisivat kaikki pysähtyneet hänen vaatteisinsa.
[30] Hoskarin talon kohdalle päästyä, tahtoivat viholliset häntä taikka tunnustamaan tunnustamattomiakin, taikkapa himosivat muutoin rääkätä häntä. He pystyttivät kaksi pylvästä Riitalahden mäelle, panivat niiden päälle orren hirttääksensä hänen. Mikä kuitenkin syynä ollut, kun eivät hirttäneetkään, vaan läksivät viemään häntä edellensä, pitkittäin rääkkäyksiänsä.
[31] Blomstedt kirjassaan "Kapina Kauhajoella" sanoo Inberg'in olleen aivan syyttömän talonpoikain vehkeisin ja mainitsee viisaustieteen kokelasta Salomon Hanelles'ta ja nimismies Ovist'iä yllyttäjiksi. Sepä voi ehkä olla niin, varsinkin kun Blomstedt on ollut Kauhajoella ja siis tilaisuudessa asiata paremmin tutsimaan; mutta en ole siltä epäillyt ottaa korviini täkäläisten äijäin luuloa asiasta, joka näyttää, ett'eivät ainoastaan Wenäläiset pitäneet Inberg'ia syynalaisena.
[32] Katso "Kapina Kauhajoella", sivu 16, rivi 3.
[33] Nämä tässä julkaistut tiedot kyllä eroavat Blomstedt'inkin kertoelmasta samoista tapauksista (ks. "Suomi" 1857); mutta panen ne kuitenkin tähän, ehkä en uskalla itsekään väittää heidän olevan Blomstedt'in antamia tietoja oikeampia: erityiset sanomamiehet ja asian näkiät ovat saaneet erinäisyydet matkaan. Kolme vanhusta, joista kaksi sanoi olleensa tappeliain joukossa, kertoi minulle asiat näin, kun tässä mainitsen.