Herman Hellén v. 1824-1832, kuollut Ulvilan provastina;Gustaf Brander v. 1832-1837, kuollut Mouhijärven kappalaisena 1869;Josef Grönberg v. 1837-1861, Messukylän provasti;Gustaf Hackstedt 1861, kuollut 1863;Karl Alfred Sadenius armovuoden saarnaaja 1864-1867,Ylöjärven kappalainen;Johan Wilhelm Nybergh 1867-1872, muutti täältä Pälkäneenkirkkoherraksi ja sieltä Wähän Kyröön;Anders Oskar Törnudd 1873-1879, Wirolahden kirkkoherra;Karl Alfred Tallqvist virkaatekevä 1879.
Kaupungin väestö teki 1811 vuoden alussa 682 henkeä, ja sen mukaan kuin väestö karttui ja pappien työ lisääntyi, sen verran on myös pappien palkkaakin lisätty. Keisarillisen päätöksen johdosta, annettu toukok. 11 p. 1822, myönnettiin kaupunginsaarnaajalle kaksinkertaiset virkavuodet, joka oikeus sittemmin on lakannut. Wuonna 1824 marrask. 24 p., jolloin kaupungin väkiluku oli noin 1200 henkeä, sai kaupungin saarnaaja huoneenhyyryrahoja 12 killinkiä ruotsin riksiä vero-osalta, jotka sitten korotettiin 18 killinkiin vero-osalta. Seuraavan kolmen vuosikymmenen ajalla lisääntyi kaupungin väestö kolmikertaisesti ja teki 1855 vuoden lopulla 3,820 henkeä. Näin suuren seurakunnan hoito oli jo tätä ennen pidetty yhdelle papille liian raskaana, josta syystä pumpulitehdas-yhtiö omalla kustannuksella otti oman pappinsa ja tähän virkaan v. 1846 kutsui Frans Henrik Bergroth'in. Hän seuraavana vuonna muutti Keuruun, jonka kirkkoherra hän on. Hänen jälkeensä nimitettiin v. 1847 siihen hänen veljensä, nykyinen kaupungin saarnaaja Berndt Gustaf Bergroth. Yleisessä kirkonkokouksessa marrask. 2 p. 1856 määrättiin senaikuiselle kaupunginsaarnaajalle korotettu palkka, jonka hänen jälkeisensäkin ovat nauttineet. Tämän määräyksen johdosta teki kaupunginsaarnaajan palkka: 50 kopekkaa hopeassa jokaiselta kaupungin 800 vero-osalta, eli 400 ruplaa hopeassa, ja paitsi sitä virkamiehiltä ja vallas-säätyisiltä yksi rupla, alhaisemmilta virkamiehiltä 50 kopekkaa sekä työmiehiltä ja niiden vertaisilta 25 kopekkaa hopeassa joka perhekunnalta. Wielä sai kaupunginsaarnaaja hyyryrahaa 20 kopekkaa joka vero-osalta. Jos vero-osat eivät riittäneet täyttämään palkkaa 400 ruplaa sekä hyyryrahoja, otettiin puuttuva kaupungin yhteisistä varoista. Paitsi näitä palkka-etuja sai kaupunginsaarnaaja joka ripillä-käyneeltä hengeltä kantaa 5 kopekkaa hopiassa pääsiäsrahaa ja samaten kuin siihenkin asti nauttia hänelle entiseltään annettua maata sekä entisen tavan mukaan hänen kantamiansa testamenttia ja kolehtia. — Aikaisemman määräyksen mukaan on kaupunginsaarnaajalla oikeus, jos hän niin tahtoo, mainitun maan korvaukseksi kaupunginkassasta kantaa 20 ruplaa 28 kopekkaa hopeassa. Koskeva niitä neljää kolehtia, jotka kaupunginsaarnaaja ennen on kantanut, määräsi seurakunta kirkonkokouksessa toukokuun 4 p. 1863, että kaupunginsaarnaaja saisi kaksi ja tehtaansaarnaaja kaksi kolehtia; kirkonkokouksessa tammikuun 21 p. 1866 myönnettiin tehtaansaarnaajalle Bergroth, niin kauvan kuin hän nykyisessä virassaan pysyy, samaten kuin kaupunginsaarnaajallenkin pääsiäisrahaa 20 penniä jokaiselta ripilläkäyneeltä hengeltä, johon maksoon pumpulitehtaalaisetkin suostuivat.
Wirkatalon rakentamiseksi kaupungin saarnaajalle oli vähitellen varoja koottu, ja kirkonkokouksessa toukokuun 16 päivänä 1865 päätettiin, että nämät varat, joita silloin oli 6,800 markkaa, käytettäisiin pappilan rakentamiseksi, ja että paitsi sitä otettaisiin laina, joka kuoletettaisiin kaupunginsaarnaajalle vero-osista karttuvilla hyyryrahoilla; ja toisessa kokouksessa elokuun 1 p. samaa vuotta hyväksyttiin pappilan huoneitten paikka ja riitinki, jonka rakentaminen tarjottiin urakkahuutokaupalla ja jonka pitäisi oleman valmiina lokakuun 1 päiväksi 1866. Elokuun 10 p. 1865 kaupunkia kohdannut tulipalo esti tämän päätöksen toimeen saattamista ja on vieläkin jätetty toistaseksi.
Yleisessä kirkonkokouksessa syyskuun 11 p. 1866 päätettiin pyytää Tampereen erottamista omaksi kirkkoherrakunnaksi. jolloin tulevalle kirkkoherralle määrättiin 5900 markkaa palkkaa, pääsiäisrahat siihen luettuina, sekä virkatalo, jonka ohessa kaupunginsaarnaaja olisi vastedeskin pidettävä ja palkattava niinkuin ennenkin. Tämä päätös kuitenkin kumottiin tehdyn valituksen tähden.
Papiston palkkaus kirkonkokouksessa keskusteltua päätti K. Majesteetti armoll. kirjeen kautta kesäkuun 13 p. v. 1870 Tampereen seurakunnan erottamisen Messukylästä eri kirkkokunnaksi, niinpian kun Messukylästä kirkkoherran tila joutuu auki sekä uusi kirkko on täysi valmis. Tulevalle kirkkoherralle määrättiin silloin palkkaa 6300 markkaa ja kappalaiselle 2200 m.
W. 1877 huhtikuun 18 p. kirkonkokouksessa suostuttiin seurakunnan pappien ja kirkonpalveliain palkoista, toukokuun 1:sestä päivästä 1877 maksettavista:
Seurakuntaa palvelee 2 pappia, kirkkoherra, johon saarnaja suorastaan, Messukylän kirkkoherraviran ensikerran avonaiseksi jouduttua, pääsee, ja kappalainen. Edellisen palkkaedut ovat saarnajan, eli kaikkiaan 7000 markkaa, 1000:lla markalla lisättynä, josta 500 m. huonevuokralisäykseksi, 500 m. n.s. pienten tulojen korvaukseksi. Kappalainen, ensikerran ilman vaaliehdotusta kutsuttava ja velvollinen kolme päivää viikossa auttamaan pastoria kansliatöissä, saa 3200 markkaa. Lukkari, joka samassa on urkujen soittaja, saa 2000 markkaa, mutta palkkaa itse uruinpolkijan. Kirkonisännöitsijän palkka on 800 markkaa. Werotus on niihin tarpeihin näin: 16 vuotta täyttäneet maksavat: vaimot, lesket, ja 21 vuotta nuoremmat henkilöt vanhempainsa kodissa ja joilla ei ole palvelusta ja tuloja 1 markan, muista kaikista miespuolet 2, vaimonpuolet 1 m. 50 p. Tarvittava lisä jaetaan tasaan samaksi vuodeksi määrätyille veroäyrille. Papin palkkaa maksava maksaa viini- ja kynttilärahoiksi 15 penniä, ripillä käyvät ulkoseurakuntalaiset joka kerralta myös 15 p.
Yksityisistä toimituksista kaupungin papit saavat palkkioksi: avioonvihkimisestä papin luona 2 markkaa, lapsenkastamisesta papin luona 1 markan, ruumiinsiunaamisesta tavallisella juhlamenolla, pait korvausta hevosesta, 2 markkaa. Mainetodistuksista maksetaan 50 penniä, mutta muuttotodistukset annetaan ilmaisiksi. Köyhät ovat maksutta palveltavat, kirkkoonotosta papin luona sekä sairaitten oppimisesta älköön myöskään maksua vaadittako. Kirkonkokouksen pitäjä olkoon velvollinen vaadittaissa 1 markan palkkiolla jokaiselta lehdeltä laillisella ajalla antamaan otteen kirkonkokouksen pöytäkirjasta.
Kirkko.
Muinaisella Tammerkosken säterin herrasväellä — suvut Creutz, Kurk, Boije y.m. — ja heidän palvelusväellä oli puolen penikulman päässä Kivikirkon pitäjän kirkossa etumainen kaksijakonen penkki, ja parvella oli tila kartanon töllimiehillä ja "koskikunnan nuorisolla". Tampereen kaupunkilaiset ensin kävivät siellä kirkkoa niinkuin ennemminkin. Harjun kirkkoon kaupungin länsipuolella oli melkein yhtä pitkä matka. Wuonna 1807 pyysivät Tamperelaiset Pirkkalan kirkon sijoittamista kaupunkiinsa; seuraavana vuonna anoivat he muutamia taloja Pirkkalasta ja Kivikirkolta saada kaupungin seurakunnan yhteyteen, ja v. 1819 tahtoivat he Harjun kappelikunnan kanssansa yhdistää. Kaikki nämät anomukset asianomaisten oikeustojen tuomiolla menivät myttyyn. Wuonna 1809 nostettiin Kivikirkon pitäjän kokouksessa kysymys Kivikirkon emäseurakunnan jaosta. Kohta Tampereen perustettua kirkko itse kaupunkiin tarvittiin. Tampereen rysthollin talo otettiin hätävaraiseksi kirkoksi, ja siihen seurakunta saikin tytyä 45 vuotta. Tämä ei muuta ollut kun Tampereen rysthollista peritty asuintupa, joka seisoi nykyisen kirkkotapulin paikalla pitkinpäin koskea. Se tavataan myös "saarnahuoneen" nimellä jo v. 1786, kun 25 riksillä palkattu ensimäinen kaupungin vakinainen saarnaaja siellä kirkonkokousta piti. Uusi kirkko eli nykyinen rakennettiin v. 1824, johon keisari Aleksander I myös apurahaa antoi. Wanha, ahdas ja sopimatoin rukoushuone avissionissa myytiin ja on nyt Kuninkaankadun varrella matalin, nahkuri Karlssonin talo, taas väliseinällä niinkuin muinaan ennen kun se kirkkona oli.
Nykyinen puukirkko rakennettiin 1824 ja korjattiin 1847. Sen alttaritaulu on Rob. Ekman'in tekemä, v. 1831 ostettu 283 pankko riksillä; kehys siihen maksoi 173 riksiä. Alttaritaulun yläpuolella on korkokuvaus näyttävä uskonnon vaimoihmisen muodolla. Urut, Thulé'n tekemiä v. 1848, ovat 11 äänisiä ja maksoivat 1,200 h. ruplaa. W. 1835 kirkko palovakuutettiin. Kello kirkontapulissa on Ilmajoen J. Könnin tekemä. Joka vuosi vähä ennen joulua lukkari kävi ympäri kyntteliä kokoomaan kirkon valaistamiseksi jouluna sekä papeille ja itsellensä, kunnes kirkonkokouksessa lokak. 10 p. 1860 päätettiin vastedes kynttilät kustantaa kirkon viinirahastosta, josta syystä kunkin maksu tähän rahastoon korotettiin kolmesta hop. kopekasta neljään.
Tarvittavasta uudesta kirkosta on monta kymmentä vuotta puuhattu. Ensin aivottiin vanhaa laajentaa, mutta sitten päätettiin 1860-luvulla uutta rakentaa ja siihen tarpeesen rahavaroja vuotuisesti koottiin, jotka, poisluettua mitä tähän saakka aljettuun uuden kirkon tekoon on kulutettu, nousevat yli 130,000 markan. Kirkon asema oli määrätty Mustalahden vuorelle, mutta siitä luovuttiin ja oltiin kahdella vaiheella olisiko torilla paras paikka nykyisen kirkon vieressä, vai hautausmaan ja kaupungin välillä kussa Mustalahdenkatu käy Kauppa- ja Hämeenkadun poikki; tähän viimeiseen se joutui ja on tästä vuodesta tekeellä.
Kaupungin etuuksia saadessa Tampere oli Ruotsin valtakunnassa ensimäinen kaupunki jolle säädetty oli että hautausmaa piti oleman kirkon ja kirkkomaan ulkopuolella. [Rabenius. Sveriges Kyrko-Rätt p. 303.]
Alulla 1860-lukua aivottiin täkäläisiä englantilaisia varten eri kirkko Mustalahdenvuorelle, mutta, vaikka sekä täällä että Englannissa listoilla koottua rahaa oli varossa, asia raukesi tyhjään senvuoksi, että huomaittiin täkäläisten englantilaisten ei olevan yhtä, vaan useampaa lahkokuntaa.
Wäestö.Kaupungin väkiluku ensimmäisten 15 vuosien kuluessa ei ole kirjoihin pantu. Eräässä meille annetussa luettelossa väestöstä kaupungin ensimmäisinä 6 vuosina tavataan tuskin yhtäkään ainoata nykyistä sukua.
Tampereen ensimmäinen kirkonkirja on vuodelta 1795 ja näyttää seuraavaista:
Syntyneitä. Kuolleita. Wihittyjä pariskuntia.
1795 22 9 4 1796 16 7 5 1797 19 14 3 1798 20 18 5 1799 16 10 0 1800 — — 2 1801 — — 7
Kuinka Tampereen väestö on tämän vuosisadan alusta lisääntynyt, näkyy seuraavasta otteesta viiden vuoden väkiluvustoista.
Miesp. Naisp. Yhteen. Perhekuntaa.
1800 231 232 463 — 1805 274 328 602 120 1810 315 367 682 126 1815 281 412 793 139 1820 465 491 956 162 1825 638 664 1302 161 1830 789 796 1585 291 1835 769 808 1577 320 1840 845 974 1819 341 1845 1115 1398 2513 458 1850 1343 1764 3207 596 1855 1628 2192 3820 617 1860 2240 2992 5232 840 1865 2449 3089 5538 1011 1870 — — 6869 — 1875 — — 8800 —
Syntyneitä Kuolleita Seurakuntaan Pois Vihityitä Lisäysmuuttaneita muutt. pariskuntiamp. np. mp. np. mp. np. yht. mp. np. yht.
1865 115 119 85 66 217 266 483 153 144 297 47 269 1866 119 103 94 88 — — 572 — — 287 40 325 1867 110 100 235 199 — — 521 — — 199 34 98 1868 90 66 192 205 — — 420 — — 195 45 16 1869 120 111 63 63 — — 685 — — 296 66 494 1870 123 127 57 56 314 401 715 156 278 434 87 398 1871 155 143 62 57 267 257 524 117 190 307 101 396 1872 146 127 141 148 259 519 578 — — — 73 — 1873 143 153 83 83 222 314 536 134 156 290 86 373 1874 148 163 142 123 223 227 450 149 210 359 88 137 1875 151 167 99 113 301 286 587 157 211 368 98 325 1876 185 160 122 116 259 243 502 157 195 352 82 257 1877 218 180 126 119 281 272 553 149 123 273 106 3422 1878 256 238 155 147 253 251 504 232 254 486 120 210
Iso väenlisäys 1877 riippuu siitä että sinä vuonna Messukylän seurakunnasta siirrettiin kaupunkiin 2,989 henk., 1380 mies- ja 1,609 naispuolta. — 1878 v. lopulla teki kaupungin väestö 12,440.
* * * * *
Kaikki nämät tiedot ja numerot, jotka tässä ovat esiin tuodut, osoittavat kuinka Tampere, alussa pienenä kaupunkina köyhässä ja kaukaisessa maakunnassa, ensimäisinä vuosikymmeninä ei liioin karttunut; vasta siitä ajasta, jolloin pumpulitehdas tänne perustettiin, on Tampereen vuosi vuodelta karttuva vaurastuminen ja väenlisäys luettava. Tampereen tulee varallisuudestansa kiittää tehtaitansa ja niitten kautta liikkeelle pantuja rahoja; senvuoksi sai Tampereen kaupunki vähemmän kuin muut maamme paikkakunnat kärsiä katovuosina 1867-68 köyhän ajan rasituksia. Waltion yleisiä rakennuksia eikä myös suurempia virkalaitoksia täällä ole. Tamperelaiset, menneitä aikoja muistellen, ovat nähneet velvollisuutenansa juhlana viettää kaupunkinsa satavuotista syntymäpäivää. Sen muistoksi ovat kaupungin valtuusmiehet kokouksessa syyskuun 24 päiv. 1879 määränneet heidän käytettäviksi annetuista varoista 10,000 markkaa varastoksi, jonka korko on käytettävä tästälähin kaupungissa syntyväin lasten hyväksi.
* * * * *
Juhlaa varten määrätty toimikunta on kaupungilaisille julistanut seuraavan ohjelman päivän viettämiseksi:
Juhla-ohjelma Lokakuun 1 p:nä 1879.
Kello 8 e.pp. Ammutaan kanuunilla." 11 " tapahtuu kirkonkellojen soittaminen, jonka jälkeenkaikki liike seisautettakoon." 12 e.pp. Jumalan palvelus kaupungin kauppatorilla, senjälkeen juhlapuhe sekä ammutaan kanuunilla." 4 1/2 j.pp. Juhlapäivälliset seurahuoneessa." 7 " Soitsukulku kaupungin Wapaehtoiseltapalosammutuskunnalta." 7 1/2 " Loistotulitus ja juhlavalaistus kaupunginesplanadeissa." 8 1/2 " Juhlatanssi seurahuoneessa.
Sadeilman sattuessa tapahtuu jumalanpalvelus kirkossa ja juhlapuhe pidetään tanssihuvissa.
Pääsylippuja juhlatanssiin 3 markkaa naisilta ja 4 markkaa herroilta myydään kirjakaupassa sekä matkustavaisille sisällekäytävässä.
Nimenkirjoituslista Juhlapäivällisiin osaa ottoa varten on maanantai-iltaan saakka kirjakaupassa ja seurahuoneessa saatavana.
Yleinen liputus ja tulitus koroittaa juhlallisuutta!
Juhlatoimikunta.
Jumalanpalveluksen toimittaa v.t. kaupunginsaarnaja Alfred Tallqvist.Juhlapuheen pitää maisteri Evald Jernberg.Juhlarunon on tohtori J. Krohn sepittänyt.
* * * * *
Tampereen satavuotiseksi juhlaksi.
Emonen SatakuntaIlmoille pojan loi,Ja sadan miehen voimanHän kantamalleen soi;Sit' äidinrinnoin sadoinImetti, kasvatti;Näin vahva jättiläinenPojasta sukesi.Vaan ikäv' on hänen mielessään,Hänt ei koti hiljainen tyydytäkään.
Siis ulos maailmalleTää poika rentoutui;Hän kiersi sadat saaret,Ja kaikki rannan koivutHänelle hymyili,Ja kaikki lehdon linnutSulolla lauleli.Vaan ikäv' on hänen mielessään,Hänt' ilo, lempi ei tyydytäkään.
Rinnassa miehuus kuohui,Se toivoi taisteluun,Se riehuvaisna paloiVoimansa koitteluun.Ah urhon jalon, vahvanJos kerran kohtaisi,Kas silloin maksais elää,Kuollakin kelpaisi!Näin ikäv' on hänen mielessään,Hänt' ei huvi kuuluton tyydytäkään.
Vaan rientäissään hän viimein,Mit' etsi, löysi jo:Edessä tuossa vankkaOn Tammerkallio.Sen kivirinta lujaTien sulkee kokonaan;Ei taivu hän, ei väisty,On valmis sotimaan.Ja jättiläinen on mielissään,Kun toivonsa tässä sai täyttymään.
Ja rinta rintaa vastenNyt painia he lyö;He päivän kaiken koittaa,Eik' eroita heit' yö.Kiihkoissa katsos kuuluuKuin jyske ukkosen.Hei jättiläinen on mielisään,Kun toivonsa tässä sai täyttymään.Näin vuosisadat pitkätNe yhä taistelee,
Näin koskaan voittamattaHe toistaan koittelee;Ei uuvu veden voima,Ei murru kallio;Vaan järven jättiläinenSe viimein suuttuu jo.Taas ikäv' on hänen mielessään,Tuo turha leikki ei tyydytäkään.
Saapuipa silloin siihenKustaavi kuningas;Tuoss' jättiläisen keksiSilmänsä nerokas:"Hei, poika, suotta kuluuNoin voimas päivät, yöt!Mun palvelukseen' tule,Saat tehdä tosityöt.Tuo hyödytön pauhu on houraus,Vaan miehen työllä on tarkoitus!"
Nyt käteens' jättiläinenSai sadat rattahat;Hän kaikin voimin vääntää,Ne pyörein juoksevat,Ne vanuttaa, ne takoo,Ne kutoo ratisten,Ja leivän tarpeet hankkiiTuhantten ihmisten.Nyt jättiläinen on mielissään,Kun toivonsa viimein sai täyttymään.
Jo sata vuotta vääntääHän tuossa päivät, yöt,Ja yhä kaunistuupiJa karttuu hältä työt;Ja maine, jota toivoiSuurista sodistaan,Sen monin kerroin saa hänNyt työstään, toimestaan.Ja jättiläinen on mielissään,Kun toivonsa kaiken sai täyttymään.
Oi kaukaa häämöittävä,Sä aika tuleva,Kun auraks muuttuu miekka,Työkoneeks kanuuna,Kun vert' ei vuodatella,Vaan työllä kilpaillaan,Kun suosio ihmisill' onJa rauha päällä maan,Oi aika sä toivottu, kaivattu,Kas täss' esikuvas on siunattu!
Suonio (Lehtori J. Krohn).