Takkojen muoto alkuperäisessä linnassa on yksinkertainen. Takan seinämuurista ulkoneva puolipyöreä alus on melkein permannon tasalla. Pari kyynärää ylempänä ulkonee seinämuurista takan kalkkikivestä kudottu otsa, joka johti savun seinämuurin sisässä kulkevaan torveen. Takkojen muodosta arvata olivat niissä pystövalkiat tavalliset. Pellirakenuusta ei vielä käytetty. Tuollaisia takkoja on linnassa vielä jälillä viisi, jotka ovat nähtävät Kellotornin toisessa ja kolmannessa sekä Kirkkotornin ensimäisessä, neljännessä ja viidennessä kerroissa. Takkojen alkuperäistä muotoa todistaa Kirkkotornin pohjakerrassa löytyvä takka, jonka otsassa vielä nähdään Sturen ja Tott'in vaakunat kuvattuina.
Noiden takkojen avulla voimme eroittaa muutamia asuntohuoneitakin linnan vanhimmissa osissa. Sellaisen tapaamme esim. Kellotornin kolmannessa kerrassa, johon ahtaat kiertoportaat tornin muurissa meidät johtavat. Oviläpi, joka huoneesen vie, on pistokaariseen muotoon holvattu. Puuttuva ovi on huoneesen päin auennut. Huonetta valaisevat kolme ulospäin ahdistuvaa pistokaarista akkunaläpiä. Ne ovat avaroilla ja mataloilla komeroilla varustetut. Komerojen kummallakin sivulla ovat laudoitetut istuma-penkit ja niiden katot ovat olleet tuohilla ja laudoilla puetut.
Ensimäisestä akkunasta, joka sisääntullessa jää vasemmalle kädellesi, aukenee tuo avara, mutta ihmeen ihana näköala saariselle Pihlajavedelle, jonka luoteispuolella Säämingin korkeat kankaat mustametsäisinä kohoavat. Keskimäisestä akkunasta näet allasi salmen virran, Vääräsaarelta edelleen leviävän Savonlinnan kaupungin, jonka Haapasalmi jo meidän aikoina jakaa ja josta Nälkävuori, 1788 vuoden onnettoman piirityksen muistona kohoaa;[44] muinoisten linnan asukkaiden ja vihollisten luilla täytetyn Myllymäen, jossa haahmot vielä yön synkeydessä miekkailevat toistensa kanssa, ja vihdoin taulun taustalla Säämingin synkeät metsät. Kaupungin asemesta olisit kolmesataa vuotta taa'päin nähnyt metsäisellä Vääräsaarella n.s. linnamalmin, jolla kappeli eli kirkko silloin siaitsi. Kolmannen akkunan penkille kun istut katselemaan, näet Kyrönsalmen, Kalkki- ja Kyrönniemeltä ahdistetun juoksun, johon Kalkkiniemen taustalla edessäsi aukeneva avara Haapavesi työntää pohjoisen Savon vesiä.
Ensimäisen ja toisen akkunan välillä on raukeneva takka nähtävä. Toisen ja kolmannen akkunan välillä taasen on pistokaarinen oviläpi, jonka ovi on huoneesen päin auennut. Se on vienyt tornin muurista ulkonevaan holvattuun aamuhuoneesen. Kolmannen akkunan oikealla puolella on neliskulmainen komero suoralla lautakatteella.
Yksinkertainen lautakatto lepäsi neliskulmaisiksi veistetyillä tukevilla orsihirsillä. Katto liitettiin tuohella muuria vastaan. Samalla tavalla on laattiakin tehty. Mahdollista on että sekä katto että paljaat muurit olivat, sen aikuisen tavan mukaan, erinäisellä katto- ja seinäveralla puetut.
Varsin samannäköinen on asuntohuone Kirkkotornin viidennessä kerrassa. Asutut ovat luultavasti myöskin huoneet viimeksi mainitun tornin ensimäisessä ja neljännessä kerrassa olleet, ehkä akkunat niissä puuttuvat tuota keskiajan linnoissa tavallista istuimilla varustettua komeroa, jossa, rakastetun tarinan mukaan, linnan naiset, sykkivällä sydämellä istuen, silmäilivät väreillänsä koristettua soturia hurjan tappelun vaiheissa. Ymmärrettävää on että vaaran lähestyessä asuntohuoneidenkin akkunoita varustettiin ampumakoneilla.
Varsin tärkeä senaikuisen varustustaidon oppimiseksi on Kellotornin toinen kerta. Siinä näemme tykistöväen tarpeeksi tornin keskellä kasematin tapaisen huoneen, jonka ympäri muurin paksuudessa on tykkilävillä varustettu käytävä. Huoneesen ennen aukeni rautainen ovi. Kynnykseltä astumme kiviportaita kolme neljä askelta alas pohjakerran kalkkikivestä kudotulle holville. Holvin keskellä on neliskulmainen aukko, josta tykistöä ja kelloja on torniin nostettu. Muuta permantoa kuin tuo holvi ei huoneessa enää löydy. Oikealla kädellä ovea on muurissa tuo neliskulmainen komero, jonka tapaamme vanhan linnan muissakin asutuissa huoneissa. Lähellä sitä on hyvästi säilynyt takka ennen kerrottua muotoa. Paitsi näitä tarpeellisuuksia näemme huoneen aliseinuksessa seitsemän leveää pistokaarista komeroa, joista kolme, ensimäinen, neljäs ja seitsemäs, ylemmältä osaltansa puhkaistuna, päästävät tykkikäytävästä hiukan päivän valoa huoneesen. Noista aukoista konttivat vuorotellen tykinampujat käytävässä oleville tykkiläville. Vihdoin näemme huoneessa noita komeroita ylempänä neljä neliskulmaista savureikää, joista huoneesen tunkeuva kruutinsavu pääsi tulvaamaan ulos. Huone mahtaa olla tuo tilikirjoissa n.s.Tykinampujain kamari. Käytävä on lähes kaksi kyynärää leveä ja varustettu seitsemällä tykkilävellä, joista ainoastaan viidessä, jotka painuvat Vääräsaarelle päin, on n.s. tykkivuode eli tappireijällä varustettu poikkipuu, jolla tykki lepäsi. Lävet ovat myöskin komerolla varustetut, tykki-ampujain seisoa.
Käytävä ei kierrä koko tornia. Sen jatkona on samoin muurin paksuudessa vähäinen suoja, jossa ehkä muinoin tykinampujain päällikkö majaili. Venäläiset ovat varustaneet huoneen uudenaikaiseksi valtiolliselle vangille, joka sanotaan siinä majailleen tämän vuosisadan kolmannella kymmenellä. Samaan aikaan oli toinen valtiollinen vanki majaillut alempana tornin pohjakerran kyljellä toisessa suojassa, johon eräs tornin ulkomuurissa Kirkkotornin puolella oleva ovi kivisiä portaita myöden johtaa. Tuo suoja on monella komerolla varustettu ja tarjosi vangille mitä kauniimman näköalan Pihlajavedelle päin.
Paitsi tässä kerrottua tykkikäytävää löytyy toinen samantapainen Kirkkotornin kolmannen kerran tasalla. Se kuitenkin puuttuu tuota myöhemmin n.s. kasemattia.
Merkillisimpiä muinaisjäännöksiä Tott'in aikuisessa linnassa on tuo paavinuskon aikuinen kappeli eli kirkko Kirkkotornin kolmannessa kerrassa.
Kappeli on linnan varsinaisella keskikohdalla. Kappelin eteisestä tai läheisyydestä jakaantuivat käytävät ja kiertoportaat kaikille linnan osille.
Kappelin oviläpi on pyörökaarinen ja, ehkä myöhempinä aikoina, tiilistä holvattu. Se on ollut kahdella ovella varustettu, toinen eteiseen, toinen kappeliin päin aukeneva. Kappeli ei ole aivan ymmyrkäinen, vaan pitkänsoikea; sen pituus on siten 32 1/2 ja leveys 24 jalkaa. Permanto, joka lepää petäjäorsilla, on savella yhdistetyistä kalkkikivi-liuskoista ladottu. Katto, kolmesta kaaresta yhdistetty ristiholvi, on kalkkikivestä ladottu. Holviristi on 18 1/2 jalkaa permannosta. Kalkilla liimatut seinät ovat 1868 vuoden tulipalossa savusta pahaksi mustuneet. Kirkon itäseinässä on oikealla kädellä ovesta tullen pieni komerontapainen kuori, jonka pohja on puolitoista jalkaa ylempänä kappelin permantoa. Kuori on 6 jalkaa leveä, 5 jalkaa syvä ja katettu yksinkertaisella ristiholvilla. Kummallakin sivulla on laudoitettuja muurattuja penkkiä. Sekä sivuilla ylempänä noita penkkiä, että kuorin takamuurissa on leveitä mataloita komeroita kirkon-astioita ja pyhäinkuvia varten. Ylempänä komeron takaseinällä on puoli-viidettä jalkaa leveä ja kuusi jalkaa korkea komero, jossa luultavasti alttarikaappi kuvineen kerran välkkyi keraisten kynttiläin valossa.[45]
Lähellä kuoria ulkonee kappelin seinämuurista kaksi liuskamalevyä, joilla arvattavasti pyhä vesi muinoin sijaitsi. Vihdoin nähdään kappelin seinämuurissa useita komeroita, joissa pyhäin kuvia koreili tai kerakynttilöitä paloi.
Ainoastaan ahtaasta rautaisella luukulla varustetusta akkunasta kappelin koillisessa muurissa päivän säde niukasti pyhää huonetta valaisi. Kappeli siis näkyy olleen kokonaan kynttilöiden valaistava. Mahdollista on kuitenkin että kaksi Kirkkotornin ulkomuurilla nähtävää tukittua neliskulmaista aukkoa ovat aikoinaan olleet kappelin akkunoita, ehkä niistä kappelin sisämuurilla on vaikea havaita jälkiä.
Erästä ahdasta huonetta muurin paksuudessa tornin toisen kerran tasalla voisi ehkä arvata katolisen papin asunnoksi.
Vanhimmista linnan huoneista ansaitsee erinäistä huomiota eräs suuri tupa Kirkkokerran alemmassa kerroksessa. Tupaan, joka on uuden kirkon alla, johtavat Kirkkotornin pohjakerrasta muutaman-askeleiset portaat alas. Huonetta ovat valaisseet kaksi akkunaa esilinnan pihalle päin. Niistä on toinen muodostettu oveksi, kun myöhempi aika teki tuvasta halkoaitan. Tuvan lounaisessa nurkassa nähdään jäännöksiä olleesta takasta. Mahdollista on että tupa oli toinen linnan vanhimmissa tilintekokirjoissa mainituistaHerrastuvista.
Tuvan luoteisesta nurkasta johtaa meidät ovi kivisille portaille, jotka muurien läpitse vievät Asuntokertaan Kirkko- ja Kellotornien välillä. Noista portaista haaraantuu särkyneitä kiertoportaita, jotka vievät Asunto- ja Kirkkokerran ylikerroksiin, vieläpä tukitut portaat esilinnan pihalle päin, myöhemmin rakennetun Adjutanttikerran vanhan-aikuisia kellareita kohden, joissa ehkä muinoin herras-oluet säilytettiin. Sillä paikalla Asuntokerrassa, mistä nuo monet portaat alkoivat, oli ehkä Savonlinnan vanha Lauri Tott'in aikuinen linnatupa, jolla nimellä sotaväen kasarmia muinoin kutsuttiin. Valitettavasti ovat Asuntokerran muinoiset huoneet niin tykkänään hävitetyt, että ainoastaan muurin pinnalla näkee selviä jälkiä kerran muinoisesta muodosta. Merkillisiä viittauksia antaa siinä suhteessa Komendanttimuurin avara pinta.
Tuon muurin pintaan on nähtävästi muinoisen Asuntokerran holvikutouksia liittynyt. Muurissa näemme sen ohella ovia, jotka osaksi tukituista käytävistä muurin paksuudessa ovat vieneet Asuntokerran katoille ja ylikerroksiin. Niukempia viittauksia ei puutu muissakaan Asuntokerran säilyneissä ja likeisissä muureissa. Muinoisen asuntokerran selvittäminen ja ymmärtäminen on mitä hauskimpia tutkimus-aloja linnassa.
Keskiajan linnoissa tavallisesti ei voinut välittömästi päästä pohjakerrasta ylikertoihin. Pääsö ylikertoihin välitettiin tikapuilla, jotka ylikerrasta laskettiin alas tulevan käytettäviksi. Savonlinnassakin alkavat kiertoportaat sekä Kirkko- että Kellotornissa vasta toisesta kerrasta. Niin oli laita Mustassakin tornissa. Ne portaat, jotka Adjutanttikerran kautta vievät käytävään Komendanttimuurissa, eivät ensinkään ole verrattavat alkuperäiseen ylöspääsöön. Jos esilinnan pihalta tarkastamme Komendanttimuuria, niin näemme ylempänä Vesiportin bastionilta tulevaa holvikäytävää jälkiä suuresta tukitusta ovilävestä. Se oli epäilemättä esilinnan pääovi, joka vei Komendanttimuurin vanhaan käytävään. Tuolle ovelle päästiin nähtävästi ainoastaan tikapuilla. Mainittu vanha käytävä, josta muitakin jälkiä on muurissa nähtävänä, oli nykyistä käytävää alempana ja vei sekä vanhan Komendantti- että Asuntokerran ylikerroksiin.
Linnan tilikirjoissa v. 1567 puhutaan rautaovella varustetusta salaportista esilinnassa. Arvattavasti tarkoitetaan tuolla portilla sitä matalaa oviläpeä, joka löytyy Komendanttimuurin eteläpuolisessa jaksossa ja joka esilinnan pihalta vie erääsen venäjän aikana tiilistä holvattuun kellariin. Portti ehkä muinoin vei muurin taakse kätkettyyn vene-satamaan. Mahdollista on muutamista jäljistä Komendanttimuurissa sekä Kirkkokerran vastakohtaisessa muurissa arvata, että linnapiha aikoinaan oli välimuurilla jaettu kahteen osaan, joten salaportti jäi kätköön tuon muurin taakse.
Mutta jo jättäkäämme nuo vanhimman linnan muinaisjäännökset, jotka muutoin voisivat liioin pidättää huomiotamme.
Lähestykäämme Savonlinnaa sen mahtavuuden aikakaudella, kun linnan viisi tornia uljaina vihollista uhkailivat. Tilintekokirjat ja asemapiirrokset antavat meille tästä käynnistä seuraavan kuvan.
Jos me Savonlinnan Vääräsaarelle perustetusta kaupungista, vanhaa n.s.Lmnakatuakäyden, lähestymme linnaa, niin tulemme puusillalle, joka vie meidät vähäiselle Tallisaarelle. Silta, joka vielä 1786 lepäsi uittohirsillä, oli 12 sylen pituinen. Tuossakin sillassa oli ennen vanhaan n.s. vipusilta, jolla ylikulku joka yöksi katkaistiin. Vipusillan vieressä sanotaan olleen mylly. Tallisaaren puolisessa sillanpäässä oli portti, jonka suippukattoa risti koristi. Tältä portilta ulottuivat hevois- ja karjatallit kahdessa rivissä pitkin saaren pohjoista ja länsi-rantaa, joten linnan puolinen, kallioinen ranta jäi avonaiseksi.
Tuosta rannasta alkoi rauta-ankkureilla kallioon kiinnitettylinnansilta, jolle samallainen portti vei kuin jo mainittu portti Tallisaaren sillan päässä. Linnansilta lepäsi uittohirsillä, jotka olivat raudoilla kiinnitetyt toisiinsa. Tyveneemmässä vedessä linnan puolella oli sillan alla kaksi kiviarkkua hirsisalvoksella. 40 sylen pituisen sillan, joka oli varustettu koristuksilla ja käsipuilla, kovat myrskyt tuon tuostakin rikkoivat, esim. v. 1591 ja 1708. Ruotsin aikana ulottui silta nykyisen portin sivutse sille niemekkeelle, jolla Vesiportin bastioni nyt on.
Siinä seisoi sillan kohdalla linnan mahtava portti, joka vei v. 1602 perustettuun uuteen esilinnaan. Portti oli tehty 40:stä laudasta ja tervattu; portin saranoihin meni 2 leiviskää rautaa. Portin yllä irvisteli kuuden naulan kuulainen tykinsuu tulevia vastaan ja sitä ylempänä oli vähäinen tornirakennus, josta vahti tuleville ärjäisi kysymyksensä.
Vahti, jolla portin sisäpuolella oli puusta rakennettu tupa, pystytti joka yöksi seitsemän sylen pituisella köydellä vipusillan, joka oli portin edustalla linnansillan päässä. Toisen, ehkä Paksussa tornissa asuvan vahdin toimitus luultavasti oli Kyrönniemen ja Paksun tornin välisen virran sulkeminen hirsistä yhdistetyllä salvalla; se myöskin oli joka ilta tehtävä.
Ruotsin aikuinen uusi esilinna käsitti pääasiallisesti saman alan, kuin nykyinen Suvorovin rakentama. Pohjoinen osa, josta Kellotornin likeinen muuri vielä on jäännös, näyttää olleen muodoltansa jokseenkin samallainen kuin tähänkin aikaan, mutta sille niemekkeelle, jolla Vesiportin bastioni nyt on, ulkoni suoranurkkainen poikkeus.
Linnan tuonaikuisia sisäpuolisia rakennuksia en uskalla ruveta kuvailemaan. Jääköön se toisen kertojan tehtäväksi. Nähtävää vain on että sekä uudessa esilinnassa ja suurella linnapihalla oli puisiakin rakennuksia, mainiten kasarmeja.
Uudesta esilinnasta vei tuo vielä löytyvä 42 jalan pituinen holvi-käytävä vanhan esilinnan pihalle. Kummallakin puolen käytävää aukeni ovia suojiin, joita arvattavasti käytettiin vankihuoneina.
Matkustavaisen, joka jälkeen 1869 vuoden linnanpalon, jolloin Komendanttimuurin käytävästä Kirkkokertaan vievä, kivipilarilla lepäävä silta paloi, tahtoi päästä linnan ylikertoihin, oli pyrkiminen Kirkkotornin toiseen tai kolmanteen kertaan, joko tikapuilla saman tornin pohjakerrasta, tai Paksun bastionin kautta, 1868 vuoden palon jälkeen tehtyjä keikkuvia ja vaarallisia kattoja myöden.
Ennen vanhaan vei ylikertoihin nähtävästi kaksi tietä. Toinen kulki Komendanttimuurin tukitun käytävän kautta Asuntokerran ylikertoihin, josta puinen altaani näkyy vieneen eräälle nykyisen uuden kirkon ovelle, joka nyt on kirkon, Kirkkotorina likeisin akkuna. Tuolta altaanilta vei mainitun oven tai akkunan vierestä toinen myöhemmin tukittu ovi toiselle tielle eli niille kiertoportaille, jotka Asuutokerran alikerrasta nousivat Kirkkokerran lakalle, Kirkkotornin kolmannen kerran tasalla. Mainitulta lakalta, josta kiviportaat veivät kirkkokerran katolle, aukeni ovi n.s. Kirkkokäytävään, joka holvattuna yhdisti Kirkkotornin ja Pyhän Erkin tornin ja siten myöskin saattoi sille Komendanttimuurilla juoksevalle kallerille, joka vei Kellotornin toiseen kertaan.
Kirkkokäytävästä myöskin aukeni ovi tornikappelin eteiseen, josta toiset portaat veivät kasarmikerroksen katolle, toiset niille ehkä kaltereilla varustetuille katoille, jotka peittivät Kirkkotornin, Kiilatornin ja Paksun tornin välillä juoksevien suojamuurien alat ja joilta ulommissa suojamuureissa olevat tykkilävet olivat alttiina. Noilta katoilta aukeni ovia sekä Kiilatornin neljänteen kertaan että Paksuun torniin.
Linnan muista kulkuneuvoista huomautettakoon vielä se arvattavasti kallerilla varustettu käytävä, joka Asuntokerran ylitse yhdisti tykkikäytävät Kirkkotornin kolmannessa ja Kellotornin toisessa kerrassa. Asuutokerran katolta näkyy myös auenneen ovi Komendanttimuuriin, jonka läpi ahtaat kiviportaat oikaisivat sille kallerille, joka yhdisti Pyhän Erkin tornin ja Kellotornin.
Voisimme vihdoin käydä Kellotornin pohjakertaan sitä aukkoa katselemaan, josta, varsin epäluotettavan tarinan mukaan, alkoi kaupungille vievä maan alainen käytävä, tai sille pitkälle holvatulle käytävälle, joka Upseerikerran alitse vie suurelta linnapihalta Vähäportin bastionin alikertaan, taikka niille kuuden sylen pituisille holvikäytäville, jotka suuren linnapihan tiilisestä kasarmista vievät Kiilatornin alikertoihin, ja mietiskellä eikö jotkut puiset portaat ja altaanit aikoinaan ole mahtaneet viedä noilta käytäviltä eräälle tukitulle ovelle, jonka kummastellen näemme Kirkkotornin ja Kiilatornin välisessä sisemmässä suojamuurissa.
Voisimme Komendanttimuurin eteläpuolelta kummastella akkunoita, joiden sisäpuolella muurin paksuudessa näemme ainoastaan ahtaita koppeloita, joissa ehkä onnettomia vankeja muinoin pidettiin. Hajonneen tuollaisen koppelon näemme saman muurin tekemän polven ääressä. Siitä on, tarinoidaan, löytty ihmisen luut ja kahleet. Noita koppeloita tapaamme myös ulkomuureissa kummallakin puolen Paksua bastionia.
Voisin näyttää sinulle paikkoja linnassa, missä epäilemättä pääsemättömiä huoneita löytyy tai joko laulellen kanssasi, koetella linnan holvien kaikua taikka — ennen kaikkea — panoramassa näyttää sinulle tornien ylimmäisistä kerroistaSavonmaata.
Mutta näillekin hätäisille lehdille on jo kylläksi muistoja paisunut muistokkaasta Savonlinnasta. Jos ne sinua miellyttävät ja Savonlinna on saanut jonkun sijan sydämessäsi, niin ehkä lisäksi haet omia muistoja itsellesi jalon Savonlinnan muureista. Muistoja sieltä ei puutu.
Jo on entisten sotilain hylkäämä Savonlinna saavuttanut Suomen mahtavainkin suosion. Linnan avonaiset suojat seisovat jälleen katettuina ja vaaratta voimme astua sen ahtaita kiertoportaita ja käytäviä.[46]
Kuka tiennee Savonlinnan tulevaisuuden?
Ehkä on Tallisaari Kyrönvirrassa kerran väkirikkaan kaupungin rakkahin huvila, josta pieni höyry joka neljännes kuljettaa kansaa vanhan Savonlinnan portille.
Ehkä tervehtii vierasta vielä linnan portailla linnalainen, joka saattelee häntä linnan monissa mutkissa, vihdoin vieden vieraansa perustettuun Savon historialliseen museoon taikka kirjastoon, jossa kirjat kertovat Suomen ja Savon suloisuutta, kokeneen kansan entisyyttä.
Mutta linnan suojaisille pihoille ehkä kasvattamat tukevat tammet kohoavat korkeiden muurien ylitse ikään kuin todistaen, kuinka Suomen kansan kestäväisyydestä ja rakkaudesta sen tulevaisuus ja voima yhä on kasvava.
Viiteselitykset:
[1]Grönbladin kopiokirjatSuomen Valtioarkistossa.
[2] Venäläisessä kirjassa:Akti Arkheograf. Eksped.T. III. s. 3; M.A. Castrén, Suomi 1843; Skand. Sällsk. Hdl. XXIX;Dosifei, Opisanie Solovetskavo Monastiria, y.m.
[3]Ignatius, Finlands Historia under Karl X:s regering, s. 96.
[4] Vrt.Korsholman linna ja lääni keskiajalla, s. 17-21.
[5]Rein, Finlands Hist.I: 265.
[6]Åbo Tidn.1793, N:o 15.
[7]Gottlundin kokoilematValtioarlustossa vuodelta 1475.
[8]Åbo Tidn.I. c.
[9]Korsholman Linna ja Lääni, siv, 75;Detmar, Lübect Chronik Hmb.1829-30. II: s. 411;Sv. Biogr. Lex.XVII: 275.
[10]Grönbladin kokoilematValtio-arkistossa.
[11]Koskinen, Suomen kansan Historia, s. 73;Waarasen ja Grönbladin kopiotValtioarkistossa.
[12]Arv. Handl. VI: 367, 373-5.
[13]Koskinen, Opiksi ja huviksiI.Wiipurin pamaus; Arv. ffandl. VI: 93.
[14]Grönblad, Medeltidshandl., siv. 95, 109, 111-114;Arvidsson, Handl,IV: 83, 84.
[15]Grönblad, m.p., s. 119, 120, 143, 144, 410, 650.
[16]Grönblad, m.p., s. 523, 526, 569, 587, 710, 747;Arvidsson, Handl.I: 224, II: 148, V: 216;Granlund, Gustaf I:s Regist.1;Geijer, Acta Hist. Chr.II ill., s. 4.
[17]Koskinen, Suomen kansan Historia, s. 110.
[18]Arvidsson, Handl.V: 298, 315,322;J.J. Tengström, Några blad ur Finlands häfder. Suomi 1853, s. 220.
[19]F. Collan, Bidrag till Savolaks och Karelens hist. under Gustaf I:s tid. Suomi 1851, s. 11-13;Europaeus, Kronol. ant. ang. Nyslott och dess län, utdr. hufvuds. ur Arvidssons Bandi.Hist. Seuran arkistossa. Kirkkoh. Enehjelmin muistoonpanoja linnasta omistaa maist. C.J. Gummerus.
[20]Arvidsson, Handl.III: 237.
[21] M.p., s. 343, 349.
[22]Grönblad, Kopior ur Samlingen Livonicai Svenska Riksarkivet, s. 112-4. Suomen Valtioarkistossa.
[23]Grönblad, m.p., s. 18 v., 19, 139;Grönblad, Excerpter rörande Savolaks och Karelen, s. 16 v. Suomen Valtioarkistossa.
[24]Grönblad, Excerpteretc, s. 17 v.
[25]Grönblad, Kopioretc, siv. 29-30, 33, 41, 45-48, 158, 106, 169-171.
[26]Grönblad, m.p., s. 175 v.—176 v.
[27] M.p., s. 188-189.
[28]Grönblad, Excerpteretc, s. 28 v.
[29]Arvidsson, Bandl.IV: 83, 84, V: 216,
[30]Olaus Magnus, Historia de gentibus septentrionalibus. Romae MDLV, 715, 716.
[31] Kertomus perustuu paraasta päästä linnan, Valtioarkistossa säilytettyihin tilintekokirjoihin v:sta 1553 aikain.
[32]Arvidsson, Handl.II: 257.
[33]Grönblad, Kopior ur samlingen Livonica, s. 138 v., 170.
[34]Koskinen, Suonien kansan Hiet., s. 150.
[35] Kaupunki kadotti nuo oikeutensa v. 1680.Tigerstedt, Bref fr. Generalguv. och Landshi Finland I: 103, 141. Vielä v. 1786 oli kaupungissa ainoastaan 70 asukasta.Fr. Langell, Topographische Beschreibung der Wiburgschen Stathalterschaft1786. Käsikirj. Tiedeseuran arkistossa.
[36]Waaranen, UrkunderIII: 59.
[37]Ignatius, Finl. Hist. under Karl X:s Reg., s. 83-7.
[38]Knorring, Gamla Finland, siv. 260,
[39]Tengberg, Sveriges krig med Ryssland åren 1741-43, s. 109.
[40]Rein, Kriget i Finland åren 1788-90.
[41]Grot, Perejesdi po Finlandii. S. Pb. 1847, s. 20; vrt.Miljukow, Otscherki Finlandii, s. 50.
[42]Fr. v. Schmltz, Suvorows Leben und HeerzügeI, 101. Suvorowin suomalaiseen sukuperään nähden mainittakoon että Venäjän etevin kirkonmies Nikon puolestaan oli Mordvalainen.Melnikow, Otscherki Mordvi. Ruskii Wiestnik 1867.
[43] Heinäkuun 14 p. 1848 kävi ruhtinas E. Galitzin Savonlinnassa, Venäläisten vielä siellä ollessa. Hänen julkaisemansa sekä kertomus linnan osista että piirtokuva ovat hyvin epäluotettavia.E. Galitzin La Finlande, Paris 1852.T. I: 180. Toinen matkustavainen, joka on tehnyt muistutuksia linnan tyhjentämisestä muutama vuosi myöhemmin, on näyttelijäjoukon johtajaRooskirjasessa:Gömdt är icke glömdt.
[44] Nälkävuoren nimitys tavataan kuitenkin jo 1600-luvun asemakartoilla.
[45] Luettelo on tallella kappelin kalustosta v. 1499, messuvaatteista, kirjoista y.m.Arvidsson, Handl.IV: 84.
[46] Rakennustoimista linnassa jälkeen 1869 v:den palon vrt. valtioarkistossa: N:o 45/142 B: D: 1869.