[29]Elämä on unelma, I, 4.
[29]Elämä on unelma, I, 4.
[30]Vrt. Vischer, Aesthetik III, s. 1418.
[30]Vrt. Vischer, Aesthetik III, s. 1418.
[31]Lyyrilliset runot, sekä hengelliset että maalliset, ovat riimillisiä ja kokonaan korolle rakennettuja eikä niissä laajuudesta huolita ollenkaan; ne ovat usein varsin sulosointuisia, mutta uuden- aikuisten kielten tapaan; esimerkkinä olkoot seuraavat keskiaikaisen virren säkeet:Ut axe sunt serena nocturna sidera,Ut verna sunt amoena in campis lilia:Sic virgo caritatis es flore fulgida,Sic mater caritatis es rore limpida!Yhtä uuden-aikaiselta soi seuraava tunnetun juomalaulun säkeistö keskiajalta, erään Saksalaisen tekemä:Meum est propositum in taberna mori,Vinum sit appositum morientis ori;Tunc cantabunt laetius angelorum chori:Sit Deus propitius huic potatori!Bürger'in onnistuneen saksalaisen käännöksen tästä pätkästä pitää Jakob Grimm todistuksena puheena olevan laulun perin saksalaisesta luonteesta, ja totta onkin, että se paljoa enemmin muistuttaa germanilaisten runoilijain (esim. Bellman'in) stroofeista kuin Horation runoista. Mitä runomittaan tulee, niin latinankielen tuntija pian huomaa, kuinka mielivaltaisesti tavuitten laajuutta kohdellaan, kun aivan arvelematta pannaan toisilleen loppusoinnuiksi: mori, ori, chori, potatoori. (Vertaa: Carriere, Die Poesie. Zweite Aufl. Sivv. 168, 169).
[31]Lyyrilliset runot, sekä hengelliset että maalliset, ovat riimillisiä ja kokonaan korolle rakennettuja eikä niissä laajuudesta huolita ollenkaan; ne ovat usein varsin sulosointuisia, mutta uuden- aikuisten kielten tapaan; esimerkkinä olkoot seuraavat keskiaikaisen virren säkeet:
Ut axe sunt serena nocturna sidera,Ut verna sunt amoena in campis lilia:Sic virgo caritatis es flore fulgida,Sic mater caritatis es rore limpida!
Ut axe sunt serena nocturna sidera,Ut verna sunt amoena in campis lilia:Sic virgo caritatis es flore fulgida,Sic mater caritatis es rore limpida!
Yhtä uuden-aikaiselta soi seuraava tunnetun juomalaulun säkeistö keskiajalta, erään Saksalaisen tekemä:
Meum est propositum in taberna mori,Vinum sit appositum morientis ori;Tunc cantabunt laetius angelorum chori:Sit Deus propitius huic potatori!
Meum est propositum in taberna mori,Vinum sit appositum morientis ori;Tunc cantabunt laetius angelorum chori:Sit Deus propitius huic potatori!
Bürger'in onnistuneen saksalaisen käännöksen tästä pätkästä pitää Jakob Grimm todistuksena puheena olevan laulun perin saksalaisesta luonteesta, ja totta onkin, että se paljoa enemmin muistuttaa germanilaisten runoilijain (esim. Bellman'in) stroofeista kuin Horation runoista. Mitä runomittaan tulee, niin latinankielen tuntija pian huomaa, kuinka mielivaltaisesti tavuitten laajuutta kohdellaan, kun aivan arvelematta pannaan toisilleen loppusoinnuiksi: mori, ori, chori, potatoori. (Vertaa: Carriere, Die Poesie. Zweite Aufl. Sivv. 168, 169).
[32]Tämän ajatussarjan tarkempi perusteleminen veisi liian pitkälle ja on ulkopuolella tämän teoksen tarkoitusta. Mitä Jumalan persoonallisuuteen tulee, kts. muun muassa Herman Lotze, Mikrokosmus, III. Sivv. 549-580 (4:s pain.).
[32]Tämän ajatussarjan tarkempi perusteleminen veisi liian pitkälle ja on ulkopuolella tämän teoksen tarkoitusta. Mitä Jumalan persoonallisuuteen tulee, kts. muun muassa Herman Lotze, Mikrokosmus, III. Sivv. 549-580 (4:s pain.).
[33]Luulen nykyaikana tarpeettomaksi varoittaa lukijaa siitä väärästä käsityksestä, että aatteet muka olisivat jotain itsekseen olevaista, joka reaalisuudessa vaan ilmaantuu eri muodoissa. Niitä tulee tietysti ajatella perikuviksi, mielteiksi, Jumalan tai ihmisen hengen muodostamiksi.
[33]Luulen nykyaikana tarpeettomaksi varoittaa lukijaa siitä väärästä käsityksestä, että aatteet muka olisivat jotain itsekseen olevaista, joka reaalisuudessa vaan ilmaantuu eri muodoissa. Niitä tulee tietysti ajatella perikuviksi, mielteiksi, Jumalan tai ihmisen hengen muodostamiksi.
[34]Toiselta puolen taas suomalaisen "ihanuus" sanan käytäntö on laajempi kuin saksalaisen sanan, esim. ihana toivo, elämän ihanuus.
[34]Toiselta puolen taas suomalaisen "ihanuus" sanan käytäntö on laajempi kuin saksalaisen sanan, esim. ihana toivo, elämän ihanuus.
[35]Tunnettua on, että näillä sanoilla osittain — murteellisesti — on toisetkin merkitykset kuin tässä mainitut (esim. sanoilla "soma" ja "sievä"); mutta tärkeätä on, että käsitteet tarkasti erotetaan toisistaan, ja kirjakielessä näiden merkitykset jo ovat ruvenneet tähän suuntaan vakaantumaan.
[35]Tunnettua on, että näillä sanoilla osittain — murteellisesti — on toisetkin merkitykset kuin tässä mainitut (esim. sanoilla "soma" ja "sievä"); mutta tärkeätä on, että käsitteet tarkasti erotetaan toisistaan, ja kirjakielessä näiden merkitykset jo ovat ruvenneet tähän suuntaan vakaantumaan.
[36]Kant, Kritik der ästhetischen Urtheilskraft, § 25. "Erhaben nennen wir das, wasschlechthin grossist." — — "Das Letztere ist das, was über alle Vergleichung gross ist." Ja edempänä: "Erhaben ist, was auch nur denken zu können ein Vermögen des Gemüths beweiset, das jeden Masstab der Sinne übertrifft."
[36]Kant, Kritik der ästhetischen Urtheilskraft, § 25. "Erhaben nennen wir das, wasschlechthin grossist." — — "Das Letztere ist das, was über alle Vergleichung gross ist." Ja edempänä: "Erhaben ist, was auch nur denken zu können ein Vermögen des Gemüths beweiset, das jeden Masstab der Sinne übertrifft."
[37]Vrt. ylevyydestä: Vischer Aesthetik, I §§ 84-116 (siv. 221-227).
[37]Vrt. ylevyydestä: Vischer Aesthetik, I §§ 84-116 (siv. 221-227).
[38]Ingmanin suomennoksen mukaan.
[38]Ingmanin suomennoksen mukaan.
[39]Vischer, Aesthetik I, §§ 100, muist. 2 (sivv. 250, 251).
[39]Vischer, Aesthetik I, §§ 100, muist. 2 (sivv. 250, 251).
[40]Hor. Od. III, 3.
[40]Hor. Od. III, 3.
[41]Intohimoon tietysti tarkasti erotettavainnosta, joka on hartaan tunteen ja tehokkaan toiminnan yhdistys jonkun hyvän asian toteuttamiseksi, jainnostuksesta, joka on hetkellinen ja enimmiten pysyy paljaana tunteena.
[41]Intohimoon tietysti tarkasti erotettavainnosta, joka on hartaan tunteen ja tehokkaan toiminnan yhdistys jonkun hyvän asian toteuttamiseksi, jainnostuksesta, joka on hetkellinen ja enimmiten pysyy paljaana tunteena.
[42]Julius Caesar, V, 5, P. Cajanderin suomennoksen mukaan.
[42]Julius Caesar, V, 5, P. Cajanderin suomennoksen mukaan.
[43]Vertaa, mitä näihin traagillisuuden lajeihin tulee: Vischer, Aesthetik I, §§ 130-139 (sivv, 300-321).
[43]Vertaa, mitä näihin traagillisuuden lajeihin tulee: Vischer, Aesthetik I, §§ 130-139 (sivv, 300-321).
[44]Shakespeare, Myrsky, IV, 1. (P. Cajanderin suomennoksen mukaan).
[44]Shakespeare, Myrsky, IV, 1. (P. Cajanderin suomennoksen mukaan).
[45]"Siveellisen vastariidan traagillisuus" ei olisi sopiva nimi, koska edellisessä siveellinen vastariita on pantu kaiken varsinaisen traagillisuuden ehdoksi.
[45]"Siveellisen vastariidan traagillisuus" ei olisi sopiva nimi, koska edellisessä siveellinen vastariita on pantu kaiken varsinaisen traagillisuuden ehdoksi.
[46]Kaikuja Hämeestä I, Traagillisesta periaatteesta Kullervossa.
[46]Kaikuja Hämeestä I, Traagillisesta periaatteesta Kullervossa.
[47]K. J. Bergbom, Det historiska dramat i Tyskland, siv. 47.
[47]K. J. Bergbom, Det historiska dramat i Tyskland, siv. 47.
[48]Kun ennen olen sanonut (Runous ja runouden muodot, I.) Runebergin, joka pääasiallisesti edustaa suoraa kauneutta, "Salaminin kuninkaissa" karttavan "traagillisuuden syvempää ristiriitaisuutta, tuota syytöntä syyllisyyttä", niin tämä lausunto oikeastaan tarkoittaa Leontesta; päähenkilö Leiokritos sitä vastoin on täysin traagillinen. Mutta hänenkin syyllisyyttänsä on sen kautta lievennetty, ett'ei Leontes kuole ainoastaan Leiokriton iskusta, vaan Rhaisteen tikarilla jo ennestään on Tuonelaan vihitty. Muistettava on kuitenkin, että Leiokriton varsinainen syyllisyys ei ole siinä, vaan väärän vallan anastamisessa. — Mutta kertomarunouden alalla, suurenlaatuisessa "Fjalar" runoelmassa, on Runeberg kohonnut korkeimpaan, syvämielisimpään traagillisuuteen.
[48]Kun ennen olen sanonut (Runous ja runouden muodot, I.) Runebergin, joka pääasiallisesti edustaa suoraa kauneutta, "Salaminin kuninkaissa" karttavan "traagillisuuden syvempää ristiriitaisuutta, tuota syytöntä syyllisyyttä", niin tämä lausunto oikeastaan tarkoittaa Leontesta; päähenkilö Leiokritos sitä vastoin on täysin traagillinen. Mutta hänenkin syyllisyyttänsä on sen kautta lievennetty, ett'ei Leontes kuole ainoastaan Leiokriton iskusta, vaan Rhaisteen tikarilla jo ennestään on Tuonelaan vihitty. Muistettava on kuitenkin, että Leiokriton varsinainen syyllisyys ei ole siinä, vaan väärän vallan anastamisessa. — Mutta kertomarunouden alalla, suurenlaatuisessa "Fjalar" runoelmassa, on Runeberg kohonnut korkeimpaan, syvämielisimpään traagillisuuteen.
[49]Vrt. Vischer, Aeshetik, I, siv. 318.
[49]Vrt. Vischer, Aeshetik, I, siv. 318.
[50]Vischer, Aesthetik I, § 212.
[50]Vischer, Aesthetik I, § 212.
[51]Miten ihanteet esiintyvät eri kansoissa, on esitetty teoksessa "Runous ja runouden muodot", I, luvut IV-XII.
[51]Miten ihanteet esiintyvät eri kansoissa, on esitetty teoksessa "Runous ja runouden muodot", I, luvut IV-XII.
[52]Toisessa merkityksessä käytetään välististyyli ja taidetapasanoja, kun niillä yleensä osoitetaan sitä tapaa, jolla tekniikan avulla koetetaan ihannetta esittää. Siinä mielessä sopii puhua huonostakin taidetavasta. Koska taiteiden historiassa vielä kehittymättömillä ja vaillinaisilla, jopa pilaantuneillakin suunnilla saattaa olla jommoinenkin tärkeys, käytetään historiallisessa merkityksessä niistäkin usein "styyli" sanaa (esim. rokokostyyli rakennustaiteessa, Guarini'n styyli Italiassa j.n.e.).
[52]Toisessa merkityksessä käytetään välististyyli ja taidetapasanoja, kun niillä yleensä osoitetaan sitä tapaa, jolla tekniikan avulla koetetaan ihannetta esittää. Siinä mielessä sopii puhua huonostakin taidetavasta. Koska taiteiden historiassa vielä kehittymättömillä ja vaillinaisilla, jopa pilaantuneillakin suunnilla saattaa olla jommoinenkin tärkeys, käytetään historiallisessa merkityksessä niistäkin usein "styyli" sanaa (esim. rokokostyyli rakennustaiteessa, Guarini'n styyli Italiassa j.n.e.).
[53]Vischer, Aesthetik, III, sivv. 134-138.
[53]Vischer, Aesthetik, III, sivv. 134-138.
[54]Vapautettu Jerusalem XII, 59.
[54]Vapautettu Jerusalem XII, 59.
[55]Vrt. Runous ja runouden muodot. I.
[55]Vrt. Runous ja runouden muodot. I.
[56]Klassillinenon paitsi sitä, niinkuin tunnettu on, sama kuin "mallikas", "mallikelpoinen" ylimalkain.
[56]Klassillinenon paitsi sitä, niinkuin tunnettu on, sama kuin "mallikas", "mallikelpoinen" ylimalkain.
[57]Vrt. erittäin: Runous ja runouden muodot, I, missä puhutaan Shakespearen runoudesta.
[57]Vrt. erittäin: Runous ja runouden muodot, I, missä puhutaan Shakespearen runoudesta.
[58]Vrt. runous ja runouden muodot, I.
[58]Vrt. runous ja runouden muodot, I.
[59]Muistettakoon, mitä ennen on sanottu tyyppien ja varsinaisten luonteiden erotuksesta (I kirja).
[59]Muistettakoon, mitä ennen on sanottu tyyppien ja varsinaisten luonteiden erotuksesta (I kirja).
[60]Hauskan ja lavean esityksen eri aikojen ja kansojen luonnonkuvauksesta ja luonnontunteen erilaisuudesta sisältää A. v. Humboldtin "Kosmos", toinen osa, sivv. 6-75.
[60]Hauskan ja lavean esityksen eri aikojen ja kansojen luonnonkuvauksesta ja luonnontunteen erilaisuudesta sisältää A. v. Humboldtin "Kosmos", toinen osa, sivv. 6-75.
[61]Katso I kirjaa.
[61]Katso I kirjaa.
[62]Vertaa: I kirja.
[62]Vertaa: I kirja.
[63]Od. XIII, 96-112.
[63]Od. XIII, 96-112.
[64]Aiskh. Pers. 428-430 (Hartungin painoksessa).
[64]Aiskh. Pers. 428-430 (Hartungin painoksessa).
[65]Vrt. Lehrs, Populäre Aufsätze aus dem Alterthum, 2:nen painos: Die Nymphen (Natur), sivv. 111-140.
[65]Vrt. Lehrs, Populäre Aufsätze aus dem Alterthum, 2:nen painos: Die Nymphen (Natur), sivv. 111-140.
[66]Od. V. 63-74.
[66]Od. V. 63-74.
[67]Oid. Kol. 668 seurr.
[67]Oid. Kol. 668 seurr.
[68]Humboldt, Kosmos II, siv. 14.
[68]Humboldt, Kosmos II, siv. 14.
[69]K. esim. Hor. Od. I, 9. ja erittäin IV, 7.
[69]K. esim. Hor. Od. I, 9. ja erittäin IV, 7.
[70]Humboldt, Kosmos II, sivv. 27-29.
[70]Humboldt, Kosmos II, sivv. 27-29.
[71]Kosmos, II siv. 68.
[71]Kosmos, II siv. 68.
[72]P. Cajanderin suomennos.
[72]P. Cajanderin suomennos.
[73]J.H. Erkon Aino, siv. 13.
[73]J.H. Erkon Aino, siv. 13.
[74]K. Forsmanin suomennoksen mukaan.
[74]K. Forsmanin suomennoksen mukaan.
[75]Että sitä rakkaudella painettaisiin rintaa vastaan, annettiin luonnolle jalompi arvo: kaikki osoitti pyhyyteen perehtyneille kansoille Jumalan jälkeä.
[75]Että sitä rakkaudella painettaisiin rintaa vastaan, annettiin luonnolle jalompi arvo: kaikki osoitti pyhyyteen perehtyneille kansoille Jumalan jälkeä.
[76]Kaikki runous onaaterunoutta, s.o. aatteisiin perustuvaa, aatteita kuvailevaa; muttaajatusrunoudessaon ajatuksella tärkeämpi sija kuin ilmiöin kuvailemisella.
[76]Kaikki runous onaaterunoutta, s.o. aatteisiin perustuvaa, aatteita kuvailevaa; muttaajatusrunoudessaon ajatuksella tärkeämpi sija kuin ilmiöin kuvailemisella.
[77]Vrt. Godenhjelm, Lyhyt Runous-oppi.
[77]Vrt. Godenhjelm, Lyhyt Runous-oppi.
[78]F. Th. Vischer, Aesthetik, III, s. 1219.
[78]F. Th. Vischer, Aesthetik, III, s. 1219.
[79]Vrt. Moriz Carriere (Die Poesie, s. 102), joka vähän polemiseeraamalla ilmoittaa sen omaksikin mielipiteeksensä.
[79]Vrt. Moriz Carriere (Die Poesie, s. 102), joka vähän polemiseeraamalla ilmoittaa sen omaksikin mielipiteeksensä.
[80]Macbeth II, 2.
[80]Macbeth II, 2.
[81]Sitaatit Shakespearestä sekä tässä että muualla P. Cajanderin suomennoksen mukaan.
[81]Sitaatit Shakespearestä sekä tässä että muualla P. Cajanderin suomennoksen mukaan.
[82]O. Relander, Kuvakielestä vanhemmassa suomalaisessa lyyrillisessä kansanrunoudessa. Siv. 280, 281. — Tekijä mainitsee myös muutamia muita vertauksen muunnoksia ja kuvanmuotoja, jotka koskettelevat vertauksen alaa.
[82]O. Relander, Kuvakielestä vanhemmassa suomalaisessa lyyrillisessä kansanrunoudessa. Siv. 280, 281. — Tekijä mainitsee myös muutamia muita vertauksen muunnoksia ja kuvanmuotoja, jotka koskettelevat vertauksen alaa.
[83]Antonius ja Cleopatra V, 2.
[83]Antonius ja Cleopatra V, 2.
[84]Vertaa: Vischer, Aesthetik III, siv. 1228, 1229.
[84]Vertaa: Vischer, Aesthetik III, siv. 1228, 1229.
[85]Katso Vischerin oivallista selitystä: Aesthetik III, siv. 1237.
[85]Katso Vischerin oivallista selitystä: Aesthetik III, siv. 1237.
[86]O. Relander, Kuvakielestä j.n.e., sivv. 281-283.
[86]O. Relander, Kuvakielestä j.n.e., sivv. 281-283.
[87]Vertaa: Lyhyt Runous-oppi, siv. 25.
[87]Vertaa: Lyhyt Runous-oppi, siv. 25.
[88]Muutamat eivät pidä näitä syytä ja vaikutusta koskevia tapauksia oikeina metonymioina tai kuvaiminakaan. Siitä mitä ylempänä on mainittu, ilmenee kuitenkin, että ainakin useat tällaiset metonymiat ovat todellisia kuvalauseita. Vrt. Vischer, Aesthetik III, sivv. 1223, 1224.
[88]Muutamat eivät pidä näitä syytä ja vaikutusta koskevia tapauksia oikeina metonymioina tai kuvaiminakaan. Siitä mitä ylempänä on mainittu, ilmenee kuitenkin, että ainakin useat tällaiset metonymiat ovat todellisia kuvalauseita. Vrt. Vischer, Aesthetik III, sivv. 1223, 1224.
[89]Katso: Kuvakielestä j.n.e., siv. 284 seurr.
[89]Katso: Kuvakielestä j.n.e., siv. 284 seurr.
[90]O. Relander, Kuvakielestä j.n.e., sivv. 184-195 ja 2S6.
[90]O. Relander, Kuvakielestä j.n.e., sivv. 184-195 ja 2S6.
[91]Tarkempi esitys runomitta-opin alkukäsitteistä niinkuin myös kaunistuskeinoista ja tavallisimmista runomuodoista on kirjassani "Lyhyt Runous-oppi", sivv. 32-64, johon pyydän saada viitata.
[91]Tarkempi esitys runomitta-opin alkukäsitteistä niinkuin myös kaunistuskeinoista ja tavallisimmista runomuodoista on kirjassani "Lyhyt Runous-oppi", sivv. 32-64, johon pyydän saada viitata.
[92]Tässä en ota lukuun, että antiikisessa runoudessa runojalka voi muodostua useammastakin kuin kolmesta tavuusta.
[92]Tässä en ota lukuun, että antiikisessa runoudessa runojalka voi muodostua useammastakin kuin kolmesta tavuusta.
[93]P. Cajanderin suomennoksen mukaan, joka tässä kohden noudattaa alkuteosta.
[93]P. Cajanderin suomennoksen mukaan, joka tässä kohden noudattaa alkuteosta.
[94]Kuitenkin on poikkeuksena huomattava semmoisia sanoja kuin saksassawunderbar, Vertraulichkeitja ruotsissatålamod, innerlighet, joiden viimeinen tavuu on sivukorollinen. Mutta sivukorko ei ole näissä kielissä läheskään niin tarkkojen sääntöjen alainen kuin suomessa.
[94]Kuitenkin on poikkeuksena huomattava semmoisia sanoja kuin saksassawunderbar, Vertraulichkeitja ruotsissatålamod, innerlighet, joiden viimeinen tavuu on sivukorollinen. Mutta sivukorko ei ole näissä kielissä läheskään niin tarkkojen sääntöjen alainen kuin suomessa.
[95]Niinkuin esim. saksalaisessa säkeessä: "Denn blinder Missverständnisse Gewalt" viimeinen tavuu sanassa "Missverständnisse", tai ruotsalaisessa säkeessä: "Och strålande igen" viimeinen "strålande" sanassa. Nämä tavuut ovat samanlaisia kuin -nen tavuu suomalaisessa säkeessä: Vaan hirmuinen on valkea.
[95]Niinkuin esim. saksalaisessa säkeessä: "Denn blinder Missverständnisse Gewalt" viimeinen tavuu sanassa "Missverständnisse", tai ruotsalaisessa säkeessä: "Och strålande igen" viimeinen "strålande" sanassa. Nämä tavuut ovat samanlaisia kuin -nen tavuu suomalaisessa säkeessä: Vaan hirmuinen on valkea.
[96]Ett'ei muinaisrunoissa ole tällaisia koko sanaa vastaavia säkeitä, tulee, niinkuin Ahlqvist väitöskirjassaan huomauttaa (Suomalainen runousoppi kielelliseltä kannalta, s. 29), siitä, ett'ei yksi sana voi tehdä värsyä; "sillä värsy on järjestetty yhteys useampia sanoja".
[96]Ett'ei muinaisrunoissa ole tällaisia koko sanaa vastaavia säkeitä, tulee, niinkuin Ahlqvist väitöskirjassaan huomauttaa (Suomalainen runousoppi kielelliseltä kannalta, s. 29), siitä, ett'ei yksi sana voi tehdä värsyä; "sillä värsy on järjestetty yhteys useampia sanoja".
[97]Vrt. Ahlqvist, Suomalainen runous-oppi kielelliseltä kannalta, siv. 23.
[97]Vrt. Ahlqvist, Suomalainen runous-oppi kielelliseltä kannalta, siv. 23.
[98]Vrt. Ahlqvist, ylläm. teos ja Genetz.
[98]Vrt. Ahlqvist, ylläm. teos ja Genetz.
[99]Usein muinaisrunoissa, vieläpä Kalevalassakin, ja vielä useammin myöhemän ajan kansanrunoilijoilla, tavataan lyhyitä pääkorollisia tavuita edempänäkin säkeessä; mutta sellaiset säkeet kuin esim. "kukas sanan saatantahan?" tai "läksi jänis juoksemahan" poikkeavat tavallisesta rytmistä ja ovat joka tapauksessa säännöttömyyksinä pidettävät.
[99]Usein muinaisrunoissa, vieläpä Kalevalassakin, ja vielä useammin myöhemän ajan kansanrunoilijoilla, tavataan lyhyitä pääkorollisia tavuita edempänäkin säkeessä; mutta sellaiset säkeet kuin esim. "kukas sanan saatantahan?" tai "läksi jänis juoksemahan" poikkeavat tavallisesta rytmistä ja ovat joka tapauksessa säännöttömyyksinä pidettävät.
[100]Tämän kirjan alkuosassa en tahtonut käyttäähavaintosanaa välittömän aistillisen tiedon merkityksessä, koska se oikeastaan osoittaa toista käsitettä. Mutta koska tämän sanan käytäntö mainitussa merkityksessä sen jälkeen on vakaantunut, pidän paraimpana kirjallisuudessa pysyttää tätä merkitystä.
[100]Tämän kirjan alkuosassa en tahtonut käyttäähavaintosanaa välittömän aistillisen tiedon merkityksessä, koska se oikeastaan osoittaa toista käsitettä. Mutta koska tämän sanan käytäntö mainitussa merkityksessä sen jälkeen on vakaantunut, pidän paraimpana kirjallisuudessa pysyttää tätä merkitystä.
[101]Katso: Herder, Stimmen der Völker in Liedern, "Vorrede der Volkslieder".
[101]Katso: Herder, Stimmen der Völker in Liedern, "Vorrede der Volkslieder".
[102]Niitä näytelmiä, joita tavataan sivistyskansojen vanhimpina aikoina, niinkuin draamallisen taiteen alkeita kreikkalaisilla tai nytkin vielä monella luonnonkansalla, esim. voguuleilla (k. Ahlqvist, Unter Wogulen und Ostjaken, sivv. 124-127), ei sovi pitää varsinaisina draamoina, vaikka niissä kyllä saattaa ilmaantua vilkasta ja tarkkaa huomiota osoittavaa olojen kuvailemista.
[102]Niitä näytelmiä, joita tavataan sivistyskansojen vanhimpina aikoina, niinkuin draamallisen taiteen alkeita kreikkalaisilla tai nytkin vielä monella luonnonkansalla, esim. voguuleilla (k. Ahlqvist, Unter Wogulen und Ostjaken, sivv. 124-127), ei sovi pitää varsinaisina draamoina, vaikka niissä kyllä saattaa ilmaantua vilkasta ja tarkkaa huomiota osoittavaa olojen kuvailemista.
[103]Vrt. J. Krohn.
[103]Vrt. J. Krohn.
[104]Miten Kalevalassa sivutoiminnat ja välikertomukset ovat yhteydessä päätapausten kanssa, on J. Krohn osoittanut kirjallisuuden- historiassansa.
[104]Miten Kalevalassa sivutoiminnat ja välikertomukset ovat yhteydessä päätapausten kanssa, on J. Krohn osoittanut kirjallisuuden- historiassansa.
[105]Krohnin kirj. hist. sanotaan alun olevan Kalevalassa suhteellisesti pitemmän kuin Homeron runoelmissa.
[105]Krohnin kirj. hist. sanotaan alun olevan Kalevalassa suhteellisesti pitemmän kuin Homeron runoelmissa.
[106]Shakespearen Othello.
[106]Shakespearen Othello.
[107]Vrt. Vischer, Aesthetik III, s. 1384.
[107]Vrt. Vischer, Aesthetik III, s. 1384.
[108]Vrt. Vischer III, 1386 seurr.; Aristoteleen Runous-oppi 1. 6.
[108]Vrt. Vischer III, 1386 seurr.; Aristoteleen Runous-oppi 1. 6.
[109]Vrt. Vischer, Aesthetik. III, s. 1398.
[109]Vrt. Vischer, Aesthetik. III, s. 1398.
[110]Vrt. Gustav Freytag, Die Technik des Dramas. Sivv. 92- 96.
[110]Vrt. Gustav Freytag, Die Technik des Dramas. Sivv. 92- 96.
[111]Vrt. Gustav Freytag, Die Technik des Dramas {3:s painos), sivv. 100-120 sekä 164-166 ja 167-181, jota esitystä seuraavassa yleensä olen noudattanut. Mainittakoon vaan, että Freytagin "tragisches Moment" olen nimittänytkäänteeksija ainoastaanalenevaksi toiminnaksi, mitä Freytag osoittaa sanalla "Umkehr" (= "fallende Handlung").
[111]Vrt. Gustav Freytag, Die Technik des Dramas {3:s painos), sivv. 100-120 sekä 164-166 ja 167-181, jota esitystä seuraavassa yleensä olen noudattanut. Mainittakoon vaan, että Freytagin "tragisches Moment" olen nimittänytkäänteeksija ainoastaanalenevaksi toiminnaksi, mitä Freytag osoittaa sanalla "Umkehr" (= "fallende Handlung").
[112]A.E. Ahlqvist, Unter Wogulen und Ostjaken.
[112]A.E. Ahlqvist, Unter Wogulen und Ostjaken.
[113]Kreikaksitragoodia, sanoistatragos, pukki, jaoodee, laulu.
[113]Kreikaksitragoodia, sanoistatragos, pukki, jaoodee, laulu.
[114]Kreikaksikoomoodia, sanoistakoomee, kylä, jaoodee, laulu.
[114]Kreikaksikoomoodia, sanoistakoomee, kylä, jaoodee, laulu.
[115]Meillä mainittu teos "Vasantasenan" nimellä on tunnettu Pohlin saksalaisesta mukaelmasta, jonka Irene Mendelin on suomentanut.
[115]Meillä mainittu teos "Vasantasenan" nimellä on tunnettu Pohlin saksalaisesta mukaelmasta, jonka Irene Mendelin on suomentanut.