"Hänet uskon sinun hoivaasi, veikkonen. Flandriassa käydään sotimaan, ja sinä viet hänet sinne; pelkään, että pitempi oleskelu Bloisin lähistöllä voisi koitua vaaralliseksi hänen nuorelle sydämelleen. Ota hänet mukaasi ja kasvata hänestä urhea ja uskollinen mies kuten itsekin olet."
"Jollen enää saa pitää sinua kumppaninani, Atos", vastasi d'Artagnan, "niin saan siis kuitenkin seurustella tuon herttaisen vaaleakutrisen kanssa; ja vaikka hän onkin vain lapsi, kuvastuu hänessä täydellisesti sinun sielusi, parahin veikkonen, joten minusta tuntuu aina, että sinä olet lähelläni saattamassa ja tukemassa minua."
Kaikki neljä ystävystä syleilivät toisiaan kyynelsilmin.
Sitten he erosivat tietämättä, tapaisivatko enää koskaan toisiansa.
D'Artagnan palasi Portoksen kanssa Tiquetonne-kadulle; jälkimmäinen oli yhä mietteissään ja yritti muistutella, kuka se mies oli, jonka hän oli surmannut. Heidän saapuessaan la Chevrette-hotellin edustalle oli paroonin ratsu lähtökunnossa, ja Mousqueton istui jo satulassa.
"Kuulehan, d'Artagnan", esitti Portos, "pane pois miekka ja tule minun kanssani Pierrefondsin, Bracieuxin tai Vallonin linnaan; siellä vanhenemme yhdessä, tarinoiden tovereistamme."
"Ei, kiitos!" kieltäysi d'Artagnan. "Hitto, kohdakkoin alkaa sotaretki ja minä tahdon olla mukana! Toivon voittavani siitä jotakin."
"Miksi siis toivot yleneväsi?"
"Ranskan marskiksi, hiisi vieköön!"
"Kah, kah!" äännähti Portos katsellen d'Artagnania, jonka mahtailuun hän ei ollut koskaan saanut oikein totutuksi.
"Tule mukaan, Portos", ehdotti d'Artagnan, "niin teen sinusta herttuan."
"Ei", epäsi Portos, "Mouston ei enää välitä sodista. Minulle on sitäpaitsi järjestetty suurenmoinen tervehdysjuhla, joka saa kaikki naapurini pakahtumaan kateudesta."
"Ei sitten auta", virkkoi d'Artagnan, joka tunsi uuden paroonin turhamaisuuden. "Näkemiin siis, veikkonen!"
"Näkemiin, kapteeni!" vastasi Portos. "Sinä tiedät olevasi aina tervetullut paroonikuntaani, kun tahdot pistäytyä katsomaan minua."
"Kyllä tulenkin sotaretkeltä palatessani", lupasi d'Artagnan.
Ystävykset puristivat toistensa kättä jäähyväisiksi. D'Artagnan jäi ovelle seisomaan, seuraten kaihomielisin katsein Portosta tämän etääntyessä.
Mutta kahdenkymmenen askeleen päässä Portos pysähtyi äkkiä, löi otsaansa ja pyörsi takaisin.
"Nyt muistan", hän sanoi.
"Mitä?" kysyi d'Artagnan.
"Kuka se kerjäläinen oli, jonka tapoin."
"Kas, niinkö? Kuka hän siis oli?"
"Se vietävän Bonacieux."
Ja peräti hyvillään siitä, että mikään ei enää painanut hänen mieltään, Portos läksi jälleen Mousquetonin luo ja katosi tämän kanssa kadunkulmasta.
D'Artagnan pysyi tovin liikkumattomana ja mietteissään. Sitten hän kääntyi ja näki sievän Madeleinen, joka seisoi kynnyksellä d'Artagnanin uudesta arvoasemasta huolissaan.
"Madeleine", sanoi gascognelainen, "anna minulle nyt alakerran huoneet; muskettikapteenina täytyy minun edustaa arvoani. Mutta pidä yhä varallani se viidennen huonekerran kamari; ei tiedä, mitä voi sattua."
[1] D'Artagnanin käynnistä Richelieun luona — kts. johdantoa.
[2] Tiedetään että Mazarin, joka ei ollut vastaanottanut avioliitolle esteellisiä papillisia säätyarvoja, oli vihitty Itävallan Annan kanssa. (Katso Laporten ja pfalzilaisprinsessan muistelmia). —Tekijä.
[3] Rouva de Mottevillen muistelmat. —Tekijä.
[4]Livrevastaa markkaa,pistolekymmentä. —Suom.
[5] Tavallisten rikollisten teloituspaikka. —Suom.
[6] Richelieun sepittämä viisinäytöksinen murhenäytelmä. —Suom.
[7] Ranskaksifronde.
[8] Geusit (les gueux, kerjäläiset) olivat kansanpuolueena Alankomaiden kärsiessä Espanjan herruuden sortoa. —Suom.
[9]Monsieurmerkitsee puhuttelusanana: "hyvä herra", mutta arvonimenä se on kuninkaan lähimmällä veljellä, — tässä romaanissa sedällä, Orleansin herttualla. —Suom.
[10] Kanelilla, sokerilla ja mausteilla höystettyä viiniä.
[11]Lieuevastaa alkuaan vajaata puolta penikulmaa. —Suom.
[12]Mousquetonon suomeksi musketti. —Suom.
[13]Mademoiselleon neiti,madamerouva.Suom.
[14] Kuvanveistäjä, jonka luoma ihannenainen sai elon. —Suom.
[15] Kardinaalin asuun kuuluu punainen kauhtana. —Suom.
[16] "Hätäpäärynä" oli verraton suukapula; se oli mainitun hedelmän muotoinen, työnnettiin suuhun ja laajennettiin joustimensa avulla siten, että leukapielet tulivat mahdollisimman ammolle. —Tekijä.
[17] Hotelli merkitsi entiseen aikaan yksityistä, tavallista komeampaa asuinrakennusta. —Suom.
[18] Isä Vincent oli kuningattaren rippi-isä.
[19] Sitten Scarronin puoliso ja leskeksi jäätyään kuninkaan puoliso (madame de Maintenon). —Suom.
[20]La Cour des Miracles, Pariisin kerjäläisten kokouspaikan nimi.Suom.
[21] Alas Mazarin!
[22] Muistakaa!
[23] Englannin kuningas Edward IV tuomitsi v. 1478 kuolemaan veljensä Georgen Clarencen herttuan: saaden itse valita kuolintapansa tämä ylimielisesti ilmoitti haluavansa tulla hukutetuksi mieliviiniinsä malvasiriin. Siitä järkyttävä kohtaus Shakespearen "Rikhard III:ssa." —Suom.
[24] Ainoastaan itse on hyvä palvelija. —Suom.
[25] Teloituspaikka Pariisissa. —Suom.
[26] Salaluukun kattama vankiluola; siihen suistetaan ne, joista haluttiin päästä eroon huomaamattomasti. —Suom.