The Project Gutenberg eBook ofTalvinen tarinaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Talvinen tarinaAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: February 8, 2014 [eBook #44840]Most recently updated: October 24, 2024Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TALVINEN TARINA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Talvinen tarinaAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: February 8, 2014 [eBook #44840]Most recently updated: October 24, 2024Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Talvinen tarina
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: February 8, 2014 [eBook #44840]Most recently updated: October 24, 2024
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TALVINEN TARINA ***
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1894.
Näytelmän henkilöt:
LEONTES, Sisilian kuningas.MAMILLIUS, hänen poikansa.CAMILLO, |ANTIGONUS, | Sisilian ylimyksiä.CLEOMENES, |DION,POLYXENES, Böhmin kuningas.FLORIZEL, hänen poikansa.ARCHIDAMUS, böhmiläinen ylimys.MerimiesVanginvartija.Vanha paimen, Perditan isäksi luultu.Hänen poikansa.AUTOLYCUS. veijari.Aika, khoorina.HERMIONE. Leonteen puoliso.PERDITA, Leonteen ja Hermionen tytär.PAULINA, Antigonuksen vaimo.EMILIA, kuningattaren kamarirouva.MOPSA, | paimenettaria.DORCAS, |
Hoviherroja, hovinaisia, ylimyksiä, oikeuden virkamiehiä ja palvelijoita, paimenia ja paimenettaria, vartijoita y.m.
Tapahtuu osittain Sisiliassa, osittain Böhmissä.
Sisilia. Vierashuone Leonteen hovilinnassa.(Camillo ja Archidamus tulevat.)
ARCHIDAMUS. Jos joskus, Camillo, satutte Böhmissä käymään samanlaisessa toimessa, kuin mikä nyt on minun virkaintoni liikkeelle pannut, niin saattepa, kuten sanoin, nähdä, että suuri on erotus meidän Böhmin ja teidän Sisilian välillä.
CAMILLO. Luulenpa, että ensi kesänä Sisilian kuningas aikoo Böhmin kuninkaalle maksaa velkansa ja käydä vuorovierailulla.
ARCHIDAMUS. Vaikka vieraanvaramme tuottaakin meille häpeätä, niin on kuitenkin hyvä tahto puolustuksenamme; sillä tosiaankin —
CAMILLO. Mitä joutavia!
ARCHIDAMUS. Toden totta, puhun täydestä sydämmestä: me emme voi sellaisella loistolla — niin suurenmoisella — en tiedä kuinka sanoa. — Pitänee antaa teille unijuomaa, että aistinne eivät tajuaisi puutteellisuuttamme, eivätkä meitä ainakaan moittisi, jos eivät kehuakaan saattaisi.
CAMILLO. Liian kalliisti maksatte vapaaehtoisen tarjon.
ARCHIDAMUS. Uskokaa minua, minä puhun niin kuin tietoni käskee ja niin kuin suoruus vaatii.
CAMILLO. Sisilia ei milloinkaan voi Böhmille osoittaa liikaa ystävyyttä. He kasvoivat yhdessä lapsina, ja silloin heihin juurtui keskinäinen rakkaus niin suuri, että sen nyt täytyy aluvia työntää. Sitten kuin kypsynyt arvo ja kuninkaalliset velvollisuudet erottivat heidät toisistaan, ovat he, vaikk'ei itse kohdastansa, kuitenkin kuninkaallisten edustajien kautta yhtyneet vaihtamaan lahjoja, kirjeitä ja ystävällisiä lähetyksiä, niin että erilläänkin ollen ovat näyttäneet yhdessä olevan, paiskanneet kättä ikäänkuin pohjattoman syvyyden ylitse ja syleilleet toisiaan ikäänkuin vastakkaisten ilmain ääriltä. — Jumala heidän ystävyyttään varjelkoon!
ARCHIDAMUS. Luulenpa ettei maailman pahuus eikä mikään voi sitä muuttaa. Teille tuottaa sanomatonta iloa nuori Mamillius prinssinne; hän on toivehikkain nuorukainen, minkä ikänäni olen nähnyt.
CAMILLO. Minulla on samat hyvät toiveet hänestä kuin teilläkin. Hän on erinomainen lapsi, hän oikein virvoittaa alamaista ja lohduttaa vanhaa sydäntä. Ne, jotka sauvain nojassa kulkivat, ennen kuin hän oli syntynyt, toivovat elävänsä siksi, että näkisivät hänet miehenä.
ARCHIDAMUS. Kuolisivatko he muuten mielellään?
CAMILLO. Varmaankin, jos ei heillä olisi muuta syytä toivoa pitempää elämää.
ARCHIDAMUS. Jos ei kuninkaalla olisi poikaa, mielisivät he sauvain nojassa käydä, kunnes hän saisi pojan.
(Poistuvat.)
Seutu sama. Juhlahuone hovilinnassa.(Leontes, Polyxenes, Hermione, Mamillius,Camillo ja seuralaisia tulee.)POLYXENES.Vetisen kuun jo paimen yhdeksästiOn nähnyt vaihtuvan sen jälkeen kuinJäi meiltä valtaistuin tyhjillensä;Ja saman verran aikaa kiitoksetkinNe meiltä veis, ja sittenkin me velkaanIkuiseen jäisimme. Siis niinkuin nolla,Jok' oikean saa paikan, samoin minäYhdellä "kiitän" kertaan monta tuhatt'Edellä käypää.LEONTES.Säästäkäätte kiitosLähtöönne asti.POLYXENES.Huomenna on lähtö.Kotona jotain varon tapahtuneenPoiss' ollessani, varon vinhan tuulenSiell' yltyvän, jok' ajaa huudahtamaan:"Niin kävi, paha kyllä". Sitä paitseLiiaksi teitä vaivaan.LEONTES.Pääni pidän,Sit' ette käännä.POLYXENES.Lähteä mun täytyy.LEONTES.Vain viikko vielä.POLYXENES.Ei, ei, huomenna.LEONTES.No, aika tasan siis; ja sitä vastaanEi inttämistä.POLYXENES.Älkää kiusatko!Ei toista ketään maailmassa, jokaMun valtaa niin kuin te; niin kävis nytkin,Jos vaatis sitä tarve, vaikka kohtaMun täytyisikin kieltää. Toimet kotiinMua käskevät; jos estätte nyt mua,Niin vitsaust' on mulle rakkautenne,Ja jäämiseni rasitusta teille;Sen vältän näin: hyvästi, veliseni!LEONTES.Kuningatarko mykkä? Puhukaa.HERMIONE.Ma aioin vaiti olla, kunnes teilleHän vannoisi, ett'ei hän jäisi. LiiaksOn pyyntönnekin mieto; sanokaatte:Böhmiss' on kaikki hyvin, tieto sieltäVast' ikään tänne sai; se sanokaa,Niin aseet hältä riisutte.LEONTES.Niin oikein.HERMIONE.Jos poikaans' ikävöi hän, se syy kelpaa;Mut sanokoon sen siis ja matkaan menköön.Jos sen hän vannoo vain, ei saa hän jäädä,Ajamme hänet täältä värttinöillä.(Polyxeneelle.)Kuninkaallista seuraanne vain viikoksAnoa rohkenen. Kun teille BöhmiinMun tulee mieheni, täys häll' on valtaViivähtää kuukaus yli lähtöpäivän,Ja kuitenkaan en kellon naksaustaVähemmin lemmi sinua, Leontes,Kuin mikään vaimo miestään. — Jäättehän?POLYXENES.En.HERMIONE.Jäättepä.POLYXENES.En, totta vie, en voi.HERMIONE.Vai "totta vie". Se vala suurt' ei paina.Mut minä, vaikka valallanne tähdetRadaltaan syöksisitte, minä sanon:"Te jäätte, totta vie". Niin, jäättehän?Vaimonko "totta vie" ei yhtä voipaKuin miehen? Jäättehän? Jos teille mieluump'On olo vankina kuin vierahana,Niin lähteissänne saatte ruoan maksaaJa kiitoksista pääsette. No, vastaus:Vanki vai vieras? Toinen taikka toinen,Niin, totta vie!POLYXENES.Siis mieluisemmin vieras.Vankina olo rikost' olettaa,Jot' ei niin helppo ole minun tehdäKuin teidän kostaa.HERMIONE.VanginvartijanneEn ole siis, vaan hyvä emäntänne.Kas niin, nyt urkin poikajuonianne,Mun mieheni ja teidän; oli teissäKai veitikoita?POLYXENES.Kaunis kuningatar,Kaks velikultaa, joilla muut' ei huolta,Kuin ett' on taaskin päivä huomispäiväJa että poikuutt' ikuisesti kestäis.HERMIONE.Mun mieheni kai teistä oli pahin?POLYXENES.Me niinkuin kaksoisvohlat auringossaHypimme, toisillemme määkyen.Viatont' oli viattoman leikki,Pahuuden oppi outo oli meille,Ei moista uneksittukaan. Jos näin meElelleet oisimme, ja heikko henkiVerestä kuumast' ei ois yltyyn noussut,Niin taivahalle uljaast' olisimmeVastanneet: "syyttömät"; — niin, ottamattaPerintävikaa lukuun.HERMIONE.KompastuitteSiis myöhemmin?POLYXENES.Oo, hurskas rouva, sittenSe tuli kiusaus; tähän hullausaikaanMun siippan' oli, nähkääs, laps, eik' ollutKisakumppaninkaan silmä kauneuttanneÄkännyt vielä.HERMIONE.Herra varjelkoon!Siksensä johtopäätös! PerkeleiksiSanotte muuten vaimonne ja minut.Vaan lisää! Synneistä, jotk' aikaan saimme,Vastaamme me, jos meidän kanssa teitteEns' syntinne ja meidän kanssa yksinRikosta jatkoitte ja ette muidenKuin meidän kanssa hairailleet.LEONTES.Sa voitit?HERMIONE.Hän jää.LEONTES.Ei minun pyynnöstäni jäänyt.Hermione, puhunut et ole koskaanNoin hyvin.HERMIONE.Enkö koskaan?LEONTES.Kerran vainen.HERMIONE.Kuin? Kahdesti? No, milloin ensi kerran?Kehuilla syöttäin, lihoittakaa meitäKun aljoelukkaa: yks hyvä teko,Mi maineetonna kuolee, sikiöitäänTuhansin tappaa. Palkkamme on kiitos;Pikemmin hellin muiskuin tuhat virstaaMeit' ajatte, kuin ruoskall' askeltakaanMut asiaan: mun viime hyvä työniTää pyyntö oli; mikä ensimmäinen?Vanhempi sill' on sisar, niinkö totta?Oi, jospa olisi sen nimi Armo.Vain kerran ennen hyvin puhuin, — milloin?Sanokaa, kuulla halaan.LEONTES.No niin, silloinKuin kolme vitkaa kuuta tuskaan hivui,Ennenkuin valkokätes tarjositJa lempes annoit mulle; sanoit silloin:"Ijäksi sinun".HERMIONE.Armo todellakin.Kas vaan, puhunut kahdest' olen hyvin:Ens kerrall' ijäks jalon miehen voitin,Toisella vähäks aikaa ystävän.(Tarjoo kätensä Polyxeneelle.)LEONTES (syrjään).Tulista, liian tulista!Likeinen ystävyys likentää verta.Mun mieltän' ahdistaapi, sydän hyppii,Mut ei vaan ilosta. Tuo mairitteluViatont' olla voi; sen liika vapausVoi hyvyytt', auliutt', ystävyyttä ollaJa siivolt' aivan näyttää, — niinpä kyllä.Mut käden kutkutus, ja sormitteluTuo tuommoinen, ja kiekaileva hymy,Kuin peilist' opittu, ja huokaus raskas,Kuin hirven, joka torven sointiin kuolee!Ei, lepertely tuo se ei tee hyvääEi sydämmen, eik' otsankaan. — Mamillius,Oletko poikan'?MAMILLIUS.Olen, isä.LEONTES.Niinkö?Niin, käpyni, niin! Kah! Noessako nenäs?Se, sanotaan, on minun malliseni.Tulehan, pyyhin turpas — ei, ei, nenäs:Härillä, vasikoilla, mullikoilla,Niill' ompi turpa. — Yhä kopeloi hänTuon miehen kättä! — Kuules, virkku vaska!Oletko vaskani?MAMILLIUS.Jos tahdot, isä.LEONTES.Jos sulla ryhmy-otsa ois ja sarvet,Ilmetty poikani sa oisit. MeidänSanovat olevan kuin kaksi munaa;Niin vaimot väittää, kaikkia ne väittää.Mut vaikka petollista oisi kaikkiKuin suru silattu, kuin ves' ja tuuli,Ja petollista kuin sen arpapeli,Jok' omastaan ei toisen omaa tunne,Niin tott' on poika näköiseni. — Tule,Luo minuun sinisilmäs, sulo lapsi,Aarteeni, lihani! Voiko äitis? — Tokko? —Hekuma! kohti ydintä sä tähtäät;Mahdolliseksi mahdottoman teetJa unelmissa virut. — Kuinka vois hän?Sa yhdess' oleettoman kanssa toimitJa tyhjään liityt; luultavaa siis, ettäYht' olet jonkin kanssa; olet varmaan,Ja luvallista enemmän, — sen tunnen,Sen tunnen niin, ett' aivot siitä poteeJa otsa kuortuu.POLYXENES.Mik' on kuninkaan?HERMIONE.Kovinpa rauhaton.POLYXENES.Kuningas hyvä,Kuink' ompi laita, veliseni?HERMIONE.NäyttääKuin tuskan pilvet peittäis otsanne.Vihanko merkki?LEONTES.Ei, ei, todestaan.Useinpa luonto heikkouttaan näyttääJa hellyyttään, ja kylmäverisempäinPilaksi joutuu. Tuossa kun tuon pojanTarkastin kasvoja, niin oli niinkuinKakskolmatt' oisin vuotta nuoremp' ollut,Avoimin säärin, yllä samettinen.Vihanta tanttu, vyöllä miekka tylppä.Ett'ei se miestään purisi ja vaaraaSais aikaan, niinkuin useinkin nuo hemmut.Kuink' olin mielestäni nyt tuon vesan,Tuon kyysän näköinen, tuon herrastyngän! —Mies, hyvänäskö pidät korvapuustin?MAMILLIUS.En, minä tappelen.LEONTES.Vai niin! No niin,Mies elää onnellansa! — Veliseni,Noin rakasko on pikku prinssis sulleKuin mulle tää?POLYXENES.Hän tuolla kodiss' ompiIloni, rattoni ja aatokseni,Vuorottain ystävä ja vihollinen,Soturi, norkko, ministeri, kaikki.Lyhentää talvipäiväks suvipäivän,Jokeltain poies houreet, jotka muutenPilaisi veren.LEONTES.Täällä sama toimiOn tällä myös. Me kahden kävelylleNyt käymme; teill' on tärkeämpää tointa. —Hermione, lempeäs mua kohtaan näytäMyös veljellemme; kallein olkoon halpaa.Sun ja tuon pikku perhon jälkeen hän onSydäntäni lähin.HERMIONE.Jos meit' etsitte,Niin puistoss' ollaan. Varrommeko siellä?LEONTES.Halunne mukaan tehkää; teidät löydän,Jos ilmoill' olette. — (Syrjään.) Nyt minä ongin,Vaikk' ette huomaa, mihin siiman heitin.Kas niin, kas niin!(Tarkastelee Polyxenesta ja Hermionea.)Kas, kuinka nokkaa, suutaHän tuolle kurkoittaa, ja vaimon julkeutt'Aseenaan käyttää hyvää miestään vastaan!(Polyxenes, Hermione ja seuralaiset poistuvat.)He ovat poissa! Varpain, kynsin, hampain,Sormin ja sarvin kannattaa saan aisaa!Käy, poika, leikkimään; sun äitis leikkii;Ja minä leikin, mutta hölmön osaa,Ja leikin loppu vihellys on hautaan,Ja kuolonkelloina on pilkan nauru. —Leikitse, poika! — Aisaa kannatettuOn ennenkin, sen tiedän; mont' on miestä —Nyt tällä haavaakin, kun siitä puhun —Jotk' eukkoansa halaa, tietämättäänEtt' tokehessa salaa naapuriOn kalastellut, herra Silivili,Läheinen naapuri. Se lohduks ompi,Ett' ovet muillakin noin tahtomattaOn seljällään. Jos toivon heittäis kaikki,Joilt' eukot kompastuu, niin hirttäjäsiMies joka kymmenes. Eik' auta mikään!Tuhoova kiimatähti vallall' onJa pohjat, idät, etelät ja lännetSe hallitsee; ja loppupäätös ompi:Ei kohdull' ole salpaa, piru vieköön:Vihollisen se antaa tulla, mennäKiluineen, kaluineen. Tää tauti meissäOn tuhansissa, vaikka salass' on se. —No, poika?MAMILLIUS.Teidän näköisenne lienen.LEONTES.Niin, kiitos Herran! — Kuin? Camillo täällä?CAMILLO.Niin, herrani.LEONTES.Käy leikkimään, Mamillius!Sin' olet kelpo verta. —(Mamillius poistuu.)No, Camillo,Tuo armollinen herra jääkin tänne.CAMILLO.Työt' oli saada ankkur' iskemään;Kun te sen viskasitte, ei se purrut.LEONTES.Sen huomasit?CAMILLO.Hän teidän pyynnöstänneEi jäänyt; syyksi sanoi tärkit toimet.LEONTES.Sen huomasit? — Tilani tunnetaan jo;Supistaan, kuiskaillaan: "Sisilia on —Niin, tiedättehän". Niiks on tullut, ettäMun täytyy moista kuulla. — Kuinka jäi hän?CAMILLO.Kun hyvä kuningatar häntä pyysi.LEONTES.Kuningatar, niin! Hyvä tässä sopis,Mut nyt on niin, ett'ei se sovi. OnkoMuut ovelat sen hoksanneet kuin sinä?Sull' äly on kuin sieni: sisääns' imeeEnemmän kuin muut pölkkypäät. Sen onkoVaan tarkkapäiset tajunneet, ne, joillaKalua kalloss' on? Ei tyhmät kollotHämyä jutust' ole saaneet? Niinkö?CAMILLO.Jutusta? Selväähän on, että BöhmiEi vielä lähde.LEONTES.Mitä?CAMILLO.Viel' ei lähde.LEONTES.Mut miks'ei?CAMILLO.Tyydyttääkseen teitä, herra,Ja kuningatarta.LEONTES.Vai tyydyttääkseen!Kuningatarta tyydyttääkseen! — Hyvä!Camillo, sydämmeni ajatukset,Salaiset neuvonikin sulle uskoin.Kuin pappi poveni sa perkasit,Ja parattuna luotasi ma lähdin.Mut suoruutes — se, mikä siltä näytti, —Petosta oli.CAMILLO.Varjelkohon Luoja!LEONTES.Niin kyllä: sin' et ole rehellinen,Tai jos sit' oletkin, niin pelkur' olet,Rehellisyyden rampautat ja siltäHäkäytät vauhdin; taikka työssäs velttoOlet palvelija, johon olen pannutVakavan turvani; tai hupsu, jokaMenetetyksi pelin näet ja rahatJa pilana sen pidät.CAMILLO.Hyvä herra,Voin olla veltto, pelkuri ja hupsu;Ken näistä vioist' on niin vapaa, etteiSen pelkuruus ja velttous ja hupsuusMaailman moniss' askareissa joskusPujahda ilmi. Teidän toimissanneJos milloinkaan ma tieten olin veltto,Niin hupsuutt' oli se; jos ehdoin tahdoinMa hupsuttelin, niin se velttoutt' oliKun loppua en aatellut; jos tehdäSit' arastelin, josta varoin vaaraa,Ja jonka seuraus laiminlyömisestäMua soimas, niin se pelkuutt' oli, jost' eiLie vapaa viisainkaan. Siis luvallistaOn moinen heikkous, johon takertuupiRehellisyyskin. Mutta suvaitkaattePuhua suoraan; rikostani silmiinMun suokaa katsella; jos silloin kiellän,Niin syytön olen.LEONTES.Etkö ole nähnyt, —Oletpa niin, jos aisan pontta paksump'Ei ole silmämunas, — taikka kuullut —Näin päivänselväst' asiast' ei vaitiVoi huhu olla, ei, — tai ajatellut, —Ken tät' ei aattele, on aatospaitti, —Ett' uskoton on vaimoni? Jos myönnät,Ja julkeast' et kiellä, ett' on sullaAjatus, silmät, korvat, — sano ett' onLivakka vaimoni, niin, kiimaisempiKuin piika-lutus, jonk' on ihat alttiitJo ennen vihkivalaa. Vastaa, myönnä!CAMILLO.En voisi kuulla, heti kostamatta,Kuningatartani noin soimattavan.Kautt' elämäni, puhett' en noin halpaaTeilt' odottaisikaan; sen toistaminenOis synti yhtä hirveä kuin rikos.Jos se on tosi.LEONTES.Onko kuiske tyhjää?Ja posken hierto poskeen? nokan nokkaan?Lipovat suutelukset? syvä huokausKeskellä naurun tyrskää? — varma merkkiUskottomuuden, — jalkain kihnuttelu?Sopissa hiipiminen? Toivo, ettäKuluisi aika, tunti minuutiksiJa päivä yöksi? että umpi-sokotKaikk' oisivat pait he, jott' irstaellaSopisi näkymättä? Sekö tyhjää?Haa! Silloin mailma kaikkineen on tyhjää.On taivaslaki tyhjää, Böhmi tyhjää,Vaimoni tyhjää, itse tyhjyys tyhjää,Jos tää on tyhjää!CAMILLO.Koittakaatte, herra,Tuo houruluulo poistaa aikanansa;Se vaarallist' on.LEONTES.Olkoon, se on tosi.CAMILLO.Ei, herra, ei!LEONTES.Mut on. Sa valheit' ajat,Niin valheita, sen sanon; sua vihaan.Älytön orja olet, tyhmä pöllöTai liukas liehakko, jok' ihanteletHyvää ja pahaa yhtä suopein silmin.Jos vaimollain niin saastunut ois maksaKuin elämä, ei eläis hietalasinHän juoksemaa.CAMILLO.Ken hänet saastutti?LEONTES.Hm!Tuo, jonka kaulassa kuin muistorahaHän riippuvi, tuo Böhmi; — oo, jos taatutMull' olis miehet, jotka näkisivätMun kunniassan' omaa etuansa,Ominta hyötyään, he toimisivatNiin, että tuosta toimest' oisi loppu.Ja sinä, hänen juomanlaskijansa,Sa, jonka nostin halpuudesta arvoonJa joka häpeäni näet niin selvään,Kuin taivas näkee maan ja maakin taivaan,Sä voisit höystää maljan, joka ijäksUmmistais vihamieheltäni silmät;Mua virvoittais se rohto.CAMILLO.Voisin kyllä;Mut ankaraa en rohtoa ma käyttäis,Vaan vitkaan hivuttavaa, jok' ei tehooNiin tuimasti kuin myrkky. Mut en uskoEtt' tahraa moist' on kuningattaressa,Jot' itse majesteetin maine turvaa.Rakastin teitä —LEONTES.Hornaan arveluines!Mua luuletko niin hupsuksi, niin hulluks,Ett' etsin huvikseni moista tuskaa,Ryvetän valkovuoteeni, — jok' untaTuo puhtaana, mut tahrattuna polttaaKuin okaat, nokkoset ja ampiaiset, —Sokaisen kruununprinssin veren — jonkaOmaksen' uskon, omanani lemmin —Vain syyttä, suotta? Tekisinkö moista?Ken ois niin pöllö?CAMILLO.No niin, uskon teitä,Ja Böhmin täältä laitan, ehdoll' ettäKun poiss' on hän, te kuningattarelleAseman hälle tulevan taas suotte,Poikanne tähden etenkin, ja ett'eiTutuissa hoveissa ja liittomaissaSais kielikellot valtaa.LEONTES.Tien sa neuvoit,Jonk' itsekin jo valita ma aioin.Liata hänen kunniaans' en tahdo.CAMILLO.Arvoisa kuningas,Menkäätte siis, ja — katse kirkkahanaKuin vieraspidoiss' aivan — puhutelkaaKuningatartanne ja böhmiläistä.Min' olen hänen juomanlaskijansa;Jos terveellistä juomaa saa hän multa,En tahdo olla miehiänne.LEONTES.Hyvä!Tee se, niin puolet sydäntäni saat;Jos et, niin omas halkaiset.CAMILLO.Ma teen sen.LEONTES.Tekeydyn iloiseksi, kuten neuvoit.(Menee.)CAMILLO.Oi, kuningatar raukka! — Mutta kuink' onItseni laita? Myrkyttää mun pitääTuo hyvä Polyxenes; muut' ei syytäKuin kuuliaisuus herralleni, hälle,Jok' itseänsä vastaan kapinoipiJa samaa vaatii seuraltaan. — Tuo tekoYlentää voisi; — vaikka tuhansinNiit' olis, jotka voideltujen murhast'On arvoon nousseet, min' en sitä tekis.Kirotkoon konnakin sen, kosk' ei moistaLie kiveen, vaskeen, päärmään pantu! HoviMun täytyy jättää: jos sen teen tai en,Niin menee kaula. Onnen tähti, koita!Kah, tuoss' on Böhmi!(Polyxenes tulee.)POLYXENES.Kummaa! HorjumassaJo tääll' on suosioni. Puhumaton! —Camillo, terve!CAMILLO.Terve, majesteetti!POLYXENES.Mit' uutta hovista?CAMILLO.Ei erityistä.POLYXENES.Kuningas on sen näköinen, kuin oisiMaa-alan kadottanut yhtä rakkaanKuin oma henki. Kohtasin juur' hänet.Tervehdin niinkuin tapa on, mut hänpäPois käänsi päänsä, muikisteli suutaanHalveksivasti, riensi pois ja jättiMun miettimähän syytä, mikä moisenLie muutteen tuonut.CAMILLO.Sit' en tietää tohdi.POLYXENES.Et tohdi? Kuin? Sä tiedät, vaan et tohdiSanoa sitä mulle? Niin se on;Sill' itselles sen sanot, minkä tiedät,Et sanokaan: "en tohdi". Oi, Camillo,Sun muotos muuttunut on niinkuin peili,Joss' itseni ma näen muuttuneena.Mua koskenee tuo muutos siis, kosk' on seMinutkin muuttanut.CAMILLO.On jokin tauti,Jok' iskee muutamiin; en tiedä, mikäSe tauti on, mut teist' on tarttunut se,Vaikk' olettekin terve.POLYXENES.Minustako?Mun silmäni ei ole basiliskin;Tuhansiin olen katsonut ja katseen'On tehnyt hyvää, tappanut ei ketään.Camillo, ylimys sa olet, lisäksKokenut tietomies, — jok' yhtä paljonYlimyst' ylentää kuin isän jaloPerintönimi, — pyydän, ilmaise,Jos jotain tiedät, jonka tieto hyödyksVois olla mullekin; sit' älä peitäVait'olon kätköön.CAMILLO.Vastata en tohdi.POLYXENES.Minusta tarttunut, vaikk' olen terve?Mun täytyy tietää se. — Camillo, kuule:Rukoilen kautta kaiken, mihin miestäVelvoittaa kunnia — ja tämä pyyntöEi ole mikään halpa — ettäs sanot,Mink' arvaat tuhon mua väijyvän,Se onko lähellä vai etähällä,Kuink' estää sitä voi, jos voi; jos ei,Mitenkä sitä kestää.CAMILLO.Sanon sen,Kun kunniaani vetoo mies, jok' itseOn kunnon mies. Siis kuulkaa neuvoni,Jot' yhtä joutuun tulee noudattaa,Kuin sanoa sen ehdin; muuten meilläPää vaarass' on ja henki kaupan.POLYXENES.Sano!CAMILLO.Mun määräsi hän teidät murhaamaan.POLYXENES.Ken määräsi?CAMILLO.Kuningas.POLYXENES.Mistä syystä?CAMILLO.Hän luulee, jopa vannookin sen varmaks,Ikäänkuin nähnyt ois tai itse teilläApuna ollut, — että ilkityötäOlette tehnyt kuningattarelle.POLYXENES.Myrkkyiseks silloin hyytyköhön visvaksSydänvereni, ja nimeni sen nimeenNivottakohon, joka petti Parhaan!Maineeni puhtain tulkoon löyhkäks, jotaJo kaukaa tylsimmänkin aisti kammoo.Näköni inhon tuottakoon ja kauhunKuin iljettävin rutto, mit' on nähtyTai koskaan kuultu.CAMILLO.Vannokaatte vaikkaJok' ainokaisen taivaan tähden kauttaJa kaiken niiden tenhon, ennen voitteTe kieltää meren kuulemasta kuutaKuin valoin järkyttää tai neuvoin kaataaTuot' epäluulon linnaa, jonka perusOn hänen uskonsa ja joka kestääNiin kauan kuin hän itse.POLYXENES.Mikä syynä?CAMILLO.En tiedä, mutta varmaan vaaraa taatump'On karttaa kuin sen syytä tiedustella.Siis, — jos te luotatte mun kunniaani,Mi tässä ruhoss' asuu, jonka voitteMukaanne pantiks ottaa, — pois tän' yönä!Ma tiedon siitä miehillenne kuiskaanJa kaksittain heit' eri teitä päästänKaupungist' ulos. Teidän turvihinneJää oma onneni; se täällä nyt onJo menetetty. Älkää epäröikö!Kautt' isieni kunnian: totta puhun.Mut sitä tutkimaan jos tänne jäätte.Niin minä teit' en varro; eikä teilläTääll' olo liene taatumpi kuin sillä,Jonk' itse kuningas on tuominnut jaTelattavaksi vannonut.POLYXENES.Sua uskon.Jo hänen kasvoistansa sydän kuulti.Kätesi mulle; oppaakseni lähde,Niin paikkas mua lähinnä on aina.Purjeiss' on laivat; kaksi päivää lähtöönOn väki ollut valmiina. — Tuo koskee,Tuo luulevaisuus kallist' olentoa.Se yhtä suuri on, kuin hän on kaunis,Ja yhtä hillitön kuin mies on voipa,Ja kahta karvaammaksi tehnee kostonSe luulo, että häväissyt on häntäMies, joka aina hänt' on kunnioinnut.Mun valtaa pelko. Onneksi tää päätösMinulle olkohon ja lohduks tuolleJalolle olennolle, joka syyttäMiehensä luuloiss' on. Camillo, tule:Sua niinkuin isää kunnioitan, josViet hengissä mun täältä. Paetkaamme!CAMILLO.Mun arvoni se mulle aukaiseepiKaupungin kaikki portit. Suvaitkaa vaanAjasta ottaa vaari. Lähtekäämme.(Poistuvat.)
Paikka sama.(Hermione, Mamillius ja hovinaisia tulee.)HERMIONE.Pois poika viekää; mua häiritsee hän,En sitä nyt voi kestää.1 HOVINAINEN.Tulkaa, prinssi,Minusta saatte leikkitoverin.MAMILLIUS.Sinust' en huoli.1 HOVINAINEN.Miksi, rakas prinssi?MAMILLIUS.Mua suutelet ja puhut, niinkuin vieläOlisin lapsi. — Paremp' olet sinä.2 HOVINAINEN.Ja miks?MAMILLIUS.Ei siksi, että silmäkarvatOn sulla mustemmat; lie joskus kauniitMustatkin silmäkarvat, jos vaan eivätOle liian paksut, — sulin tehty juomu,Kuunkanta hienon hieno vain.2 HOVINAINEN.Ken teilleOn moista opettanut?MAMILLIUS.Naisten kasvot. —Mut mink' on väriset sun silmäkarvas?1 HOVINAINEN.Siniset.MAMILLIUS.Älä! Rouvan näin, joll' oliSininen nenä, vaan ei silmäkarvat.2 HOVINAINEN.Mut kuulkaas! Kuningatar, äitinne,On pikkusiin; koht' uuden, hienon prinssinMe saamme; kyllä silloin kisaisitte,Jos teistä huolisimme.1 HOVINAINEN.Niin, hän vahvast'On paisunut. Jumala hälle avuks!HERMIONE.Mit' ilveilyä siellä? Tule, lapsi,Taas seuraas kaipaan. Istu, kerro mulleTarina.MAMILLIUS.Hauskako vai surullinen?HERMIONE.Niin hauska kuin vain tahdot.MAMILLIUS.SurullinenSopivin talvell' on. Ma yhden tiedän,Siin' aaveit' on ja noitia.HERMIONE.Se kerro.No, istuhan ja ala; aaveillasiMua oikein säikytä; sit' osaat tehdä.MAMILLIUS.Oli kerran miesi —HERMIONE.Istuhan; no ala!MAMILLIUS.Jok' asui kirkkomaalla. — Kerron hiljaaNuo sirkat sit' ei kuulla saa.HERMIONE.No, jatka,Ja korvahan! kuiskaa.(Leontes. Antigonus, hoviherroja ja seuralaisia tulee.)LEONTES.SielläköHän nähtiin? Seuroineen? Camillo myötä?1 HOVIHERRA.Männistöss' yhdyin heihin. Moista kiirett'En ole nähnyt. Silmin heitä saatoinLaivastoon asti.LEONTES.Mua miekkoista,Kun oikein näin ja toden arvasin! —Oo, vähempikin riittäisi Lemmon tuskaaTää miekkoisuus! — Voi maljass' uida lukki,Ja sinä juot ja poistut tietämättäMyrkystä mitään, sillä oma tietosEi ole myrkytetty; vaan jos jokuTuot' inhaa otust' osoittaa ja näyttääMit' olet juonut, silloin kuotus tuimaOn sulta poven katkoa ja kyljet. —Minäkin join ja lukin näin. CamilloHänt' auttoi, teki parittajan virkaa. —He hengen multa tahtovat ja kruunun;Epäilys toteen käy: — tuo viekas konna,Mun palkkaamani, palkoiss' oli hällä;Hän hankkeeni on ilmaissut, ja minäNolattu olen narri, joka nulkinIvailtava. — Mut kuinka pääsivätkäänHe portist' ulos?1 HOVIHERRA.Hänen arvollansa,Mi käskystänne suurempaakin aikaanOn saanut.LEONTES.Hyvin tiedän. — Poika tänne!(Hermionelle.)Hyvä, ett'et sinä häntä imettänyt.Vaikk' on mun näköäni hän, niin liiaksOn häness' äidin verta.HERMIONE.Leikkiäkö?LEONTES.Pois poika viekää! Hän sit' ei saa pitää;Pois, pois! Sen kanssa nyt hän leikitelköön,Jota hän kantaa, sillä PolyxenesSen hälle tehnyt on.HERMIONE.Ei, sanon, ei,Ja vannon, että uskotte, min sanon,Vaikk' yritätte kieltää.LEONTES.Hyvät herrat,Katselkaa häntä tarkoin; jos on mieliSanoa teillä: "hän on kaunis", hetiVavahtaa tuntonne ja lisää: "sääli,Ett'ei hän ole siveä ja puhdas!"Kiitelkää hänen ulkomuotoansa, —Jok' ansaitseekin suurta ylistystä, —Niin heti olan nykäys, hm! ja haa!Nuo poltinmerkit, joita parjaus käyttää —Ei, mitä? — sääli käyttää, sillä parjausHyveenkin polttaa; — niin tuo olan nykäys,Nuo hm! ja haa! — sanottuanne juuri"Hän kaunis on"; — teit' estää sanomasta:"Hän ompi siveä". Mut tietyks tulkoonSen suusta, jolla suurin syy on harmiin:Hän portto on.HERMIONE.Jos sanoisi sen konna.Viheliäisin konna maailmassa.Hän suuremp' ois vaan konna; mut te, herra.Te erehdytte.LEONTES.Itse erehdyitteTe, hyvä rouvani, kun PolyxeneenLeonteeks luulitte. Oo, sinä eläin,Jot' en voi oikein nimin nimittääkään,Ett'ei mua raakuus matkisi ja samaaKäyttäisi kieltä kaikensäätyisille,Näin unhottain, mik' erotus on prinssinJa kerjäläisen välillä. Ma sanoin,Ett' on hän portto, sanoin myöskin, kelle.Lisäksi: kavaltaja, jonka kanssaCamillo liitoss' on, mies, joka tietääMit' itsekin tuon pitäis hävetäKatalan raiskaajankin nähden tietää,Ett' on hän portto pahempi, kuin mit' onPahimmat tulenlautat; niin, hän tiesiTuon paon myös.HERMIONE.En tiennyt, totta Jumal',En siitä tiennyt! Teitä kaduttaa,Parempaan tietoon kerran tultuanne,Nää herjauksenne. Hyvä puoliso,Mua tuskin hyvitätte sillä, ettäSanotte pettyneenne.LEONTES.Ei, jos petynTään rakenteeni perustusten suhteen,Ei silloin koulupojan hyrrää jaksaMaapallo kantaa. — Tyrmään hänet viekää!Ken puhuu hänen puolestaan, on syypääJo siksi, että puhuu.HERMIONE.Turman tähtiNyt hallitsee. Mun malttaa täytyy, kunnesSuopeemmaks kääntyy taivas. — Hyvät herrat,Niin hevin kuin muut naiset min' en itke,Ja tämän hyödyttömän kasteen puutosTeilt' ehkä säälin kuivaa; mut tääll' asuuSiveyden syvä suru, ja se palaaNiin, ett'ei sitä sammuttaa voi itkut.Mua, hyvät herrat, pyydän, tuomitkaaNiin leppeesti kuin ihmisrakkaus sallii; —Ja täyttyköön nyt tahto kuninkaan.LEONTES.Mua totellaanko?HERMIONE.Seuraako mua kukaan?Rukoilen, herra, suokaa naisieniMukaani tulla; tilani sen vaatii,Sen näette. Ei, hyvät lapset, itkuunEi syytä nyt; mut vankeuteen syypääksJos emäntänne kuulette, niin silloinValukoot kyyneleet, kun vapaa olen.Koetus tää tuo ikionnen mulle. —Hyvästi, kuningas; en murheisenaSois koskaan teitä näkeväni; muttaNiin käynee nyt. — No, tulkaa, teill' on lupa.LEONTES.Pois, tehkää niinkuin käskimme; pois täältä!(Kuningatar ja hovinaiset poistuvat.)1 HOVIHERRA.Rukoilen: palauttakaa kuningatar.ANTIGONUS.Punnitkaa tarkoin, muuten oikeutenneOn väkivaltaa; siitä kolme kärsii:Te itse, poikanne ja puolisonne.1 HOVIHERRA.Siit' uskallan ma henkeni, jos vaan seTakeeksi kelpaa, että kuningatarOn puhdas taivaan edessä ja teidän,Syytteestä — tarkoitan.ANTIGONUS.Jos toteen saadaan,Ett' toisin on, niin vaimoani vahdinYöt päivät, häneen kytkettynä kiinni,Ja sen vaan uskon, minkä näen ja tunnen;On silloin joka tuuma naisen lihaa,Niin, joka hiuke naista uskoton.Jos hänkin on.LEONTES.Vait ole!1 HOVIHERRA.Hyvä herra —ANTIGONUS.Puhumme teidän, eikä omaan puoleen.On joku viettelijä, lemmon konnaTeit' uskotellut; jos sen tuntisin,Niin ruhjoisin sen. Hänkö kunniaton! —Tytärtä mull' on kolme, yhdentoistaJa yhdeksän ja viiden ijässä;Jos tott' on tää, niin, kautta kunniani,Sen heille kostan, kohdun heiltä leikkaan,Ennenkuin neljäntoista ovat vanhatJa epäsikiöitä siittää saavat.Mun perivät, mut ennen olen salvio,Kuin kelvottoman rodun kantaisä.LEONTES.Vait! Täss' on vainu yhtä valju teilläKuin kuolleen nenällä; ma tunnen, näen senNiinkuin tetämän(kouristaa häntä) tunnette, ja näette,Mik' elin teihin koskee.ANTIGONUS.Niin jos on,Ei kunnialle hautaa ole tarvis;Lemuksiks siit' ei jää maan tunkiolleNiin hiukkaakaan.LEONTES.Mua ei siis uskota!1 HOVIHERRA.Parempi jos täss' uskottaisi mua,Kuin teitä, herra! Ennen soisin, ettäHän puhdas olis, kuin te oikeassa,Vaikk' oiskin moitteeksi se teille.LEONTES.MiksiKyselen tuumianne? Paremp' onTotella vihan puuskaa. MajesteettiEi neuvojanne kaipaa. HyvyyttämmeSen kerroimme. Jos ette voi tai tahdo —Joko luonnon- taikka teko-tyhmyydestä —Niin nähdä totuutta kuin me, niin sitäParemmin tutkikaatte; neuvojanneEi meidän tarvis; asia, sen meno,Sen voitto, tappio meit' yksin koskee.ANTIGONUS.Parempi olis ollut hiljaisuudess'Asiaa ensin tutkia kuin siitäMelua nostaa.LEONTES.Mahdollistako?Sin' olet joko vanhuudesta tylsäTai luotu narriksi. Camillon pako,Tuo tuttavallisuus — niin peittämätön.Niin epäiltävä, että todisteeksiVaan näkemistä tarvittiin, ei muutaKuin näkemistä, ilmeisethän oliMuut seikat kaikki — pakotti mua tähän.Mut vielä paremmaksi vakuudeksi —Näin tärkiss' asioissa hurja toimiOis surettava — olen lähettänytApollon temppelihin, pyhään DelphiinCleomeneen ja Dionin, jotk' ovat,Tiedämmä, taatut miehet. Kaikki riippuuOraakelista nyt; sen pyhä neuvoMua auttaa taikka kaataa. Teinkö oikein?1 HOVIHERRA.Ihan oikein, kuningas.LEONTES.Vaikk' itse vannaAsiast' olen enkä muuta kaipaaKuin minkä tiedän, tulee oraakelinTyventää muiden mielet, moisten, jotka,Typerän tyhminä kuin tuo, ei jaksaYletä totuuteen. Suvaitsin siksiTuon naisen poistaa läheisyydestämme,Ett'ei hän noiden kahden paennehenPetosta panis täytäntöön. Nyt tulkaa;Puhua tahdon kansalle; tää tapausKiihottaa meitä kaikkia.ANTIGONUS (syrjään).Niin, nauruun,Kun selvä totuus tulee päivän valoon.(Poistuvat.)
Seutu sama. Etuhuone kuningattaren vankilassa.(Paulina ja useita palvelijoita tulee.)PAULINA.Hae tänne vanginvartija ja sanoNimeni hälle. —(Yksi palvelijoista menee.)Jalo rouva, sulleEi parhain hovi ole liian hyvä,Miks siis nyt tyrmäss' istut?(Palvelija palajaa, mukanaan vanginvartija.)Ystävä,Te tiedätte, ken olen?VANGINVARTIJA.Arvonainen,Ylevä rouva.PAULINA.Päästäkää siis minutKuningattaren luo.VANGINVARTIJA.En tohdi, rouva,Päinvastainen on mulla jyrkkä kielto.PAULINA.Kaunista kieltää ystävien seuraHyveeltä, kunnialta! Onko lupaTavata hänen naisiaan? Vain yhtä?Emiliaa?VANGINVARTIJA.Jos suvaitsette, rouva,Lähettää syrjään seuranne, niin saatanEmilian luoksenne.PAULINA.Se, pyydän, tehkää. —Menkäätte syrjään!(Seuralaiset poistavat.)VANGINVARTIJA.Minun täytyy ollaKeskustelussa läsnä.PAULINA.Hyvä, hyvä!(Vanginvartija poistuu.)Mik' into tahratonta tahrata!Ihana kaunoaisti!(Vanginvartija palajaa Emilian kanssa.)Hyvä rouva,Mitenkä kuningattaren on laita?EMILIA.Niin hyvin kuin niin ylhäisen voi ollaNoin sorrettuna. Surusta ja kauhusta —Kovempaa ei lie koskaan hento nainenKokenut — synnytti hän ennen aikaa.PAULINA.Pojanko?EMILIA.Tyttären, ja kauniin lapsen,Terveen ja virkun. Äiti iloitseepiJa sanoo: "Vanki parka, niinkuin sinä,Viaton minäkin".PAULINA.Sen minä vannon.Kirotut kuninkahan hullut houreet!Tään saa hän tietää, saapa niin! Se toimiOn naiselle kuin luotu; minä teen sen.Jos mairii kieleni, niin rakkoutukoon,Niin ett'ei vihaa verisilmäist' enääSe koskaan torveta! Emilia hyvä,Mua suositelkaa kuningattarelle;Jos lapsens' uskoa hän tohtii mulle.Niin kuninkaan sen nähdä vien ja lupaanAsiat' ajaa oikein kuuluvasti.Kenties tuo heltyy, kun hän lapsen näkee;Viaton, puhdas äänettömyys useinEnemmän voi kuin puhe.EMILIA.Jalo rouva,Hyveenne, hyvyytenne on niin taattu,Ett' altis, suora hankkehenne varmaanHyvinkin päättyy. Sopivampaa naistaEi tähän toimeen löydy. Pyydän, käykääLähihuoneeseen, niin kuningattarelleIlmoitan heti jalon tarjonne.Hän tänään hautonut on samaa tuumaa,Mut ketään arvomiest' ei tohdi pyytää,Peläten kieltoa.PAULINA.Sanokaa hälle,Ett'en ma kieltän' aio lainkaan säästää;Jos se niin liukas on, kuin miel' on uljas,Niin jotain aikaan saanen.EMILIA.Kost' jumala!Kuningattaren luo nyt lähden. KäykääLähemmä, olkaa hyvä.VANGINVARTIJA.KuningatarJos suvaitsee nyt lapsen luotaan antaa,Niin kuinka käy mun, jos sen täältä päästän,Kun mull' ei siihen valtaa?PAULINA.Huolet' olkaa!Laps vanki äidin kohduss oli vainen.Ja suuren luonnon lain ja säännön mukaanSiit' on se vapaa nyt, ei osallinenKuninkaan vihaan eikä syypää myöskäänKuningattaren rikokseen, jos moistaOn olemassakaan.VANGINVARTIJA.Sen ihan uskon.PAULINA.Siis huolet' olkaa: minä astun teidänJa vaaran väliin, kautta kunniani!(Kaikki poistuvat.)
Seutu sama. Huone hovilinnassa.(Leontes, Antigonus, hoviherroja ja seuralaisia tulee.)LEONTES.Ei rauhaa öin, ei päivin! Heikkoutt' onTää mielentila, pelkkää heikkoutta.Jos syy vaan olis poissa — osa syystä —Tuo naikko! Kuningasta hylkiötäEi yllä käteni; hän turviss' ompi,Ajuni ampumatkan ulkopuolla.Mut iskeä voin naikkoon. Hän jos poissaJa tulen oma ois, niin pala jäisiTaas toinen puoli rauhaa. — Kuka siellä?PALVELIJA.Palvelijanne.LEONTES.Kuink' on pojan laita?PALVELIJA.Makasi hyvin yönsä; luultavastiOn tauti taittunut.LEONTES.Mik' ylväs lapsi!Kun tajusi hän äidin häväistyksen,Niin oiti kuihtui, laihtui, tunsi kaihon,Ikäänkuin tarttunut ois häpy häneen,Menetti ilon, unen, ruokahalun,Pelehtyi aivan. — Yksin tahdon olla;Pois, käykää poikaa katsomaan. —(Seuralaiset lähtevät.)Hyi, häntäÄlä aattelekaan! Siihen suuntaan käypäJo pelkkä koston ajatuskin kimmooTakaisin minuun; suuri häll' on valta,Suvut ja liittolaiset; — hän siis jääköönParempaan aikaan; naikkoa vain kostoNyt kohdatkoon. Camillo ja PolyxenesMua nauravat, ivaavat suruani;Jos yltää heidät voisin, eivät naurais,Ei, eikä tuokaan, jok' on vallassani.(Paulina tulee, lapsi sylissä.)1 HOVIHERRA.Täst' ette pääse.PAULINA.Mitä? Hyvät herrat.Pikemmin tulis teidän mua auttaa.Pelättävämpi tuonko hurja vimmaKuin henki kuningattaren, sen raukan,Mi puhtaamp' on, kuin tuo on luulevainen.ANTIGONUS.Vait, vait!1 HOVIHERRA.Hän yöt' ei maannut, eikä salliKenenkään päästä luokseen.PAULINA.Tyynny, veikko!Juur' unta tulen tuomaan. Teidän moiset,Jotk' ympärillään luikitte kuin varjot,Te teidän moiset häntä valvotatte.Ma tulen vilpittömin, terveellisin,Vakavin sanoin loihtimaan pois vammaa,Jok' unen hältä vie.LEONTES.Melua mitä?PAULINA.Ei melua, vaan tuumailua, mistäSais ylhäisyydellenne kummin.LEONTES.Mitä?Pois rietas vaimo tuo! Antigonus,Sua kielsin päästämästä häntä tänne,Aikeensa tiesin.ANTIGONUS.Omani ja teidänVihanne uhalla ma häntä koitinTäält' estellä.LEONTES.Hänt' etkö suistaa voi?PAULINA.Pahasta, kyllä; vaan täss' asiassa —Jos ei hän tee kuin te, ja tyrmään heitäMua siitä, ett'en kunniaani heitä —Hän ei mua suista.ANTIGONUS.Nyt sen kuulette!Jos noin hän kiltoo, juoskoon minkä jaksaa,Hän kyll' ei kompastu.PAULINA.Kuningas hyvä,Ma pyydän, mua kuulkaa! Teille tahdonMa lääkär' olla, taattu palvelijaJa nöyrä neuvoja, vaikk' en niin julkeeTuskanne lieventäjän' esiintyä,Kuin liehakkonne nuo, — mun lähettiHyvä kuningatar.LEONTES.Hyvä kuningatar!PAULINA.Niin, hyvä, sanon, hyvä kuningatar,Ja siitä tappelisin, mies jos oisin,Vaikkapa kehnoin.LEONTES.Aja hänet ulos!PAULINA.Se, jok' ei pelkää silmiään, se ensinKäsiksi käyköön! Lähden milloin tahdon.Asia ensin! — Hyvä. kuningatar —Hyvä on hän — antoi teille tyttären:Täss' on se, siunaustanne pyytää.(Laskee lapsen Leonteen eteen.)LEONTES.Ulos,Sa, noidan narttu! Hiiteen täältä! Pois,Lipakka parittaja!PAULINA.Erehdytte:Tuost' olen yhtä tiedoton kuin te,Sen nimen antaja, ja yhtä siivoKuin te olette hullu; joka kyllinJo siivoutt' on tähän mailman aikaan.LEONTES.Kavaltajat! Hänt' ette viskaa ulos?Kakara hälle viekää! —(Antigonukselle.)Sinä narri,Sinä ämmälauri, narttusi kun annatSun orrelt' ajaa! — Ota äpärä,Otahan, sanon; ämmälles se anna!PAULINA.Ijäksi kätes saastukoon, jos kosketPrinsessaan nyi, kun näin on häneen syyttäAjettu lokaa.LEONTES.Eukkoaan hän pelkää.PAULINA.Jos tekin tekisitte sen, niin varmaanOmistaisitte oman lapsenne.LEONTES.Kavaltajia kaikki!ANTIGONUS.Totta jumal',En minä.PAULINA.Enkä minä, eikä kukaan;Yks on, hän itse; kavaltain hän omanHyvän maineensa ja kuningattarensaJa poikansa ja tyttärensä alttiiksNäin heittää parjaukselle, joka pureeMiekkaakin kipeämmin, eikä tahdo —Kirottua, ett'ei voi häntä siihenPakottaakaan! — pois tyynni temmataTuon luulon juurta, jok' on yhtä laho,Kuin tammi on tai paasi terve.LEONTES.Suulas,Lipakka lutka, jok' on miestään piessytJa nyt mua hämää! Mun ei ole pentu,Polyxeneen se peruutt' on. Pois, pois se,Ja äitineen se tuleen viskatkaa!PAULINA.Se teidän on ja teidän näköisenneNiin — käyttääkseni vanhaa sananpartta —Ett' oikein hävettääpi. — Nähkääs, herrat,On koko pieni, vaan se ihan isänOn jälkipainos: silmät, huulet, otsa,Nenä ja kulmakarvat, niin, ja poskenJa leuan sievät kuopanteet, ja hymyJa kätten, sormien ja kyntten muoto. —Hyvä jumalatar, Luonto, joka lapsenNäin isän näköön teit, jos luonteen myöskinVoit muodostaa, niin keltaist' älä käytäVäriä vain; se muuten, kuten tuokin,Epäilee, ett'ei lapsens' ole hänenMiehensä lapsi.LEONTES.Sinä, hiiden velho! —Sinäkin, pöllö, hirtettävä oisit,Kun tuon et kieltä suistaa voi.ANTIGONUS.Jos kaikkiNe miehet hirtettäisi, jotka moistaEi aikaan saa, niin tuskin teille yhtäänJäis alamaista.LEONTES.Vaimo pois, ma sanon!PAULINA.Pahempaa luonnottomin ilkiökäänEi tehdä voisi.LEONTES.Sinut poltatan.PAULINA.Siit' en ma huoli; tulen virittäjäKerettiläinen on, ei tulen uhri.Tyranniks teit' en sanoa ma tahdo,Mut tämä julmuus vaimoanne kohtaan —Kun muuta teill' ei ole todistustaKuin pelkkä luulo — tyranniuteen hiukanSe vivahtaa, häväisee teitä, tekeeMaailman silmiss' ilkiöksi.LEONTES.KauttaVasallivalanne, pois, pois tuo vaimo!Jos oisin tyranni, niin hän ei eläis;Ja noin ei haastaa tohtisi, jos siksiMun tuntisi hän. — Ovest' ulos!PAULINA.ÄlkääMua täältä työntäkö, kyll' itse lähden.Lastanne hoitakaatte, se on teidän.Zeus sille suokoon ylevämpää mieltä. —Pois kätenne! — Te, jotka hyväiletteNoin hänen hulluuttaan, te ette koskaanHänt' auttaa voi, ei, ainutkaan ei teistä.Kas niin, hyvästi vaan, nyt minä lähden.(Poistuu.)LEONTES.Petturi, tähän yllytit sa vaimos.Mun lapseniko? Pois, pois! — Sinä, jokaNiin sitä hellittelet, ota pentuJa tulen syötäväks se heitä oiti.Niin, sinä, juuri sinä! Vie se heti!Tunnissa tieto tuo, ett' on se tehty,Ja täysi todistus, tai omasiJa omaistesi hengen vien. Jos kiellät,Vihaani ärrytellen, sano vaan se,Niin omin käsin äpärän tuon aivotMurskaksi lyön. — Vie se ja tuleen paiskaa!Sa vaimos tähän yllytit.ANTIGONUS.En, herra;Nää loordit, jalot ystävät, mun puhtaaksJulistaa voivat.1 HOVIHERRA.Armollinen herra,Hän syytön vaimonsa on tänne tuloon.LEONTES.Valehtelette kaikki!1 HOVIHERRA.SuvaitkaaParempaa meistä luulla; uskollisest'Olemme teitä palvellehet; siitäTunnustus suokaa. Polvin rukoilemme —Entisten palvelusten palkinnoksiJa tulevaisten — muuttakaa tuo päätös;Verinen, kauhea se on ja varmaanVie turmioon. Me polvistumme kaikin.LEONTES.Ma höyhen olen joka tuulen viedä.Nähdäkö täytyy mun, kuink' äpäräTuo polvistuu ja isäkseen mua kutsuu?Ei, parempi nyt polttaa se kuin sittenKirota sitä. Mutta — jääköön eloon!Ei sittenkään! —(Antigonukselle.)Käy tänne, sinä siellä;Sa, joka puuhassa niin helläss' olitTuon kätilösi, Kaisa-rouvan kanssaÄpärän pelastukseksi, — se on hän,Niin totta kuin on partas harmaa — mitäTuon pennun hengest' uskallat sa?ANTIGONUS.Kaikki,Min tehdä voin ja kunnia niin vaatii.Jos muuta en, niin tämän: vähäisetkinVereni tähteet turvaks syyttömyydenMa uhraan; kaikki, minkä vaan ma voin.LEONTES.Sen kyllä voit. Tuon miekan kautta vanno,Ett' täytät käskyni.ANTIGONUS.Sen vannon, herra.LEONTES.Siis kuule ja se tee; näet, vähimmässäJos vilpistelet, niin et yksin sinä,Vaan herja vaimoskin on kuolon oma;Nyt saa hän anteeksi. — Me käskemme siisVasallivalas nimess', että saatatPois tämän tyttöäpärän ja viet senSyrjäiseen, jylhään metsäseutuun, kauasRajoilta näiltä, ja sen sinne jätät,Armotta aivan, omaan hoiteeseensaJa säiden valtaan. Outo sallimusSen tänne toi, siis oikein vaadin, ettäSen outoon korpeen viet, miss' sallimusSit' imettäköön tai sen tappakoon.ANTIGONUS.Sen totta teen; mut kyllä laupiaampiOis äkkisurma. — Tule, lapsiraukka,Ylempi valta sääkset pankoon, korpitSua imettämään! Moista armon työtäOn tehneet sudetkin ja karhut, raivons'Unohtaen. — Te onnellisemp' olkaa,Kuin mitä sietää tekonne! — Ja siunausJulmuutta vastaan sua puoltakohon,Hylätty lapsi-raukka!(Menee lapsen kanssa.)LEONTES.Min' en vieraanKakaraa ruoki.PALVELIJA (tulee).Herrani, vast'ikäänOn Delphiin matkaajilta sana tullut:Cleomenes ja Dion hyväll' onnell'On kotiin palanneet ja maalle nousseet;Koht' ovat täällä.1 HOVIHERRA.Tuopa arvaamatont'On joutuisuutta.LEONTES.Päivää kolmekolmatt'Olivat poissa; moinen kiire näyttää,Ett' tahtoo suur' Apollo joutuun tehdäTotuuden tiedoksi. Siis valmiit olkaa;Neuvosto kokoon! Tuomionsa saakoonTuo valapatto. Yhtä julkinenKuin syytöskin, yht' ilmeinen ja vapaaMyös olkoon tutkinto. Sydäntä vaivaaNiin kauan kuin hän eloss' ompi. — MenkääJa tehkää, mitä käskin.(Lähtevät.)
Seutu sama. Erään kaupungin katu.(Cleomenes ja Dion tulevat.)CLEOMENES.Suloist' on ilmanala, lauhaa sääJa saari viljava, ja templi voittaaKehutkin kaikki.DION.Ihaninta oli,Hurmaavaa ihan, taivaiset nuo puvut —Niin niitä nimittäisin — sekä pappeinVakava arvoisuus. Ja uhritoimi,Kuink' ylevää se, ylimaallist' oliJa pyhää!CLEOMENES.Entä huumaava tuo jyryJa oraakelin ääni, joka pauhasKuin herranvoima ja niin valtas aistit,Ett' aivan menehdyin.DION.Jos matkan tulosNiin suotuinen on kuningattarelle —Sen taivas suokoon! — kuin se oli meilleSuloinen, hauska, joutuisa, niin toivoOn saavutettu.CLEOMENES.Suur' Apollo kaikkiParhaaksi kääntäköön! Nuo juonet, joillaKoetaan kuningatar syyhyn saada,Mua eivät miellytä.DION.Noin kiivaat toimetTekevät selvän kaikesta tai lopun.Kun tietoon tulee ennus, jonk' ApollonPääpappi tähän lukitsi, niin varmaanJotakin kummaa ilmaantuu. — Hoi! TänneRavakat ratsut! Kaikki hyvin käyköön!(Lähtevät.)
Seutu sama. Oikeushuone.(Leontes, hoviherroja, virkamiehiä ja oikeudenpalvelijoita tulee.)LEONTES.Tää toimitus, sen surulla ma myönnän,Mun sydäntäni kalvaa: syytetty onKuninkaan tytär, puoliso, ja lisäksNiin hellitty ja rakas. Älköön meitäTyranniks sanottako, kun näin suoraanVetoomme lakiin, joll' on täysi valtaJulistaa syyllisyys tai syyttömyys. —Esille vanki!OIKEUDENPALVELIJA.Kuninkaan on tahto,Ett' itse tänne oikeuden eteenSyytetty saapuu. Hiljaisuutta vaadin.(Hermione tulee vartioituna, Paulinan ja muidenhovinaisien seuraamana.)LEONTES.Lukekaa syytös!
OIKEUDENPALVELIJA. "Hermione, suurisukuisen Leonteen, Sisilian kuninkaan puoliso, sinä olet tänne haastettu, syytettynä valtiopetoksesta, kun olet ryhtynyt Polyxeneen, Böhmin kuninkaan kanssa salavuoteuteen ja yhtynyt Camillon kanssa salaliittoon, ottaaksesi hengiltä herrasi ja puolisosi, kaikkein armollisimman kuninkaamme. Ja kun tämä hanke oli todistuksilla osaksi julki tuotu, olet sinä, Hermione, vastoin uskollisen alamaisen velvoitusta ja velvollisuutta, neuvonut ja auttanut heitä yön selkään pakenemalla turvaa itsellensä etsimään."
HERMIONE.Kun se, mit' aion sanoa, on suoraanVain syytteen kieltämistä, eikä mullaMuut' ole todistusta puolellaniKuin omat sanani, niin tuskin auttaa.Jos sanon: "syytön". VilpittömyyttäniVilpiksi luullaan, mainitaankin siksi,Jos siihen turvaan. Mut jos ihmisteotJumalten tiedoss' on — niinkuin ne onkin, —Niin varmaan hävetä saa väärä syytösViattomuuttani ja hirmuvaltaVavista tyynyyttäni. Herra, parhainTe tiedätte — vaikk' ette tahdo tietää —Ett' yhtä onneton, kuin olen nyt,Yht' uskollinen, siveä ja puhdasMenoni ain' on ollut, aivan toistaKuin kertomukset, joilla näyttämöltäRahvasta itketellään. Katsokaa mua:Kuninkaan vierellinen, puolen kruununOmaaja, suuren valtakunnan tytär,Toiveikkaan prinssin äiti, tässä seison,Rupattain kunnian ja hengen eestäJokaisen korvan kuullen. Henki mulleVain tuskaks on, sen kernaast' annan pois;Mut kunnia on omaisteni omaa,Ja sitä tässä puollan. Sanokaa jaTuntoonne menkää: ennenkuin PolyxenesHoviinne tuli, lemmittenkö muaJa sitä ansaitsinko? Mitä sittenTein hänen tultuaan niin väärää, ettäNyt syytteess' olen? Kunnian jos tieltäVähääkään siirryin aikeessa tai työssä,Vain vähääkään, niin joka kuulijaniKovetkoon sydän, ja mun hautaaniInhotkoon lähin omaiseni.LEONTES.KuullutAin' olen, että riettauden orjaTekonsa kieltää yhtä julkeasti.Kuin hän sen tekeekin.HERMIONE.Se kyllä totta;Mut, herra, lause tää ei sovi minuun.LEONTES.Et omista siis?HERMIONE.Enempää, kuin mitäOn itsessäni virheen nimellistä,En saata omistaa. Polyxenesta,Mun syytetoveriani, sen myönnän,Rakastin niin, kuin kunnia sen vaati,Sen verran kuin mun-arvoiseni naisenRakastaa sopi; aivan niin, — ei toisin, —Kuin olitte te itse käskenyt;Jos sit' en olis tehnyt, oisin varmaanKovakorvainen ja kiittämätön teilleJa ystävälle ollut, jonka rakkaus,Siit' asti kuin voi haastaa, sanoi suoraanOmistavansa teille. — Salaliitto,Vaikk' eteeni se pantais maistimiksi,En tiedä miltä maistuis. Sen vaan tiedän,Ett' on Camillo kunnon mies; mut miksiHän karkas, sit' ei tiedä jumalatkaan,Jos eivät tiedä enemmän kuin minä.LEONTES.Pakonsa tiesit, niinkuin myöskin tiesit,Mik' oli silloin tehtäväsi.HERMIONE.Herra,Puhutte kieltä, jot' en ymmärrä.Henkeni houreittenne vallass' on,Se viekää.LEONTES.Työsi on vain houreitani.Polyxeneesta sull' on äpärä,Se hourett' on vain. Niinkuin kielsit hävyn, —Se kuuluu virkaan — kiellät totuudenkin;Mut kiellä vain, ei se sua suurin auta;Sikiös syöstiin surmille, ja syystä,Kosk' oli isätön, — se tosin oliSun vikas eikä lapsen, — samoin sinäSaat tuta oikeutta; sen lievin päätösOn kuolemaksi.HERMIONE.Säästäkäätte uhka,Pelättiänne minä etsin turhaan.Iloksi ei voi elo mulle olla;Sen sulon, arvon, teidän rakkautenne,Ma kadotin; se mennyt on, sen tunnen,Vaan kuinka, sit' en tiedä. Toinen auvo,Kohtuni esikko, pois multa viedäänKuin ruttotautiselta. Kolmas lohtuTuo onnen heittolapsi, rinnoiltani,Viaton maito viattoman suussa.Surmille syöstään; itseäni portoksKaduilla huudetaan; tylysti viedäänMinulta lapsivuoteen rauha, jokaJos mille suodaan naiselle; mua vihdoinRaastellaan tänne taivasalle, ennenKuin palanneet on voimat. Sanokaatte,Mik' ilo mull' on elämästä, jottaPelkäisin kuolla? Jatkakaa, — vaan kuulkaa,Käsittäkää mua oikein: elämäniEi maksa korttakaan; mut kunnianiPelastaa tahdon. Näin jos luulosyilläMua tuomitaan, — kun nukkuu kaikki näytteet,Pait epäilynne nostamat, — niin sanon:Tää väkivaltaa on eik' oikeutta. —Vetoan oraakeliin, hyvät herrat,Apollo minut tuomitkoon.1 TUOMARI.Se pyyntöOn aivan oikeutettu. Julki tulkoonApollon nimessä siis ennus vastaus!(Muudan virkamies menee ulos.)HERMIONE.Venäjän keisari ol' isäni;Jos nyt hän eläisi ja tyttärensäNäkisi syytettynä! Oi, jos vainkinHän äärettömän näkis kurjuuteni,Ei toki koston silmillä, vaan säälin!(Virkamies palajaa, mukanaan Cleomenes ja Dion.)VIRKAMIES.Cleomenes ja Dion, vannokaatteOikeuden miekan kautta, että Delphiss'Olette olleet molemmat ja tämänLukitun ennustuksen siellä saaneetApollon papilta, ja että pyhääAvanneet ette ole sinettiäJa salaisuutta nähneet.CLEOMENES ja DION.Vannomme.LEONTES.Sinetti murtakaa ja lukekaa.
VIRKAMIES (lukee). "Hermione on puhdas, Polyxenes nuhteeton, Camillo uskollinen alamainen, Leontes luulevainen tyranni, hänen viaton lapsensa laillinen aviolapsi, ja kuningas jää ilman perillisettä, jos se, mikä on kadonnut, ei löydy."
KAIKKI.Siunattu, suur' Apollo!HERMIONE.Ylistetty!LEONTES.Luitko oikein?VIRKAMIES.Luin, herra, aivanNiinkuin on tässä kirjoitettuna.LEONTES.Totuutta ennustuksessa ei laisin.Kokousta jatkakaa; tuo petost' on.(Palvelija tulee kiirein.)PALVELIJA.Kuningas, hyvä kuningas!LEONTES.No, mitä?PALVELIJA.Oi, vihaa saanen sanomastani:Tuskasta, säikäyksestä äidin tähdenPoikanne, prinssi, pois on mennyt.LEONTES.Poisko?PALVELIJA.Niin, kuollut.LEONTES.Vihastunut on Apollo;Tekoni väärän rankaisee nyt taivas. —(Hermione pyörtyy.)No, mikä siellä?PAULINA.Tieto tuo se surmaksOn kuningattarelle.LEONTES.Pois hän viekää!Vain tunteen kuohua; se ohi menee. —Liiaksi omaa luuloani uskoin. —Kokekaa kaikin mahdollisin keinoinPelastaa henki. —(Paulina ja hovinaiset vievät pois Hermionen.)Anteeks suo, Apollo,Ett' ennustustas pyhää herjasin!Sovitan Polyxeneen, vaimoni maLepytän jälleen, palautan Camillon,Jok' oli hurskas, kunnon mies, sen myönnän;Kun mun, näet, ajoi epäluulon houreetVerisiin koston tuumiin, niin CamillonValitsin myrkyttämään ystäväniPolyxeneen; se olis tehty, elleiCamillon jalo sydän käskyn kiirett'Ois ehkäissyt; ja vaikka kuolemallaHänt' uhkasin ja lahjoill' yllyttelin,Jos sit' ei tekisi hän tai sen tekis,Niin kunnon miehenä ja ihmisenäHän kuninkaalliselle vieraalleniIlm' antoi hankkeen, tänne jätti suuretHyvyytensä ja epävarman onnenVarmaksi antautui saalihiksi,Vain kunniasta rikkaana. Oh, kuinkaMun ruosteheni rinnalla hän loistaa!Ja hurskaudellaan yhä mustemmaksiMun ilkityöni saattaa!(Paulina palajaa.)PAULINA.Ah! Voi! Auki,Kurehet auki, muuten sydämmeni,Ne katkaistessaan, itse kätkee!1 HOVIHERRA.Mik' on?PAULINA.Tyranni, mikä piina nyt mua vartoo?Rovio, teili, ruhjonta vai raipat?Vai lyijyssä ja piessä kiehuminen?Mit' uutta tuskaa keksitkään ja vanhaa,Kun joka sanani sun kiukkus nostaa?Julmuutesi ja tuo sun epäluulos, —Jota tyhmempää ei keksis poikanulkitJa tyttöletukatkaan, — aatteleppa,Mit' ovat tehneet nuo, ja tule hulluks,Rutihulluks aivan; entiset sun houreesNe esimakua vain oli tälle.Polyxeneen sa petit, se ei mitään;Se narrin löyhyytt' osoitti ja kurjaaVain kiittämättömyyttä; eikä mitään,Ett' yritit Camillon maineen tappaaKuninkaan vereen; — pikku rikoksia,Kun suurempia tiedoss' on! ja niistäTuo lapsen heittäminen korpin ruoaksOn joutavaa, vaikk' ennen pirukin seTulessa itkisi kuin moista tekis;Ei syysi suoraan sekään, että kuoliTuo nuori prinssi, jolta mielen jalous —Niin nuoress' outo — mursi sydämmen,Kun huomas törkeän ja hupsun isänEmoa hellää rääkkäävän; ei, tuot' eiSun panna syyksesi, — vaan viime työsi —Kirousta huutakaa, kun tuon sen julki! —Kuningatar, niin, loordit, kuningatarSuloisin, lempein kuollut on! Ja vieläEi iske kosto!1 HOVIHERRA.Varjelkohon Luoja!PAULINA.Niin, totta, kuollut; jos ei sana riitäJa vala, menkää katsomaan. Jos voitteEloa, verta silmiin, huuliin luoda,Hipiään lämpöä ja keuhkoon ilmaa,Niin jumalina teitä palvelen. —Mut sinä, julmus, älä kadu työtäs,Se raskaamp' on, kuin kaikki tuskan huudot,Siis muut' ei sulle jää kuin epätoivo.Tuhannen polvea vaikk' yhtämittaaViistuhatt' vuotta paastois alastonnaKaljulla vuorell', alituisen myrskynJa ikitalven keskellä, niin sinuunJumalat sittenkään ei leppyis.LEONTES.Jatka!Torua et voi kyllin; katkerintaKiroust' ansaitsenkin.1 HOVIHERRA.Vaiti, vaiti!Kuink' onkaan asia, niin rikollist' onPuheesi julkeus.PAULINA.Mua surettaa se.Mit' olen rikkonut, sen kadun, kunhanSen huomaan vaan. Ah, naisen kiivautt' olenLiiaksi ilmaissut! Sydämmeen häntäSyvimpään osasin. — Miss' apu turhaa,On turhaa parku. Älkää tuskastukoSanoistani. Mua ennen rangaiskaa,Kun mieleen toin, mik' unheeseen on jääpä.Kuningas hyvä, armost' anteeks suokaaTää teko houkan naisen. RakkauteniKuningattareen — taaskin houkka! — Hänest'En enää puhu, enkä lapsistanne,En, enkä miehestänikään, mi mennytOn hänkin. Mieltänne nyt malttakaa,Min' olen vaiti.LEONTES.Hyvin sinä puhutJa suoraa totuutta, jot' ennen kuulenKuin surkuasi. Pyydän, saata minutKuningattaren ruumiin luo ja prinssin.He yhden saakoot leposijan. SiihenSyyn kuolemaansa piirrän, ikuiseksiMinulle häpeäksi. PäivittäisinKäyn heidän haudallaan, ja lohtunaniOn siellä kyyneleet. Niin kauan kuinVain luonto sitä kestää, joka päiväMa lupaan tämän pyhän toimen täyttää.Vie minut tuohon murheen majaan. Tule.(Lähtevät.)