"Me elämme nopeassa aikakaudessa, ja historiaakin tehdään suurella nopeudella. Sodat kestivät ennen kymmeniä vuosia; yhteiskuntaviljelys edistyi vitkallisesti, yhteiset kulkuneuvot eri kansojen välillä ja siitä johtuva keskinäinen hyöty edistyivät samassa suhteessa hitaasti. Mitä nyt sitä vastoin keksitään jossain maassa, se tulee heti tunnetuksi tuhansien peninkulmain päässä, ja koko maailma saattaa yhtähaavaa hyötyä keksinnöstä. Etenkin politiikassa on kiiruhtamisen henki ilmeinen. Valtiomiesten suunnitelmat tarvitsivat ennen ihmispolvia täyttyäkseen; nykyään suorittavat mitä rohkeimmat suunnitelmat niiden laatijat itse, ja maanosan kartta saattaa viikossa muuttua. Tapahtumain ripeää kulkua ja historian luomista todistaa erittäin selvästi magneettinen itämainen kysymys… Keskellä yhteentörmäävien etujen näyttämöä sijaitsee Palestiina — kallisarvoinen juutalaiselle, kristitylle ja muhamettilaiselle. Valtiomies sanoo sen olevan aseman avaimen; ja silmällä pitäen maanmiestensä parasta selittää hän, että katsoen sen erinomaiseen viljavuuteen, joka muinoin elätti miljoonia; katsoen sen suurenmoisiin mahdollisuuksiin kauppaan nähden, joka muinoisin teki sen merisatamat työn ja rikkauden näyttämöksi ja teki Tyyron ja Siidonin sananlaskuksi näihin päiviin asti; katsoen siihen etuun, että se on yhtymäkohtana Euroopan ja Aasian välillä ja että sillä niinmuodoin on mitä erinomaisin asema, on Palestiinan omistaminen hänen isänmaata rakastavalle sydämelleen suurimmassa määrin suotava. Historiankirjottaja sanoo: Ensimäinen kansainvälinen tapahtuma, joka on muistiinkirjotettu, oli hyökkääminen Palestiinaan; siitä ajasta alkain on se ollut mieltäkiinnittävänä keskipisteenä; sentähden on hän puolestaan huvitettu Palestiinan tulevaisuudesta. Uskonnollismielinen ei löydä kyllin sanoja lausuakseen sitä mielenkiintoa, jota hän tuntee nimittämäänsä Pyhää maata kohtaan; hänelle on jokainen kivi saarna, jokainen puu runo. Selvänäköinen kauppias huomaa, että kun aasialainen rautatiejärjestelmä on rakennettu, kuten se varmasti tuleekin rakennetuksi niin pian kuin pysyväinen hallitus on asetettu, tulee Palestiina maantieteellisen asemansa johdosta olemaan valtio, jossa suuret rautatieradat tulevat yhtymään viedäkseen Aasian tuotteet eurooppalaisille ja amerikkalaisille markkinoille ja päinvastoin; sillä niinkuin kolmen maanosan kauppa keskittyi sen rajain sisäpuolelle Salomonin päivinä, niin tulee samojen maanosien kauppa tulevaisuudessakin saatettavaksi uudelleen tähän suosittuun seutuun. Eikä hän alenna toiveitaan vähääkään sentähden, että niiden toteutuminen näyttää kaukaiselta. Muistaen miten nopeaan Chicago tai San Francisco ovat kasvaneet, muistaen autiokorpien joutuisaa muuttumista väkirikkaiksi kaupungeiksi, huomauttaa hän yksinkertaisesti: 'Tapahtumat seuraavat toisiaan ripeästi nykyaikana', ja odottaa."
"Mutta sillä välin kun kristityt vallat seisovat asestetuin käsin tarttuakseen haluttuun ja houkuttelevaan palaseen, kun kuolemaisillaan oleva turkkilainen irrottaa kätensä, astuukin historiallinen olento esille ja selittää, 'Maa on minun!' Ja kun vallat kääntyvät katsomaan puhujaa, tuntevat he hänessä juutalaisen — sen patriarkan lapsen, joka asui Palestiinassa, kun se ensikerran oli maahantulon esineenä, ja jokaitse mielellään tahtoisi olla läsnä ottamassa vastaan sitäomanaan, kun sen omistamisesta riidellään kolmekymmentä kuusi vuosisataa myöhemmin!"
"Mikä ihmeellinen yhteensattuma! 'Ei ollenkaan', sanoo juutalainen; 'ei se ole sattuma, se on minun osani'. Heittäkäämme nyt lyhyt silmäys juutalaisen asemaan, mikäli se koskee Palestiinan tulevaisuutta. Kansallisuudet syntyvät aatteista. Saksan yhteysaatteesta syntyi Saksan valtakunta todellisuudeksi ja julistettiin se maailmalle Versaillesta, ranskalaisten tykkien vastatessa amen Saksan rukouksiin sen menestymisestä. Huudosta 'Italia irridenta' syntyi meidän päiviemme uusi Italia jonka jylinä taasen tulee herättämään Välimeren rannikot. Vanhan Kreikan perimätiedoista luotiin nykyinen Kreikka. Täten ymmärtävät kristityt millä tavoin juutalaisen kauvan kyteneet toivomukset saattavat toteutua; ja heidän täydellisesti myöntäissään, että Palestiina kuuluu juutalaiselle ennen kaikkia muita, koska hän ennen kaikkia muita on erityisesti omiaan kehittämään tämän virkeän maan tulevaisuutta, samalla kertaa kuin juutalaisen omistaessa maan, kateellisten valtojen pelko hälvenee, tulee hänen asettamisensa siihen olemaan oikeamielinen teko ja arvokas hyvitys niistä kauheista vääryyksistä, joita häntä — historian marttyyriä — kohtaan on tehty."
"Mitä juutalaisiin itseensä tulee, on melkein turhaa sanoa, kuinka he toivovat ennalleenasettamista. Yhdeksäntenä päivänä heidän Ab kuutansa paastoavat he temppelinsä hajottamisen ja niiden kansallisten onnettomuuksien johdosta, jotka seurasivat näitä tapauksia. Joka ikinen aamu ja ilta he rukoilevat: 'Kokoa meitä maailman neljästä kulmasta'; 'Aseta kansamme ennalleen'; 'Tule asumaan keskelle Jerusalemia'; ja nämä sanat lausutaan joka kaupungissa, jossa juutalaisia on — s.o., kaikkialla maailmassa. Sellainen kestäväisyys on kerrassaan kaikkien rajojen yläpuolella; ja vielä tänäkin päivänä panevat Espanjan juutalaiset (tässäkin kaukaisessa maassa) vähän Palestiinan multaa eli 'tierra santa'a', niinkuin he sitä nimittävät, kuolleittensa silmille — runollinen ja liikuttava todistus heidän rakkaudestaan pyhään maahan."
"'Kun rautatie saavuttaa Jerusalemin, tulee Messias', on viittaus Jes. 66: 20, jossa profetta näyssään näkee maanpakolaisten palaavan kaikenlaisilla kulkuneuvoilla, joista hän erästä nimittää 'kirkaroth'iksi'. Englantilainen Raamatunkäännös kääntää sen sanalla 'joutuisat juhdat', joka on liian epämääräistä, tai 'dromedarit', joka varmaan on väärin. Ei puutu kieliniekkoja, jotka johtavat sanan sanastakar[kur], 'uuni', ja sanastakarkar[kirkar], 'pyöriä' — väittäen profetan tällä tavalla koettaneen muodostaa nimityksen sille, mikä hänelle näytettiin näyssä, nim. nopeassa liikkeessä oleva juna. 'Kun Nikolaus hallitsee, tulee vapahdus', on viittaus Jes. 63: 4, josta hebreistit, kutsumansa Rashe Teboth'in kautta tekevät seuraavan johtopäätöksen: 'Koko Juuda on näkevä ja kuuleva Nikolain, Moskovalaisten keisarin kukistumisen Juudan lasten sorron tähden, ja sen jälkeen kuin lankeemisemme on tapahtunut, tulee todellinen vapauttamisemme tapahtumaan ja aivan lähellä tulevat tisbiläisen profetan [Elijan] hyvät sanomat olemaan Juudan lapsille.' Nämä ja tämän tapaiset lauseet ovat tärkeät, mikäli ne ilmaisevat, mitä juutalaiset ajattelevat."
Meitä muistutetaan voimakkaasti, kuinka lähelle totuutta maailman ihmiset joskus tietämättään tulevat, yllä olevan lauseen kautta, että nim. patriarkka Aabrahamitse mielellään tahtoisi olla läsnä ottamassa vastaanlupauksen maata omanaan ja jälkeentulevaistensa omana kolmekymmentäkuusi vuosisataa kuolemansa jälkeen. Tämän, jota toiset pitänevät runollisena lentona, selittää Raamattu käyvän toteen. Sillä niinkuin jo olemme nähneet [I osa, 14 luku], tulevat Aabraham, Iisak ja Jaakob, Danielin ja kaikkein pyhäin profettain kanssa "tehtäviksi täydellisiksi" — herätettäviksi kuolemasta inhimilliseen täydellisyyteen, senjälkeen kuin evankelinen Seurakunta on tullut kirkastetuksi (Hebr. 11: 40); ja he ovat niitä, jotka tulevat olemaan "päämiehiä koko maailmassa" (Ps. 45: 17), Kristushenkilön hengellisen, näkymättömän hallitsijan maallisia ja näkyväisiä edustajia. Aabrahamille sekä hänen siemenelleen annettiinlupauksen maaijankaikkiseksi omaisuudeksi; ja hänen täytyy saada se tulevaisuudessa, sillä vielä hän ei ole koskaan omistanut siitä kämmenen leveyttäkään. — Apt. 7: 5. Muudan, Chicago-lehdessä julaistu kirje todistaa ihmeellisellä tavalla Palestiinan asteettaisesta ennalleenasettamisesta ja valmistuksista luvattua tulevaa siunausta varten sille ja sen kansalle, seuraavasti: —
Jerusalemissa 23 marrask. 1887.
"Minua ilahduttaa suuresti saadessani kertoa teille niistä ihanista asioista, joita olemme saaneet omin silmin nähdä näinä kuutena vuotena, jolloin olemme asuneet täällä. Kun me saavuimme tänne kuusi vuotta takaperin, oli meitä luvultaan neljätoista aikuista ja viisi lasta. Kun me ajoimme ylös Jaffasta, teki maan autius syvän vaikutuksen meihin. Ei saattanut nähdä ainoatakaan viheriäistä kortta; öljypuut ja viiniköynnökset olivat niin kuuman, kuivan kesän pölyn peittämät, ettei ikinä olisi saattanut aavistaa sen alla olevan mitään vihantaa; ja koko maa näytti kuivuneelta aivan perustuksiaan myöten. Mutta sen ajan jälkeen emme ole koskaan nähneet sitä sellaisena. Joka vuosi se alkaa näyttää vihannammalta ja nyt ovat monet sen paljaista rinteistä viini- ja öljypuutarhojen peittämät, joka kokonaan muuttaa sen ulkomuodon."
"Te saattanette kysyä: Mikä on syynä tähän suureen muutokseen? Jumala on luvannut, että niinkuin hän on antanut onnettomuuden tulla tälle maalle, niin hän antaa suuria siunauksiakin tulla sille, ja nämä ovat ilmeisesti alkaneet sen kautta, että hän on lähettänyt enemmän sadetta kuin on saatu monena edellisenä vuosisatana. Hän lähettää ihania kuuroja ja runsaasti kastetta sinne, jossa sitä tavallisesti ei ole ollenkaan ollut; ja hän lähettää pilviä kesällä, joista ei vielä kaksikymmentä vuotta takaperin tiedetty mitään. Tämä laimentaa kuumuuden, ettei se enää voi polttaa maata niin perinpohjaisesti. Viisi vuotta takaperin lähetti hän heinä- ja elokuussa (joina kuukausina ei koskaan ennen ole satanut), sateen, joka kesti Jaffassa kolme tuntia ja Damaskossa kuusitoista tuntia, ja useita tuntia muuallakin ympäristössä, niin että amerikkalaiset sanomalehdet huomauttivat sen olevan todistuksen siitä, että Palestiinan ilmanala on muuttumassa. Samoin oli myös meidän tullessamme tänne ainoastaan muutamia juutalaisia, jotka palasivat silloin tänne, mutta vainot Venäjällä, Saksassa ja muissa paikoissa alkoivat karkottaa heitä; ja Sultaanin julistuksista välittämättä alkoivat he palata tähän maahan, ostaa maata, istuttaa ja rakentaa ja saada kaupungin kaupan käsiinsä, ja siten on täällä nyt monta tuhatta juutalaista enemmän kuin silloin, kun me tulimme."
"Jerusalem on todellisuudessa nyt juutalaisten käsissä, mitä kauppaan tulee; ja juutalainen ei enää ole muhamettilaisen poljettava, niinkuin hän kerran oli. He rakentavat myöskin kiireellä uutta kaupunkia aivan kuvauksen mukaan Jer. 31: 38—40; 32: 43, 44, että turkkilaisetkin, jotka ovat vallassa, huomaavat sen ja sanovat toisilleen: 'Se on Jumala; mitä voimme tehdä?' Ja mitä saatamme sanoa tästä kaikesta muuta kuin että Jumala meidän päivinämme kiireesti täyttää sanansa ja liiton, jonka hän teki Aabrahamin kanssa? Ja me olemme tämän kaiken todistajia."
Huolimatta sorrosta ja hirmuvaltaisesta kohtelusta, jotka ovat painaneet heidät tomuun asti, näemme monet heistä viime vuosina kohoutuvan rikkauteen ja maineeseen pakanallisten naapuriensa ohi. Ja sellaisia varoja ja sellaista mainetta tulee monessa tapauksessa hyväntahtoinen kunnianhimo käyttämään juutalaisen rodun kohottamiseksi; ja viisaat ja hyvin johdetut yritykset voivat saada paljon aikaan siihen suuntaan. Ajattelevien henkilöiden huomio, sekä juutalaisten että pakanain kesken, alkaa kääntyä tähän asiain tilaan juutalaisten keskuudessa.
Lausunnoista johtavissa juutalaisissa lehdissä ja nykyään vireillä olevista liikkeistä, jotka tarkottavat Palestiinaan siirtymistä, ja koettavat tukea ja auttaa eteenpäin niitä, jotka jo ovat asettuneet sinne, näkee että tuhannet nykyään kääntävät katseensa lupauksen maahan. Tämä käänne juutalaisissa suhteissa on ollut huomattavissa vuodesta 1878 alkaen; ja tapahtumain muodostuminen tämän jälkeen on aikaansaanut merkillisen heräämisen mikäli se koskee tätä asiaa, joka herääminen itsessään on ajan merkkejä. LehdestäJewish World(Juutalaismaailma) 20:lta päivältä elokuuta 1886 esitämme esim. seuraavaa:
"Pilvissä, jotka tähän asti ovat heittäneet synkän varjon pyhän maan yli, on halkeamia. Tämän onnettoman maan tulevaisuus, joka niin kauvan on ollut läpitunkemattoman pimeyden kietoma, alkaa vähän valjeta; ensimäiset vilahdukset asiain onnellisemmasta asemasta alkavat jo melkein häämöttää meidän laskelmiemme mukaan siitä, mitä on tulossa… Kaksi laitosta ovat määrätyt suuresti vaikuttamaan Palestiinan juutalaisten aseman parantamiseksi — Jaffan maanviljelyskoulu ja Lionel de Rothschild-laitos Jerusalemin lähistöllä. Saattaisimme laskea siihen kolmannenkin Montifiore-testimonialirahaston muodossa, joka rakennusseuroja perustamalla ja halpoja asuntoja rakentamalla on vaikuttanut paljon säästäväisyyden kasvattamiseksi ja kurjuuden ja vaivojen vähentämiseksi pyhän kaupungin kotielämässä… Se, mikä tällä hetkellä on sydämellämme huomautettavana, on, että juutalaisten tulevaisuudentoiveet Palestiinassa eivät enää ole synkät. Toiselta puolen on voimia, jotka ovat viisaasti mietityt ja älykkäästi järjestetyt, ja jotka toimivat veljiemme aseman parantamiseksi, ja joita ahkerasti käytetään; toiselta puolen taas alkaa kansa kyllästyä kurjuuteensa ja toimettomuuteensa ja osottaa kasvavaa halua käyttää hyväkseen niitä ponnistuksia, joita on tehty heidän kohottamistaan varten. Tästä asiain tilasta saattaa johtua onnellisia seurauksia, ja jokainen juutalainen katselee tätä ilolla."
Saman lehden seuraavassa numerossa päättyi johtava kirjotus"Palestiinan tulevaisuudesta" näillä sanoilla: —
"Maanviljelystä harjottavain ainesten tulviessa siirtokuntiin, joita Montifiore-Hirsch- ja Rothschild-rahastot ovat istuttaneet, tavattanee halukkaita käsiä työskentelemään uudestiluomiskuvaelman aikaansaamiseksi, jolloin 'erämaakin kukkii ruusun tavoin'; halukkaita käsiä ja halukkaita sydämiä, jotka tempaavat pyhän maan pitkästä kuolon yöstä ja asettavat ennalleen juutalaisten kansallisen kotipaikan elämään ja valoon."
Toinen aikakausilehti,The Jewish Messenger(Juutalainen sanansaattaja), sanoo: —
"Ihmisten hääriessä pienine huolineen, vuorotellen peljäten, vuorotellen toivoen, siirtyy inhimillisten tapahtumain suuri ja mahtava kulkue eteenpäin ja lähestyy vastustamattomasti täyttymistään, toteuttaen välttämätöntä lakia, joka johtaa kaikki inhimilliset toimet. Ihmiset kohottavat siellä ja täällä heikot äänensä ikäänkuin hillitäkseen edistymisen vuota ja estääkseen Ijankaikkisen tekoja. Yhtä hyvin saattaisivat he koettaa hillitä lakia, joka hallitsee maailmankaikkeutta. Roduilla on yhtä määrätty rata kuljettavana kuin tähdillä, jotka kimaltelevat yllämme olevalla sinilaella. Ja israelilainen rotu on niiden joukossa kirkas kiintotähti. Kaikilla vaelluksillaan on se ollut uskollinen radalleen. Sen tehtävä on ollut edeltäkäsin nähty ja edeltäpäin lausuttu, ja sen lopullinen ennalleenasettaminen pyhään maahan ennustettu. Ajan merkit osottavat, että tämä ennustus on täyttymäisillään. Se alkaa täyttyä niin hiljaa ja niin asteettain, että ainoastaan ne, jotka ovat omistaneet asialle huomiota, käsittävät tehdyn työn tärkeyden."
"Palestiina on valtiollisessa suhteessa välttämätön juutalaiselle rodulle. Kansakunnan perustaminen vielä kerran pyhään maahan merkitsee koko Israelin korottamista. Se asettaa sen kansakunnaksi maan kansakuntien joukkoon. Se antaa juutalaiselle sen valtiollisen mahdin ja yksinvaltaisuuden oikeuden, jotka merkitsevät sille suojaa. Se tekee hänet oman isänmaansa kansalaiseksi ja antaa hänelle oikeuden liikuskella maailman kansojen keskuudessa… Tämä saattaa näyttää mahdottomalta toteuttaa sille, joka on konttorissa kiinni kirjoissaan, sille joka myymälässään on syventynyt laskemaan voittojaan ja tappioitaan, sille joka on hukkunut seuraelämän nautintoihin, mutta kelle tahansa, joka alkaa tutkia valtiollista horoskopia (ennustuspeiliä), on se aivan päivän selvää."
"Sen jälkeen kun valtiollinen itsehallinto on toteutunut, eivät ympäri maan piirin hajaantuneet juutalaiset tule laumottain vetäytymään sinne. Aasiassa on 300,000 juutalaista, Afrikassa 400,000 ja Euroopassa asuu 5,000,000. Juuri näistä Palestiina tulee saamaan ennalleenasettamiselämänsä. Amerikassa syntynyt juutalainen jäänee epäilemättä amerikkalaiseksi; ja jos hän joskus kävisi pyhässä maassa, tekisi hän sinne huvimatkan, nähdäkseen maan, joka on niin kuuluisa hänen urhokkaan rotunsa oikeana synnyinseutuna."
"Saattaa sanoa, että Palestiina maantieteellisessä suhteessa on liiaksi pieni suurestikaan vaikuttaakseen valtiollisena, henkisenä tai siveellisenä voimana maailman kansakuntien kesken. Me vastaamme, että Kreikka muinoisina aikoina oli mahtava valta, ja uusimpina aikoina on Britannian pieni saari myöskin mahtava valta. Mitä ne ovat maantieteellisessä suhteessa? Äly, siveellinen voima ja kansallisylpeys tekevät kansakunnat suuriksi, eikä alueen laajuus. Juuri henkevyys ja siveellinen voima tulevat tekemään Israelin kuuluisaksi kansakuntien keskuudessa."
Jewish Chronicle(Juutalainen aikakausikirja) sanoo: —
"Liike on vastustamaton. Emme saata asettua viereen seisomaan ristissä käsin, kun tämä uusi lähtö tapahtuu. Meillä juutalaisilla on melkein kaksituhatta vuotta ollut se ajatus, että kärsimysten aikakausien mitta, joita olemme eläneet, saavutetaan vasta silloin, kun me jälleen omistamme isäimme maan. Onko tämä luottamus kuoleva juuri silloin kuin se näyttää olevan täyttymäisillään? Tai onko odotettavissa, että palaaminen aikaansaadaan salaisilla ja ihmisten myötävaikutuksen yläpuolella olevilla keinoilla. Jumala täyttää tahtonsa ihmisten tahtojen kautta; ja jos ennustukset tulevat täyttymään, tulee se tapahtumaan inhimillisten tahtojen ja voimien kautta. Nämä saattanevat olla liian korkeita asioita vedettäväksi yhteyteen käytännöllisen suunnitelman kanssa, joka koskee muutaman juutalaisen siirtokunnan perustamista Palestiinaan. Mutta juuri tällaisista pienistä aluista, kuin nämä ovat, kehittyy usein suuria tapahtumia; ja pienen juutalaisjoukon palaaminen pyhään maahan ei saata olla muistuttamatta suuremmankin palaamisen mahdollisuudesta ja toimeenpanemisesta, johon koko juutalainen historia ja kaikki juutalaiset pyrkimykset ovat viitanneet."
Toisetkin etevät miehet maailmassa, paitsi juutalaiset, näkevät ja lausuvat ajatuksensa Israelin edistymisestä. Huomaa esim. seuraava kirjotusCentral Preshyterianlehdestä: —
"Sukupuuttoon kuolemisen sijasta osottaakin juutalainen kansallisruumis kasvavaa elinvoimaa. Sitä ei saata poistaa, eikä sitä muut kansat saata niellä. He kulkevat maasta maahan, tullakseen melkein herroiksi mihin ikänä menevätkään. He omistavat itselleen maan Saksassa ja Unkarissa ja rikastuvat Venäjällä; suuret pankkiirit Lontoossa ja Pariisissa ja eurooppalaisen kaupan keskuksissa ovat juutalaisia. Kymmenenä (viimeisenä) vuotena ovat Rothschildit antaneet £ 100,000,000 (2,520,000,000 mk) lainana Englantiin, Itävaltaan, Preussiin, Ranskaan, Venäjälle ja Brasiliaan."
Lordi Shaftesbury Englannissa sanoi äskettäin: —
"Suuri kateus on vallalla tätä ihmeellistä kansaa kohtaan,joka nyt on astumaisillaan etusijalle. Ja mikä ajanmerkki onkaan, että missä ikänä juutalaisia on, ovat he etevimpiä ihmisiä, joita vainotaan tai etevimpiä tulemaan eri toimihaarojen johtajiksi! Eräältä arvokkaalta Berliinin porvarilta kysyttiin: 'Mikä on syynä siihen voimakkaaseen tunteesen, jolla te Berlinissä ja kaikkialla Saksassa vastustatte juutalaisia?' Hän vastasi: 'Sanon sen teille: Näistä juutalaisista, jos he antautuvat kauppa-alalle, tulee etevimmät kauppiaat; jos he antautuvat pankkialalle, tulee heistä parhaat pankkiirit; jos he antautuvat lakitieteen alalle, tulee heistä etevimmät lakimiehet; tai jos he antautuvat kirjalliselle alalle, niin voittavat he meidät kaikki. Mille alalle he yrittänevätkään, työntävät he sieltä pois pakanat; ja sen sanon teille, Herrani, sitä emme tahdo sietää!'"
"Juutalaisvaino Venäjällä ja Puolassa ei riipu uskonnosta tai kansallisuudesta. Näillä asioilla ei ole mitään sen kanssa tekemistä. Venäläiset vainoisivat ketä kansaa tahansa, joka olisi samassa asemassa kuin juutalaiset. Muistakaa, että hyvin melkoinen osa Venäjän kiinteää omaisuutta on kiinnitetty juutalaisille; että hyvin suuri osa rahvaasta ja hyvin monta kauppiasta maan eri osista ovat velkaa juutalaisille. Joka ainoa tilaisuus, joka vaan tarjoutuu juutalaisten ryöstämiseksi, käytetään melkein varmasti. Hävittämällä juutalaiset ja heidän paperinsa, pääsevät venäläiset vapaiksi asiapapereista, joiden kautta he ovat sidotut, ja joita voitaisiin käyttää todistuksina heitä vastaan; ja niin kauvan kuin anastettavaa omaisuutta vaan on, niin kauvan saa myös nähdä Venäjän kansan nousevan juutalaisia vastaan."
Seuraava on ote kirjeestä, jonka on kirjottanut englantilaiseen lehteen kaunokirjallisissa piireissä hyvin tunnettu romaaninkirjottaja Charles Reade, jonka kääntyminen Kristukseen ja Raamattuun tapahtui muutamia vuosia sitten:
"Vaikkakin juutalaisen kansan tila näyttää pilviseltä, tulee se lopultakin ottamaan takaisin entisen alueensa, joka aivan selvästi pidetään valmiina heille. Kahteen asiaan nähden ovat ennustukset päivän selvät: että juutalaiset jälleen tulevat omistamaan Palestiinan ja itse asiassa hallitsemaan Libanonista Eufratiin; ja että tämä tapaus tulee olemaan ensimäinen rengas muutoksien suurissa ketjuissa, jotka johtavat äärettömiin parannuksiin kärsivän ihmissuvun ja luomakunnan tilassa ylipäänsä. Tässä meillä on nyt ihana tulevaisuuskuva odotettavissa yhtä varmasti kuin että aurinko huomenna nousee. Ainoa erotus on, että aurinko nousee määrätyllä tunnilla, ja että juutalaiset tulevat omistamaan Syrian ja ottamaan takaisin kansallisen ihanuutensa epämääräisenä aikana. Epäilemättä on heikkous ihmiskunnan puolelta uskoa, että epämääräinen vuosiluku välttämättömästi pitää olla hyvin kaukainen vuosiluku. Mutta se on järjetöntä. Varmastikin on ymmärtäväisten ja vakavain henkilöiden velvollisuus huomata ennustavat merkit ja antaa vähäpätöistä apuaan yhteistoimintaan, jos sattumalta suotaisi meille niin suuri etu."
Tämä äkillinen juutalaisvaino juuri sen kansan keskuudessa, jossa nämä ovat monilukuisimmat — eikö sekin liene ollut ennustava merkki ja kohtalon muistutus, ettei heidän pysyväinen paikkansa ole eurooppalainen Tartaria? Palestiinan saattaa jo ainoastaan Venäjältä asuttaa tehokkaasti, sillä siellä on kolme miljoonaa juutalaista, jotka pelkäävät henkeään ja omaisuuttaan, ja toiset tulevat seuraamaan heitä. Historia on kuvastimena takanamme. Mitä ikänä juutalaiset ovat tehneet, saattavat he vieläkin tehdä. He ovat nerokasta väkeä; ja neroa ei rajota syntyperä vaan tahto, tapa tai tilaisuus. Mitä nämä ihmiset ovat koettaneet, jossa olisivat epäonnistuneet? Sotilaina, kirjailijoina, rakennusmestareina, kauppiaina, lainlaatijoina, maanviljelijöinä, ja kaikissa ovat he eteviä. Tässä toistaa historia itsensä.
"He tulevat suuriksi rauhan ja sodan toimissa, ja heidän vihollisensa sulavat pois heidän tieltään, kuin lumi sulkuvallilta. Jos he aluksi tarvitsisivat jonkun toisen kansan apua,tulee se olemaan siunattu, joka sitä saa sille antaa; ja se kansa, joka sitä vainoo, tehdään tavalla tai toisella varottavaksi esimerkiksi. Sentähden, jos äskettäin tapahtuneiden loukkausten johdosta juutalaiset johtajat mahdollisesti päättivät asuttaa Palestiinaa Venäjältä, niin tarjotkaamme heille auliisti laivoja, merimiehiä, rahoja — mitä ikänä meiltä pyydetään. Kansalle tulee olemaan edullisempi asettaa pääomansa siihen, kuin kiinnittää se egyptiläisiin, brasiliaisiin tai perulaisiin obligationeihin."
Juutalainen sananparsi myöhemmiltä ajoilta selittää: "Kun rautatie saavuttaa Jerusalemin, tulee Messias", ja tämä on sopusoinnussa profeta Nahum'in (2: 3—5) ja Jes. (66: 20) vertauskuvallisen esityksen kanssa rautatiestä. Ja totisesti, sananparsi on tavannut melkein naulan pään; sillä rautatie tulee saavuttamaan Jerusalemin "hänen valmistuksensa päivänä" — Messiaanläsnäolonaikana. Seuraava, jonka olemme saaneet jokapäiväisistä lehdistä, herättää mielenkiintoa tämän asian yhteydessä:
"Galileo oli oikeassa: maailma liikkuu. Rautatie tulee rakennettavaksi Jerusalemista Jaffaan välimeren rannalle, 31 peninkulmaa juutalaisen pääkaupungin vanhasta satamasta ja setripuiden maihinlaskupaikasta, joita setriä käytettiin temppelin rakennukseen. Jerusalemissa asuva Josef Nabon niminen juutalainen, joka on Turkin alamainen, on saanut sultanilta lupakirjeen tätä tarkotusta varten. Lupakirja kestää 71 vuotta. Rakennuksen kustannusarvio on 250,000 dollaria (lähes 1,300,000 Smk). Tämän jälkeen tulee sivistys siis saamaan jalansijaa Palestiinassa. Yhdeksästoista vuosisata tulee saapumaan näille seuduille kun ensimäinen veturi porhaltaa Jerusalemiin." [Tämä rautatie on nyt jo aikoja sitte valmis. Kääntäjän muist.]
Seuraava kirjePittsburg Dispatchlehden kirjeenvaihtajalta, joka kirje äskettäin oli mainitussa lehdessä, todistaa nykyistä edistymistä Palestiinassa ja etenkin Jerusalemissa:
Jerusalemissa, 12 p. heinäkunta 1889.
"Neljästäkymmenestä tuhannesta Jerusalemin asukkaasta on kolmekymmentätuhatta juutalaista. Turkin hallitus, joka jo pitkät ajat on kieltänyt heitä asumasta pyhässä maassa kauvemmin kuin kolme viikkoa kerrallaan, alkaa, vieraitten valtain vaikutuksesta, olla vähemmän ankara rajotuksissaan; ja nykyään tulee juutalaisia tänne satamäärin. He antautuvat kauppa-alalle, ja nykyään on suuri osa Jerusalemin kauppaa heidän käsissään. Muutamat heistä tuntevat sen ajan olevan lähellä, jolloin Raamatun ennustus siitä, että heidän jälleen on asuttava maassaan, tulee täyttymään. Ja omituinen suku etelä-Arabiasta, sanoo saaneensa ilmestyksen, että heidän on jätettävä erämaansa ja palattava takaisin Palestiinaan. Nämä juutalaiset ovat asuneet Jemenissä, Arabiassa, viimeksi kuluneena 2500 vuotena. He ovat Gadin sukua, ja jättivät Palestiinan 700 vuotta ennen Kristuksen syntymää. He tuovat mukanaan monta arvokasta todistuskappaletta, jotka todistavat heidän syntyperänsä, ja antautuvat maanviljelykselle lähellä Jerusalemia. Juutalaisvaino Venäjällä ja Itävallassa ajaa monet heistä tänne ja Jerusalemissa on suuri määrä puolalaisia ja espanjalaisia. Heidän oleskeluaikaansa Palestiinassa on pidennetty, ja rajotukset, jotka koskevat heidän asumistansa Jerusalemissa, ovat melkein kokonaan poistetut. Puoli vuosisataa sitten oli ainoastaan 32 juutalaista perhettä koko Jerusalemissa ja heidän lukunsa koko Palestiinassa oli ainoastaan 3,000. Nyt heitä on lähes 50,000 pyhässä maassa, ja kolme neljättäosaa Jerusalemin asukkaista ovat juutalaisia.
"He ovat omituista kansaa! Erilaisia kuin kaikki muut juutalaiset maan pinnalla. He ovat lähempänä sitä perikuvaa, joka oleskeli täällä muinaisuudessa. Niitä määriä, joita on pakotettu tulemaan tänne vainon vuoksi, kannattavat eri juutalaiset seurakunnat ympäri maailmaa.
"Yksi_ suuremmista nähtävyyksistä Jerusalemissa on juutalaisten itkupaikka, jossa joka perjantai eri lahkot tapaavat toisensa Omarin moskean ulkopuolella, joka on Salomonin temppelin paikalla; ja päät nojautuneina kiviä vastaan surevat he Jerusalemin menettämistä, ja rukoilevat Jumalaa antamaan takasin maan valitulle kansallensa. Tätä tapaa on noudatettu keskiajan päiviltä asti, ja on se mitä surullisimpia näkyjä. Kävin siellä menneellä viikolla. Ahtaassa, kurjien talojen ympäröimässä kujassa, — tuhansien juutalaisten paljaitten jalkojen kuluttamilla paasilla — suurista marmorilohkareista tehtyä muuria vastaan, joka kohosi viisikymmentä jalkaa tai enemmänkin heidän yläpuolelleen, kumartui pitkä rivi miehiä pitkissä hameissa ja naisia peitetyin päin, rukoillen ja itkien. Monilla miehistä oli valkea parta ja pitkät hopeiset hiuskiharat. Toiset olivat juuri elämänsä kukoistuksessa, enkä saattanut muuta kuin ihmetellä nähdessäni näiden olentojen aivan kouristuksen tavoin tärisevän liikutuksesta. Jokaisella oli kulunut hebrealainen Raamattu kädessään, ja aika ajoin ryhtyi koko seurue eräänlaiseen lauluun, jolloin vanha, harmaahapsinen mies toimi johtajana, ja toiset yhtyivät kuoroon. Laulu oli vieraskielinen mutta käännettiin seuraavasti:
"Johtaja: Linnan tähden, joka on autiona,Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.Johtaja: Muurien vuoksi, jotka ovat hävitetyt,Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.Johtaja: Valtasuuruutemme tähden, joka on mennyt,Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.Johtaja: Suurten miestemme vuoksi, jotka makaavat kuolleena,Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.Johtaja: Pappiemme tähden, jotka ovat kompastuneet,Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.Johtaja: Kuninkaittemme tähden, jotka hylkäsivät hänet.Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.
"Tämän laulun vaikutusta ei saata kuvitella kuulematta sitä. Vanhat miehet ja itkevät naiset, jotka suutelevat sen muurin kiviä, joka erottaa heidät paikasta, jossa Salomonin temppeli kerran oli, ja joka vielä tänäkin päivänä on juutalaisen pyhin paikka maan päällä; todellinen tunne, joka ilmenee kaikissa; ja usko, jota he osottavat näin tulemalla tänne viikko viikon ja vuosi vuoden perään, tekevät ihmeellisesti liikuttavan vaikutuksen. Se on todellakin mitä kummallisin näky tässä mitä ihmeellisimmässä kaupungeista.
"Palestiinan eri osissa on kahdeksan maanviljelyssiirtolaa. Eräässä näistä kouluista, lähellä Jaffaa, on enemmän kuin seitsemänsataa oppilasta ja kahdenkymmenenkahdeksan tuhannen akren (yhdestätoista kahteentoista tuhannen hehtaarin) alainen maatila. Se on Saaronin tasangoilla, jossa filistealaiset asuivat, ja siellä on kymmenin tuhansin viinipuita ja öljypuita. Turkkilaiset ovat hyvin vastahakoisia myymään maata juutalaisille, mutta jälkimäiset osottautuvat olevansa yhtä hyviä maanviljelijöitä, kuin ovat liikemiehiäkin; ja kukkulat Jerusalemin penkereisessä ympäristössä osottavat, että pyhä maa oli paljon paremmin viljelty heidän aikanansa, kuin se on ollut heidän valloittajainsa aikana. Suuri osa maata aivan Jerusalemin ympäristöllä on nykyään joko juutalaisten tai heidän hyväntekeväisyyslaitostensa hallussa. Herra Behar, Rothschildilaisten koulujen johtaja, sanoo minulle että he äskettäin ovat ostaneet Jerusalemin hotellin ja tulevat yhdistämään senkin kouluunsa. Rikkaan New Orleansin juutalaisen antaman rahaston hoitaja, Sir Mooses Montifiore, rakensi monta hyvää taloa juutalaisille Betlehemin ja Jerusalemin välille; joukko juutalaisia sairashuoneita on myöskin.
"Niiden ihmisten joukossa, jotka luottamuksella uskovat juutalaisten piankin saavan omistaa Palestiinan, on viisitoistahenkinen siirtokunta, jotka asuvat aivan Jerusalemin muureille rakennetussa komeassa talossa ja jotka ovat tunnetut amerikkalaisten nimellä. Nämä ihmiset eivät ole juutalaisia. He ovat kristittyjä, jotka ovat tulleet tänne Yhdysvaltain eri osista, ja erittäinkin Chicagosta, odottamaan sen ennustuksen täyttymistä, että Jumala tulee uudesti synnyttämään maailman, alkaen Jerusalemista." [He eivät näe, että Evankeli-seurakunnan valitseminen ensin on täyttyvä.]
"Aivan epäilemätöntä on, että Jerusalem on kohoutumassa. Useimmat sen kadut ovat nyt kivillä lasketut, ja kaupungin terveydenhoitoa on melkoisesti parannettu. Muurien ulkopuolella oleva Jerusalem on nyt melkein yhtä suuri kuin sisäpuolella oleva kaupunki, ja minulle kerrotaan, että maa on noussut arvossa niin laajalta, että saattaa sanoa pyhällä kaupungilla olevan kiinteimistön kohoamiskauden. Minä huomaan maaomaisuuden Jaffa tien varrelta, heti portin ulkopuolella nousseen arvossa monta sataa prosenttia. Maakappale, joka kuuluu hyväntekeväisyyslaitokselle maksoi joku aika sitten ostettaessa 500 dollaria (n. 2,500 Smk). Nyt se on 8,000 dollarin (n. 40,000 Smk) arvoinen, eikä myydä edes sillä hinnalla. Sähkösanomajohto kulkee nyt täältä merenrannalle ja rautatieyhtiö on perustettu rakentamaan rataa Jaffasta Jerusalemiin. Ensikerran historiansa aikana on Jerusalemilla poliisivoima, ja sen järjestys on nyt yhtä hyvä kuin New Yorkin."
Seuraava, joka on otettu lehdestäThe Hebrew Christian(KristittyJuutalainen) heinäkuulta 1889, on toinen mieltäkiinnittävä kertomusamerikkalaisen juutalaisen käynnistä juutalaisten itkupaikallaJerusalemissa. Hän sanoo:
"Vietettyäni useita tunteja käymällä juutalaisten luona, kysyi minulta ijäkäs ystäväni, rabbiini Kovnosta, Venäjältä, tahtoisinko seurata häntä itkupaikalle suremaan Jerusalemin autiona oloa ja rukoilemaan Israelin ennalleenasettamista entiseen kunniaansa. 'Tahdon käydä kanssanne' vastasin, 'ja rukoilla oikein sydämellisesti että Jumala jouduttaisi sitä päivää, jolloin Juuda palaa Herran luokse.' Koska oli perjantai-iltapäivä juuri se aika, jolloin monta juutalaista kokoontuu rukoilemaan entisen temppelin muurin luona, liityin heidän seuraansa. Se oli todella hyvin muistettava näky. Täällä oli juutalaisia kaikista kansoista, omituisissa itämaalaisissa puvuissaan ja toiset puetuttalithaansa(rukousvaatteisiinsa). Niin äänekkäästi kuin suinkin voivat, lukivat he 22 psalmin. Naiset huusivat ääneen suurella sydämellisyydellä: 'Jumalani, Jumalani, miksi minut hylännyt olet? Miksi olet kaukana, kun minä valitan ja huudan? Jumalani, minä huudan päivällä, vaan et vastaa; ja yöllä enkä lepoa saa.' Miehet itkivät, lausuivat psalmeja, litanioja ja rukouksia. Useimmat painoivat huulensa hellästi kiviä vastaani ja suutelivat niitä. Kun kuuntelin heidän liikuttavia rukouksiaan, muistin mitä rabbiinit ovat sanoneet Talmudissa — että 'temppelin hajotuksen jälkeen ovat rukouksen portit olleet suljetut ja ainoastaan kyynelportit avoinna.' Rabbiini toisti surullisin sävelin:
"Linnan tähden, joka on autiona', j.n.e.
"Mitä liikuttavinta valitusta Jerusalemin tähden saattaa myöskin kuulla jumalaapelkääväisten juutalaisten taloissa. Keskiyön aikana kääriytyvät he rukousvaatteisiinsa, panevat tuhkaa päänsä päälle ja heittäytyvät suulleen maahan. Sitten lausuvat he kaihokkain sävelin:
"Ah, kuule, kuinka Raama vaikeroi,Ja huuto kuuluu Sionistakin:Ah, kunniani, herrauteni, oi!Ja nuoruuteni loiste kirkkahin —Ne muistan vielä. Nyt yksin oon, voi!Mun majain komeus — pois on tyystin.
Mä herran morsiona olla sain,Vaan hyljätty nyt oon ja toivoton —Hän suuttui minuun, saa mulle kostamaan.On tuskaa elo, tieni iloton —Oi tullos kanssain tytär itkemään,Mun sydämeni murtuu, lohduton.
Nyt syösty kukkuloilta kunnian —Sen ansainnut oon ylpeydelläin —Mä yksin itken vaivoin valitan.Siell' missä kauniin Salemin mä näin,Nyt Juuda kärsii murheen katkeran;Ei mikään viihdyttää voi sydäntäin.
Oi! kuningatar Jerusalemin,Ja vuorellansa patsas kultainenMä olin — ryöstetty nyt parhainkinOn multa — siksi vuotaa kyynelen —Kun lapset rinnoiltani temmattiin,Maa nieli urhoollisten hurmehen.
Ah, eikö kukaan mua säälikään?Ja voisi kyynelvirran kuivattaa?Tai antaa lievitystä vähääkään?Ei sano kenkään; 'Pakana ei saaHerraani konsaan pitää ylkänään!'Vaan kaikki ivaa, pilkkaa toitottaa.
Oi Taatto! katso puoleen' armossais,Ja loistaa anna valos sammuneen,Vie mua vihdoin uuteen majahais!Taas silloin kaikuis mykkä kanteleen —Kun sua ylistettäis Pojassais —Ja riemu raikuis ylös korkeuteen."
"Näiden jälkeen luetaan useita psalmeja, ja esitetään rukouksia. Noustessaan maasta sanovat he: 'Ravista tomu päältäsi, nouse ja ota paikkasi, Jerusalem. Irroita siteet kaulastasi, Sionin vangittu tytär.'
"Merkillinen rukous, jota esitetään näissä tilaisuuksissa, ja joka epäilemättä tarkottaa Jes. 7: 14, on:
"'Käänny armossa kansasi puoleen; täytä, mitä pyytää kurja Israel. Aabrahamin turva, oi, Goel luokseen lähetä, jonk' on nimi Immanuel'."
Varakkaammat juutalaisluokat eivät tule lähtemään Palestiinaan ennenkuin uudet vainot ovat ajaneet useampia köyhiä juutalaisia sinne, ja uudenaikainen sivistys on edistynyt siellä enemmän. Ja silloin tämä tulee tapahtumaan suureksi osaksi itsekkäistä vaikuttimista — kun yleisen ja suuren hädän vuoksi omaisuuden säilyminen on epävarmempi muissa maissa, kuin se nyt on. Silloin tulee Palestiina, ollen kaukana sosialismista ja anarkismista, tuntumaan rikkaista juutalaisista turvalliselta satamalta. Mutta niinkuin erisuuntainen edistys nykyään kulkee, tulee Palestiinassa tapahtumaan paljon asioita lähinnä seuraavina vuosina.
Ennustuksessa on vielä toinenkin puoli mikäli se koskee luonnollista Israelia, jonka täyttymistä meidän nyt pitäisi alkaa nähdä. Apostoli Paavali selitti: "Israelia on osaksi kohdannut paatumus (sokeus), joka on kestävä, kunnes pakanat täysilukuisina ovat tulleet Jumalan valtakuntaan", — s.o. kunnes pakanain valittu luku, joka yhdessä Israelin jäännöksen kanssa on muodostava valtakunnan hengellisen puolen, on tullut korkeaan suosioon, josta Israelin kansa suljettiin pois, ja jonka eduille he kansana ovat olleet sokeat. Sentähden ei ole tullut hetki, jolloin luonnollisen Israelin, jota myös nimitetään Jaakobiksi, sokeus täydellisessä merkityksessä poistuu ennenkuin hengellisen Israelin valitseminen on täyttynyt. Ja (Room. 11: 26) sanotaan meille nimenomaan, että heidän ennalleenasettamisensa, ja pelastuksensa sokeudesta ja ennakkoluuloista on tuleva Siionin vuorelta, kirkastetusta seurakunnasta eli valtakunnasta. Mutta niinkuin Siionin valtakunta osaksi alkoi 1878, jolloin kuninkaamme otti itselleen suuren hallitusvaltansa, vaikkei "jalka"-luokka vielä ollut täysin kehittynyt ja kirkastettu, niin alkoi Jumalan suosio "Jaakobille" oikeastaan silloin, vaikkei se tule saavuttamaan heitä täydessä määrässä, ennenkuin Kristuksen ruumiin jalkajäsenet ovat kirkastetut. Ja niinkuin v. 1881 oli rinnakkainen ajankohta, joka vastaa valon kääntymistä Jaakobista pakanoille, niin merkitsee tämä vuosiluku ajan, jolloin erityinen valon palaaminen kauvan sokeutuneille juutalaisille alkoi. Ja uskollisena juutalaiselle esikuvallensa on nimikristitty seurakunta nyt kompastumaisillansa, ainoastaan pienen jäännöksen siitä tullessa siunatuksi. Kuinka tärkeät ja soveliaat ovatkaan apostolin sanat tässä: "Älä ylpeile vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan" j.n.e.
Mutta epäilemättä tulee Israel yleisesti tunnustamaan totisen Messiaksen ja hänen valtakuntansa vasta ennalleenasetettujen patriarkkain ja profettain aikana ja kautta, joiden täydellinen ennalleenasettaminen tulee olemaan Kristushenkilön ensimäinen tehtävä, sen jälkeen kun koko ruumis on kirkastettu. Mutta heidän sokeutensaalkaasitä ennen hävitä, ja nyt jo on suuri liike Kristuksen uskomiseen herännyt, etenkin venäläisten juutalaisten keskuudessa.
Jos me katselemme sinne päin, ovat ajan merkit kerrassaan kummastuttavat. Merkillinen hengellinen liike, joka nyt on havaittavissa juutalaisten keskuudessa etelä-Venäjällä, alkaa saada tuhansia Juutalaisia tunnustamaan, että Jeesus Kristus on kauvan luvattu Messias ja tunnustamaan kansallisen syntinsä, joka oli siinä, että he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat hänet. Ja tämä ei ole missään suhteessa tulos kristillisestä lähetystyöstä, vaan on kokonaan kotoisin juutalaisesta maaperästä. Liikkeen johtaja on juutalainen, hr Josef Rabinovitsch, entinen kauppias, sittemmin lakimies ja arvossa pidetty mies kansansa keskuudessa. Hr Rabinovitsch ei ollut juutalainen rabbiini, eikä hän tai kukaan muukaan liikkeen johtavista miehistä olleet jonkun lahkon tai uskontunnustuksen pappeja. Tämän liikkeen johdosta esitämme kirjoituksen lehdestäHarper's Weekly, ja toisista lehdistä selostuksia, seuraavasti:
"Sen kehitys on ollut sellainen, että varmuudella saattaa selittää, ettei se enää ole ainoastaan koe, jonka pysyväisyys tulevaisuudessa näyttäisi epäilyttävältä. Siinä on ilmennyt ihmeellistä elinvoimaa; sen kasvaminen on ollut vakaa ja raitis, varma luonteeltaan, mutta se on karttanut luonnotonta kiirehtimistä ja vaarallisia äärimmäisyyksiä. Ja kun venäläiset viranomaiset ovat tunnustaneet sen olevanreligio licitas(hyväksytty uskonto) on se nyt laillinen ja on sillä lailliset oikeudet. Sen luonne leimaa sen mitä harvinaisemmaksi tapaukseksi yhteiskunnallisten, kansallisten ja uskonnollisten harrastusten monikirjavassa kuvasarjassa, jotka erottavat tsaarin 116 miljoonan alamaisen sydämet ja mielet toisistaan.
"Tämän uuden uskokunnan usko on vielä omituinen siinäkin, ettei ole aikomus solmita minkäänlaista elimellistä yhteyttä minkään nykyisen kristillisyyden muodon kanssa, vaan, niinkuin on lausuttu, on tarkotus sivuuttaa historiallinen opinkehitys apostolien ajasta alkain, ja ammentaa opetuksensa suorastaan Uudesta Testamentista, erityisesti välittämättä meidän aikamme oikeauskoisten kirkkojen opinkappaleista. Se väittää olevansa muodostunut samoin kuin juutalaiskristilliset seurakunnat apostolien päivinä.
"Tarmokkaana luonteeltaan ja täynnä kunniantuntoa kansansa omaan kehitykseen ja edistykseen nähden valtiollisessa, yhteiskunnallisessa ja siveellisessä suhteessa tuli herra Rabinovitsch vuosikausia sitten tunnetuksi uutteran uudistuksen ystävänä itämaalaisten juutalaisten keskuudessa. Omaten korkeamman kasvatuksen ja suuremman omaisuuden kuin toiset veljistään, alkoi hän tuumia tapoja ja keinoja saavuttaakseen ihanteensa ja tarkotuksensa. Hän teki voitavansa hankkiakseen heille parempia valtiollisia oikeuksia, mutta oli kykenemätön suojelemaan heitä raivoisia vainoja vastaan, jotka nousivat onnettomia israelilaisia vastaan Venäjällä, Rumaaniassa ja lähellä olevissa maissa. Hän tutustui Länsimaiden edistyneeseen viisaustieteelliseen ajatustapaan, toivoen että sen omistaminen kohottaisi hänen kansansa korkeammalle kannalle ja hankkisi heille siten korkeammat ihanteet ja jalommat pyrkimykset. Mutta hän oppi pian epäilemään sekä keinon vaikutusta että sen sovelluttamisen mahdollisuutta kansaan nähden, jota vuosisatojen vaino ja rutivanhoillisuus oli karaissut käsitteitä vastaan, jotka erosivat suuresti sen isiltä perityistä käsityskannoista. Hän koetti vielä voittaa heidän voitonhimonsa, joka, lähinnä heidän muodollisia uskonnonharjotuksiaan, on kaikkea hallitseva ja kaiken alentava tekijä itämaalaisen juutalaisen sielussa. Mutta hänen ponnistuksensa asettaa maanviljelyssiirtoloita heille sekä kotona että pyhässä maassa, osottautuivat epäonnistuneiksi. Oleskellessaan Palestiinassa kypsyi hänessä Uuden Testamentin itsenäisen tutkimisen kautta sen suhteesta vanhaan, se vakaumus, että Israel oli tehnyt kansallisen elämänsä erehdyksen ja tullut uskottomaksi historialliselle tehtävälleen, sen kautta että he hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen.
"Tämä vakaumus Kristukseen nähden, että hänessä vanhat ennustukset ja Israelin ihanteet ja tarkotukset kansana ovat ruumiillistuneet ja täyttyneet, on keskipiste, jonka ympärillä koko liike kiertää. Vaatimattoman nasaretilaisen lausumat perustotuudet tunnustetaan sellaisiksi, jotka yksin tekevät tämän kansan kykeneväksi saavuttamaan päämääränsä ja täyttämään tarkotuksensa jota varten se erotettiin valituksi kansaksi. Pidetään siis vakavana keskeytyksenä Israelin säännöllisessä ja historiallisessa kehityksessä sitä, että tämä kansa kansana kahdeksantoista vuosisataa sitten kieltäytyi hyväksymästä näitä ponsia ja perustuksia, joita kaikki kristityt ja myöskin nyt hra Rabinovitsch ja hänen uskolaisensa pitävät oikeudenmukaisina ja ainoana oikeana tuloksena Israelin koko entisestä historiallisesta kehityksestä. Tämän repeämän parantaminen on Kischineviläisen reformaattorin ihanne-päämäärä; se tahtoo sen vuoksi alkaa alusta siitä, mistä valittu kansa ensin poikkesi harhatielle kansallisessa kehityksessä. Vuonna 1880 julkaisi hän ohjelman, jossa hän suositteli rabbiinilaisen järjestelmän kokonaista uudistamista. Sitten hän vielä toimi seurassa, jonka tarkotuksena oli maanviljelyksen edistäminen juutalaisten keskuudessa Etelä-Venäjällä; ja vainonpäivinä 1882 kehotti hän innokkaasti kansaansa palaamaan Palestiinaan. Juuri tänä aikana tapahtui muutos hänen uskonnollisessa vakaumuksessaan. Se ei ollut tulos kristillisestä lähetystyöstä, eikä hän myöskään ole kääntynyt sanan tavallisessa merkityksessä. Muutos tuli vähitellen, ja vasta pitkällisen punnitsemisen jälkeen kypsyi hänessä ajatus muodostaa kristittyjä seurakuntia juutalaisesta kansallisuudesta. Hänen palaamisensa jälkeen Palestiinasta on hänen vakaumuksensa: 'Pyhän maan avain on veljemme Jeesuksen kädessä.' Sanoissa: 'Jeesus meidän veljemme' on hänen uskonnollisen näkökantansa ydin. Hänen toimintansa on menestynyt, ja monet omistavat hänen oppinsa."
Kun hr Rabinovitsch alkoi ajatella, että hänen pitäisi suoraan ja julkisesti tunnustaa uskonsa Kristukseen, oli hän hämillään lahkojen suuresta luvusta kristittyjen keskuudessa ja epäili yhtyä mihinkään niistä. Hän sanoo: "Niinkuin on mentävä Jordanin yli tullakseen Kaanaaseen, niin on Jeesus tie hengelliseen omistamiseen ja lepoon." Herran ehtoollisesta sanoo hän, etteivät Jeesuksen seuraajat vietä tätä muutoin kuin pääsiäis-ehtoollisena. He (niinkuin mekin) eivät voi pitää oikeana sen viettämistä muina aikoina. Hän sanoo, ettei Herra Jeesus käskenyt opetuslapsiaan muistamaan hänen ylösnousemistaan, vaan muistelemaan häntä. Ei hän eivätkä hänen uskolaisensa pidä sunnuntaita sabbattina vaan jatkavat juutalaisen sabbatin viettoa. Ympärileikkausta noudatetaan vielä, mutta sitä ei pidetä välttämättömänä pelastumiselle.
Kerrotaan lutherilaisen pastorin ehdottaneen eräälle toimikunnalle Lontoossa, että heidän seuransa käyttäisi hra Rabinovitschia lähetyssaarnaajana juutalaisten keskuudessa. Toimikunta antoi kieltävän vastauksen, kumminkin ainoastaan sillä perustuksella, ettei hän silloin ollut kastettu. Hän on kumminkin sen jälkeen tullut kastetuksi Berliinissä, ei Lutherilaiseen kirkkoon, eikä myöskään Anglikaniseen, vaan aivan yksinkertaisesti Kristuksen kirkkoon. Hra Rabinovitschilla on kirjeitä juutalaisilta Venäjän kaikista osista ja Rumaaniasta, joissa tehdään kysymyksiä liikkeen suhteen, sen säännöistä ja opeista, aikomuksella yhtyä siihen, tai alkaa uusi aivan samanlainen.
"H:ra Robinovitschilla on hyvin lempeä, nöyrä, rakastava henki, ja kyyneltyy hän helposti kun lausutaan kristillistä myötätuntoa. Hän ei tahdo yhtyä mihinkään lahkoon vaan haluaa ottaa kristillisyytensä suoraan Uudesta Testamentista ja kasvaa pois vanhoista tavoista ja opeista uusiin, sitä mukaa kuin pyhä henki opettaa häntä hänen rukoillen jatkaessaan koko Jumalan sanan tutkimista."
Professori Delitzsch Leipsigissä, juutalaislähetyssaarnaajain johtaja Saksassa jaSaat auf Hoffnung(Toivon kylvön) lehden toimittaja, julkaisi noin seitsemänkymmentäviisisivuisen lentokirjasen tuon uuden hengellisen liikkeen kehityksestä, jonka julkaisun tilan suurimmaksi osaksi täyttävät alkuperäiset tätä liikettä koskevat asiakirjat, hebreankielisinä sekä käännettyinä saksaksi. Nämä asiakirjat sisältävät kolmetoista väitöstä: juutalaisen kansalliskirkon uskontunnustuksen Uudesta Testamentista; selityksen uskosta Messiakseen, Jeesukseen, Nasaretista, tämän seurakunnan käsityksen mukaan, ja lopuksi Herran ehtoollisen järjestyksen. Liitteenä on lisätty erään opettaja Friedman'in lausunto Jeesukseen uskoville juutalaisille ja selitys heidän suunnastaan, joka selitys hyväksyttiin Kischinevissä heidän pitämässään kokouksessa. Pieni lentokirjanen sisältää kaikki ainekset uuden liikkeen tutkimista varten.
Nämä teesit (väitteet), joita on pidettävä tuon uuden uskon perustuksena, alkavat kertomalla juutalaisten surkuteltavasta tilasta Venäjällä, esittäen juutalaisten omasta puolesta tehtyjen kaikkien parannusponnistusten osottautuneen turhiksi, ja sanovat vielä:
"Tarvitaan syvä ja sisällinen siveellinen uudistus, henkinen uudestisyntyminen. Meidän on heitettävä syrjään väärä Jumalamme — rakkaus rahaan — ja sen paikalle rakennettava sydämiimme koti totuuden rakkaudelle ja pahan pelvolle." Tätä varten on kumminkin johtaja tarpeen. Kuka se on oleva? Israelissa ei ole sellaista tavattavissa. "Miestä, joka omaa kaikki johtajalle tarpeelliset ominaisuudet — rakkautta Israeliin, elämänsä uhrautuvaisuutta, puhtautta, ihmisluonteen syvää tuntemusta ja vakavuutta paljastaessaan kansansa syntejä ja paheita — olemme huolellisen tutkimuksen jälkeen kansamme kaikista historiallisista kirjoista löytäneet ainoastaan yhdessä miehessä, Jeesuksessa Nasaretilaisessa." Viisaat israelilaiset hänen aikanaan, eivät saattaneet ymmärtää häntä; "mutta me saatamme sanoa varmuudella, että hän, Jeesus, hän yksin on etsinyt veljiensä parasta. Sentähden on meidän pyhitettävä veljemme Jeesuksen nimeä." "Meidän on otettava vastaan evankeliumikirjat koteihimme siunauksena ja yhdistettävä ne kaikkiin pyhiin kirjoihin, jotka viisaat miehemme ovat jättäneet meille."
Huomattavimpia uskonkappaleita heidän järjestämässään sarjassa, on seuraava: —
"Jumalan käsittämättömän viisauden päätöksen mukaisesti täyttyivät isämme sydämet kovuudella, ja Herra rankaisi heitä raskaan unen hengellä niin, että he vastustivat Jeesusta Kristusta ja tekivät syntiä häntä vastaan nykyiseen päivään asti. Mutta heidän epäuskonsa kautta johtivat he toisia kansoja suurempaan uutteruuteen, ja olivat siten avullisina ihmiskunnan sovittamisessa, joka on uskonut Jeesukseen Kristukseen, Daavidin poikaan, kuninkaaseemme, kun he kuulivat iloisen sanoman rauhaa julistavien sanansaattajain kautta (Jes. 52: 7), jotka häpeällisesti olivat tulleet pois ajetuiksi Israelin yhteydestä. Tämän meidän syntimme johdosta Jumalan Kristusta kohtaan on maailma kuitenkin rikastunut uskonsa kautta Kristukseen ja kansakunnat ovat täydellisinä menneet Jumalan valtakuntaan. [Tässä he eivät ole selvillä. Paavali tarkottaa Room. II: 25 'pienen lauman'täyttä lukuakansoista, eikä täysiä kansakuntia, joita väärin nimitetään kristikunnaksi]. Nyt on myöskin aika meidän täydellisyydellemme tullut, ja me, Aabrahamin siemen, tulemme myöskin siunatuiksi uskomme kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen; ja meidän esi-isiemme, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on armahtava meitä ja istuttava jälleen omaan pyhään juureemme — Jeesukseen — ne oksat, jotka ovat poisrevityt. Ja niin on koko Israel oleva osallinen ijankaikkisesta pelastuksesta, ja Jerusalem, pyhä kaupunkimme, on jälleen rakennettava ja Daavidin istuin asetettava ainaiseksi ja ijankaikkisiksi ajoiksi."
Seuraava on ote eräästä h:ra Rabinovitschin kirjeestä, päivätty 2 p. tammik. 1885, eräälle henkilölle Lontoossa:
Arvoisa kirjeenne y.m. ovat vastaanotetut. Sydämeni riemuitsi, kun luin niitä ja huomasin kuinka suuri ja voimakas sydämenne rakkaus on Herran Jeesuksen, Messiaksen luonnollisiin veljiin, ja kuinka kallis israelilaisen kansan pelastus on silmissänne.
Minä heittäydyn maahan Jehovan, meidän Herramme Jeesuksen Jumalan eteen, ja sydämeni pohjasta pulppuavat esille Israelin suloisen laulajan sanat (Ps. 35): "Häpeään ja pilkkaan joutukoot ne, jotka onnettomuudestani iloitsevat. Iloitkoot ja riemuitkoot, jotka minun oikeuttani suosivat, ja sanokoot aina: Herra olkoon suuresti ylistetty, joka suo palvelijallensa hyvää." Amen.
Tässä lähetän teille ajatukseni ja lausuntoja Israelin lapsista Etelä-Venäjällä, jotka uskovat Jeesukseen Messiaksena. Näistä saatte oppia tuntemaan mistä uskomme Jeesukseen (luonnolliseen veljeemme), Messiakseen, on saanut alkunsa. Hän on sydämiemme sisimmän halun ja ikävöimisen aiheena. Englantilaiset ystävämme ja veljemme Jeesuksessa, Vapahtajassamme, saattavat yllämainitun lentokirjasen kautta tulla vakuutetuiksi, että sen jälkeen kuin Herra on paljastanut pyhän käsivartensa kaikkein ihmisten nähtäväksi, ja kaikki maan ääret ovat nähneet Jumalamme pelastuksen, on aika nyt tullut, jolloin Israelin keskuudesta on poistettava kaikki saastaiset ihmiset, ja jolloin ne, jotka kantavat hänen pyhiä astioitaan, ovat puhdistettavat.
Totta on, ei Jehovan pelastus saata mennä ulos ja tulla maailmaan kiiruusti (Joosua 6: 1), eikä se myöskään saata kulkea joutuisasti; mutta nyt, kun Jehova, maailmankaikkiuden etujoukko ja kuningas, on kulkenut Israelin kansan edellä, on Israelin Jumala myös tuleva jälkijoukkona, ulosheitetyn Israelin kokoojana. Minä omistan aikani ja maineeni itsepäisen ja onnettoman kansani hyväksi, todistaakseni heille, kovapäisille, Jumalan voimalla, sitä lupauksen evankeliumia, jonka esi-isämme olivat ottaneet vastaan; nimittäin että Jumala on herättänyt Jeesuksen Nasaretista, Daavidin siemenestä, Israelin pelastajaksi.
Korkeimman Jumalan rikkauden ja viisauden syvyyden kautta, nousivat isämme, jotka omistivat lupaukset, Jeesusta vastaan, jotta armo tulisi pakanallisten kansojen osaksi, ei minkään lupauksen, vaan Messiaksen evankeliumin armon kautta. Nyt, kun täysi luku pakanoita on tullut sisälle, on aika tullut meille, Israelin lapsille, palata Israelin Jumalan ja hänen kuninkaansa luo ja olla hänen rakkaita lapsiaan. Meidän on otettava vastaan Jaakob-perintömme, joka on rajaton; sillä me olemme oikeat perilliset, Aabrahamin lapsia, Mooseksen oppilaita, Daavidin huoneen palvelijoita ijankaikkisesti. Siten tulee meidän täysi lukumme (s.o. monen israelilaisen tuleminen Kristuksen luo) olemaan meidän rikkautemme ja kansakuntien rikkaus, Jehovan sanan mukaisesti Paavalille, joka oli Israelin esikoinen ja samalla kertaa ensimäinen palaavien pakanain joukossa.
Veljeni keskuudessa ja suurissa kokouksissa kehotan minä sydämellisesti: 'Pudista itsesi tomusta, nouse, pane kauniit vaatteet yllesi, sinä kansani. Jessen pojan, Jeesuksen Nasaretilaisen kautta on Jumala tehnyt suuria kanssasi, oi Israel, jotta hän myöskin saisi aikaan suuria asioita maan kansakuntien keskuudessa, jotka siunattiin meidän isissämme.'
Minä kiitän suuresti Jumalaa, että näen tuhansia, jotka mielellään kuuntelevat. Monet arvokkaat Israelin lapset odottavat ja ikävöivät Jumalan armon hetkeä. Minä rukoilen teitä veljiemme nimessä Venäjällä, jotka etsivät pelastusta, että Herramme Jeesuksen Kristuksen ystävät, missä ikinä heitä on, eivät vaikenisi, vaan että he neuvoisivat ja puhuisivat rohkeasti, kunnes Immanuel on meidänkin kanssamme, kunnes Jehova osottaa meille hänen asuntonsa.
Nämä ovat vähäpätöisiä sanoja, kaukaa kirjotettuja.
Josef Rabinovitsch.
Paitsi tätä ihmeellistä heräämistä on Siperiassa ollut samanlainen liike, josta meillä on seuraava kertomus lehdestäThe Presbyterian Witnes(Preshyteriaaninen todistus):
"Jäisestä Siperiasta saapuu tieto evankelisesta liikkeestä, joka pääasiallisesti on samanlainen kuin h:ra Rabinovitschinkin aikaansaama liike. Johtajana on Jakob Scheinmann, Puolan juutalainen, joka kaksikymmentä vuotta sitten itsenäisen ajattelemisen kautta tuli siihen johtopäätökseen, että Jeesus Nasaretista, Davidin Poika, oli totinen Vapahtaja. Ankarasti talmudia noudattavat juutalaiset saivat hänet siirretyksi Siperiaan, jossa hän työskenteli viisitoista vuotta, melkein huomaamatta herättääkseen maanpakolais-toverissaan uskon. Jälelle jääneiden postilähetysten joukosta, joita oli Tomskissa, jossa hän toimi eräässä liikkeessä, oli lentokirjanen Rabinovitschilta, jonka kanssa hän kohta alkoi kirjevaihdon. Hän on ollut toimelias levittäessään käsityksiään lentokirjasten, nimeltä, Huutavan ääni korvessa, kautta. Delitzschin hebrealaista Uuden Testamentin käännöstä lukevat ja tutkivat Siperian juutalaiset innolla. Sanotaan 36,000 kappaletta käytetyn siten."
Siten näemme ihmeellisiä merkkejä Jumalan palaavasta suosiosta Israelia kohtaan siinä, että heitä on ajettu pois toisista maista suurten vainojen kautta, että Palestiina on avattu ottamaan heitä vastaan, että heitä on kutsuttu sinne erityisten, kohtalon järjestämien etujen kautta, hyväntahtoisten hankkeiden muodossa heidän tilansa parantamiseksi ja auttamiseksi, sekä myös tässäkin merkillisessä liikkeessä joka on alkuna Israelin sokeuden poistamiseksi. Ja kuinka selvästi tämä kaikki onkaan Jumalasta! Tässä luonnollisen Israelin ennalleen-asettamistyössä, samoin kuin hengellistä Israelia kokoavassa suuressa elonkorjuutyössäkin, sivuutetaan nykyään hyljätty nimiseurakunta kokonaan. Molemmissa nykyään tapahtuvissa suurissa töissä jätetään nimellisen "kristikunnan" erilaiset järjestöt kokonaan huomioon ottamatta; ja omana aikanaan ja omalla tavallaan ja uusien, halpojen, arvonimiä vailla olevien aseitten kautta antaa Jumala suuren työnsä kasvaa ja edistyä.
Ja nyt kysymme: Mitä tämä merkitsee? Kuinka tämä merkillinen ja ihmeellinen työ, jonka selvä alkaminen ja nopea edistyminen ovat niin ilmeiset tässä elonkorjuu-ajassa, tulee päättymään? Apostoli Paavali osottaa selvästi, että Israelin ennalleen-kokoaminen merkitsee koko ihmiskunnalle ennalleenkokoamista eli ennalleenasettamista: "Mutta jos heidän lankeemuksensa on koitunut maailmalle rikkaudeksi ja heidän vähentymisensä pakanoille rikkaudeksi (niinkuin kävi, kun jumalallinen armo kääntyi näiden puoleen), kuinka paljon enemmän onkaan heidän täysilukuinen palajamisensa siksi koituva!" Luonnollisen Israelin hylkäämisen kautta saivat pakanat korkean kutsun suosion, ja ne harvat, jotka panevat arvoa sille ja voittavat esteet, jotka ovat sen saavuttamisen tiellä, tulevat korotettaviksi Kristuksen kanssaperillisiksi. He tulevat muodostamaan Kristuksen, suuren lunastajan ruumiin. Tämä oli luonnollisen Israelin hylkäämisen tarkotus ja tulee tulokseksi; mutta heidän ennalleenkokoamisensa ja ennalleenasettamisensa lupauksen maahan, osottaatoista askeltasuuressa jumalallisessa suunnitelmassa; se merkitsee, että kaiken ennalleenasettaminen, "juutalaisille ensin" mutta lopulta "kaikille maan kansoille", on alkamaisillansa. Maan suurta riemuvuotta ollaan pystyttämäisillään, ja se alkaa Jumalan järjestyksen mukaisesti ensin juutalaisesta. Siten huomaa, että veljet Rabinovitsch, Scheinman ja heidän apulaisensa ovat Jumalan apulaisia valmistaakseen hänen entistä kansaansa ennalleenasettamista varten, aivan niinkuin meidän etunamme on saada olla Herran työtovereitaelonkorjuutyössä, joka on yhteydessä evankelikauden elonkorjuuajan ja sen valitun hengellisen luokan kanssa. Varmasti tulee Israelin täysi palaaminen heidän omaan maahansa ja jumalallisen suosioon merkitsemän, että suuri Lunastaja, Pää ja ruumis, jonka kautta ennalleenasettaminen tulee suoritettavaksi,on korotettuvaltaan, että valtakunta on tullut, ja että ennalleenasettamistyö, jonka erikoishedelmänä Israel tulee olemaan, jo on alkanut. Sentähden, "jos heidän hylkäämisensä on koitunut maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin ottamisensa on muuta, kuin elämään nousemista kuolleista?" — ennalleenasettaminen, ei ainoastaan eläville vaan myöskin kuolleille, lupauksen mukaan; eikä ainoastaan Israelille vaan koko ihmiskunnalle, josta Israel oli esikuva, ja josta se tulee olemaan esikoinen. Suosion alkaminen Israelille on ainoastaan pisaroita sen rankkasateen edellä, joka tulee virvottamaan ei ainoastaan Israelin vaan myös koko ihmiskunnan. Ja vaikkakin taistelun hyökyaallot vielä nousevat kiivaina Israelia vastaan ja syöksevät heidät vähäksi aikaa vielä suurempaan hätään ja murheesen, niin tulee Jumala keskellä kaikkea tätä olemaan heidän kanssaan ja on aikanaan auttava ja korottava heidät.
Tämän yhteydessä on seuraava uutinen jokapäiväisistä sanomalehdistä varmasti hyvin kuvaava. Tämän liikkeen lopullista ratkaisua tulevat seuraamaan syvällä mielenkiinnolla kaikki ne, jotka vaeltavat nykyisen totuuden valossa, ja jotka Jumalan sanasta ymmärtävät sen ajan tulleen, josta Jumala ilmotti profetta Jesajan kautta sanoen: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa sydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille että sen sotimisen aika (engl. Raam. reunamuist.:hänen määrätty aikansa) on päättynyt… että se on saanut kaksinkertaisesti [II osa, 7 luk.] Herran kädestä kaikkien syntiensä tähden." — Jes. 40: 1, 2.
Puheena ollut uutinen kuuluu seuraavasti: —
Washington, D. C. S p. maaliskuuta 1891.
William E. Blackstone Chicagosta kävi tänään sihteeri Blainen seuraamana Yhdys-Valtain presidentin luona ja jätti sinne asiakirjan, joka koski venäläisiä juutalaisia.
Hän selitti asiakirjan olevan tuloksen kokouksesta, jonka kristityt ja juutalaiset äskettäin pitivät Chicagossa, ja kiinnitti erityisesti huomion siihen seikkaan, ettei se sisältänyt mitään vihamielisyyttä Venäjää vastaan vaan koettaisi rauhallista tietä valmistaa juutalaisille oikeuden hallita heidän entistä omaa kotiaan — Palestiinaa.
Monien todistusten kautta hän osotti, että tällä maalla, voimakkaan hallituksen alaisena, oli suuria kehityksen mahdollisuuksia, sekä maanviljelykseen että kauppaan nähden, ja sanoi että jos rautatie, jota nyt rakennetaan Jaffasta Jerusalemiin, pitkitettäisiin Damaskoon, Tadmoriin ja alas Eufratiin, niin se epäilemättä tulisi kansainväliseksi kulkutieksi.
Hän sanoi, että turkkilaisen hallituksen köyhyys antaa voimaa esitykselle sen vahingon korvaamiseksi siten, että juutalaiset pää-omain omistajat sijottavat pysyväisesti osan Turkin valtiovelkaa, ja että ainoastaan rauhallisia, diplomaattisia sopimuksia pyydetään, jotta maan ja omaisuuden yksityinen omistusoikeus tarkasti tulisi suojelluksi ja arvossa pidetyksi. Lopuksi sanoi hän että meille kun olemme niin ystävällisellä kannalla Venäjän kanssa ja kun meillä ei ole mitään ristiriitoja itämaiden kanssa, sopisi erinomaisesti ja olisi toivehikasta, jos meidän hallitus tekisi alotteen tähän ystävälliseen liikkeeseen, jonka tarkotuksena on valmistaa Israelin harhaileville miljoonille pysyväinen koti.
Presidentti kuunteli tarkasti mr. Blackstonen huomautuksia ja lupasi vakavasti harkita asiaa.
Asiakirja kuuluu seuraavasti:
Mitä on tehtävä Venäjän juutalaisten hyväksi? On sekä epäviisaasta että turhaa koettaa antaa Venäjälle neuvoja sen sisällisten asiain suhteen. Juutalaiset ovat asuneet muukalaisina sen alueella vuosisatoja, ja se uskoo aivan varmasti, että he ovat taakkana aineellisessa suhteessa ja vahingoksi sen rahvaan menestymiselle, eikä tahdo sallia heidän jäädä sinne. Venäjä on lujasti päättänyt, että heidän on lähdettävä. Siis on näiden Aschkenazimin lähdettävä pois samoin kuin Espanjan Sefardiminkin oli lähdettävä. Mutta mihin joutuvat nämä kaksi miljoonaa köyhää ihmisraukkaa? Eurooppa on ahdinkoon asti täynnä, eikä sillä ole tilaa enemmälle rahvasasutukselle. Onko heidän tultava Amerikkaan? Se tulisi suunnattoman kalliiksi ja veisi aikaa vuosikausia.
Miksei antaa Palestiinaa heille takasin? Jumalan kansanjaon mukaan on tämä maa heidän kotinsa — luovuttamaton omaisuus, josta heidät ajettiin väkivallalla pois. Heidän hoidossaan se oli ihmeellisen hedelmällinen maa, joka antoi elatusta miljoonille, jotka uutterasti viljelivät sen vuorenrinteitä ja laaksoja. He olivat maanviljelijöitä ja tuotteita valmistava kansa, jolla oli suuri merkitys kauppa-alalla — sivistyksen ja uskonnon keskuksena. Sanotaan myös sademäärän lisääntyneen, ja monet merkit viittaavat siihen, että maa on saavuttamaisillaan entisen viljavuutensa.
Miksi eivät ne vallat, jotka Berliinin sopimuksen aikana vuonna 1878 antoivat Bulgarian bulgarilaisille ja Serbian serbialaisille, nyt anna Palestiinaa takaisin juutalaisille? Nämä maakunnat, samoin kuin Rumaania, Montenegro ja Kreikka, riistettiin turkkilaisilta ja annettiin luonnollisille omistajilleen. Eikö Palestiina kuulu yhtä suurella oikeudella juutalaisille? Jos he voisivat saada itsenäisen hallituksen, auttaisivat maailman juutalaiset heitä saattamalla kärsiviä veljiään sinne ja asettamalla heitä entiseen kunniakkaaseen kotipaikkaansa. Yli seitsemäntoista vuosisataa ovat he kärsivällisesti odottaneet sellaista edullista tilaisuutta. He eivät ole viljelleet maata muualla, koska he ovat luulleet olevansa vieraita ja muukalaisia eri kansojen keskuudessa, ja että he vielä pääsisivät Palestiinaan viljelemään omaa maataan. Mitkä oikeudet tahansa, jotka omistuksen kautta ovat joutuneet Turkin lailliseksi omaisuudeksi, voidaan helposti hyvittää, mahdollisesti silläkin tavoin, että juutalaiset ottavat niskoilleen kohtuullisen osan valtiovelkaa.
Me uskomme, että nyt on sovelias aika kaikille kansoille ja erityisesti Euroopan kristityille kansoille, osottaa hyvyyttä Israelille. Miljoona maanpakolaista vetoaa kauheiden kärsimyksiensä kautta liikuttavalla tavalla myötätuntoomme, oikeudentuntoomme ja inhimillisyyteemme. Asettakaamme nyt heidät ennalleen maahansa, jonka roomalaiset esi-isämme niin julmalla tavalla ryöstivät heiltä.
Tätä tarkotusta varten pyydämme kunnioittavasti että Hänen Ylhäisyytensä, Benjamin Harrison, Yhdys-Valtain Presidentti, ja Kunnianarvoisa J.G. Blaine, Valtiosihteeri, suvaitsisitte käyttää välitystänne ja vaikutustanne niiden hallitusten luona, joiden päinä ovat heidän keisarilliset majesteettinsa — Aleksanteri III, Venäjän Tsaari; Viktoria, Ison Britannian Kuningatar ja Intian Keisarinna; Vilhelm II, Saksan Keisari; Frans Joosef, Itävalta-Unkarin keisari; Abdul Hamid II, Turkin Sulttaani; Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa Maria Kristiina Espanian hallitseva kuningatar; Ranskan tasavallan hallituksen luona; ja Belgian, Hollannin, Tanskan, Ruotsin, Portugalin, Rumanian, Serbian, Bulgarian ja Kreikan hallitusten luona, saadaksensa aikaan kansainvälisen kokouksen, joka olisi pidettävä lähimmässä tulevaisuudessa ja jossa israelilaisten tilaa ja heidän vaatimuksiaan Palestiinaan nähden entisenä kotinaan harkittaisi, jotta heidän vaikeaa tilaansa kaiken oikeudenmukaisesti ja sopivilla tavoilla lievennettäisi.
[Etevät miehet kaikilta toimialoilta ja kaikista tunnustuksistaChicagosta, Bostonista, New-Yorkista, Philadelfiasta, Baltimoresta jaWashingtonista ovat allekirjottaneet asiakirjan.]
Sen jälkeen kuin tämän kirjan ensimäinen (englantilainen) painos annettiin ulos, on esiintynyt arvostelu siitä ja etenkin tästä luvusta englantilaisessa lehdessä —The Banner of Israel(Israelin lippu) — joka on omistettu sille opinsuunnalle, että anglosaksilaiset kansat edustavat Israelin kymmentä kadonnutta sukukuntaa. Seuraava oli v. 1891 joulukuun numerossa, lehdessämme THE WATCH TOWER (Vartio-Torni). Me julkaisemme sen tässä siinä toivossa että se herättää mielenkiintoa, koska siinä kosketellaan uusia kohtia:
The Banner of Israel lehden Toimittajalle—
Herrani!Kirjotus, joka äskettäin oli lehdestänne, jossa "RAAMATUN TUTKISTELUJEN" III osaa, ja erityisesti sen mainitsemaa anglo-israelilaista kysymystä juutalaisten Palestiinaan palaamisen yhteydessä tarkastettiin, on tullut huomioni alaiseksi, ja koska se näyttää vaativan vastausta, kiiruhdan lyhykäisesti vastaamaan siihen.
Kysymys koskee sitä, jos, senjälkeen kun Israelin kymmenen sukukuntaa erottautuivat noista kahdesta sukukunnasta Rehabeamin päivinä, heitä milloinkaan jälleen yhdistettiin, joko todellisesti tai näennäisesti. Teidän kirjeenvaihtajanne väittää, ettei mitään yhdistymistä tapahtunut, ja että Israelin nimi siitä ajasta alkain ja yhä edelleenkin kuului yksinomaan kymmenelle suvulle, eikä noille kahdelle Juudan ja Benjamin suvulle, jotka tunnettiin juutalaisten nimellä. Tämä erehdys näyttää olevan välttämätön hänen opilleen: että nim. anglo-saksilaiset ovat nämä kymmenen sukukuntaa, ja että heidän kukostamisensa johtuu siitä seikasta. Me uskomme, että seitsenkymmenvuotisesta autiona olosta ja erityisesti Baabelin vankeudesta palaamisen jälkeen on Jumala pitänyt Israelin kansaa yhtenä, ja että se käsitti jokaisesta suvusta kaikki ne, jotka panivat arvoa Jumalan lupauksille ja palasivat Palestiinaan, kun Kyyros julisti käskynsä, jossa hän suostui heidän lähtöönsä. Me uskomme, että kaikki ne, jotka eivät palanneet, eivät olleet Israelin yhdyskuntaa, eivät olleet oikeita israelilaisia, vaan että heidät sen jälkeen laskettiin pakanoiksi. Me vakuutamme myöskin, että nämä "kadonneet", jotka eivät olleet oikeita israelilaisia, tulevat tunnetuiksi ja siunatuiksi uuden liiton aikana tulevana tuhatvuotiskautena eikä evankelikautena. Muutamiin kohtiin nähden näyttää olevan pienempi väärinkäsitys kannastamme. Me emme kiellä, että kymmenen sukua erottautui noista kahdesta suvusta, emmekä myöskään että nuo kymmenen, jotka edustivat enemmistöä, sellaisina säilyttivät alkuperäisen, kaikille yhteisen nimen (Israel), emmekä myöskään että nuo kaksi sukua olivat Juudan nimellä tunnetut, emmekä myöskään, että oli olemassa melkoisia syitä eroamiseen, emmekä liioin että tämä oli sopusoinnussa Jumalan suunnitelman kanssa heidän kurituksekseen, emmekä myöskään, että nuo kymmenen sukua meni vankeuteen noin seitsemänkymmentä vuotta ennen noita kahta sukua, emmekä että Jumalalla on mahdollisesti joitakin siunauksia kymmenen suvun jälkeläisille samoin kuin noiden kahdenkin suvun jälkeläisille ja kaikille maan suvuille "kaiken ennalleenasettamisaikoina, joista Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut pyhäin profettainsa suun kautta." — Apt. 3: 19—21.
Mitä me väitämme on, että suuri opettaja oli oikeassa selittäessään että "pelastus on juutalaisista", ja että suuri apostoli oli oikeassa selittäessään Jumalan järjestyksen olevan — "kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle (pakanalle), sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." (Room. 2: 10, 11.) Me ymmärrämme tämän niin, että Baabelin vankeuden jälkeen nimi juutalainen oli sama kuin israeliitta ja käsitti kaikki, jotka pysyivät kiinni laissa ja toivoivat aabrahamilaisten lupausten täyttymistä — laskettuna siihen muutamia noista kymmenestä suvusta niinkuin myöskin käännynnäisiä niistä pakanoista, jotka olivat ympärileikattuja. Sitä paitsi eivät noiden kymmenen suvun kapinankaan aikana kaikki näiden sukujen yksityiset jäsenet liittyneet siihen. Muutamat heistä jäivät uskollisiksi Juudan valtakunnalle ja jäivät asumaan juutalaisten keskuuteen. — 1 Kun. 12: 17.
Me olemme havainneet ja osottaneet sen huomattavan seikan, että Herra ja apostolit puhuttelivat "kahtatoista" sukukuntaa — "Israelin huoneen" nimellä — ja näin silloinkin, kun he suorastaan puhuttelivat Jerusalemissa asuvaa kansaa, jotka kuten kaikki myöntävät, pääasiallisesti olivat Juudan sukua, mutta osaksi myöskin kaikista kahdestatoista suvusta. Se tosiasia, että Herramme ja apostolit siten puhuttelivat kahtatoista sukukuntaa yhtenä kansana ja sovelluttivat heihin ennustuksia sellaisena, näyttää meistä olevan riittävä syy tehdäksemme samalla tavalla.
Niiden raamatunpaikkojen esittäminen, jotka koskettelevat tämän asian eri puolia, vaatisi kovin paljon tilaa; mutta se, joka tahtoo ottaa esilleYoungin konkordansinja aukaista sivun 528 ja merkitä ne eri paikat, joissa sana Israel esiintyy Uudessa Testamentissa, on huomaava runsaasti vahvistavia todistuksia siitä, ettei Herra eikä apostolit pitäneet Israelin huonetta enää noina "kymmenenä sukuna" ainoastaan, vaan, niinkuin lausutaan, "koko Israelina". Huomaa erityisesti seuraavat tekstit: Matt. 8: 10; 10: 6; 15: 24, 31; 27: 9, 42; Mark. 12: 29; 15: 32; Luukk. 1: 54, 68 ja erityisesti värssy 80; samoin 2: 25, 32, 34; 24: 21; huomaa myös tarkasti Joh. 1: 31, 50; 3: 10; 12: 13; sekä Apt. 2: 22, 36; 3: 12; 4: 10, 27; 5: 21, 30, 31, 35; 13: 16, 24; 21: 28; Room. 9: 6, 31; 10: 19; 11: 25, 26; 1 Kor. 10: 18; Gal. 6: 16; Ei 2: 12; Fil. 3:5; Hebr. 8: 8.
"Pelastus on juutalaisista", eli niistä israelilaisista, jotka pitävät liiton, siinä suhteessa 1) että Herramme Jeesus, Vapahtaja, oli tätä sukua, 2) että jäännös näistä juutalaisista (apostolit ja useimmat varhaisesta seurakunnasta), Israelin jäännökseksi nimitetyt (Room. 9: 27; 11: 1, 5, 7), tulivat sovituksen palvelijoiksi kantamaan sanomaa pakanoille, ja 3) että Herra on määrännyt, että luonnollinen Israel, sokeudestaan parantuneena, on tulevaisuuden ennalleenasettamistyössä oleva ase, jonka kautta pelastuksen virrat, jotka pulppuavat kirkastetusta hengellisestä Israelista, tulevat vuotamaan kaikille maan kansoille, niinkuin on kirjotettu: "Siionista (evankeliajan Seurakunnasta eli kirkastetusta hengellisestä Israelista) on laki lähtevä ja Herran sana Jerusalemista (ennalleenasetetusta luonnollisesta Israelista)." — Jes. 2: 3.