The Project Gutenberg eBook ofRautalammin runoniekan Albert Kukkosen runojaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Rautalammin runoniekan Albert Kukkosen runojaAuthor: Albert KukkonenRelease date: October 8, 2023 [eBook #71833]Language: FinnishOriginal publication: Porvoo: WSOY, 1913Credits: Tuula Temonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTALAMMIN RUNONIEKAN ALBERT KUKKOSEN RUNOJA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Rautalammin runoniekan Albert Kukkosen runojaAuthor: Albert KukkonenRelease date: October 8, 2023 [eBook #71833]Language: FinnishOriginal publication: Porvoo: WSOY, 1913Credits: Tuula Temonen
Title: Rautalammin runoniekan Albert Kukkosen runoja
Author: Albert Kukkonen
Author: Albert Kukkonen
Release date: October 8, 2023 [eBook #71833]
Language: Finnish
Original publication: Porvoo: WSOY, 1913
Credits: Tuula Temonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RAUTALAMMIN RUNONIEKAN ALBERT KUKKOSEN RUNOJA ***
Kirj.
Albert Kukkonen
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913.
Runoilijan alkulause.Johdanto.Eero Varis Albert KukkoselleRunoilija Pentti Lyytisen patsasta paljastaissa.Nykyinen aika.Kansanjuhlassa Rautalammilla.Kansanopistolla Äänekoskella lukuvuotta alkaissa.Vanhan miehen miettehiä Lomakurssien lopussa.Nuorisoseuran kokouksessa.Vielä virttä viinan töistä.Maamiespäivillä Rautalammilla.Pellervon päivillä Helsingissä.Valtiopäiväin avaamisesta.Keisari Aleksanterin kuolinpäivästä.Kiistelystä kielen päältä valtiopäivillä.Suomenkielen asia ritari- ja aatelisäädyssä valtiopäivillä.Hiljaiset Valtiopäivät.Nuorisollen neuvoksi välttämähän väkijuomat.Entisistä ja nykyisistä ajoista.Rautatie-kokouksessa Pieksämäellä.Muistelmia Iisalmen näyttelyssä käynnistä.Teaterihuoneella juhlassa kylvettäjäin hyväksi Kuopiossa.Kirurgisessa sairaalassa olostani Helsingissä.Muistelmia vuosisadan vaihteessa.
Tähän runokokoelmaani on valittu vanhempana tehtyjä runojani, mitähän milloinkin on sattunut syntymään. Kun minua on vaadittu niitä lausumaan useissa tilaisuuksissa, joita en edeltäpäin osannut ollenkaan ajatella, ja kun olin herkkä rupeemaan, olivat ne sitten kiireellä kyhättävät. Nuorempana tehdyt runoni eivät tulleet talteen pannuiksi, sanomalehdissäkin niitä aina oli, ja niin jäi niitä koko joukko hukkateille ja ijäti unholaan. Ensimäisiä runojani aloin tekemään noin 28 vuotiaana, vaan ne olivat enemmän leikkisiä ja rakkauden lauluja. Kun nyt olen jo elänyt elämäni ehtopuoleen, niin rupesin näitä teoksiani, mitä niistä vielä oli saatavissa, kokoomaan kirjaan. Päämääränä olen aina koettanut pitää runoudessani sitä henkeä, että niissä olisi nuorelle kansalle oppimista, erittäinkin mitä raittiusasiaan tulee, ja että nuoret aina valitsisivat tovereja ja karttaisivat pahoja seuroja, joihin nuori, kasvava kansa on herkkä rupeamaan. Jos siis näissä runoissani on jotakin opettavaista, olkoon se ihmiselämän ja kaiken siihen kuuluvan hyvän ohjeena. Missä taas ei mitään hyvää ole, jääköön se unholaan.
Kirjoittanut Kaarle Krohn.
Rautalampi on kieltämättä ihanan luontonsa puolesta merkillisimpiä seutuja Keski-Suomessa. Mutta se on merkillinen toisessakin suhteessa: keskuksena sille talonpoikaisrunoudelle, jolla 1800 luvun alkupuolella oli kukoistusaikansa. Rautalammilla eli tämän runouden kuuluisin edustaja Paavo Korhonen. Kustavi Grotenfeltin julkaisussa Kahdeksantoista runoniekkaa on näytteitä viiden Rautalampilaisen runoista. Viimeisenä ja kaikista nuorimpana siinä esiintyy Albert Kukkonen, joka vielä elää Rautalammilla Hinkkalan talon isäntänä ja jonka myöhempiä runoja tarjona oleva kokoelma sisältää.
Konneveden rannalla Kivisalmen eteläpuolella kauniin lahden pohjukassa on Hinkkalan talo, jossa Albert Kukkonen syntyi 14 p. helmik. 1835. Hänen isänsä Gabriel Eerikinpoika Kukkonen (k. 1873) oli Vihtori Lounasmaan kuvauksen mukaan, joka vuonna 1863 kolmen muun ylioppilaan kera asui Hinkkalassa hyvää suomenkieltä oppiakseen, arvokas, älykäs ja kirjallisuutta harrastava mies. Ylioppilaat olivat pahemmassa kuin pulassa isännän kanssa keskustellessaan, sillä hän muisti kaikki, mitä oli lukenut, ja valtiollisista sekä yhteiskunnallisista asioista oli hänellä selvemmät ja kypsyneemmät mielipiteet kuin heillä. —Ajatuksensa hän lausui — selvästi, sujuvasti ja pontevasti. Olisi valittu tuomiokunnan edustajaksi valtiopäiville, mutta kieltäytyi heikon terveytensä vuoksi.
Äiti Helena Gustaava, omaa sukua Närhi (k. 1851) mainitaan Lounasmaan muistelmissa hyväntahtoiseksi emännäksi, joka ylioppilaita kohteli kuin omia poikiaan.
Hinkkalan asukkaita on myös Julius Krohn, joka viittä vuotta aikaisemmin V. Öhbergin kera oli asettunut Rautalammille samassa tarkoituksessa, kirjeessä vanhemmilleen (20/9 1858) kuvaillut. »Ensin läksimme Hinkkalaan, missä Sanmark ja muut (neljä viipurilaista ylioppilasta) olivat kesää viettäneet. Ihmisiä tapasimme siellä sellaisia, ettei parempia voi itselleen toivoa: kohtelijaita, ystävällisiä ja teeskentelemättömiä. Kaikki talossa oli hollantilaiseen tapaan puhdasta ja huolellisesti järjestettyä. Isäntä puhui mieltymyksellä hänen luonaan asuneista rakkaista herroistaan.» — Myöhemmässä kirjeessään toisen talon isäntää kiittäessään hän lisää: »vaan Hinkkalan vanhuksen veroinen hän ei ole likimainkaan.»
Yhdenikäisen Albert Kukkosen oli Julius Krohn saanut hyväksi ystäväkseen, jonka kanssa käsitysten kävi vierailuilla. Erityisenä ystävänään hänet mainitsee myös Lounasmaa. »Hän jo silloinkin runoja sepitteli ja joutoaikoina uutterasti luki kirjoja ja sanomalehtiä, isällä kun oli jotenkin runsasvarainen kirjasto ja taloon tuli Suometar sekä ainakin kolme muuta sanomalehteä. Yhdessä me haaveilimme suomalaisuuden edistyksestä ja kansamme tulevaisuudesta.»
Sitä vaikutusta, joka ylioppilaista jäi nuoren Albert Kukkosen mieleen, on hän kuvannut runossa »Nuorille oppilaisille, jotka v. 1858 Hinkkalassa kortteeria pitivät», joka usean aikaisemman runon kera on säilynyt Julius Krohnin kokoelmissa. — Heitä, jotka eivät ole menneet herrain huoneisiin, isoisiin ystäviin, hän on oppinut tuntemaan:
Siinä seurassa samassa,Kun on kulettu yhessä,Talonpoikien tavallaAina puheita puhuttu.— — —Vaan olen tuntenut tukulta,Ett' on aina alhaisuutta,Eikä yhtään ylpeyttäTeissä, aivan oppilaiset.Minä kiitän mielelläniAlhaisuuttani alati,Kun olen nähnyt nöyryytenne.Alhaisuus on arvon juuri,Joka säädyssä sopiva;Vaan ylpeys on yksi niistäVihattavista vioista,Joka Aatamin alensiAlas onnen kukkulalta.
Ylioppilaitten vaikutus näkyy myös hänen runollisen harrastuksensa heräämisessä. Se on Rautalammin talonpoikaisrunouden jatkoa, mutta ulkopuolelle sen piirin kehittynyttä. Sen kehittäjinä ovat olleet toiselta puolen uudempi kirjallinen sivistys toiselta puolen vanhempi kansanruno, joka uudemman sivistyksen edustajain välityksellä kirjallista tietä tuli tunnetuksi ja ymmärretyksi.
Albert Kukkonen on aikoinaan kirjoittanut »Runon teosta» sepitelmän, joka selvästi kuvaa hänen kirjallisia vaikutelmiaan.
Rupeaisinpa runollen,Läksisinpä laulutyöllen,Kuin ois oppia otsassa,Tuntoa tuolla tukan allaEli taitoa takana;Vaan olen aivan oppimatonKirjoitusta koittamahan,Paperille piirtämähän.— — —Kuin ois kaunis Kalevala,Kantelettaret kädessä,Niissä oppia olisi,Oivallista ojennusta,Kaikki kaunista tekoa,Niissä on runot rustattuna,Niissä laulut laitettuna,Sananlaskutkin saneltu,Kaikki laatunsa mukaiset,Joka sorttihin sopivat:llolaulut, surulaulut,Miesten laulut, naisten laulut,Vaimojen valituslaulut,Laulut lapsille hyville,Laulut päiville pahoille,Neitosille naitaville,Kosioillen katsottuna.Vielä on vanhan VäinämöisenLoihturunot runsahastiKalevalahan koottu,Joissa on oppi oivallinen,Kaikki taito tarpeellinen,Suomen kielellen sopivaSuomalaisten suosioksi.— — —Kiitän vielä viimeseksiNiiden herrojen hyvyyttä,Jotka ylös ottelevat,Vanhat laulut laittelevat,Kelpo kirjaksi kyhäävät.Olkoon kiitos kirjoitettu,Sanottu Savon ukolta,Teillen taitavat tekiät,Hyvät herrat Helsingissä,Että ootten etsinynnäSuomesta suloiset laulut.Niinpä saatamme sanoaMaamme puolelta puhua:Ei ne herrat helpommastiMaata, ruualle rupia,Jotka kaikki kiertelevät,Laajaa maata matkustavat,Suomen sukua hakevat.Suomella on vähän sukua,Aivan vähä aatelia,Vielä on Virossa vähäsen,Venäjällä veikkosia.
Runossaan »Työn arvosta», joka samoinkuin runo »Entisistä Rautalammin runoniekoista» on painettuna kokoelmaan Kahdeksantoista runoniekkaa, Albert Kukkonen kuitenkin lausuu, että on »kyntömiehellä kynänä aurankurki kämmenpäässä». Jos uutteralla maanviljelijällä lisäksi on yhteishyvän harrastuksia ja kunnallisia luottamustoimia, jää runoileminen syrjään, kun hän on paraissa työvoimissaan. Vasta vanhemmalla iällä pääsevät runolliset taipumukset jälleen oikeuksiinsa. Sillä välin on kasvanut nuori polvi, joka kansakoulussa on oppinut panemaan arvoa vanhaan runouteen ja alkaa vaatia sen viimeistä edustajaa virittämään kanneltansa juhlatilaisuuksissa. Ulkopuolellakin omaa pitäjää tulee laulajavanhus tunnetuksi. Pohjois-Hämeen kansanopiston alkajaisissa, Kylpyvieraitten iltamassa Kuopion teatteritalolla ja Pellervon päivillä Helsingissä hänen on esiintyminen juhlarunoilijana. Loistokohtana kuitenkin pysyvät yliopistollisten lomakurssien lopettajaiset 20 p. elok. 1898. Tästä juhlasta kertoo Uusi Suometar: »Mutta kun iäkäs rautalampilainen talonisäntä Albert Kukkonen astui puhujalavalle ja lausui sepittämänsä runon Vanhan miehen miettehiä lomakurssien lopussa, niin sitten se vasta ilo nousi. Hyvä-huudoista ja käsientaputuksista ei tahtonut loppua tulla. Nuoret neitoset riistivät ruusukimput rinnoiltaan ja kiinnittivät ne ukon takin rintapieliin. Sitten miehet istuttivat äijän tuolille ja riemukulussa kantoivat häntä ympäri salia toisten laulaessa »Arvon mekin ansaitsemme Suomenmaassa suuressa». Päivälehti lausuu tapahtumasta: »Illan innostus kohosi korkeimmilleen, kuin runoilija-vanhus lausui sepittämänsä runon. Palokunnan sali täyttyi myrskyisistä käsientaputuksista ja hyvä-huudoista. Eläköön huudettua riensi muutamia naisia ja miehiä runoilijavanhuksen luo. Pian istui ukko ylhäällä, ja Arvon mekin ansaitsemme sävelten kaikuessa kannettiin häntä ympäri salia.»
Kenties Albert Kukkonen ei vielä jääkään viimeiseksi runoniekaksi Rautalammilla, vaan on hänen esimerkkinsä herättävä harrastusta vanhan runomitan käyttämiseen nousevassa nuorisossa. Hänen täyttäessään 70 vuotta (14/2 1905) lausui hänen serkunpoikansa Eero Varis seuraavan hänen kunniakseen sepittämänsä runon.
Saanko minäkin sanoa,Poika parraton puhua,Isännällen ijällisellen,Hopeahapsellen hyvällen.Tämän päivän päähän päässyt,Vuosikaudet vieritellyt,Täysikymmenten luvussaSeitsemännen saavuttanna.Siis on aikaa jo elettyAlbertilla aikalailla,Tie on pitkä tallustettu,Polku kaitainen kulettu,Elon askeleet otettu.Kuitenkin on kunniallaTämä Kukko kulkenunnaElon teillä ahtahilla.Ei oo viina vietellynnä,Eikä polkenna puteliMiehen mainetta, nimeä.Ei oo uni uuvuttannaVirumahan vuotehella,Lojumahan laiskan lailla.Ain' oli eellä ensimäissäTöissä, toimessa todella,Neuvomassa nuorempiaTyötä vääntämään väellä,Hiki päässä heilumahan.Vielä ehti ensimäisnäKuntalaisena kävellä,Kokoukset koplotella,Joiss' oli aina johtajana,Puhujana puolestamme.Vielä virret viimeiseksiLaittoi aina laulettavat.
Siis nyt suonetten sanoa,Ilmituoda mun iloniKaiken nuorison nimessä,Kunniani, kiitokseniNiistä neuvoista jaloista,Opin oivan antamasta,Jonka näissä nähdä saapiKävellessä katsomassaTämän talon tanhuvia;Niissä ahkeruus näkyypi,Työ ja toimi tunnetahanNuorten neuvoksi jaloksi,Kansan kasvavan varaksi.
RUNOILIJA PENTTI LYYTISEN PATSASTA PALJASTAISSA 29 p. heinäk. 1900.
Mistä saisin nyt sanoja,Lausehia luontevia,Kun on alkaissa asianAjatukset ahtahimmat,Kun on kielet kankeiksiKäyneet Väinön kantelessaNykyajan asujillen,Laulun mahti laulajillenRautalammin rantasilla.Toista oli aika ennen,Kun me katsomme jälellenKulunutta aikakautta,Vuosisadan alkupuolta:Ei ollut lamassa laulut,Virret veisaten vähennä,Ruostununna runon mahti,Kun ne ukkoset elivätRautalammin rantamailla.Niit' oli nuottue nimeltä,Kokemass' oli kolme miestä:Ensin kuulu Korhosemme,Suurin laulaja Savossa,Sitten pillit pienen Pentin,Toimen miehen ToholahdenKaikuivat joka kylässä;Vielä virret Ihalaisen,Jussin juttuja moniaOmpi mielessä monella,Varsinkin on vanhemmilla.Ei silloin sivuhun jäänyt,Mit oli maassa merkillistä,Se lauluksi laitettuna,Runopukuhun puettu.Siis pitäisi Suomen kansanMuistaa maamme laulajoita,Antaa näillen suuri arvoEdesmenneillen monillen,Runoilijoillen runsahillen.Se on lahja Luojan lahja,Se on lahja synnynnäinen;Niit' ei synny joka päivä,Ei vielä monta vuodessakaan.Niinpä ovat nämä hetketSitä varten valmistettu,Pienen Pentin penkereellenPanna tässä patsas ylös,Laulajallen muistomerkkiHautakummun kunniaksiSillen maallen siunatullen,Missä kaikki matkamiehetVaivoistamme väsyneenäSaamme laskea levollen.Vielä virkkaisin enemmän,Lausuisinpa laulajoista,Vaan kun puuttunen puhetta,Laviampaa lausumista.Kun ois miehellä minullaKoppa Paavo Korhoselta,Täysi tietäjän sanoja,Eli Pentiltä puheita,Lyytiseltä lyijypännä,Ihalaisen innostusta,Kyllä sitten kuulisitten,Sanomist' ois sangen paljon.Vaan on miehet menneet meiltä,Tulleet turpehen omaksi;He vaan jättivät jälellenPerinnöksi poikasillenLaulut suuret lapsillensa.Siispä suosi vielä nytkinRautalammin rantalainen,Kansa nuori kasvavainen,Älä heitä hylkyteillenKuihtumahan runokukkaa,Vaan sä koeta kostutella,Tainta vielä virkistellä,Että se eläisi henki,Mik' oli miesten muinoisienEikä jäis mahti maanrakohon,Vaikka mahtajat menevät.Niinpä tämän laulajakinOmpi ollut oppipoikaPitäjässä runomiesten;Kun on seutu synnyttännäNiinkin monta merkillistä,Laadullista laulajata,Joitten muistollen mukailin,Runorivit kirjoittelinPatsasta nyt paljastaissa,Itsekki ijän lopussa,Kohta haudan partahalla.Ehkä kohta katkeaapiSenkin kieli kanteleesta.Kuitenkin tään kirjottelin,Runomuotohon mukailin,Kun vielä vaativat minuaLausumahan lausuntoniPatsasta nyt paljastaissa.
Vasta vanhalla ijällä,Kuudenkymmenen kohallaTuli mielehen minulleArvollinen aikakausi:Kuink' on Suomi suurin mennyt,Edistynyt entisestäAikamiehen askelilla,Koetettu on korjaellaKansan kaikkia tapoja;Opetusta, sivistystäAika on kyllin kylvänynnäKerroksihin kaiken kansan.Niinpä onkin nykyaikaEdistyksen aikakausi,Paljon entistä parempi,Kun on koulut kaikenlaiset,Joka sorttihin sopivat;Joiss' on oppia otellaKöyhimmänkin kansan lapsen,Kun on opin ottajata.Toista oli aika ennen,Niinä aikoina asiat,Kun ma lassa lauleskelin,Nuorten leikit leikittelin.Siin' oli koko koulupenkki,Mitä isä iitä neuvoi,Mitä äitimme opetti,Ollen oppimattomia.Ei ne ennen koulut olleetKotiseudun saapuvilla,Kuin on aikoina nykyisnä;Ennen koulut kaupungeissaRuotsin kahleissa kovissa,Jotk' oli eellä estehenäTalonpojan poikasillen.Viel' oli varoinkin vähyydetEellä aina estehenä,Ettei käynyt köyhempienOlla oppihuonehissaOpetusta ottamassa.Ja niin jäin minäkin miesi,Vaikk' oli haluni hereillä,Opista osattomaksi,Kokematta kouluteitä.
KANSANJUHLASSA RAUTALAMMILLA 24 p. heinäk. 1891.
Juhlan julkisen iloksi,Päivän kuulun kunniaksiSanoisin pari sanaani;Jos ois jäänynnä jälellenJoku muutama murunenVielä Wäinön kanteleesta.Jos tästä jotakin oisiTäksi hetkeksi huviaKansanjuhlan viettäjillen;Koska oomme ensikerranKukin lähtennä kotoaPitämähän pikku juhlaaRautalammin rantamailla,Saviniemellä samalla.Vaikk' ei joutaisi kotoa,Kun ompi kesäinen kiire,Poutakin mitä parahin,Heinäaika herttaisempi,Lämmin läikky taivahasta,Aurinko varista valju.Vaan ei auta aina ollaYksitoikkosen tokelon,Ettei vähäsen välihinHanki hiukkasen huviaTaitavinkin talonmiesiSekä myös vakaiset vaimot,Kansa nuori kasvavainen,Koska meillä ensikerranOmpi juhla omituinen,Kansallinen kaikin puolin,Niinkuin sillä on nimikin.Vaan on juhlalla jalompiTarkoituskin, tärkeämpi,Ettei varsin huvin vuoksiKesän kiirettä hukata,Herttaista heinäntekoaMaamme miehet milloinkana.Vaan on aina asiallaMonta muutakin mukanaTarkoitusta tehtävänä.Niinp' on mieli meillä kanssaNäillä seuran näytelmilläSaada vähänkin varoja,Pikkusenkin pennilöitä,Että saataisiin SavohonOmituinen oppipaikkaKansan kasvavan opiksi,Savon kansan suosituksi.Sanon vieläkin sanasenKansan puolesta puhelen,Koska niinkuin kylvömiehetOomme opiston aluksi,Nuoret niinkuin niittomiehetSiitä lyhdettä sitovat.Kyllä toivois kyntömiehetVarsin vaivansa näöstäHedelmiä herttaisia.Niinkuin soisin siemenetkinPidettävän puhtahana,Samoin soisin suotavaksiKansanopiston olevan,Ettei sitä rikkaruohot,Uuden ajan uudet henget,Opin tuulet turmeleisi;Vaan ois vaka vanha pohja,Jonk' ei vaivu vuoliaiset,Eikä arkut alta murruKovissakaan koittehissa.Näitä toivoisin todellaKaikkein korkeimman kädestäAlkavallen aikeellemme.
KANSANOPISTOLLA ÄÄNEKOSKELLA LUKUVUOTTA ALKAISSA 3 p. marrask. 1899.
Kun ma satuin kulkemahanAjan pitkäisen perästäÄänekosken äyrähiäMatkustaissa matkojani,Heti äkkiä älysin,Kuink' on koreeksi kohonna,Kaikki paikat kaunistettu,Kohta niinkuin kaupungiksi.Onpa myöskin oivallinenRakennuskin rakennettu,Kaivattu Kansanopisto,Kosken rannallen rakettu.Sepä miellytti minua,Että käydä katsomassaUutta laitosta laveeta,Koulua joka kohalta.Vielä otti opettajaVarsin vastahan ilolla.Pian tultihin tutuksi,Oudot yhtyi ystäväksi.Vielä vaati hän minuaEtten kiiruhda kotia;Koska kohta lukuvuosiAlkaapi taas askeleensa,Pidetään taas pikku juhlalloksemme iltapuolla.Tämä miellytti minuaJäädä juhlaa kuulemahan,Opintyötä alkavata.Vielä vaati hän minuaEttä rupeisin runollen,Lausumahan lauseheniJuhlan julkisen pidosta.Tuosta tuumahan rupesin,Kiirehesti kirjoittelin,Runosanoiksi sanelin,Mitä tuli mieleheni,Kuinka minun mielestäniOn tää armias asia,Ett' on saatu SuomellemmeOivalliset oppikoulut,Kaivatut KansanopistotKeski-Suomen salomaillen,Jossa vielä vanhempana,Aivan aikamiehenäkinSaavat oppia otella,Järjen jousta jännitelläOpinteillä ollessansa.Onpa syytä onnitellaNykyajan nuorisota,Kasvavata kansan lasta,Kuinka sill' on oppikoulutTarjona joka tilassaHalvimmankin kansan lapsen;Kun vaan halu on hereilläNuorisossa nousevassa,Kansassamme kasvavassa.Toista oli aika ennen,Kun ma lassa lauleskelin,Koulut kaikki kaupungeissaRuotsin kahleissa kovissa;Ei ne ollut ensinkänäKansan lasten käytettävät,Niinkuin se nykyinen aikaOmpi opin aikakausi;Ovat siitä osallisetKaikki kansan syvät rivit.Siispä suosi hyväksesiOpin teillä ollessasi,Suomen poika, Suomen tytär,Ota oppi otsahasi,Kuin on tarjona tavara;Siit' oot kunnon kansalainen,Missä miestä tarvitahan,Oppineena oiva miesi.Sitten kasvavi sinustaKunnon isä, kunnon äiti,Nuoren kansan kasvattaja;Siit' on isällen iloa,Suomi-äidillen suloa,Lahja suuri lapsistansa,Ompi heillä opistansa.
VANHAN MIEHEN MIETTEHIÄ LOMAKURSSIEN LOPUSSAHelsingissä 20 p. elok. 1898.
Ennenkuin me erkanemmeTästä kuulusta kylästä,Herttaisesta Helsingistä,Oisi mielessä minullaLause muuan lausuttava.Jos vaan oikein osaisinKertoella kaikin puolinTästä seurasta somasta,Kun on tänne suuri joukkoTullut Pohjolan periltä,Savon mailta mairehilta,Kaikin paikoin Karjalasta,Suomemme syviltä mailtaLukematta likiseudut.Hauska on olomme ollutLomakurssin kuulijana.Kaikk' on seurahan sopinut,Vieronut ei viereltänsäYlempi alempoansa;Tuli veljet vierahista,Tutut tuntemattomista.Kukin muisti mielessänsä,Että ollahan emosta,Saman Suomen synnyttämät,Saman kantamat kanaset,Vaikka häävyimme hajallenYli suuren Suomen saaren.Olis kyllin kiittämistäVielä meillä vierahilla,Kehumista kielestäkin;Koska sorja Suomen kieliKelpas aina keskustellaKaikkein kuulijain seassa,Enkä kuullut ensinkänäViskattavan venskan päätä,Rupatusta ruotsalaistaTässä seurassa somassa.Suomen kieltä suosi kaikkiSekä miehet että naiset,Rouvat, viinit ryökkynätkin.Toista kuuleepi kadullaHerraisessa Helsingissä.Jos vaan jotakin kysäiset,Heti venska viskatahanEnsimäiseksi etehen,Että luulisi lopultaMuillen maillen matkanneensa.Olis paljonkin puhettaKyllä Helsingin kylästä,Mitä on saanut silmä nähdä,Korva kuulla opetustaLuennoista, laulannoista,Järjen aavalta alalta.Täällä tiede, täällä taide,Täällä taiteitten tavaratNähtävänä näyttelyissä,Joist' on paljon oppimista,Katsomista kaikenmoista;Vielä eillehen enemmänSydänmaassa syntyneillen;Joiden johteitten avullaKukin kunnon kansalainenSaapi mieltänsä mitellä,Järjen jousta jännitelläSekä korkeimman kotonaEttä majassa matalan.Vielä kiitän viimeiseksiTeitä herroja hyviäLuennoista luontevista,Jotk' on meitä miellyttännäOppilaana ollessammeKahden viikon koulussamme.Entäs se soria soitto,Laulut Suomesta suloiset,Jotka on joka tilassaKaikununna korvissamme.Nepä vielä vanhaltakinLiikutti lamaisen rinnan,Mielen muuttivat medeksi,Että rupesin runollen.Kuinka sykkivi sydämetKansan nuoren kukkivaisen,Itse kukin arvatkaatte,Jot' en kertoa kykene.Ja ei ole minulla muuta,Hyvät herrat, kanssaveljet,Parempata palkkiotaLuennoista luontevista,Töistä, toimista jaloista,Kuin tää puhe puuttuvainen.Runo-muotohon mukailtu,Yksinkertainen yritys.
NUORISOSEURAN KOKOUKSESSA 8 p. huhtik. 1901.
Mitäs nyt sanoiksi saisinTällä hetkellä huviksiNuorisollen nousevallen,Kansallemme kasvavallen,Lapsillemme laulun-aine,Josta oppia olisi,Elämällen esimerkki.Vaan ei vanhalla minulla,Lapseksi jo lauhtuneella,Ole ehkä opettamista,Kun en koulusta kokeita,Opinteiltä ollenkanaOle saanut osakseni;Kun on koulu kokemuksen,Sen oon läksyt läpikäynyt,Esimerkit näistä nähnyt:Mikä hedelmä hyvällä,Minkä palkan paha saapi.Niinpä nuori nousevainenKukoistava nuori kukka,Isän ilo, äidin sulo,Suomen lempi-lapsukainen,Kun sä alat askeleesi,Maalimassa matkustuksen,Koeta ensin kaikin puolinKuuliainen, nöyrä olla,Varsinkin sä vanhemmillen,Olla isällen ilona,Äidin sulo suosijana.Kunnioita kumpaistakin,Se on käsky Korkeimmalta,Julistettu Jumalalta.Vaan kun matkas maalimassaTulet täällä alkamahan,Siinä tarkka tarvitahan,Että vaarat vältetähän.Maailma on iso koulu,Alaltansa avarakin.Sill' on teitä sinne tänneMatkustaissa monet seurat;Sill' on lakut laitettunaKaikin paikoin kulkijoillen.Mikä viepi väärätiellen,Mikä oikeella pysyypi,Kunnon miessä kulkijana.Vielä nuoria varoitan,Kasvavata kansan lasta:Että entistä enemmänPakenetten pahat seurat,Jotka juuri nuorisoaTuhansia turmeleepi,Viepi väärällen polullen,Tiellen tuiki turmiollen;Himot häjyt sytyttääpi,Monenmoiset pahennukset,Turmeleepi nuorten tavat.Siispä seuroja valitse,Ettei ehtisi jo tehdäTeille tuiki turmiota.Ota muistohon mukaasiVaroitukset vanhan miehen.Tekin nuoret nousevaiset,Kansalaiset kaikkityyni,Joillen jo nykyinen aikaTarjoopi opin tavaratKaiken kansan kerroksihin,Sitä suosi hyväksesi,Suomen poika, Suomen tytär.Sitten tuleepi sinustaKerran kunnon kansalainen,Joka kestät koetuksetVastuksissa vaikeissa,Joita ehkä elämässäSaapi kansamme kokeaEhkä entistä enemmän.Vielä viimeksi sanelen,Ilokseni ilmoittelen,Kuinka nyt nykyinen kansaKaikkityyni koulitahan,Otetahan opinteillen,Kaikkityyni tyttäremmeIlman säädyn eroitusta.Kodin koulu ensimäinen,Se on hyvä koulukurssi,Se on oppi oivallinen;Hyvän äidin hyvät lahjat,Joita jättää lapsillensa.Siis on äitien sivistysKaikin puolin kiitettävä:Äidit saatava siveiksi,Tavoiltansa taitaviksi.Ne on kansan kasvattajat,Hyvän kodin kaunistajat,Kotilieden lämmittäjät.Jospa opit oivallisetKantais kaunihin hedelmänKansassamme kaikin paikoinNuorisossa nousevassa,Sitten Suomen suuri äitiSaisi ilolla ihaillaEttei työ oo turhaan tehty,Kasvatukset kansan lasten,Ohjaukset opinteillen.Näistä toivomme tulevanVielä kansan kasvavaisen,Oppineemman, oivallisen,Jok' on Suomella sulona,Isänmaallensa ilona.
Soisin seutuni hyväksiRautalammin raittihiksi,Vielä kaiken Suomen kansanKunnialla kulkevaksiOhi viinan villitysten.Tuollen turmallen pahallenJuoppoudellen julkeallenPian loppu tehtäköhönTurman päivä tuotakohon,Ettei se enää enemmänKasvattaisi kansan lastaVeisi väärällen polullenTiellen tuiki turmiollen.Rakas nuori, nousevainen.Kasvavainen kansan lapsi,Kukoistava nuori kukka,Heinä puhtonen, heleä,Sua varsinkin varotan.Kun sä alat aamupuoltaElämääsi astuskella,Katso kaikella mokomin,Ettet koskaan eksy sinne,Joss' on juomat juotavana,Viinat valtoa pitävät.Karta tätä kauhistusta,Ettei pettäisi sinua,Karta viinan kauppiasta,Kuten pahinta petoa.Jos sä tahdot tarkka olla,Aivan oikein eleä,Kunnon miessä kulkijana,Elä viivy viinan luona,Puhele putelin kanssa,Se sun pääsi pyörryttääpiSilmiäsi summentaapi.Vaikk' on kirkas katsannolta,Hyvin loistava lasissa,Putelissa pulska juoma,Vaan on myrkky mielessänsä,Petos luonnossa peräti.Se on monta kunnon miestäVienyt väärillen poluillen,Teillen tuiki turmioillen,Tuskan tuiman tutkijaksi.Vaivojen valittajaksi.Se on vaivoja syviäVielä tuonut vaimoillenkin,Laittanut lapsi paroillen,Kuin on miesi mieletönnä,Humalassa hurjapäänä.Kun hän kotia tuleepi,Heti vaimonsa ajaapiUlos kohta kuutamellen,Lapset kaikki karkoittaapiViluhun värisemähänItkemähän ilman alle.Ota nuoriso opiksiVaroitukset vanhan miehen,Lähe raittiuden polullen,Puhtahitten teillen taivu,Siivoin seuroihin sijotu.Pidä liittosi pyhänä,Lupauksesi lujana,Sanasi kuten sinetti,Jot' ei ikinä rikota,Eikä voida väärennellä.Silloin rauha on kotona,Rauha kyläsi kujilla,Onni kaiken kansan mailla,Onni rinnassa omassa.Vielä vähän virteheniLausun toisesta tavasta,Haastan tuosta joutavasta,Mikä miehissä näkyypi,Nykyajan ammatissa.Kuinka piiput pistetähän,Rinnoillensa riippumahan,Paperossit paistumahanAivan hammasten välihin.Mikä miesten mielen väänti,Mikä turmeli totiset,Kuin he jonni joutavataMyrkkykasvia kaluvat,Heinät pahat polttelevat,Ratki rahansa hukatenSekä saaden sairautta.Siis on sulla nuori miesiKohta tehtävä totinenElinaikainen parannus,Ettet ilmoissa ikänä,Kuuna kullan valkianaPiipun polttohon yritä,Tupakkia tunnustele.Miks' eivät ota opiksiMiehet naisilta tapoja,Vaimoväeltä käytöksiä:Ne ei vieri viinan luona,Eikä pullollen puhele,Horjuvina hihkueleKeskellä kylän kujia.Eik' oo noilla naitavillaPiippua piettävänäHampahissa haikuinensa.Miks' ei miesikin samatenSaisi järkeä totella,Hyljätä hylyt tapansa,Jättää huonot huvitukset.Tätä kaikillen kehotanSuomen suurellen suvullen,Kansalleni kallihillen,Että hyvä hyvin oisi,Pahan valta pakeneisiKansastamme kaikin puolin.Siihen toivon siunaustaYksin Luojalta hyvältä,Armon kaiken antajalta,Pahan voiman voittajalta.
MAAMIESPÄIVILLÄ RAUTALAMMILLA 12 p. lokak. 1903.
Koska taaskin koossa oommeNäillä juhlilla jaloilla,Päivillä pidettävillä;Näähän ovat oikioita,Jaloimpia juhliammeTöistä, toimista monista,Askarista, ammateista,Meillen maanviljelijöille;Joissa saanemme sanella,Keskenämme keskustellaMit' on mikin hyväks' nähnytTalonpojan tehtävissä,Kokemuksen koulussansaOllessansa oppilaana.Viel' on meillä viisarinaNäissä juhlajutteluissaOppineet opettamassa,Akronoomit antamassaMonenmoista neuvoansaLuennoissa, lausunnoissaOpin aavalta alalta;Joka kautta keskustelunTulee toisen tiettäväksi,Miten maamme saataisihinEdistymään entisestä,Työt ja tulot tuottaviksi,Kannattaviks' kaikki toimetKaikin puolin kansassamme.Tästä saattaisi sanoaMeistä maanviljelijöistä,Ettei liene enää meilläMitään uutta oppimista,Ajatusten vaihtamistaToisten töistä tehtävistäTässä halvassa virassa,Kun on kauvan korjaeltu,Ajan alusta alettu.Vaan ei liene likimainkaanKaikki läksyt läpikäyty,Opit vartehen otettu,Miten maamme saataisihinEnemmän elättäväksi,Siksi sietävi asiaKeskenämme keskustella.Ei elätä pännä meitä,Jos ei aurasta apua;Kuokka auran kumppalinaMeillä maanviljelijöillä.Eihän maalima mahissaKauan pystyssä pysyisi,Jos ei maata muokattaisi,Kynnettäisi, kylvettäisi.Maasta maalima elääpi,Maasta makiat saapi,Hapan kaikki hankitahanKansan kaiken tarpeheksi,Eduksi tämän elämän,Ravinnoksi ruumihillen.Teillen vielä virkaveljet,Sanon muutaman sanasen:Siis sinä siveä vaari,Taitava talon isäntä,Elä suutu säätyhysi,Elä virkaasi vihastu,Vaikka vaivalla kovallaMaasi mahtihin rakennat.Tässä työssä tarvitahanAivan paljon ahkeruutta,Vielä tarkkuutta tavassaKaikin puolin kaivatahan.Siis on työllen, toimellemmeAina arvo annettava,Kun on tuiki tarpeellinenVirka maata viljelevän.Siitä voit kerskaten kehaista,Kuten kerran SuomalainenSanoopi sanalla tuolla,Etten vaihtas virkoaniMiehen kanssa kuuluisamman,Joll' on kappa kamlotista,Kallis kauhtana verasta.Vielä virkan nuoremmille,Kansallemme kasvavallen —Kun olen kyllin kehunnaEsi-isäin elinkeinon;Tään oon kautta kokemuksenItsekin opissa ollut,Nämä läksyt läpikäynyt;Aina aamusta varahinHikipäässä heilununna,Ahkerana ammatissa,Töissä toimissa monissa —Sanan sanon nuoremmille:Elkää etsikö etempää,Maitten, merien takoaKuuluisia kultamaita;Onhan viel' omassa maassaMeillä armas Ameriikka.Kyll' on täällä kyntämistä,Kyntämistä, kuokkimista,Paljon siemenen sijoa,Ennenkuin on korvet kaikkiMeiltä kaadettu kumohon,Kannot kaikki väännettynä,Taiten tehty leipämaiksi;Vielä niitty viimeiseksi,Pellon äiti päälliseksi.Siis on töitä, tehtäviä,Oman maamme manterella,Suomi-äidin synnyinmailla.
PELLERVON PÄIVILLÄ HELSINGISSÄ 31 p. tammik. 1900.
On taas ollut oiva juhlaTäällä Helsingin talossa,Mik' on meitä miellyttännäMaamme maanviljelijöitä —Kuin on tänne tullut paljo,Suuri joukko Suomestamme,Saapunut satoa kuusi,Päivillen pojan pätöisen,Pellervoisen pellon poian.Hauska olo ollaksemmeTässä seurassa somassa,Yhteistyössä, toiminnassaYhteisen hyvän etehen.Se on oppi oivallinen,Että uusia etujaAjateltaisiin alatiKansan kasvavan etehen,Tulevaisten tunnustella.Niinpä päivät PellervoisenOvat antaneet aluksiOppimista oivallistaLuennoista, lausunnoistaYhteistyöhön, toimintahanKolmen päivän koulussamme.Siis on päivät PellervoisenKohta loppuhun kulunna.Niinpä miehet muistakaammePellervoisen päivätöitä;Että viemme viemisiksiKukin täältä kotihimmeTuliaisiks' tuttavillen;Ehkäpä ottaapi orahanKantaa vielä kasvuakin,Kun saa asian alullenItämähän ilman alleSulo Suomemme hyväksi.Sanon muutaman sanasenVielä virkan vierahillenKyntäjillen, kylväjöillen,Että teetten tehtävänneKuten poika PellervoinenKylvöksensä kyyhätteliLuojan sormien lomitse.Käen kautta Kaikkivallan;Sitten siunaus tuleepiSuosiosta suuren Luojan.Vielä lausun nyt lopuksiKiitokseksi kirjoittelenNiillen herroillen hyvillen,Jotk' on alkanna asian,Yhteistyötä toimimahan,Aatetta alottamahan,Jost' on ollut kyllin meilläOivallista oppimistaLuennoista, lausunnoistaKokeen aavalta alalta,Mitä ompi mikin nähnytKokemuksen koulussansa,Jost' on paljonkin puhuttuKolmen päivän koulussamme,Opin teillä ollessammeTäällä tultu tietämähän.
VALTIOPÄIVÄIN AVAAMISESTA 15 p. syysk. 1863.
Iloinen on ilmoitella,Josta aion kirjoitella,Kuin on arvoinen asiaSekä uusi aikakausiMeitä kohti koittamassa.Kuin jo saavat Suomen säädytJoka luokasta luetut,Saavat kohta kokoontuaNiille juhlille jaloille,Aivan suuriarvoisille,Joit' on päätetty piteäKaupungissa kuuluisassa,Herttaisessa Helsingissä.Tämä toivottu sanomaOmpi meillen arvollinen,Joka suotiin Suomellemme,Annettiin jo aika tietää,Päivän määrä määrättynä.Käsky saatu keisarilta,Annettu Aleksanterilta.Kyllä tästä Suomen kansanOmpi aihetta aluksiArvoisallen asiallenIlon tunteilla tueta,Kuin on kauvan odottannaSuomi siltäkin sijalta,Että saada edistyä,Uutta laatia lakia,Sovitella Suomen säädyt,Mikä passaisi paraitenKäytännössä kaikin puolin,Koska aina ajan kulkuUudistuksia anoopi,Parannusta kaikin paikoinLainkin vanhan laitoksissa.Jo on vuosia kulunna,Jäänyt tuonne jälkipuoleenVuotta viisikymmenisen,Jolloin säädyt sovitteliPorvohossa päätöksiä,Eikä oo sitä etuaAjan pitkäisen perästäSuomen kansallen suvaittu.Nyt on aika arvollinenMeitä kohti koittamassa,Valtiot valmistumassa,Joista toivomme tulevanMonen kohdan korjausta,Vahvistusta, virkistystäSuloisellen Suomellemme.Vielä toivoisin tulevan,Että sinne sattuvaiset,Valitut valtiomiehetOisi järjeltä jaloja,Isänmaallen innokkaita;Jotka puhuis puolestammeKaikki kansan kaipauksetPienimmästä suurimpahan,Antain alhaisten asiatYlimäisten ymmärrellä.Laittaa niillen lainkin säännöt,Vanhat kaikki korjaellaUutten muutosten mukahan.Tästäkin jalosta työstä,Kuin myöskin monista muista,Mitä ennätti eläissäänMeillen tehdä toimellansa,Olkoon kiitos korkeimmallen,Meijän kuulu keisarillenSuomen kansalta sanottu.Vielä syyllä suuremmallaOmpi meillä muisto rakas,Kun hän piti tärkeänäTämän arvoisen asian,Kun oli itse avaamassa,Valtiot valmistamassaSuomen säätyjen seassaYlhäisenä ystävänä,Suomen suuriruhtinaana,Keisarina korkiana.Täst' ois kaiken Suomen kansanAntaa kiitos korkeimmalle,Ylhäisellen ystävälleTästäkin jalosta työstäSuloisellen Suomellemme.
KEISARI ALEKSANTERIN KUOLINPÄIVÄSTÄ 13 p. maalisk. 1881.
Oisi mielessä minullaAine nytkin arvollinen,Että ruveta runollen.Jos vaan oikein osaisin,Kertoella kaikin puolinAleksanterin armotöitä.Vaikka jo asia vanha,Vaan se uutena pysyypiMiesten muistossa mukana,Varsinkin se vanhempien;Josta nyt nykyinen aikaPaljon puhetta pitääpi,Kuin on Suomemme surussa,Pahan mielen painon alla,Että entistä enemmänMuisteleepi muinaisiaArmo-isän armotöitä,Aleksanterin aikakautta;Jonka muisto ei mureneSuomen kansan suosiosta,Vaan on ikimuistettava.Vielä lasten lapsillakin!Niinpä nytkin Suomen kansaPitää muistonsa pyhänäNäinä huolen hetkinänsä,Kun ne yhtyy yli Suomen,Kantaa kauniit seppeleensäSillen patsaallen paraallen,Jonka Suomi hällen nosti,Ikimuiston ihmisillen.Viel' on mulla muistossaniArmon-isän armotöitä,Joita soi hän Suomellemme.Tiesi tarkoin tarpehemme,Katsoi kaikkien parasta;Eikä ollut outo vieras,Ehti käydä eläissänsäSeitsemästi Suomessamme.Siitä sitten rakkauskinKasvoi kahden puolisestiKeisarin ja kansan kesken.Enpä taida tarkallehen,Enkä puolinkaan puhua,Mitä meillen hyvää tekiAleksanter aikanansa.Hänpä itse valtiotkinAjan pitkäisen perästäAvasi omalla suulla,Vielä vahvasti vakuuttiLaitkin pyhänä piteä,Kaikki kansan oikeudet.Samoin saatti suomenkielenOlemaan oikeustuvissa,Virkakielenä viroissa.Samoin koulut, samoin kirkotSaivat uudet uudistukset,Kansakoulut, kiertokoulutTuli kansallen tutuksi.Alimmasta ylimpähänKääntyi kaiken kansan kasvotPuoleen kuulun keisarimme.Lähinnä liki JumalanPysyy muisto muuttumatta.Vielä toivon viimeiseksi,Jos sen soisi suuri Luoja,Antaisi armon JumalaLahjat laupiaat hänellen,Keisarillen korkeallen,Nikolaille haltijallen,Että oisi sama mieli,Sama armias ajatusJok' on ollut entisilläKeisareilla kuuluisilla.Että entiset pysyisiPerustukset paikallansa,Asetukset alallansaKöyhän Suomen suosimana.Eik' ole minulla muuta,Parempata palkkiota,Sidottua seppelettäPanna muistopatsahallenJalon haltijan hyväksi,Kuolinpäivän kunniaksi,Kuin tää kehno kiitokseni,Hyvin puuttuva puheeni.
Jo nyt soisi Suomen kansaKielikiistat loppuviksi.Sitä toivoo Suomen kansa,Että jo ajalla ennenOisi päästy päätöksissäVallallensa vanttuhista,Ruotsin kahleista kovista,Jota ruotsikot rumastiVielä nytkin viivyttävät.Eivät soisi ensinkänäMiestä miehestä tulevan,Ottavan omin varoinsaAikamiehen askelia,Saapuvan sillen sijallen,Jossa Ruotsi rehevänäIjän kaiken istununna.Paljon on jo Suomi päässyt,Paljon viel' on pääsemättäKahlehistansa kovista;Jos vaan vertaamme jälellenVuotta kuusikymmenisen,Kuin oli vielä ruotsin valtaYlimmillensä yletty,Koulut kaikki kaupungeissaRuotsin rahkeissa kovissa;Mistä sai nyt kansan lapsetOppia nyt ollenkana?Oli tuohon tyytyminenOman vanhemman opillen.Kun oli vielä vanhempammeAivan oppimattomia;Samoin suomeks' kirjallisuusSekin ol' varsin vähässä.Samoin kaikki virkakirjatNe oli ruotsiksi rykättyEikä suomella omalla,Talonpojan tuttavalla.Vaan ei vieläkään viikingit,Herrat ruotsikot rupeisiSuomenkieltä suosimahan.Aina vaan he väittelevät,Kielikiistoja pitävät,Niinkuin näissä valtioissa,Sanomalehdissä samatenParaan mahtinsa panivatKiistellessä kielen päältä,Että pitäis heillä ollaYlivalta, ylivoima,Olla päänä, päsmärinä.Suomalaiset saavat olla —Mitä pöydältä putovi,Alta ottoa muruja.Ihme on ikäni ollut,Minun kumma mielestäni,Mist' on jäänynnä jälellenRuotsinkielen ylivalta,Vaikk' on väkensä vähäinen,Kaikesta osa kaheksas.Jo nyt soisin Suomelleni,Että nousis nuori kansa,Suomen poiat pontevasti,Herrat niinkuin talonpoiat;Oisi meillä yksi mieli,Yksi mieli, yksi kieli,Yhdet armaat ajatuksetKerroksissa kaiken kansan.Niin mä luulisin lopuksiKielikiistain katkeavan,Vähenevän väittelyiden.
Kuten sanovat sanomat,Viikkolehdet viestit tuovat,Mitä herrat Helsingissä,Arvoaatelit sanovatSuomenkielen suosiosta,Kun ei kuulu heillen vieläSuomi suosittu olevan,Että kelpais keskustellaSuomalaisilla sanoillaAatelistenkin asiat.Tuosta on hyvä todistusNähty näillä valtioilla,Kuinka Yrjömme yritti,Koetti Koskinen puhuaEnsikerran aatelissa,Puhevuoroa piteäSuomalaisilla sanoillaArvoisellen aatelillen.Vaan siell' ei suomea suvaittu,Kieltä kehnoo käytettävän.Joka ensiksi esiintyi,Von Poriini ponnisteli,Kovin vastusti kovastiViimeiset viikinkivoimat.Samoin muita muutamiaSuomen kielen sortajiaYhdistyypi yhtä mieltä.Sanoivat sanalla tuolla,Ettei kelpaa keskustellaSuomen kieli kuultavaksiArvoaateli-suvullen.En siltä sanoa saata,Arvoaatelis-sukuiset,Niinkuin miehet muutkin herrat,Onhan niissä oikioitaSuomenkielen suosijoita,Jotk' ei soisi sortumahanSuomi-äidin suomenkielen,Jonka ennen äiti neuvoi,Oma vanhempi opettiLapsillensa laupiaasti.Vielä teillen viikinki-herratKansan puolesta puhelen:Miksi teillä mieli musta,Miksi, vaino ja kateusOmpi oman kielen päältä,Koska kerran ollaan kaikkiYhden Suomen synnyttämät,Yhden kantamat kanaset,Vaikka häivyimme hajalleSuomen saaren seutuville.Miksi siis ei yksi mieli,Yksi mieli, yksi kieliYlhäisillä, alhaisillaKaikuis kaiken kansan suusta;Suomi suosittu olisi.Sitten loppuis kielikiistat,Kovat väitökset välistä,Selviäisi seuraelämä,Kateuskin kahden puolenYlhäisien, alhaisien;Vielä voisi veljeskättäTarjotakin toisillensaSovinnon suloista kättä,Joka rauhan rakentaapi.
Hiljallehen ensin hiihä,Ettet väsyne välillen,Maseneisi matkan päällen:Sananlasku sangen vanha,Valmistettu vanhemmilta,Meiltä mielehen otettu.Samaa saattavi sanoaVielä näistä valtioista,Päivistä pidettävistä,Hiljaisista hiihtäjistä;Kuin ei kuulu kuulumia,Sanele sanomalehdetMiesten mietteistä mitänä.Ain' on maalla arveluja,Suomen suurilla saloilla,Miten siellä miehet jaksaaTehtävänsä toimitella.Onko miehet ollenkanaTäysin terveessä tilassa,Vai lie tullut taudin aika,Lentsutauti liikkehellä,Joka maalla matkustaapi;Tahtoopi se talvikaudetUkkosia uuvutella.Vaan on arvelun alaista,Puhe puusta katsojalla,Tohtiskohan tuokin tullaSuomen suurehen kylähän,Herraisehen Helsinkihin,Joss' on rohdotkin ramilla,Vastamyrkyt valmihinaTaudin synnyt tappamahan.Näitä kansa keskenänsä,Näistä päivistä puhuvat,Vähän leikkiä lisäksi.Vaan sen arvaamme asianMekin maalla matkustajat,Ett' on siellä edessänneArkaluontonen asia,Joka säädyt seisottaapi,Painaapi pahallen mielen,Ajatukset ahtahallen,Että puuttuupi puhetta,Miettehissä meininkiä.Mitä miehet tehtänehen,Soveltuva sotalaki,Jota suosis Suomen kansaSekä kelpais keisarillen —Se on tointa tärkeätä.Tästä jatkui pitkä juttu,Vaikk' on ainoa asiaVielä näillä valtioilla,Että kesti keskustelutEikä päästy päätöksihin,Kun oli aikoa kulunnaVielä viisi kuukauttakin.Vaan on vielä tietämätön,Asiakin arvelussa,Tokko päätökset pitääpiEli ei merkinne mitänäValtiopäiväpäätöksemme;Jos ei perustus pitäne,Suomen laki suojanamme.Tääll' oli myöskin tutkittavaManivesti mainittavaHeleässä helmikuussa;Joka tuotti tutkintoa,Aivan paljon arvelua,Se on paljon seisottannaYhteistä asian tointa.Kaikistapa kansa saapiSeuraukset selvitellä.Mitä kansa saa kokea —Ettei tiedä tuulen päälläMitä sattuupi selällä.
NUORISOLLEN NEUVOKSI VÄLTTÄMÄHÄN VÄKIJUOMAT.(Raittiusjuhlassa.)
Soisin Suomeni hyväksi,Kaiken kansan raittihiksi,Että kuuluis kaikin paikoinHyvä maine Suomenmaasta.Ettei kuuluis kaikkialtaKamaloita kertomia,Saapi nähdä sanomissaMiesimurhia moniaSiellä täällä tapahtunutSuloisessa Suomessamme.Tätä kaikkee katsellessaVesi silmähän vetääpi,Kuin on kurjoa elämä,Pahuutta jälellä paljonKaikin paikoin kansassamme.Se on maallemme häpeä,Rannoillemme raskas kuorma,Että on elämä vioissa,Rikoksissa riettahissa.Mistä paisuupi pahennus,Mistä syyt on saatavissa,Kuss' on kurja turman lähde?Se on vaka vanha herra,Viina se vihattu vieras,Kaikkein kauhujen tekijä,Luojan töitten turmelija.Vaikk' on tuomarin tuvassaMonet sakot suorittanna,Viel' on pantu putkahankin,Vesileivällen vedetty,Vaan ei tunne turmatöitäänEikä pahojaan paranna.Vaan ei tuollen turmiollenVie oo sulkua suvaittuLain kautta laitettua,Tehty lukkoa lujoa,Ettei pääsis pöydän päähänIsäntänä istumahan.Sit' oon ihmennyt ikäni,Ajan kaiken kummastellut,Kun niin kauan kansakunnat,Esivallat voimallisetSuosiipi sitä sukua,Lipiätä myrkkylientä;Ettei jo ajalla ennenMaasta temmattu tulinen,Viety pois vihainen konnaKansan kaiken saatavista,Kuin se turmeli tuhannet,Sadat surman suuhun saattoi.Suotta Suomen kaikki kunnatEdusmiehensä evästit,Valtioillen valmistelitSillä lauseella lujalla,Että alkohooli herra,Kansan kaiken turmelijaÄkin poies poljettaisiinAivan apteekin alallen,Tipparohdoks' rohtoloihin.Ei kaikunut kansan ääni,Vaikuttanut valtioissa,Suomen herroissa hyvissä,Meidän arvo aatelissa,Pohatoissa, porvareissa,Jotka aivan ankarastiPuolusti pahatekoa,Väkijuomain valmistusta.Niinpä lausunkin lujasti,Sanon kansan kuultavaksi,Suomen säädyillen sanelen:Jos teill' ompi onni suotuVielä päästä valtioillen,Isoisillen istuimillen,Tehkää tuosta turmiosta,Väkijuomain väijynnästäLoppu kerran kaikkenansa,Loppu liemestä häjystä,Tuhansien turmiosta;Se on kansalle kirous,Vihanmalja tälle maalle,Tuskan tuoja ja häpeän,Koston kerran Korkealta.
Ruvennenko runoilullenTämän ajan asioista; —Kuinka ajan kunkin kulkuMenojansa muutteleepi.Samoin kaikki kansan toimetTapojansa toimittaapiAina kullakin ajalla;Kuin on täällä kulkeminen,Milloin myötä-, milloin vasta-Tuulta täällä soudettavaTämän maaliman merellä,Ihmisillä ilman alla.Kuitenkin on kulkijoilla,Nykyajan asujoillaMonenmoista muuttelua;Joita nyt nykyinen aikaTuopi etehen enemmänKaiken kansan keskentehen.Kun on vielä vaaliajat,Valtiollen valmistukset,Edusmiesten evästykset.Näistä ompi nähtävänä,Näistä toimista tulokset,Kuinka ompi Suomen kansaEri seuroiksi erinnä,Pukeutunna puolueisiin,Joita on jollain nimillä.Siitäpä tulevi sitten,Ett on kansasta kadonnut,Sopu kaikki sortununna,Veljeys manallen mennyt,Mielet monimielisiksi;Joista syntyy sanasota,Kiistelyjä kiivahia.Vaan mikä puolueista parahinOmpi maata moittimassa,Vielä vanhoja tapoja,Se on suuret sosialistit,Mokraatit monilukuiset;Jotka kautta kokoustenJuttujansa jutteleepi;Akitaattorien avulla.Vaan on näissä joutaviaMonen puolueen puheissa.Nää on aina alkusyynäEttä seuroja enemmän,Puolueita kaikin paikoin.Ompi sitten syntymässä.Eri seuroiksi elämäTurmiollen turmeltuupi;Josta näky nähtävänä,Edessämme esimerkit,Miten on mielet muuttunehet,Sopu kaikki sortununnaKansan kaikissa tiloissa.Paha on nähä näkevän,Paha kuulla kuulevankin.Toista oli aika ennen,Viime vuosikymmeniset.Eipä silloin elämässäOllut paljon puolueita;Oli kaksi kaikestansa:Olihan omat suomalaiset,Vaarit vanhat ruotsalaiset.Nyt on uudet urohommeOttanehet ohjelmaansaKutsut kuudella nimellä.
RAUTATIE-KOKOUKSESSA PIEKSÄMÄELLÄ 6 p. heinäk. 1898.
Kuin ma satuin saapuvillen,Koska kokousta pitivätTehtävistä rautateistä,Mikä paikka ois parahinPoikkiradaks' Pohjanmaallen.Oli myöskin oivanlaillaTänne tullut ukkosiaSeurakunnast' seitsemästä.Mitäs äijät äykäsivät,Kun oli linjasta kysymys?Mistä halus Haukivuori,Vaatimus oli Virtasalmen,Mistä paras Pieksämäen,Haluaisi Hankasalmi,Jutteleepi jäppiläiset.Kysyttyä komitean,Mikä paikka ois' parahin,Kaikki vaarit vastajaapi:»Kodin kautta kulku suorin,Kynnys väärä on kylähän.»Mik' oli tieto tilastoista,Viemisistä muillen maillen,Koottuna komiteallen?Suuret summat Pieksämäki,Harkinnut ol' HankasalmiTuotavaksi tukkisummatLähes miljooniin menevät.Entäs sitten sarvipäitä,Tuhansia teurahia,Vielä voita varsin paljon,Jonka katsoi komiteaLiioitelluksi luvuksiYhden vuoden vaihtuessa.Tämän tunsi tuhmempikinEttei ole ensinkänäTässä kohtuutta katsottuLaskuja nyt laitettaissa.Vielä paljonkin puhuivat,Kovin paljon kiistelivätPaikkakuntansa paraaksiKeski-Suomen kuuluvissa,Jok' ei tienne tarkemmasti,Erittäinkin etäisimmät.Luulis ehkä Eedeniksi,Aatamin asuntomaiksi,Paratiisiksi paraaksi.Mitäs vielä viimeiseksiVaatimus on Rautalammin?Onko siellä ollenkanaKuten muilla muutamillaViljavasti viemisiäMaalimankin markkinoillen,Joista tuloa tulisiVähänkänä valtiollen.Mutt ei miehet RautalamminOle liikoja lukennaTilastoihin, tietoihinsa,Kysymyksiin komitean;Sitä vaan he vaatisivatEttä se entinen linjaTarkoin tutkittu tulisi,Saisi säädyn suostumusta,Tulisi jo tehtäväksiSuonenjoelta Suolahtehen.Kyll' ois' vielä kehumista,Kuten miehillä muillakin,Vaan oomme liiaksi likisetKehumahan kuntiamme.Vaan se kuuluis kauniimmalta,Kuin se kuuluis toisten kauttaKehuminen, kiittäminen.Viel' ois sana sanottavaSeudustakin seutukunnan,Kuinka tääll' on suuret kosket,Vesiseudut verrattomat.Jos ois jokin kulkukeinoPaikkakunnalla parempi,Totta syntyis suurempiaTehtahia tehtäväksi;Kosket kovat, kuohuvaisetTulolähteeksi tulisi.Vielä viimeksi sanelenKokouksesta komitean.Kiitän herroja hyviä,Palmeenillen sanon paljon,Joka johti komitean.Kaikk' oli käytös kansallista,Seurassa sopiva sääntö;Enkä kuullut ensinkänäHerrain ruotsillen rupeevan,Kuten tahtoo tapa olla;Kaikki kävi keskustelutSuomen suorilla sanoilla,Talonpojan tuttavalla.