Jumalan uskollisilla lapsilla, jotka nyt otetaan pimeydestä ja asetetaan ihmeelliseen valoon, ja joiden sallitaan kuulla ja nähdä sellaista, jota muut eivät näe jakuule, on nyt suuri etu olla Herran työntekijöitä hänen enkeleinään — sanansaattajinaan eli palvelijoinaan — tässä niinhyvin kuin kaikissa muissakin työnosissa läpi aikakauden. Hänen armostarikkaalla avullaan ovat sellaiset palvelijat kyntäneet, ja kylväneet, karhinneet ja kastelleet, janytsaa sama luokka myöskin koota yhdessä Ylikorjaajan kanssa.
Jumalan valtakunnan läheisyys.
"Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo tulee meheväksi ja lehdet puhkeavat, niin tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se (Jumalan valtakunta — Luukk. 17: 21) on lähellä, oven edessä. Totisesti sanon teille: Tämä sukukunta ei katoa, ennenkuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa (nykyinen yhteiskunnallinen järjestys) katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." — Matt. 24: 32—35.
Monet uskottomat ovat pitäneet kiinni tästä tekstistä ja väittäneet, että se selvästikään ei ole täyttynyt ja että se niinmuodoin todistaa, että Jeesus oli väärä profetta. He sovittavat tämän ennustuksen pelkästään siihen hätään, joka seurasi Israelin kansallista lankeemista v. 70, ja huomauttavat pilkallisesti, että sesukukunta(sukupolvi eli miespolvi) ja monta muuta on mennyt pois näkemättä "kaiken tämän" täyttymistä. Tietenkin vastaamme tähän, että Jeesuksen ennustusta ei ole ymmärretty — että se ainoastaan osaksi tarkotti Israelin hätää, joka saavutti huippukohtansa v. 70.
Antaakseen tyydyttävän selityksen tähän vastaväitteeseen ovat muutamat kristityt kirjailijat johtuneet luulemaan, että sanoilla "tämä sukukunta" todellakin tarkotetaantätä rotua, juutalaisia ja että tämän rodun ei pitänyt kadota, ennenkuin kaikki nämä ennustukset ovat täyttyneet.
Meidän täytyy kumminkin useammasta syystä erota tästä selityksestä.
1) Vaikka sanojen "sukukunta" (sukupolvi) ja "rotu" voidaan sanoa johtuvan samasta juuresta, ei niillä kumminkaan ole sama merkitys, ja Raamatussa käytetään niitä kahtena aivan eri sanana.
Huomaa, että kun "sukukuntaa" eli "sukua" käytetään merkitsemään rotua eli jälkeläistä, on se aina kreikkalaisesta sanastagennema(niinkuin Matt. 3: 7; 12: 34; 23: 33; Luukk. 3: 7) taigenas(niinkuin 1 Piet. 2: 9). Mutta kolmesta tämän ennustuksen toistamisesta käy selville, että Herra käytti kokonaan toista sanaa (genea), joka ei merkitse rotua eli sukua, vaan sukupolvea (miespolvea), Toiset kohdat, joissageneakäytetään, todistavat, ettei sitä ole käytetty siinä merkityksessä, joka on sanassa rotu eli suku, vaan ihmisistä, jotka elävät yhtaikaa. Todistukseksi mainitsemme Matt. 1: 17; 11: 16; 12: 41; 23: 36; Luukk. 11: 50, 51; 16: 8; Apt, 13: 36; Kol. 1: 26; Hebr. 3: 3 0.
2) Jeesus ei voinut tarkottaa juutalaista sukua, ja ei olisi ollut oikein kertomuksessa käyttää kreikkalaista sanaa, joka olisi merkinnytsukua, koska juutalainen suku ei ollut apostolien kysymyksen esineenä, eikä liioin Herran ennustuksenkaan esineenä, joka oli vastaus. Israelia on tuskin mainittukaan tässä ennustuksessa, ja jos olisi sanottu, että tämäsukuei katoa, ennenkuin kaikki on täyttynyt, olisi jäänyt avoimeksi kysymys siitä, mitäsukuatarkotettiin, koska ei mitään erikoista sukua mainita. Olisi sentähden ollut yhtä sopivaa, jos sana olisi merkinnytsukua, sanoa, että tarkotettiin kokoihmissukuakuin sanoa, että tarkotettiinJuudansukua.
Mutta kun ymmärrämme, että sanageneatässä niinkuin muuallakin merkitseesukupolvea, ja että Jeesuksen sanat muodostivat ennustuksen, joka ulottui Evankelikauden yli, ei meillä ole mitään vaikeutta ymmärtää, että ne merkitsevät: "tämä sukupolvi (joka saa todistaa nämä merkit, joista apostolit kysyivät, ja jotka Herra juuri antoi tietää nim. auringon ja kuun pimeneminen sekä tähtien putoaminen) —tämä sukupolviei katoa, ennenkuin kaikki tämä tapahtuu". Toisin sanoen, mainitut merkit tapahtuvat yhden sukupolven aikana aikakauden lopussa.
Huomautus viikunapuusta voi olla tilapäinen, mutta me olemme taipuvaiset uskomaan, ettei niin ollut. Se erikoinen asianhaara, että on kertomus siitä, kuinka Herra kirosi viikunapuun, jossa ei ollut hedelmää, ja joka silloin heti kuivettui (Matt. 21: 19—20), tekee meidät taipuvaisiksi uskomaan, että viikunapuu tässä kertomuksessa merkitsee Juudan kansaa. Jos niin on, on tämä ennustus nyt täyttymisillään selvällä tavalla; sillä eivät ainoastaan nyt uhannet israelilaiset palata takaisin Palestiinaan, vaan siionismiliike, joka alkoi muutamia vuosia sitten on saavuttanut sellaisen laajuuden, että on katsottu tarpeelliseksi pitää kongresseja, joihin edustajia kaikista maailman osista on ottanut osaa antaakseen käytännöllisen muodon juutalaisen valtion uudistamisehdotukselle Palestiinassa. Nämä nuput kehittyvät, mutta eivät tule kypsiksi hedelmiksi ennenkuin lokakuussa 1914, jolloin pakanain ajat täyttyvät. — Luukk. 21: 24.
Yhden sukupolven voidaan laskea käsittävän 100 vuotta (joka itse asiassa onkin nykyinen raja) tai 120 vuotta. Mooseksen elämän pituus ja Raamatun raja (1 Moos. 6: 3.) Jos lasketaan sata vuotta vuodesta 1780, jolloin ensimäinen merkki näkyi, tulee rajaksi 1880; ja meidän ajatuksemme mukaan oli jokainen yksityinen ennustettu piirrealkanuttäyttyä silloin: "Elon aika" eli korjuuaika, joka alkoi lokakuussa 1874, valtakunnan järjestäminen ja Herran vallanottaminen kuninkaana huhtikuussa 1878, "koston" eli "vihan päivä", joka saavuttaa huippukohtansa noin 1915, sekä viikunapuun nupuille tuleminen. Ne, jotka tahtovat sanoa, että vuosisata eli sukupolvi yhtä mielellään voitaisiin laskea viimeisestä merkistä, tähtien putoamisesta kuin ensimäisestäkin, auringon ja kuun pimenemisestä, voivat tehdä sen ilman epäjohdonmukaisuutta, ja vuosisata, joka alkoi v. 1833, on vielä kaukana lopustaan. Monet, jotka olivat (kirjaimellisen) tähtien putoamisen todistajina, elävät vielä. Ne, jotka vaeltavat meidän kanssamme nykyisen totuuden valossa, eivät odota, että ne merkit, jotka jo ovat täällä,tulisivat, vaan he odottavat sen täyttymistä, joka parasta aikaa on tapahtumassa. Tai, koska Mestari sanoi: "Kun näette tämänkaiken", ja koska "Ihmisen Pojan merkki taivaalla" ja viikunapuun nupuille tuleminen sekä "valittujen" kokoaminen lasketaan merkeiksi, niin ei olisi sopimatonta laskea sukupolvea vuodesta 1878—1914 = 36 1/2 vuotta — mikä on ihmisen keskimääräinen ikä meidän aikanamme.
"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan (ihminen, siinailainen käsikirjotus), eivät (edes, siin. käsik.) taivaan enkelit(-kään), eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin." (Matt. 24: 36, vertaa Mark. 13: 32, 33.) "Olkaa varuillanne; valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä milloin se aika tulee."
Monelle näyttävät nämä sanat merkitsevän enemmän kuin mitä ne todellisuudessa ilmaisevat. He ajattelevat niitä, ikäänkuin ne panisivat lukkoon kaikki Raamatun ennustukset ja tekisivät ne hyödyttömiksi — niinkuin Herra olisi sanonut — "ei kukaan ihminenkoskaantiedä", kun hän ainoastaan sanoi: "ei kukaan tiedä (nyt)", tarkottaen ainoastaan niitä henkilöitä, jotka silloin kuulivat häntä, joille ei vielä ollut otollinen aika ilmaista aikoja ja hetkiä. Kuka voi epäillä, etteivät "taivaan enkelit" ja "Poika"nyttäysin ja selvästitiedäkaikkea sitä, mikä on edistynyt niin pitkälle, että se on täyttymäisillään? Ja jos ei heitä estäisi se, mikä on kirjotettu tässä värssyssä,nyttietämästä, niin ei myöskään Jumalan pyhiä estänyttämä värssy koettamasta ymmärtää kaikkea sitä totuutta, "mikä ennen on kirjotettu meille opiksi". Siin oli suureksi osaksi, koska ei ollut Isän tahto, että hänen lapsensasillointai aina siihen aikaan saakka, jolloin "sinetit" murrettiin [II osa, 2 ja 3 luku], tietäisivät ajan, jonka tapahtumain kulun Herra kuvasi vakuuttaen heille, että jos he valvoisivat ja pysyisivät uskollisina, niin ei heitä, kun aika tuli, jätettäisi pimeyteen, vaan he sekä näkisivät että tietäisivät.
Jumala ilmaisi profetta Danielin kautta, että "taitavat" eli ymmärtäväiset tuona aikana ymmärtäisivät näyn ja ennustuksen, ja että ainoastaan "jumalattomat" eivät ymmärtäisi. (Dan. 12: 9, 10.) Tähän viittaa apostoli Paavali todistuksessaan: "Te, veljet ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas", vaikka se kohtaa maailmaa sillä tavalla. "Valvokaa siis joka aika (jottaaikanaan tietäisitte) ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva."
Niinkuin Noakin päivinä — "eivät tienneet." "Sillä niinkuin oli Noakin päivinä, niin on Ihmisen Pojan parusiassa (läsnäolossa) oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat siihen päivään asti, jona Noak meni arkkiin,eivätkä tietäneet,… niin on myös Ihmisen Pojan parusiassa (läsnäolossa) oleva." — Matt, 24: 37—39.
Monet jättävät huomioonottamatta todellisen vertauskohdan tässä, löytämättä mitään tukea sille Herran sanasta ja otaksuvat, että yhtäläisyys koskeepahuuttaNoakin aikana ja pahuutta Kristuksen toisessa läsnäolossa. Vaikka sellainen vertaus olisi ollut paikallaan, on kumminkin tosiasia, ettei sitä tässä tilaisuudessa tehty. Ei, vertaus koskee yhtä suurtatietämättömyyttänäinä molempina aikoina. Ainoastaan Noak ja hänen perheensätiesivät; kansaei tietänyt mitään, vaan jatkoi tavallista elämäänsä: naiden, istuttaen, rakentaen, syöden ja juoden. Samalla tavalla tietää ainoastaan Herran kansaKristuksen toisen läsnäolon aikanatämän aikakauden lopussa hänenläsnäolonsa, ja suuren hädän päivän ollessa oven edessä ymmärtävät ainoastaan he, mitä tulee, tai mikä on kaiken loppu. Muuteivät tiedä.
Luukkaan 17: 26—29 sanotaan meille samaa, ja näemme siitä, että sekä Noakin että Lotin naapurit olivattietämättömiäsiitä hädästä, joka uhkasi heitäNoakin päivinäjaLotin päivinä, niinkuin maailma ylimalkaan on tietämätön siitä hädästä, joka on edessäIhmisen Pojan päivinä— sitte kun hän on tullut ja on läsnä. Me näemme tämän selvästi täyttyvän ympärillämme tänä aikana. Maailma on tuskastunut ja levoton; mutta se ei tiedä Ihmisen Pojanläsnäolostaja "elonkorjuutyöstä", joka nyt on käynnissä. Vaikka he voivat tehdä lähimain oikeita kuvauksia tulevasta hädästä, ei heillä kumminkaan ole aavistustakaan siitä siunauksesta, joka seuraa sitte.
"Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika (ollen jo ennen läsnä) ilmestyy (ensin valvoville 'neitsyeilleen' ja sitten hädän aikana, kaikille ihmisille). Sinä päivänä älköön katolla oleva, jolla on kapineensa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan, ja samoin älköön pellolla oleva palatko takasin. Muistakaa Lotin vaimoa! Joka koettaa säilyttää henkeänsä (hieromalla sovintoa omantuntonsa kanssa ja pysymällä Baabelissa), kadottaa sen, ja joka kadottaa sen (uhraa nykyisen elämän edut), saattaa sen elämään" — ijankaikkisesti. — Luukk. 17: 30—33.
Tällä tavalla käyttää Luukas samoja sanoja, joita edellisessä tarkastimme, ja sovittaa ne Evankelikauden loppuun — "jolloin Ihmisen Poika ilmestyy".
"Muistakaa Lotin vaimoa!" Tämä on Herran vakava kehotus. Kuinka vähän sopiva tämä kehotus olisikaan ollut, jos se olisi koskenut ainoastaan niitä, jotka pakenivat Judeasta v. 70; mutta sitävastoin kuinka valtava se onkaan, jos sitä katsotaan neuvoksi Jumalan kansalle nyt Evankelikauden lopussa. Kun opimme ymmärtämään, että Babylon on tuomittu, ja kuulemme Herran kehotuksen: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä", niin on se todellakin niinkuin niiden lähettiläiden ääni, jotka jouduttivat Lotia ja hänen perhettänsä Sodomasta paetessa, sanoen: "Pakene sielusi tähden; älä katsahda taaksesi, ja älä myös pysähdy koko tällä lakeudella; vaan pakene vuorille (oikeammin:vuorelle), ettet hukkuisi!" — 1 Moos. 19: 17.
Kuvaus tulee voimakkaammaksi, kun muistamme, että nimikristikunta on "suuri kaupunki (Babylon), jota hengellisesti puhuen sanotaan Sodomaksi." — Hm. 11: 8.
Lotin vaimo "katsoi taaksensa", alettuaan paeta osotettuun suuntaan; hän halusi niitä asioita, jotka olivat takana. Niin on myöskin muutamien niiden laita, jotka nyt pakenevat Babylonista Herran vuorelle (valtakuntaan); he ovat myötätuntoisempia sille, joka on takana kuin sille, joka on edessä. Kukaan muu ei kumminkaan täytä juoksuansa, paitsi se, joka tavottelee sitä, joka on ylhäältä, eikä sitä, joka on maan päällä. Pyhien kestäväisyys riippuu sydämen täydellisestä vihkiytymisestä: kaikki ne, joilla ei ole sitä, eivät voi juosta niin, että he voittaisivat suuren voittopalkinnon.
Toinen otettu ylös, toinen jätetty.
"Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi yhdellä vuoteella; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." — Luukk. 17: 34 (jätetty pois Matteuksessa).
Herra ilmottaa meille profetan kautta, että vaikka tuhatvuotisvaltakunnan aamu lähestyy, niin lähestyy myöskin yö. (Jes. 21: 12.) Tulee hädän yö, jonka ensimäisen osan aikana pyhät kootaan pois Babylonista. Sopusoinnussa Jesajan (28: 20) "vuode"-sanan käytön kanssa, voidaan tämän sanan tässä tulkita vertauskuvaavan inhimillisiä uskontunnustuksia, jotka ovat riittäviä "lapsille" Kristuksessa; mutta liian lyhyitä kehittyneen ihmisen ojentumiselle niissä. Tämä on totta niistä inhimillisistä opeista, joita meille tarjotaan Jumalan sanan oppien sijasta, mutta jotka eroavat hyvin paljon niistä, joiden pituus ja leveys, korkeus ja syvyys käy yli kaiken inhimillisen tiedon. Niin on esim. kalvinlaisten ystäviemme opettama valintaoppi riittävä "vuode" monen sellaisen levättäväksi, joka on ainoastaan "lapsi" Kristuksessa, ja joka ei ole saanut mieltään hyvin harjotetuksi; mutta kun nämä lapset heräävät ja tarkastavat kysymystä nykyisen totuuden valossa sekä alkavat kasvaa armossa ja tiedossa, huomaavat he kaikella varmuudella vanhan uskontunnustuksen "vuoteen" liian lyhyeksi, jotta siinä voisi levätä, ja kun itse kukin niistä koettaa kääriytyä Jumalan lupausten "peittoon", jonka eksyttävä jumaluusoppi on kutistanut kokoon, huomaa hän, ettei se peitä häntä tyydyttävästi. Epäilyksen kylmyys hiipii hänen ylitsensä ja hän alkaa pelätä, että hän, kun kaikki asianhaarat otetaan huomioon ei ole varma siitä, että hän ja kaikki hänen ystävänsä ovat "valittujen" joukossa, ja lopulta huomaavat sellaiset kehittyneemmät kristityt, että on helpotus saada poistua sellaisesta epämukavasta tilasta; ja sellaisille lähettää Jumala nykyisen totuuden valon johtamaan heitä "avaralle maalle", jossa on totinen lepo ja riittävä peite kaikille, jotka koettavat oppia tuntemaan ja tekemään Isän tahdon. Toiset — ja niitä on suurin osa — ovat kumminkin täysin tyytyväisiä erilaisiin pieniin seimiinsä, koska he ovat kristillisessä tiedossa ja kokemuksessa "lapsia" eikä "miehiä".
"Toinen otetaan ylös ja toinen jätetään."
"Silloin on kaksi pellolla; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." —Matt. 24: 40, engl. k.
"Pelto on maailma", selitti Herra, ja tässä ennustuksessa tarkotetaan tällä tilaa eli asemaa nimellisen "talon" — Babylonin ulkopuolella. Tästä opimme niinmuodoin, etteivät kaikki ne, jotka "kootaan", tule Babylonista, vaan että jalokivet etsitään sieltä missä ne ovat, sillä "Herra tuntee omansa", ja tässä elonkorjuussa ottaa hän vaarin jalokivistänsä — kokoaa valittunsa, jotta he tulisivat kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan.
"Kaksi on jauhamassa myllyssä; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." — Matt. 24: 41 (siamilainen ja vatikaaninen käsikirjotus); Luukk. 17: 35. Mylly on paikka, missä valmistetaan ruokaa. Julkiset opettajat ja jumaluusopilliset koulut jauhavat hengellistä ruokaa "Babylonille", ja nämä myllyt antavat hyvin huonosti sulavaa ravintoa. Valitetaan yhä enemmän ja enemmän, että saatavissa oleva ruoka on suurimmaksi osaksi kuoria ja akanoita, jotka eivät voi pitää vireillä ja vahvistaa hengellistä elämää, ja jokainen jauhaja on pakotettu valmistamaan sitä, jota hänen oma lahkonsa antaa hänelle. Ja hän ei voi säilyttää asemaansa ja kumminkin jakaa uskon huonekunnalle "ruokaa aikanaan" — tervettä ravintoa. Niinollen kokoaa "nykyinen totuus" muutamia jauhajia ja jättää toisia — toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. Ne, jotka ovat uskollisia Jumalalle ja hänen kansalleen, otetaan ylös; kaikki muut jätetään. Kun maailma ja nimiseurakunta väittävät, että tämä aika on yhdistysten ja yhdistymisen aika, selittää Jumala, että se on erottamisen aika. — Jes. 8: 12.
Kokoontumispaikka — vetovoima.
"He (opetuslapset) vastasivat ja sanoivat hänelle. Missä Herra? (Missä nämä otetaan ylös?) Niin hän sanoi heille: Missä raato (kuollut ruumis — ruoka) on, sinne myös kotkat kokoontuvat" — Luukk. 17: 37; Matt, 24: 28.
Opetus on se, ettäsinä päivänä, kun Herra kokoaa "valittunsa" neljästä ilmansuunnasta — kristikunnan kaikista osista — hän vetää ne, niinkuin kotkat vedetään, nim. sen ravinnon kautta, jonka he tarkalla näöllään ja maullaan huomaavat. Myöskin opimme, että Herra oikeana aikanaan, varaisi heidät sopivalla ravinnolla, ja että hänen kansansa tuntisi sen ja kokoontuisi sen ympärille. Ne, jotka ovat valmiita ja arvokkaita, otetaan ylös, ja toiset jätetään.
Nykyisen totuuden ruoka, jota Herra nyt antaa, sekä pyhien kokoontuminen sen kautta ja sen tykö, sopii tarkkaan tämän ennustuksen kuvaukseen. Kutsu, joka nyt annetaan, ei ole, että on poistuttava yhdestä "myllystä" ja mentävä toiseen tai yhdestä "vuoteesta" ja mentävä toiseen jotakuinkin samanlaajuiseen. Se ei ole monien tai harvojen kokoamista yhden tai toisen ihmisen tykö tai johonkin uuteen lahkoon, vaan se on kokoamista Kristuksen tykö, totisen ja ainoan opettajan ja Mestarin luo. Koska ja missä on koskaan ennen esiintynyt sellainen kaikkien niiden julkinen tunnustaminen, jotka luottavat Kristuksen kalliiseen vereen, ja jotka ovat vihkiytyneet hänelle, ainoaksi uskon huonekunnaksi — jossa kaikki ovat veljiä — ja sellainen ainoan lainsäätäjän. Kristuksen tunnustaminen, niin että on jätetty huomioonottamatta inhimilliset uskontunnustukset ja uskonsäännöt muista aineista? Ei koskaan eikä missään apostolien päivien jälkeen, niinpaljon kuin me tiedämme.
On myöskin huomattava, että toisten liikkeiden yhteydessä on ollut suuria inhimillisiä kykyjä, avuja, kaunopuheliaisuutta j.n.e., mutta niin ei ole laita nykyisen Herran luoksekokoamisen kanssa. Tässä ontotuus— hengellinen ruoka, jonka Herra antaa — muodostamassa koko vetovoiman. Inhimillinen koreus ja kaunopuheliaisuus saa täällä hyvin vähän käyttöä; niitä ei ole eikä niitä kaivata. Kokoojat ja ne, jotka kootaan, tulevat yhteen, koska he "isoavat ja janoavat vanhurskautta", ja koska he löytävät tyydyttävän ravinnon, jonka Herra itse on antanut, ja jokainen heistä syö siitä.
Valvokaa, jos tahdotte tietää.
"Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee. Mutta tietäkää se, (että syy siihen, että aika niin kätketään vertauskuviin ja vertauksiin, on se), että jos perheenisännillä olisi tiedossa millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi sisäänmurtoa tehtävän taloonsa." — Matt. 24: 42, 43.
"Perheenisäntä" nykyisenä aikana ei ole Herramme, vaan vastustajamme, Perkele, "tämän maailman jumala", "ilmavallan hallitsija", tämän "maailman ruhtinas", joka nyt hallitsee epäuskon lapsissa, sokaisten kaikkien niiden mielet, joiden ymmärryksen silmät eivät ole voidellut Herran silmävoiteella. (2 Kor. 4: 4, Ef. 2: 2; Ilm. 3: 18.) Tämä vastustaja on sekä ilkeä että viekas, ja kaikkea sitä tietoa, mikä hänellä on Jumalan ajoista, hetkistä ja säädöksistä, käyttää hän nopeasti vastustaakseen Jumalan suunnitelmaa, niinkuin Herra selittää edelläolevassa lausunnossaan.
Jumalan menettely Saatanan kanssa on ollut se, että hän on saanut mennä omaa tietään, paitsi niissä tapauksissa, kun tämä menettely olisi ollut ristiriidassa tämän suunnitelman kanssa, ja hän on niin valvonut Saatanan pahoja aikomuksia, että ne palvelevat ja edistävät Jumalan suunnitelmaa. Niinollen on Saatana, vaikka hän on kauvan tuntenut Raamatun (Matt. 4: 6) ymmärtänyt ainoastaan mitättömän vähän siitä, ja hän ei ole ymmärtänyt sitä samasta syystä kuin ei ihminenkään — koska suurin osa sen sisällöstä on esitetty vertauksissa, vertauskuvilla ja kuvakielellä. Ja nyt, kun on kaiken sen ymmärtämisen aika, on sen ymmärtäminen rajotettu niihin, joita johtaa pyhä henki, joka, niinkuin Herra lupasi, "opastaateidätkoko totuuteen", mutta jota maailma ei voi ottaa vastaan. Saatanalla ei ole pyhää henkeä eikä se johda häntä, ja sentähden on paljon Jumalan sanassa tyhmyyttä hänelle. Mutta epäilemättä on hänkin maailman tavoin jossain määrin oppinut, että "Herran salaisuus on niillä, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmottaa liittonsa heille". (Ps. 25: 14.) Voimme sentähden otaksua, että hänen edustajansa, langenneet enkelit, ovat usein läsnä siellä, missä Jumalan totiset vihkiyneet lapset kokoontuvat raamatuntutkisteluun j.n.e., koettaakseen oppia heiltä jotakin Jumalan suunnitelmasta.
Millä tavalla Saatana toisin olisi asettanut suunnitelmansa, jos hänellä olisi ennen ollut tieto Jumalan suunnitelmasta, siitä voimme ainoastaan arvailla, mutta Herran todistus ilmaisee selvästi, että jos Saatanalla olisi ollut sellainen tieto, olisi ollut välttämätöntä, että Evankelikausi olisi päätetty ja Tuhatvuotiskausi aljettu toisella tavalla kuin Jumala oli aikonut ja ennustanut. Mutta sen sijaan, että hän olisi tietänyt Jumalan suunnitelmat ja puolustanut taloansa, yllätti hänet Herranparusiav. 1874 ja "elonajan"-työ, joka silloin alkoi; niin että huolimatta kaikesta hänen ilkeydestään, kaikista hänen petoksistaan ja totisen valon jäljittelyistään, kukistuu hänen "talonsa", nykyiset laitokset, nyt täydellisesti. Kun hän nyt huomaa tämän, panee hän liikkeelle kaiken pettämisvoimansa, hän ryhtyy siihenkin keinoon, että petettyjen palvelijainsa kautta suorittaa ihmetöitä, parantaen ruumiillisista sairauksista, vaikka hän on sairauden ja kuoleman ruhtinas. (Hebr. 2: 14.) Mutta talo, joka siten on riitaantunut itseänsä vastaan, kukistuu varmasti, ja Babylonin lankeemus on suuri, se lankeaa suuren myllynkiven tavoin, joka heitetään mereen. — Ilm. 18: 21.
"Sentähden olkaa tekin valmiina, sillä hetkenä, jona ette luule,Ihmisen Poika tulee." — Matt. 24: 44.
Sanatekinmerkitse tässä Herran uskollisia Saatanan ja hänen huonekuntalaistensa vastakohtana. Eivät edes pyhät voineet edeltäkäsin tietää Herran läsnäolon aikaa, ei hänen läsnäolonsa ollut myöskään tunnettu ennenkuin lähes vuotta jälkeen lokakuun 1874, jolloin hänen kolkuttamisensa profettain ja apostolien sanain kautta huomattiin. Siitä saakka ovat monet ulkonaiset merkit ja todistukset ilmaisseet Ihmisen Pojan läsnäolon ja hänen valittunsa, jotka nyt kootaan "taivasten toisesta äärestä niiden toiseen ääreen asti", viedään hänen vierastaloonsa ja heitä pyydetään istumaan pöytään ja syömään sitä ruokaa, josta ei maailma tiedä, ja silloin palvelee heitä etupäässä Mestari itse, mutta sen ohessa myöskin toiset, — Katso Luukk. 12: 37.
Ruokaa aikanaan uskon huonekunnalle.
"Kuka siis on se uskollinen ja älykäs palvelija, jonka hänen herransa on asettanut palvelusväkensä yli, antamaan heille ruokaa ajallaan? Autuas on se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan tapaa niin tekemästä. Totisesti sanon teille hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli". — Matt. 24: 45—47; Luukk. 12: 42—44.
Nämä sanat näyttävät osottavan, että sinä erikoisena aikana, jota tässä tarkotetaan — s.o. Herranläsnäolossa, ja valittujen kokoamisen aikana —, Herra, kansansa suuri palvelija, valitsisikanavanantaakseen ruokaa aikanaan, vaikka toisiakin kanavia eli "kanssapalvelijoita" käytettäisiin ruoan antamiseksi uskonhuonekunnalle. Mutta palvelija on ainoastaan hoitaja ja voidaan erottaa koska hyväänsä, jos ei hän kaikissa kohdin täydelleen ja niinkuin pitää tunnusta Mestaria — Jumalan ja hänen kansansa suurta palvelijaa, "liiton enkeliä", Kristusta.
Jos mainittu palvelija pysyy uskollisena sekä Herralleen, kanssapalvelijoilleen että uskonhuonekunnalle, palkitaan hänen uskollisuutensa sillä, että hän yhä edelleen saa olla hoitajana. Niinkauvan kuin hän palvelee uskollisesti, saa hän edelleen antaa uskon huonekunnalle "uutta ja vanhaa" — ruokaa aikanaan — esittäen kaikki kalliit Jumalan varastoaitan aarteet. Mutta jos hän osottautuisi uskottomaksi, pantaisi hän kokonaan pois paikaltaan ja jätettäisiin ulkonaiseen pimeyteen, kun luultavasti joku toinen saisi ottaa hänen paikkansa ja joutuisi samojen ehtojen alaiseksi.
Ajatuksemme mukaan ei tämä merkitse, että "se palvelija" eli hoitaja, jota käytetään kanavana jakamaan "ruokaa aikanaan", on ruoanvalmistaja, eikä myöskään että hän onhenkeytetty, eikä liioin että hän on erehtymätön. Päinvastoin voimme olla varmoja siitä, että ketä hyvänänsä Herra haluaa tällä tavalla käyttää jakamaan totuutta, tulee hänen olla hyvin vaatimaton ja nöyrä sekä Herransa kunniaa harrastava palvelija, niin ettei hän ajattelisi vaatia totuuden omistusoikeutta, vaan ainoastaan jakaisi sen innokkaasti Herransa lahjana Herransa "palvelijoille" ja "uskonhuonekunnalle".
Toinen mielenlaatu tai toinen menettelytapa johtaisi kaikella varmuudella hoitajan vaihtumisen. Sen osottaa myöskin Herra seuraavissa sanoissa:
"Mutta jos tuo palvelija tulee pahaksi ja (kadottaessaan uskon) sanoo sydämessään: Herrani viivyttelee tuloaan, ja rupeaa lyömään palveluskumppaneitansa ja syö ja juo juopuneiden kanssa (heidän vääristä opeistaan), niin sen palvelijan herra on läsnä päivänä, jona hän ei odota ja hetkenä jona hän ei arvaa, ja erottaa hänet (olemasta palvelijanaan) ja määrää hänelle saman kohtalon kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." — Matt. 24: 48-51, engl. k.
* * * * *
Jeesus oli suurin kaikista profetoista, ja hänen ennustuksensa on niinikään sattuvin. Mooseksen, Jeremian ja toisten profettain ennustukset käsittelevät pääasiassa lihallisen Israelin hylkäämistä ja kokoamista. Jesajan ennustukset esittävät — paitsi sitä mitä ne sisältävät lihallisesta Israelista —- Kristuksen kärsivänä meidän synteimme tähden ja pakanain valona. Ne puhuvat myöskin ihmiskunnan sokaistujen silmäin avaamisesta — jotta he näkisivät "totisen valon". Daniel ennustaa Messiaan tulevan ja kuolevan, kaikkein pyhimmän voitelemisen helluntaina, pakanakansojen historian niiden loppuun saakka sekä Messiaan valtakunnan perustamisen koko taivaan alle. Hän osottaa myöskin paavikunnan pienen sarven, vainoovan vallan, kuinka se hävittäisi pyhät aikakauden aikana, sekä valtakunnan odotuksen päivät j.n.e. Muttei kukaan muu profetia kuin Herra ole antanut meille tarvittavia yksityiskohtaisia tietoja tästä "elonajasta", jotka yhdistävät ne niihin huomattaviin tapauksiin, joista muut profetat ovat ennustaneet.
Herran ennustus on, niinkuin muidenkin, peitetty vertauskuviin ja kuvakieleen, ja samaa tarkotusta varten: ettei "yksikään jumalaton ymmärrä", vaan ainoastaan Jumalan nöyrä, totinen ja uskollinen kansa — Jumalan määräämänä aikana ja hänen määräämällään tavalla.
"Teidänon annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksin ('arvotuksin'), jotta he, vaikka näkevät, eivät näkisi ja, vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi." — Luukk. 8: 10.
Valtakunnan perustaminen, ja kuinka se ilmestyy.
Vaeltaminen uskossa. — Kutka muodostavat valtakunnan? — Henkisen valtakunnan perustaminen. — Korottaminen "päämiehiksi kaikkeen maailmaan". — Kaikkien kansojen toivo. — Läheinen yhteys valtakunnan ja sen palvelijain eli "päämiesten" välillä. — Jaakobin tikapuut. — Mooseksen peite. — Suuria muutoksia suoritettu. — Onko mitään vaaraa siitä, että uuden hallitsijan käsissä on niin paljon valtaa? — Rautavaltikkahallitus, kuinka kauvan? — Maailman kääntäminen. — Kansa syntyy yhtenä päivänä. — "Kaikki, jotka haudoissa ovat." — Hänen valtakuntansa kasvaminen. — Sijaishallitus luopunut. — Jumalan tahto tapahtuu maan päällä.
"Ja kaikkien kansojen toivo on tuleva." "Ja tapahtuu päiväin lopulla, että Herran huoneen vuori on vahvistettuna vuorten huipulla, ja se on muita kukkuloita korkeampi."
"Siihen aikaan nimitetään Jerusalem Herran istuimeksi, ja sinne,Jerusalemiin, kokoontuvat kaikki kansat Herran nimen tähden; jahe eivät enää vaella pahan sydämensä kovuuden mukaan."— Hagg. 2: 8, engl. k.; Miika 4: i; Jer. 3: 17.
Kun Jumalan suunnitelman tutkistelemisissamme olemme saavuttaneet suuren "koston päivän" hädän lopun ja nähneet, kuinka Jumalan viha palaa syntiä ja itsekkäisyyttä vastaan, on meiltä nyt mieluisampana tehtävänä tutkia Raamatun valossa, kuinka Jumalan valtakunta pystytetään, jonka valtakunnan kautta kaikki maan sukukunnat siunataan ja uusi, pysyväinen ja paljon parempi asiain järjestys perustetaan menneen ja nykyisen puutteelliseksi tunnustetun järjestyksen sijaan.
Vaikka läheiset kauheat tapahtumat jo heittävät varjon eteensä, aiheuttaen pelkoa ja tuskaa maailmassa, niin voivat kumminkin ne, jotka katselevat kaikkia "Korkeimman kätköstä", nähdä hopeajuovan reunustavan hädän pilveä. Se antaa heille aihetta nostaa päänsä ja iloita siitä, että lähestyy heidän lunastuksensa ja apu kaikille, jotka ovat ostetut kalliilla verellä, kun "vanhurskauden aurinko koittaa ja autuus hänen siipiensä alla". — Mal. 4: 2.
Monet niistä aineista, joita on käsitelty edellisessä, ovat niin ilmeisiä, että niiden pitäisi vaikuttaa melkoisesti luonnolliseenkin ihmiseen. Mutta nyt alamme tutkia ainetta, joka vaatii selvempää näköä, huolellisempaa Herran sanan harrastusta ja lujempaa uskon käsitettä, sillä se käsittelee asioita, jotka eivät ole näkyväisiä, paitsi uskonsilmille. Kumminkin odotetaan Jumalan kansan vaeltavan uskossa eikä näkemisessä sekä luottavan siihen, että mitä Jumala on luvannut sen hän voi myöskin runsaasti täyttää. — Room. 4: 18—21.
Näistä asioista ei voi kukaan tietää mitään oman oppinsa tai viisautensa kautta, mutta kaikilla, joilla on voitelu Pyhältä, on usko Jumalan voimaan, niin että hän voi sanoa: "Ei yhtäkään ole jäänyt täyttämättä hänen hyvistä sanoistansa, jotka hän… puhunut on." (1 Kun. 8: 56.) Ja nämä voivat kärsivällisyydellä ja ehdottomalla luottamuksella odottaa kaikkea luvattua, tulevaa hyvää.
Edellisissä tämän aineen [I osa 13 ja 14 luku; II osa, 4 luku] tutkisteluissamme opeimme, että "pakanain ajat", jotka käsittävät sen väliajan, joka on esikuvallisen valtakunnan poisottamisen välillä Israelilta ja totisen Messiaan valtakunnan täydellisen perustamisen välillä nykyisten maailman valtakuntien raunioille, päättyvät lokakuussa v. 1914. Me näemme myöskin, että Herranläsnäolonaika 1874—1914 on "elonaika", jona aikana hänen valittu morsiamensa kootaan ja jonka jälkeen tulee hädän aika, jolloin nykyiset laitokset kukistetaan valmistuksena uudelle valtakunnalle. Tarkastakaamme nyt profetallisen sanan valossa (Ps. 119: 105; 2 Piet. 1: 19) yksityisseikkoja, jotka ovat kaikkein korkeimman valtakunnanperustamisenyhteydessä, joka tulee viidenneksi maailman vallaksi maan päälle, jolla ei ole mitään loppua, ja joka tuottaa siunauksia kaikille alamaisilleen, kun taas kaikki toiset valtakunnat ovat suuressa määrin tuottaneet tyytymättömyyttä ja painostusta "huokaavalle luomakunnalle". Ei ihmettä, että esikuvassa ilmaistiin, että se saatettaisiin voimaan riemupasunan puhaltamisella (3 Moos. 25: 9), ja että profetta vakuuttaa meille, että se lopulta tunnustetaan "kaikkien pakanain (kansojen) toivoksi". Puhuessamme "Jumalan valtakunnan", "taivaan valtakunnan" perustamisesta, tulee meidän muistaa, mitä jo olemme oppineet [I osa, 14 luku] Raamatusta valtakunnan kirkkaudesta ja niistä, jotka muodostavat sen.
1) Se on Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että taivaallinen Isämme on se suuri kuningas, joka on järjestänyt suuren pelastussuunnitelman, josta tuhatvuotinen valtakunta muodostaa osan. Se on myöskin Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se perustetaan ja pidetään yllä hänenvoimansakautta. (1 Kor. 15: 24—28.) Edelleen on se Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se edustaa häntä suurena, yihäisimpänä hallitsijana sekä ilmottaa hänen lakinsa, rakkautensa ja armahtavaisuutensa Välittäjän kautta, jonka hän on varannut.
2) Se on myöskin Kristuksen valtakunta — Jumalan rakastetun Pojan valtakunta, sen kautta, että Kristus uuden liiton välittäjänä ja Isän edustajana on tuhatvuotisen valtakunnan toimelias hallitsija, jotta hän kukistaisi pahan, hävittäisi synnin ja saattaisi lunastetusta suvusta kaikki, jotka ovat halukkaita tulemaan täydellisesti ennalleenasetetuiksi Jumalan kaltaisuuteen ja suosioon ja ijankaikkiseen elämään, täydelliseen sydämen tottelevaisuuteen Isää ja hänen lakejansa kohtaan.
3) Se on myöskin pyhien valtakunta, senkautta että he "kuninkaallisena papistona" (Ilm. 5: 10) hallitsevat, tuomitsevat ja siunaavat maailmaa Herransa, Jeesuksen yhteydessä. — Room. 8: 17, 18.
Varsinaiseen valtakunnan luokkaan kuuluvat ainoastaan Herra ja tämän Evankelikauden "valitut", joista ja joille hän sanoi: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan". Näistä sanoo myöskin Herra profetia Danielille: "Valtakunta, valta ja kaiken taivaan alla olevien valtakuntien voima annetaan Korkeimman pyhälle kansalle, sen valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä". — Dan. 7: 27, engl. k.
Mutta muistettakoon, että kaikki nämä "muuttuvat" ylösnousemisessaan (ensimäisessä ylösnousemisessa, Ilm. 20: 4—6; 1 Kor. 15: 42—46, 50—54; Joh. 3: 5, 8) eivätkä he enää sen jälkeen ole inhimillisiä olentoja, vaan "jumalallisesta luonnosta osallisia" ja yhtä näkymättömiä ihmisille kuin Jumala ja taivaan enkelitkin ovat. Niinollen on joku ilmotusväline välttämätön kirkastetun Seurakunnan ja niiden välillä, jotka se tuomitsee [katso 1 Kor. 6: 2 ja I osa, 8 luku] ja nostaa alennuksesta, synnistä ja kuolemasta. Sellainen ilmottaminen henkiolentojen ja ihmissuvun välillä on tapahtunut muinaisina aikoina siten, että henkiolennot ovat ilmestyneet liharuumiissa ja siten ilmottaneet Jumalan määräyksiä muutamille eteville henkilöille. Sillä tavalla näkyi enkeleitä Aabrahamille, Saaralle, Lootille, Gideonille, Danielille, Marialle, Jeesuksen äidille, Sakariaalle ja m.m. Samalla tavalla ilmestyi Jeesus henkiolentona opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen, koska oli välttämätöntä antaa heille muutamia opetuksia, sillä "pyhä henki ei ollut vielä annettu, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastunut". — Joh. 7: 39.
Mutta me emme odota sellaista ilmotusta hengellisten hallitsijain ja heidän maallisten alamaistensa välillä Tuhatvuotiskautena, sillä me huomaamme, että Jumala on tehnyt sen määräyksen, että eräs ihmiskunnan luokka, jonka jäsenet koeteltiin jo ennen Evankelikautta ja huomattiin täydellisen inhimillisen luonnon arvoisiksi, tulevat koko Tuhatvuotiskautena olemaanvälirenkaanahenkisen valtakunnan, pyhien ja heidän alamaistensa, ihmiskunnan, välillä.
4) Vaikkei tämä välirengas muodosta valtakuntaa sanan varsinaisessa merkityksessä, edustavat he kumminkin niin täydellisesti sitä ihmisten keskuudessa, että ihmiset tunnustavat heidät valtakunnan hallintomiehiksi: he edustavat ihmisten edessä valtakuntaa ja ovat sen ainoatnäkyväisetedustajat, ja sentähden kutsumme heitä "valtakunnan maalliseksi puoleksi". — Luukk. 13: 28.
Aabraham, Iisak, Jaakob ja kaikki profetat sekä muut vanhat arvokkaat, joihin Herra ja apostolit viittaavat (Matt. 8: 11; Hebr. 11: 4—40) sellaisina, jotka ovat läpikäyneet koetuksensa, herätetään kuolemasta täydelleen ennalleenasetettuina täydelliseen inhimillisyyteen. He eivät sentähden tarvitse "tuomion ylösnousemista", tuhatta vuotta pitkää, niinkuin muu suku. Tämä täydellisyys saattaa heidät kykeneviksisuorastaansaamaan tietoja hengellisiltä kuninkailta ja papeilta, ilman että noiden henkiolentojen tarvitsee ottaa liharuumiita julkaistakseen maailmalle lakeja j.n.e. Samaten kuin Aadamkin, kun hän oli vielätäydellinen, voi seurustella suorastaan taivaallisten voimien kanssa, samaten seurustelevat nämä arvokkaatkin hengellisten kanssa, sittenkuin heidät on herätetty samaan täydellisyyden tilaan.
Nämä maalliset hallitusmiehet eivät tule "kuninkaalliseksi papistoksi", vaan suuren Kuninkaan määräyksen mukaan tulevat he "päämiehiksi kaikkeen maailmaan", maailman hallitusmiehiksi, opettajiksi ja johtajiksi.
Läheinen yhteys valtakunnan ja sen edustajain välillä.
On selvää, että valtakunnan maallinen puoli on läheisessä kosketuksessa, yhteydessä ja yhteisvaikutuksessa todellisen valtakunnan, henkisten hallitsijain kanssa. Ne ovat toisiinsa sellaisessa suhteessa kuin isä ja lapset saman taivaallisen hallituksen myötävaikuttavina osina: taivaalliset olennot muodostavat lakiasäätävän osan ja maalliset osan, joka painaa lain mieliin ja on toimeenpanijana, niinkuin on kirjotettu: "Siionista (hengellisestä valtakunnasta) on laki lähtevä ja Herran sana (Jumalan sanoma päämiesten kautta) Jerusalemista". — Jes. 2: 3.
Valtakunnan perustaminen.
"Siitä lähtien (Johannes kastajan päivistä) Jumalan valtakuntaa julistetaan, ja jokainen (joka vastaanottaa todistuksen Jumalan sanomana) tunkeutuu siihen." — Luukk. 16: 16. Enemmän kuin kahdeksantoista vuosisadan aikana on tämä sanoma, valtakunnan tarjoaminen, suorittanut tarkotetun työnsä kooten "valittuja", "voittajia", maailmasta. Koko tänä aikakautena ovat he odottaneet Isän aikaa heidänkorottamisekseenvaltaan kuninkaina ja pappeina, hallitakseen ja opettaakseen maan lunastettua kansaa ja siten antaakseen heille tilaisuuden pysyväiseen elämään uskon ja tottelevaisuuden kautta. Koko tänä aikana on valtakunnan luokka kärsinyt väkivaltaa Ismael- ja Esauluokilta ja Saatanalta, "tämän maailman jumalalta", sekä hänen sokaistuilta palvelijoiltaan, Jeesuksen sanojen mukaan: "Taivaan valtakuntaa vastaan hyökätään, ja hyökkäävät tempaavat sen itselleen". (Matt. 11: 12.) Herramme Jeesus, valtakunnan pää, kärsi aina ristin kuolemaan saakka, ja kaikki hänen seuraajansa ovat kärsineet enemmän tai vähemmän maallista vahinkoa, sentähden että heidät on otettu "pimeyden vallasta ja siirretty Jumalan rakastetun Pojan valtakuntaan". — Kol. 1: 13. Syy tähän pahan vallan alle alistumiseen enemmän kuin kahdeksantoistasadan vuoden aikana ei ole ollut ylösnousseen, taivaaseen astuneen ja kirkastetun Herramme voiman puutteesta kansansa suojelemiseksi, sillä hän selitti ylösnousemisensa jälkeen: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä". (Matt. 28: 18.) Tätä vallan käyttämistä on viivytetty määrättyä tarkotusta varten. Isän suunnitelmassa oli määrätty aika syntiuhrin antamista varten ja toinen määrätty aika valtakunnan perustamista varten voimassa ja suuressa kirkkaudessa hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa, ja sillä välillä on ollut kyllin riittävä aika "valitun" Seurakunnan kutsumiseksi ja valmistamiseksi Kristuksen kanssaperillisiksi valtakunnassa. Syntisten vastarinta ja pahan vaikutus on ollut sallittua, jotta "kutsutut" puhdistuisivat, tulisivat koetelluiksi ja pyhitetyiksi sekä soveliaiksi valtakuntaluokan jäseniksi. Niinkuin oli pään laita, niin on ruumiinkin laita, sillä Jumalan suunnitelma on tehdä jokainen uuden luomuksen jäsen täydelliseksi kärsimysten kautta. — Hebr. 5: 9. Mutta nyt olemme tulleet Evankelikauden loppuun, ja valtakuntaa ollaan perustamaisillaan. Herramme, voideltu Kuningas, on nyt läsnä lokakuusta 1874 profettain todistuksen mukaan niille, joilla on korva kuulla. Hänen muodollinen kuninkaalliseen virkaan ryhtymisensä tapahtui huhtikuussa 1878, ja valtakunnan ensimäinen työ (hänen "valittujensa" kokoaminen), niinkuin Herra osottaa vertauksissaan ja ennustuksissaan, on suorituksen alaisena. Herra selitti apostolin kautta, että "Kristuksessa kuolleet nousevat ylösensin", ja että Seurakunnan ylösnouseminen tapahtuu silmänräpäyksessä. [III osa, 6 luku] Sentähdenperustettiinvaltakunta 1878, Jeesuksen ja niiden nukkuneiden pyhien, jotka jo ovat valmiita ja huomatut arvollisiksi muodostamaan morsiamen, ruumiin jäsenet, edustaessa sitä, ja sen täydelliseksitekemisestä puuttuu niiden "valittujen" kokoaminen Herran luokse, jotka vielä elävät ja ovat jälellä, ja joiden koetteleminen ei ole vielä loppunut.
Mutta valtakuntaa ei viivytetty odottamalla sitä, että elävät jäsenet täyttävät juoksunsa, vaan valtakunnan työ alkoi heti, ja elävät pyhät tällä puolen esirippua saavat nauttia "Jumalan valtakunnan salaisuuksien" tuntemisesta ja ryhtyä valtakunnantyöhön ennen "muuttumistaan", ja kuolemassaan (eivät he nuku vaan) "muuttuvat" juuri kuolinhetkenään, ylösnousten osaansa autuaassa ja pyhässä ensimäisessä ylösnousemisessa (Ilm. 20: 6), niinkuin on kirjotettu: "Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevattästälähin. Niin, henki sanoo, hesaavat levätä vaivoistaan(sillä muuttumisessaan vapautuvat he maallisesta ruumiista ja samalla kaikesta väsymyksestä); sillä (mutta) heidäntekonsa seuraavat heidän mukanaan". — Ilm. 14: 13.
Kaikki tämä on sopusoinnussa Raamatun ilmotuksen kanssa siitä, että täytyy ensin perustaa Jumalan valtakunta, ennenkuin sen työ ja vaikutus voivat osottautua "nykyisen pahan maailman" valtakuntien — niiden valtiollisten, rahallisten ja hengellisten voimien — täydellisessä hävittämisessä, heti "pakanain aikain" täyttymisen jälkeen, jotka päättyvät lokakuussa 1914. Vahvistaaksemme tämän, ottakaamme varteen muutamia raamatunpaikkoja.
Niitten tapahtumain kuvailemisessa, jotka tapahtuvat seitsemännen pasunan aikana, huomataan seuraava järjestys: 1) Maan kuninkaana ottaa Herra vallan, ja hänen hallituksensa alkaa. 2) Seurauksena tästä kohtaa suuri tuomion hätä koko maailmaa. Profetallisesti ilmotetaan meille, että Kristuksen hallitus alkaa ennen hädän aikaa ja ennen pyhien ja profettain ylösnousemista, mutta että se jatkuu kauvan senjälkeen (tuhantena vuotena), kunnes hän on "tuominnut" koko ihmissuvun, palkiten ne, jotka kunnioittavat Herraa, ja hävittäen ne, joiden vaikutus on turmiotatuottava. Huomaa nämä kohdat seuraavassa raamatunkohdassa:
"Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut käteesi suuren voimasi ja ruvennut hallitsemaan. (Jumala vaikuttaa Kristuksen kautta — kaikki on Isästä ja Pojan, hänen kunnioitetun edustajansa,kautta.) Ja pakanakansat ovat vihastuneet (sentähden että Jumalan hallitus on alkanut), mutta sinun vihasi on tullut; ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka palvelijoillesi profetoille ja pyhille ja niille, jotka nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat." — Ilm. 11: 17, 18. Meille ilmotetaan myöskin, että valtakunnan hallitus alkaa ennen Babylonin lankeemusta, ja että Babylon lankeaa valtakunnan tuomioiden tuloksena. Tämän huomaavat myöhemmin muutamat Babylonissa, jotka esitetään valoa ja vapautta saavina Kristuksen kautta sen lankeemuksen jälkeen, sillä he sanovat:
"Totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan huoruudellaan, ja on kostanut hänelle palvelijainsa veren." — Ilm. 19: 2—7.
Profetta Daniel oli Jumalan henkeyttämä toistaakseen ja selittääkseen Nebukadnessarin näyn pakanain vallasta, mikä oli esitetty suuren kuvapatsaan kautta. Näky osotti, kuinka kivi löi kuvapatsaan jalkoja, ja tästä johtui pakanavaltojen täydellinen kukistuminen. Tämä kivi laajentui senjälkeen, kunnes se täytti koko maan. Selitys osottaa, että Jumalan valtakunta perustetaan ja saa täyden vallan, ja että maallisten hallitusten kukistuminen on suoranainen tulos tämän valtakunnan voimasta. Danielin henkeytetty todistus kuuluu:
"Mutta niiden kuningasten päivinä (viimeisten pakanavaltojen, jotka ovat esitetyt kuvapatsaan kymmenessä varpaassa) on taivaan Jumalavalmistavavaltakunnan (joka on kyllä ollut edustettuna koko Evankelikauden aikana, mutta jota maailma ei ole tuntenut), joka ei ijankaikkisuudessa kukistu (niiden vaihtelevien pakana valtakuntien vastakohtana, joita kuvapatsas esitti) eikä sen hallitusta jätetä toiselle kansalle (niinkuin maailman valta on siirtynyt kansalta toiselle). Se onmurentava ja lopettavakaikki nämä valtakunnat, mutta on itse pysyvä ijankaikkisesti." — Dan. 2: 44, 45.
Herra vakuuttaa uskollisilleen, että hänen valtakuntansa perustamisen aikana ja pakanavaltojen kukistamisen aikana on voittava Seurakunta hänen kanssaan jaottaa osaatähän työhön. Hänen omat sanansa ovat:
"Joka voittaa ja ottaa minun teoistani loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään — niinkuin minäkin sen Isältäni sain." — Ilm. 2: 26—28. Vertaa psalmi 149: 5—9.
Emme voine tarkkaan päättää, mitä tämän suuren työn piirteitä Herra ja hänen kirkastetut pyhänsä esiripun takana nyt suorittavat, mutta me ymmärrämme, että he toimeliaasti työskentelevät niiden saman valtakunnanluokan jäsenten kanssa, joiden työ ei ole vielä päättynyt tällä puolen esirippua. He työskentelevät meidän kanssamme elonkorjuussa: 1) Kokoamalla eläviä "valittuja", 2) sanomalla Siionille: "sinun Jumalasi on kuningas", valtakunta perustetaan, ja 3) julistamalla Jumalan koston päivää.
Maallisen hallituksen perustaminen.
Emme voi odottaa, että valtakunnan maallinen puoli perustetaan, ennenkuin pakanain ajat ovat kokonaan päättyneet (lokakuussa 1914), sillä kun Jumala antoi pakanoille vallan tähän aikaan saakka, ei hän erehtynyt, ja hänen suunnitelmansa eivät muutu. Mutta kun Jumalan valtakunnan maallinen puoli perustetaan, on siinä ainoastaan israelilaisia, sillä sellainen on Jumalan lupaus eli liitto Aabrahamin ja hänen luonnollisen siemenensä kanssa. Parhain suosio, hengellinen valtakunta, tarjottiin ensin lihalliselle Israelille, ja se olisi ollut heidän, jos he olisivat olleet sydämestään valmiit ottamaan sen vastaan asetetuilla ehdoilla:kärsimällä Kristuksen kanssaja sitten kirkastumalla hänen kanssaan. (Room. 8: 17.) Israel toivoi todella ja etsiparasta, mitä Jumalalla oli annettavana. Mutta "mitä Israel tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut; mutta valitut ('pieni lauma', valittu sekä juutalaisista että pakanoista) ovat sen saavuttaneet, ja muut ovat paatuneet" — ei kumminkaan ijäksi, vaan siksi, kunnes valittu hengellinen siemen, todellinen valtakunta, on tullut täysilukuiseksi. — Room. 9: 31—33; 11: 7, 23, 25—32. Kun israelilaiset erilaisissa epäuskon tiloissa kokoontuvat takasin Palestiinaan Jumalan suosion alaisina lupauksen mukaan, ei heistä kumminkaan ketään lasketa Jumalan valtakunnan maallisen puolen osaksi tai yhdistetyksi siihen, ennenkuin he ovat oppineet tuntemaan Kristuksen Jeesuksen Jumalan Pojaksi, Israelin ja maailman ainoaksi Lunastajaksi ja Vapahtajaksi.
Valtakunnan maalliseen puoleen kuuluu alussa, uskomme, ainoastaan ylösnousseita vanhanajan arvokkaita, Johannes Kastajasta aina Aabeliin saakka: "Aabraham ja Iisak ja Jaakob ja kaikki profetat." (Vertaa Matt. 11: 11. Luukk. 13: 28. Hebr. 11: 39, 40.) Vanhoilla arvokkailla ei ole osaa valtakunnan hengellisessä puolessa, koska heitä ei ole "kutsuttu" siihen. Ei ollut mahdollista, että ketään voitiin kutsua tähän korkeaan eli "taivaalliseen kutsumukseen", ennenkuin Herramme Jeesus oli suorittanut lunnaat. Kumminkin saavat he huomattavan aseman yli maailman, koska he ovat osottaneet uskoansa ja rakkauttaan pahan hallituksen aikana ja tavalla, joka on saanut osakseen Jumalan tunnustuksen. Niinmuodoin ovat he valmiita ja ovat osottautuneet arvokkaiksi hengellisen hallituksen maallisiksi palvelijoiksi ja edustajiksi. Sopusoinnussa tämän kanssa puhutellaan Kristusta seuraavin sanoin: "Sinun isäisi sijaan tulevat sinun poikasi; niitä sinä asetat päämiehiksi kaikkeen maailmaan". — Ps. 45: 17.
Vanhat arvokkaat ovat erilaisia kuin muu ihmiskunta, ei ainoastaan siinä, että heidän koetusaikansa on päättynyt kun ylimalkainen koetteleminen juuri silloin alkaa, vaan he ovat myös erilaisia kuin muut siinäkin suhteessa, että he jo ovat saaneet uskollisuudestaanpalkinnon: he ovattäydellisiä ihmisiä, ennalleenasetettuja kaikkeen siihen henkiseen ja siveelliseen Jumalan kaltaisuuteen, joka kadotettiin Aadamissa, ja ruumiillisten kykyjen täydellisyyteen. Siten he eivät ainoastaan ole maan "päämiehiä" (taivaan valtakunnan, Kristuksen ja morsiamen, maallisia edustajia) vaan he edustavat itsessään henkilökohtaisesti sitä, minkä kaikki halukkaat ja tottelevaiset saavuttavat uuden liiton aikana.
Kun Aabraham, Iisak ja Jaakob sekä kaikki vanhat arvokkaat herätetään ja ne näyttäytyvät jälleen kokoontuneitten israelilaisten keskuudessa Jaakobin lopullisen taistelun aikana. Gogin ja Magogin kanssa, tulevat he nopeasti huomatuiksi erinomaisten kykyjensä kautta, jotka erottavat heidät kaikista muista. Heidän täydelliset kykynsä käsittävät nopeasti nykyisten päivien tiedot ja keksinnöt ja he tulevat huomatuiksi monella tavalla, niinkuin oli Jeesuksen Kristuksenkin laita, josta sanottiin: "Kuinka tämä osaa Raamattua, vaikkei ole käynyt oppia?" (Joh. 7: 15.) Ja niinkuin Jeesus opetti selvästi ja puhui varmoin, ratkaisevin sanoin eikä häilyvällä ja epävarmalla tavalla, niinkuin heidän kirjanoppineensa, niin on myöskin näiden täydellisten vanhojen arvokkaiden laita, kun he näyttäytyvät ihmisten joukossa. Sitäpaitsi voivat nämä arvokkaat, "päämiehet", suorastaan seurustella hengellisen valtakunnan, Kristuksen ja seurakunnan, kanssa, niinkuin Herralla oli sellainen yhteys enkelten kanssa, ja niinkuin Aadam nautti samallaisesta henkilökohtaisesta seurustelusta Jumalan kanssa, ennenkuin hän rikkoi ja joutui kiroukseen. Nämä uuden maan, uuden yhteiskuntajärjestyksen, "päämiehet" ovat täysin soveliaita kunnioitettuun asemaansa.
Niinmuodoin näemme, että kun Jumalan aika on tullut hänen valtakuntansa perustamiseksi ihmisten keskuuteen, huomataan hänen palvelijansa soveliaiksi ja valmiiksi palvelukseen, ja heidän paremmuutensa viisaassa valtiotaidossa, heidän maltillinen harkintansa ja heidän arvokas itsensähillitsemisensä, heidän henkilökohtainen jokaisen armon ja hyveen lahjan nauttimisensa viehättää ihmisiä ja voittaa nopeasti heidät — kun he ovat tulleet suuren hädän aikana kuritetuiksi — voimakkaaseen yhteistyöhön. Jo ennenkin kuin heidät on tunnettu, on Israelin kansa epäilemättä huomannut heidän etevämmyytensä muihin ihmisiin verraten.
Ja muistakaamme edelleen, että suuren hädän ajan tarkotuksena, joka pian alkaa, on juuri koko maailman kivisydänten musertaminen, ylpeiden taivuttaminen tomuun, yhteismaan kyntäminen kärsimyksen, ahdistuksen ja tuskan syvillä vaoilla ja sillä tavalla maailman valmistaminen tuhatvuotisen valtakunnan suurille siunauksille. Ja se palvelee ajateltua tarkotusta, niinkuin profetta selittää: "Kun sinun (Herran) tuomiosi kohtaavat maata, niin oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta". (Jes. 26: 9.) Tähän aikaan ovat ihmiset oppineet, että itsekkäät suunnitelmat ja kaikki suunnitelmat, joita langenneet ihmiset voivat keksiä ja suorittaa, ovat puutteellisia ja johtavat ainoastaan erilaisiin ahdistuksen ja hämmennyksen määriin. Kaikki odottavat siihen aikaan vanhurskasta hallitusta ja epäilevät samalla kertaa sen mahdollisuutta, aavistamatta kuinka lähellä se on.
Israelin kauvan elänyt toivo valtakunnasta osottautuu sinä aikana uudessa vireydessään niiden keskuudessa, jotka lupausten perustalla ovat kokoontuneet Palestiinaan. Kun silloin vanhat arvokkaat ilmottavat heille ylösnousemisensa, ja kun ryhdytään oikeudenmukaisen hallituksen perustamiseen, huomaavat he epäilemättä pian, että suunnitelma on Herran, ja että todellinen valtakunta on hengellinen, sekä että Jeesus, ristiinnaulittu, on heidän kuninkaansa, ja uskon ja ymmärryksen silmällä katsovat he silloin ylös siihen, "jonka he lävitsepistäneet ovat", — silloin "he valittavat hänen tähtensä, niinkuin ainokaista poikaa valitetaan, ja murehtivat häntä, niinkuin esikoista murehditaan. Sinä päivänä on suuri valitus Jerusalemissa." Ja Jumala "vuodattaa Daavidin huonekunnan päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen". — Sak. 12: 10, 11.
Gogin ja Magogin sotajoukkojen täydellisen tappion sanomaa ja Israelin ihmeellistä pelastusta heidän vihollistensa käsistä seuraa nopeasti uutiset heidän kuuluisain "isäinsä" esiintymisestä, jotka silloin ovat ylösnousseet, ja hallituksen perustamisesta näiden ollessa johdossa sekä Israelin yleisestä kääntymisestä kauvan hyljätyn Messiaan tykö. Epäilemättä pitävät pakanat paljon tästä petoksena; juutalaisia pidettänee herkkäuskoisina, ja vanhoja arvokkaita katsottanee teräväpäisiksi pettäjiksi.
Mutta ne siunaukset, jotka seuraavat hallituksen perustamista uusissa olosuhteissa Palestiinassa, aiheuttavat niin ihmeellisiä ja nopeita muutoksia Israelin, hyvinvoinnissa, että ne kummastuttavat silloin laitonta ja lohdutonta maailmaa ja saavat monen sekä ajattelemaan että sanomaan: olkoonpa, että nämä miehet, jotka väittävät olevansa ylösnousseita profettoja, ovat pettäjiä tai ei, niin on heidän työnsä kumminkin juuri sitä mitä maailma tarvitsee. Jumala antakoon, että he tahtoisivat ottaa johdon koko maailmassa ja saattaa järjestyksen ja rauhan yleiseen hämmennykseen! Ja silloin he lähettävät tarjoomuksensa noille ihmeellisille "päämiehille" pyynnöllä, että he ulotuttaisivat hallituksensa kaikkialle, koska heidän vanhurskas ikeensä on osottautunut niin hyväksi Israelille. Profetta esittää tämän seuraavin sanoin:
"Ja tapahtuu päiväin lopulla, että Herran huoneen vuori (valtakunta) seisoo vahvana vuorten huipulla (valtakuntana, joka on parempi toisia valtakuntia ja hallitsee niitä) ja on kukkuloita korkeampi, ja kaikki kansat virtaavat sinne ja sinne kulkee paljon kansaa, ja he sanovat: tulkaa, astukaamme Herran vuorelle (valtakuntaan), Jaakobin Jumalan huoneeseen,että hän opettaisi meille tiensä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa. Sillä Siionista (hengellisestä valtakunnasta — kirkastetulta Kristukselta, päältä ja ruumiilta) on laki lähtevä, ja Herran sana Jerusalemista (jossa on maallisen edustajahallituksen paikka 'päämiesten' käsissä). Ja hän tuomitsee (sitä ennen — suuressa hädän ajassa) pakanain kesken ja toimittaa oikeutta monelle kansalle. Ja he (Herran rangaistusten tuloksena ja senjälkeen hänen lakinsa ja sanansa seurauksena) takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä viikatteiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää sotaa opettele." — Jes. 2: 2—4; Miika 4: 1—4.
Suhde valtakunnan ja sen maallisten päämiesten välillä.
Niinkuin voisimme odottaakin, on yhteys valtakunnan kahden puolen välillä helppo ja suoranainen, ja senkautta tulee ihmiskunnan valvonta ja opetus täydelliseksi; "päämiehet" ovat nim. jumalallisen ilmotuksen kanavia. Tämä näyttää olevan viitattu Herran sanoissa Natanaelille: "Tästedes saatte nähdä taivaan olevan avoinna ja Jumalan enkelten (Jumalan sanansaattajien, uuden talouden päämiesten) nousevan ylös ja laskeuvan alas Ihmisen Pojan päälle" (kreikk. nousevan ylös Ihmisen Pojan luo ja laskeuvan alas sieltä.) (Joh. 1: 51.) Eikö Jaakobin uni tikapuista, jotka olivat taivaan ja maan välillä, ja siinä ylös- ja alaskäyvät enkelit, olleet ennustus niinhyvin kuin unikin tulevasta läheisestä yhteydestä taivaan valtakunnan ja maan välillä, jolloin Jaakob itse saa osansa tietoja-antavana sanansaattajana maailman siunaamistyössä? Uskomme niin olevan. — 1 Moos. 28: 10—12.
Raamattu opettaa selvästi ja raamatuntutkijat tunnustavat ylimalkaan, että Mooses, lakiliiton välittäjä, oli esikuva Kristuksesta uuden liiton Välittäjästä; mutta kaikki eivät ole tunnustaneet, että Mooses oli esikuva täydellisestä Kristuksesta, päästä ja ruumiista, ja että tässä merkityksessä on Kristusta muodostettu koko Evankelikauden aikana. Tämä on kumminkin ainoa sovitus kuvasta, joka sopii moniin asianhaaroihin, esim. Apt. 3: 22, 23.
Lakiliiton säätämisessä Siinain vuorella näyttää Mooses olleen esikuva täydellisestä Kristuksesta, päästä ja ruumiista Tuhatvuotiskauden astuessa voimaan, jolloin uusi liitto saatetaan maailmalle "seitsemännen pasunan" soitua, koston päivän synkän pimeyden ja "suuren maanjäristyksen" j.n.e. kauhistettua ihmisiä ja tehtyä heidät valmiiksi kuulemaan suuren opettajan ääntä ja ilolla vastaanottamaan hänen uuden liittonsa. Tämän osottaa selvästi apostoli (Hebr. 12: 18—22), joka näyttää askel askeleelta tekevän vertauksen täydelliseksi. Israel oli lähestynyt Siinain vuorta ja lopulta saavuttanut sen, siitä lähti sellaisia kauheita näkyjä ja ääniä, että kaikki pelkäsivät ja vapisivat; mutta me lähestymme Siionin vuorta ja sen kirkkautta ja siunauksia, jotka ovat paljon parempia kuin Siinailta lähteneet. Mutta näitä suurempia siunauksia seuraa vielä kauheammat torven äänet, pimeys ja maanjäristys, lopullinen kaiken järkyttäminen, joka voi järkkyä (kaiken mikä on syntistä ja ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa), jotta ainoastaan se, mikä on totista ja pysyväistä, jäisi. Tämä on sisällys näissä sanoissa: "Koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi". — Hebr. 12: 28.
Jos jatkamme tämän kuvan tutkimista, huomaamme, että Mooses esikuvassa meni senjälkeen ylös vuorelle (valtakuntaan) ja kirkastettiin, s.o: hänen kasvoinsa iho säteili, niin ettei Israel voinut katsella häntä. Tämä näyttää esikuvaavan seurakunnan (Kristuksen, pään ja ruumiin) täydelliseksitekemistä kirkkaudessa. Ja sepeite, jota Mooses jälkeenpäin piti kansan edessä, mutta pani pois, kun hän oli Herran kanssa vuorella, näyttää esikuvaavan valtakunnan maallista puolta, "päämiehiä kaikessa maailmassa", joiden kautta Kristus puhuu kansalle ja jotka edustavat Kristusta, kun taas kirkkaus kätketään. Tämä näyttää olevan sattuva valaistus siitä läheisestä yhteydestä, joka on maallisten "päämiesten" ja taivaallisten kuningasten ja pappien välillä. Mooses meni ylös vuorelle keskustelemaan Jumalan kanssa vuoren ollessa pilven ympäröimänä ja salamien valaisemana, ja ukkosen jyrinän järkyttäessä maata. Tämä esitti sitä tosiasiaa, että Kristuksen ruumis tulee täydelliseksi, viimeinen jäsen "muutetaan" ja otetaan vastaan valtakuntaan aikana, jolloin nykyinen asiain järjestys muodostuu uudestaan sellaisessa suuressa hädän ajassa, jollaista ei maa ole koskaan ennen kokenut.
Niinkuin ensimäiset lakitaulut, jotka murskattiin, esittivät lakiliiton puutteellisuutta lihan heikkouden tähden, niin esittivät toiset taulut uutta liittoa, jonka välittäjänä on Kristus, ja joka ei epäonnistu. Tätä uutta liittoa, jonka vahvistamiseen jokainen "valitun" seurakunnan jäsen ottaa osaa koko Evankelikautena, ei annetamaailmalletiedoksi, ennenkuin "Kristuksen ruumis" on täydellinen. Huomaa nyt se tosiasia, että, kun toiset laintaulut (jotka edustivat uutta liittoa) annettiin, Moosesmuuttui, niin että hän senjälkeen piti peitettä kansan edessä, koska hänen kasvonsa loistivat.
Valtakunnan perustamista seuraa niin kauheat tapahtumat, että koko maailma vapisee kauhusta ja ilolla tunnustaa Herran Voidellun koko maan kuninkaaksi. Ja niinkuin israelilaiset pyysivät, ettei Herra enää puhuisi heille — niin kauheiden näkyjen ja äänien todistajana oltiin Siinailla — samaten on asianlaita täälläkin: Kaikki kansa pyytää, että Herra Jehova lakkaisi puhumasta heille vihassaan ja lakkaisi peljättämästä heitä kiivaudessaan ja vanhurskaassa tyytymättömyydessään, ja he ovat iloisia saadessaan sensijaan kuulla suurta Välittäjää ja tunnustaa hänet siksi kuninkaaksi, jonka Jehova on pannut hallitsemaan heitä — Immanueliksi, Mooseksen suureksi vastakuvaksi, verholla peitetyksi (kätketyksi) profetaksi, papiksi ja kuninkaaksi. Vertaa Hebr. 12: 19 ja Ps. 2: 5, 6.
Halukkaasti ja odotuksella ottaa Israel vastaan uuden valtakunnan, niinkuin on kirjotettu: "Sinun kansasi tulee halukkaasti valtasi päivinä." (Ps. 110: 3, engl. k.). Israelilaiset ovat odottaneet juuri valtakuntaa (vaikka he ovat olleet sokeita Evankelikauden korkeammalle, hengelliselle kutsumukselle). Se on ainoastaan paljon ihanampi ja pysyväisempi kuin he koskaan ovat aavistaneet. Silloin sanoo moni Kristukseen uskovainen, joka ei ole oikein perillä asioista: "Herra, Herra, emmekö sinun nimesi kautta ennustaneet (profeteeranneet, saarnanneet)… ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?" (Matt. 7: 22.) Näitä ei tunnusteta Kristuksen morsiameksi, vaan heidät jätetään saamaan osansa itkussa ja hammastenkiristyksessä, suuressa hädän ajassa, ja tulevat he epäilemättä Jumalan kansaksi lahkolaisten sijasta ja tulevat mielellään Herran vallan päivinä. Ja ennen pitkää tunnustetaan todellakin, niinkuin tekstimme selittää, Jumalan valtakunta kaikkien kansojen toivoksi.
Siveellisiä ja yhteiskunnallisia uudistuksia.
Herran laki, joka lähtee Siionin vuorelta, valtakunnasta, ja Jerusalemista, maailman uudesta pääkaupungista, ja jonka Herran "päämiehet" ilmaisevat kaikelle kansalle, käy heti käsiksi siihen, mikä tunnustetaan huutavaksi pahaksi. Siveellisiä uudistuksia toimitetaan joka suuntaan; yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kysymyksiä järjestetään sopusoinnussa oikeuden ja rakkauden kanssa. Herra "panee oikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi" (Jes. 28: 17); kaikki maan asiat oikaistaan vanhurskauden luotinauhan mukaan ja saatetaan mitä tarkimpaan sopusointuun sen kanssa.
Kuinka paljon tämä merkitseekään kaikenlaisten liikkeiden tukahuttamiseksi, jotka houkuttelevat ja pettävät ihmisiä heidän langenneen luontonsa heikkouden ja tasapainon puutteen tähden,, henkisissä ja siveellisissä ominaisuuksissa! Paloviinapolttimot ja niiden myyntipaikat, olutpanimot ja olutpuodit, porttolat, biljardihuoneet, kaikki aikaahukkaavat ja luonetta-alentavat toimet lopetetaan, ja niiden palvelijat saavat sellaista tehtävää, joka koituu heidän omaksi ja toisten hyödyksi.
Samaten lopetetaan sotalaivain rakentaminen ja tehtaat, joissa valmistetaan sotatarpeita sekä lakkautetaan maa- ja meri-armeijat. Uusi valtakunta ei tarvitse sellaisia, vaan sillä on runsaasti ja yllin kyllin valtaa säätää vanhurskautta ja rangaista pahantekijöitä, juuri kun ne ovat päättäneet toimia, ja ennenkuin he vielä ovat ennättäneet tehdä lähimäiselleen mitään pahaa, sillä ei kukaan voi vahingoittaa tai turmella pyhässä valtakunnassa. (Jes. 11: 9.) Kumminkin määräävät oikeutetut ja oikeudenmukaiset tuomarit, että toinen kuolema on kohtaava parantumattomia. — Jes. 32: 1—8; 65: 20—25; Ps. 149: 9; 1 Kor. 6: 2.
Pankeilla ja välitysliikkeillä ja muilla sellaisilla toimilla, jotka nykyisissä olosuhteissa ovat hyödyllisiä, ei silloin enää ole sijaa, sillä sukukunnan uusissa olosuhteissa vaaditaan kaikkia kohtelemaan toisiaanyhdenperheen jäseninä, ja yksityispääoma ja rahojen lainaamistarve kuuluu menneisyyteen. Maatilanomistajat ja asioimisliikkeet saavat myöskin uutta tointa, koska uusi kuningas ei anna lainvoimaa patenttikirjoille ja muille toimille, joita nyt suoritetaan. Hän selittää, että kun hän Golgatalla osti Aadamin ja koko hänen sukunsa,ostihän myöskin Aadamin vallan koko maan yli (Ef. 1: 14), ja hän tahtoo jakaa sen, ei itsekkäille, ahneille ja voitonhimoisille, vaan parhaat paikat hän antaa sävyisille (nöyrille). — Matt. 5: 5.
Herra selittää tästä uudesta kuninkaasta ja tuomarista (päästä ja ruumiista), Mooseksen vastakuvasta: "Ja hänen päällänsä lepää Herran henki, viisauden ja taidon henki, tiedon ja Herran pelvon henki. Ja Herran pelko on hänelle hyvä haju, eikä hän tuomitse silmänäöltä eikä nuhtele korvakuulolta. Vaan hän tuomitsee vaivaiset vanhurskaudessa ja toimittaa oikeutta maan raadollisille. Ja hän lyöpi maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä tappaa jumalattoman. Ja vanhurskaus on hänen lanteittensa vyö ja uskollisuus hänen kuvettensa side." — Jes. 11: 2—5.
Jostakin voi näyttää, että Jumalan suunnitelman mukaan maa tulee paratiisiksi köyhille, mutta surun asumukseksi niille, jotka nyt ovat tottuneet loistoon ja yltäkylläisyyteen, ja joilla on ylivalta joukkojen yli joko erinomaisten lahjain, suotuisten asianhaarain tai petollisten liikesuhteitten kautta. Mutta sellaisten on muistettava Tuomarin sanat, jotka lausuttiin enemmän kuin kahdeksantoista vuosisataa sitten: "Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne. Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset (tyydytetyt), sillä teidän on oleva nälkä (te tulette tyytymättömiksi)". (Luukk. 6: 24, 25.) Aluksi ovat he taipuvaisia valittamaan etujensa menettämistä, ja niinkuin nykyään on niiden Jumalaapelkääväisten, jotka ovat rikkaita, vaikeata saavuttaa se sydämen ja elämän tila, joka palkitaan valtakunnan osallisuudella, samaten kohtaa silloin niitä, jotka ennen ovat tottuneet rikkauksiin, vaikeudet, joita ne eivät saa kokea, jotka ovat harjaantuneet vastoinkäymisen koulussa.
Mutta se yhteiskunnan välttämätön tasottaminen, joka tapahtuu koston päivän anarkian kautta, täytyy tulla otetuksi vastaan, ja yleisen vanhurskauden hallituksen edut huomataan ja tunnustetaan varmaankin yleisesti; se tapahtuu kumminkin hitaasti — muutamilta menee siihen vaan lyhyt aika, toisilta pitempi. Mutta kaikki oppivat huomaamaan, että näiden jumalallisten järjestystoimenpiteitten alaisena voivat kaikki, jotka tahtovat, tulla siunatuiksi, todella onnellisiksi, ja käydä pyhyyden raivattua tietä suuremmoiseen inhimilliseen täydellisyyteen (Jumalan kuvaksi) ja ijankaikkiseen elämään. (Jes. 35: 8.) Mikä nyt jo yleisesti on huomattu, osottautuu silloin täydellisesti oikeaksi, nim. että nykyisillä apuneuvoilla vaadittaisiin ainoastaan kolmen tunnin määrätty suunniteltu työ päivittäin jokaisen henkilökohtaisia tarpeita varten. Ja taivaan valtakunnan johdossa eivät vapaahetket aiheuta siveellistä, ruumiillista vahinkoa, niinkuin asianlaita olisi nykyisissä olosuhteissamme, pahojen vaikutusten ja kiusausten ollessa joka puolella ja käyttäessä hyväkseen perittyjä heikkouksia.
Päinvastoin, kun Saatana on sidottu, paha hillitty ja ulkonaiset kiusaukset raivattu pois, käytetään kirkastetun Seurakunnan johdolla vapaahetket opintoihin, jotka tulevat yhä huomattavammiksi ja mieltäkiinnittävämmiksi: opintoihin luonnosta ja luonnon Jumalasta, hänen kunniakkaista ominaisuuksistaan, hänen viisaudestaan, vanhurskaudestaan, rakkaudestaan ja voimastaan. Silloin johtavat vapaahetket inhimilliseen täydellisyyteen, joka on ihmisten juoksun ja koetusten määränpää, sillä tulee muistaa, että uusi hallitus ei ainoastaan valvo alamaistensa suurempia etuja vaan myöskin pienempiä. Se on sanan täydellisimmässä merkityksessä "isällinen hallitus".
Ihmiset katselisivat kyllä vakavilla huolilla yksinvaltaisimman hallituksen perustamista, minkä maailma koskaan on tuntenut, jossa koko ihmissuvun elämä, omaisuus ja kaikki edut ovat ehdottomasti ja ilman vetoamista kuninkaan käsissä, jos ei olisi niin, että mitä vakuuttavimmat todistukset osottaisivat, että jokainen valtakunnan järjestystoimenpide on tarkotettu edistämään alamaisten menestystä. Tämän välittäjävaltakunnan kuningas rakasti niin niitä, joita hän tulee hallitsemaan, että hän antoi oman henkensä heidän lunastushinnakseen senkautta hankkiakseen heille oikeuden henkilökohtaiseen koetukseen ijankaikkista elämää varten, ja hänen tuhatvuotisen hallituksensa tarkotuksena on juuri auttaa heitä tässä koetuksessa. Mitä voi enempää toivoa? Lunastajana on hänellä täydellinen oikeus sen ehdottomaan hallitsemiseen, minkä hän osti omalla kalliilla verellään; ja kaikki, jotka käsittävät tämän rakkauden, jota hän on osottanut, antaisivat, jos heidän annettaisiin valita — mikä ei kumminkaan tapahdu — halukkaasti hänelle kaiken vallan ja voiman sekä alistuisivat ilolla hänen vanhurskaan tahtonsa alle.
Mutta onko täysin luotettavaa uskoa itsensä "pyhien", jotka ovat valtakunnan kanssaperillisiä, kanssahallitsijoita ja tuomareita, yksinvaltaiselle hallitukselle? Kyllä! Niinkuin Jeesus Kristus osotti, että hänellä on taivaallisen Isän henki ja että hän on Jumalan "kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa perikuva" (Hebr. 1: 3), niin täytyy kaikkien niidenkin, jotka tulevat kuulumaan "pieneen laumaan", hänen kanssaperillisiinsä valtakunnassa, osottaa, että heillä on "Kristuksen henki" — pyhän rakkauden henki. Yksi heidän kutsumisensa ehto on, että he olisivat "hänen Poikansa kuvan kaltaisia" (Room. 8: 29), ja kenenkään muun ei tunnusteta "tehneen kutsumistaan ja valitsemistaan lujaksi". Ja niin tapahtuu, jotta he voisivat harjottaa sääliväisyyttä ja osanottoa niitä kohtaan, jotka asetetaan heidän hoitoonsa ja johtoonsa. Sentähden heidät on valittu heikoista ja epätäydellisistä, ja he ovat oppineet, mitä merkitsee hyvän taistelun taisteleminen totuuden ja vanhurskauden puolesta eksytystä ja syntiä vastaan. Niin, he voivat luottaa kuninkaallisen papiston alipappeihin niinhyvin kuin suureen ylimäiseen pappiinkin ilman pelkoa. Jumala uskoo heille vallan, ja tämä on paras takuu siitä, että he käyttävät valtaansa vanhurskaasti, viisaasti ja rakkaudellisesti maailman siunaamiseksi.
Rautavaltikkahallitus.
Kansoja hallitaan voimalla, vastustamattomalla vallalla, kunnes vanhurskas järjestys on perustettu yleisen kukistamisen kautta. Jokainen polvi on notkistuva, ja jokainen kieli on tunnustava Jeesuksen Kristuksen vallan ja kirkkauden, ja ulkonainen tottelevaisuus on pakollinen, niinkuin on kirjotettu: "Hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään". (Ilm. 2: 27.) Tämä lyöminen ja musertaminen kuuluu oikeastaan koston päivään, ja vaikka rautavaltikka jää Välittäjän käteen koko Tuhatvuotiskaudeksi ei sen käyttö todennäköisesti ole välttämätöntä, sillä kaikki vastarinta kukistetaan perin pohjin tuossa suuressa hädän ajassa. Niinkuin profetta esittää asian, sanoo Jumala tänä kurituksen aikana meluavalle omapäiselle ihmiskunnalle: "Lakatkaa ja tietäkää, että minä olen Jumala, ylhäinen kansain keskellä, ylhäinen maan päällä". (Ps. 46: 11.) On kumminkin koko Tuhatvuotiskauden työ tehdä oikeus oikonuoraksi ja vanhurskaus vaa'aksi kaikissa pienissä ja suurissa asioissa jokaiseen koko ihmiskunnan yksityiseen henkilöön nähden. Ihmiskunnassa tulevat kaikki niinmuodoin olemaan Jumalan opettamia hänen "valitun" liiton palvelijansa, suuren profetan, papin ja kuninkaan (pään ja ruumiin) kautta — profetan opettajan merkityksessä, kuninkaan hallitsijan merkityksessä ja papin välittäjän merkityksessä, joka auttaa kansaa ja antaa sille armonsa ja suosionsa. Nämä virat ovat yhdistettyjä, sillä vakuutetaan: "Sinä olet pappi ijankaikkisesti Melkisedekin tavoin", ja Melkisedek oli pappi valtaistuimellaan. — Hebr. 7: 17; Sak. 6: 13; Apt. 3: 22; 5 Moos. 18: 15.
Henkilöksi esitettynä viisautena selittää uusi kuningas: "Minun on neuvo ja toimi, Minä olen ymmärrys, minun on väkevyys. Minun kauttani kuninkaat hallitsevat ja ylimykset oikeutta säätävät. Minun kauttani hallitsevat päämiehet, valtamiehet, ja kaikki maan tuomarit. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat; ja jotka minua etsivät, ne löytävät minut. Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, vakaa varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin puhdas, kallis kulta, ja tuloni parempi kuin valittu hopea. Minä vaellan vanhurskauden tietä, keskellä oikeuden polkuja, että perinnöksi antaisin rakastajilleni totista hyvää; heidän tavarahuoneensa täytän minä… Sillä joka minut löytää, se on elämän löytänyt, ja on saanut suosion Herralta; mutta joka minusta eksyy, hän vahingoitsee sielunsa; kaikki, jotka minua vihaavat, ne rakastavat kuolemaa." — Sananl. 8: 14—21, 35, 36.