[1331] Boren. 1872 N. 118 Vuonniselta, N. 73 Sombärveltä y.m.; Europ, 1845 K N. 30 Suurjärveltä, H N. 89 b Suistamolta. Viimeksimainittu alkaa laulukiistalla, jonka jälkeen Joukamoinen tekee murha-yrityksensä. Tässä näemme siis luonnollisen selityksen niinen muutokseen. Muutenkin myös Vienan puolella on laulukiista liittynyt useihin Samporunon kappaleihin (välistä alkuun, välistä loppuun), vaikkei aina ole ampujan nimeen vaikuttanut.
[1332] Luomisruno, niinkuin se pohjoisissa toisinnoissa ilmaantuu, vastaa painetun Kalevalan koko 6:tta runoa, 1:stä värssyjä 179-244, 255-280 ja 7:stä alkua: vv. 1-8. Käsikirjoituksissa löytymättömät ovat osa jousen kuvausta VI: 29-34, 39-46, emon kysymys, ketä Joukahainen aikoi ampua, ja vastaus, vv. 101-114, samoin loppukeskustelu Joukahaisen ja äidin välillä, vv. 211-34, sotkan arvelu mihin laatisi pesänsä, I: 189-194, veen emosen uinti, vv. 245-62, paitsi pienempiä palasia.
[1333] Selityksissään Kalevalan uuteen painokseen (Litteraturbl. 1849 s. 16) hän sanoo "verrattomasti suurimman osan toisinnoista" olevan Väinämöisen puolella; tästä siis ei voine päättää muuta kuin että hänellä oli edes yksi siitä eriävä toisinto. Ihme on vaan että juuri se tai ne kappaleet niin ylen yleistä runoa, jota monta kymmentä toisintoa on tallella, ovat tietymättömissä. Kenties lienee lupa olettaa, että Lönnrot ei perustanut muutostaan runoon, vaan johonkuhun kuulemaansa suorasanaiseen selitykseen (satunnaiseen erehdysmuotoon).
[1334] Saman ajatukseni löysin myös Ursin'in kirjasta: Den homer. frågan s. 56, ja reunamuistutuksesta Gottlund'in kappaleessa vanhaa Kalevalaa, joka nyt on minun hallussani.
[1335] K. Krohn N. 588 Kiannalta. Siinä Pohjolan emäntä korjaa itkevän Väinämöisen vedestä ja lähettää kotiin. Olisiko tämä vienalaista kehitystä välittävä muoto vai lieneekö siihen vaikuttanut joku idästäpäin kuultu runo? Pohjolan pojaksi sanotaan ampuja myös yhdessä sen puolen toisinnossa (Lönnr. A II 9 N. 12), joka on saatu Kellovaarasta, runo-alueen itäisimmältä rajalta, mutta laulajan isä oli muuttanut sinne Ponkalahdelta, aivan Kiannan rajan läheisyydestä. Toinen on siis epäilemättä toiseen vaikuttanut.
[1336] Suojärveltä, Basilier'in kok. N. 82.
[1337] Esim. Sirel. V N. 195, Suistamolta, Europ. I N. 4 luultavasti Tulemajärveltä.
[1338] Boren. 1872 N. 118 Vuonnisesta, Lönnr. A II 5 N. 8 Lonkasta.
[1339] Boren. 1871 N. 111, 112, Bern. N. 27. Samallaisen muodostuksen Lönnrot myös toi Kellovaarasta (A II 9 N. 12) ja siinä Väinämöinen vastaa samoilla epätoivoisilla sanoilla, joilla joskus Lemminkäinen Ilamantsissa: "Ei ole miestä mennehessä, urosta uponnehessa". Huomattava on viimein, että Rajaryhmän Samporunot usein, samoin kuin monet Lemminkäisen virret, alkavat: Lähteäksensä käkesi lankoihinsa Luotolahan y.m. ja että Väinämöistä, niinkuin usein Lemminkäistä, etsitään: talvella lylyn livulla, kesällä venoin kepein. Tässä Rajaryhmässä esiintyvät lisät ovat kuitenkin luultavammin vasta myöhemmin sekaanpantuja, kun jo runo Lappalaisen ampumisesta oli saanut muotonsa, Mutta ne yhtähyvin todistavat taipuvaisuutta aineksia Lemminkäisen virrestä tähän sekoittamaan.
[1340] Pohjanmaalla Kajaanin kulmalla on myös muutamia tääntapaisia toisintoja, osoittaneeko sitten itäistä vaikutusta, vai lieneekö päinvastoin siinä vienalaisen muodostuksen itu.
[1341] Ganand. Myth. s. 23.
[1342] Europ. G. 631, 646.
[1343] Esim. Ahlqv. B 150 Ilamantsista.
[1344] Lönnr. Q N. 12 Enolta, N. 251 luultavasti Kerimäeltä. Tämä taru on nähtävästi yhteydessä sen käsityksen kanssa että tyynet vireet veden seljillä ovat Väinämöisen veneen jälki. Pohjanmaalla ilmaantuu toinen, luultavasti myöhempi, muodostus, jossa sama akka tahi vaka vanha Väinämöinen itse lakaisee laineita, jolloin rikka tarttuu luutaan, ja kun hän sitä hampain pois tempaa, hammasmato syntyy.
[1345] Esim. Europ. H. N. 65 Suistamolta, Gottl. N. 601 luultavasti Savosta.
[1346] Lönnr. A II 8 N. 16. Yllämainitut värssyt itsekin ilmautuvat Vienan puolella useissa luomisrunoissa, mutta enemmän uudemmissa keräelmissä, niin että ovat vähemmin todistavaiset. Joskus sanotaan myös hevonen Vienan luomisrunoissa olkiseksi, samoin kuin muutamissa toista ainetta olevissa Inkerin runoissa, joista se lieneekin tänne tullut.
[1347] Koko sekin lisäseikka tavataan melkein yksistään Vienan läänissä, Suomen puolella ainoasti muutamissa Suistamon runoissa, mutta tämän seudun laulu on ylimalkaan saanut voimallisen vienalaisen vaikutuksen viime vuosisadalla sinne Himolasta muuttaneen mahtavan runonlaulajan ja tietäjän Hoschkasen kautta, joka oli käynyt Vienassakin opissa.
[1348] Vertaa näitä jälkimmäisiä s. 123, 158.
[1349] Alkuperäisessä tarullisessa muodossansa tavataan tämä runo nyt enään ainoasti Virossa, Inkerissä ja Viipurin läänin eteläisimmissä pitäjissä. Suomessa on yleisempi tuo toisinto, jossa munasta kaloja t. hylkeitä syntyy (joku ainoa myös Virossa ja Inkerissä). Samalla lajilla on siitä toisinnosta, jossa saari syntyy maailman sijasta, Suomesta melkein yksistään saatu myöhempi muodostus, joka siihen Saaren neidon kosinnan liittää. Täten on runon tie aivan selvä. Länsi-Suomessa mahtoi ennen aikaan olla pohjoisen tapainen toisinto, jonka unohduttua sitten virolais-inkeriläinen tunkeutui Savoon ja Pohjanmaalle saakka. Leviämisen näin tietoon saatuamme, voimme siitä tehdä johtopäätöksen toiseen seikkaan nähden. Kaikissa Pohjanmaan ja Savon kappaleissa lintu munii laivaan, samoin myös useimmissa viipurilaisissa, mutta harvoin Inkerissä ja Virossa. Siellä muna tavallisesti lasketaan vuorelle, saarelle, niemelle, mättäälle t. pensaasen. Joskus lisätään vielä että mainittu munimispaikka on meren keskellä. Löytöpaikoista päättäin tämä muodostus on vanhempi ja samassa hyvin yhtäläinen pohjoisen kanssa, missä lintu munii Väinämöisen polvelle, joka on kohounut mättääksi t. saareksi. Laiva on mahdollisesti tullut tähän venäläisistä luomistaruista; mutta melkein enemmän luultava on että tässä piilee kaukainen, hämärä kaiku pohjoisempana tunnetusta Sampo-runosta. Muna näet vierähtää veteen sen kautta, ettäsuuri pohjais-tuuli kallistaa laivaa(joskus pesääkin). Yhdessä virolaisessa toisinnossa (s. 158) munijalintu onPohjan kotkaja häneltä pesästä varastetut munatviedään laivalla. Toisessa virolaisessa laiva laskeepohjoseen, jossaPohjan noitanostaa tuulen jakaataa sen(Kreutzw. Myth. u. Mag. Lied. N. 4). Yhdessä Länsi-Inkerin runossa (Törneroos N. 164)lintu kaataa laivan, yhdessä Sakkulasta saadussa muniva lintutulee Lapista, silmät siiven alla(Ahlqv. A N. 257).
[1352] Finsk Mythol. s. 300.
[1354] Uudessa Kalevalassa on munijalintu kotka. Tämä perustuu pää-asiallisesti vaan yhden Vienan kylän, Uhtuen, laulutapaan.. Sen selitystä katso s. 383.
[1355] Vepsäläiset sanovat pääskysen nimelläJumalan lindiine l. Sarak linduine(Ahlqv. Anteckn. i Nord-Tschud., Finsk. Vetensk. soc. förh. T. VI s. 59, 61). Mutta Sarakka on Lappalaisilla se naishaltija, joka kaikkein elävien syntymisestä pitää huolen. Kenties siis voinee tästä päättää että Vepsäläisilläkin on ollut samanmuotoinen luomistaru kuin Virolaisilla.
[1357] Arvelu 196:lla sivulla uhriksi käytetyistä munista tuskin pitänee paikkansa.
[1358] Veckenstedt, Die Myth., Sägen u. Legenden d. Zamaiten I B s. 216. Tämän kirjan olen vasta myöhemmin saanut käsiini, joten siitä saadut tiedot eivät ole voineet saada sijaansa edellisessä luvussa.
[1359] Lönnr. A II 3, N. 40 Vuonnisen Ontreilta, Boren. 1872 N. 88 samasta kylästä, Lönnr. A II 6 N. 55 Tsenan Kettuselta ynnä joku muu.
[1360] Esim. Europ. G N. 400 luultavasti Korpiselältä, Lönnr. S N. 136, nähtävästi Juvalta; Sirel. V N. 31 Pyhäjärveltä; Ganand. s. 26, luultavasti pohjalaisen tarinan mukaan, sanoo Ilmarisen olleen koko maailman takojan.
[1361] 8. 158. Otavasta on Suomessakin joskus puhe, Sirel. N. 31.
[1362] Sommer 1848 N. 151 Jaakobin pitäjästä Varsinais-Virossa. Tämä tieto, niinkuin vastakin moni samallainen, on otettu niistä runsaista käsikirjoitusvaroista, jotka Suom. Kirj. Seura on Virossa kopioittanut, sen jälkeen kun teokseni edellinen vihko jo oli painettu. Siitä syystä ei niitä ole voitu sovittaa siihen paikkaan, missä ylimalkaan on puhe Kalevalan runoista Virossa. Sama runo, saatu Pihkovan puolelta, on myös saanut sijansa Kalevinpojassa (IX. 479 seur.) ja muistutuksessa siihen lauluun sanoo Kreutzwald että ajaja ja luoja yhdessä katkelmassa on sanottu Ukoksi.
[1363] Kaukaisemmat sukulaisemme Tatarit tosin tietävät Podo-Sünkün kiinnittäneen taivaan valot (s. 220); mutta tämä taru on kovin erillään ja siinä esiintyvä, josko vääntynytkin Buddhan nimi viittaa etelään.
[1365] Veckenstedt I s. 146. Hänestä kerrotaan myös, että hän tappoi veljensä Ugniegavan ja viskasi pään kuuhun, jäsenet tähtiin (vert. Thor'in samallaista tekoa s. 238). Toisen tarun mukaan molemmat veljekset yhdessä takovat ilman pielet ja asettavat niiden päälle, paitsi taivasta, myös manteren, meren sekä syvyyden (Veck. I s. 142).
[1366] Europ. H N. 29 luultavasti Korpiselältä kateen loitsussa, N. 76 Suistamolta manauksessa.
[1368] Se osa, joka koskee maan epätasaisuuksien syntymistä ruumiin liikunnon kautta, on kuitenkin epäilemättä liettualais-slavilaista sukuperää. Vert. slavilaista luomistarua s. 299. Liettualaisissakin on se tarina, että jumala voitti piruin kuninkaan, sitoi sen hevosen selkään ja ajoi tämän juoksuun. Mihin pirun pää kolahti, siihen syntyi vuori, mihin jalka, siihen laakso, mihin kyynel pirahti, siihen järvi (Veckenst. I s. 212). Lainaamisen todistaa myös tämän seikan ilmautuminen meidän runoissamme yksistään Venäjän puolella.
[1369] Esim. Länk. VII N. 4 Soikkulasta, Slöör VII N. 23 Lempaalasta, Ahlqv. B N. 265 Ilamantsista, Beck. Z N. 5 Pohjanmaalta.
[1370] Saxb. N. 382 Vuoleelta, Lencqv. s. 33 Pohjanmaalta y.m.
[1371] Joskus ilmautuu lisäys yksinään, jolloin jatketaan: syänveet syventämäni.
[1372] Esim. Lönnr. A II 9 N. 38 Uhtuesta, 5. 20 Lonkasta, y.m. Castrén arveli, että kolmas luoja mahtoi olla Lemminkäinen ja vertasi tätä jumalakolminaisuutta samallaiseen Skandinavein luomistarussa. Mutta kolmas mies olisi sitten Joukahainen eikä Lemminkäinen, joka käsikirjoituksissa ei ole toisten kumppanina. Vaan ei Joukahainen nimenomaan sano olleensa osallisna luomisessa; hän vaan kysyy: muistatko sitä aikaa, jolloin luotiin. Vertaaminen skandinavilaiseen taruun on siis sangen epävarma, varsinkin koska luojain lukukin niin vaihtelee. Tässä puheena oleva lause löytyy myös yhdessä Ilamantsista saadussa Pellervoisen runossa (Ahlqv. B N. 207).
[1373] Ilman pielet Pohjanmaalla sopivat ihmeesti yhteen liettualaisen tarun kanssa, mutta välisiteen puute ei salli panna siihen suurempaa painoa.
[1374] Kallas C N. 36.
[1375] Kreutzwald P N. 9.
[1376] Vv. 1-8. Väinämöisen nousu saareen ei kuulu tähän, vaan näkyy olevan otettu yhdestä Samporunon toisinnosta (vert. Lönnr. E N. 606), johon on sekautunut Lemminkäisen pako. Väinämöisellä on vaan jossakussa turmeltuneessa toisinnossa tekemistä maailman kylvön kanssa. Rivit 41-2 näkyvät olevan otetut viimeisestä Ritvalan Helkavirrestä. Tammen kasvatus on tässä yhteydessä hyvin harvinainen.
[1377] Vv. 59-224. Muutamat pienet sisään pistetyt kappaleet (äidin rukoileminen, luultavasti jostain muusta loitsusta, keskustelu Väinämöisen ja pikkumiehen välillä) eivät löydy minulle tietyissä tammen synnyissä.
[1378] Vv. 225-378. Ensimmäiset kuusi värssyä ovat kuitenkin eräästä Inkerin balladista, jossa luonto lakastuu neidon viettelyksen kautta, mutta sitten jälleen virkistyy, kun pappi on käynyt siunaamassa (esim. Europ. I N. 112 Toksovalta). Seuraavat kuusi ovat osaksi toukoluvusta (esim. Europ. K. N. 225 Uhtuesta). Vv. 241-50 oikeastaan kuuluvat ensimmäiseen osaan. Samoin vv. 287-94. Tiasen neuvo ei löydy minulle tietyissä toisinnoissa. Kirveen teettäminen ja kasken hakkuun kuvaus on otettu Kullervon runosta. Keskustelu kokon kanssa ja tämän linnun valkean-iskeminen ei löydy tähän kuuluvissa runoissa, mutta jälkimmäinen kuitenkin yksinäisenä erehdysmuotona eräässä tammen synnyssä (Genetz. N. 59 Luvajärveltä). Vv. 295-330 ovat kylväjän lukua ja seuraava kohta Lönnrot'in sovittama sen mukaan. Viimein v. 369 loppuun on lyyrillisestä laulusta.
[1379] Välin jätetään koivu kokkoa (Europ. H N. 92 Suistamolta), välin käkeä (Europ. I N. 27 Suistamolta) varten. Lönnrot on taitavasti molemmat yhdistänyt. Joskus kaskeen kylvetään liinaa ja siitä kudotulla nuotalla pyydetään tulikalaa (Europ. I N. 27). Tässä on siis tulen synty lisään sekaunut.
[1380] Europ. I N. 27.
[1381] Painettu Valvojaan 1884 N 1, vert. s. 141.
[1382] Sievästi on siinä oikea kylvön aika osoitettu sillä, että Ahti silloin jo on saanut osan vesistä suliksi.
[1383] Esim. Lönnr. Q N. 124 Enolta, Gottl. N. 659 Kortteisilta (luultavasti Kesälahdelta).
[1385] Joskus nähdään toisiakin nimiä, mutta ne ovat nähtävästi erehdyksiä. Esim. Impi t. Syöjätär (joiden hiuksista t. kyyneleistä toisellaisissa loitsuissa syntyy puita t. eläviä).
[1386] Ahlqv. B N. 190 ja Europ. H N. 138 Ilamantsista.
[1387] Puun sanat löytyvät myös erikseen.
[1388] S. 159. Myöhemmin nähtävästi on tämä toimitus tullut siirretyksi yli muiden rakkaaksi tulleesen Kalevinpoikaan.
[1389] Onnen yhdistämisen viljan kanssa tapaamme muutoinkin runoissa, joka todistaa että tämä nyt pieneen alueesen rajoittunut taru ennen oli laajalta tunnettu. Vert. Oras onnen kasvattama (Gottl. N. 783 puun synnyssä Vermlannista), onnen touko (Ahlqv. B N. 245 Ilamantsista tiasen synnyssä), Onnen ohra (voiteen luvussa Arvidss. C XIV N. 1 luultavasti Savosta), ja juhlakulussa Länkelä IV N. 24 Soikkulasta.
[1390] Yhdessä toisinnossa onkin sanottu, että: "ihe ilmoinen jumala kylvi maan" (Polén N. 29 luultavasti Kiteeltä); toisessa "llman Ukko" iski tulta ja poltti kaskensa (Europ. H. N. 92 Suistamolta).
[1391] Epäilemättä on kreikan-uskoisten Inkeriläisten vielä käytetty rukouslaulu, jossa Elias isäntää, pyhää Pedriä armollista pyydetään viljalle suojelijoiksi, samasta juuresta lähtenyt myöhempi muodostus. Eihän apostoli Pietari tietääkseni missään muualla ilmaannu senkaltaisessa toimessa eikä ole hänen elämässään mitään, joka olisi antanut aihetta hänet siihen virkaan asettaa. Elias on ylimalkaan astunut Ukon sijaan, siitä syystä kun tulisissa vaunuissa ajoi taivaasen. Vesikaari sanotaan Eliaksen vempeleeksi. Juuri tämä Pedrin asettaminen hänen rinnalleen tekee synnyn Pikkeristä sitä luultavammaksi.
[1392] Europ. H N. 138 Ilamantsista t. Suojärveltä.
[1393] Vienan läänistä on vaan saatu kaksi vallan sekavaa, Aunuksesta kolme hiukan parempaa, Suomen rajain läheisyydestä.
[1394] Neljä Savosta, yhtä monta Pohjanmaalta, loput Pohjois-Karjalasta. Inkeristä on maisteri Porkka saanut erittäin tärkeän toisinnon; valitettavasti sain siitä myöhään tietoa, niin että sen vaan voin liittää kirjan loppuun.
[1395] Kenties se ei edes tarkoita Käkisalmen lääniä, josta hänellä tuskin voi olla tietoja.
[1396] Gottl. N. 578 b, Saksa U N. 7 Suomussalmelta.
[1397] Taaro tosin löytyy Lönnrot'in sanakirjassa, mutta merkitsee vahinkoa tai on härän nimi. Runojen taaro on nähtävästi väännös tarosta.
[1398] S. 195. Kuitenkin mahtaa sekin olla lainattu Germaneilta. Vert. s. 294. Mutta tämä laina epäilemättä on ikivanha, koska se on Suomalaisilla ja Mordvalaisilla yhteinen.
[1400] S. 304 seur.
[1401] Ziem = maa, berti = sirottaa. Juhlassa juotu olut sanottiin Ziembrinnis alus (onkos hän siis kenties sukua Saksalaisten Gambrinus'elle, oluen haltijalle? Kurkku- ja hammas-äänet vaihtelevat usein slavilais-liettualaisten ja germanilaisten sanain välillä).
[1402] Esim. Gottl. N. 578 b Pohjois-Savosta, Europ. G N. 664 Ilamantsista.
[1403] Polén V N. 29 luultavasti Suistamolta.
[1404] Ahlqv. B N. 46 Ilamantsista; Boren. 1871 N. 27 Himolasta.
[1405] Lönnr. Q N. 7 Kiteeltä.
[1406] Jos mordvalainen Tschim-Pas on sukua Sampsan kanssa, niin on kenties nimen yhtäläisyys voinut välittää slavilaisen tarun lainaamista.
[1407] Tähän lienee kai myös luettava Ilamantsin kilpakosinnassa nähtäväkyynilmautuminen sepän kynnykselle. Tuo paha käänne venäläisessä tarussa samoin vainoo pakenijaa pajalle asti.
[1409] Sirel. V N. 159 Suistamolta, Puhakka U N. 9 Kontiolahdelta.
[1410] Gottl. N. 582 Karttulasta. Viimeinen sana on väärin kirjaanpantu: "puutteesta". Alkuvärssyt tavataan useammissakin paikoissa, esim. Polén N. 1 Kiteeltä, Ahlqv. B N. 46 Ilamantsista.
[1411] Niihin myös luettiin nykyisissä Itämeren maakunnissa asuvat Aestit.
[1412] Simrock D. Mythol. s. 318-22.
[1413] Lönnr. Q 124 Ilamantsista, Gottl. N. 578 b. Tästä on ollut seuraus, että joskus sisarensa turmellut Kalevan poika on astunut Pellervoisen sijaan maailman kylväjänä (Gottl. N. 678, Europ. H N. 190 Ilamantsista y.m.)
[1414] Alku on harvemmin suuremmassa määrässä eriävä. Joskus näet tammi syntyy itseänsä sukivan Luonnottaren karisseesta hiuksesta tai hänen sukansa piistä (esim. Saksa U N. 2 Suomussalmelta, Lönnr. A II 6 N. 91 Arhipalta), tahi kyyn kyynelistä (esim. Europ. H. N. 128, Ahlqv. B N. 193 Ilamantsista), taikka myrskyssä kahden, kolmen meren t. joen yhteenhyrskymisestä (esim. Europ. H N. 54 Korpiselältä, N. 94 Suistamolta) y.m.
[1415] Yksi Suistamolta löydetty runo on nähtävästi myös Vienasta tullut. Tämän toisinnon muodon näyttää Kantelettaren III N. 20.
[1416] Pilvivene-runon alkusynnyn tutkiminen ei kuulu tähän paikkaan.
[1417] Esim. Lönnr. A II 5 N. 47 Vuonnisesta, Boren. 1872 N. 182 Suurjärveltä, Europ. K N. 9 Repolasta.
[1418] Esim. Ahlqv. B N. 95 Ilamantsista, Ahlqv. B N. 170 Ilamantsista, U Saksa N. 2 Suomussalmelta.
[1419] Europ. G N. 440 Suistainolta, I N. 1 Tulemajärveltä. Lönnr. A II 2 N. 25 Lentiirasta Kajaanin puolella vielä enemmän välittää, koska juuri Hiisi on takojana.
[1420] Esim. Europ. G. N. 631 Ilamantsista, Polén V N. 81 Suistamolta t. Impilahdelta.
[1421] Esim. Lönnr, Q N. 282 Ilamantsista, Gottlund N. 659 Kesälahdelta, Lönnr. AII 6 N. 91 Arhipalta, 9 N. 27 Uhtuesta, Kanteletar III s. 295. Viimeinmainitussa on kuitenkin tammi muuttunut tuomeksi. Ainoasti yhdessä kappaleessa on se tammenrunon ainoana loppujatkeena, muuten aina toisten yhteydessä. — Erehdysmuotoja nähtävästi ovat ne harvinaiset toisinnot, joissa tammen lastuista syntyy mato t. etana (Europ. G N. 39 Repolasta, H N. 54, luultavasti Korpiselältä, Lönnr. A II 8 N. 11 Kajaanin puolelta). Samoin ne, joiden lopussa tavallisen lyyrillisen laulun mukaan, kasvaa tammeen omena, omenalle käki, jonka suusta kultaa kumpuaa (Esim. Europ. H N. 86 Suistamolta, Ahlqv. B N. 259 Korpiselältä).
[1422] Suvi tuskin lienee tuttu missään Itä-Suomalaisissa.
[1423] S. 124. Pari kappaletta on pohjoisemmallekin levinnyt (Gottl. N. 169 Juvalta, Lönnr. K, N. 487 Jaakkimalta).
[1424] Niitä on suuri joukko painamattomissa kokoelmissa (esim. Kreutzv. A N. 55 Järvamaalta ja 256 Tartomnaalta). Joskus tammesta muun muassa tehdään Jumalan istuin. Hyvin usein tammi syntyy pidoissa maahan viskatusta olut-tilkasta (niinkuin myös Inkerissä) tai olutkannun pirstoista.
[1425] Neuss N. 10 Varsinais-Virosta.
[1426] Länk. VII N. 1 Soikkulasta.
[1427] S. 202. Tatarein luomistarussa (s. 219) ilmautuva jättiläispuu on aivan selvästi mukaeltu paratiisin hyvän ja pahan tiedon puusta, ja Mongolien Sambu-baraka (s. 228) Buddhan uskon kanssa tullut Indiasta. Jälkimmäinenkään ei voi välisiteitten puutteen ja pikkuseikkain erilaisuuden tähden olla yhteydessä meidän tammemme kanssa.
[1429] Erittäin tärkeät ovat tammen terveyttä suojeleva voima sekä sen yhteys viljan alun kanssa. Onko tuo uudempi muoto, missä kaikellaisia kaluja veistetään, lainaa meille vai meiltä, on vaikea päättää.
[1430] Europ. H N. 54 luultavasti Korpiselältä, H N. 128 ja Ahlqv. B N. 193 Ilamantsista y.m.
[1431] Esim. Peet N. 404 Viljannin seudulta, Murd N. 76 Talkhofista.
[1432] Niin erittäin niissä kappaleissa, missä joki sen juuritse virtaa, y.m.m.
[1434] Lönnrot S. N. 211 Kesälahdelta. Tuuli sitten taittaa latvan, jolloin syntyy 3 neittä, ja ne lypsävät rautamaidon.
[1435] Esim. Europ. I N. 23 Suistamolta, G N. 622 Ilamantsista.
[1436] Heinän niittäminen, jolla meidän tammenrunomme enimmiten alkavat, löytyy myös Virossa, mutta toisessa yhteydessä. Se on näet liitetty runoon, jossa ilmautuu 4 neitosta: yksi nitoo langan päitä, toinen sitoo silkkiä, kolmas kutoo kultavyötä, neljäs itkee nuorta miestä, mutta häntä lohdutetaan sillä, että sulhon pää jo näkyy läpi metsän. Sama runo löytyy Suomeksikin, mutta ilman mainittua alkua. Molemmille on likeistä sukua saksalainen yleinen laulu (vert. s. 293-4 ja Mannhardt s. 524-32 y.m.s.) Siinä kolmas neito avaa taivaan ja laskee auringon ulos; meillä tuo nuori mies t. veli, jonka pää jo kohoaa metsän yli j.n.e., tietysti myös on jälleen ulostuleva aurinko; siinäkin siis on samallainen perustus kuin tammenrunossa. Virossa alkaa usein tammenruno meren lakaisemisella, jolloin pyyhkeistä löytyy tammen alku ja viedään maalle kasvamaan. Samaa meren lakaisemista olen jo ennen Suomenkin runoissa huomauttanut (s. 387), jolloin sen kautta meri tulee tyyneksi.
[1437] D. Herabkunft d. Feuers s. 96.
[1438] S. 291. Siinä on vaan Thor'in pitenemisen vertaus muka samallaiseen tapaukseen tammenrunossa perätön, sillä ei yksikään tietty kansanruno tiedä siitä. Hakkaaja kuvataan vaan välistä suureksi, välistä pieneksi. Lönnrot on nähtävästi molemmat yhteensovittanut.
[1439] Varsinkin tulen syntyyn.
[1440] Painetussa Kalevalassa on koko mies vaskinen, niin että voisi arvella hänen edustavan vanhempaa aikakautta nykyisen rauta-ajan polvikunnan vastakohtana. Mutta tämmöisenä hän ilmautuu ainoasti yhdessä polvenhaavan toisinnossa (A II 3. 37 Kiannalta) ja se muodostus on nähtävästi satunnainen. Vähän useammin nähdään rautamies, rauta suuna y.m. mutta se on otettu balladista "meren kosijat".
[1441] Inkerin tammenrunoihin on, kumma kyllä, tarullisen ukon sijaan tullut ainoa veikko, niinkuin muutamiin muihinkin epillisiin lauluihin. Suomessa on häränrunossa samallainen tappaja kuin tammenrunoissa.
[1442] Tämä yhteys on ylen harvinainen: Lönnr. A II 9 N, 41 Uhtuesta, Boren. 1871 N. 71 ja 1872 N. 90 molemmat Vuonnisesta. Molemmissa jälkimmäisissä vaan mies merestä kysyy tammelta, tuleeko hänestä venettä Väinämöiselle, mutta todella siitä tehdään kuitenkin noidan nuolet, niinkuin pistoksen synnyssä. Tää on siis välitysmuoto. Ensinmainitussa tulee sitten samanlainen veneretken kuvaus kuin kanteleen synnyssä. Tähän ovat myös luettavat ne harvat toisinnot (Castrén A I 1204 N. 9 Latvajärven Arhipalta, ja tulen synty Gottl. N. 655 Kortteisilta Kesälahdella), joissa Sampsa Pellervoinen, muutamien runojen mukaan ison tammen kasvattaja, veistää veneen Luojalle t. airot Väinämöiselle.
[1443] Europ. K. N. 99 Hietajärveltä, Boren, painett. toisint. N. 40 Venehjärveltä ynnä pari muuta.
[1444] Ahlqv. B N. 280, 295 Ilamantsista, Boren. 1871 N. 19 Himolasta.
[1445] Europ. G. N. 127.
[1446] Epäiltävä siinä kuitenkin jo on se seikka, että Väinämöinen on takojana, eikä varsinainen seppä Ilmarinen.
[1447] Nämät seikat ovat:Ilmarisen epäilys Sammon saamisen mahdollisuudestar. 39: 7-22. Ei löydy semmoisenaan missään tallella olevassa toisinnossa. Yhdessä toisinnossa Ilmarinen itse kehoittaa retkeen (Boren, painett. toisint. N. 40). Joskus (Lönnr. A II 3. 40), Ilmarinen, kotiintulonsa jälkeen kertoessaan Sammosta, lisää:Vaanon Sampo salvattuna j.n.e. Luultavasti olivat Lönnrot'in käyttämät sanat, joiden todellisuutta vanhan painoksen toisinnot todistavat, otetut samallaisesta kohdasta. —Ilmarisen vastahakoisuus merimatkaan ja Väinämöisen vastaus siihenr. 39: 33-56, nähtävästi otetut minulle kuitenkin tuntemattomista lyyrillisistä lauluista. —Väinämöisen miekan takominenr. 39: 57-114. Löytyy erikseen katkelmassa, jossa Väinämöinen valmistaikse Pohjolan sotaan (nähtävästi auringon vapauttamista varten, josta runosta useat sananparret muistuttavat) Lönnr. Q 2, S. 150 Kiteeltä. Ne sanat, jotka sen Samporetkeen sovittavat, ovat epäilemättä Lönnrot'in lisäämät. —Ilmarisen varous-sanatr. 39: 115-26, tavallinen loitsu. —Keskustelu Sammon jakamisestar. 42: 41-58, tähän paikkaan sovitetut sen mukaan mitä kansa edempänä laulaa taistelun kuvauksessa ja lyyrillisestä laulusta lisätyt. —Neuvottelupaikasta, mihin Sampo olisi vietävä, tuulen sanat ja Lemminkäisen ensimmäinen kehoitus laulamiseenr. 42: 177-250. Edellinen kenties sommiteltu yhden tulensynnyn paikan mukaan, keskimmäinen loitsua, kolmas kokoonpantu lyyrillisistä kappaleista. Samoin myös vv. 271-4. —Utusanat, Iki-Turson nosto ja tuulen nostor. 42: 338-460, ensin- ja viimeinmainitut loitsuja, edellisestä kuitenkin mainittava, että Pohjolan emäntä, parissa Ilamantsin Samporunossa laittaa utua Väinämöistä vastaan, vaikkei tämän luvun lukemisella, ja Vuonnisen Ontrein runossa Väinämöinen taistelun jälkeen itse luopi utua ennenkuin toivottaa itselleen kyntöä ja kylvöä. Iki-Turson juttu, niinkuin ennen mainittu, kuuluu oikeastaan Jesuksen purjehdukseen (kats. s. 340). Sampsa Pellervoisen kautta, joka Luojalle venepuun hakkaa, samoin kuin usein Väinämöiselle, on kuitenkin jo kansakin tähän yhdistämiseen antanut aiheen. Toisessa sanaan runon katkelmassa on Pietarin kauhu kuvattu, jonka Lönnrot tässä on Ilmariseen sovittanut. —Myrskyn kuvaus, kanteleen hukkuminen, Ilmarisen valitus ja myrskyn sanatr. 42: 461-550. Ensimmäinen suurimmaksi osaksi raudan synnystä, toinen nähtävästi Lönnrot'in sommittelema, siksi että sitten seuraava toinen kanteleen synnyn toisinto saataisiin käytetyksi (ei löydy siitä mitään vanhan Kalevalan toisintomuistutuksissa); kolmas lyyrillistä laulua, neljäs loitsua. —Pilven longan näkeminenpakomatkalla r. 43: 47-54 minulle tietymättömästä lähteestä. —Ilmarisen hätäsanatr. 43: 187-206 tavallista loitsua. —Pohjolan emännän uhkaus nostaa karhu ja kätkeä aurinko sekä Väinämöisen vastaus siihenr. 43: 310-58, 363-8. Jälkimmäinen osaksi kerskausloitsusta, osaksi samoin kuin koko edellinen Lönnrot'in kokoonpanema, siksi että karhun peijaiset ja auringon etso saataisiin Sampojaksoon kiinnitetyiksi. — ViimeinSammon muruin kylväminen ynnä loppurukousr. 43: 385-434; edellinen nähtävästi Lönnrot'in kokoonpanema (Arhipalla vaan sanottu, että tuuli ajeli muruja merellä), jälkimmäinen loitsua.
[1448] Lähinnä painettua on Lonkan Martiskan laulama (Lönnr. A II 5 N. 21). Rajaryhmässä on melkein aina kanteleen synty toisessa muodossa, josta vasta enemmän.
[1449] Esim. Vuonnisen Ontrein runossa. Huomattava on että Martiska juuri Vuonnisessa oli oppinut laulamaan ja että saman kylän laulutapa myös on vaikuttanut Rajaryhmään. Neuloilla nukuttaminen, joka germanilaiseen käsitykseen perustuu, tavataan vaan Arhipan runossa. Enimmiten ei ole keinosta mitään puhetta. Itse nukuttamisen kuvauksessa kansa usein käyttää Luojan Surma-legendasta otettuja lisiä: Väin. nukuttaa nuivan (alkuaan noidan) joukon, pakanan kansan, miehet nuoret miekoillensa, vanhat keihäsvarsillensa (esim. Ahlqv. N. 295 Ilamantsin Sissoselta, Boren, painett. toisint. N. 9 Vuonnisesta, Arhippa).
[1450] R: 39: 331-46. Tähän on kuitenkin Lönnrot kaikellaista lisännyt. Ahdin asunnon kuvaus vv. 331-6 lauletaan erinäisessä katkelmassa, joka näkyy olevan jäännös jostain jo unohtuneesta runosta. — Purren luuleminen pilveksi luultavasti on otettu kilpakosinnasta. — Kysymys mihin mennään ja vastaus siihen (vv. 381-6) löytyy pienessä katkelmassa, joka ei juuri muuta sisällä (Lönnr. S N. 134 jostain Itä-Suomen pitäjästä) ja kenties kuuluu tulen syntyyn. — Väinämöisen viimeiset sanat (vv. 421-6) tavataan parissa loitsussa.
[1451] Akonlahden ryhmässä Joukahainen joskus käsitetään vaimoksi, Väinämöisen saamaksi nuorikoksi.
[1452] Pikkuisen aihetta on hän kuitenkin siihen saanut yhden katkelman kautta, joka tavataan Ganander'in Mythologiassa s. 49 ja jossa Lemminkäinen sanotaan Väinämöisen soutajaksi. Tämä asia, jos siihen saa luottaa, tapahtuu kuitenkin Ganander'in mukaan kanteleensynty- eikä Sammonryöstö-retkellä.
[1453] V. 1836 N. 95-6. Sen vuoksi Kallio tunnetussa laulussaan "Oma maa" puhuu maasta, missä Sampo ja kantele soi. Itse arvelu on aivan joutava, koska ei mikään Sammon kuvauksessa anna sille perustusta.
[1454] Mehiläinen 1839 Tammik. num., Litteraturbl. 1858 s. 496.
[1455] Litteraturbl. 1858 s. 498. Sivistyksestähän voi kuvallisesti sanoa, että sitä kynnetään ja kylvetään ja että se ravintoa antaa. Sammon aineksetkin sen vahvistavat: joutsenen sulka vastaa metsästystä, siian suomus (muutamassa toisinnossa) kalastusta, villan kylki karjanhoitoa, ohran jyvä maanviljelystä ja värttinän muru teollisuutta. Tätä vastaan muistutettiin kohta hyvällä syyllä, että kansanrunous ei koskaan luo tuommoisia allegorioja. Paitsi sitä puhutaan näistä aineksista ainoasti Sammon takomisen kuvauksissa, jotka vasta Vienan puolella ovat lisään tulleet. Muutamien ainesten alku ei olekaan vaikea löytää, kun vaan ensin huomaa, mitä me vasta saamme nähdä, että tämä Sampo-runon osa on muodostus kosintarunoista. Yhdessä näistä viimeinmainituista Väinämöistä vaaditaan veistämään venettävärttinän murusta; Kojosen pojan runossa kosija, sen jälkeen kun neidon viimein on saanut monella vaikealla ansiotyöllä, rupeaa vuorostaan kiusaamaan nuorikkoaan mahdottomilla vaatimuksilla. Hän tahtoo olutta keitettäväksiyhdestä ohran jyvästä, nuttua kudottavaksiyhden villan kytkyestä(juuri niillä sanoilla esim. yhdessä vienalaisessa kappaleessa, Lönnr. A II 6 N. 121 Latvajärveltä). Ohran jyvä ei näy kuitenkaan olevan tässäkään laulussa alkuperäinen, vaan tullut oluen synnyistä, joissa juhlajuoma usein keitetään kolmesta ohran jyvästä, aivan kuin Vuonnisen Samporunoissa. Muitten ainesten syntyä en tiedä näin selittää, mutta kenties ne ovat tehdyt ex analogia, osoitteeksi kuinka vähäisistä (2:sta karitsan luusta, joutsenen sulasta) tai mahdottomista kappaleista (maholehmän maidosta) se piti kokoonpanna. Semmoisia tapaa kosintorunoissa usein kosijalle eteenpantuin ansiotöitten joukossa.
[1456] Hoefers Zeitschr. I s. 38 seur.; Mythologiassaan s. 1229 hän siihen lisää vertaamisen mongolilaiseen maailmanpuuhun.
[1457] Castrén Tillfäll. upps. s. 94-5, Mythol. s. 274-5.
[1458] Resor o. forskn. II s. 398-9, Finsk Mythol. s. 272. Hän luopui kuitenkin siitä, koska olisi ollut mahdoton sulkea temppeli vaskivuoreen ja laivalla viedä pois.
[1459] Finsk Mythol. s. 272.
[1460] Bullet. de l. classe hist.-fil. d. l'acad. d. scienc. d. S:t Petersb. 1851 s. 71, Bullet. d. l'acad. 1861 s. 497. Hän silloin ensiksi toi tähän vivahtavat venäläiset sadut esiin (vert. s. 503).
[1461] Kirjall. Kuukauslehti 1868 s. 7. Hänkin perustaa arvelunsa, niinkuin Lönnrot, noihin myöhemmin keksittyihin takomisen aineksiin, vieläpä käyttää ne kovin omavaltaisella tavalla. Rummun pärmä oli muka maholehmän nahasta (runossa maidosta on puhe), pärmän kuvat mahtoivat olla tehdyt joutsenen kynällä j.n.e.
[1462] Kirjoituksissaan: Zur Sampomythe, Bullet. d. l. classe hist. fil. de l'acad. 1851, Ueb. d. Mythengehalt d. finn. Mährch., sama 1855, d. estn. Sage v. Kalevipoeg, Bull. d. l'acad. 1860, Ueb. d. Wort Sampo, sama 1861.
[1463] Indernes förest. om verldsskap. 1863, D. Myth. v. Sampo, Acta Soc. scient. fenn. T. X. Siinä on myös täydellinen ja lavea historia edellisistä selityskokeista. Sivumennen sopii mainita pari aivan perätöntä saksalaista arvelua. Mannhardt (German. Myth. s. 400) luulee Sammon pilveksi, Schwartz (D. Urspr. d. Mythologie s. 117) ja samoin J. Caesar (d. finn. Volksepos Kalevala) taivaan kaareksi.
[1464] Latvajärven ja Akonlahden ryhmissä, mutta ei niissäkään aina, sillä usein ei runo ollenkaan selitä mitä Sampo oli (esim. Lönnr. A II 6 N 70 Arhipalta, Gen. 1872 N 11 Vuokkiniemeltä ja N 60 Vongarvelta, Bor. 1872 N 145 Kiimasjärveltä; niin myös Lönnr. A H 3 N 65 Vuonnisesta).
[1465] Europ. K N 77 luultavasti Akonlahdelta.
[1466] Boren. 1872 N 163 Kellovaarasta, 181 Tsolmosta, Gen. 1872 N 71 Liedmasta.
[1467] Bor. painett. tois. N 39 Hietajärveltä Kiannalla.
[1468] Vuonnisen ryhmässä, esim. Lönnr. A II 3 N 40 Ontrei Maliselta, 5. 21-2 Lonkasta, Bor. 1872 N 88 Vuonnisesta, Fellm. v. 3 N 42 Venehjärveltä, y.m. Välistä on vielä lisätty: "tänne kuut, tänne päivät, tänne tähet taivosilta!" tai: "meillä kuu on, meillä päivä, meillä tähet taivahilla," tai: "tänne ilman lintusetkin." Luultavasti nämät kuitenkin ovat satunnaisia lisäyksiä, koska ei niistä Suomen puolella eikä tavallisesti Vienassakaan tiedetä mitään.
[1469] Lönnrot'in mukaan (Litteraturbl. 1858 s. 496).
[1471] Lönnr. A II 5. 21.
[1472] Ihme kyllä on yhdessä Vienankin runossa (Gen. 1872 N 34 Jyskyjärveltä) samallainen erehdys: Pohjolasta lähtiessään Väinämöinen panee Sammon lentoon ja itse istuu päälle.
[1473] Europ. G. N 646 b. Ahlqvist'in tuomassa kappaleessa samaa laulua (B N 157) kehoitetaan Väinämöistä laulamaan, hyvän "saiman" (s.o. laivan) saatuansa. Kenties onkin tämä yhtäläisyys nimissä ollut aiheena tähän erehdykseen. Sama käsitys näkyy myös ennen olleen rajakkain olevassa Himolan pitäjässä. Eräässä Europaeus'en kirjeessä (Saima 1846 N 23) on kerrottu että yksi senpuolinen laulaja vakuutti Sammon olleenlaivan, ja toisesta, joka ei taipunut laulamaan, sai Eur. muualta tietää, että hän osasi laulun siitä "kuinka Väinämöinen menee Pohjanmeren takaariistaahakemaan." Myös Vuonnisen Ontrei (jonka laulutavassa muutenkin ilmautuu yhtä toista yhtäläisyyttä Ilamantsin runoin kanssa) lauloi kilpakosinta-runossaan (Lönnr. A II 3 N 45) Pohjolaa lähestyvästä Väinämöisestä: tuopi Sammolla rahoa, Aluksella aartehia. Vert. vielä painettuin toisintoin N 34 Latvajärveltä vv. 149-55. Yhdessä Kontokin runossa (Vienan läänissä, Lönnr. R N 661) Pohjolan emäntä herätessään myös "kapsahtaa karjoihinsa." Uusimmissa keräelmissä ilmautuu sekä Ilamantsin että Himolan Samporunoissa luultavasti Vienan Rajaryhmän vaikutusta, kun näet lopussa sanotaan riistan kadonneen mereen ja tämän siitä tulleen rikkaaksi (Bor. 1878 tuoma Ilamantsista, 1871 N 19 Himolasta).
[1474] Europ. II N 165 ja I N 7. Akonlahden ryhmässä tyttö viedään yhdessä Sammon kanssa; siitä tämä sekaannus näissä runoissa, joissa muutenkin näkyy Akonlahden vaikutusta. — Sivumennen sopii vielä mainita, että eräässä Suojärveltä saadussa saarvan luvussa "Sampa" on käsitetty linnaksi t. tarhaksi: tule tämän linnan liipuvalle, tämän Samman saapuvalle (Europ. G N 549). Muutamassa ilamantsilaisessa Päivölän runossa ilmautuu "Tammas" Pohjolan emäntänä.
[1475] S. 243-4. Saduksi muuttuneena se on Suomessa ollut muutenkin tuttu (vert. Genetz'in kielennäytteitä Suojärveltä, Suomi VIII s. 262). Juttu taulaluodosta, johon Pohjolan laiva rikkuu, on nähtävästi tullut sekaan saduista, joissa tään tapaiset pelastuskeinot ovat hyvin tavalliset.
[1476] Ganand. Mythol. s. 108.
[1477] Cajan v. IV N 181 Arhipalta (vaillinaisesti), Boren. 1877, painett. toisint. N 34, 1872 N 21.
[1478] N 578 b.
[1479] Boren. 1872 N 113 Vuonnisesta.
[1480] Painett. toisint. N 34.
[1482] Samoin lauletaan vielä Länsi-Inkerissä Ukonjuhlassa, vilja-onnen saamiseksi, erästä Porkan tuomaa runoa Sampsa Pellervoisesta.
[1483] Vanh. Kalevala II s. 315.
[1485] Vähemmin varmat ovat vaan suomenpuolista äännöstapaa osoittavat muodotaura(Lönnr. A II 3 N 40 Vuonnisesta v. 309, Bor. 1872 N 79 v. 96 Venehjärveltä) jataula(hyvin monessa kappaleessa, mutta toisissa myöstakla), sillä ne voivat olla Suomessa käyneitten laukkukauppiaitten yritys saada laulunsa suomalaiselle laulattajalle helpommaksi ymmärtää.
[1487] Edellinen ainoasti Lönnr. A II 6. 55 Tsenan Kettuselta, jälkimmäinen Lönnr. A II 3. N 40 Ontrei Maliselta, 5. 21 Lonkasta. Vermlannin kappale on liian vaillinainen, että siitä voisi antaa vakuutta. — Epäilemättä myöhempiä, vienalaisia lisäyksiä ovat: kaivaminen 9 sylen syvään, jo mainittu nukuttaminen auringon avulla (molemmat Luojan surmavirrestä, vert. sekä Pohjanmaan ja Suomen Karjalan että Inkerin toisintoja tätä runoa), sekä salpaaminen 9 lukon, 10:n takasalvan taa (Hannus Saarelaisen surmaballadista, jossa neito istuu samoin lukittuna. Hannus sitten, niinkuin Väinämöinenkin joskus, liuvuttaa lukot sian lihalla, luikahuttaa voilla taikka kastaa kaljalla saranat, ukset oluella), — turhat yritykset saada Sampo nostetuksi näkyvät myös vasta Vienassa tulevan lisään. Siinä tapauksessa ne tuskin voinevat olla muistoa Hammarsheimt'istä (vert. s. 268), vaan mahtavat olla lainatut eräästä venäläisestä laulusta maailman kyntäjästä, missä useat uroot turhaan yrittävät hänen auraansa kohottaa (esim. Hilferding p. 159, 438 y.m. m.).
[1489] Satuna löytyy sama taru, joka on Päivänpojan retken aineena, joskus Suomessa, Esim. Nylander I N 16 Hauholta.
[1490] Monesti myös Turjan t. Lapin mereen t. Rutjan koskeen kovaan, jotka ovat yhtä selviä maantieteellisiä nimiä.
[1491] Eiköhän tässä piillee jokirikkaan Pohjanmaan ajatus.
[1492] Välittävänä siteenä lienee ollut, että Pohjolan emäntä joskussynnyttääpakkasen. Louhiatar muuten ei löydy aivan usein, kuitenkin jo Ganander'in Mythologiassa, siis viime vuosisadalla. Vielä harvinaisempi on lyhennetty muoto Louhi, joka epillisissä runoissa ilmautuu ainoasti yhden kerran, silloinkaan ei Samporunossa, vaan Lemminkäisen virressä (Lönnr. A II 5. 40 Vuonnisesta). Lönnrot itse on alkuna sen tiheään käyttämiseen painetussa Kalevalassa.
[1493] Välitysmuotona lienevät myös olleet ne runot, joissa Loveatar t. Louhiatar synnyttää koiran t. suden. Aivan monissa metsä- ja karja-luvuissa ei hän vieläkään ilmau.
[1494] Esim. Ahlqv. B N 201 peur. luvussa Ilamantsista, Europ. H 193 metsäluvussa luultavasti samasta paikasta y.m. Joskus nähdään väännös: raskuta rahaista kättä, Kättä kirjo kiimoittele (pro: kantta), esim. Lönnr. S N 166 Kesälahdelta.
[1495] Esim. Lönnr. A II 6 N 70 Arhipalta, Europ. K N 30 Suurjärveltä Aunuksessa (vaill.), G 646 Ilamantsista Sissoselta, Gottl. De proverb. fenn. s. 10 Taalain maalta (Pohjolan portit näkyvi, Tuvan uunit kuumoittaa).
[1496] Eksymiseksi voi sen arvata siitä, kun ne näissä tavataan harvemmin ja joskus samalta laulajalta saaduissa kappaleissa, joka myös Samporetken lauloi: esim. Europ. G 647 Huohvanaiselta, Aspel. A II N 4 Sotkamosta; Lönnr. S 258 Iisalmesta; Europ. v. 3 I s. 10 Ilamantsista, Sirel. N 197 Suistamolta (samassa on pikku muisto Samporetkestä); Becker A II 650 N 1 Pohjanmaalta, Gottlund N 592 c luultavasti Kangasniemeltä Savossa.
[1497] Lencqv. s. 34 tietymättömästä paikasta, Becker v. Z N 4 Pohjanmaalta, Reinh. v. XI N 234 Sakkulasta (nähtävästi Pohjanmaalta sinne tullut).
[1498] Ahlqv. B N 290, 163 Ilamantsista.
[1499] Tulen synnyissä: Lönnr. A II 8 N 24 Kajaanin puolelta, Polén N 12; Portin Pohjolan takaa Gottl. N 750 Norjan Savolaisilta.
[1500] Boren. 1871 N 33 Himolasta.
[1501] Lönnr. Q N 231 Ilamantsista.
[1502] Sinne taudit käsketään, Gottl. N 656 Kesälahdelta, Lönnr. 8 N 22 ja 3 N 57 Kajaanin puolelta tulen synnyssä ja kosken luvussa (edellisessä Pahat linnat liimottavi, Ukset Hiiden ummottavi); ähkyn luvussa Europ. H N 170 Ilamantsista ilmautuu Pohjan ponneton veräjä, Saranaton ilman salmi (sam. Ahlqv. B N 321 manauksessa, joka on Kullervon tuomioon liittynyt). Jälkimmäinen lisäys on kuitenkin nähtävästi vaan vaihdos yleisestä värssystä Sarajaisten salmen suulla, jossa ensimmäinen sana joskus myös on muuttuneena: Sarantolan (vert. edempänä Päivölän retken tutkimusta).
[1503] Esim. Saxb. N 1087 Kertulta, Europ. v. 3 N 66 ja 82 Markkovasta, N 367 Venjoelta, 45 Järvisaaresta; välistä: Alkoi Tuonela näkyä, t. linna liklottaa, kun kosija menee (esim. Europ. v. 3 N 186 luultavasti Inkerolta, 361 Venjoelta).
[1504] Länkelä P III N 1 c Soikkulasta, Porkka useissa toisinnoissa. Sen mukaan yhdessä Tulemajärven kilpakosinnassakin lauletaan: Hiiden huonehet näkyvi, Tuvan ukset tummottavat.
[1505] Lönnr. Q N 332 Ilamantsista.
[1506] Lönnr. A II 6 N 77. Oikeastaan ei sekään sisällä painettuun runoon vastaavaa muuta kuin r. 45 vv. 185, 187-90. Voiteen teko on toiseen tapaan. Painetussa Kalevalassa ovat vv. 23-176 pää-asiallisesti tautien synty nimisestä yleisestä loitsusta, 211-312 alku löylyn, sitten kipu-sanoja, 321-54 voiteen lukua. Vv. 195-6 ovat nelisäkeisestä katkelmasta (Lönnr. E N 561 luultavasti Vuokkiniemeltä), joka taitaa olla Tuonelassa käynnin alkua. Kaiken muun on nähtävästi Lönnrot itse lisännyt.
[1507] Lönnr. A II 7 N 13 jostain paikasta Vienan läänissä manauksessa, Berner N 45 Suopas-salmelta Vienan varsinaisen runopiirin ulkopuolelta veren sulussa, Laitinen N 25 Kerimäeltä suolan sanoissa.
[1508] Europ. H N 95. Saantipaikka tosin ei ole mainittu, mutta Basilier'in kokoelman N 83 Suojärven Ägläjärveltä (Iro-neidon laulu) on ainoa muu, missä samalla tavalla aurinko ja kuu tulevat kuultelemaan. Loppu on tästä uudemmasta kirjaanpanosta pois karissut.
[1509] Sampo-retkeä kokonaisuudessaan ei Salmin kihlakunnassa osata laulaa; siitä tunnetaan ainoasti muutamia muiden runoin sekaan pistettyjä säkeitä. Samalla seudulla, erittäin Suistamolla tuntuvasta Vienan vaikutuksesta ja sen syystä on jo ennen ollut puhe.
[1510] Sen jälkeen, mitä ylempänä on näytetty, ei tietysti ole tarvis enään ottaa lukuun 47:n runon alkua, vv. 1-36. Kaikki muu tässä runossa, niinkuin myös koko 48:s on tulen syntyä, joka ei ole Sampojakson kanssa missään yhteydessä ja kuuluu vanhempaan tarulliseen runokerrokseen.
[1511] Kirjeessä lehtori Keckman'ille Maalisk. 14 p:ltä 1834, joka sisältää ehdoituksen vanhan Kalevalan painoksen esipuheesen (kääreessä, joka on merkitty A I "concept t. en runosamling" ja tallelletaan yhdessä Suom. Kirj. Seuran muiden runokokoelmain kanssa) on tästä näin kuuluva Lönnrot'in selitys: "Vähimmin täydellisenä olen saanut laulannon, jossa lauletaan Väinämöisen ja Ilmarisen hankkeista saada uutta kuuta, päivää ja tähtiä taivaalle sijoitetuksi entisten Pohjolan akalta kätkettyin (P. akan kätkemäin) sijaan.Paikoin on siihen pitänyt täytteeksi omiakin sanoja panna, ei kuitenkaan sillä tavalla, että olisi itse asian perustuksesta poikettu, joka sekä tarinoimalla että laulamalla kansalta toimitettiin." Näistä "omista sanoista" näkyvät pää-asiallisimmat olevan vale-kuun ja auringon takominen (vv. 27-74) ja Pohjolan emännän asettaminen taivaan valojen ryöstäjäksi. Toisista runoista ovat lisätyt: vv. 1-10, 19-26 tulen synnystä; 11-13 eräästä Arhipalta saadusta didaktisesta runosta; 75-106 ovat tavalliset arvan sanat, tähän sovitettuna; 127-48 osaksi Päivölän virrestä, osaksi luultavasti Lönnrot'in omia; 159-66 osaksi jostakusta Kullervon paon toisinnosta (esim. Europ. K N 314 Jyskyjärveltä); 237-72 maidon luvusta (ilmautuvat kuitenkin Vienan puolella joskus myös Sampo-runon seassa, esim. Europ. K N 85 Akonlahdelta); 301-16 Tsenan Kettusen Sampo-runosta (Lönnr. A II 6 N 55, Topel. vanh. run. II s. 16); 317-34 tuntemattomasta lähteestä. 335-54 Luojan surmavirrestä, tähän sovitettuna; 379-402 luultavasti Lönnrot'in lisäys; 403-22 erinäinen rukous auringon puoleen (Topel. vanh. run. II s. 27 Pohjanmaalta).
[1512] Katso s. 147.
[1513] "Kyy" lentää pajan ovelle sitä sanomaa tuomaan; se on nähtävästi Ilamantsin kilpakosinnasta lisään eksynyt seikka.
[1514] Esim. Polén N 63, luultavasti Impilahdelta t. Suistamolta, Ahlm. I. 29 Juvalta, Saxb. N 1010 Keltulta ja Groundstr. N 114 Tönttölästä, kaikki manausluvussa; Europ. H N 68 Korpiselältä naittomiehen luvussa; Gottl. N 448 Juvalta hammasmadon luvussa; Ahlqv. B N 7 Liperistä t. Ilamantsista lemmen nostossa.
[1515] Esim. Polén N 52 Laatokan puolelta löylyn sanoissa.
[1516] Epäilemättä väärin kuultu pärinän sijasta, joksi päivän kehä myös sanotaan.
[1517] Ganand. s. 45-6.
[1518] Gottl. N 744.
[1519] Arvidss. C II N 22 Vinger'istä Räisäseltä.
[1521] Esim. Groundstr. N 9 Konnun kylistä, Saxb. N 737 Vuoleelta, Ahlqv. A N 163 Pyhäjärveltä.
[1522] Länk. P III N 1 a, 1 b Narusista, 1 c Soikkulasta.
[1523] Merikin luultavasti kuuluu samaan käsityspiiriin; ainakin vetiset sadepilvet indo-eurooppalaisissa taruissa usein kuvataan meriksi.
[1524] Kuhn, Die Herabkunft d. Feuers. Mordvalaisillakin on tähän vivahtava taru, hyväin haltijain synnystä (s. 194). Hyvin selvästi ilmautuu tämä käsitys eräässä suomalaisessa tulen synnyssä (Becker N 27) jossa näemme seuraavat värssyt: "Tuli läikkyi taivahasta, Ilma kääntyi kehrän päällä, Otuksia suettaessa, Eläintä luotaessa." Huomaa tässä kehrän kääntyminen, joka muistuttaa indo-eurooppalaisesta tulen kirnuamisesta, ja runon lopussa lauletaan meilläkin nimen-omaan, että Väinämöinen tulta kirnusi.
[1525] Esim. Lönnr. A II 5 N 49 Vuonnisesta. Luultavasti sama laulaja on ne värssyt myös sovittanut koiran lukuun, arvellen mikä mahtanee estää metsästäjän apulaisen vainua (N 38). Ulkopuolella tätä yhtä kylää ei ne tietääkseni ilmaunnu ja ovat siis vähän epäiltävät, mutta tuntuvat kuitenkin kovin tarullisilta satunnaisiksi.
[1527] S. 248. Vertaa myös Liettualaisten tähän kuuluvaa tarua (s. 328), jossa nähtävästi ennen on ollut Thor sankarina.
[1529] Kuhn, D. Herabk. d. Feuers.
[1530] Arvids. C V N 17 luultavasti Lohtajalta, Sircl. N 152 Suistamolta, Härkönen N 1 Kajaanin puolelta, Becker'in lis. Ganander'iin s. 60 luultavasti Pohjanmaalta.
[1531]Kirnuon skandinavilainenkirna, mäntää vastaa liettualainenmenturis, mutta luultavasti, niinkuin kivenpuun nimi näyttää, oli sekin sana Skandinaveille ollut tuttu.
[1532] Lönnr. A II 6 N 55 Tsenan Kettuselta.
[1533] Indernas föreställn. om verldsskap. s. 29.
[1534] Aurinkoa ei käsikirjoituksessa koskaan sanota kirjokanneksi, ja 47:ssä runossa, johon Donner viittaa, on myös ainoasti taivas sillä nimellä mainittu.
[1535] Melkein aina tulen synnyissä — tuli putoo niiden läpi tai säilytetään niiden "päällä." Joskus on se siitä myös eksynyt raudan ja kalastajan lukuihin.
[1536] Vihko Z, käsikirjoitus viime vuosisadalta Pohjois-Savosta N 2 (tulen synnyn seassa), Ganand. s. 40; molemmat siis jo vanhoja kirjaanpanoja.
[1537] Ilamantsin Sampo-runoissa tosin tavataan joskus se nimi Pohjolan porttia kuvaavan värssyjakson jatkeena: "Kannet kirjo kumottavat", vaan ei koskaan Sammon mainesanana.
[1538] Sitä löytyy parikymmentä kappaletta, esim. Vienan läänistä Topel. vanh. run. I s. 27 Tsenasta; Suomesta Europ. G N 632 Ilamantsista, Lönnr. S N 258 Iisalmesta.
[1539] Enemmän kuin tusina kappaletta, esim. Vienan läänistä Lönnr. A II 6 N 76 Arhipalta; Suomesta Topel. käsikirj. N 46 Kemistä viime vuosisadalta, Becker Tur. Viikkosan. 1820 N 11 Pohjanmaalta, Europ. G N 642 Ilamantsin parhaalta laulajalta Mekrijärven Sissoselta.
[1540] Veneenteko on siihen kuitenkin aina liitetty. Siitäkin erillään se tavataan ainoasti yhdessä Länsi-Inkerin auringon-etso-runossa (Groundstr. N 9 b Hevaajoelta). Jumalan ainoa poika tulee Väinölään ja saa akalta kuulla Väinön jo olevan haudassa, kuuset kulmaluilla. Hän herättää kuitenkin Väinämöisen ja saa tietää missä aurinko on piilossa. Taivaan vankeus Väinölässä tekee kuitenkin tämän runon epäiltäväksi; luultavasti on se, mikä Vipusta koskee, pohjoisesta tänne eksynyttä kaikua.
[1541] Europ. G N 103 Ilamantsista. Tähän myös kuuluvat Salmin kihlakunnasta ja Aunuksesta saadut sekavat runot ja tarinat, joissa Väinämöisen kosinnan joukkoon on pantu hämäriä, Vienan rajakylistä saatuja muistoja Vipusesta, Sampo-retkestä ynnä muusta. Näistä löytyy erityistutkimus Valvojassa 1883 ss. 466-70, johon viittaan halullisia tutkijoita. Tässä näiden erehdysmuotojen selvittäminen, joita ei painettuun Kalevalaan ole otettu, olisi tarpeeton.
[1542] Se vastaa koko 17:ttä runoa ja 18:n värssyjä 101-44. Se on tässä liitetty yhteen Tuonelassa käynnin kanssa, joka sovitus perustuukin kansan laulutapaan parissa Venäjän Karjalan kylässä, mutta on ylen harvinainen (Topel. vanh. run. III s. 20 Akonlahdelta, Boren. 1872 N 188 Repolasta). Tuonelassa käynnin oikea paikka tulee vasta selitettäväksi. Muuten ovat vielä painetusta Vipusen runosta poisluettavat: Vipusen manaus r. 17: 157-504, joka on erinäinen loitsu; Pellervoisen venepuun etsintä r. 16: 1-100, jota ei koskaan tapaa tässä yhteydessä; yhdistys-sanat, jotka Tuonelassa ja Vipusessa käynnit yhteen liittävät r. 17: 1-8, nähtävästi Lönnrot'in omia; Vipusen luetteleminen mitä kaikkea hän aikanaan on syönyt r. 17: 108-12, suurimmaksi osaksi Kojosen pojan runosta; Vipusen laulun voiman kuvaus r. 17: 533-72, kokoonpantu sieltä täältä poimituista palasista. — Paitsi sitä on huomattava, että muutamat kohdat, vaikka kansa ne tässä yhteydessä laulaa, ovat ylen harvinaiset ja siis satunnaiset. Semmoisia on veneen rakentaminen Vipusen vatsassa, jolla Väinämöinen sitten soutaa suolia myöten. Itsestäänkin jo näyttää oudolta, että Väinämöinen, joka juuri veneenteossa tarpeellisten sanain haulla on siihen pulaan tullut, nyt ilman mitään muuta apua saa purren valmiiksi. Tämä paikka löytyykin vaan parissa epäiltävässä kappaleessa, joissa Vipusessa ja Tuonelassa käynnit ovat sekoitetut, niin että Tuonen neito Väinämöisen nielee (Lönnr. A II 9 N 39 Uhtuesta, Cajan N 27 ja 44 luultavasti samasta paikasta). Myös nuot Vipusesta ihmis-syöjän tekevät säkeet; "jo olen syönyt 100 miestä, tuhonnut 1000 urosta" löytyvät vaan kolmessa runokappaleessa (Topel. vanh. run. I s. 27 Tsenasta, Sjögren Q N 43 Vuokkiniemeltä ja A II 5 N 24 Lonkasta), mutta käytetään usein Vienan läänissä Päivölän virressä niistä karhuista ja susista, jotka pitoihin menevälle Lemminkäiselle surmaa uhkaavat. Ne ovat siis nähtävästi Vipusen runoon ainoasti eksyneet.
[1543] Vienankin alueella puuttuu joskus nieleminen. Suomessa on se havaittu kahdessa runokappaleessa, mutta toinen on Kiannan Hietajärveltä, jossa Vienan puolelta muuttaneita kreikan-uskolaisia asuu (Europ. K N 99), toinen ihan rajalla olevasta lutherilaisesta talosta ja siis myös varmaan idästä tullut (K. Krohn N 589). Tähän tulee lisäksi kaksi epäluulon-alaista. Toinen on Ilamantsista, rajan läheisyydestä (Europ. G N 103); siinä Väinämöisen jalka horjahtaa herätetyn Vipusen suuhun, joka tahtoi polven poikki purra. Tämän jälkeen valitettavasti seuraa loma, niinkuin monesti Europaeus'en käsikirjoituksissa, niin ettei voi saada varmaa tietoa lopusta. Luulisi vaan, että, koska Vipunen ainoasti "tahtoi" purra, se arvattavasti ei onnistunut. Mahdollista kuitenkin on, että tässä olisi vienalaista vaikutusta, jota myös Vipusen nimiAntervoviittaa. Toinen on Topelius'en käsikirjoituksissa N 46 samassa paperissa tiettävästi Kemistä saatuin runoin kanssa. Tässäkin Väinön jalka "vaapahtaa" Vipusen suuhun. Jatkoa ei voi nähdä, koska lehden loppu on poisrevitty, mutta seuraavalla sivulla olevasta Luojan surmasta on jo niin suuri osa tuossa poisrevityssä palassa, että nähdään edellisen runon ei olleen tarpeeksi pitkän, voidakseen myös sisältää nielemisen ja vatsassa takomisen. Poisrevitystä palasesta vielä jääneet muutamain värssyin alkupuustavit eivät myös semmoiseen jatkoon sovellu.
[1544] Semmoisissa kuin Borenius'en y.m. 1870-luvulta.
[1545] Lönnr. A II 5 N 24 Lonkasta.
[1546] Boren. 1871 N 101, Lönnr. A II 6 N 76.
[1547] Boren. 1871 N 69, Lönnr. A II 3 N 62. Jyrin poika Iivana (Bor. 1872 N 84) oli jo saanut siitä kolmannenkin muodon "Ankervoisen", samoin kuin myös oli vääntänyt värssyn "Vatsassa Vipusen vanhan" mielettömäksi: Vatsassa Vipusten varsan.
[1548] Tästä taas, nähtävästi alkusoinnun vaikutuksesta ("kadonnut" sanan vuoksi), on tullut Vipusen nimi Kantervo, joka vaan löytyykin kolmessa kappaleessa, kahdesta likekkäin olevasta Vienan läänin kylästä.
[1549] Antero-muoto tavataan 19:ssä kappaleessa, Antervo 13:ssa, Ankervo ja sen johdannaiset ainoasti 10:ssä. Että Vipusella on sekä ristimä- että sukunimi, ei ole mitään outoa; niinhän myös Kojosen poika aina mainitaan ristimänimillä: Iivana, Ignaatta t. Iivari. Sivumennen olkoon mainittu, että Vipusen sijasta kahdessa runokappaleessa onAnterus Vironen. Tämä tulee siitä, että loitsijaa, joka osaa pukeutua kaikellaisiin haamuihin, (sillä aikaa kuin hänen oma ruumiinsa arvattavasti makaa ikäänkuin kuolleena "lovessa") saa Lappalaisilta nimenViroladsch, SuomalaisiltaVirolainen(Castréns Resor o. Forskn. I s. 29).
[1550] Ainoa poikkeus on tuo ilamantsilainen (Europ. G N 103), jossa myös mahdollisesti löytyy toinen Vienalaista vaikutusta osoittava seikka: vatsaan nieleminen.
[1551] Nielemisen myöhemmyys tekee myös tietysti tyhjäksi Vipusen runon vertaamisen Vogulien ja Tatarien sentapaisiin tarinoihin (S. 213, 223); jälkimmäinen vertaus on vielä mahdottomampi, koska Ilmarisen joutuminen kalan vatsaan on aivan yksinäinen erehdysmuoto, vert. Valvojaa.
[1552] Luulisi siinä olevan likeisenkin yhteyden, koska Vipunen painetussa Kalevalassa mainitaanvanhaksi Kalevaksi. Mutta tätä nimeä en ole löytänyt ainoastakaan käsikirjoituksesta ja jos se olisikin otettu jostain nyt kadonneesta, niin se, yksinäisenä kuin on, ei ansaitsisi huomiota. Se olisi vaan satunnainen lisäys, lainattu Kullervon-runosta, samoin kuin yhdessä Vipusen toisinnossa tavataan samasta lähteestä tullut sanakalkki. Kummassakin tapauksessa olisi alkusointu (kadonnut-sanan tähden) ollut vaikuttamassa.
[1554] Esim. Lönnr. S N 220 Kesälahdelta, Ahlq. B N 230 Ilamantsista.
[1555] Europ. G N 642, ja pitkä vihko 3 s. 2.
[1556] Lönnr. A II 2 N 3 Akonlahdelta, Boren. 1872 N 97 Vuonnisesta ja N 140 Luvajärveltä (Akonlahden läheisyydestä).
[1557] Esim. Lönnr. A II 6 N 2 Uhtuesta, josta kylästä melkein kaikki muutkin samallaiset ovat kotoisin.
[1558] Lönnr. Q N 2 Kiteeltä.
[1559] Suomessa ainoasti Europ. G N 645 Ilamantsista.
[1560] Esim. Bern. L N 87 Uhtuesta, Groundstr. N 27 Konnun kylistä, likellä Oranienbaum'ia. Joskus myös Ilamantsista (Ahlqv. B N 93).
[1561] Savossa ja Suomen Pohjois-Karjalassa enimmiten, Pohjanmaalla ja Aunuksessa harvemmin.
[1562] Helppohintaisen Kalevalan nimiluettelossa.
[1563] Kalevalan tutkimuksia I s. 143 seur.
[1564] R. 17. 45-46. Ne löytyvät kuitenkin ainoasti kolmessa Ilamantsin runossa (Europ. G N 632, Lönnrot Q N 79-80, Ahlqv. B N 155) ja yhdessä pohjalaisessa (Utajärveltä, Becker Ha. Ganand. mythologiaan s. 99-101).
[1566] Europ. G N 642. Samoin hänen sisarensa Melaselässä G N 157. Kivijärveltä Vienan läänissä saatu kappale liittyy myös siihen, vaikka on vaillinainen. Vuonnisessa (Lönnr. A II 3 N 62, Boren. 1871 N 69, 1872 N 110) Vipusen poika Lemminkäinen hakee sanoja vanhalta Vipuselta. Huomattava tässä suhteessa on, että Vuonnisessa muutenkin useissa pikkuseikoissa huomataan Ilamantsin vaikutusta. Sakkulasta (Reinh. v. 11 N 315, v. 12 N 8) saadut ovat vaan katkelmia, nähtävästi hämärää kaikua pohjosesta, liittyen lähimmin Vuonnisen laulutapaan. Eksymisen todistaa myös väännös jälkimmäisessä rivissä: Lohtehikko t. Lohten eukko t. Akka Louhte (= luottehikas) Lemminkinen. Joskus ovat myös puheenalaiset rivit nähtävänä loitsuissa.
[1567] Saman Sissosen laulama, Europ. G N 649.
[1568] Näin täydellisenä vastaa tämä taru painetun Kalevalan 8:tta ja 9:ttä runoa. Edellisen runon lopussa oleva varoitus (v. 354 seur.), joka ensimmäisen Pohjolassa käynnin tähän liittää, löytyy todella yhdessä käsikirjoituksessa; mutta Väinämöinen sitten ei kohtaakaan Pohjan neittä, vaan Ilmarisen, jota tahtoo lähettää Pohjolaan (Lönnr. A H 9 K 33 Uhtuesta). Jättäen tällä kertaa kosimisen syrjälle, josta kosintarunoissa tulee enemmän puhetta, on meidän nyt vaan huomaaminen seuraavat lisäykset:Väinämöisen puhe kirveelle ja turha loitsun lukemisen yritys, r. 8: 167-86, luultavasti Lönnrot'in oma mukailus raudan synnyn tapaan; —raudan synty, r. 9: 27-266, Lönnrot'in lisäämä loitsusta; —raudan manaus, r. 9: 271-342, löytyy joskus vienanpuolisissa runoissa tässä yhteydessä, mutta vaan pienenä katkelmana; —veren tyrehdyttäminenr. 9: 343-416, tavataan useammin kansan suussa tässä yhteydessä, myös Savossa, Pohjanmaalla ja Suomen Karjalassa, paitsi Venäjällä, joka todistaa sen lisäyksen vanhemmuuden. Mutta sekään ei ilmau koskaan niin täydellisenä kuin painetussa Kalevalassa; —voiteen saaminen tammetta, r. 9; 427-36, tavataan joskus ison tammen runossa; —voiteen teko ja maistaminen, r. 9: 437-66, 482-8, 493-516, suurimmaksi osaksi voiteen luvusta; —sitomisen sanat, r. 9: 539-46, loitsua; —Väinämöisen paraneminen, r. 9: 547-60, mukailus loitsuista; —varoitusr. 9: 577-86, sananlaskuista koottu.
[1569] Esim. Arvidss. C v. VI arkki L Kiuruvedeltä, Lönnr. A II 3 N 37 Kiannalta, Europ. G N 630 Ilamantsista, Sirel. V N 102 Sodanlahdelta Lönnr. A II 9 N 37 Uhtuesta.
[1570] Esim. Äyräpää N 1 Liperistä, Lönnr. A II 3 N 3-4 Kiannalta, Reinh. v. 11 N 324 Sakkulasta; Genetz 1872 N 17 Tollonjoelta.
[1571] Paldani v. 7 N 38 Kyläkarvialta.
[1573] Esim. Europ. G. N 353 Korpiselältä, H N 61 samoin.
[1574] Katso s. 140-1. Painetussa Kalevalassa on kaikellaista muutakin lisään tullut: KuvausVäinämöisen yksinäisestä syntymisestä, r. 1: 105-7, joka oikeastaan koskee Ilmarista ja tässä muodossa näkyy olevan otettu kultaneidon runosta (Lönnr. A II 5 N 33 luultavasti Vuonnisesta) —pyhyyden pitäminen, vv. 111-4, vähän muutettuna Salmin kihlakunnan Iron runoista —tuulen nouseminen, veden emon viereminen ja valitus, vv. 127-34, 143-68, kokoonpannut useista sekä epillisistä että lyyrillisistä kappaleista —rukous Ukon puoleen sekä avun pyynti kuulta ja päivältä, vv. 169-76, 303-14, lapsivaimon luvusta —Väinämöisen ajeleminen meressä, vv. 325-34, luomisrunosta —Väinämöisen arvelu kohdussa ja maalle nousu, vv. 295-300, 335-44, luultavasti Lönnrot'in omasovittamia.
[1575] Europ. K N 82 Akonlahdelta, Gottl. N 381 Juvalta, Becker A II 650 N 15 Paltamosta.
[1576] Niinkuin saamme nähdä, on painetun Kalevalan Pohjan neito siinä toden todella Ilman impi.
[1577] S. 231-2. Viimeinmainittu runo siinä oli väärin luultu Aunuksesta saaduksi. Toisessa saman seudun runossa ne ovat laivaretken alkuun liitetyt (Europ. I N 49).
[1578] Esim. Kallas N 4 Saarenmaalta. Kalevinpojat ovat myös kolmen ja heidän äitinsä muuttuu kallioksi Irumäelle. Viittaako se Ironrunoin tuloa Virosta vai päinvastoin sinne leviämistä? Iro on Venäjän Karjalassa yleinen naisen nimi, vastaava Ireneä. Kenties yhtäläisyys on aivan satunnainen.
[1579] Se vastaa 39:n runon 127-329 värssyä sekä 40:ttä ja 41:stä runoa kokonaisuudessaan. Erotettavat ovat kuitenkin seuraavat Lönnrot'in lisäykset:veneen toivotus, että vielä olisi puuna, 39: 201-6, luultavasti jostain lyyrillisestä laulusta; —neitoin soutaminen, vv. 303—6, ei löydy ainakaan säilyneissä käsikirjoituksissa; —Ilmarisen epäys kanteleen teosta, 40: 215-20, luultavasti Lönnrot'in tekemä; —Lemminkäisen kerskaus ja soitanto, vv. 265-80, luultavasti samoin; —osa Pohjolan soittamisesta, vv. 283-292, 298-9, 301-10, tuntemattomasta lähteestä; —Ukon suuttuminen, kanteleen tuomitseminen mereen ja sen vastaus, vv. 311-39, samoin. Eteläisessä toisinnossa tosin ilmautuu sokea ukko sopesta, vaan se on juuri Väinämöinen, joka sitten taitavasti soittaa. —Eri nelijalkaisten, lintuin ja kalain lajien tulo kuulemaan, r. 41: 37-46, 50-6, 77-92, 123-32. Pohjoisessa toisinnossa ilmautuu vaan karhu usein, joskus hirvi; eteläisessä mainitaan useampia, mutta siihen tapaan, jonka 44:sta runosta näemme; tähän ovat vaan otetut vv. 47-8. Semmoiset sanat kuin kotkan "pennut" osoittanevatkin, että on omia seassa. Pari riviä linnuista nähdään kuitenkin vanhan Kalevalan painoksen toisintoluettelossa, lienevätkö sitten lyyrillisestä laulusta. —Kyynelten muuttuminen helmiksi, vv. 261-6, luultavasti Lönnrot'in keksimä.
[1580] Vastaa 44:n runon vv. 169-76, 215-31, 273-9, 293-302. Lönnrot'in lisäämiä ovat: runonalku, vv. 1-14, joka tämän toisinnon Sampo-retkeen liittää, epäilemättä Lönnrot'in omatekemä; —suru kanteleen kadottamisesta, vv. 69-76, samoin;koko koivun idylli, vv. 79-168, arvattavasti jostain lyyrillisestä laulusta, jota en kuitenkaan ole löytänyt (Vanhan Kalevalan toisintoluettelossa on muutamia vastaavia värssyjä). —Naulain saaminen käen kullasta, vv. 183-94, yhdestä tammenrunon lajista; —Kielten etsiminen ja immen itku, vv. 197-214, on vähän toisella lailla minulle tutuissa lauluissa; —laulun vaikutus hengettömään luontoon, vv. 307-34, jostain minulle tuntemattomasta runosta (sen todellisuuden todistaa Kalevin pojan kulku samalla tavalla Virossa). — Muut mainitsematta jääneet kohdat kuuluvat pohjoisiin toisintoihin.
[1581] Esim. Lönnr. A II 2 N 2 Akonlahdesta, Berner N 44 Uhtuesta; vastaa r. 44: 15-34, 60-2.
[1582] Vertaa s. 386 muist. 5.
[1583] Esim. Lönnr. A II 4 N 3 Tollonjoelta, A II 10 N 4 Koivujärveltä, A II 6 N 75 Arhipalta (ilman Vipusen runoa), Berner N 10 Repolasta, luultavasti edellisestä paikasta tullut; Topel. vanh. run. III s. 24, luultavasti Akonlahdelta, sisältää yhdistyneen muodon: sen jälkeen kun hauki on saatu, lasketaan Luotolan merelle (nähtävästi luotohon meressä), josta saadaan lohen luita, hauin päitä ja tehdäänsorsanluinenkantele. Painettuun Kalevalaan on Lönnrot siitä vaan ottanut muutamia rivejä, r. 40: 175-8.
[1584] Boren, painettuin toisintoin N 40 Venehjärveltä, Lönnr. A II 6 N 111 Latvajärveltä. Näistäkin edellinen alkaa Vipusessa käynnillä.
[1585] Esim. Europ. G N 184 Korpiselältä, Boren. 1872 N 79 Venehjärveltä Samporunossa.
[1586] R. 39: 213-66. Katso Lönnr. Q 352 Taipaleelta, A II 6 N 60 Tsenasta, Europ. G N 632 Ilamantsista, K N 36 Kiimasjärveltä.
[1587] R. 39: 263-8. Europ. G N 353 Korpiselältä, nähtävästi eksynyt kilpalaulannasta.
[1588] R. 39: 295-8, Lönnr. A II 5 N 21 Lonkan Martiskalta.
[1589] R. 40: 5-12, Europ. G N 353 Korpiselältä.
[1590] R. 40: 21-82, Lönnr. A II 4 N 3 Tollonjoelta, kuitenkin aivan lyhyesti; Lönnrot on itse sen täydentänyt tavallisista loitsuista.
[1591] R. 40: 180-202. Topel. vanh. run. III s. 24, luultavasti Akonlahdelta, Europ, K N 36 Kiimasjärveltä.
[1592] R. 40: 293, 305, Lönnr. A II 3 N 41 Vuonnisen Ontreilta. Tämän satunnaisen paikan poistamisella katoaisi se paha ristinriitaisuus, että kantele edeltä lähetetään Pohjolaan, vaikka vasta ollaan menossa sinne.
[1593] R. 41: 217-60, ilmautuu ainoasti kolmessa kappaleessa: Arhipan runossa sen tekee sorsa, kiimasjärveläisessä (Europ. K N 36) kokko, kostamukselaisessa (Lönnr. R N 617) korppi; Lönnrot on jälkimmäisenkin toisinnon hyvin taitavasti lisään pannut. Niinkuin tiedämme, on tämä seikka alkuaan kuuluva vanhaan luomistaruumme.
[1594] R. 44; 259-64, esim. Lönnr. A II 3 N 25 Kiannalta, Rudbeck v. U N 30 Kivijärveltä t. Viitasaaresta, Lönnr. S N 252 Kerimäeltä, Reinh. v. XI N 234 Sakkulasta.
[1595] S. 145. Lönnrot'in keräelmissä (Q, N 229) on kuitenkin katkelma, joka sisältää ainoasti nämät rivit: "Lemminkäinen lieto poika, Toinen vanha Väinämöinen," ja vanhassa Kalevalassa ovat samat rivit sijoitetut kanteleen synnyn toisintojen sekaan, josta voipi päättää että Lönnrot tiesi tai arveli niiden siihen kuuluvan.
[1596] Pääpesänä on Ilamantsi, esim. Europ. G N 644 Sissoselta, N 645 Huohvanaiselta y.m.; Lönnr. A II 3 N 59 Kiannalta, Sirel. N 121 Suistamolta, Boren. 1871 31 Himolasta, Lönnr. A II 2 N 3 Akonlahdelta.
[1597] Tämäkin on nähtävästi Ilamantsissa saanut alkunsa ja luultavasti vanhempi edellistä. Joukamoisen kehoitus lauluun kilpalaulannossa on siihen mahtanut antaa syytä. Alkupesästään on se levinnyt kauemmaksi kuin edellinen, katso Europ. G N 632 ja H N 148-9 Ilamantsista, I N 46 Suistamolta, K N 13 Repolasta, Boren. 1872 N 159 Kiimasjärveltä, Lönnr. A II 9 N 36 Uhtuesta. — Muutamissa harvoissa Vuonnisen ja Vuokkiniemen seuduilta on Ilmarinen yksin apulaisena, joka seikka luultavasti on tullut tulen synnystä.
[1598] Esim. Lönnr. A II 6 N 75 Arhipalta, Sjögr. Q N 43 Vuokkiniemeltä, Lönnr. A II 3 N 3-4 Kiannalta, Becker lis. Ganand. Mythologiaan s. 98-101 Utajärven kappelista, Topel. vanh. run. I s. 30 Kemistä (viime vuosisadalta), Lönnr. Q N 358 Enolta, Arvidss. C VI K Kiuruvedeltä, Lönnr. S N 258 Iisalmesta, Reinh. XII N 95 Sakkulasta y.m.