Kehnouden merkki on kuluttaa paljon aikaansa pelkästään ruumiinsa asioitten huolehtimisessa, niinkuin ylettömässä urheilussa, ylensyömisessä ja -juomisessa ja muussa eläimellisten tarpeitten tyydyttämisessä. Näitä on tehtävä sivumennen, vaan kaikki toimintamme on tähdättävä henkisen puolemme huolehtimiseen.
Jos joku tekee sinulle pahaa tai puhuu sinusta pahaa, niin se tapahtuu siinä uskossa että hänen sopii niin menetellä. Eihän ole niin ollen mahdollista, että hän seuraisi sinun käsityksiäsi eikä omiansa. Jos hän näin ollen on harhaantunut käsityksissään, niin hän siitä saapi itse kärsiä vahingon, niinkuin joutuu petetyksikin. Sillä jos joku otaksuukin vaikeatajuista asiaa, joka on tosi, vääräksi, ei siitä totuus kärsi, vaan se, joka on totuudesta erehtynyt. Näistä periaatteista lähtien sinä siis tyynesti kärsit soimaajaa ja lausut kussakin tapauksessa: niin on hänen mielestänsä.
Jokaisessa asiassa on kaksi kantaa: toinen, joka on siedettävä, toinen, joka ei ole. Esim. jos veljesi tekee sinulle väärin, älä ota asiaa siltä kannalta, että hän tekee väärin, sillä tämä on hänen kantansa, sietämätön, vaan mieluummin siltä kannalta, että hän on veljeni, kasvinkumppanini; silloin omaksut asiasta sen näkökohdan, miltä se on siedettävä.
Nämä päätelmät eivät ole oikeita johtopäätelmiä: minä olen rikkaampi kuin sinä, siis olen sinua parempi; minä olen puhetaitoisempi kuin sinä, siis olen sinua parempi. Seuraavat päätelmät sen sijaan soveltuvat yhteen: minä olen varakkaampi kuin sinä, siis on minun omaisuuteni suurempi kuin sinun; minä olen puhetaitoisempi kuin sinä, siis on minun puhetaitoni parempi kuin sinun. Mutta sinä itse et ole rikkautta etkä puhetaitoa.
Kun joku kylpee kiireesti, älä sano: huonosti, vaan sano: kiireesti. Kun joku juo paljon viiniä, älä sano: pahasti, vaan sano: paljon. Sillä ennenkuin tunnet hänen tekonsa perusteen, mistä tiedät onko se huonosti tai pahasti? Näin menetellen et joudu päättelemään toisten mielialoja vain näennäisistä seikoista, vaan täysin niitä tajuamaan.
1. Älä missään nimitä itseäsi tietoviisaaksi, äläkä asianymmärtämättömien joukossa paljon juttele tieteellisistä asioista, vaan toimi tieteen ohjeitten mukaisesti. Niinpä älä pidoissa puhu kuinka tulee syödä, vaan syö niinkuin tulee. Sillä muista kuinka Sokrates kaikkialla karttoi huomion herättämistä, niin että kun jotkut tulivat hänen luoksensa tahtoen, että hän suosittaisi heitä tietoviisaille, hän itse heidät saattoi perille: siihen määrään sieti hän sivuuttamista.
2. Ja jos asianymmärtämättömien joukossa tulee puheeksi jokin viisaustieteellinen väitelmä, ole sinä enimmäkseen vaiti, sillä on suuri vaara, että heti syökset suustasi, mitä et ole sulattanut. Ja jos joku sinulle sanoo, ettet tiedä mitään, etkä sinä siitä ole närkästynyt, tiedä silloin päässeesi opin työn alkuun. Eiväthän lampaatkaan tuo ruohoja paimenillensa osoittaaksensa paljonko ovat syöneet, vaan rehun sulatettuansa sisässä tuovat ulkona villoja ja maitoa. Niin älä sinäkään asianymmärtämättömille tyrkytä viisaustieteen sääntöjä, vaan niistä sulautuneita tekoja.
Jos olet järjestänyt ruumiisi hoidon yksinkertaiseksi, älä siitä ylvästele, ja jos juot vain vettä, älä joka tilaisuudessa julistele olevasi raittiusmies. Ja jos tahdot karaista itseäsi vaivoihin, tee se itsesi tähden eikä ihmisten tähden. Älä kylmiä kuvapatsaita halaile [karaistumisesi näytteeksi], vaan jos sinun joskus on kovin jano, ota kylmää vettä suuhusi, sylje se sitten pois äläkä kerro kellekään.
1. Sivistymättömän tapa ja tunnus on, että hän ei koskaan odota hyötyä tai vahinkoa itseltänsä, vaan ulkopuoleltansa. Viisaan tapa ja tunnus on odottaa saavansa kaiken hyödyn ja vahingon itseltänsä.
2. Edistyneitten merkkejä on: ei moiti ketään, ei kiitä ketään, ei panettele ketään, ei syytä ketään, ei puhu itsestänsä mitään, että hän muka jotakin olisi tai jotakin tietäisi. Kun häntä häiritään tai estetään, syyttää hän siitä itseänsä, ja jos joku häntä kiittää, nauraa hän itsekseen ylistäjäänsä, ja jos joku moittii, ei hän ryhdy puolustautumaan. Niinkuin taudista toipuva hän käyskelee varoen häiritsemästä tointumistansa, ennenkuin on saanut vakavuuden.
3. Hän hillitsee kaikki himonsa, kääntää inhonsa vain siihen, mikä meidän vallassamme ollen on vastoin luontoa, hän noudattaa kaikinpuolista itsensä hallitsemista, huolimatta näyttääkö hän hullulta tai tietämättömältä. Sanalla sanoen: hän on varuillaan itseänsä vastaan ikäänkuin viholliselta ja väijyjältä.
Jos joku kerskailee ymmärtävänsä ja osaavansa selittää Khrysippoksen kirjoja[1], sano sinä itsellesi, että ellei Khrysippos olisi kirjoittanut epäselvästi, ei tällä olisi mistä kerskailisi. Mutta mitä tahdon minä? Tahdon oppia tuntemaan luontoa ja sitä seurata. Kysyn siis: kuka siihen osaa neuvoa? Ja kuultuani Khrysippoksen osaavan, käyn hänen kirjoihinsa; mutta en ymmärrä hänen kirjoittamiansa: etsin siis selittäjää. Ja tähän asti ei ole yhtään mitään ylvästeltävää. Mutta kun löydän selittäjän, seuraa, että tulee noudattaa neuvoja, ja tämä yksin on ylhäistä; sillä jos ihailen vain juuri selitystä, mikä muu minusta on tullut kuin kielimies viisaustieteilijän sijasta? Se vain eroa, että selitän Khrysipposta enkä Homerosta. Kun siis joku käskisi minun hänelle selittää Khrysipposta, saisin ennemmin hävetä, kun en voisi osoittaa hänelle sanojen mukaisia ja sanojen kanssa sopusointuisia tekoja.
[1] Zenon oppilas, stoalainen tietoviisas, oli kirjoituksissaan paikoittain varsin vaikeatajuinen ja hämäräperäinen.
Mitä elämänohjeita omaksut, seuraa niitä niinkuin lakeja, pitäen jumalattomuutena niiden rikkomista. Mitä tahansa sinulle sen johdosta sanottaneenkin, älä siitä huoli, se ei enää satu sinuun.
1. Kuinka kauvan olet päättämättä sitä, että sinä olet arvokas osallinen kaikkein parhaimmasta ja että et missään saa tehdä vastoin järjen ratkaisua? Olet saanut ohjeet, joihin sinun tulee perehtyä ja joita jo olet noudattanut. Millaista muuta opettajaa vielä odotat, jolle lykkäisit parannuksentekosi? Et sinä ole enää nuorukainen, vaan täysi mies. Jos nyt jatkat huolettomuutta ja hidastelua ja aina vain aiot aikomistasi ja lykkäät päivästä päivään itsestäsi huolehtimisen, niin huomaamattasi jäät edistymättä ja elät ja kuolet taitamatonna.
2. Pidä siis itsesi jo arvollisena elämään täyden ja edistyväisen miehen elämää, ja olkoon rikkomattomana lakinasi se mikä näyttää parhaalta ja oikealta. Ja jos sinulle tapahtuu jotakin vaivalloista tai mieluista, kunniakasta tai kunniatonta, muista, että nyt on taistelu, nyt jo on Olympian kilpa eikä sitä enää sovi siirtää tuonnemmaksi, ja että yhdestä päivästä ja yhdestä seikasta riippuu edistymisesi elämä ja kuolema.
3. Sillä tavalla Sokrates kohosi korkealle, että hän kaikissa kohtaloissaan seurasi järkeä. Sinäkin siis, vaikka et suinkaan vielä ole Sokrates, olet velvollinen elämään niinkuin se, joka tahtoo olla Sokrates.
1. Viisauden ensimmäinen ja välttämättömin perussääntö on periaatteiden käyttäminen, esim. että ei saa valhetella. Toinen on niiden todistaminen, esim. minkätähden ei saa valhetella. Kolmas on näiden molempien vahvistaminen ja selventäminen, esim. minkätähden tämä on todistus, mikä on todistaminen, mikä johtopäätös, mikä vastaväite, mikä totuus, mikä valhe.
2. Kolmas perussääntö on niin ollen välttämätön toisen tähden, toinen ensimmäisen, mutta välttämättömin, ja jossa pitää pysähtyä, on ensimmäinen. Mutta me teemme päinvastoin: viivymme kolmannessa ja kaikki harrastuksemme kiertää siinä emmekä yhtään välitä ensimmäisestä. Sentähden myös valhettelemme, mutta olemme valmiit todistamaan, että ei saa valhetella.
Joka tilaisuudessa tulee olla mielessä nämä ohjeet:
"Mua johda, jumaluus ja sallimus, kuin vain te määrännettekin: halusta seuraan — jos en tahdokaan, mun pahan, kurjan seurattava on!"[1]
[1] Säkeet ovat stoalaisen tietoviisaan Kleantheen, Zenon oppilaan (synt. n. 300 e. Kr.).
"Säveesti kohtaloon ken alistuu,hän viisas on ja tuntee taivaan lait."[1]
[1] Eräästä Euripideen (484—406) näytelmästä.
Ja kolmanneksi:
"Oi Krito, jos jumalat hyväksi näkevät, tapahtukoon niin.[1] Anytos ja Melitos, syyttäjäni, saattavat minut tosin tappaa, mutta eivät voi minua vahingoittaa."[2]
[1] Sokrateen sanoja Platonin vuoropuhelussa "Krito".
[2] Sokrateen sanelma Platonin kirjoittamassa "Sokrateen puolustuspuheessa".