Yhdestoista kohtaus.
H. Bärttylin. H. Wilhelm (tuotuna sotamiehiltä).
H. Bärttylin. Noh! Te olette siinä. Tiedättekös miksi olette vangittu? herra Wilhelm.
H. Wilhelm. Tiedän. Se konna Antti sanoo olevansa kuollut.
H. Bärttylin. Hän sen on ihan totuudessa. Minä näin sen äsken itse. Ja te olette tunnustaneet tekonne.
H. Wilhelm. Helvetissä!
H. Bärttylin. Noh! Minulla on teille yksi ehto. Te voitte sillä päästä koko asiasta, ja palata vapaudessa kotiinne.
H. Wilhelm. Jos se on minun tahdossani, niin hyvästi sitte. (Lähtee menemään vaan vartiat pidättävät).
H. Bärttylin. No noh! Odotelkaa. Tässä on kysymys jos te rakastatte paremmin naittaa poikanne tahi itse tulla hirtetyksi.
H. Wilhelm. Kaunis ehto! Minä en rakasta enemmän yhtä kuin toistakaan niistä.
H. Bärttylin. Minä sen teille selitän. Te olette tappaneet paimenenne, eikö se ole tosi?
H. Wilhelm. Minä olen häntä lyönyt. Jos hän on siitä kuollut, se on hänen oma syynsä.
H. Bärttylin. Ei, ei, se on teidän; kuulkaa. Herra Patelinilla on tytär, kaunis ja sievä.
H. Wilhelm. Niin, ja lisäksi yhtä köyhä kuin hän itse.
H. Bärttylin. Teidän poikanne häntä rakastaa.
H. Wilhelm. Ja mitä se minuun koskee?
H. Bärttylin. Sen kuolleen morsian luopuu kanteestansa, jos te suostutte poikanne naimiseen.
H. Wilhelm. Vaan minä en siihen suostu.
H. Bärttylin (vartioille). Viekää hän vankeuteen.
H. Wilhelm. Vankeuteenko, menkää hiidelle. Laskekaa minua edes kotiini sanomaan etteivät minua tarvitse sinne odottaa.
H. Bärttylin (vartioille). Elkää laskekaa häntä karkaamaan.
Kahdestoista kohtaus.
H. Patelin. H. Bärttylin. H. Wilhelm. Vartiat.
H. Patelin (hiljaan herra Bärttylinille jättäin sille paperin). Tässä on se kontrahti.
Kolmastoista kohtaus.
Kati. Waltter. Henrika. H. Patelin. H. Bärttylin. H. Wilhelm.H. Patelin. Vartiat.
H. Patelin (herra Wilhelmille). Herra, minun koko pereeni on valmis auttamaan teitä kovassa onnessanne.
H. Wilhelm. Mitkä kiuasasteliat!
H. Bärttylin. Noh! tässä nyt ovat teidän kaikki riitaveljet, selittäkää pian tahdotteko te päästä asiasta.
H. Wilhelm. Tahdon.
H. Bärttylin. Kirjoittakaa liiton ala.
H. Wilhelm. En ensinkään! minä en tahdo siitä tietää.
H. Bärttylin. Viekää vankeuteen, jalat rautoihin.
H. Wilhelm. Jalatko rautoihin? Jumalani! miten te sen tekisitte?
H. Bärttylin. Se ei ole vielä siinä, minä rupeen heti tutkimaan.
H. Wilhelm. Tutkimaanko?
H. Bärttylin. Niin tutkimaan, laillisesti tutkimaan, ja sen perästä minä en voi muuta kuin antaa teidät hirttää.
H. Wilhelm. Hirttää? armoa!
H. Bärttylin. Pankaa sitte ala nimenne; jos vähänkään epäilette niin te olette hukassa, minä en silloin voi teitä pelastaa.
H. Wilhelm. Noh! Jumalan armo!
(Kirjoittaa alle).
H. Bärttylin (hänen kirjottaissa). Minä olen kuullut erään kuuluisan lääkärin sanovan, että päähän lyönti on vaarallinen kuin hitto. (Ottaen vastaan sen alakirjoitetun paperin). Noh, nyt se on hyvä. (Antaa sen Patelinille). Minä viskaan nyt tuleen koko jutun, ja toivotan teille onnea!
H. Wilhelm. Niin, minä olen tänään tainnut tehdä hyvän kaupan!
H. ja R. Patelin. Onnea kaupallenne.
H. Wilhelm (molemmille). Te saitte sen huokialla hinnalla,
Waltter (Wilhelmille). Isäni, minä en sitä tunnusta.
H. Wilhelm. Mene hiidelle.
Henrika (Wilhelmille). Herra, minä olen teille vihainen.
H. Wilhelm (Henrikalle). Ja minä myös teille.
Kati (Wilhelmille). Mitä te annatte minulle palkinnoksi sulhasestani?
H. Wilhelm (Katille) Lampaat jotka hän varasti.
Neljästoista kohtaus.
Entiset. Kaksi talonpoikaa. Antti. (Kaksi talonpoikaa tuovatAntin uhaten sitä ruoskalla. Hän säikäyttää jokaisen).
Yksi talonpoika (Antille). Astu!
Antti. Armahtakaa!
Toinen talonpoika. Astu!
Antti. Armoa!
H. Wilhelm. Sen petturi, sinä et olekaan kuollut? Minä kuristan sinun, se ei maksa minulle yhtään enemmän.
(Antti lankee polvilleen).
H. Bärttylin (pidättää Wilhelmiä). Odottakaa. (Talonpojille). Mistä tämä kummitus tulee?
Yksi talonpoika. Me löysimme tämän varkaan meidän heinäladosta, jonka tähden nyt tuomme hänet oikeuteen.
H. Bärttylin (Antille, koetettua käsillään sen päätä, josta kääre on pois). Hitoilla! Eihän sinulla ole mitään haavaa päässä!
Antti (itkein). Minä sen tunnustan, ei mitään haavaa.
H. Bärttylin. Mitä se sitte oli jota minulle näytettiin tohtorin vuoteella?
Antti (itkein). Se oli vasikan pää.
H. Wilhelm (Patelinille). Noh! koska hän ei olekaan kuollut, antakaa minulle liittokirjaki takaisin, minä vaadin sen.
H. Bärttylin. Se on oikein.
H. Patelin. Niin kyllä, kun vaan maksatte minulle luovumaisia kymmenen tuhatta markkaa.
H. Wilhelm. Kymmenen tuhatta markkaa? se täytyy sitte jättää sikseen.Mutta te maksatte minulle ne kolmesataa markkaa isävainaanne velkaa.
H. Patelin. Hyvin mielelläni, kun vaan tuotte minulle hänen velkakirjansa.
H. Wilhelm. Hänen velkakirjansako? Ja minun kuusi kyynärää verkaani.
H. Patelin. Se oli tyttäreni morsiusapua.
H. Wilhelm. Morsius apuako? Syönhän minä toki teidän hanhipaistinne.
H. Patelin. Sen me olemme syöneet päivälliseksi.
H. Wilhelm. Päivälliseksi? (Osottain Anttia). Tuo lurjus saa maksaa kaikki ja lisäksi tulla hirtetyksi.
Waltter. Isäni, nyt on aika minun tunnustaa, hän ei ole tehnyt mitään ilman minun käskyittäni.
H. Wilhelm. Kas niin, nyt minä olen saanut hyvän maksun verastani ja lampaistani.
End of Project Gutenberg's Pietar Patelin eli Sukkela asianajaja, by Anonymous