The Project Gutenberg eBook ofRunoja lapsille 4This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Runoja lapsille 4Luettaviksi kotona ja koulussaEditor: Abraham PietikäinenRelease date: December 20, 2024 [eBook #74944]Language: FinnishOriginal publication: Sortavala: Toimittajan kustantama, 1884Credits: Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA LAPSILLE 4 ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Runoja lapsille 4Luettaviksi kotona ja koulussaEditor: Abraham PietikäinenRelease date: December 20, 2024 [eBook #74944]Language: FinnishOriginal publication: Sortavala: Toimittajan kustantama, 1884Credits: Tapio Riikonen
Title: Runoja lapsille 4
Luettaviksi kotona ja koulussa
Editor: Abraham Pietikäinen
Editor: Abraham Pietikäinen
Release date: December 20, 2024 [eBook #74944]
Language: Finnish
Original publication: Sortavala: Toimittajan kustantama, 1884
Credits: Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUNOJA LAPSILLE 4 ***
language: Finnish
Luettaviksi kotona ja koulussa
Kokoillut
Sortavalassa, Toimittajan kustantama, 1884.
1. Lasten virsi.2. Rukous.3. Matkustajain virsi.4. Ylpeyttä vastaan.5. Vielä on sijaa. (Suom.) O. Vuorinen6. Hautausvirsi. (Suom.) A. Oksanen7. Turvatkaamme Jumalaan. ¤. Lönnrot8. Lapsen haudalla.9. Aallon kehtolaulu. Isa Asp10. Luoja tietää, sinä et. O. Vuorinen11. Ehtootähti. K.A. Saxbäck12. Paimenen pyhä. —alli—13. Gutenbergin keksintö. Tuokko14. Henrit Gabriel Porthan. K. Ruusi15. Pohjolan valkeneminen, Suonio16. Maamme. Runeberg17. Väsyneen valitus. Runeberg — E. Salmelainen18. Suomenkieli, Suonio19. Omat on virret oppimani.20. Isänmaani. Erkko21. Savolaisen laulu. A. Oksanen22. Punkaharju. Olli Kymäläinen23. Imatralla. A. Rahkonen24. Kevät. I.F. Granlund25. Mipä paimenten olla.26. Toisin ennen, toisin eilen.27. Tuo kerta rajalle rauha.28. Varpunen. Abrahami Poppius99. Joki. A. Rahkonen30. Iltatähti. (Suom.) D.I.H.
1. Lasten virsi.
1. Oi Jumala, kuin lasten äänet kuulet,Ja avullas sen heikon tykö tulet,Nyt puoleeni, oi Isä, katsahda,Ja heikkoa sun lastas armahda!
2. Sä käsilläs mun valkeuteen kannoit,Ja ruumiini ja sielun mulle annoit,Ja itselles mun lapseks omistit,Kun kasteessa mun sielun' puhdistit.
3. Suo, että siis mä elän tahtos jälleen,Ja valppahasti lihan himot vältän;En teitäni voi itse ohjata,Siis minua, oi Isä, johdata!
4. Suo käskyjäs mun aina opetella,Ja ilolla sun mieltäs noudatella;Suo, totuudessas että kasvaisin,Ja sinulle jo nuorna kelpaisin!
5. Suo, että aina rakkaat vanhempaniOis siivoon elämään mun johtajani,Ja että mä myös heitä rakastan,Ja osoitan ain' heille kunnian!
6. Vaan ilkeät, kuin siivon häväisevät,Ja pahuuteen myös muita viettelevät,Suo, että ne, oi Herra, välttäisin,Ja käskyissäs pysyä pyytäisin!
7. Jo mä pian päivät lapsuuden täytän,Suo, että ne sun kunniakses käytän,Sun tuntemisessasi täsmäisin,Ja alati niin sulle kelpaisin!
8. Oi Jumala, sun haltuus tieni annan,Ja käskyjäs mä mielessäni kannan;Kun juoksuni sen jälkeen ojennan,Niin luonasi sen vihdoin lopetan.
2.* Rukous.
1. Herran luoksi kohotkaatteHiljaa hartaat rukoukset!Taivahille kaikukaatteVienot lauluhuokaukset!
2, Rukouksein kannan sulle,Laupias kun olet aina,Henkesi sä anna mulleVoimaks, ettei pahuus paina.
3.* Matkustajain virsi.
1. Tääll' olet outo matkamies,Maan päällä yhtenään sun tiesKäy kaukaisehen maahan;Jos olkoon kuinka kotonaan,Tääll' ihminen on vieras vaanJa aina matkallahan.
2. Kaikkena elinkautenasEt luopua saa sauvastas,Levolle asettauta;Ain' astumassa olet saKoht' ijäisyyden ovea,Se ovi ompi hauta.
3. Jos paikass' yhdess' istunetTai maailmaa pitkin kulkenetLevotta retkilläsi,Yks ompi aina matkan pää,Jos kuinkin kierrät, ei se jää,Se ain' on edessäsi.
4. Mut vaikka missä kulkisit,Tiekumppalina enkelitOn sulla matkallasi;Jos turvanas on Jumala,Mikäpäs sitten pelkona,Kun hän on seurassasi.
5. Niin tuimaa mert' ei tielläsi,Jonk' kuohuin läp' et pääsisi,Jos hän vaan kättä antaa;Korpeenkin sulle synkkähän,Jos käskynsä vaan lausuu hän,Voi kaarneet ruokas kantaa!
6. Kas maiden, merienkin taaHän muuttolinnun johdattaaSen oikeahan määrään.Lienetkö sinä halvempiKuin lintu, sunko saattaisiHän antaa mennä väärääni
7. Jos kuljet kuinka kauvasti,Hän aina kulkee kanssasiJa ompi turvanasi;Hän neuvoo neuvon puutteessaJa auttaa avun tarpeessa,On kaikki kaikissasi.
8. Mua syntistä ja heittoa,Jumala, aina johdataMatkallan' maailmassa;Valitsemahan auta tie.Jok' aina mua oikein vieKotiini taivahassa!
4.* Ylpeyttä vastaan.
1. Ihminen, miks kerskaelet,Tomu, tuhka olet vaan!Syntisenä vaeltelet,Synniss' synnyit maailmaan;Herran armoa et kysy,Joka yksin ijät' pysyy.
2. Ruumistasi koristelet,Hempeästi hyväilet,Katoovaista kaunistelet,Lahoovaista laittelet;Maksaakos niin suurta vaivaa?Madothan sen kaiken kaivaa!
3. Parempi jos sielus möisiSaada armon pukimen,Synnin saastasi' että oisiPuhdas, kirkas, valkoinen.Ikuisekshan se on luotu;Pyri iloon, jok' on suotu!
4. Mut se huoli sulta puuttuu,Ruumistasi hoidat vaan;Palvelija herraks muuttuu,Lihan nostat kunniaan;Valta tulis sielullesi,Sä sen annat ruumiillesi.
5. Sielusi on KristukselleKovat tuskat tuottanut;Autuuden hän syntiselleVerellään on ostanut;Se sun aina tulee muistaa.Turhuus mielestäsi poistaa!
6. Ylpeydell' ilkeälläKauvan kiusaat Herraa sä;Katso Jesusta, kuin hälläNöyr' ol' aina mielensä!Opi samaan nöyryytehen,Se on alku autuutehen.
5.* Vielä on sijaa.
1. Viel' on sijaa! Karitsan luota nuoHarppujen soinnut kutsun sulle tuo:Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
2. Aurinko nyt jo vaipuu vuorten taa;Varjotkin kasvaa, yö se kiiruhtaa:Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
3. Hääsalihin nyt juhlaan matkataan;Käy sisällen, ol' ylkäs vieras vaan:Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
4. Kohta on täys jo taivas suuren suur!Kiiruhda joutuin, paikkas saat nyt juur!Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
5. Joutuos nyt, kun auki armojenViel' ovi on; miks viivyt, sielunen?Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
6. Käy edes vaan nyt juhlapaikalles!Lempensä juomaa tarjoo Jesukses;Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
7. Taivahan riemu sulle tarjotaan;Enkelit kutsuu ruunun-noudantaan.Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
8. Kutsuvi myös oi! lempi Jumalan;Tie jätä poies synnin, maailman;Sijaa, sijaa! Käy sisään joutuisaan!
9. Illalla kenties ovi suljetaan,Kuuletpa: "sijaa et saa ollenkaan!"Sijaa ei saa! oi tää on kauheaa!
6. Hautausvirsi.
1. Mä kuljen kohti kuolemaa,Jos kunne tien' lie käätty,Jos kuin se olkoon vaikeaa,Mun matkan' hautaan päättyy,En sitä välttää voi;Jos täällä riemu soi,Tai mua murhe rasittaa,Mä kuljen kohti kuolemaa.
2. Mä kuljen kohti taivasta,Jos Jesusta en heitä;Mun sielun' silloin elon saa,Kun ruumiin' multa peittää.Mä itse päättää saan:Jos kautta kuolon vaanMä seuraan Jesus Kristusta,Niin kuljen kohti taivasta.
7. Turvatkaamme Jumalaan.
1. Oi Jumal' iankaikkinen!Sinulle nöyrän kiitoksenSanomme hartahasti.Kun vaivoissa ja vaaroissaAin' autat armiaasti.
2. Sä seurakuntas suojelet,Sun valittusi varjeletVihollisia vastaan.Pois hävität ne ynseät,Nimeäs jotka lastaa.
3. Sen hengen julman, viekkahan,Jok' ompi valmis ainianSun sanaas sortamahan,Sä neuvoineen ja juonineenLyöt alas, sullot maahan.
4. Sanasi aina JumalaSä ylläpidät voimalla,Ken taitaisi sen estää?Taivas ja maa on hukkuva,Mutt' sana Herran kestää.
5. Siis turvatkaamme Jumalaan,Hän meit' ei heitä milloinkaan,Vaan avun aina tuottaaHän kaikillen, kuin turvatenHänehen yksin luottaa.
6. Jos ylkä morsiamensa,Hylkäisi äiti lapsensa,Juur' oman kantamansa,Niin Jumala ei unhotaKuitenkaan omiansa.
7. Oi, Herra, meitä suojele,Hengelläs hoida, holhoile,Vahvista voimiamme,Ett' ominas Sun lapsinasAlati vaellamme!
8. Opeta meitä uskossa,Toivossa, rakkaudessaNiin elämähän täällä,Ett' iäisen me elon senPeriä saamme siellä!
8.* Lapsen haudalla.
1. Ah autuasta!Näin hän pääsi varhain,Kuin kevätkukka kukoistaissaan parhain!Hän rauhaan vaipui,Ennenkuin haipuiPois eksyksiin ja synnin puoleen taipui.
2. Ennenkuin maailman vaivoist' oli tiennytJo lyhyt matkans päättyi;Jesus vie nytHänt' iloon taivaan,Ijäiseen aivan,Sylihin Herran alta vaaran, vaivan.
3. Siell' on nyt tallella hän luona Kerran:Suo, Jesu«, että mekin saamme kerranMyös sinne tullaJa hänen kuullaVeisaavan voiton virttä sulosuulla!
4, Siis laatkoon kyyneleemme vuotamasta,Näin itkeä ei sovi kuolemasta,Kuoleman kautta Jumala auttaa;Ovena taivaan hurskaillen on hauta.
5. Suo, Jesus, meidänkin, kosk' aik' on kuolla,Kuin lapset pienet luonas olla tuolla,Ja lasten kanssaMyös ainiansaYlistää Herraa laupeudestansa!
9.* Aallon kehtolaulu.
1. Nuku, nuku aaltonen,Nuku jo!Tuolla laulaa humistenKuusisto! —Kehtolaulusi se on —Nuku aalto rauhaton,Nuku jo!
2. Miksi tahdot katsella,Kuinka joLoukannut on luontoaTurmio?Kuinka kukat surkastuu,Kuinka tuuless' paljastuuLehdikko?
3. Nuku aalto vahtopää!Nuku jo!Kerran sinun herättääAurinko;Senpä sulle, rauhaton!Hellä silloin suotu onSuutelo.
4. Herätessäis heloittaaKukat jo,Suloisesti tuoksuaaTuomisto.Liverrykset lintustenSilloin soi kuin VäinösenKantelo!
5. Sydän! nuku sinäkin.Nuku jo! —Uni sull' on suloisinNautinto.Toivo aikaa armaampaa;Nuku, kunnes lopun saaTaistelo!
10. Luoja tietää, sinä et.
1. Nosta silmäs, ihminen,Lue tähdet taivaan!Mittaa koko avaruusTarkallensa aivan!Sano, miksei luonnon laitVanhene ja hajoo,Korkeuden kappaleetSyvyytehen vajoo?Ihminen, sä vaikenet,Luoja tietää, sinä et.
2. Mistä tuuli matkustaa,Mihin pilvi kulkee?Kuka taivaan akkunatAukaisee ja sulkee?Montako on lehteäPuissa, pensastoissa?Monellako linnullaPesänsä on noissa?Ihminen, sä vaikenet,Luoja tietää, sinä et.
3. Montakohan pisaraaMeressä on vettä?Montakohan maassa onHietajyväkettä?Ota pienin elämä,Suurimpaan se vertaa,Onko toinen suurempiToista monta kertaa?Ihminen, sä vaikenet,Luoja tietää, sinä et.
4. Sano, mont' on päällä maanOllut asukasta?Mont' on tällä hetkellä,Monta tulee vasta?Voiko järkes tunkeaKuolon salaisuuteen,Kuinka tomu kirkastuu,Virkoo eloon uuteen?Ihminen, sä »vaikenet,Luoja tietää, sinä et.
11. Ehtootähti.
1. Kun iltasella katselenTuhansia tähtiä.Min' ihmetellen aattelenIjäisen sääntöjä.
2. Minulle tähdet mieluisat,Vaan aina armahinOn ehtootähti riemuisa,Se kaunis, kirkkahin.
3. Se sama tähti vuorostaanTaas aamutähtenäKäy aamun koita ennustaan,Ain' yhtä helevä.
4. Sit' ihaelless usehinSumeesti sydän lyö;Niin nousee toivon tähtikin,Kun yltää kuolon yö.
5. Ijäistä uutta eloaTaas toivo odottaa,Kun aamutähti ihanaSen aamun aloittaa.
12. Paimenen pyhä.
1. Kaukaa kuuluu kumahellenÄäni kirkon kellojen,Tuota tarkkaa säikähdellenMäellä paimen tyttönen.
2. Tuota tarkkaa — — KyyneleitäVierii vienoposkilleen — —Silloin sana tuulten teitäSyöksee immen sydämeen:
3. "Älä itke, paimen pieno!Herra kuulee tässäkin!"Silloin vaipuu tyttö vienoMaahan, Herran jalkoihin —
4. Pyhävirttä huminoipiSitte maa ja taivaskin —Mäeltä mäelle sana soipi:"Herra kuulee tässäkin!"
13. Gutenbergin keksintö.
1. Sanasta Herran syntyi valkeus,Jost' aika se sai ensimäisen aamun,Jok' antoi taivahalle, maalle haamun,Syvyyden päältä poisti pimeyden.Maan suonihin loi hengen elävyyden.
2. Näin, Gutenberg, sun jalo keksintösLevitti sanan kaikkiin maiden ääriin,Totuuden tuotti ihmis-oppiin vääriin,Viritti maailmalle valon uuden,Toi ihmisille hengen vapauden.
14. Henrik Gabriel Porthan.
1. Ken sulle Suomen kansanenToi tuen, turvan, vapauden?Ken toivon tuotti tuoksumaanPovehen Suomen surevaan?
2. Hän Henrik Gabriel PorthanSun johti itses tuntemaan!Hän silmäs saattoi näkemään,Hän onnes tähden koittamaan!
3. Ken syömmes saattoi sykkimäänEdestä kielen, isänmaan?Ken armon näille antamaan,Ken omakses ne tuntemaan?
4. Hän Henrik Gabriel PorthanKohotti maasi kunniaan!Hän syömmes saattoi sykkimäänEdestä kielen, isänmaan!Hän Henrik Gabriel PorthanLahjoitti sulle Suomenmaan!
15.* Pohjolan valkeneminen.
1. Pohjolan pitk' oli yö!Kauvan ol' synkkä. Suomeni, kulkus.Pimeydessä riemuton polkus,Vaikea vaiva ja raskas työ.Pitk' oli Pohjolan yö!
2. Vaan ei yö valoton!Tähtyet tuikki välkähytellen;Otavanais, Sua teill' opastellen.Loisteli säihkyen sammumatonLempi Juslenion.
3. Vaan jopa PohjolaanAurinko aamun riens' rusotellen;Valkeni, loistollaan herätellenKalevan urhot kaikk' unestaan,Nerosi, oi Porthan!
4. Pitk' oli Pohjolan yö!Vaan pimeää kesäpäivä jo poistaa,Sätehin sammumattomin loistaa.Pohjolan, kun kesähetkens lyö,Päivänä paistaa yö!
16.* Maamme.
1. Oi maamme. Suomi, synnyinmaa,Soi sana kultainen!Ei laaksoa, ei kukkulaa,Ei reettä, rantaa rakkaampaa,Kuin kotimaa tää pohjainen.Maa kallis isien.
2. On maamme köyhä, siksi jää,Jos kultaa kaipaa ken.Sen kyllä vieras hylkäjää,Mutt' meille kallein maa on tää,Kanss' salojen ja saarienSe meist' on kultainen.
3. Ovatpa meistä rakkahatKohinat koskien.Ikuisten honkain huminat,Täht'yömme, kesät kirkkahat,Kaikk', kaikki, laulain, loistaenMi lumos' sydämen.
4. Täss' auroin, miekoin, miettehinIsämme sotivat,Kun päivä piili pilvihinTai loisti onnen paistehin,Täss' Suomen kansan suurimmatHe vaivat kokivat.
5. Ken taistelut ne kaikki voiKertoilla kansan tään,Kun sota laaksoissamme soiJa halla nälän tuskat toi?Sen vert' ei mittaa yksikään,Ei kärsimystäkään.
6. Täss' on se veri vuotanutEdestä meidänkin,Täss' ilonsa on nauttinutJa tässä huoltaan huokaillutSe kansa, jolle muinoisinKuormamme pantihin.
7. Täss' olla meidän mieluist' onJa kaikki suotuisaa;Vaikk' onni mikä tulkohon,Meill' isänmaa on verraton.Mit' oisi maassa armaampaa,Mit' oisi kalliimpaa?
8. Ja tässä, täss' on tämä maa,Sen näkee silmämme;Me kättä voimme ojentaaJa vettä, rantaa osoittaa.Ja sanoa: kas tuoss' on se.Maa armas isäimme!
9. Jos loistoon meitä saatettaisVaikk' kultapilvihin,Miss' itkien ei huoattais,Vaan tähtein riemun sielu sais,Ois tähän kurjaan kotihinHalumme kuitenkin.
10. Totuuden, runon kotimaa,Maa tuhat-järvinen,Elomme sulta suojan saa,Sä toivojen ja muistoin maa,Ain' ollos, onnen vaihdellen,Sä vapaa riemuinen.
11. Sun kukoistukses kuorestaanKerrankin puhkeaa;Viel' lempemme saa nousemaanSun toivos, riemus loistossaan,Ja kerran laulus, synnyinmaa,Korkeemman kaiun saa.
17. Väsyneen valitus.
1. Jo hetken oon nyt heilunutMä kirves käissäni,Ja hongan oisin kaatanut,Vaan vaipui voimani.
2. Oli ennen mulla kuntoa,En silloin uupunut;Vaan vehka-leivän syötyä,On ruumis riutunut.
3. Jos kurja muunne muuttaisinJo tästä seudusta,Niin leivän ehkä löytäisinJa palkan vaivasta.
4. Vaan vaikka siellä saisinkiMa ruoan runsahan,Niin vaikea on kuitenkiMun saada matkahan.
5. Sill' oisko seudut, maisematNiin siellä herttaiset?Ja oisko kummut, kukkulatKuin meillä metsäiset?
6. Ja tuoksuisiko tuomikkoNiin siellä laaksossa?Ja laulu kullan soisikoNoin mulle lehdossa?
7. Kuin lehti kuiva lentävi,Min tuuli tempasi,Niin raukka hänkin eksyvi,Ken maansa hylkäsi.
8. Vaan ehkä Herra kuuleviJo köyhän kansansa,Ja syksyn tullen siunaviSen vielä vuoronsa.
18. Suomenkieli.
1. Kosken kuohun kaltaisena,Keveänä vaahtoisenaNouskoon laulu ihana!Soikoon aina saloissammeKieli kaunis kodissammeRaikkahana puhtaana!
2. Kieli onkin meillä oiva.Raikas, syvä, hellänsoiva —Suomenkieli suloinen!Jossa asuu Isäin henki,Joss' on turva lapsienkiVastaan myrskytuulien.
3. Sitä Äiti lauleskeli,Kun hän meitä tuuditteliPienoisina kehdossa. —Siitä huokuu hongistomme,Sanelevat saaristomme,Laulaa linnut lehdoissa.
4. Tämän meille rakkaan kielen,Sanastomme kotiliedenSäilyttivät Isämme,Vuosisatain kuluessa,Ruotsin kielen vallitessaOnnen ohjat Suomemme.
5. Suomen kieli, Suomen kansaSäilyttänyt muistossansaOmpi aarteet muinaiset;Nykyajan ihmisilleSankartyönsä näkyvilleAsettaneet lukuiset.
6. Siispä on se meille kallis,Siispä tunnoissamme tarvisSuomenkieltä suosimaan,Sille suomaan oikeutta,Sille luomaan ihanuutta,Sille kaikki uhraamaan?
7. Kosken kuohun kaltaisena,Keveänä — kaunoisenaSoikoon kieli synnyinmaan!Rientäköön se nopeastiPyrinnöilleen mahtavastiUutta alaa voittamaan!
19. Omat on virret oppimani.
1. Ei ole seppä sen parempiEikä tarkempi takoja,Jos syntyi sysikeolla,Kasvoi hiilikankahalla.En ole opissa ollut,Käynyt mailla mahtavien,Samonnut Lapin saloja,Souellut Viron vesiä;Omat on virret oppimani,Omat saamani sanaset,Tiepuolista tempomani,Risukoista riipomani,Pajukoista poimimani,Vesoista vetelemäni,Kanarvoista katkomani,Päästä heinän hieromani.Kun olin piennäLassa karjan kaitsijana,Metisillä mättähillä,Kultaisilla kunnahilla,Kirjavaisilla kivillä,Paistavilla paateroilla;Tuuli toi sata sanoa,Tuhat ilma tuuvitteli,Virret aaltona ajeli,Laulut läikkyi lainehina.Ne minä kerälle käärin,Sykkyrälle syylättelin,Panin aitan parven päähän,Kukkarohon kultaisehen,Rasiahan rautaisehen,Vaskisehen vakkasehen.
20. Isänmaani.
1. Jos minne kuljen, mistä lähden,Tää maani mulle kallis on,Mut kallis on se vaan sentähden,Sen kansa kun niin armas on.Sen kansa taas on armas siksi,Se maansa kun tek' kallihiksiVerellään, kärsimyksillään.
2. Salomme vaikk' ois täynnä kultaaHopeita hyrskyis aaltomme;Jos meill' ois loistoa ja valtaa,Vaan konnan töit' ois muistomme,Kansamme kulkis hylkyteitä,Ah! silloin maamme varjo meitäKuin musta haamu vainoais.
3. Vaan nyt ei jylhäin syitten hallatMeit' isäin haudoilt' eroita,Ei taistelut, eik' ilkivallatMaast' armaimmasta vieroita.Niin korvet synkät, kallioiset,Kuin laaksot, järvet tuhatmoisetKaikk' ovat kalliit, rakkahat.
4. Takaalla soitten, kallioissaSai äidit piilon lapsineen,Kun urhot kaatui taisteloissa,Tai voiton toivat armailleen.Niin korpea kuin vainioitaLuut isäin peitti, veri noitaKostutti kallis kaikkia.
5. Vakaana niinkuin vuoren seinäKansamme puolsi maatansa;Ei huikennellut niinkuin heinä,Säilytti pyhät tapansa.Parjatkoon tyhmät, ett' tää kansaHyljätty, halp' on tavoiltansa.Maan kalliin ostanut se on!
6. Muun riemun jos ken ryöstäis multa,Maan armahan kun muistot jäis:Ne rinnassani voiman tultaJa innon liekin virittäis.Oi urhoin kehto, isänmaani!Suojelkoon Herra armastani,Siunatkoon hautaa urhojen!
21.* Savolaisen laulu.
1. Mun muistuu mielelleni nytSuloinen Savonmaa,Sen kansa kaikki kärsinytJa onnehensa tyytynyt,Tää armas kallis maa!
2. Kuin korkeat sen kukkulat,Kuin vaarat loistoiset!Ja laaksot kuinka rauhaisat,Ja lehdot kuinka vilppahat,Kuin tummat siimehet!
3. Sen salot kuin siniset on,Puut kuinka tuuheat,Ja kuin humina hongikonSyv' on ja jylhä, ponneton,Ja tuulet lauhkeat!
4. Ja kussa tähdet tuikkavatKovalla talvella,Ja kussa Pohjan valkeatSuloisemmasti suihkavatKuin Savon taivaalla?
5. Tok' yhtä vielä muistelen,Sen suihke armaampi,Se silmä on Savottaren,Johonka taivas loistehenJa sinens' yhdisti.
6. Me emme liioin kerskuko,Sanomme kumminkin:Muu Suomi ellös ilkkuko,Jos meill' on hoikka kukkaro,Jos köyhiks keksittiin.
7. Useinpa pelto kultainenSe sulla kellerti,Kun meidän vaivan, viljehenKumohon löi vihollinenJa poltti tuhkaksi.
8. Ja monta kertaa sattui niin,Kun meitä vainot löit,Kun vaimot, lapset kaadettiinJa miehet sortui sotihin,Sä rauhan leipää söit.
9. Jos kielin voisi kertoaNäkönsä vanhat puut,Ja meidän vaarat virkkoaJa meidän laaksot lausua,Sanella salmen suut;
10. Niin niistäpä useampiHyv' ois todistamaan:"Täss' Savon joukko tappeli,Ja joka kynsi kylmeniEdestä Suomenmaan!"
11. Siis maat' en muuta tietää voiSavoa kalliimpaa,Ja mulle ei mikään niin soiKaikesta, minkä Luoja loi,Kuin "armas Savon maa!"
22. Punkaharju.
1. Oli kerran miestä kolme,Jotka sattuivat SavostaKulkemahan kuuluisahan,Haluisehen Helsinkihin.Tuunan salmehen tulivat,Joss' on saari salmen suussa,Virstan tolppa toistamana.Yli salmen saatettihinSille puolen Punkaharjun.
2. Astuvat ylämäkehen,Käänteleivät, katseleivat,Istuvat, ajattelevat;Kuuntelevat kukkumista,Kesälinnun laulamista,Kuinka siinä linnut lauloi.Linnut lauloi, metsä soitti,Antoi aurinko ilonsa,Päivä paistoi pitkin nientä;Siitä koko luonto liikkui,Ilma silmissä iloitsi,Ilahutti ihmiskunnan.
3. Kaikki näitä katsellessa,Läikkyviä lähtehiä,Järven, lahden lainehia,Kerran vielä keskenänsäMiehet mielestä hyvästäPuhelevat puolestansa:"Kun ois tässä kukkasia,Lehtipuita lempehiä,Oksakaan omenapuusta,Oisipa osa hyveäParatiisin maan paria,Aatamin asuntomaata!"
4. Tuosta kärryihin kävivät,Rupesivat rattahille:Ratas vieri tietä myöten,Aatos Luojan töitä myöten.Ajoit siltoa sinistäSekä harjua haluista.Joss' on puista portti tehtyKatuvarret kaunistettu.Tämä silta on silloin tehty,Kun on kuu kokohon pantu,Kun on aurinko alettu,Laskettuna maan perustus.Viel' ei vaivu vuoliaiset,Eikä arkut alta murru!
23. Imatralla.
1. Hongat nuokkuu Imatralla,Luonto näyttää huokaavan,Pohjantähti taivahallaOn kuin silmä Jumalan;Kun se loistaa,Surut poistaa,Viittaa: tuoss' on kallis maa,Sykkimään mi syömet saa.
2. Vesi kiehuu, koski pauhaa,Päilyilevät pisarat,Aalto aalloss' etsii rauhaa,Jylhät vuoret notkuvat.Vuoksi jyskää,Riehun, ryskää,On kuin JumalattarenKutsu taistoon vapauden.
3. Miksi makaat, Suomalainen?Herää, nouse unestais!Taivas aukee loistavainen,Sua kutsuu Jumalais.Hän jo sulleValitulleValmistanut ruunun on.Nouse valon voittohon!
24.* Kevät.
1. Tou'on aika lähenee,Kylmät hallat vähenee.Päivä kirkkahastiPaistaa ihanastiKorkealtaTaivahalta,Siintävältä, loistavalta.Virta vilpas vieriää,Järven laine kieriääHiljaksensa rantaan,Pois katoopi santaan.Koivut, haavatLehden saavat,Tuomet, raidat kukoistavat.Pensaat ja puut,Niityt ja haat,Laaksot ja muutRuohoiset maatKaunistuvat ihaniksi.Saaret, mantereet,Luodot, tantereetMuuttui taas jo tuttaviksi.Kaikkityyni tuo,Kukkula ja suo,Hauskuutensa tullessaan.
2. Pienet linnut visertää,Pyyt ne puissa viheltää,Teeret kukertavat.Kumppaninsa saavatPikkuisetkiLintusetki,Itse pienet perhosetki.Sorsa ruo'istohon ui,Kyttä maahan kumartui.Rastas laulaa puussa.Äijä lahden suussaRuuhessansaVerkostansaPäästeleepi saalistansa.Tuohen ja muunAstian tuoYmpäri puunLapset ja juoMahlajaansa naureskellen;Sitte menemäänLeikittelemäänLuikaten ja lauleskellen;Kiekot kieppumaan,Pallot paukkumaanMailoillansa kukin lyö.
3. Paimentorvi paikoin soi.Äijä laitumelta toiTouko-pellollensaPari-hevosensa.Lapset kanssaLampaissansaSoittelevat huilujansa.Nuori kansa tuomistoonMaahan istui ruohostoon.Naiset kukkasistaKaikenmuotoisistaVäänsi vaulat,Suuret paulatKaunistamaan päät ja kaulat.Niin kevät tuoRiemuja vaan,Uudeksi luoLuonnon ja maanHauskuudeksi sydämelle.Laihot toukokuun,Kasvut maan ja puunMuistuttavat ihmiselleUutta elantoo,Uutta olentoo,Uutta eloo elämään.
25. Mipä paimenten olla?
Mipä meiän paimenien,Kupa karjan kaitsijoien?Ei ole paha paimenien,Pah' ei karjan kaitsijoien;Kiikumma joka kivellä,Laulamma joka mäellä,Joka suolla soittelemma,Lyömmä leikkiä aholla,Syömmä maalta mansikoitaJa juomma joesta vettä.Marjat kasvon kaunistavi,Puolukat punertelevi,Vesi ei voimoa vähennä,Jokivesi ei varsinkana.
26. Toisin ennen, toisin eilen.
Toisin ennen, toisin eilen,Toisinpa tätä nykyä;Toisin ennen toimi käski,Toisin ennen työ opetti.Toimi käski tonkimahan,Maa väkevä vääntämähän.Ei kun nyt tätä nykyä,Elon entisen lopulla,Eip' on maaten maa pietty,Istuen isosen pelto;Ei saannot suuri pelto,Maa ei sallinut savinenMiestä verkaista vaolla,Koriata kuokan päässä,Piian pitkiä hameita,Sukan vartta valkiata.Nyt tämä nykyinen kansa,Sekä kansa kasvavainen,Maaten maitansa pitävät,Penkin päässä peltojansa;Syövät maansa makkaroina,Itroina isonsa pellon.
27. Tuo kerta rajalle rauha.
1. Oi Ukko ylinen herra,Taivahallinen Jumala,Tuo kerta rajalle rauha,Suomehen sulo sovinto,Rauha raukoille rajoille,Sana kaunis Karjalahan!
2. Kun toisit rajalle rauhan,Suomehen hyvän sovinnon,Viel' ois miestä mielehistä,Sulhoa sulosanaista,Kyntäjäksi, kylväjäksi,Siemenen sirottajaksi;Itku ei kuuluisi kujilla,Valitus vajojen päissä,Lehot ei nurmelle leveisi,Pellolle petäjän taimet.
28. Varpunen.
1. "Varpunen, sä räivä,Joka talvipäiväKätkyt seutuvilla kartanon.Jos ois sulla mieltä,Pahan ilman tieltäMenisit, kuin pääsky mennyt on."
2. "Päällä kurkihirrenPidät ääntä virren,Kadehdittun' yli kaiken maan.Eikä kukaan pidäSirkutustas sitäLaulun arvoisana ollenkaan."
3. Varpunen se vastaan,Tuuditellen lastaan,Pilpatti ne syyt,Miks ei täältä lennä,Miks ei pois voi mennä,Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt.
4. "Syy on isä vainaan,Miks hän meni naimaan,Harmajana, päistäröityin päin!Elänyt ei kauan,Jätti lapsilauman,Minä pahnan pohjimmaiseks jäin!"
5. "Tuskin vielä lensin,Kun jo kurjet ensinLäksi matkatielle ajallaan,Vaikk' ol' vilja vieläKoskematta sielläHaasioilla tai myös hajallaan."
6. "Minä kiljuin heille:Eipä kiiru meille,Ennen kuin nää kaikki syödyks saanMutta syönnin allaPakkanen ja hallaJääksi jähmetytti järven, maan."
7. "Kun ois silloin tiennyt,Kuinka nyt on vienytTalvi kaiken, minkä kasvoi maa,Oisin lentänynnä,Muiden kanssa ynnä,Vaivallakin valtameren taa."
8. "Vaan kun päivä palaa,Kultiansa valaaYli hangen, yli meren, maan,Talvi herkiääpi,Kevät kerkiääpi,Silloin uuden mielen saan."
9. "Kosiin menen, palan,Luvan saan, teen valanMinun kaunokaiselleni.Pian työtä lisääTaivaallinen IsäMulle ja mun ainoiselleni."
10. "Ensin tehdään pesää,Sitten pitkin kesääPesä pienoisilla täytetään.Niist' on kyllin työtäNiitä juottaa, syöttää,Niitä pellollakin käytetään."
11. "Nyt mä pidän majaaPitkin katon rajaa,Enkä niinkään ole turvatta.Vasten Luojan mieltäRäystähältä sieltäEipä varpuistakaan murhata."
29. Joki.
1. Kas, lähde virtaa vuoresta,Luo silmäns taivahille,Ja lemmenkukat partaallaSuloa lausuu sille.Se on niin kirkas, loistava,Se kuvaelee taivasta.
2. Se puroks' sitte muuttuvi,Mi kirkas ompi vielä,Vaan kun se vesi juoksevi,Se himmentyypi tiellä;Se kukkasia suuteleeJa riemuisena rientelee.
3. Vaan kun se rientää kauemmasSe paisuu suuremmaksi,Se tanssii, ollen riemukas,Ja muuttuu raivosaksi,Se aallot kiehuu, pauhaavi,Niin että metsä kaikuvi.
4. Vaan kun on aikans ryskänuyt.Niin hiljaiseksi jääpi;Sen pinta on nyt tyyntynyt,Se mereen häviääpi.Näin joki syntyy, kuolevi,Niin elämämme virtaavi.
30. Iltatähti.
1. Jo päiv' on mennyt maillehen.Nyt silmäileppäs taivaallenJa katso kuinka tähdet paistaa!Mit' on nuo tähdet, lapsi? Vastaa!— Luojan silmät!
2. Niin! Kaunis vertaus se on,Mut ilta-tähden verratonTuo valo onkin suoma toisen.Mi sille antaa paisteen moisen?— Luojan kauneus.
3. Näin oikein. Mutta tiedäthän,Ett' ompi kiertotähti hän.Sen kiertoa ken hallitseepi?Mi voima sitä vallitseepi?— Luojan tahto.
4. Mä tarkoitan: Mi voima senSaa lakkaamatta liikkeesen,Se että kiertää haltijaansaJa aina pysyy radallansa?— Luojan voima.
5. No niin! Vaan etkö huomaitse,Ett' auringon on voima se.Mi vetää sitä kieppumahan?Miks sitä voimaa sanotahan?— Luojan rakkaus.
6. Se vetovoimaks sanotaan.Vaan mikäs siihen vaikuttaa,Ett' iltatäht' ei kiinni kiidä,Aurinko-palloon suoraan liidä?— Luojan viisaus.
7. Karkoitus-voima. — Vaan jo tänSun tähtitietees älyän.Se, ehk' ei ole hullumpi.Vaan ken sen sulle opetti?— Luojan sana.
8. Taas Luoja! Opin rahtuniKuin turh' on verrall' uskosi!Sull' osas kallehint' on kultaa,Sit' älä koskaan vaihda multaan!