Miehet menivät, turpa höyryten. Ukkikin oli sytyttänyt sikarinsa.
--Kalle, kuulehan ... pistä tuo taskuusi ja pureksi heitä mennessäsi.
--Mitä tässä on?
--Ilman vain ... karamelleja vähän ... pilanpäiten ... ota....
Kalle otti ... ottipas. Se nyt sitten vasta on poika ... kukahan olisi toinen tehnyt niinkuin hän?... Ja Helga myös ... niin arkatuntoisia ja toisellaisia kuin muiden ihmisten lapset. Minä olen mitätön ja sokea ja käsittämätön.... Kyllä sillä on kaunis ääni tuolla opettajattarella.
Ja Söderlingskakin huilahutti pöytää pyyhkiessään virrenvärssyn, minkä sattui muistamaan:
Ihminen, miks kerskailet,Tomu, tuhka olet vaan!
... Olisi se ollut tupsaus, jos kätkettiin paalit ja rahat ja naapuri antoi kiukuissaan ilmi ... ja rupesivat meitä epäilemään ja meiltä etsimään ... mutta oli toki varjelijansa.
Ja kuppeja pestessään huilahutti hän toisen värssyn:
Ah, autuas, ken armostaSaa pahat tekons' anteeks,Se, jonka syytä, jumalaEi anna tulla kanteeks'.
--Voi, voi sentään, kuinka sen ihmisen sitten on helppo olla, jolla on puhdas omatunto!