Bertha v. Suttner.Bertha v. Suttner.
Bertha v. Suttner.Bertha v. Suttner.
Bertha v. Suttner.
Muutamia vuosia myöhemmin tapasin B. v. S:n uudelleen, hyvinkin kohtalokkaana ajanjaksona. Haagin rauhankonferenssi oli juuri silloin tulossa ja Bertha v. Suttner kohdisti siihen paljonkin toiveita, samassa kun sanomalehdistö ja pilalehdet sitä ahkerammin koittivat tehdä sen naurunalaiseksi ja mitättömäksi. Varsinkin ne kävivät säälimättä niiden henkilöiden kimppuun, jotka sitä kannattivat. Bertha von Suttner oli niistä erityisesti kiitollinen pilkanaihe, eikä suinkaan Europassa siihen aikaan ollut pilalehteä, jossa rauhan Berthaa ei olisi kuvattu ja ivattu.
Eihän se ole kellekään hauskaa nähdä lempiaatteitaan polettavan lokaan ja irvistettävän, ja kaikesta päättäen oli tämä suurestikin loukannut B. v. S:a, sillä hän sanoi m. m.: ”Miksi ei kukaan tahdo tsaaria auttaa. Kaikki ovat vain vastustavalla kannalla?” Tämän hän tuli lausuneeksi sen johdosta, että minullakin oli pitkä tsaaria koskeva valitus-litania helmikuun manifestin johdosta.
Kaikesta näki, että B. v. S. piti tätä ensimäistä rauhankonferenssia hyvinkin tärkeänä. Mutta tietysti se sitten tuotti hänelle suurta pettymystä.
Rakennus Haagissa, missä ensimäisen rauhankonferenssin neuvottelut pidettiin.Rakennus Haagissa, missä ensimäisen rauhankonferenssin neuvottelut pidettiin.
Rakennus Haagissa, missä ensimäisen rauhankonferenssin neuvottelut pidettiin.Rakennus Haagissa, missä ensimäisen rauhankonferenssin neuvottelut pidettiin.
Rakennus Haagissa, missä ensimäisen rauhankonferenssin neuvottelut pidettiin.
Hän matkusti itse Haagiin täksi ajaksi ollaksensa tapahtumia lähellä, kävi tapaamassa ja puhuttelemassa eri maiden lähettiläitä ja erään tuttavani, siellä olleen pikku valtion edustajan, todistuksen mukaan, hän esiintyi niin mallikelpoisen hienosti ja tahdikkaasti, ettei ankarinkaan arvostelu löytänyt siinä mitään moittimisen sijaa. Mutta samassa hän piankin huomasi, että hallitukset olivat lähettäneet sinne vain enimmäkseen sellaisia ”vanhan koulun” diplomaatteja, jotka kaikin mokomin koittivat pitää tilannetta ennallaan ja, taitavasti sanansa asettaen, onnistuivat siinä erityisen hyvin. He olivat vielä sillä kannalla, että »miekkansa terotettuna ja ruutinsa kuivana pitämällä» edistää parhaiten rauhaa.
Kun valtiomiesten ja diplomaattien puolelta oli niin vähän odottamista, rupesi Bertha von Suttner yhä enemmän kiinnittämään toiveitaan organiseerattuun työväestöön ja naisiin. Ei niin, että hän luuli yksinomaan näidenkään ryhmien äänioikeuden riittävän maailmalle rauhaa hankkimaan, sillä olihan sielläpäinkin kyllä paljon sotainnostusta, kun siksi kävi ja niitä kieliä ruvettiin virittämään. Mutta hän arveli kuitenkin, että ne vaaliuurnilla ja parlamenteissa voisivat hiukan jäähdyttää, kun oli esim. kysymys sotaisiin tarkoituksiin myönnettävistä varoista.
”Kulttuurimaailma rientää itsemurhaa kohti” hän jo moniaita vuosia ennen maailmanpalon puhkeamista oli sanonut nähdessään yhä lisääntyvät varustukset, diplomaattien toimeenpanemat salaiset liitot, sanomalehdistön kiihoitustyön, joka lopulta kuin ruttotauti tarttuu kaikkiin, eikä suinkaan vähin nuorisoon ja tunneherkkiin naisiin.
Kun Saksan kansallismielisten naisosasto vähää ennen sodan alkua vietti juhlaa, esitettiin siellä rauhanaatetta ivaava näytelmäkappale, jossa osoitettiin miten hyväntahtoinen, saksalainen ”Mikkeli” rohkeasti vapautuu, oltuaan jo vähällä joutua erään maailmankansalaisen ja tämän ”Kosmopolinchen” nimisen tyttären sekä viekkaiden naapuriensa pauloihin. Juhlaa koskevassa sanomalehtiselostuksessa sanottiin m. m.: ”Kappaleen voimakkaat letkaukset osuivat myöskin tuohon väsymättömään, rauhaa huutavaan Bertha v. Suttneriin, joka esiintyi kappaleessa vetistelevänä emäntänä ”zum Völkerfrieden” nimisessä ravintolassa.” –
Ymmärtää millainen mieliala silloin oli Saksassa, kun tällainen puhe kulki täysipitoisesta ja tällaista pilaa tehtiin henkilöstä, joka kuitenkin oli hankkinut saksalaiselle nimelle niin paljon loistoa. Olihan B. v. S. jo 1905 vastaanottanut Nobelin rauhanpalkinnonkin.
Mutta varmaan saksankieltä puhuvat naiset nyt jo katselevat asiaa eri tavalla, jopa saksankieliset sanomalehdetkin.
Bertha von Suttnerin ei itse tarvinnut nähdä sitä kauhun aikaa, jonka tuloa hän niin varmasti oli ennustanut, sillä hän pääsi, kuten tunnettu, pois kuukautta ennen sodan puhkeamista. Silloin hän jo olikin ehtinyt antaa niin paljon, että siitä riittää monelle polvelle ja ne tulevat ihan varmaan useinkin hänen kaukonäköisyyttään ihmettelemään.
[1] Meidän laulujuhlamme, jotka ovat käyneet niin tärkeäksi sivistystekijäksi, ovat paljoa myöhäisemmiltä ajoilta, ensimäinen kun vietettiin vasta 1881, siis 12 vuotta myöhemmin kuin tuo virolainen, josta meikäläiset ovat lainanneet monta piirrettä.
[2] Ilmestynyt O. Y. Werner Söderströmin kustannuksella pari vuotta sitten nimellä »Elämä aatteiden puolesta» Tyyne Haapasen suomentamana.
[3] Malvida v. Meysenbug kuoli Roomassa 86 vuoden vanhana 1903.
[4] Lily v. Gizycki meni sitten uusiin naimisiin eräänBraunnimisen sosialistisen kirjailijan kanssa, ja toimitti hänen kanssaan »Die neue Gesellschaft» nimistä aikakauskirjaa. Hän julkaisi useampia teoksia, muun muassa omat muistelmansa, joissa kerrotaan miten entisestä hovinaisesta tuli sosialisti.
[5] Nutzhorn: Eräs Askovin opettajista.
[6] Maanviljelijä Askovin läheisyydessä.