The Project Gutenberg eBook ofSatu Sallisesta; UniThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Satu Sallisesta; UniAuthor: Jacob Fredrik LagervallRelease date: December 6, 2014 [eBook #47550]Language: FinnishCredits: Produced by Jari Koivisto*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SATU SALLISESTA; UNI ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Satu Sallisesta; UniAuthor: Jacob Fredrik LagervallRelease date: December 6, 2014 [eBook #47550]Language: FinnishCredits: Produced by Jari Koivisto
Title: Satu Sallisesta; Uni
Author: Jacob Fredrik Lagervall
Author: Jacob Fredrik Lagervall
Release date: December 6, 2014 [eBook #47550]
Language: Finnish
Credits: Produced by Jari Koivisto
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SATU SALLISESTA; UNI ***
Produced by Jari Koivisto
Kirj.
J. F. Lagervall
Helsingissä Präntätty Waseniuksen tygönä Wuonna 1831.
Imprimatur.
J. M. af Tengström.
Joka epäilemätä oli esi isä niillen mainittavillen Sallisillen, jotka aina johtahtivat suomen suojelemisen, ja joista se suuri ja aina muistossa piettävä samannimellinen Karjalan Genraali heijän kunniaksensa kehui perijuurensa olevan.
Vävy vanhan VäinämöisenJoukkavainen jousi KäissäKulki yksin KuusikossaMäen alla männykössä,Vaimon vaipuneen havahtiToimettomana tokahtiNäki maahan nääntyneenäKuuristautunna KumoonKylilleen KyyristynnäEukko runsas rungaltansaVaimo vahva vartaloltaVaan oli vahtoa vajilla.
Pieni lapsi laitumellaVenyi vieressä veressäTantereella miehen taimiVeressänsä vierettiisäKäänteliisä KätkyetäIlman vitmita vireestiIlman liekuta lepäisi;Potki poika SorkillansaTanteretta miehen taimiLaitumella lauleloopiLauleloppi laaullansaÄliseepi äänellänsäTaputellen tanteretta;Ehti einettä emältäAno eineen apuaNäkeepi emänsä nännätNäki rinnat riippuvaisetTapaa hertaisen tavaranKullan vertaista venyttiImeksi imeisen alkuMiehen alku mieleksiipi;Vaan ei kuollut kumppaniksiEikä kelpaava emäksi,Eikä synny SyöttäjäksiIhanaks imettäjäksiEnsinkään elättäjäksiKalliiksi KantajaksiVakavaksi vartiaksiHolhojaksi huonon lapsen.
Jousen kätki JoukkavainenVarsinkin vasamat kätkiPeitti pienen pehkon alleNuolet toiste nouvannaksiAseet toiseksi ajaksi;Jätti jänteen ahollenAmpu kalut kannon alleOtti pojan polvillensaSyyttömän syliinsä nostiViattoman viisas ukko,Omaksensa otti pojanOmaksensa orpo lapsenLaulu lapsen lapseksensa;Kotiansa kohti koitiKanto pojan kartanoonsaSaavun saaliinsa tupaan,Perä penkillen asetti.Kätkyt käytiin samassaLaitettiin tuvan lakastaParvesta paraan pirtin,Joss oli lasta JoukkavaisenKuusi kuuta tuuitettuViatointa viihytettyVaimon tainta taivuttettuTyttö lasta tyyvytettyÄitin kaimoa katottu.
Vaan kuin kului kuusi kuutaPuoli auringon ajosta;Niin ei käynnyt kätkyensäEikä viihy vitmissänsä,Jätti vapukka vakunsaHeitti liekun heinikolleJätti kätkyen keollenPientarellen pieni impiJätti vitmin viisas lapsi.
Vierauttua vitmistänsäVielä vierautu välemmin,Herttaisista herkuistansaMaamon maijosta makeestaElatuksesta emältäEmon eineestä eroisiKasnaisista kantajansaMuona kontista komeistaKaunoisista kaksoisistaMaito maljoista makeistaToivossa tulevan toisenTarvihtevan tuon tavaran.
Yli Yötä liekkumataVietti liekkusa levossaKätkettynä kätkyensäSäilöisässä pieni sänky;Sitten tuotiin tupaanTuohon tyynyt tyyrättiinTyynyt piettynä tytöltäLapselta lakanat pietytVaippa piettynä vapoltaTuossa lapsi lauleloopiHyräilö hyvännäköinenRoikoi rohkia näöltäKaunis poika karjalassaTuota vaimo tuuitteliElätti talon emäntä,Tuuitteli turvaksensaVanhan päiväsä varaksi,Vapollensa vartiaksiAvioksi ainoallen.
Vaatehti varakas vaimoKauhtanalla kauniillaSametit oli sarvenoissaHihan suussa hirven nahkatPuhkina punaiset langatPaino paklat kauniiksiKeltaisiksi kengän paklat,Siniseks sukan siteet,Pani kaksi paita vyötä.Anto paijat paltinaisetToiset anto aivinaiset;Jalot jalkineet jakeli,Kengät kenkkäisi kepiätUpokkaat upoisen uuvetPahlikkaat parasta kättä,Varsin vahvat varsiltansaKauvoiltansa kauniimmatPerotoilta pehmiämmätKoroiltansa kohtalaisetApsatilt alati sievätMuilta paikoilta mukavat.Sukat surman mustunaisetSyylingit syven näköiset.
Kasvo poika kauniistiAnkarasti miehen alkuHyvä tahtoinen tavoiltaOpiltansa oivallinen,Ämmän neuvokit älyisiJohtatukset JoukkavaisenVärssyt vanhan VäinämöisenYllytykset ymmärtävän;Tehä suuria tekojaPalveluksia paraita,Kuninkaalle kuuluviaIsänmaalle mainioita.
Ite vanha VäinämöinenOli kummiksi kututtu,Nimen antajaks anottuVaimoinensa vanha ukkoVaateriksi vaaittuna;Otti syyttömän syliinsäPani poijan polvillesa,Kahtoi kaunista näköä,Sanoi vanha VäinämöinenTahon taivaan julistiSuonnon julkisen Jumalan;Tämä suomen suojeloopiVarjeloopi valtakunnan,Karjalamme kaunistaapiSavon saattapi eloon,Antaa rauhan Aunukseen,Päästä Hämeen häästä,Pohjan puolen polttajista,Laitta lappiinki eloaEinettä etäisille,Ouvoillen opin valoaYlimaahan ymmärrystäTietoo maahan tiettömään;Tämä on salosta saatuMäen alta männyköstäTämä saalis sallituna;Niin mä sanon SalliseksiKutun kummi poikaiseniKutun kuuluisaks tulevanSuvun suuren esisäksi.
Nousi Sota suomen maassaSyttyi synkissä saloissa;Vihollinen ViipuriaPoltti selväksi poroksi,Turun tuhkaksi mänettiKekäleiksi kelpo paikanRaunioiksi rautalinnan,Ajo asukkaat ahollenMänemään räntämäillen;Löi kumoon Kuuston linnanKaappaisi Kajanan linnanVahin maatessa makeestiKomentantin Korsatessa.
Kuningasta kuusi kulkiKuusi ahnetta ajoivat,Suomen maata sortamaanSotimaan suomen nientä,Kaatamaan KarjaloaJakamaan jaloa maata.
Sano vaimo, SalliselleSano hellillä sanoillaSytövällä syvämmellä,Pois tulovi pojan lähtö,Pojan matka näiltä mailtaRauhaisilta rannikoiltaKukkuloilta kuuluisiltaRannoilta rakastetuilta;Kuningas on kuhtununnaEsivalta ehtinynnäValtakunta vaatinunnaMaamme hallitus hakennaMaamme haltia manannut,Kaikki kantajat aseenKaikki kantamaan asettaKaikki miehet miekalliset,Miekalliset miekkasille,Miekattomat miettimään,Kuinka ansaisiit aseenMiekan miestä merkihtevän,Miekka miehen kaunistaapi,Akka on asetoin miesiVasamoita vaimonlainenNyt on soitettu sotaanOn tahoittu tappeluun;Sekä miehiä merelläEttä maalla mantereellaTappeluissa tarvitaanVarjelukseks valtakunnan.
Kuin on leikit leikittynäKuin on voitot voitettunaTapeltuna tappeluksetKuin on suomi suojeltuna;Tule tuttuun tupaanEnnen maattuun majaanUutoiseen uutimeen,Tule tietyllen tilallenLaverillen laitetullen,Työnnän sullen tyttäreniAnnan Vapon vaimoksesi,Annan Sullen ainoaniOman lapsen sullen laitan.
Tuota toivoin toisin ajoin,Tuota toivoin toivottuaAina aijoin aprikoin,Toisin toivoni hävisiLohtutukset loikaistuivatPakeni paraat uneni;Luotan luojani tekoinLuotan vanhan VäinämöisenIhmeteltävän Isäni;Että sullen ikeä suovat,Suovat sullen miehen mielenMiehen miehuuven lupoovatSuovat Suomellen sovinnonValtakunnallen vapaallen.
Polvet pojalla vapisiSyvän sykki Silmät siity,Mullen Vappo vaimokseni?Mullen siskoni siviä?Eukoksi emoni lapsi!Akakseni ainoasi!Ei sitä siiek VäinämöinenEikä sukumme suvaihteAjatukset myöten anna,Lupoa lujat lakimmeLaki kirjat kiinteimmätLain lautaiset niotut.
Vaimo vastaten sanoopiEhättää hyvä emäntä:Empä ole sun SukuusiEnkä oikia emäsi,Vaikka olin vartiasiHuonouvessa holhojasiAlti heikkona apus;Sinä olet otto-poika,Poika saatuna salostaKuletettu kuusikostaMiehen käyessä metälläJousen kansa Joukkavaisen.Löytty löytönä keolta;Entisen emäsi kansaJonka sää oli särkenynnäHajalleen hajottanunnaVatan ukkoisen vasamaUkon ilma irti lyönnyt;Jos oli silmät siskon päällePalanna pahana lassaPovi poikana sytennäKolkuttanunna kovastiSyvän tuolla syyttömänäVireesti viattomana,Lempöisissä leikissänsäLasten lausuissa somissaKätköisillä käyessänsäPiiloisillansa pihallaSyleyksissä syyttömissä;Niin paloi tuli paremminRinnan liekki leimuapiVaimon tuota vastattuaEhätettyä emännän;Silmät auki aukenivatTunto tunnusti totuetLuonto toivoja lupaisi,Ajatukset aivoissansaOnnen taitoa opetti;Kiihty toivossa kipunaOnnen etuja ehättiAutuen alun osotti.
Vappo varjoin vapisiIlo ihanan valaisiKasvon kauniin punaisi,Ilossansa viikon itkiPieni piika riemussansa;Kauvan maahan kahteloopiSilmät siltoa hakivatKolpihtoa kohtaisivatNoutiit nostopalkkiloita.
Viimein sano viisas tyttöVastaisi ihana impiTyyni tyttö taitavasti;Sanat on sanottu ennenEnnen meitä merkittynä;"Vieras veikkoa parempiEmon lasta laupiampi"Jopa totuen tokatin;Jos oli velienä omanaAina armas mielestäniMielen ainoa ajatusAjan ainoa huvitusAjan vietto veikkonaniLempee leikki kumppanina;Niin on kahta kalliimpiVappoo vaimoksi kysyjäEmännäksi ehtiväinenToveriksi toivojaniKumppaniksi kuhtujani.
Tuli vanha VäinämöinenTuli tutisten tupaanÄijä ärjäisi äkistiÄrjäis äänellä kovallaKiljui kiivailla sanoilla,Mitkä teill on tuhmat tuumat?Mitkä nerkat neuvon piennätMitkä arvella asiat?Hävetkätten häinne kansaKansa naimis kauppoinne,Kuin on sota suomen maassaVaino Valtakunnassamme.
Jouvuk kohta JoukkavainenSaata Sallinen sotaanLaita lapsesi meluunOtto poikasi polaan.Ite vanha VäinämöinenJouvuttaapi Joukkavaista,Joukkavainen anto jousenTarkan tapparan tapaisiKeihäs nyökön kelvollisen,Vapukka vasamat ehtiVarsin varmimmat valihtiNopiammat nuolet nouti,Ehti piilit pieni piika,Kokoili kylän koristus;Emäntä eväät laittoVanha Vaterma varusti,Tallista talutti ruunanRassasta ratas hevoisenKujasta kululta kuulunVarsan vahvimman valihtiVarsan varsoja paremmanVarsan vanhan Väinämöisen,Jonk oli vanha VäinämöinenAppi antanna vävyllenAnto ajella kotiinsaAjella apen tyköön,Koska aika myöten antoiKoska jouti JoukkavainenKonsa enätti emäntä;Tämän ruunan ruskoittavanTämän varsan vaskikarvanTämän tähtiin näköisenTämän kuuta kuulavammanVarsan varsoista valitun.Varsan vanhan VäinämöisenAntoi poijallen anoppiAnopiksi aprikoivaEnnestään emän siainen;Toivoi toilla pääsevänsäHällen varsin vanhemmaksi.Vappo vaatteet varusti.Sallinen satulan ehti,Heitti hellät jäähyväiset,Heitti hellät silmän iskut,Heitti hellät huokaukset,Siittä kiiti kiireestiNelisissä neijon luotaTyynimmän tytön tyköä,Kerran kahtoi kankaallaMännessänsä männykössäTaaksensa tantereella.
Vaimo vaivoonsa valittiEmäntä enemmän itkiÄiti huoltansa älisiErotessa ensi kerranKasvokkaasta kauniistaPolvi pojasta somastaTotisesta toivostansaVanhan päivänsävarasta.
Vaan ei Vappo niin valitaEikä äännä tyyni tyttöÄännä äänellä kovalla,Itki Sallista salassaHuutamata huokailiYli öihen yksinänsäIteksensä impi itkiVoivotteli vuooteellaYksin ollessa olillaPehmeillä pehuilla maaten,Veikkoansa veisailiMuihen maatessa murehtiKyvetteli kyynäleitä;Lähätti totiset toivotEttä tervennä tekisiTämän matkan mainittavanTämän kulun kuuluisamman;Totisesti toivottaapiEttä saisi SallisestaKuulla töitä kuuluvia,Toiste toivoosa toruupiLähättääpi toisen toivon,Että rauha rakentuisiEttä katoisi kapinaSota Suomesta häviisi,Ettei suotaisi sotoaTahoittasi tappeluja;Niin se Vapukka valittiNiin se toivoi tyyni tyttöPieni piika piiskutteli.
Kuuli vanha VäinämöinenKuuli kummi voivotuksenLapsen lapsensa suruaKeksi vaivat VaapukkansaValitusta pienen VaaponSanoi jäykillä sanoillaVappoa toven torujenLapsen lasta laimennellen;"Etzäs tunne tuhma lapsiTuota älytöin älyäAjattele asiaksiVakautta valtakunnan;Että soata sovintoArvanlyömätä asiatKuuen kuninkaan kulungitVaivat kuuen valtakunnan,Ei ne ratkia rahallaEikä suoria soatakSummat suuret summaukIlman soata sovinto,Soan aine aina varmaTakaukset tappelullenToista toimittaa toraksiViimen saattapi sauksiVihtoin viikkoiseks vihaksiKapinaksi kauhiaksiVarmaksi vainon ajaksi.
"Vaan kuin on voitot voitettunaTapahtunna tappeluksetVeittynä veriset miekat,Nähty nälkeä kovoaVaisaisuuta ja vajoota,Maahan kaattu kansakunnatToinen toisen voittanunnaIlman voitota itellenVaivat varsin palkaksensa.
"Sitten silmät aukiavatHavaihtovat hallihtiatEttei sopisi sotiaAivan tyhjijä aseitaSota solmia sovinnotSota rauhan suorittaapiValtakunnallen vakuuen,Toisin on rauha toivottavaRakas rauha rannoillemmeRakas rauha rakkaille;Vaan suomma vakavan rauhanLujat lupaukset sovinnon,Sovittu sota keollaTehty miekkamme terälläTehty aseimme avullaJouvutettu jousillammeVasamoilla valmistettu,Rauvan kansa ratkaistunaUrhollisilta ukoilta."
Saatiin sanomat soastaSaatiin sanat SallisestaSangarista SallisestaTaitavasta tappeluissa;Kuuluu kummia tekevänIhva ihmeteltäviä:Kiivas kimpussa KeollaJulmemp juutasta jutuissaPaljon hiittä hirviämpiKalmalaista kauhiampiMelutessa miekka käissä;Herettyä heitti riianVihan viskaisi keollenTorat toiseksi ajaksi.Kaatuneista kahtoi kaikkiVeljet kuin vihollisetkinOuvot omainsa tavallaKahto kaikkein vajootaKaikkein tarpeita tapaisi;Kuin havaihti haavoitetunLöysi lyötyjä KeollaJoit oli rauta raaellunna;Tahi maahan tallattujaAhtauessa ylajettu;Niitä viinoilla virottiNiitä sipautti simoillaVoijellutti voiteillaOtti ommellut VapoltaKaulastansa kaulaliinat,Nenä riepusa repiviHienot liinat liesengisetTilkuiksi tihiät liinatPalaisiks paraat paijatHienot paijat palttinaisetAnnetut anopiltansaValmistettuna VapoltaOsavasti ommeltuna,Niillä tulvan tukkejaapi;Rinnasta ritarin nauhatKauhtanasta KaunistoksetMekosta metalin nauhatKateista kaijat nyörit,Hipastansa kulta hiihnat;Joilla sievästi siteliKiinitti kipiät haavatVeti verta vuotavaiset.
Vappo vaitellen vaeltiKulta kukka kurkistellenHeijas helmi heinikossaKoivukkoon kosken luokseLahelmaan pienen lammin;Lahelmassa lauleloopi,Kuin se tuttuni tulisiYli järven ystäväniYli maihen mainittavaSallinen yli saloin;Tuollen suuta suikkoasinJos oisi suu suven veressä,Tuollen kättä käppejäisinJos oisi Käärme kämmenpäässä,Tuollen kaulaan kavaisinVaik oisi kaula kalman luista.
Mehtä vastoopi VapollenMetän ukko mehtimiessä,"Nyt se tuttusi tuloopiEnnen nähtysi näkyypiSill on suu suven veressäSill on Käärme kämmenpäässäSill on kaula kalman luista."Kuului ruske kuusikossaMäen alla männykössäVappo varpoja hajottiLepän lehtiä levittiKoivun sorppia kohentiTuomen oksia ojentiHaavan haaroja hajottiVeti pois vesoja tieltä;Merkitäksensä meluaKapina katellaksensaNäki sorian sotianSota miehen merkillisenJoukon haltian havahti;Joll oli miekka päällysmiehenJousi joukon juohattajanVäen saattajan sapeliKortikka komanto herran;Joka sutta surmoapiMestoa metän petoa,Veri juoksoopi jokenaPirskaapi veri pisaratHukan tulva huulillensaKasvoillensa kauniillaYmpäri suloista suuta,Parrallen paraimman miehenMiehen miehiä ylimmän;Kantoi kaulassa metalinRiippui risti rinnassansa,Joss oli kuolema kuvattuMaalattuna maanalainenKalman luita kauhioitaRipustettu ristikollenAlle Kalman Kauhistavan.
Käissä kärmeen näköinenSaatu letti Saksan maaltaRuoska Ruotista tavattuPuolan pojilta otettu,Joka käissä käpristisäkJoka kääntyi kättä myötenKäppyrään kärmeesksiSillä surmasi susiaSillä kaatoi karhut maahanMestaisi metän petojaSäästi miekan miestä vastenVasten vertaista vasamatSapelisa sangariillenJok ei tahtonna tapellaEikä tohtinna torailla,Sitä ruoskalla ropaisiKerran keski hartioitaKerran pitkin selkä piitäKolmannen näköä kohtiVahvasti neneä vastenSiitten pani paimeneksiHeitti hevoisten vahiksiMuutti muihen passariksi.
Häll oli kaaret kasvopäissäNaamassa mokommat naarmat,Otassansa oiva merkit.Merkit miekalla hakatutSapelilla saatettunaTehtynä terästetylläKovan kortikan kärelläHeittääpi heponsa irtiKoivukkoon konkorinsaOpottaan oiva ruunanHeinikkoon hyvän heponsaRuohokkoon ruskoittavanIte vastaan Vapollen.
Sanallensa Vappo varmaSulhon kaulaan kavahti,Hällen suuta suikkoapiHällen kättä käppejääpi.Joutuit Joukkavan taloonSaattoi Sallisen tupaanAmmoin tunnettuun tupaanKotvan outettuun kotiinJoukkavainen jouvuttiisaLasten kummii kuhtumaanVaatimaan vanhempiaVaati vanhan VäinämöisenVaati vanhan vaimoinensaVaati apen ja anopinKuhtupi molemmat kummitJotk oli kummit kummallenginPappina nimen panossa,Sallinen salollen saattoiJoukkavaisen jousinensaSeuraisi yli selyksenYli kummun kuusikkoonKulki kuusikon yhessäKoti korvesta sivuite;Kaatoi Karhun kaatoi kaksiParven tettriä telaisiMuita lintuja lisäksiTeki purit koivu puustaRenttuvat reen tapaisetNijo niverä peräisetPani patvesta kokoonKatajaisen kahvan laittoiKapilaiksi suo karangot,Lyhyet lyly näreetJotk oli lujemmat luutaVati pahkoa paremmatVahvemmat vati visoaMalja visoa visummatTuuliis kopria kovemmatLaittoi kahet kannatokset.Karhut kaustoillen asettiPajuillen paraat paistitMetot keskellen keräisiPienemmät pinoon päällen;Jotk oli jäämässä jälellenTaikka tiellen tippumassaNiitä niinellä nijoopiVihta pannoilla paraiten,Taikka konttiisa kokoisiSumppusi sumsan kielen alle;Riippui vielä viilekkeissäJotk oli jälellen jäänytEikä soplihtaan sopinna;Vappo istu ikkunassaLahjuksia laitteloopiVaan ei valmistuk tekonsaSoristauuk sormikkaansaLapaisensa laaullensaLangat hällä hämmentyypiPuikot putoovat käsistäNieklat nieklojan näpistäHyvän hymmin hyppyisistä,Silmät sihtoovat pihallenTapailekset tanhuallenVeräjällen väänteleksetJosta outtaapi omansa;Outti päivän päästä päähänAuringon alasmänössäOutettuu kotiin koitiIlmautupi illan suussaTuli tultua hämäränTaluttapi tammoansaKulettapi kuusikostaKaik oli hiirakka hiessäVesi herneessä heponsaVaahtevana vaalakkansaVesi tippu tiilaristaKannakkeista karpalonaHelminä hevon kylestäKuin kuletti kuusikosta;Korventakoa kotiinKannakkeissa karhu kuormanJoss oli lintuja lisänä.
Kututtuja kulki paljonKulki kuhtumattomiaKulki kuokka vieraita,Varttuus vanhan Väinämöisen,Tapa Joukkavan talossaKoria kututtu vierasKututtuja kuhtumatoinKoriampi heijän koissaToiset askelin ajoivatNuoret nuotreilla jaloillaVanhat keppiinsä varassaSallinen oli saloaKuhtununna kymmen kunnanKuuluisia kumppaniaYllyttännä ystäviäToveriinsa toivonunnaHänen häihensä tulevan.Kulki kututut sotiatToivat toisia kerallaToiset kantoi kanteleitaToiset torvia ilollenSarvet vaskesta valetut.
Oli kaikillen oluttaViljoin viinoja makeitaMettä melki puolikoitaOli paistia paraitaTalkkunaa tavalla maammeTaplikkaita tähteiksiPaljon paistettu varoillen;Ken suvahti sullsinoaKellen piti piiraisiaKellen keitin piiraisiaKuka talkkunaa tapaisiRasva rieskoa rakastiKuka kukkoja suvaihtiKaikellen oli KahtalaisetKalasta kalan leveisetLiehkemmät sian lihasta,Rohkeet tungeksen rokallenKainut kaalillen asettuiRokkoo maahan roiskattinKaattiin kaalia lavallen,Läikkyi maito lämmitöstäVapoilla vait varoillaEmännällä eine maljatJoilla liemiä lisäisiJoilla einettä enentiAhkerasti ammentaapi.Ei ollut jouten JoukkavainenEikä Sallinen SanoitaKehoittaissa kestiänsäYllyttäissä ystäviisäNautiintoon naapuriisa.Ken ei sietännä simojaVielä viinoa suvainnutOsannut olutta juuvaSillen Kaljaa kaaettiinOli vaassoa varoillaMakee marjoista katajan;Oli tehty teppovettäHapan maitoa haettu;Mikä mitäkin suvaihtiKuka kutakin halaji.
Ilohtipi kaikki kansaIlohtivat iltakauen.Lyötiin koppia kovastiLinnaisilla liehuttiinSoitti paimenet somastiSarvillaan saalla laillaViisiin viiteen kymmeneenToiset torvilla torisi.
Paras vieras ParviainenJok oli opissa ollutPomporissa poika miessäTaitoi maaliman tarinatLystit laulut lauleloopiMonin kielin mongertaapiVielä tanssi taitavastiVieri ketränä keollaPyöri pyöränä pihallaTasaisella tanhuallaEissä rappusiin ratassaMäen alla määlihtänä;Neuvoi sitten neitosillenParviainen pantti leikit;Vaan kuin vaati palkintoaLunastusta pannun pantinSuuta suikata tapaisi,Pakenivat ParviaistaPojes pojista mänivätYlös ehtivät emänsäVaraksensa vanhat eukotTutut ämmät turvaksensaEttei tarvita tapojaTapoja tavattomiaOttook outoja opiksiVaarallisia valita.
Ite vanha VäinämöinenLauloi lauluja somiaToivoi onneja totistaSuopi suosio suloistaSaattain Sallista tilallenUntoiseen uutimeenJossa Vappo vaipan allaPeittäin silmiisä periteOutti kauvan OutettuaOutti viikon viipynyttäOutti sulhoa suloistaOutti miestä oivallistaOutti onnesa osuuttaOutti toivosa totuutta.
Nuoret nukkuvat uneenVanhat vaipuvat levollenVaan ei vanhoja nukutaAamuisella aivan kauvanValppaat on vanhat vaimotVirkut viisaat emännät,Kuin on mielessä mitäänTesmällensä tehtävätä;Nostattivat nuoren muorinVapon saivat valveillenKaasottivat kaunokaisenLakin päähän laittelivat.
Kaavailtu Oehlenschlägerin Uniin Mukaan.
J. F. Lagervall
Viipurissa, 1831.
Imprimatur:
J. M. af Tengström.
Kuin kuleksin kuutamellaOsotuksella OtavanNiin en kahtonna katalaÄlmämielinen älynnyt,Huolessani huomannunaEnkä tuhma tuntenunnaKehnopäinen KeksinynnäTokahtinna toljosilmä,Niitä Maita MaailmoitaSitä Sakeeta Saloa,Kuhun Kuu minun kulettiMinne osotti otavaSaattoi vanha SaattajaniKuulu kulku kumpanini.
Yön mänetin mättäälläKuluttelin KuunvalossaTähen loistossa lopetinUmpi lammin laiteillaValo Auringon avittiAamun tulo tunnustellaPäivän terä tiettäviksi,Että olin eksyksissäOlin Sakeessa SalossaYksin yöni viettänynnäMurhannunna mustat tunnit.
Vieri Silmäni SinisetPilven näköiset näkimetKyhkyisen kynän näköisetSiirtyi kiini Silmän kannetPainu kiini paksut luomet,Uuvuin raskaasen uneenKorsauksiin koviin,Kantoit unen kakkiaisetKantoit kaupungin turulle,Kaupungissa kauniissaPesässä peri SomassaKaikki kalut mullen kuuluiKaikki kartanot minullen;Kaikki käviit käskyjäniAsijoitani ajoivat,Minun mieleni perästäTapaisivat tahtoaniToimittavat toivoaniMieli halua hakivat.
Linnani likellä seisoSeisoi keskellä ketoaKaunis kartano kajotti,Katettuna kauniistiKatto vaskesta valettuKuparista kuuratustaKasarilla kaunistettuKulta juormuilla kuvattu;Vielä rauvasta raketutVesi rännyt räystäissä;Ikkunat iloiset nähäLasit kauniit katellaKuumoittivat kuunvalossaPimiässä pitkän matkanLoistiit loittoa SomastiAnkarasti auringossa.
Seinät selvästä kivestäRuskialan ruukin luotaSavotasta Saatettuna,Sisästä tina SilatutMahtavasti maalattunaPaksuimman paperin päälleKummallisia kuviaJoita peitti suuret peilitLasi-liinat liikutteli.
Istuimet punaista puutaTuolit tuovut PietaristaPenkit suuresta PesästäYli Laatokan Laverit.
Laessa lasiset ruunutJoissa kynttelit kytivätValon aineet asuivat,Paistoivat tali palaisetVaksiset valoa antoi,Antoit aivan Suuren leimunValon vankan vaikuttivat,Liekin liehkiän levittiÖljy yöllä maatessaniLamppu Laijalla lavani.
Uunit tehyt aivan uuvet,Savun saattajat raketut,Upo uuvet uunin uksetOvet aivan oivallisetOvet vaskesta valetut,Henki reijät heitettynäLävet pienet lämpymällenVarustettuna varillen.Sillat Sini MaalattunaKummallisesti kuvatut.
Olin aivan onnellinen,Olin riistasta rikassaVarsin varakas elosta,Oli kullat kukkarossaOli taskussa tavaratHousu säkissä hopeat;Riippui ristit rinnasaniPaistoit tähet täyellisetVälkyivät moni väriset;Kauniisti KaulaaniSilkki Nauhoilla siotut;Ansiosta annettunaEnnen tehyistä teoistaLaillisista laitoksista;Ilman liian liukastoksenVarsin valskita valeetaYlenpaltisen pakinanKahen kielen Kantamata;Syytöintä Sysäämätä.
Kuin oli kaunis KauhtananiKuinka Puhtaat pukeni!Oli rikkaan rimennotHousuissa hopia Nyörit,Miekka vyöllä mieltä myötenKaksi Kannusta jalassa,Haukan höyhenet hatussaHipassani kulta hiihnatSilkki nauhoilla SiotutKeltaisiin Keträksiin.
Ystävänäni ylimätSukulaissa Suuret HerratVirka miehet viisaimmat;Morsiammeni monestaKaikkein Kauniimmaks katottuNätimmäksi aina nähtySiviäksi Silmitetty,Aina arvossa piettyAivan hyviltä avuiltaSuhteen Suuroisen Sukunsajoka Soitti SoriastiKauniisti Kanteletta,Noilla Sormilla SomillaNätimmillä näppilöilläKielet taijolla tapaisi.
Ilo impini ihananSoitto Soman PiikaiseniHymmin hyppyisiin hyminäSoittonsa Sana SovitusLaulu lapsen lauhkiammanMinun mieleni ilautti;Syvän toivosta SytööpiRinta riemusta palaapiAivot ailahti ilostaVeri Suonissa sulaapiNääntyypi minun näköniHuonot Silmät huikenevat,Enkä jaksa ensinkänäKanta kaikkii onnejani.
Havain hakoa halaillenSylin Määräten MätästäSuuellen Suloa Maata;Kulta kukkaroo hamuillenKeksin ketun kärmeeltäNahkan Maalla MatajaltaSitä koprat kopristeliSitä näppini näpistiSitä hyppyiset hyväiliTuo oli typöisen tyhjäEikä hohtanna hopiatEnkä kuullut kultaisiaEnkä rautaista rahoaEnkä tinaista tipoa;Etin oman ympäryksenTapaisin omat tauksetKaivoin oman KarmananiEtin eväs konttijaniSumsoani Suinailin;Ei ollut eineen apuaEi millä ruuallen ruetaSärpimeksi Säästettyä;Taskut tyhjät tavaralta,Kaik oli katottu ennenKaikki ennen KaivettunaTurhin tuhlattu eloniHävitetty häiriöllä;Nälkään olin Nääntymässä,Kova Surma kohti seisoiJaloin kaksin kalmalainen,Kova Kuolema näkypi,Etin Moista Morsianta;Etin ystävää ylintäAnkarata auttajaani,Tuo oli Paikalta paennutLoittoisaksi loikastunnaEikä jälkee jättänynnäKunne kulkea perästä?Eikä merkkiä metässäJost oisin osannut tietäMistä armoa anoa?Leipä palaista pakotaMistä saaha Saappaia?Kuka kengät kenkkejäisi?Kuka Paijan PaikattomanRepaleen reijättömän,Joka peittäisi peräniJoka Sorkat SuojeleisiVarjois Vahtani vajavan;Kuka kuhtuisi tupaansa?Kuka korjoisi Kotiinsa?Kuka Saattaisi Saliinsa?Suojeleisi Suojissansa.Karhu kahtoopi metästäVesasta verinen UkkoKuurupi mettän Kuningas.Metän ukko uhkoapi,Heti käyvä hengen päälle;Pahoin ilves irvisteli,Susi Suruni lisäisi,Pienet peot pelkoani,Konnat Korvessa kutoivatKorvissani Korsutteli,Sammakot Savipurossa,Ristikkoon rinnalleniOli matanna Matoja,Tuuli tuonnut toukasia;Onki lieroja letissäKaivelivat kasvojani,Kaksi kaulalla mateliKaksi kaivoi Sieramia,Suurin Suuta Syyhytteli,Ukon Koira korvijaniKarva hurtta huulijani.Povessani mykrä potkiVesi mykrä myrkyllinenVieen hiisi hirvittäväSisiliskoja Sisällä.Itku seurasi iloa,Ilo muutti muotoansaMuuttui mustaksi Mureeksi.
F. L:ll.
Tässä kielen murteessa on monessa Sanassa aa ee ii oo yy ää ja öö luettavat eritäin toisestansa ja ei niin kuin kaksinkertaiset (Diphtongit) esimerkiksi:
Mättä-ällä ei Mättäällä, Kova-an ei Kovaan, Kauni-issa ei kauniissa, ja niin edespäin. Senjälkeen kuin ulospuhe värssysä vaatii, ja johonga Monessa maanpaikassa Värssyntäytöksi lisätään yksi liika h, esimerkiksi:
MättähälläKovahanKaunihiissa.
Harvoin sanotaan Mailma Mutta Maalima.
End of Project Gutenberg's Satu Sallisesta; Uni, by Jacob Fredrik Lagervall