The Project Gutenberg eBook ofRunojaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: RunojaAuthor: Aaro HellaakoskiRelease date: August 3, 2004 [eBook #13099]Most recently updated: October 28, 2024Language: FinnishCredits: Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG DistributedProofreaders*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: RunojaAuthor: Aaro HellaakoskiRelease date: August 3, 2004 [eBook #13099]Most recently updated: October 28, 2024Language: FinnishCredits: Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG DistributedProofreaders
Title: Runoja
Author: Aaro Hellaakoski
Author: Aaro Hellaakoski
Release date: August 3, 2004 [eBook #13099]Most recently updated: October 28, 2024
Language: Finnish
Credits: Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG DistributedProofreaders
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA ***
RUNOJA
Kirj.
AARO HELLAAKOSKI
1916
I
Kaipuumme
Marssi lakeuksilta
Talven tullessa
Kuu
Takatalvi
Murha
Kevätmyrsky
Kevättä katsomassa
Tuhlaajapoika
Kaksi
Conceptio artis
Sairaalassa
II
Metsäkissa
Tunnoton
Kuu-ukko
Nocturno
Pirut tanssahtavat
Viinamäen miehet
Maalarit
Maan toivot
III
Salakuljettaja
Kyntäjä
Kahvisaunassa
Yöjalassa
Jahvetin rakastuminen
Jahvetin kosinta
Korpikylän janne
IV
Poroporvarien laulu
Paan
Maallinen onni
Eihän sitä älyä puutu
Härjän kosto
Oode kynäveitselle
Pyllymylly
Koiranpennut
Liian paha sappi
Häpyä vailla
Voi kun oisi sarvet mulla—
Lucifer
Ei olko kaipuumme kuin haave naisen
tai sairaan näky, houre humalaisen.
Se olkoon merkki hengen voimakkaan
ja kruunu luomakunnan kuninkaan.
Se olkoon niinkuin kymin laaja uoma,
tuo monen puron yhteisvoimin luoma.
Näin hurjat voimat intohimojen
ne saakoot uoman, määrän yhteisen.
Sa laakeihin rantoihin kuohuvan näät
meren korkeat, hurjat vaahtopäät.
Sa kosken kuulet kuin ukkosen
ja haukan kirkunan kaukaisen.
Nuo äänet on kuorona rinnassas.
Ja villi on leimaus katseessas.—
Peru päiviltä muinaisilta se lie
kun käytiin katkera kostontie.
Kas viuhuen tuorehet tuulet käy.
Ei katseenkantaman ääriä näy.
Lyö iskusi uksihin rautaisiin!
Ken paljon vaati, se palkittiin.
Riemuin tunnet
talven tekevän raivaustyötään.
Kaiken mi silmää,
ruumista, henkeä äsken
painoi, vievät jäätävät viimat myötään.
Puhurin poika,
reippaasti rintojen rihkamat peitä
liian rakkaat!
Toivomme talvelta taasen
laajoja hankia, järviä jähmenneitä.
Toivoo inehmo:
Pakkasenkorkeat tähdet taivahalla
vihreä kuuan
lumisten metsien yllä;
elämä rinnassa uinuen kinosten alla.
Kuu mykkä kumottaa,
tutkii, uinuuko hurja maa.
Kuin silmä äityen
poikaansa sairasta katsellen:
Laskeeko lepohon yölläkään
raskaan, kuumehoureisen pään?
Herääkö äkkiä parkaisuun,
painajaiseen ja sadatteluun?
Pohjoinen huokuu katkerin, kolein tuulin.
—On toukokuu.
Arkana astuu ihminen katujen viertä
katse maassa, sinisin huulin
ja rinnassa arki.
Auringon kylmät säteet lankee viistoon.
—On toukokuu.
Kelmeät varjot. Ah, minä väsynyt niist' oon:
uhaten niinkuin siniset aaveet
ne hiipien käyvät.
Laulajat tyhjillä oksilla värisevät.
—On toukokuu.
Perhonen maassa, siivet paleltuneina.
Uhrinsa raskaan vaatii kevät.
Ja kurjet huutaa.
Kevähän hallat paljon toukoja löivät.
—On toukokuu.
Kiviset pellot harvoin ne heilimöivät.
Pohjoistuulet tuutivat niitä,
ne sammalta kasvaa.
Julman murhan näin kerta,
raitin hulvehillaan verta.
Lapsi olin. Siit' on monta
vierryt vuotta armotonta.
Vielä nytkin unestani
herätä voin kauhuissani.——
Takanani juostavaksi
kuulen. Näen miestä kaksi.
Takimmainen juostessansa
hakkaa toista puukollansa.
Aivan luona jalkojeni
pakenijan henki meni.
Horjui, heilahutti kättä,
kaatui ääntä päästämättä.
Toinen puukon maahan nakkas,
hyppäs niskaan, puri, hakkas.
Kylmä tuuli soi.
Hiekkapilvet piehtaroi.
Puitten tyhjät oksat rapisevat.
Mustat lehdet entiskesän
maassa karkelevat.
Taakkaa kantaen
astuu vaivoin poikanen.
Polvet notkuu. Selkä kumarainen.
Hiekka ruoskii huulet veriin.
Liehuu puku repaleinen.
Hei humise kevähän tuuli
nyt halki hankien maan.
Jo korvani kiurun kuuli.
Käyn kevättä katsomaan.
Voin sukset jo aittaan kantaa.
Nyt pieksuni voitelen
ja kohti ulapan rantaa
käyn hiljaa, kurkkien.
Jo kaukaa äänet kuulen
nuo hurjat keväiset.
Kun rannalle ehdin, luulen
kaikk' irti on aavehet.
Kuin intohimot hullut
sydämissämme siitetyt
vapahaks olis äkkiä tullut
ja hyppelis hihkuen nyt.
Ja ilmassa vinkuu ja soipi
ja tuhannet siivet lyö.
Keväthenget ne karkeloipi
kevätlintujen siivet lyö.
Kun hiihtelin viikko sitten
ja tähysin seljälle päin,
helyn kuulin jäähilsehitten,
lumiaavikon aution näin.
Nyt jäätiköt sihisevät,
lepän norkot on puhjenneet.
Se saapui se toivottu kevät.
Ja kohisten käyvät veet.
Mut pälvillä, lammikoissa
on hilpeät, tuliset häät.
On arkainkin arkuus poissa:
kevättaistelut kuulet, näät.
Kun suokulaisurosta kaksi
noin naaraasta taistelee,
voit päästä todistajaksi
miten rakkaus villitsee.
Voit astua kohti niitä—
ne eivät sinua nää.
Vain hiukkasen siirtyvät siitä,
taas alkavat temmeltää.
Niin korvissa soipi ja helää.
Niin hanget höyryävät.
Niin jokainen mätäs elää.
Puut tuulessa hymisevät.
Moni kallista aikaansa tuhlaa
mua neuvoen, opastaen
ja viitaten vanhempiini
ja töihin taattojen.
Se totta on, vanhempaini
ilo suurin on tarmo ja työ,
he paljoon vedota voivat
kun tuomionkello lyö.
Mut vaikea monelle lienee
ero maisesta tavarastaan
kun Neulansilmänportin
on kysymys vastassaan.
Muut kootkoon kultia, heille
se nautinto suotakoon.
Ei kateus mieltäni paina,
minä Tuhlaajapoika oon.
Minä riemuin kujilla tuhlaan,
minä kaikkeni annan pois.
Ei paina mammonan taakka
jos huomenna kuoltava ois.
Mikä määrä on elämällä,
mikä minulla, Herra ties!
Minä tahdon rikasna elää
ja kuolla kuin köyhä mies.
Ja tuomiokellot kun soittaa,
tilipäivä kun tullut on,