"Hyvää päivää", tervehti Jesus ystävällisesti.
Sunnuntaimetsästäjä, joka paraillaan purkasi jäneksen sisälmyksiä koiralleen, kääntyi, myöskin säpsähtäen, ja näki nyt edessään köyhän puoleisesti puetun miehen, joka säälien katseli ei ainoastaan jänestä vaan häntäkin. Tervehdykseen ei hän vastannut mitään.
Jesus aikoi istahtaa muutamalle kivelle siihen lähelle, mutta metsästäjä, joka katsoi itsensä arvokkaammaksi tässä joukossa, virkkoi käskijän äänellä: "Enhän minä ole pyytänytsinuaseuraani?" Jesus punastui korvia myöten. Mitään vastaamatta lähti hän ontuen, omaa tuskaansa valittamatta kävelemään pitkin tietä, johon jokaiseen jälkeen jäi verinen pilkku…
Ylistysvirsi valon vastustajain kunniaksi.
Teidän ylistykseksenne, te valon vakaiset vastustajat, ei ole luullakseni vielä koskaan kiitosvirsiä kirjoitettu, sillä kirjoitustaitoinen maailma ei voi teitä ylistää syystä, että te vihaatte sitä. Mutta te olette kuitenkin maailman pylväitä tänään ja vielä huomennakin, sillä teidän käytettävinänne ovat kaikki väkivallan periaatteet ja sota-aseet. Teidän mielestänne on yksilön persoona asetettava kaiken yhteishyvän yläpuolelle, oma etu elämän korkeimmaksi tarkoitusperäksi, käsivarren voima ja väkivallan kauhu kaiken inhimillisen edistyksen johtavaksi periaatteeksi. Te siunaatte sitä aikaa, jolloin kenenkään katse ei ulottunut oman kaalimaan laitoja ulommaksi, jolloin orjat raatoivat palkatta teidän työnne ja te saitte vaan laiskoina partojanne hoitaa ja "voida hyvin". Te nykyiset valon vastustajat ette kyllä ole itse noita riemuaikoja nähneet, mutta te uskotte niiden olleen onnellisia. Sillä kun kirjain oli ihme itse isännillekin, kun kirjoittaa ei osanneet muut kun pappi ja ruununvouti, — ei kukaan kirjoittanut sanomalehtiin eikä kukaan niitä lukenut. Rauhassa saitte te silloin toteuttaa periaatteitanne elämän korkeimmasta hyvästä. Te kokositte, niinkuin muinoin Joosef, aittoihinne viljaa, riistaa ja rahaa pahaa päivän varalle. Mutta muiden pahat päivät eivät teidän sydämiänne koske, sillä teillä ovat vaan omat päivänne. Ja vaikka teidän ympärillänne sadottain pitäjäläisiänne nääntyy nälkään ja viluun, vaikka kipu ja kärsimykset kaataisivat kokonaisia kyliä, ja vaikka niiden sielut valon ja opastuksen puutteessa kuihtuisivat ja näivettyisivät niiden irvikuvien kaltaisiksi [tarkoitetaan noita inhoittavia kuvia, joita kaikkialla tapaa piirreltyinä huoneitten seiniin], joita he piirtelevät seinillensä, — se ei koske teidän sydämihinne. "Sillä kussa on teidän tavaranne, siellä on myös teidän sydämenne." Mutta kun jossain joku nääntyvän näyttää, te niitä perimään riennätte jo ennen kuin riutuva henki vielä on ehtinyt kituvan kuoren heittää. Sillä teillä on melkein jokaisessa kuolinpesässä saatavia ja velkakirjoja, joiden alkuperä on usein hämärä, mutta lainvoima aina pätevä. Siten te lisäilette aarteitanne, tulojanne ja talojanne, liittämällä omiin sarkoihinne kuolevain maita, hävittäen kiinnekirjat ja perintöoikeudet laillisilta perillisiltä, joista teette mieronkiertäjäjoukon, joilla ei ole kontua eikä "kotia mihin päänsä kallistaisivat."
Jos sitten joku uskaltaa teidän toimianne moittia ja edes ihmetellä teidän suuntanne armotonta tylyyttä, jos torpparien akat ja velallisten lesket asiasta itkussa-silmin toistensa korviin kuiskuttelevat, te hymyillen mainitte siinä kärsimyksestä, jota tekonne synnyttävät, sillä teidän ilonne on ostettu köyhäin kärsimyksillä. Mutta kun parku liian suureksi paisuu, kun sen soraäänet alkavat teidän korviinne tunkea ja häiritä teidän nautintoanne, silloin te julmassa vihassanne "panette kätenne akkain suun päälle". Silloin näiden huulet ajettuvat ja kangistuvat, puhe ei enää suju suulla. Mutta he viittailevat ja puhuvat käsillänsä. Ne viittaukset kyllä usein ovat ilkeämmät kuin se sana jonka he sanoisivat, jos puhua saisivat, mutta te ette usko viittausten levenevän eikä niitä kaikkein ymmärtävän.
Ja niin olette te valtanne kukkuloilla te valon väkevät vastustajat, te luulette että maailmassa on rauha, että köyhälistön ja velallistenne ja lampuotienne mökeissä kaikuvat ylistysvirret teidän viisaista toimenpiteistänne ja kohoilevat ihastuneet ihmetyshuudahdukset teidän rikkauksianne katsellessa.
Jos minulla olisi runoilijan taito ja osaisin vertauksilla puhua, niin minä sanoisin, että teidän rikkautenne ja teidän valtanne muodostavat suuren, pääsemättömän vuoren. Mutta jos minä olisin korppi ja osaisin ennustaa, niin sanoisin, että sillä aikaa kuin aarrevarastonne kasvaa, sen ilmattomassa sisustassa levenee mätä. Te kapuatte yhä korkeammalle vuorenne huippua kohti sen loistavaa pintaa, sen leveyttä ja korkeutta ihaellen, koskaan tutkimatta sen sisuksia ja yrittämättäkään poistaa siellä levenevää mätää. Ken lähelle uskaltaa tulla ja heikkoja puolianne paljastaa, sen palkatut kätyrinne ryöstävät ja vievät vuoristonne sokkeloihin, johon on monta menneitä, vaan harvoja takaisin palanneita. Ja siellä, siellä vallitsee uni, nälkä ja ilman puute luonnonlain rajattomalla voimalla.
Mutta eräänä päivänä mätä puhkaisee reijän valtanne loistavaan vuoreen, vapaa ilma tunkeutuu sinne sisään, uneksivat eläjät aukovat silmiänsä, oikovat jäseniänsä ja kiinnittävät katseensa sinne missä on reikä, josta ilmaa ja elämätä virtaa ja josta Jumalan vapaa aurinko loistaa. Vuosituhansia vangittuina olleet voimat murtavat itsensä vapaiksi ja te kukistutte kuin juurettomat puut. Te tulette näkemään sen ikuisen keväimen, jolloin valon voimat murtavat kaikki luonnottomat esteet, jolloin naisten kielet tulevat laulamaan sorrettujen vapautuksen ihanoita ylistysvirsiä ja anteeksi-annon ja veljeyden sointuvat sävel-luomat sulattavat teidänkin sydämenne ja osoittavat teillekin oikean tien elämän ikuiseen onneen. Silloin on se suuri huomen, jolloin väkivallan voima on vaan kauhea muisto ja ihmiskunta on ottanut omiintuntoihinsa kirjoitetun Jumalan lain ainoaksi ohjaajakseen, jolloin joukkojen murha on yhtä suuri synti kun miestappokin, ja jolloin henkinen murha on suurempi rikos kuin ruumiillinen. Silloin tekevät ihmiset maailman rauhan sen periaatteen vuoksi, että murha on raaka synti ja että ketään ei haluta murhata. Kukaan ei anasta keltään mitään, ei oikeuden varjolla enempää kuin suoranaisella vääryydelläkään. Silloin on valo valtias maan. Silloin hallitsevat ne voimat, jotka nyt ovat lapsina, joiden kasvamista kaikin voimin koetetaan ehkäistä, että pysyisivät pieninä, eivätkä koskaan kasvaisi suuriksi. Mutta samaten kuin Galilein maapallo "pyörii kuitenkin", samaten kasvavat nämät vesat, sillä niitä kasvattavat luonnonvoimat ja luomisen lait, ja niiden käyttäjänä on Jumala.
Sen pituinen on ylistysvirsi teidän kunniaksenne te valon nykyiset ja vastaiset vastustajat, joiden joukko on niin suuri ja valta niin mahtava ja vastustamaton.