[461] Niinpä esim. Onegesio, Attilan etevin neuvon-antaja, lausui: "Luulevatko Romalaiset voivansa rukoilemalla minua siihen taivuttaa, että herraani pettäisin, ja halveksien Hunnilaisen kasvatukseni sekä vaimot ja lapset, en pitäisi parempana olla Attilan orjana kuin pohattana Romalaisten luona." Ks. Exc. de Legat., siv. 196.
[462] Ks. esim. juttu Sirmion kirkon kulta-astioista; Exc. de Legat., siv. 186. — Aetion oli tapa toimittaa Attilalle kirja-miehiä, jotka saattoivat häntä palvella käsi-kirjoittajina ja tulkkeina.
[463] Ks. Exe. de Legat., ed. Bonn., siv. 151-153; Jornand., de reb. Get., 42.
[464] Ks. Chron. Paschale, ed. Bonn., siv. 587: "και εδήλωσεν διά Γότθου ενός πρεσβευτού Ουαλεντινιανώ βασιλεί Ρώμης, Εκέλευσέ σοι διʹ εμού ό δεσπότης μου και δεσπότης σου Αττίλας, ίνα ευτρεπίσης αυτό παλάτιν, ομοίως δε και Θεοδοσίω βασιλεί τα αυτά εν Κωνσταντινουπόλει εδήλωσεν διʹ ενός Γότθου πρεσβευτού" — Joannis Malalæ; Chronogr., ed. Bonn., siv. 358, kertoo asian melkein samoilla sanoilla, mutta käsky kuuluu vielä jäykemmältä: "ίνα ευτρεπίσης αυτώ το παλάτιόν σου."
[465] Prisko, joka mainitsee Attilan punninneen mielessänsä, kumpaseen keisarikuntaan hän ensin tekisi rynnäkkönsä, sanoo: "και έχειν αυτώ έδόκεν καλώς τέως επί τον μείζονα τρέπεσθαι πόλεμον και ες την έσπέραν στρατεύεσθαι" ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 152.
[466] Ks. Jornand., de reb. Get 36; Exc. de Legat., siv. 152.
[467] Ks. Exc. de Leg., siv. 152.
[468] Tästä ja seuraavan vuoden retkistä, ks. Amedée Thierry'n kuvallista kertomasta: Hist. d'Attila et de ses successeurs, 1 sivv. 128 seurr.
[469] Ks. Jornand., de reb. Get. 49: "placatus precibus, annuum vectigal accepit."
[470] Ks. Jornand., de reb. Get., 43: "ad Orientis principem Marcianum legatos dirigit provinciarum testans vastationem, quod sibi promissum a Theodosio quondam imperatore minime persolveret."
[471] Ks. Jornand., de reb. Get. 38: "Reliqua autem, si dici fas est, turba regum diversarumque nationum ductores, ac si satellites, nutibus Attilæ attendebant, et ubi oculo annuisset, absque aliqua murmuratione cum timore et tremore unusquisque astabat, aut certe, quod jussus fuerat, exsequebatur."
[472] Kun Sidonio Apollinari kertoilee Hunnilaisen Hormidakin retkeä Tonavan etelä-rannalle v. 466, hän sen rinnalla halveksimalla mainitsee edellistä Göthiläis-sotaa: — — "sed omittimus istos
Ut populatores; belli magis acta revolvo,Quod bellum non parva manus, neque carcere fractoAd gladiaturam tu, Spartace vincte, parasti,Sed Scyticæ vaga turba plagæ" — — —.
Ks. Panegyr. Authemio, vrss 235-239. — Kuinka Hunneja näinä Attilan jälkeisinä aikoina otettiin Itä-Roman sota-palvelukseen, kuinka siellä nousivat mahtaviin arvoihin, ja kuinka Konstantinopolin keikkarit apinoitsivat heidän tapojansa ja vaate-parttansa, juttelee Amedee Thierry, Hist. d'Attila, I sivv. 286 seurr.
[473] "Tu es flagellum Dei", mainitaan hänelle sanoneen Gallialainen erakko päivänä ennen Châlons'in tappelua. — "En ego malleus orbis!" antaa tarina hänen itse lausua. Ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, II, sivv. 249, 251.
[474] Unkarin Tarinoista tässä kohden, ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, II, sivv. 359 seurr.
[475] Ks. Jornand., de reb. Get. 50.
[476] Ks. Am. Thierry, Histoire d'Attiia, I sivv. 255 seurr.
[477] Prokopion Κουτούργουροι, Menandron Κοντρίγουροι, Agathiaan Κοτρίγουροι, Theophaneen Κότραγοι.
[478] Prokopion Ουτούργουροι, Menandron ja Agathiaan Ούτίγουροι.
[479] Utigurien hallitsija sanoo r. 558 Kutrigureista: "μήποτε ομόγλωσσοί τέ εισι και ομόσκενοι ήμίν, κα ομοία χρώνται στολή και διαίτα, αλλ' ότι και συγγενείς και έτέροις τισι τετάχαται ήγεμόσιν." [non solum eadem nobiscum lingua et vivendi ratione utuntur, sed etiam sunt nostri consanguinei, quamvis aliis ducibus parent]; ks. Menandri hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 345.
[480] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat.] siv. 158; Jomand., de reb. Get. 5.; Nimitön Ravennalainen sanoo: "juxta mare Ponticum patria, quæ dicitur Onogoria, qaam subtilius Livanius Philosophus vicinam paludis Mæotidæ summitatis esse decernit."
[481] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 92.
[482] Theofanes kutsuu ne Bulgarit, jotka perustivat valtansa etelä-puolella Tonavaa: "Ονογούνδουροι, Βούλγαροι και Κότραγοι"; ks. Chronogr., siv. 5-15. Konstantino Porfyrogenito sanoo heistä vain: "πρότερον γαρ Ονογουνδούρους αυτούς εκάλονν".
[483] Ks. ylempänä sivv. 152-151.
[484] Ks. ylempänä siv. 145, ja vertaa siihen Theophan. Chronogr., ed. Bonn., siv. 339: "(οι Βούλγαροι) εσώκισαν αυτούς φεύγοντας — —. ό μεν Γοδίλλας μετά του παραμηρίου αυτού κόψας τον σωκόν, εξήλασεν, ό δε Κωνσταντίνος συν τώ Ακούμ συνελήφθησαν ζώντες." Tämä oli v. 531.
[485] Jornandes, de reb. Get. 49, sanoo Attilan kuolemasta: "Tunc, ut illius gentis mos est, crinium parte truncata informes facies cavis turpavere vulneribus, ut proeliator eximius non femineis lamentationibus et lacrimis, sed sanguine lugeretur virili." — Varsin samaa kertoo Agathias, V 20, Zaberganin joukoista, kun Belisario oli heidät lyönyt: "ξιφιδίοις τας παρειας καταξαίνοντες, ώλοφύροντο κατά τον πάτριον νόμον."
[486] Ks. Exc. de Eeg., ed. Bonn., sivv. 158, 161. Avarit (Αβάρεις) asuivat muka valtameren rannalla, josta tavattomat sumut ja suuri Gripien paljous heidät karkoitti! — Akazirit kirjoitetaan tässä Ακατίροι, Ακαττίροι.
[487] Näistä retkeistä ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, sivv. 306-393.
[488] Ks. Agathias V 12.
[489] Ks. Procop., Bell. Goth. IV 18; Menandri hist. [Exc. de Leg.], sivv. 344, 345; Agathias V 25.
[490] Ks. K. Pr. Neumann, Die Völker des südl. Russl., 2:te Aufl., sivv. 86, 112. — Vertaa ylempänä siv. 141.
[491] Ks, Theophyl. Simoc. VII 7, ed. Bonn., siv. 282: "ό Χαγάνος ό μέγας δεσπότης επτά γενών και κύριος κλιμάτων της οικουμένης επτά."
[492] Ks. Theophyl. Simoo. VII 7, 8: "'Ογώρ", "Ουάρ και Χουννί"; "Ούτοι Αβάρους εαυτούς ονομάσαντες τον ήγεμόνα τή του Χαγάνου προσηγορία φαιδρύνουσιν." Theofylakto itse nimittää heidät Ψευδάβαροι, Suotta-avarit. Että tässä jutussa on perää, nähdään Turkkilaisen Turxanthin lauseesta, jossa heitä nimitetään Ούαρχωνίται ja mainitaan Turkkilaisten paenneiksi alamaisiksi; ks. Menandri hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 401. — Tbeofylakton "Σαρσέλτ", jonka Nikeforo Kallista kirjoittaa "Βαρσέλτ", olen ymmärtänyt Katsareiksi; ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages, 1851, II sivv. 134-136. — Missä Til lienee, ei ilmoiteta.
[493] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282.
[494] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., siv. 359: "είχον γαρ τας κόμας όπισθεν μακράς πάνυ δεδεμένας πρανδίοις και πεπλεγμένας, ή δε λοιπή φορεσία αυτών όμοία των λοιπών Ούννων."
[495] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282-287.
[496] Ks. Pauli. Diac., II 10: "comperta morte Chlotarii regis, Huni, qui et Avares, super Sigisbertum ejus filium irruunt. Quibus ille in Thuringia occurrens, eos juxta Albim fluvium potentissime superavit, eisque petentibus pacem dedit. — Rursum Avares cum Sigisberto in loco ubi et prius pugnantes, Francorum proterentes exercitum, Victoriani sunt adepti." Vert. Greg. Turon. hist. IV 23 29; Menandri hist., ed. Bonn., siv. 302.
[497] Ks. Menandri hist., siv. 299: "αμφί τας είκοσιν χιλιάδας."
[498] Ks. Theophyl. Simoc. VII 8: "οι Ταρνιάχ", "οι Κοτζαγηροί", "οι Ζαβενδέρ." "ή δε γεγονυία επίθετος δύναμις τους Αβάροις εις δέκα χιλιάδας ήκρίβωτο."
[499] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 401; vertaa sivv. 399, 404.
[500] Ks. Poeta Saxo [Pertz, Monum. I siv. 247].
[501] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 739. — "Caganus et Jugurrus principes Hunorum."
[502] "Πανάθεος χαγάνος" on Byzantiolaisilla tavallinen sananparsi. Muutoin puhutaan Avarien taikuuksista: "magicis artibus instructi, diversas phantasias ostendunt"; ks. Gregor. Turon. IV 29. Erään loitsija-papin, Avarin kielellä "Bokolabra", mainitsee Theofylakto (I 8).
[503] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 335: "τον επί του ουρανού θεον πύρ"
[504] Avarien historiaa varten ks. Amedèe Thierry, Hist. d'Attila, II siv. 3 seurr.; vertaa Zeuss, die Deutschen, sivv. 727-742. Mainittavin kaikista heidän sota-retkistään on Konstantinopolin piiritys Heraklion aikana v. 626.
[505] Ks. Fredegarii Chron. 48; Pauli. Diac. IV 40; Schlözer, Nestor, II siv. 113; vertaa Schafarik, Slaw. Altherth., II siv. 59.
[506] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 485 seurr.: "οι Χαζάροι", "οι Χαζάρεις." Arapialaisilla nimi kuului: "Khasar", Slavilaisilla: "Kosar." — Että ovat samaa kuin entiset Akazirit todistaa selvillä sanoilla Nimetön Ravennalainen [ed. Pinder et Parthey, siv. 168]: "quos Chazaros Iordanis (s.o. Jornandes) Agaziros vocat."
[507] Ks. ylempänä siv. 155.
[508] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 165 seurr. — Schlözer, Nestor, II siv. 112.
[509] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 726; D'Ohsson, des Peuples du Caucase, siv. 217; Frähn, de Chazaris.
[510] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 63, 64.
[511] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 571, 575.
[512] Ks. Theophan. Chronogr., siv. 631: "Τούτω τώ έτει Λέων ό βασιλεύς την θυγατέρα Χαγάνου του τών Σκυθών δυνάστου τώ υιώ Κωνσταντίνω ενυμφεύσατο, ποιήσας αυτήν χριστιανήν, και ονομάσας αυτήν Ειρήνην, ήτις εκμαθούσα τα ιερά γράμματα διέπρεξεν εν ευσεβεία, ελέγχουσα την τούτων (Leonin ja Konstantinon) δυσσέβειαν."
[513] Ks. Constant. Porphyr., De Admin. Imp., 13 (ed. Bonn. sivv. 86). Siinä kuitenkin sanotaan, että Leoni itse nai khakaanin tyttären.
[514] Ks. Constant. Porphyr., de Cærem., II 48: "Προς τον (ό δείνα) εύγενέστατον, περιφανέστατον χαγάνoν Χαζαρίας."
[515] Ks. ylempänä siv. 157; Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42.
[516] Ks. Schlözer, Nestor, III siv. 154.
[517] Tabary mainitsee, että Hisham khalifin hallitessa (vv. 724-743) Katsarien khakaani niin ahdistettiin, että hänen täytyi rauhaa saadakseen mennä Muhammedin uskoon; ks. Dorn, Tabary's Nachricht über die Chazaren [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie, VI], siv. 486; vertaa D'Ohsson, siv. 66.
[518] Semmoinen Siainen oli arvattavasti se Ziebel, joka yhtyi keisari Heraklion kanssa v. 626: "οι Χαζάρεις — — συν τώ εαυτών στρατηγώ Ζιεβήλ, δευτέρω όντι του Χαγάνου τή αξία", ks. Theophan. Chronogr., siv. 486. — Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42, sanoo: "ό γαρ Χαγάνος εκείνος, ό και Πεχ Χαζαρίας — ήτήσαντο".
[519] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 89.
[520] Ks. Frähn, de Chasaris, excerpta ex scriptoribus Arabicis, Petrop. 1822. [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 577 seurr.]; — vertaa: D'Ohsson, sivv. 30 seurr., 190 seurr.; Nouv. Annales des Voyages 1851, II sivv. 129 seurr., III siv. 5 seurr.; Neumann, sivv. 99 seurr.; vihdoinpa tämän kirjan sivv. 156, 157. — Etevimmät Arabialaiset lähteet ovat: Ibn-Foszlau, joka vv. 921 ja 922 kävi Muktadir khalifin lähettiläänä Bulgarien maassa; Abu-Ishak Faresi, liika-nimellä Istakhri (s.o. Persepolilainen), joka v. 951 oli käynyt Katsarien maassa; ja Ibn-Haukal, kauppamies Mosulista loppupuolelta samaa vuosisataa. — Juutalainen Rabbi Khasdai oli lääkärinä Andalusialaisen hallitsijan tykönä v. 958 paik. ja oli kuullut hoettavan Juutalaisesta valtakunnasta pohjan seuduilla, jonka tähden kirjoitti sinne kirjeen, saadaksensa tarkempia tietoja. Tämän kirjeen ja Joseph kuninkaan vastauksen löysi eräs Juutalainen v. 1562 Levantista, ja julkaisi v. 1577 nimellä Kaul-Mubesser (iloinen sanoma). Buxtorf, esipuheessaan kirjaan: Liber Cosri, Basel 1660, painatti hebrealaisen tekstin ja latinaisen käännöksen. Ranskannuksen antaa Carmoly, Récueil d'itineraires à la terre Sainte, Bruxelles 1847, ja saksannuksen Selig Cassel, Magyarische Alterth., Berlin 1848. Kirjeensä alussa kuningas eli khakaani lausuu: "Tiedä, että olemme Jafetin jälkeisiä ja lähteneet hänen poiastaan Togarmasta." Togarmalla oli muka 10 poikaa: Aghior (Ugor?), Tiros, Avir, Ughin, Bisal (Barsel?), Tarna, Kasar, Zanor, Balgad (? Bulgar), Savir. Eräs kuningas, nimeltä Bulan, kääntyi ensin Moseksen uskoon; hänen seuraajansa, joita luetellaan 12, kantavat kaikki Hebrealaisia nimiä.
[521] Mahdollista on, että Kristinusko oli tullut Bulgarien sekaan jo siihen aikaan, kun oleskelivat keisarikunnan rajoilla. Nikeforo Patriarka mainitsee vuodella 618, kuinka heidän kuninkansa (ό τών Ούννων του έθνους κύριος) ylimyksineen tuli Konstantinopoliin ja siellä kastettiin.
[522] Ks. Frähn, Drei Münzen der Wolga-Bulgharen; ja Die ältesten Arabischen Nachrichten über die Wolga-Bulgharen aus Ibn-Foszlan's Reiseberichte [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie I]; D'Ohsson, sivv. 72 seurr. — Bulgar, joka oli noin 6 virstaa Wolgan rannasta, arvataan olleen nykyisen Spask'in seuduilla, ei kaukana Kaman suusta. — Mitä Ibn-Foszlan kertoo, että Bulgarit hirttivät jokaisen, jolla erinomainen äly oli, koska muka semmoisen piti paraiten kelvata itse Jumalalle palvelijaksi, on vaikeata ymmärtää. Frähn arvelee, eikö siinä tarkoitettane tietäjiä ja noitia.
[523] Ks. ylempänä siv. 64.
[524] Ks. Frähn, Ibn-Foszlan und Anderer Berichte über die Russen,Pietarissa 1823; sekä Frähn, de Baschkiris [Mem. de l'Acad. de St.Pétersb., 1822, VIII sivv. 621 seurr.]; D'Ohsson, des peuples duCaucase, sivv. 81 seurr., 129 seurr.
[525] Että Bashkirit ja Unkarilaiset alkuperäänsä olivat yhtä kansaa, seisoo niin monituisten todistusten nojassa, että epäilyksen siaa ei ole: I. Unkarilaisten oma muinaistaru antaa heidän tulla Dentumoger'ista, läheltä Bashkirien maata; "Scythicam regionem una cingi comprehensione, sed in tria regna, Bostardiam (Bascardiam) scilicet ac Dentiam et Magariam dividi", sanoo Thwroczi. "Dentia et Magaria" on Belan Notarion "Dentumoger", jamogeron sama kuin Magyar. — II. Selvemmän todistuksen antavat 13:nnen vuosis. matkustajat. Rubruk [Récueil de Voyages, IV, siv. 274] lausuu: "Postquam iveramus XII diebus ab Etilia (s.o. Wolga), invenimus magnum flumen quod vocant Jagat (s.o. Jaik), et venit ab aquilone de terra Paskatur (s.o. Bashkirien maa), descendeus in prædictum mare.Ydioma Pascatur et Ungariorum idem est, et sunt pastores sine civitate aliqua et contiguatur Majori Bulgarie ab occidente. Ab illa terra versus orientem, in latere illo aquilonari, non est amplius aliqua civitas. Unde Bulgaria Major est ultima regio habens civitatem.De illa regione Pascatur exierunt Huni, qui postea Hungari, unde est ipsa Major Bulgaria." Hän lisää [siv. 275]: "Hoc quod dixi de terra Pascatur scio per fratres prædicatores, qui iverant illuc ante adventum Tartarorum." — Carpini, Hist. Mongalorum [Récueil de Voyages, IV siv. 677] sanoo: "Inde [e terra Morduanorum Tartari] procedentes contra Bileros, id est Bulgariam Magnam, et ipsam destruxerunt omnino. Inde procedentes ad aquilonem adhuc contraBascart, id est Hungariam Magnam, et eos etiam devicerunt." — Muita yhtäläisiä todistuksia mainitaan samoilta aioilta. Niinpä eräs käsikirjoitus Vatikanissa kertoo, että munkki Juliano v. 1240 tapasi Wolgan tykönä kansan, joka vielä tiesi Unkarilaisten muinoin heistä lähteneen, ja jonka kieli vielä oli varsin Unkarilainen. Aeneas Sylvio taas kertoo, että eräs munkki Veronasta oli tavannut, ei kaukana Tanaista, kansan, "jonka kieli oli sama kuin Pannoniassa asuvaisten Hunkarilaisten." Bonfini'n mukaan oli myöskin Mathias Korvino kauppamiehiltä kuullut, että niillä seuduin löytyi hänen kansalaisiaan; hän aikoi kutsua ne Unkariin, mutta kuoli. Lähetys-saarnaaja Joh. Schell kertoo, että eräs Jesuiitta, Magyari synnyltään, joutui Turkkilaisten vangiksi ja myytiin orjaksi Wolgan seuduille, josta Romaan kirjoitti joutuneensa oikeaan isäinsä maahan, koska muka oli löytänyt muukalaisia, jotka puhuivat samaa kieltä kuin Unkarissa puhutaan, ja joista silminnähtävästi Unkarilaiset olivat lähteneet. — III. Vihdoin Arapialaiset antavat Unkarinkin kansalle nimen Bashgurd, ja puhuvat selvästi kahdesta sen-nimisestä kansasta; ks. D'Ohsson, des peuples du Caucase, sivv. 117 seur., 257.
[526] Vertaa ylempänä siv. 154.
[527] Ne mainitaan kaikkein ensinnä keisari Theofilon aikana (vv. 829-842) Tonavan Bulgarien takana ja nimitetään silloin sekä Ούγγροι, että Τούρκοι ja Ούννοι; ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. 231, 232. — Vuodella 862 sanoo Hinkmar (Remens. Annal.): "Hostes antea illis populis inexperti, qui Ungri vocantur, regnum ejusdem (Saksan kuninkaan Lutvikin) populantur;" ks. Pertz., Monum. Germ., I siv. 458.
[528] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 37. — Jaik kirjoitetaan Γεήχ. — Yksi osa Unkarilaisia lohkesi muka itään päin ja asettui Persian seuduille, luultavasti Kaukasoon. Eräästä Magyar-nimisestä (vaikk'ei Magyarin-kielisestä) kansasta Kubanin laaksossa, ks. Besse, Voyage au Caucase; vert. Amedée Thierry, Hist. d'Attila, II siv. 440 seurr.
[529] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 38-40. Näistä heimokunnista yksi kantaa nimen Μεγέρη,, joka arvattavasti on sana "Magyar." Notar. Belæ (c. 1) mainitsee seitsemän päämiestä, joista Almus Arpadin isä on yksi, ja nimittää ne "Hetumoger" (seitsen-magyarit).
[530] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 39: "όθεν και την τών Χαζάρων γλώσσαν αυτοϊς τοϊς Τούρκοις (οι Καβαροι) εδίδαξαν, και μέχρι τού νύν την αυτήν διάλεκτον έχουσιν έχουσι δε και την τών Τούρκων έτέραν γλώτταν." Vaikea on sanoa, onko sana έχoυσι ymmärrettävä Kabareista vai Unkarilaisista; pääjohto on, että molemmat oppivat toistensa kieltä.
[531] Ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. 267, 268; Constant. Forph., Adm. Imp. 40.
[532] Ks. Reginonis Chron. vuodella 889 [Pertz, Monum., I siv. 599]: "Pannoniorum et Avarum solitudines". Kuningas Alfredin sanoilla aioin nimittää erämaaksi koko alan Karinthian ja Bulgarian välillä.
[533] Ks. Constant. Porph., Adm. Imp. 38, 42 (sivv. 170, 177).
[534] Vielä v. 873 mainitaan Avarilais-jäänöksiä, jotka Saksan kuninkaan veron-alaisina asuivat entisessä maassaan; ks. Zeuss, siv. 741. Zekelit Transsilvaniassa arvelee Unkarin muinais-taru Attilan Hunnien jälkeisiksi: "Siculi, qui primo erant populi Athilæ regis" (Notar. Belæ, 50). NimiSzékelymerkitsee vain: rajavartia.
[535] Notar. Belæ (e. 57) sanoo: "de terra Bular venerunt quidam nobilissimi domini cum magna multitudine Hismahelitarum, quorum nomina fuerunt Billa et Bocsu. — — Et eodem tempore de eodem regione venit quidam nobilissimus miles nomine Heten". Nimi Hismaelitæ ilmoittaa, että olivat Muhammedin uskoa, ja todella mainitaankin sen-uskoisia Unkarin lakiloissa. Arapialaisen Jakutin kertomus 13:nnelta vuosisadalta antaa tähän vahvistusta [ks. Frähn, de Bashkiris]: "ego vero offendi in urbe Haleb magno numero genus hominum, qui Bashgurdi audiebant, crinibus et facie valde rubicundis erant, et scientiæ juris sacri juxta ritum Abu-Hanifæ operam dabant. Eorum aliquis — — respondit: Terra nostra ultra Constantinopolin jacet in regno alicujus nationis Francicæ (i.e. Europææ), cui nomen Hungerorum est. — — triginta admodum incolimus pagos. — — — diu supra hanc memoriam septem Muhammedanos e Bulgaria in terram nostram venisse —- et ad veram Islamismi cognitionem nos duxisse".
[536] Ks. Leo Tactic., 18 [Leydenissä 1612, sivv. 287-295], Mitä Reginoni heistä juttelee [Pertz, Monum., I sivv. 599-601] on melkein kaikki kopioittu Justinon kertomuksesta muinais-Skythoista.
[537] Ks. de Admin. Imp., 40: "έχουσι δε κεφαλήν πρώτην τόν άρχοντα άπο τής γενεάς τού Αρπαδή κατά άκολουϑίαν, και δύο έτέρους τόν τε γυλάν καί τόν καρχάν, οϊτινες έχουσι τάξιν κριτού έχει δε έκάστη γενεά άρχοντα. ʹΙστέον ότι ό γυλάς καί ό καρχάν ούκ εισίν ονόματα κύρια αλλά αξιώματα. — - — τό δε καρχάς έστίν αξίωμα, ώσπερ καί τό γυλάς, ό έστι μείζον τού καρχά." Silminnähtävästi on Karkhaan Turkkilainen arvonimi, vaikka Konstantino siitä alempana muodostaa: "Karkhas", kreikanmukaisella päätteellä.
[538] Länsimaiden kronikat nimittävät heitä tavallisesti: Huni, Agareni, tai Avari; ks. Pertz. Monum. I sivv. 76, 77, 410-415.
[539] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, II siv. 64.
[540] Ks. Zeuss, sivv. 550 seurr.; Frälin, Ibn Foszlan, sivv. 242 seurr. (Masudin mukaan)
[541] Ks. Frähn, Ibn Foszlan, sivv. 64-66 (Ibn Haukalin mukaan).
[542] Ks. Cedrenus, ed. Bonn., XI siv. 464: "ύπέταξε την χώραν, τού άρχοντος αυτής Γεωργίου Τζούλου εν τή πρώτη προσβολή συλλήφθεντος." Vertaa D'Ohsson, des peuples du Caucase, siv. 199.