The Project Gutenberg eBook ofTimon AteenalainenThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Timon AteenalainenAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: April 10, 2006 [eBook #18144]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TIMON ATEENALAINEN ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Timon AteenalainenAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: April 10, 2006 [eBook #18144]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Timon Ateenalainen
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: April 10, 2006 [eBook #18144]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TIMON ATEENALAINEN ***
Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1900.
Näytelmän henkilöt:
TIMON, ateenalainen ylimys.LUCIUS, |LUCULLUS, | Timonin imartelijoita.SEMPRONIUS, |VENTIDIUS, muuan Timonin valheystäviä.APEMANTUS, äreä filosofi.ALCIBIADES, ateenalainen sotapäällikkö.FLAVIUS, Timonin hovimestari.FLAMINIUS, |LUCILIUS, | Timonin palvelijoita.SERVILIUS, |CAPHIS, |PHILOTUS, |TITUS, | Timonin velkojain palvelijoita.LUCIUS, |HORTENSIUS, |Kaksi Varron palvelijaa.Isidorin palvelija.CUPIDO ja muita naamioita.Kolme muukalaista.Runoilija, maalari, kauppias ja helmiseppä.Vanha ateenalainen.Paashi.Narri.PHRYNIA, | Alcibiadeen rakastajattaria.TIMANDRA |Ylimyksiä, senaattoreja, sotamiehiä, varkaita ja seuralaisia.
Tapahtumapaikka: Ateenan kaupunki ja läheinen metsä.
Ensimmäinen kohtaus.
Ateena. Sali Timonin talossa.
(Runoilija, maalari, helmiseppä, kauppias ynnä muitatulee eri haaroilla.)
RUNOILIJA.Hyvää päivää!
MAALARI.Hauskaa, että voitte hyvin.
RUNOILIJA.En kaukaan nähnyt teitä. Mitä kuuluu?
MAALARI.Tapaansa menee.
RUNOILIJA.Niin, niin, tiettävästi.Mut jotain erikoista? Jotain kummaaJa ennen kuulumatonta? — Mut, nähkääs!Rikkauden taika, tenhos tänne loihtiNuo henget kaikki! Kauppiaan ma tunnen.
MAALARI.Molemmat tunnen; helmiseppä toinen.
KAUPPIAS.Oi, mikä kelpo herra!
HELMISEPPÄ.Niinpä kyllä.
KAUPPIAS.Mies verraton ja niinkuin harjoitettuHyvyyden juoksuun uupumattomaan:Hän voiton vie —
HELMISEPPÄ.Juveeli täss' on mulla.
KAUPPIAS.Oi, näyttäkäähän! Timonille varmaan?
HELMISEPPÄ.Jos maksamaan hän suostuu; vaan se seikka —
RUNOILIJA."Kun palkasta me halpuutt' ylistämme,Niin tahraantuu sen oivan runon loisto,Jonk' ylevyys on saapa."
KAUPPIAS (katsellen helmeä).Varsin soma!
HELMISEPPÄ.Ja kallis! Näettenkö tuota vettä?
MAALARI.Teit' innostuttaa varmaan joku teos,Jonk' omistatte hänen armollensa.
RUNOILIJA.Niin, suustani kai pääsi jotain moista.Runous on kuin pihka, joka tihkuuTuoreesta puusta. Piistä ei saa tulta,Jos sit' ei iske; meidän jalo liekkiItsestään syttyy ja, kuin virta, murtaaKaikk' esteet tieltään. — Mitä teill' on tuossa?
MAALARI.Vain maalaus. — Milloin tulee kirja ulos?
RUNOILIJA.Suorastaan tarjouksen kantapäillä. —Ah, näyttäkäähän tuota!
MAALARI.Kaunis taulu.
RUNOILIJA.Niin on; tuo tuoss' on vallan verratonta.
MAALARI.Jotenkin.
RUNOILIJA.Oivaa! Mikä sulon ilmeTuoss' asennossa! Mitä sielun voimaaTuo silmä säihkyy! Mikä mielihaaveHuulilla noilla! Sanoin ihan voisiNuo mykät ruumiinliikkeet ilmituoda.
MAALARI.Niin, elämää on hiukan jäljitelty.Tuo ilme — onko hyvä?
RUNOILIJA.Toden totta,Se voittaa luonnon; taiteen mahti tässäElävämp' on kuin itse elämässä.
(Muutamia senaattoreja kulkee näyttämän poikki.)
MAALARI.Oh, sillä herralla on ystäviä!
RUNOILIJA.Ateenan senaattorit! — Miekkoiset!
MAALARI.Kah, vielä lisää!
RUNOILIJA.Sit' ystävien tulvaa, sitä virtaa! —Kyhäyksessä tässä kuvaan miestä,Jot' on tää mainen mailma täysin sylinHyväillyt, halaillut. Vapaata juontan'Ei yksityisyys häiri, se vaan kiitääAvaraa vahamerta;[1] ilki-iskuEi pilkkuakaan suunnassani tahri,Jok' ylvää kotkan lentoaan vaan lentää,Jälkeensä jättämättä jälkeä.
MAALARI.En ymmärrä.
RUNOILIJA.Avaimen teille annan.Niin, nähkääs, kaikki säädyt, kaikki luonteet, —Niin hyvin liukkaat, taipuisat, kuin myöskinVakavat, jäykät, — palvelustaan tuovatNäin Timonille. Miehen suuri rikkaus,Jalohon auliuteen yhtyneenä,Vetää ja häneen lemmen sitein kiintääSydämmet kaikenlaiset, peilirakkaast'Imartajasta Apemantukseen,Jok' itsens' inhomista rakastaapiYlitse kaiken; hänkin polveansaHänelle notkistaa ja tyyten palaa,Timonin nyökkäyksest' autuaana.
MAALARI.Näin heidän puhelevan keskenään.
RUNOILIJA.Kuvailen, ett' on onnettaren istuinSorea, suuri kunnas; kunnaan juurell'On kaikenlaista luonnetta ja kansaa,Mi tämän pallon parmaill' ahertaapi,Tilaansa parantaakseen; niiden keskeen,Jotk' ylös tuohon vallattareen katsoo,Timonin muotoisen ma miehen kuvaan,Jot' onnettaren elfenluinen käsiLuoksensa viittaa; tämä äkkilempiÄkisti kaikki kilpailijat muuttaaOrjiksi, käskyläiksi.
MAALARI.Niinkuin naulaan!Tuo kunnas, onnetar ja istuin, jonneViittaillaan yhtä kansan joukosta,Jok' ylös onnen jyrkännettä kiipeeKumarapäin, — tuo meidän taiteen alaanOis aivan omiaan.
RUNOILIJA.Ei, kuulkaahan:Nuo kaikki — äskeiset nuo kumppaninsa,Moni ylempikin häntä — jäljiss' oitiHännystelevät, terveisillä käyvät,Valavat korvaan pyhää kuiskutusta,Siunaavat jalustintakin, ja ilmaaImevät hänen suustaan.
MAALARI.Niin, ja sitten?
RUNOILIJA.Kun onnetar, tuo häälyvä ja löyhä,Pois työntää suosikin, niin koko liuta,Jok' ylös vuoren huippuun käsin, polvinJälestä junnas, antaa miehen luistaa,Hänt' yksikään ei sortumukseen seuraa.
MAALARI.Tuo tavallista on. Voin esitelläSen seitsemänkin tapamaalausta,Jotk' onnettaren äkkipuuskat kuvaaSanoja selvemmin. Mut hyvä oisi,Jos Timon tietää sais, ett' ihmissilmäOn ennen nähnyt moisen kuperkeikan.
(Timon tulee seurueineen. Ventidiuksen palvelija onpuheissa hänen kanssaan.)
TIMON.Vangittu, niinkö?
PALVELIJA.Niin on, hyvä herra;Ja velkomus on viisi talenttia.Varat on heikot, velkamiehet tiukat.Hän pyytää teiltä puoltokirjaa niille,Jotk' ovat hänet vanginneet; on muutenHukassa toivo.
TIMON.Jalo Ventidius!En ole niitä, jotka luotaan viskaaHädässä ystävänsä. Hänet tunnen,Hän jalo mies on, avun ansaitseva,Ja saakin sen: lunastan hänet irti.
PALVELIJA.Ijäti on hän kiitollinen teille.
TIMON.Vie terveiseni: oiti lunnaat laitan,Kun vapaa on hän, pyydä hänet tänne. —Ei riitä se, ett' autat pystyyn heikon,Tukea myöskin kaipaa hän. — Hyvästi!
PALVELIJA.Oloinen onni teidän armollenne!
(Palvelija menee.)(Vanha ateenalainen tulee.)
ATEENALAINEN.Kuulehan, herra!
TIMON.Puhu, hyvä vanhus.
ATEENALAINEN.Lucilius on palvelija sulla.
TIMON.Niin on, ja entä sitten?
ATEENALAINEN.Jalo Timon,Tykosi tänne kutsuta se mies.
TIMON.Hän onko tässä saatossa? — Lucilius!
(Lucilius tulee.)
LUCILIUS.Tass' olen, herra, nöyrin palvelijanne.
ATEENALAINEN.Tuo mies, tuo passarisi, jalo Timon,Talossain öisin liikkuu. Olen mies,Jok' olen pienest' alkain ollut tarkka;Paremman minä perillisen vaadinKuin kupinkantajan.
TIMON.No, entä sitten?
ATEENALAINEN.Yks mull' on tytär, heimoa ei muuta,Kenelle tavarani luovuttaisin.On tyttö soma, tuskin naitava,Ja kalliist' olen häntä kasvattanutParaimman mukaan. Nyt tuo käskylääsiLempiinsä hänet kietoo. Jalo herra,Apusi suo, nuo käynnit hältä kiellä;Ma koitin turhaan.
TIMON.Mies on rehellinen.
ATEENALAINEN.Nyt häll' on tilaisuus se näyttää, Timon;Rehellisyydell' oma palkkans' olkoon,Se älköön tytärtäni voitekselko.
TIMON.Lempiikö tyttö häntä?
ATEENALAINEN.Hän on nuoriJa herkkä; oman nuoruutemme kiihkoOsoittaa kyllin, kuinka häälyväSe nuoruus on.
TIMON (Luciliukselle).Sä lemmit tyttöä?
LUCILIUS.Kyll', arvo herra, ja hän lempii mua.
ATEENALAINEN.Jos luvattani naimisiin hän menee,Niin — jumalat sen kuulkoot! — maantielt' otanMa perillisekseni mierolaisen,Ja hänet hylkään.
TIMON.Mitä annat hälle,Jos vaimoksi hän menee vertaiselleen?
ATEENALAINEN.Heti kolme talenttia; vasta kaikki.
TIMON.Tuo sievä mies mua palvellut on kauan;Hänelle onnen hankin, sitä vaatiiJo ihmisrakkaus. Työnnä hälle tyttö;Mink' annat sinä, saman minä annan,Niin tasapainoss' ovat.
ATEENALAINEN.Jalo herra,Sanasi pidä, niin on tyttö hänen.
TIMON.No, tuossa käteni ja miehen sana!
LUCILIUS.Nöyrimmät kiitokseni, jalo herra!Mik' onnen hyvyys osakseni tulkoon,Niin teidän se on omaa.
(Lucilius ja vanha ateenalainen menevät.)
RUNOILIJA.Työni ottaaSuvaitkaa; onnea ja pitkää ikää!
TIMON.Suur' kiitos! Minust' oiti saatte kuulla:Ei, jääkää. — Mitä, ystävä, on sulla?
MAALARI.Vain pikku kuva; pyydän, vastaan ottaaSe suvaitkaa.
TIMON.On kuva tervetullut.Kuva on milt'ei tosi ihminen;Näet, ihmistä kun epäarvo peijaa,Niin on hän kuorta vain; nuo kuvat ovatMit' ovat luonnostaan. Ihailen työtäs;Kuink' ihailen, sen kohta näet; varro,Saat pian kuulla.
MAALARI.Taivas teitä kaitkoon!
TIMON.Hyvästi, herrat! Kätenne! Mut yhdess'On meidän ruokailtava. — JuveelinneOn aivan pilattu.
HELMISEPPÄ.Kuin? Hinnallako?
TIMON.Pilattu ylenmäärin kiitoksilla.Jos hinnan maksan ylistyksen mukaan,Niin tulee matti taskuun.
HELMISEPPÄ.Hinnan silleOn myyjä pannut; isäntää kun vaihtaaEsineet yhdenarvoiset, niin arvoIsännän mukaan on; te korotatteJuveelin hinnan, sitä kantamalla.
TIMON.Hyvinpä ivaat.
KAUPPIAS.Eikä. jalo herra,Yleisen kansanäänen vain hän lausuu,Hän puhuu, mitä kaikki muut.
TIMON.Kas, kuka tulee! Nuhteitako mieli?
(Apemantus tulee.)
HELMISEPPÄ.Otamme niistä osamme.
KAUPPIAS.Se miesEi ketään säästä.
TIMON.Jalo Apemantus,No, hyvää päivää!
APEMANTUS.Säästä hyvä päiväSiks, että minä jalo oon ja sinäTimonin koira ja nuo konnat rehdit.
TIMON.Sanotko: konnat? Sin' et heitä tunne.
APEMANTUS.Eivätkö ole ateenalaisia?
TIMON.Ovat oikein.
APEMANTUS.Siis sanassani pysyn.
HELMISEPPÄ.Tunnetteko minut, Apemantus?
APEMANTUS.Sen tiedät: nimesi jo mainitsin.
TIMON.Kopea olet, Apemantus.
APEMANTUS.Varsinkin siitä, ett'en ole Timonin kaltainen.
TIMON.Minne matka?
APEMANTUS.Puhkaisemaan pääkalloa kunnon ateenalaiselta.
TIMON.Siitä työstä olet kuoleman oma.
APEMANTUS.Aivan oikein, jos laki tyhjästä määrää kuoleman.
TIMON.Mitä pidät tästä kuvasta, Apemantus?
APEMANTUS.Hyvää, sillä se ei tee mitään pahaa.
TIMON.Eikö se ole hyvää työtä tehnyt, joka on sen maalannut?
APEMANTUS. Parempaa on se tehnyt, joka maalarin on tehnyt, ja kuitenkin on hänkin vain törkyistä porotyötä.
MAALARI.Sinä olet koira.
APEMANTUS.Äitisi on minun sukuani; mikä on hän, jos minä olen koira?
TIMON.Tahdotko syödä päivällistä kanssani, Apemantus.
APEMANTUS.En; minä en syö suuria herroja.
TIMON.Jos sitä tekisit, niin pahoittaisit naiset.
APEMANTUS.O! Nehän niitä suuria herroja syövät ja tulevat siitä suurimahaisiksi.
TIMON.Sepä ruokoton käsitys!
APEMANTUS.Niinkuin sinä sen käsität; pidä hyvänäsi.
TIMON.Mitä pidät tästä juveelista, Apemantus?
APEMANTUS.En niin paljon kuin rehellisyydestä, joka ei vie ihmiseltä ropoakaan.
TIMON.Mitä ajattelet sen maksavan?
APEMANTUS.Se ei maksa ajattelemista. — Mitä kuuluu, runoseppä?
RUNOILIJA.Mitä kuuluu, filosofi?
APEMANTUS.Sinä valehtelet.
RUNOILIJA.Etkö ole se?
APEMANTUS.Olen.
RUNOILIJA.Siis en valehtele.
APEMANTUS.Etkö ole sinä runoseppä?
RUNOILIJA.Olen.
APEMANTUS. Siis sinä valehtelet; silmäilehän vain viimeistä teostasi, jossa häntä kuvittelet arvoiseksi mieheksi.
RUNOILIJA.Se ei ole kuvittelua; hän on se.
APEMANTUS. Hän on sinun arvoisesi, ja maksaa sinulle työstäsi; joka imartelua rakastaa, on imartelun arvoinen. Hyväinen taivas! Jospa olisin minä suuri herra!
TIMON.Mitä silloin tekisit, Apemantus?
APEMANTUS. Samaa, mitä Apemantus nytkin tekee: vihaisin suurta herraa sydämmeni pohjasta.
TIMON.Mitä? Itseäsikö?
APEMANTUS.Itseäni.
TIMON.Miksi?
APEMANTUS. Siksi, että koko vihainen mieleni olisi mennyttä, jos olisin suuri herra. — Olethan sinä kauppias?
KAUPPIAS.Olen, Apemantus.
APEMANTUS.Kauppa sinut hävittäköön, jos ei jumalat sitä tee.
KAUPPIAS.Jos kauppa sen tekee, niin sen tekevät jumalat.
APEMANTUS.Kauppa on jumalasi, ja jumalasi sinut hävittäköön!
(Torven toitauksia; palvelija tulee.)
TIMON.Ken siellä?
PALVELIJA.Alcibiades seurueineen:Noin kaksikymmeninen ratsasjoukko.
TIMON.On talo heille auki; menkää vastaan. —(Muutamia seurueesta menee.)Nyt teidän täytyy jäädä puoliselle. —Ei pois, ei, ennenkuin ma teitä kiitän;Ja syötyämme näyttänette taulun. —Iloista nähdä teitä. —(Alcibiades tulee seurueineen.)Terve, terve!
APEMANTUS.Kas niin, nyt alkaa! — Kuivatkohon kihtiJa rammatkoon nuo nöyrät jäsenenne!Ne maireet konnat ystävyytt' ei tunne,Kaikk' on vain imarretta! ApinoiksiJa babiaaneiks ihmissuku taantuu.
ALCIBIADES.Kaipuuni viihdytitte; katsettanneHimolla ahmin.
TIMON.Terve tuhannesti!Suloista aikaa ennen eroammeKemuilla viettäkäämme. Sisään käykää!
(Kaikki menevät, paitsi Apemantus.)(Kaksi ylimystä tulee.)
1 YLIMYS. Mik' aika päiväst', Apemantus?
APEMANTUS.AikaVakaaksi tulla.
1 YLIMYS.Siihen aina aikaa.
APEMANTUS.Mut sinulla, sen vietävä, ei koskaan.
2 YLIMYS. Timonin juhlaanko sa menet?
APEMANTUS.MenenNäkemään, kuinka ruoka täyttää konnatJa viini kiihtää narrit.
2 YLIMYS. Hyvästi, hyvästi!
APEMANTUS.Sin' olet narri,Kun kahdesti tuon hyvästisi matkit.
2 YLIMYS. Miksi niin, Apemantus?
APEMANTUS. Olisit voinut toisen pitää itseäsi varten, sillä minä en aio sinulle semmoista antaa.
2 YLIMYS. Mene hirteen!
APEMANTUS. Enkä, mitään en tee sinun käskystäsi; sen neuvon voit antaa ystävillesi.
2 YLIMYS. Pois, senkin hämmästelevä koira, taikka potkaisen sinut ulos!
APEMANTUS.Pakenen, niinkuin koira, aasin kavioita.
(Menee.)
1 YLIMYS.Tuo ihmisyyden vastapuoli! Tulkaa;Timonin antiutta maistelkaamme.Hyvyyden sydämmenkin se mies voittaa.
2 YLIMYS.Tyhjentää: Plutus, kullan jumala,Vain hänen voutins' on; ei sitä hyvää,Jot' ei hän maksa seitsenkertaisesti;Ei lahjaa, jost' ei ylenmääräist' annaHän vastalahjaa.
1 YLIMYS.Häll' on jaloin sydän,Mik' ihmist' ikänä on hallinnut.
2 YLIMYS. Eläköön onnessa ja kauan! Tulkaa.
1 YLIMYS. Teen seuraa teille.
(Menevät)
Toinen kohtaus.
Juhlahuone Timonin talossa.
(Meluavaa hoboijan soittoa. Suuret ruokapidot. Flavius jamuita palvelijoita. Sitten tulevat Timon, Alcibiades, Lucius,Lucullus, Sempronius ja muita Ateenan senaattoreja sekäVentidius. Seuralaisia. Lopuksi kaikkien muiden jäljessäApemantus, tyytymättömänä tapansa mukaan.)
VENTIDIUS.Suurkunniainen Timon, jumalat onIsäni ikää muistaneet ja hänetIkuiseen rauhaan vieneet. AutuaanaHän erosi ja minut rikkaaks jätti.Jaloa sydäntänne palkiten.Nyt nöyrin kiitoksin ma kaksinkerroinTalenttimäärän maksan, joka auttoiMun vapauteen.
TIMON.Ei, kelpo Ventidius!Näin ystäväänne loukkaatte; ne annoinVapaasti lahjaks. Takaisin ken ottaa,Hän todest' ei voi sanoa, ett' antoi.En isoisien tapaa tohdi käyttää,Vaikk' ihanalta rikkaan viat näyttää.
VENTIDIUS.Mik' ylvä sydän!
(Kaikki luovat kunnioittavan katseen Timoniin.)
TIMON.Kursaus, hyvät herrat,Keksittiin siksi, että siitä kiillonSais himmit teot, ontot tervehdyksetJa hyvät työt, jotk' aikeeseen jo ehtyy;Mut tosi ystävyys ei moista kaipaa.No, istukashan; suodummat te ootteMun rikkaudelleni kuin rikkaus mulle.
(Istuutuvat.)
1 YLIMYS. Siit', arvo herra, yksi tunnustus, —
APEMANTUS.Haa! Tunnustus, ja sitten hirteen, niinkö?
TIMON.Ah, Apemantus! — Ole tervetullut!
APEMANTUS.En tuota tervetuletustas kaipaa;Poisajettavaksi ma tulin tänne.
TIMON.Hyi, raakalainen! Kovin moitittavaOn luonteesi, ei miehellen se sovi.Sanotaan:ira furor brevis est,Mut tuopa mies on vihoissansa aina.Hänelle valmistelkaa eri pöytä;Ei seurasta hän huoli, eikä oleHän liioin sovelias ihmisseuraan.
APEMANTUS.Omalla uhallasi jään siis tänne;Teen huomioita; pidä varasi.
TIMON. Vähät minä sinusta välitän; olet ateenalainen. Ja sen vuoksi olet tervetullut. Minä en tahdo valtaani käyttää; toivon, että ruoka tukkii suusi.
APEMANTUS.Sun ruokaasi ma inhon; kurkkuuniSe istuisi, sill' imartaa en taida. —Hyväinen taivas, mikä ihmisliutaSyö Timonia, ja hän sit' ei näe!Mua kaivelee, ett' yhden miehen vereenNoin moni kastaa leipänsä ja — mikäOn hullumpaa — hän vielä heitä käskee.Ihmeeksi ihmiset viel' uskoo toistaan.Ne oisi kutsuttavat ilman veistä,[2]Niin ruoka säästyisi ja henki säilyis.Esimerkiksi: tuo, joka häntä lähinOn pöydässä ja samaa leipää taittaaJa saastaa häntä samast' astiasta,Murhaamaan hänt' on lähin. Moist' on nähty.Jos suur'mies oisin, pitoloiss' en joisi;Vois joku kurkunläppää sormitella;Isoiset juokoot kaulavaruksella.
TIMON (eräälle vieraista).Terveydeksenne! Kiertäköhön malja!
2 YLIMYS. Tätä suuntaa juoskoon!
APEMANTUS.Tätä suuntaa juoskoon!Haa! Reima mies! Hän tuntee aika vedet.Nuo terveysmaljat aivan potilaiksiNe saavat, Timon, sun ja omaisuutes.Tää täss' on liian heikko syntityöhön:Tää kunnon vesi miest' ei ojaan kaada.Ei ruokaani se raiskaa. Pidot röyhkätJumalten kiitokseen on liian pöyhkät.(Apemantuksen ruokaluku.)Jumalat, kultaa pyydä en,Vain omaa hyvää anelen.Niin tuhmaks älkää tehkö mua.Ett' uskon valaa vannottua,Ett' aatan luotan kyyneliin,Tai koiran valhekuorsauksiin,Tai tyrmäst' irti päästäjääni,Tai ahdingossa ystävääni!Aamen! Nyt alan työn:Rikas syntiä tekee, minä juuria syön.(Syö ja juo.)Hyväksi olkoon hyvän sydämmesi, Apemantus!
TIMON.Päällikkö Alcibiades, nyt on sydämmenne sodassa.
ALCIBIADES.Sydämmeni on alati teille altis, arvo herra.
TIMON. Olisitte kai mieluummin vihollisten parissa aamiaisilla kuin päivällispidoissa ystävien kanssa.
ALCIBIADES. Jos ne ovat oikein verisen vereksiä, niin ei ole mikään herkku niiden vertaista; toivoisinpa parhaan ystäväni semmoisiin pitoihin.
APEMANTUS. Oi, jospa kaikki nämä imartelijat olisivat vihollisiasi, että voisit ne teurastaa ja sitten pyytää minua niitä nautitsemaan.
1 YLIMYS. Jos vain olisi meillä se onni, että kerrankin, armollinen herra, tahtoisitte koetella sydämmiämme, jotta saisimme ainakin osaksi osoittaa intoamme, niin pitäisimme itsemme iki-autuaallisina.
TIMON. Epäilemättä, hyvät ystävät, ovat itse jumalat niin säätäneet, että minulla on oleva paljon apua teistä. Kuinka olisitte muuten ystävikseni tulleet? Mitä varten olisi teillä tämä armas nimitys ennen tuhansia muita, jos ette olisi lähinnä sydäntäni? Olen itselleni teistä puhunut enemmän, kuin mitä häveliäästi itse voisitte puolestanne puhua; ja sen verran takaan teitä. Hyvät jumalat, ajattelen, miksi tarpeeksi meillä olisi ystäviä, jos emme koskaan niitä tarvitseisi? Nehän olisivat tarpeettomimpia olentoja maan päällä, jos emme milloinkaan niitä käyttäisi; olisivat niinkuin suloiset soittokoneet, jotka riippuvat seinässä koteloissaan ja itseensä kätkevät säveleensä. Olisinpa usein suonut olevani köyhempi, että voisin teitä lähemmäksi lähestyä. Me olemme luodut hyvää tekemään, ja mitä voimme paremmalla syyllä sanoa omaksemme kuin ystäviemme rikkauksia? Oi, mikä kallisarvoinen lohdutus, että on niin monta, jotka saattavat, niinkuin veljekset, vallita toinen toisensa omaisuutta! Oi, iloa, joka kuolee pois jo ennen kuin syntyikään! Silmäni eivät voi kyyneliään pidättää, näen ma; unohduttaakseni niiden heikkouden, juon terveydeksenne.
APEMANTUS.Sinä itket, Timon, heitä juottaaksesi.
2 YLIMYS.Noin meidän silmiss' ikään sikisi ilo,Ja heti saalas esiin pulppusi.
APEMANTUS.Ha! ha! Se oli äpärä se saalas.
3 YLIMYS. Todella, arvo herra, oikein hellyin.
APEMANTUS.Oikeinko?
(Torventoitausta.)
TIMON.Haa! Mitä toittaa torvi?(Palvelija tulee.)Mikä on?
PALVELIJA. Anteeksi, armollinen herra: siellä on muutamia naisia, jotka kiihkeästi pyytävät päästä sisään.
TIMON.Vai naisia![3] He mitä haluavat?
PALVELIJA. Heillä on mukana edeskäypä, jonka on toimena ilmoittaa heidän toivomuksensa.
TIMON.No hyvä, sisään tulkoot!
(Cupido esiintyy.)
CUPIDO.Arvoisa Timon, terve! Terve, kaikkiHyvyytes nauttijat! — Viis aistia,Sua haltijakseen tunnustain, on tullutSydäntäs aulist' onnittelemaan.Maku, kuulo, tunto, haisti tänne saavatJa silmillesi huvit valmistavat.
TIMON. He ovat kaikki tervetulleet. Kohtelias olkoon vastaanotto. Soitto julistakoon heidät tervetulleiksi!
(Cupido poistuu.)
1 YLIMYS. Näette, kuink' on rakkaus teihin suuri.
(Soittoa. Cupido palaa, seurassaan amatsoneiksi puettuja naisia,jotka, kanteleet kädessä, tanssivat ja soittavat.)
APEMANTUS.Hei, mikä turhuuden on saatto tuossa!Ne tanssii! Hullupäitä naisia!Vain pelkkää hulluutt' elämän on loisto,Kun tuota vertaa öljyhyn ja juuriin.Rupeemme narreiks ihan huviksemme;Suu maireess', imeksimme ihmisiä,Ja palkinnoksi heidän vanhuuteensaKateuden, vihan myrkyt oksennamme.Ken eläissään ei sortunut, tai sorra?Ken kuollessaan ei hautaan haavaa vie,Jonk' ystäviltään sai? Varonpa, ettäTuo, joka edessäni tuossa tanssii,Mua kerran polkee; moista tavataan;Kun päivä laskee, ovi suljetaan.
(Herrat nousevat pöydästä, osoittaen Timonille syvintäkunnioitustaan; rakkautensa merkiksi ottaa kukin amatsonin,ja kaikki tanssivat, miehet naisten kanssa, pari iloistatanssia hoboijain soidessa.)
TIMON.Ilomme ihannoitte, somat naiset,Suloisen leiman suoden juhlallemme,Jok' ei ois puolinkaan näin hemmyt ollut;Te sille loiston annoitte ja arvon,Näin sulostuttain oman keksintöni;Ma siitä teitä kiitän.
1 NAINEN.Arvo herra,Parasta puolta kosketatte vain.
APEMANTUS. Niin kyllä, sillä huonoin puoli on likainen ja sietää tuskin koskettamista, luulisin.
TIMON.Mitätön eine täällä vartoo, naiset;Eteenne itse ottaa suvainnette.
NAISET.Nöyrimmät kiitoksemme, jalo herra.
(Cupido ja naiset menevät.)
TIMON.Flavius! —
FLAVIUS.Mit', armo!
TIMON.Tuo se pikku lipas.
FLAVIUS.Kyll', arvo herra. (Syrjään.) Taaskin helmilöitä!En tohdi oikkujansa vastustaa;Pitäisi — mutta — ah! kun kaikki ehtyy,Hän kyllä sois, ett' oisi vastus tehty.Jos hyvyydellä silmät seljäss' oisi,Nujertaa noin ei kelpo miestä voisi.
(Menee.)
1 YLIMYS. Väkemme missä?
PALVELIJA.Valmiit ovat, herra.
2 YLIMYS. Hevoiset esiin!
(Flavius tuo lippaan.)
TIMON.Hyvät ystävät.Sananen vielä! Pyydän, hyvä herra,Minulle näyttäkää se kunnia,Ett' arvoss' ylennätte tämän helmen.Se viekää, pitäkää se, rakas herra.
1 YLIMYS. Velassa liian suuress' olen teille.
KAIKKI.Olemme kaikki.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA.Senaattoreita tuolla ratsailt' astuu;Tulossa ovat tervehtimään teitä.
TIMON.Erittäin tervetulleet!
FLAVIUS.Suvaitkaatte,Vain sana! Läheltä se koskee teihin.
TIMON.Läheltäkö? Se säästä toiseen kertaan:Nyt laita heille kelpo vastaanotto.
FLAVIUS (syrjään).Tuskinpa tiedän, kuinka.
(Toinen palvelija tiilet.)
2 PALVELIJA.Arvo herra,Sulimman ystävyyden osoitteeksiNyt Lucius neljä lumiratsuaHopeavaljainensa laittaa teille.
TIMON.Ne mielist' otan; katson, että lahjaRehellisesti palkitaan.(Kolmas palvelija tulee.)No, mitä?
3 PALVELIJA. Anteeksi, teidän armonne: herra Lucullus pyytää, että suvaitsisitte huomenna metsästää hänen kanssaan, ja lähettää teidän arvoisuudellenne kaksi paria susikoiria.
TIMON.Ma tulen. — Ota vastaan ne, ja hyvinNe palkittakoon.
FLAVIUS.Mihin tämä viekään!Kestittää täytyy, rikkaat lahjat antaa.Ja kaikki tyhjäst' arkusta! Ei tiedäHän koskaan varojansa, eikä siedäMun näyttää, kuink' on sydän hällä köyhä,Kun sill' ei voimaa täyttää toiveitaan.Niin yli varainsa hän lupaa, ettäPuheensa kaikk' on velkaa; joka sanaOn panttina; hyvyyttään vielä koronNiist' antaa hän; maat kirjoissa on heillä.Jos virastani hyväll' irti oisin,Ennenkuin minut karkoitetaan vallan!Parempi ilman ruokaystävää,Kuin että ruokit henkes väijyjää.Sydäntä särkee isäntäni tila.
(Menee.)
TIMON.Vääryyttä kovin teette itsellenne,Jos arvoanne näin te alennatte.Kas, tässä pikku ystävyyden lahja!
2 YLIMYS. Suurempi tavallist' on kiitokseni.
3 YLIMYS. Oi, hän on itse autiuden sielu!
TIMON.Nyt muistan, herra, että tässä taannoinKehuitte raudikkoa ratsuani:Se pitäkää, kosk' on se teille mieleen.
3 YLIMYS. Ma pyydän, jalo herra, anteeks suokaa.
TIMON.Sanani saitte; tiedän, ettei muutaKehua oikein voi, kuin mitä mielii;Omistani arvaan ystäväini halut;Vakaasti haastan. Kohta teillä käyn.
KAIKKI YLIMYKSET.Oi, kenpä oisi tervetulleempi!
TIMON.Nää käynnit, teidän varsinkin, on mulleNiin rakkaat, ett' en saata antaa kyllin.Kuningaskuntia ma ystävilleJaella voisin. — Alcibiades,Sin' olet sotamies, siis harvoin rikas;Mut hyvin se on tarpeen; kuolleissaOn elatuksesi ja sotakenttäMaatiluksesi.
ALCIBIADES.Aika sottakenttä!
1 YLIMYS. Velassa suuress' ollaan teille.
TIMON.SamoinMinäkin teille.
2 YLIMYS.Ikikiitolliset.
TIMON.Samaten minä. — Tulta, lisää tulta!
1 YLIMYS.Oleva onni, kunnia ja rikkausAin' olkoon osananne, jalo Timon!
TIMON.Hyväksi ystäville.
(Alcibiades ja ylimykset menevät.)
APEMANTUS.Sitä hommaa!Pään nyökkäystä ja hännän hieputusta!Nuo koipitemput tokko kulungeitaanNe kannattavat? Ystävyys on rapaa;Ei pitäis vilpill' olla jalka vapaa.Nuo kunnon narrit maire kieli pettää.
TIMON.No, Apemantus, jos et noin ois juro,Niin saisit jotain.
APEMANTUS.Min' en huoli mistään;Jos lahjot minutkin, niin sulla yhtäänEi soimaajaa, ja syntiin yhä vaivutNiin kauan annat, varon, että kohtaPois papereilla itsesikin annat.Miks kemut, kestit nuo ja turhat loistot?
TIMON.Jos noin sa moitit seuraelämää,Niin, totta vieköön, sinusta en huoli.Hyvästi! Toiste laula toista virttä!
(Menee.)
APEMANTUS.Et tahdo mua kuulla, — etkä saakaan!Taivaasi suljen. Kuink' on ihmis-parkaNeuvoille, vaan ei mairehelle arka!
(Menee.)
Ensimmäinen kohtaus.
Huone erään senaattorin talossa.(Senaattori tulee, paperi kädessä.)
SENAATTORI.Tää viisituhat, — yhdeksän on VarronJa Isidorin saatava, — mun lisäks —Siis viisikolmatta. — Näin hurjistellaJa tuhlata! Ei kestä tuo, ei miten.Jos kultaa kaipaat, mierolt' ota koiraJa Timonille vie; se poikii kultaa.Jos tahdot ratsustasi kaksikymment'Upeempaa saada, vie se Timonille,Niin oiti oiva ratsuja se varsoo.Ei vartijata portilla, ei muutaKuin muuan hymysuu, mi sisään kutsuuKaikk' ohikulkijat. Ei, tää ei kestä;Ei tässä järki varmaa pohjaa keksi.Hoi, Caphis! Caphis!
(Caphis tulee.)
CAPHIS.Mitä käskette?
SENAATTORI.Käy vaippasi, ja Timonille riennä:Kiristä saatavani; älä välty,Jos estelee; äl' ällisty, jos sanoo:"Terveiset herralles'" — näin heilutellenKädessään lakkiaan; — ei, virka hälle,Ett' itse ahtaall' olen; velkojaniHyvittää täytyy; määräaik' on mennyt,Ja viipy tuo on luoton multa vienyt;Rakastan häntä, kunnioitan häntä,Mut sormestaan en päätäni voi antaa;Pikainen tarve on; ei verukkeet,Ei kiertelevät sanat mua auta,Ei, rahat oiti käteen. Mene matkaan,Ja näytä oikein tuiman tuimaa naamaa,Kuin karhu ainakin; näet, pelkään, että,Jos joka sulka omaan pannaan siipeen,Vain alaston on linnunpoika Timon,Vaikk' ylväs on kuin Phoenix nyt. Pois matkaan!
CAPHIS.Ma menen, herra.
SENAATTORI.Ma menen, herra? Velkakirjat mukaan,Ja hoksaa päivänmäärä.
CAPHIS.Kyllä.
SENAATTORI.Mene!
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Sali Timonin asunnossa.(Flavius tulee, useita maksulaskuja kädessä.)
FLAVIUS.Ei mielt', ei malttia, vaan aina hurja!Ei tietää tahdo, miten varat riittää,Ei humun tulvaa hillitä; ei kysy.Mihinkä kaikki menee, eikä huoliHakea neuvoa! Ei ole moistaNiin hyvää ja niin mieletöntä toista.Kuin käynee? Hän ei kuule, kunnes tuntee.Luen hälle lain, kun metsältä hän palaa.Hyi, hyi, hyi, hyi!
(Caphia sekä Isidorin ja Varron palvelijat tulevat.)
CAPHIS.Hei, Varro, hyvää iltaa!Rahaako vaadit?
VARRON PALVELIJA.Sama sun lie toimes!
CAPHIS.Niin on; — ja sinun, Isidor?
ISIDORIN PALVELIJA.Niin oikein.
CAPHIS.Jos vaan ois rahat kourassa!
VARRON PALVELIJA.Ma varon, —
CAPHIS.Kas, tuossa tulee armollinen herra.
(Timon, Alcibiades ja ylimyksiä tulee.)
TIMON.Nyt syödään, Alcibiades, ja sittenLähdemme jälleen. — Minulle? Ja mitä?
CAPHIS.Tää velkakirja, herra. —
TIMON.Velkakirja?Mist' olet?
CAPHIS.Täältä Ateenasta, herra.
TIMON.No, mene hovimestarini luokse.
CAPHIS.Anteeksi, herra: kuukauden jo ajanLykännyt päiväst' on hän päivään maksun.Tärkeistä syistä herrani on pakkoOmansa vaatia; siis nöyräst' anoo,Ett', ylevänä tässä niinkuin muussa.Velkanne suoritatte.
TIMON.Ystäväni,Ma pyydän, tule huomenaamulla.
CAPHIS.Ei, herra, —
TIMON.Muista paikkas, ystäväni.
VARRON PALVELIJA.Min' olen Varron mies, —
ISIDORIN PALVELIJA.Ma Isidorin;Pikaista maksua hän nöyräst' anoo.
CAPHIS.Jos isäntäni puutteen tietäisitte, —
VARRON PALVELIJA.Kuus viikkoa jo maksettaviss' ollut, —
ISIDORIN PALVELIJA.Pois minut laittoi hovimestarinne;Nyt käsky kääntyä on suoraan teihin.
TIMON.Oi, antakaahan minun hengähtää! —Edeltä menkää, herrat, olkaa hyvät;Jälestä oiti tulen. —(Alcibiades ja ylimykset menevät.)Tänne, Flavius!Miks näin mua julkiääneen ahdistellaanSitoumusten laiminlyömisestäJa veloist' aikaa maksettavista?Se kunniaani loukkaa.
FLAVIUS.Kuulkaa, herrat.Sopiva nyt ei aika moiseen toimeen.Siks malttakaatte, ett' on ruokailtu,Jott' ilmoittaa saan hänen armollensaSyyn viivyntään.
TIMON.Se tehkää, ystävät! —Hyvästi heitä kestittäköön!
(Menee.)
FLAVIUS.Tänne!
(Menee.)(Apemantus ja narri tulevat.)
CAPHIS. Malttakaa, tuossa tulee narri Apemantuksen kanssa; ehkä laskemme pikku pilaa heidän kanssaan.
VARRON PALVELIJA.Hirteen koko mies! Hän meitä vain haukkuu.
ISIDORIN PALVELIJA.Rutto sen koiran syököön!
VARRON PALVELIJA.Mitä kuuluu, narri?
APEMANTUS.Puheletko varjosi kanssa?
VARRON PALVELIJA.En puhu sinulle.
APEMANTUS.Et, vaan itsellesi. — (Narrille.) Tule pois!
ISIDORIN PALVELIJA (Varron palvelijalle).Siinä jo sait narrin niskoillesi.
APEMANTUS.Vielä seisot yksinäsi; etpähän vielä häntä saanut.
CAPHIS.Kuka on nyt narri?
APEMANTUS. Se, joka teki viime kysymyksen. — Katalat konnat ja korkurien käskyläiset! Kullan ja puutteen yhteen parittajat!
KAIKKI PALVELIJAT.Mitä olemme, Apemantus?
APEMANTUS.Aaseja.
KAIKKI PALVELIJAT.Miksi niin?
APEMANTUS.Siksi, että kysytte minulta, mitä olette, ettekä itse tunne itseänne.— Puhuttele heitä, narri.
NARRI.Kuinka voitte, hyvät herrat?
KAIKKI PALVELIJAT.Suur' kiitos, hyvä narri. Kuinka voi sinun emäntäsi?
NARRI. Hän paraikaa panee vettä tulelle, kaltatakseen teidän kaltaisia kukonpoikia. Haluaisin nähdä teitä Korintissa.[4]
APEMANTUS.Hyvä! Paljon kiitoksia!
(Paashi tulee.)
NARRI.Nähkääs, tuossa tulee emäntäni paashi.
PAASHI (narrille).No, mitä kuuluu, kapteeni? Mitä sinä teet tässä viisaassa seurassa?— Kuinka sinä voit, Apemantus?
APEMANTUS. Voi, jospa olisi minulla vitsa suussa, että voisin sinulle vastata oikein tuntuvasti.
PAASHI. Apemantus hyvä, lue minulle näiden kirjeiden päällekirjoitukset: en tiedä, mikä on millekin.
APEMANTUS.Etkö osaa lukea?
PAASHI.En.
APEMANTUS. Ei siis paljo oppia kuole sinä päivänä, jolloin sinut hirtetään. Tuo on herra Timonille; tuo Alcibiadeelle. Mene! Äpäränä sinä synnyit, ja parittajana sinä kuolet.
PAASHI. Sinä olet koirana penikoittu, ja nälkään sinä kuolet kuin koira. Älä vastaa; minä olen jo tiessäni.
(Menee.)
APEMANTUS.Ihan noin sinä armoa pakoon juokset. — Narri, minä seuraan sinuaTimonille.
NARRI.Jätätkö minut sinne?
APEMANTUS.Jos Timon jää kotiin. — Te kolme palvelette kolmea korkuria, niinkö?
KAIKKI PALVELIJAT.Niin kyllä; vaan he voisivat paremmin palvella meitä.
APEMANTUS.Sitä minäkin, — ei voisi pyöveli koskaan paremmin palvella varasta.
NARRI.Oletteko te kolmen korkurin käskyläisiä?
KAIKKI PALVELIJAT.Olemme, narri.
NARRI. Luulenpa, ettei ole sitä korkuria, jolla ei olisi narria käskyläisenä. Minun emäntäni on hänkin niitä, ja minä olen hänen narrinsa. Kun teidän herroiltanne halutaan lainaa, niin tullaan alakuloisina ja lähdetään pois iloisina; vaan minun emäntäni taloon tullaan iloisina ja lähdetään pois alakuloisina. Syy siihen?
VARRON PALVELIJA.Voisin mainita yhden.
APEMANTUS. No tee se, että saisimme oikein oppia tuntemaan huorimuksen ja konnan, vaikka kyllä sinä et muutenkaan tule sen paremmasta käymään.
VARRON PALVELIJA.Mitä on huorimus, narri?
NARRI. Narri hyvissä vaatteissa ja hieman sinun näköisesi. Se on henki; milloin se ilmestyy ylhäisenä herrana, milloin lainoppineena, milloin filosofina, jolla, paitse sitä yhtä keinotekoista kiveä, on kaksi lisää. Sangen usein se on ritarinkin näköinen, ja ylipäänsä kaikessa asumuodoissa, missä ihminen kahdeksankymmenen ja kolmentoista ikävuoden välillä liikkuu, tämä henki kummittelee.
VARRON PALVELIJA.Sinä et ole kokonaan narri.
NARRI. Etkä sinäkään kokonaan viisas; sinusta puuttuu älyä yhtä paljon, kuin minussa on narriutta.
APEMANTUS.Tuota vastausta ei olisi Apemantus hävennyt.
KAIKKI PALVELIJAT.Tilaa, tilaa! Tässä tulee herra Timon.
(Timon ja Flavius palaavat.)
APEMANTUS.Tule kanssani, narri, tule!
NARRI. Minä en aina seuraa rakastajaa, vanhinta veljeä ja vaimoa, mutta joskus filosofia.
(Apemantus ja narri menevät.)
FLAVIUS.Edeltä menkää; kohta olen valmis.
(Palvelijat menevät.)
TIMON.Sinua kummastelen; miks et ennenTilaani täysin mulle selvitellyt,Ett' oisin menot voinut sovittaaTulojen mukaan?
FLAVIUS.Ette mua kuullut,Vaikk' usein kyllä yritin.
TIMON.Niin, niin,Kentiesi joskus tilaisuutta käytit,Kun karkoitti sun pois mun paha pääni;Ja nyreyden tään nyt tahdot pannaTekosi kaunisteeksi.
FLAVIUS.Rakas herra,Monasti laskin etehenne laskut;Te työnsitte ne pois ja sanoitteRehellisyyteheni luottavanne.Kun käskitte mun pikku lahjast' antaaTies mitä, puistin päätäni ja itkin;Pyysinpä, että vastoin valtatapaaVisumpi oisitte; sain useinkinKovia nuhteita, kun huomauttaaMa tohdin rikkautenne luodettaJa velkojenne vuosta. Rakas herra,Nyt kuulette, kun myöhäist' on; siis kuulkaa:Kaikk' omaisuutenne ei puoliin riitäNykyisten velkojenne maksamiseen.
TIMON.Tilani myytä.
FLAVIUS.Panttina on kaikki,Kalua mennyttäkin useammat:Ei loput riitä tukkimahan suutaNykyisten velkain; uutta tulee myötään.Mitenkä loma täytetään? Ja mikäLopuksi meidät perii?
TIMON.TilukseniAin' ulottuivat Lacedaemoniin.
FLAVIUS.Oi, herra, maailma on pelkkä sanaJos teidän ois se, pois sen antaisitte,Niin, hengenvedoss' ihan.
TIMON.Totta puhut.
FLAVIUS.Jos vilpist' epäilette hallintaani,Niin ankarimpain tuomarien eteenTilille minut viekää. Taivas tietköön:Kun kaikki aitat ahnast' oli syöjääTäpöisen täynnä, juoppoin viiniuhritKun juoksi holveissa, kun tulet loistiJa soitto helkkyi joka huoneessa,Niin vuolaan hanan luona minä istuinJa silmän' annoin vuotaa.
TIMON.Vaiti, vaiti!
FLAVIUS.Oi, taivas, huusin, kuinka hän on hyvä!Kuin monta makupalaa nytkin orjatJa norkot ahmi! Ket' ei omaa Timon?Kenen ei sydän, miekka, pää ja kultaTimonin omaa ole, Timonin,Kuninkaallisen, suuren Timonin?Kun poiss' on kulta, joka kehut osti,Niin vait on suukin, joka kehut lauloi;Kun pidot päättyy, ystävätkin häätyy;Vain talvipäivä, niin ne sääsket turtuu.
TIMON.Vait! Lopeta jo saarnasi! En oleMa konnamaiseen tuhlaukseen syypää;Älytön lienen ollut, vaan en halpa.Miks itket? Puutut tuntoa, jos luulet,Ett' ystäviä minä puutun. Malta:Jos avaan ystävyyden viinileilitJa koittelen sen voimaa lainaamalla,Niin yhtä vapaast' ystävien varaaMa käyttää voin, kuin sinä tässä haastat.
FLAVIUS.Kokemus uskoanne vahvistakoon!
TIMON.On tavallaan tää puute ihanaakinJa siunaukseksi: sen kautta koittaaVoin ystäviäni. Koht' erhees huomaatJa näet, ett' olen ystävistä rikas. —Flaminius! Servilius! Hoi, tänne!
(Flaminius, Servilius ja muita palvelijoita tulee.)
PALVELIJA.Mit', armollinen herra!
TIMON.Menkäätte, — sinä Luciuksen luokse, —Sa Luculluksen; olin hänen kanssaanMetsällä eilen; — sinä Semproniuksen.Tervehtikää ja sanokaa, ett' ylväsMa olen, kun sain tilaisuutta pyytääVähäistä lainaa heiltä. Pyytää voitteNoin viisikymment' ehkä talenttia.
FLAMINIUS.Käskynne mukaan, armollinen herra.
FLAVIUS (syrjään).Vai Luciusko ja Lucullus? Hm!
TIMON (toiselle palvelijalle).Ja sinä senattorien luo ja pyydä —Kosk' yhteishyvää autoin, niin he tuotaEi kieltäne, — ett' oiti lähettävätTuhannen talenttia.
FLAVIUS.Rohkeninpa —Kosk' on se yleistapaa, — käyttää heilläSinettiänne sekä nimeänne;Mut päätään he vain puistivat, ja tyhjinPalasin toimin.
TIMON.Mitä? Tottako?
FLAVIUS.He vastasivat niinkuin yhteen ääneen:"Ei ole varaa" — "matti kukkarossa" —"Ei voi, jos tahtoisikin" — "surku miestä" —"On kunnon mies" — "he soisivat" — "ei varmaa" —"Jotakin viall' on" — "voi nyrjähtyäJalokin mies" — "Jos kaikk' ois hyvin" — "sääli!"Näin kuivin katkelmin ja karsain katseinKävivät muihin toimiin, sain vain kuivanPäännyökkäyksen ja kylmän hatunnoston,Niin että sana kielelleni jäätyi.
TIMON.Jumalat taivaan, heitä palkitkaa! —Iloinen ollos, mies! Noill' ukkoräivill'On kiittämättömyys vain luonnon vamma;Verensä hyistä on, se virtaa tuskin,Eik' ole hyvää; heiss' ei hyvyytt' ole;Ja luonto maata kohden painuessaan,On tylsä, raskas niinkuin matkan määrä. —(Toiselle palvelijalle.)Käy Ventidiuksen luo. —(Flaviukselle.)Oi, älä sure!Sin' olet kunnon mies; sen sanon suoraan;Ei tahraa sinussa. —(Palvelijalle.)Ventidius hiljanIsänsä hautasi ja perinnöksiSai varat suuret; kun hän oli köyhäJa velkavankina ja ystävittä,Ma häntä viidell' autoin talentilla,Vie terveiset ja pyydä huomauttaa,Ett' tosi pakost' ystävänsä velkooNyt noita talentteja. —(Flaviukselle.)Niillä maksaPahimmat velkojat. Se aatos pois,Ett' ystäviins' ei Timon luottaa vois!
FLAVIUS.Se hyvyyden ois loukkausta syvää:Ken itse hyvä, uskoo muista hyvää.
(Menevät.)