Ensi kertaa Jane tajusi, kuinka syvällinen tuon miehen rakkaus oli — käsitti, mitä tämä niin lyhyessä ajassa oli vain rakkautensa tähden saanut aikaan. Kääntäen päänsä hän kätki kasvot käsiinsä.
Mitä hän oli tehnyt? Siksi, että hän pelkäsi taipuvansa tämän jättiläisen kosintaan, oli hän polttanut sillat takanaan, aiheettomassa pelossaan, kauheaa erehdystä välttääkseen tehnyt vielä pahemman.
Ja sitten hän kertoi hänelle kaikki — kertoi sana sanalta koko totuuden mitään peittelemättä tai yrittämättä puolustaa erehdystään.
"Mitä meidän on tehtävä?" kysyi Tarzan. "Olet myöntänyt rakastavasi minua. Sinä tiedät, että minä rakastan sinua, mutta minä en tunne niitä yhteiskunnan siveysohjeita, jotka sinua hallitsevat. Minä jätän ratkaisun sinulle, sillä sinä tiedät sittenkin parhaiten, mikä enimmin edistää onneasi."
"Minä en voi ilmoittaa hänelle, Tarzan", sanoi tyttö. "Hänkin rakastaa minua, ja hän on hyvä mies. En voisi koskaan katsoa sinua enkä ketään muuta kunnon ihmistä silmiin, jos rikkoisin herra Claytonille antamani lupauksen. Minun täytyy se pitää — ja sinun tulee auttaa minua kantamaan kuormaani, vaikkemme tämän illan jälkeen enää näkisikään toisiamme."
Toiset astuivat nyt huoneeseen, ja Tarzan kääntyi pientä ikkunaa kohti.
Mutta hän ei nähnyt mitään ulkona. Sielunsa silmillä hän näki vihreän, komeiden troopillisten puiden ja kukkien tiheän verkon tavoin ympäröimän niityn, jonka yläpuolella huojuivat jättiläispuiden lehvät. Ja ylinnä siinsi päiväntasaajan seutujen kirkas taivas. Ruohikon keskellä istui pienellä mättäällä nuori nainen, ja hänen vieressään nuori jättiläinen. He söivät herkullisia hedelmiä, katselivat toisiaan silmiin ja hymyilivät. He olivat hyvin onnelliset ja aivan kahden kesken.
Hänet havahdutti näistä unelmista aseman palvelija, joka astui sisään kysyen, oliko seurueessa joku herra Tarzan.
"Minä olen Tarzan", selitti apinaihminen.
"Tässä on Baltimoresta välitetty sanoma; se on kaapelisähkösanomaPariisista."
Tarzan otti kuoren ja repäisi sen auki. Sähkösanoma oli D'Arnotilta ja kuului:
Sormenjäljet todistavat teidät Greystokeksi. Onnittelen.
D'Arnot.
Kun Tarzan oli lukenut nuo rivit, tuli Clayton sisälle ja astui käsi ojennettuna häntä kohti.
Tässä oli mies, jolla oli Tarzanin arvonimi ja Tarzanin tilukset ja joka pian menisi naimisiin tytön kanssa, jota Tarzan rakasti ja joka rakasti Tarzania. Sananen Tarzanilta olisi tehnyt suuren muutoksen tämän miehen elämässä.
Se olisi riistänyt häneltä arvonimet, maat ja kartanot ja — olisi ne samalla riistänyt Jane Porterilta.
"Kuulkaahan, veikkonen", huudahti Clayton, "minulla ei ole vielä ollut tilaisuutta kiittää teitä kaikesta, mitä olette meidän hyväksemme tehnyt. Näyttää siltä kuin olisitte aina ollut saapuvilla vaaran uhatessa pelastaaksenne henkemme Afrikassa ja täällä. — Olen kovin iloissani, että saavuitte Amerikkaan. Meidän tulee lähemmin tutustua toisiimme. Useinhan minä teitä ajattelinkin ja ympäristönne omituisia olosuhteita. Jos saan kysyä, niin huvittaisi minua tietää, miten hiidessä jouduitte sinne villiin viidakkoon?"
"Minä synnyin siellä", virkkoi Tarzan tyynesti. "Äitini oli apina eikä hän tietenkään voinut minulle paljoa kertoa Kuka oli isäni, sitä en ole koskaan saanut tietää."