The Project Gutenberg eBook ofTroilus ja CressidaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Troilus ja CressidaAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: February 6, 2006 [eBook #17686]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TROILUS JA CRESSIDA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Troilus ja CressidaAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: February 6, 2006 [eBook #17686]Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Troilus ja Cressida
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: February 6, 2006 [eBook #17686]
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TROILUS JA CRESSIDA ***
Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1911.
Näytelmän henkilöt:
PRIAMUS, Troian kuningas.HECTOR, |TROILUS, |PARIS, | hänen poikansa.DEIPHOBUS, |HELENUS, |AENEAS, | Troian sotapäälliköitä.ANTENOR |CALCHAS, troialainen pappi, joka on luopunut kreikkalaisten puolelle.PANDARUS, Cressidan setä.MARGARELON, Priamuksen äpäräpoika.AGAMEMNON, kreikkalaisten ylipäällikkö.MENELAUS, hänen veljensä.ACHILLES, |AJAX, |ULYSSES, | kreikkalaisten sotapäälliköitä.NESTOR, |DIOMEDES, |PATROCLUS, |THERSITES, muotopuoli ja törkeä kreikkalainen ilveilijä.ALEKSANDER, Cressidan palvelija.Troiluksen palvelija, Pariin palvelija, Diomedeen palvelija.HELENA, Menelauksen puoliso.ANDROMACHE, Hectorin puoliso.CASSANDRA, Priamuksen tytär, tietäjä.CRESSIDA, Calchaan tytär.Troialaisia ja kreikkalaisia sotureita, ja seuralaisia.
Tapaus Troiassa ja kreikkalaisten leirissä Troian edustalla.
Tapaus Troiassa on. Vihan vimmass'On Kreikan saarist' ylväät ruhtinaatAteenan lahteen laivans' ohjanneet,Kamalan sodan virkaajia täynnäJa aseita. Kuuskymment'yhdeksänKuningaskruunun kantajaa Ateenast'On mennyt Phrygiaan; on vannoneet heHävittää Troian, jonka linnass' uinuuHelena, Menelauksen puoliso,Ja Paris, ryöstäjänsä. Siitä sota.Tulevat Tenedokseen, johon laivatSyvästä ruumastansa tyhjentävätSotaisan lastin. Troian tantereelleRavakat, raittiit Kreikan miehet nostaaUpeat telttansa. Kuus porttiaOn Priamuksen kaupungissa — Chetan,Dardanian, Thymbrian, Troian, HeliaanJa Antenorin — joiden vahvat pönkätJa kireät ja tiukat telkimetSalpaavat Troian pojat kaupunkiinsa.Odotus, kiihkomieltä kutkutellenNiin Kreikan niinkuin Troian leirissä,Jo panee kaikki vaaraan. — ProloginaAseissa tulen,[1] en siks, että turvaanTekijän kynään, näyttelijän ääneen,Vaan aineen laadun mukaan ollakseni,Ja kerron teille vain, ett' esitysSivuuttaa sodan alkutapauksetJa keskelt' alkaa, käyden käsiks siihen,Mik' edullisinta on näytelmälle.Kehukaa, moittikaa: on ehto vapaa;Hyvin tai pahoin: se on sodan tapaa.
Ensimmäinen kohtaus.
Troia. Priamuksen hovilinnan edusta.(Troilus, aseissa, ja Pandarus tulevat.)
TROILUS.Pois nämä aseet! Kutsu asepoika!Miks Troian ulkopuolla taisteleisin,Näin tuima kun on sota sisäinen?Se troialainen, joll' on sydän vielä,Sotahan menköön; Troilus sit' on vailla.
PANDARUS.Tuost' eikö koskaan tule valmista?
TROILUS.Luja Kreikan mies on, lujuudessa viisas,Viisaudess' uljas, uljuudessa hurja;Mut minä naisen kyynelt' epatompi,Kesympi unta, tyhmää typerämpi,Enemmän alla päin kuin tyttö yöllä,Ja saamaton kuin kokematon laps.
PANDARUS. No niin, tästä olen jo tarpeeksi sinulle puhunut; mitä minuun tulee, niin minä en siihen sen enempää kajoo enkä siitä piittaa. Joka haluaa vehnäistä kakkua, sen täytyy odottaa jauhamista.
TROILUS.Enkö minä ole odottanut?
PANDARUS.Niin, jauhamista; mutta täytyy myöskin odottaa seulomista.
TROILUS.Enkö ole odottanut?
PANDARUS.Niin, seulomista; mutta täytyy vielä odottaa taikinan nousemista.
TROILUS.Lakkaamatta olen odottanut.
PANDARUS. Niin nousemista; mutta siihen tulee vielä vastaaminen, leipominen, uunin lämmitys ja kypsentäminen; täytyypä vielä odottaa jäähtymistäkin, muuten poltat huulesi.
TROILUS.Ei kärsiväisyys, vaikk' on jumalatar,Vähemmän viero kärsintää kuin minä.Priamus-kuninkaan kun pöydäss' istun,Ja kaunis Cressida kun mieleen tulee, —Haa, petturi! — vai tulee! — Siin' on aina.
PANDARUS. No niin, hän näytti eilen illalla kauniimmalta kuin mitä koskaan hän tai kukaan muukaan nainen minusta on näyttänyt.
TROILUS.Sanoa aioin vain: kun huokaus oliHalaista, niinkuin vaaja, sydämmeni,Niin, ettei isäni ja Hector huomais,Ma huokauksen, — niinkuin aurinkoSelittää myrskyn — hymyn kurttuun peitin.Mut murhe, joka teko-iloks vääntyy,On niinkuin pila, joka tuskaks kääntyy.
PANDARUS. Jos ei hänen tukkansa olisi hiukan tummempi kuin Helenan — vaan vähät siitä! — niin ei olisi näillä kahdella mitään väliä; mutta, mitä minuun tulee, niin on hän minun orpanani; en tahtoisi, niinkuin sanotaan, ylistää häntä; mutta soisin, että muuan olisi kuullut, mitä minä kuulin hänen eilen sanovan. En tahdo sisarenne Cassandran älyä halventaa, mutta —
TROILUS.Oi, Pandarus! Oi, kuule, Pandarus, —Kun sanon: "Siinä toivo meni järveen",Niin älä kysy, kuinka monta syltäSe syväss' on. Kun sanon: "CressidaaKuin hurja lemmin", vastaat: "Hän on kaunis",Valaen sydämmeni avohaavaanSen silmät, posket, tukan, käynnin, äänen;Puheessas kättelet, oi, tuota kättä,Min rinnall' itse valkeus on kuin muste,Joll! oman piirtää häpeänsä; kättä,Min hellän puristuksen rinnallaOn höyhen kova, vienoin kosketuskinKuin kyntömiehen koura karkea.Noin sanot tottakin, kun minä sanon,Hänt' että lemmin; mutta noin kun sanot,Niin joka haavaan, jonka lempi iski,Sa balsamin ja öljyn sijaan pistätSen veitsen, joka nämä haavat löi.
PANDARUS.Minä sanon vain totuuden.
TROILUS.Et, sinä et sano senkään vertaa.
PANDARUS. Totta totisesti, minä en ryhdy koko asiaan. Olkoon hän, mikä on; jos on kaunis, niin sitä parempi hänelle; jos ei, niin on hänellä apukeinot omassa hallussaan.
TROILUS.Hyvä Pandarus! Mitä tarkoitat, Pandarus?
PANDARUS. Vaiva vaivan palkka! Hän ajattelee halpaa minusta, ja sinä ajattelet halpaa minusta; tulen ja menen, menen ja tulen, mutta vähän saan kiitosta vaivastani.
TROILUS.Mitä? Oletko suuttunut, Pandarus? Ja minuunko?
PANDARUS. Siksi että hän on minulle sukua, siksi hän ei ole yhtä kaunis kuin Helena; jos hän ei olisi sukua minulle, olisi hän yhtä kaunis perjantaisin, kuin Helena on sunnuntaisin. Mutta mitä minä siitä välitän? En, en välitä, vaikka hän olisi musta kuin murjaani; se on minusta yhtä kaikki.
TROILUS.Minäkö sanon, että hän ei ole kaunis?
PANDARUS. Minä siitä viisi, sanotko vai etkö sano. Hän on hölmö, kun jäi tänne isästään.[2] Menköön kreikkalaisten tykö; sen minä hänelle sanon, kun ensi kerran hänet näen. Mitä minuun tulee, niin minä en enää piittaa enkä välitä asiasta niin mitään.
TROILUS.Pandarus, —
PANDARUS.En, totta vieköön!
TROILUS.Rakas Pandarus, —
PANDARUS. Älä, älä puhu minulle mitään! Minun puolestani kaikki saa olla niinkuin on, ja sillä hyvä.
(Pandarus menee. Hätätorvea soitetaan.)
TROILUS.Vait, julma hälytys! Vait, jylhä ääni!Molemmin puolin ovat narreja.Helena liekin kaunis, noin kun häntäPunaavat joka päivä verillään.Mua moinen seikka taisteluun ei kutsu,Se liian halpa mun on miekalleni.Mut Pandarus — oi, taivaat, tätä tuskaa! —Luo Cressidan hän yksin voi mua auttaa;Vaan hän on kosjomieheks yhtä jyrkkäKuin tyttö tylyn-kaino kosinnalle.Apollo, sano, rakkaan Daphnes kautta,Mitä Cressida on — Pandarus — ja minä.Oi, vuode Cressidan on Intia,Miss' uinuu hän kuin helmi; Ilionin[3]Ja hänen linnansa on välill' ärjy,Levoton meri; minä kauppias;Ja Pandarus, tuo purjemies, mun heikkoOn toivoni ja luotsini ja laivani.
(Sotamelskettä. Aeneas tulee.)
AENEAS.No, Troilus, miks' et ole taistelussa?
TROILUS.Siks etten ole; siinä naisen vastaus,Kun naisekast' on olla sieltä poissa.Mit' uutta tänään taistotantereelta?
AENEAS.On Paris mennyt kotiin; haavan sai.
TROILUS.Sen kuka hälle antoi?
AENEAS.Menelaus.
TROILUS.Siis verta vuotakoon! Ei haittaa kai,Jos Menelauksen sarvest' iskun sai.
(Sotahuutoja.)
AENEAS.Haa, kuules! Tuoll' on leikki verratoin.
TROILUS.Kotona paras, "voisin" jos ois "voin".Mut leikkiin tuonne! Menetkö sa mukaan?
AENEAS.Juur' kiireesti.
TROILUS.Siis mennään yhtä sukaan.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Sama paikka. Katu.(Cressida ja Aleksander tulevat.)
CRESSIDA.Ken tuosta kulki?
ALEKSANDER.Kuningatar HecubaJa Helena.
CRESSIDA.Ja minne?
ALEKSANDER.Itätorniin,Jok' yli laakson kohoo, taisteluaNäkemään. Hector, jonka mielenmalttiOn vankka niinkuin hyve, suuttui tänään,Andromachea torui, miestään löi,Ja, niinkuin sodass' oisi kotitöissään,Ol' aseiss' ennen päivän nousuaJa läksi kentälle, miss' itki kukat,Jo ennustellen urhon raivotöitä.
CRESSIDA.Ja mikä raivon syynä?
ALEKSANDER.Huhutaan,Ett' ylhä mies on Kreikan armeijassa,Sukuja Hectorille, Troian verta,Nimeltä Ajax.
CRESSIDA.Hyvä; entä sitten?
ALEKSANDER.Sanotaan, ett' on miesten miesper se,Ja seisoo omin jaloin.
CRESSIDA. Niinhän joka mies tekee, jos ei ole päissään, tai sairas, tai jalkoja vailla.
ALEKSANDER. Tämä mies, nähkääs, neiti, on omakseen riistänyt kaikenlaisten eläimien luonteen-ominaisuudet: hän on uljas kuin jalopeura, kömpelö kuin karhu, hidas kuin elefantti; mies, johon luonto on niin kasannut mielettömyyksiä, että hänessä uljuus on narrimaisuudeksi rutistunut ja narrimaisuuden höysteeksi pantu vähän älyn särvintä. Ei ole toisella ihmisellä sitä hyvettä, josta ei hänessä olisi haametta, eikä sitä pahetta, josta ei hänessä olisi pilkkua. Hän on synkkämielinen ilman syytä ja iloinen ilman aikojaan; hänellä on kaikki puolet, mutta kaikki niin nurinpuoliset, että hän on niinkuin luuvaloinen Briareus, jolla on monta kättä, eikä yhtäkään käytettävää, tai umpisokea Argus, joka on pelkkää silmää, mutta näköä vailla.
CRESSIDA. Mutta kuinka sellainen mies, joka minua naurattaa, saattaa Hectoria suututtaa?
ALEKSANDER. Sanotaan, että hän eilen tappelussa kävi Hectorin kimppuun ja paiskasi tämän maahan; suutuksissaan ja häpeissään siitä ei Hector ole sen perästä syönyt eikä nukkunut.
(Pandarus tulee.)
CRESSIDA.Kuka tuossa tulee?
ALEKSANDER.Setänne Pandarus, neiti hyvä.
CRESSIDA.Hector on urhea mies.
ALEKSANDER.Jommoista ei ole toista, neiti.
PANDARUS.Mitä? Mitä?
CRESSIDA.Hyvää huomenta, setä Pandarus.
PANDARUS.Hyvää huomenta, orpana Cressida. Mistä te puhutte? — Huomenta,Aleksander. — Kuinka voit, orpanaiseni? Milloin olit Ilionissa?
CRESSIDA.Tänä aamuna, setä.
PANDARUS. Mistä te puhuitte minun tullessani? Oliko Hector jo aseissa ja lähtenyt, kun tulit Ilioniin? Helena oli kai vielä makuulla, niinkö?
CRESSIDA.Hector oli lähtenyt, mutta Helena oli makuulla.
PANDARUS.Niin oikein; Hector oli aikaisin jalkeilla.
CRESSIDA.Siitä me juuri puhelimme, ja hänen vihastaan.
PANDARUS.Oliko hän vihoissaan?
CRESSIDA.Niin tämä tässä sanoo.
PANDARUS. Oli oikein, oli; tiedänpä vielä syynkin siihen; kyllä hän tänään hutkii ja huitoo, sen voin heille sanoa; eikä Troiluskaan anna hänelle paljoa perään; varokoot Troilusta, voin heille sanoa senkin.
CRESSIDA.Mitä? Onko hänkin vihoissaan?
PANDARUS.Kuka? Troilusko? Troilus on paras mies näistä kahdesta.
CRESSIDA.Oi. Jupiter! Sehän ei ole mitään vertaamista.
PANDARUS. Mitä? Eikö Troiluksen ja Hectorin välillä mitään vertaamista? Tunnetko miestä, jos hänet näet?
CRESSIDA.Tunnen, jos olen ennen hänet nähnyt ja tunnen hänet.
PANDARUS.Hyvä; Troilus on Troilus, sen sanon.
CRESSIDA.Siis sanotte samaa mitä minäkin; sillä varmaan hän ei ole Hector.
PANDARUS.Ei, eikä Hectorkaan ole Troilus eräässä suhteessa.
CRESSIDA.Oikein, kumpaankin nähden; hän on oma itsensä.
PANDARUS.Oma itsensäkö? Ah, Troilus-parka! Jospa olisi!
CRESSIDA.Se hän on.
PANDARUS.Silloin menen vaikka avojaloin Intiaan.
CRESSIDA.Hän ei ole Hector.
PANDARUS.Omako itsensä? Ei, hän ei ole oma itsensä. — Jospa olisikin omaitsensä! No niin, tuolla ylhäällä on jumalat; aika auttaa tai kaataa.— Ah, Troilus, ah, jos minun sydämmeni olisi tuon tytön ruumiissa! —Ei, Hector ei ole parempi mies kuin Troilus.
CRESSIDA.Pyydän anteeksi.
PANDARUS.Hän on vanhempi.
CRESSIDA.Anteeksi, anteeksi!
PANDARUS. Toinen ei ole vielä siihen mittaan päässyt; toista sanot, kun se toinen pääsee siihen mittaan. Hector ei saa hänen älyään koko tänä vuonna.
CRESSIDA.Eikä sitä tarvitsekaan, kun hänellä on omansa.
PANDARUS.Eikä hänen ominaisuuksiaan.
CRESSIDA.Siitä ei haittaa.
PANDARUS.Eikä hänen kauneuttaan.
CRESSIDA.Se ei häntä kaunistaisi; hänen omansa on parempi.
PANDARUS. Sinä et osaa arvostella, tyttö. Itse Helenakin tässä taannoin vannoi, että Troilus, mitä ruskeaan pintaan tulee — sillä se hänellä on, se täytyy minun tunnustaa — mutta ei sentään ruskeakaan —
CRESSIDA.Ei, vaan ruskea.
PANDARUS.Niin totisesti, totta puhuakseni, ruskea eikä ruskea.
CRESSIDA.Totta puhuakseni, totta eikä totta.
PANDARUS.Hän korotti hänen ihoväriänsä yli Pariin.
CRESSIDA.Mutta onhan Pariilla tarpeeksi väriä.
PANDARUS.On kyllä.
CRESSIDA. Siis Troiluksella olisi sitä liikaa. Jos hän korotti hänen väriänsä, niin on se kai heleämpää kuin tuon toisen; jos tällä on tarpeeksi väriä ja toisella vielä enemmän, niin on tämä liian tulista ylistystä sopiakseen hyvään ihoväriin. Yhtä hyvin Helenan kultainen kieli olisi voinut ylistää Troilusta hänen kuparinokkansa tähden.
PANDARUS.Vannon luulevani, että Helena rakastaa häntä enemmän kuin Parista.
CRESSIDA.Silloin se kreikatar totisesti on aika ilveilijä.
PANDARUS. Olen varma, että näin on laita. Hän lähestyi häntä taannoin tuolla pyöreässä ikkunassa: — ja tiedäthän, että Troiluksella ei ole enempää kuin kolme tai neljä karvaa poskessa.
CRESSIDA. Tosiaan, viinurinkin laskutaito jo riittäisi häthätää laskemaan ykköset yhteen.
PANDARUS. Niin, hän on sangen nuori, ja kuitenkin hän noin vain kaapaten nostaa kolmea naulaa vaille saman verran kuin veljensä Hectorkin.
CRESSIDA.Niinkö nuori mies, ja jo niin vanha kaappaaja?
PANDARUS. Mutta todistaakseni sinulle, että Helena häntä rakastaa: — hän tuli ja laski valkoisen kätensä hänen halkinaiselle poskelleen, —
CRESSIDA.Juno armahtakoon! Mistä siihen tuli halkeama?
PANDARUS. No, tiedäthän, että siinä on kuoppa. Minusta hänen hymyilynsä kaunistaa häntä enemmän kuin ketäkään toista miestä koko Phrygiassa.
CRESSIDA.Oo, hän hymyilee mahtavasti.
PANDARUS.Eikö totta?
CRESSIDA.Oo, aivan niin kuin pilvi syksyllä.
PANDARUS.No, no, hiljaa! — Mutta näyttääkseni toteen, että Helena rakastaaTroilusta, —
CRESSIDA.Troilus kyllä sen näyttää, jos te saatte sen toteen.
PANDARUS. Troilusko? Hän, joka ei huoli hänestä enempää kuin minä tyhjästä munasta.
CRESSIDA. Jos te pidätte tyhjästä munasta, niinkuin pidätte tyhjästä päästä, niin syötte kai kuoret kananpoikina.
PANDARUS. En voi muuta kuin nauraa, kun ajattelen, kuinka hän kutitteli hänen poskeaan: — toden totta, hänellä on ihmeteltävän valkea käsi, se täytyy minun tunnustaa, —
CRESSIDA.Kiduttamattakin.
PANDARUS.Ja sitten hän ottaa keksiäkseen valkoista karvaa hänen poskestaan.
CRESSIDA.Voi, vaivaista poskea! Moni ruuppa on rikkaampi.
PANDARUS. Mutta siitäkös nauru syntyi! Kuningatar Hecuba nauroi niin, että silmät tulvivat.
CRESSIDA.Myllynkiviä.
PANDARUS.Ja Cassandra nauroi.
CRESSIDA. Oli kai hillitympi tuli hänen silmäinsä padan alla. Tulvivatko hänenkin silmänsä?
PANDARUS.Ja Hector nauroi.
CRESSIDA.Mutta mitä sitten niin miehissä naurettiin?
PANDARUS.He, sitä valkoista karvaa, jonka Helena keksi Troiluksen poskesta.
CRESSIDA.Jos se olisi ollut viheriä, niin olisin minäkin nauranut.
PANDARUS.He eivät niinkään nauraneet sitä karvaa, kuin hänen sievää vastaustaan.
CRESSIDA.Mitä hän vastasi?
PANDARUS. Helena sanoi: "Tässä on kaksikuudetta karvaa teidän poskessanne, ja yksi niistä on valkoinen."
CRESSIDA.Sehän oli hänen kysymyksensä.
PANDARUS. Niin oikein; siitä ei kysymystäkään. "Kaksikuudetta karvaa", sanoi Troilus, "ja yksi valkoinen; se valkoinen karva on isäni, ja kaikki muut hänen poikiaan." — "Jupiter!" sanoi Helena, "mikä noista karvoista on Paris, minun mieheni?" — "Se sarvipää", sanoi Troilus; "nyhtäkää se pois, ja antakaa hänelle." Ja siitä syntyi semmoinen nauru, ja Helena punastui niin, ja Paris suuttui niin, ja kaikki muut nauroivat niin, ettei ollut loppua tulla.
CRESSIDA.Mutta nyt se tulkoon, sillä tätä on jo liian kauan kestänyt.
PANDARUS.No niin, orpanaiseni, sanoin sinulle jotakin eilen; mieti sitä.
CRESSIDA.Niin teenkin.
PANDARUS. Vannon, että se on totta: hän itkee sinua, niinkuin olisi huhtikuussa syntynyt.
CRESSIDA.Ja minä kasvan hänen kyynelvesissään, niinkuin toukokuussa nokkonen.
(Peräymissoitto kuuluu.)
PANDARUS.Kuulkaa! Palaavat taistelukentältä. Nouskaamme tuonne ylös, jakatselkaamme, kun kulkevat tästä ohi Ilioniin. Tule, orpana, rakasCressida-orpana!
CRESSIDA.Niinkuin tahdotte.
PANDARUS.Tässä, tässä; tässä on erinomainen paikka; tästä me näemme mainiosti.Sanon sinulle kaikkien nimet, sitä mukaa kuin kulkevat ohi, muttahuomaa Troilusta ennen muita.
CRESSIDA.Älkää puhuko niin lujaa.
(Aeneas kulkee näyttämön poikitse.)
PANDARUS. Tuo on Aeneas; eikös ole muhkea mies? Hän on Troian parhaita, sen minä sanon. Mutta huomaa Troilusta; kohta saat hänet nähdä.
CRESSIDA.Kuka se tuo on?
(Antenor kulkee ohi.)
PANDARUS. Se on Antenor; sukkelapäinen mies, sen minä sanon, ja sangen kelpo soturi. Hän on niitä Troian parhaita älyniekkoja, ja sievä mies ulkonäöltään. — Milloin tulee Troilus? — Kohta saat nähdä Troiluksen; kun näkee minut, niin saat nähdä että nyökäyttää päätään.
CRESSIDA.Antaako hän teille nyökkäyksen?
PANDARUS.Saat nähdä.
CRESSIDA.Jolla on, sille annetaan.
(Hector kulkee ohi.)
PANDARUS.Tuo on Hector, tuo, tuo, näetkös, tuo! Siinä on miestä! — Niin, niin,Hector sinä! — Siinä, orpana, uhkea mies! — Oi, sinä uhkea Hector! —Näetkös, kuinka hän katsoo! Siinä on ryhtiä! Eikös olekin uhkea mies?
CRESSIDA.Oi, uhkea mies!
PANDARUS. Eikös olekin? Se tekee miehen sydämmen oikein hyvää. Katsos noita kuhmuja hänen kypärässään! Katsos tuonne, etkös näe? Katsos: tuossa! Se ei ole mikään leikin-asia. Siinä sitä on isketty! Kestäköön sen toinen, jos voi. Ne ne vasta ovat kuhmuja!
CRESSIDA.Ovatko ne miekan lyömiä?
(Paris kulkee ohi.)
PANDARUS. Miekanko? Minkä hyvänsä, se on hänelle yhtä; vaikka itse paholainen tulisi, hän ei siitä piittaa. Jumal'avita, oikein tekee sydämmen hyvää! — Tuolla tulee Paris; tuolla tulee Paris; katsos: tuolla, orpana! Eikös hänkin ole komea mies? Eikös olekin? — Noin vain, tuo on mainiota! — Kuka se sanoi, että hän tänään tuli haavoitettuna kotiin? Hän ei ole haavoittunut. Oi, se tekee Helenan sydämmen hyvää! Ah, kunhan nyt saisin nähdä Troiluksen! — Saat kohta nähdä Troiluksen.
CRESSIDA.Ken se tuo on?
(Helenus kulkee ohi)
PANDARUS.Se on Helenus. — Missä ihmeessä se Troilus viipyy? — Se on Helenus.— Ei ole varmaankaan lähtenyt liikkeelle tänään. — Se on Helenus.
CRESSIDA.Osaako Helenus taistella, setä?
PANDARUS. Helenusko? Ei; — osaa; taistelee jokseenkin hyvin. — Missä ihmeessä se Troilus on? — Kuules! Etkö kuule? Kansa huutaa: Troilus! — Helenus on pappi.
CRESSIDA.Mikä luikistelija se tuolla hiipii?
PANDARUS. Missä? Tuollako? Se on Deiphobus. — Ei, se on Troilus. Siinä, orpana, se vasta mies on! — Hm! — Uljas Troilus, ritariston ruhtinas!
CRESSIDA.Vaiti! Hävetkää! Vaiti!
PANDARUS. Katsele häntä; tarkkaa häntä! — Oi, uljas Troilus! — Katsele tyystin häntä, orpana; näetkös, kuinka hänen miekkansa on hurmeessa ja kypärä enemmän rouhittu kuin Hectorin? Ja katsanto sitten, ja käynti! — Oi, ihmeteltävä nuorukainen! Ei vielä täyttänyt kolmea kolmatta. Noin vain, Troilus, noin vain! Jos minulla olisi sulotar sisarena tai jumalatar tyttärenä, niin saisi hän valita kumman tahtoo. Mikä ihmeteltävä mies! — Paris? — Paris on rojua hänen rinnallaan; lyön vetoa, että Helena, jos voisi vaihtaa, antaisi silmän väliä.
(Sotureita kulkee ohi.)
CRESSIDA.Tuossa tulee lisää.
PANDARUS.Aaseja, hölmöjä, moukkia! Kaunoja ja akanoita, kaunoja ja akanoita!Lientä ruoan päälle! Troiluksen silmäin edessä voisin elää ja kuolla.Älä noita katso, älä! Kotkat ovat menneet. Variksia ja naakkoja,variksia ja naakkoja! Olisin ennen Troiluksen tapainen mies kuinAgamemnon kaikkine kreikkalaisineen.
CRESSIDA.Kreikkalaisten joukossa on Achilles, joka on parempi mies kuin Troilus.
PANDARUS.Achilles? Kärrymies, juhta, oikea kameeli.
CRESSIDA.No, no!
PANDARUS. No, no? — Mitä, eikö sinulla ole älyä? Eikö sinulla ole silmiä? Tiedätkö, mikä mies on? Eikö sukuperä, kauneus, soma vartalo, puhelahja, miehuus, oppi, hienous, hyve, nuoruus, aulius ja niin edespäin ole se suola ja höyste, joka miehen maustaa?
CRESSIDA. Niin, tuollaisen hakkeluksen, joka sopii höystöksi piirakkaan; mutta silloin onkin miehen höystö mennyt.
PANDARUS. Sinä olet se nainen! Kukaan ei tiedä, mihin väistö-asentoon milloinkin turvaat.
CRESSIDA. Selälläni turvaan ruumistani, älylläni turvaan juoniani, vaitiololla kunniaani, naamarilla kauneuttani ja teillä näitä kaikkia. Nämä ovat asentoni, ja varokeinoja mulla on tuhansittain.
PANDARUS.Sanoppa yksikin niistä varokeinoistasi.
CRESSIDA. Sitä varon teille sanoa, ja siinäpä se onkin paras varokeinoni. Jos en voi varoa pistolta sitä, mitä varoa tahtoisin, niin voin ainakin sen verran varoa, etten sano teille, miten piston sain, paitsi jos se niin turpoaa, ettei sitä enää voi peittää, ja silloin ovat kaikki varokeinotkin turhat.
PANDARUS.No, sinä olet se!
(Troiluksen kantapoika tulee.)
POIKA.Herrani, prinssi, tahtoisi heti teitä puhutella.
PANDARUS.Missä?
POIKA.Omassa kodissanne; siellä paraikaa riisuu aseitaan.
PANDARUS.Sano hälle, poikaseni, että tulen.(Kantapoika menee.)Pelkään, että hän on haavoittunut; hyvästi, orpanaiseni!
CRESSIDA.Hyvästi, setä!
PANDARUS.Tulen takaisin tuossa paikassa, orpanaiseni.
CRESSIDA.Mitä tuomaan, setäseni?
PANDARUS.Lemmenlahjan Troilukselta.
CRESSIDA.Ja sillä lahjall' aiot — parittaa. —(Pandarus menee)Hän valat, kyyneleet ja lahjat tarjoo,Ja niillä toisen pyyteitä hän varjoo.Mut Troilus mulle paljo tutump' on,Kuin mitä näyttää peili Pandaron.Toki emmin. Enkel' anottaiss' on nainen,Ja sitten tyhjää: hetken ilo vainen.Et paljon tiedä, jos et tiedä, tyttö,Ett' yltyy halutessa lemmen syttö,Ja että palavampi aina miesOn saamattaan, kuin saavansa jos ties.Minulle lempi antoi ohjeen korjan:Jos myönnät, herran saat, jos kiellät, — orjan.Mua uskollinen lempi johdattaa,Mut sit' ei silmistäni nähdä saa.
(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Kreikkalaisten leiri. Agamemnonin teltan edusta.
(Torventoitauksia. Agamemnon, Nestor, Ulysses, Menelausy.m. tulevat.)
AGAMEMNON.Te, ruhtinaat,Mist' on tuo tuskan kelta poskillanne?Se suuri esilause, jolla toivoKaikk' alkaa askareemme päällä maan,Kutistui tyhjiin. Haitakkeita karttuuSuursuuntaisimpain urotöiden suoniin,Kuin pahkat, liian nesteen virtauksesta,Pilaavat ylvään kuusen, kutistainSen solut, että kieroksi se kasvaa.Eik' uutta meille tämä pettymys,Ett' yhä seisoo Troia, vaikka sitäJo kahdeksatta vuotta piiritämme;Kosk' entisetkin sotaretket kaikki,Joist' aikakirjat kertoo, ovat nurinJa myttyyn menneet vastoin tarkoitustaJa sitä mielikuvaa, jonka niistäOn turhaan toivo luonut. Miks siis, prinssit,Punastuin toimiamme katselette,Häveten niitä, vaikka tämän viivynVain suuri Zeus sai aikaan koitellakseen,Kuink' uuras ihmisten on kestävyys?Sen kullan puhtautt' onnen hymyillessäEt huomaa, jolloin pelkuri ja uljas,Viisas ja hupsu, oppinut ja tyhmä,Tyly ja hellä, kaikk' on yhdenlaiset.Mut onnen otsalla kun myrskyt riehuu,Erotus silloin jättipohtimellaanRavistaa kaikki, välppää kaunat pois;Täyspainoiset ja valiot vain jäävätHyveestä rikkaina ja puhtaina.
NESTOR.Kumartain pyhää valtaistuintasi,Suur' Agamemnon, viime sanas NestorVakuuttaa tahtoo. Onnen voittaminenSe miestä koittaa. Kun on meri tyyni,Niin venhokin sen sulo-parmaillaSoluvi rinnan suurten laivain kanssa.Mut kun tuo tappelija BoreasSaa lauhan Thetiin suuttumaan, niin, katso,Tukeva haaksi halkoo vesivuoretJa kahden marjan elementin keskenNiin hyppelee kuin Perseuksen ratsu.Miss' on nyt korska venho, jonka heikotJa ohukaiset laidat voiman kanssaTek' äsken kilpaa? Satamaan on mennyt,Jos sit' ei ole hörpännyt Neptunus.Näin onnen myrskyssäkin tositarmost'Erottuu valhetarmo; päivänpaisteess'Enemmän karjan haittana on paarmaKuin tiikeri; mut murskaava kuin myrskyKumaraan painaa pahkuraiset tammetJa suojaa etsii kärpäset, niin silloinOlento uljas, raivon kiihtämänä,Saa raivomielen, soittaa myrskyn virttäJa onnen toraan ärjyy.
ULYSSES.Agamemnon,Suur' valtias, sa, Hellaan ponsi, tarmo,Väkemme sydän, sielu, ainut voima,Joss' yhdistyä tulis kaikkein mieliJa kaikkein tahto, — Ulyssesta kuule.Vaikk' aivan hyväksynkin puheenne —(Agamemnonille.) Sun, jonka arvon, mahdin eessä nöyrryn,(Nestorille.) Ja sun, jonk' iäkkyyttä kumarran —Puheenne nuo, joist' on niin ylväs toinen,Ett' Agamemnon vois ja Hellaan käsiSen vaskeen piirtää, — toinen samanmoinen,Jonk' arvon-Nestor hopeaan vois juottaaJa ilmasiteill', yhtä lujillaKuin taivaan napa, kaiken Hellaan korvanNäin kieleens' älykkääseen kiinnittää, —Niin suvaitkaatte toki, — sinä, suuri, —Ja sinä, viisas. — Ulyssesta kuulla.
AGAMEMNON.Ithakan prinssi, puhu; yhtä varmaanEi tyhjää puhetta ja turhaa sanaaSun suustas lähde, kuin on tietty ettäThersiteen riettaan koirankidastaEi äly, tieto eikä soitto soi.
ULYSSES.Tuo yhä ylväs Troia oisi maassaJa Hectorinkin miekka herraton,Jos näit' ei oisi syitä:Lamassa kaikk' on valtajärjestys;Niin monta kuin on Kreikan telttaa tuossaLutona kentällä, niin monta myös onLutoa eriseuraa keskessämme.Jos päällikkö ei ole niinkuin pesä,Johonka kaikki medentuojat kertyy,Niin mistä mettä? Naamioitse arvo,Niin naamariss' on kehnoin yhtä kaunis.Jo taivaat, tähdet ja tää keskus, maakin,Ne arvon tietävät ja paremmuuden,Asennot, kiertoajat, suhteet, vuorot,Tavat ja toimet, kukin paikkansa.Siks aurinko, tuo loisto-planeetta,On ylhän matkan päässä istuimellaanMuist' erillään; sen terveellinen silmäParantaa pahan tähden turmakatseenJa pitää ohjissaan kuin valtakäskyHyvän ja pahan. Mut jos planeetatSekaisin harhaisivat, ristiin rastiin,Mitk' ennusmerkit, rutot, kapinat,Maanjäristykset, merenmyllerrykset,Mik' ilmainmelske, mullistus ja kauhuHajoittais, raastais, pirstais, juurta jaksainHävittäis yhteen-vihittyjen valtainSovun ja rauhan! Oi! kun horjuu arvo,Tuo kaikkein suurten suunnitelmain vipu,Niin toimi potee. Kuinka yhdyskunnat.Ammattiseurat, oppineiden luokat,Etäisten rantamaiden välikauppa,Esikois-oikeudet ja suku-edut.Iän, kruunun, vallan, opin etuudetPysyisi voimass ilman arvoa?Pois arvo vie, se soiton kieli sorra,Niin soraäänet soivat; kaikki kääntyyToistansa vastaan; suluss' olleet vedetPovensa nostaa yli äyräittensäJa nielauksess' ahmaa vankan maan;Väkevä tulee heikon käskijäksi;Isänsä tappaa hurja poika; voimaOn oikeutta; niin, oikeus ja vääryys —Nuo, joiden iki-riitaa laki valvoo, —Nimensä menettävät, samoin laki.Näin kaikk' on väkivaltaa; väkivaltaKäy mielivallaks, mielivalta himoks;Ja himo, mailman susi, — apureinaanNiin väkivalta niinkuin mielivalta, —Maailman nielee saaliinaan ja vihdoinSyö itsensäkin. Suuri Agamemnon,Tuollainen sekasorto tukahduksenOn seuraus, jos arvo kuristetaan.Ja tämä arvon halveksinta ainaKäy taapäin askeleen, kun koittaa nousta.Päämiestä pilkkaa se, ken häntä porrast'On alempana; tätä seuraava,Ja seuraava taas tätä; aste asteelt',Ens' askeleesta esimiestä vastaan,Näin tauti kasvaa, kateen kuumeeks yltyy,Vert' imeväksi, kalvaaks kilpailuksi;Ja tämä kuume, eikä oma tarmo,On Troian turvana. Siis Troian vahtiOn meidän heikkous, ei sen oma mahti.
NESTOR.Ulysses ilmaissut on älykkäästiSen kuumeen, jota meidän voimat potee.
AGAMEMNON.Kun taudin luonteen olet keksinyt.Niin mikä rohdoksi?
ULYSSES.Tuo suur' Achilles,Jonk' yleinen on huuto julistanutVäkemme ponneksi ja jäntereeksi,On saanut korvat täyteen maineen ilmaaJa, arvoons' ihastuen, teltassaanVain loikoo, ilkkuin töitämme. PatroclusSamassa rypee vuoteessa ja laskeeRivoja sutkiansa pitkin päivää;Eleillä naurettavan kömpelöillä —Joit' ilkamus se sanoo matkinnaksi —Meit' osoittelee; usein, Agamemnon,Ylevää majesteettiuttas ilkkuu;Kuin näyttelijä-kolho, — jonka älyOn polvitaipeessa ja jolle hauskaaOn kuulla haastelua puisevaa,Jot' askeleet ja sillan palkit pitää, —Hän surkeasti liioitellen matkiiSun suuruuttasi; ääni hällä on kuinHalenneen kellon, puhe kangertaa,Niin että jos sen karjuis suustaan Typhon,Se liialta jo tuntuis. Tuota rupaaAchilles-julku, patjall' oikoillen,Povensa pohjast' isoon ääneen nauraa:"Sep' oivaa! — Ilmi Agamemnon! MatkiNyt Nestoria, ry'i, näpli partaas,Kuin hänkin puhett' alkaissaan." Työn tekee;Se vastaa niinkuin pohja etelääJa sopii niinkuin Vulcanus ja Venus.Achilles-jumala vain huutaa: "Oivaa!Ilmetty Nestor! Matki nyt, Patroclus,Kuink' öisessä hän häikäss' asestautuu."Ja silloin kaikki vanhan heikkoudetIvaksi tehdään: kuinka yskii, rykiiJa koperoi kuin rampa kaulustaan,Jot' ei saa hakaan. Ritar' Uljas nauruunOn kuolla, huutaa: "Riittää jo, Patroclus;Tuo teräksestä kylkiluut, ma muutenIlosta pakahdun." Näin kaikkein meidänOminais-tavat, kyvyt, luonnonlahjat,Yleiset ansiot ja yksityiset,Työt, suunnitelmat, käskyt, valmistukset,Kehotteet taisteluun ja rauhan hankkeet.Häviö, voitto, tosi, valhe, kaikkiOn tämän parin ivan-aineena.
NESTOR.Ja näiden kahden esimerkki — jotka,Niinkuin Ulysses sanoo, huhu kruunaaJo vallan loistolla — se moneen tarttuu.Ykspäinen Ajax on ja viskoo päätäänJa uhmailee niin kuin tuo hartevaAchilleskin; jää telttaansa kuin hänkin;Kestitsee puolueita; sotaa moittiiKuin mikä oraakeli; ja Thersiteen,Tuon konnan, joka herjaa lyö kuin rahaa,Likaamaan panee meitä kommillaan,Pilaamaan, heikontamaan asemaamme,Vaikk' ilmankin jo vaara ahdistaa.
ULYSSES.On politiikka heistä pelkuruutta,Sodassa älyn turhaks katsovat,Varullisuutta moittivat, ei mikäänPait nyrkki kelpaa. Tyyni hengen toimi,Jok' arvaa, kuinka mont' on lyöpää kättä,Kun tarve vaatii, ja jok' uuraallaÄlyllä tutkii vastustajan voimaa,Se heist' ei sormen arvoista, — on mukaTohua, kynäsotaa, laiskan työtä;Niin että murrin, joka muurit ruhjooJykeillä, kieppuvilla painoillaan,On arvokkaampi rakentajan kättäTai niitä, jotka tarkall' älylläänPanevat taitavasti koneen käymään.
NESTOR.Jos se on totta, niin Achilleen ratsuOn monen Thetiin pojan arvoinen.
(Torventoitaus kuuluu.)
AGAMEMNON.Haa! Mistä toitaus? Katso, Menelaus.
MENELAUS.Troiasta.
(Aeneas tulee.)
AGAMEMNON.Mitä täältä etsitte?
AENEAS.Tää suuren Agamemnoninko teltta?
AGAMEMNON.Tää.
AENEAS.Airuen ja prinssin sallitaankoKuninkaan korviin tuoda hyvät tiedot?
AGAMEMNON.Paremman turvan kuin Achilleen käsiSuo kaikki Kreikan päät, jotk' yhteiseksiSanovat pääkseen Agamemnonia.
AENEAS.Hyvä lupa, vahva turva! Mutta kuinkaVoi hänen valtakatseillensa outoErottaa hänet muista kuolevista?[4]
AGAMEMNON.Mitä?
AENEAS.Niin vain siksi kysyn, että voisinOmistaa hälle kunnioitukseniJa nostaa poskilleni punastuksenNiin siveän kuin Koitar, kun se nuoreenLuo Phoiboon kainon katseen. Kuka onSe valta-jumala ja miesten pää?Ken on se suuri, ylväs Agamemnon?
AGAMEMNON.Tuo Troian mies meit' ivaa, taikka ovatSiroja hovikoita troialaiset.
AENEAS.Siroja hovikoita, lempeitäKuin enkelit; niin rauhass' ovat aina;Mut sotia jos tulee, heill' on sappi,Käs' luja, vahvat jänteet, kelpo miekat,Ja, jos suo Jupiter, ei miehuudessaHeill' ole vertaa. Mutta vait, Aeneas!Vait, troialainen! Sormi huulille!Menettää kaiken arvon kehun sana,Jos kehuttu on itse kehujana,Mut vihamies jos vasten mieltään kiittää,Niin saamme kirkkaan ikimaineen niittää.
AGAMEMNON.Aeneas nimennekö, Troian mies?
AENEAS.Niin, Kreikan mies.
AGAMEMNON.Mik' asianne?
AENEAS.Anteeks,Se Agamemnonin on korvaa varten.
AGAMEMNON.Hän Troiasta ei mitään salaa kuule.
AENEAS.En tulekaan ma tänne kuiskaamaan;Ma räikkätorvell' avaan hältä korvatJa panen käymään huomion, ja sittenMa puhun.
AGAMEMNON.Puhu vapaasti kuin tuuli;Nyt Agamemnonin ei makuuaika;Ja jotta tiedät, ett' on valveilla,Hän itse sanoo sen.
AENEAS.Siis vaski-äänesKajauta, torvi, kautta kählään leirin,Ja Kreikan joka urhon anna kuulla,Ett' ääneen Troia lausuu, mitä aikoo.(Torventoitaus.)Suur' Agamemnon! Prinssi Troiass' on, —Sen nimi Hector, Priamuksen poika, —Jonk' on tää pitkä, veltto aselepoJo ruostuttanut. Mun hän tänne laittoiSanomaan näin: Kuninkaat, prinssit, herrat!Jos kreikkalaisten parhaimmiss' on ketään,Ken kunnialle lepons' altistaa,Ken mainett' etsii eikä vaaraa pelkää,Ken tuntee voimansa, mut arkuutt' ei,Ken armastaan ei lemmi sanoin yksin, —Ei valhevaloin, joita huulin vannoo —Vaan kaunottarens' arvon tohtii muussaKuin lemmen painisilla julistaa,Sen kaksintaisteluun ma vaadin. Hector,Näet, Kreikanmaan ja Troian miesten nähdenTodistaa tahtoo — koittaa ainakin —,Ett' ehomp' on ja taatump' eukko hällä,Kuin mitä koskaan sylii Kreikan mies.Jos teiss' on miestä lemmess' uskollista,Niin leirinne ja Troian muurin väliinHuomenna hänet torvi taistoon kutsuu.Jos saapuu ken, niin kiittää häntä Hector;Jos ei, niin sanoo Troiaan palatessaan,Ett' ahavoittuneet on kreikattaret,Ei keihään-iskun arvoiset. Se siitä.
AGAMEMNON.Tuo lempijäimme tietoon saatetaan;Sen mielistä jos tääll' ei lie, niin kotiinNe kaikki jäi. Täss' ollaan sotureita;Ja pelkuriks en sitä väittää emmi,Ken lempinyt ei ole eikä lemmi.Mies lempiharras esiin astukoon;Jos muit' ei ole, itse valmis oon.
NESTOR.Ja sano Nestorista, joka oliJo täys mies, Hectorin kun isoisäViel' imi rintaa: hän on vanha nyt;Mut jos ei meidän miehiss' ylimystä,Jok' intomielin puoltais armastaan,Niin sano, että kultakypäräänMa hopeaisen peitän partani,Käsvarren kuivan puen rautahihaanJa näytän hälle, ett' ol' eukkoniSomempi hänen mummoaan ja kainoJos kukaan. Hänen nuoruutensa mertaNe vastaa kolme tilkkaa vanhan verta.
AENEAS.Varjelkoon moisest' epänuoruudesta!
ULYSSES.Amen!
AGAMEMNON.Kätenne, jalo prinssi Aeneas!Aluksi saatan teidät telttaamme.Achilles saakoon kuulla sanomanneJa teltta teltalt' ylimykset kaikki.Te jalon vihollisen vieraaks tännePitoihin jääkää ennen lähtöänne.
(Kaikki menevät paitsi Ulysses ja Nestor.)
ULYSSES.Nestor, —
NESTOR.Niin, mitä sanookaan Ulysses?
ULYSSES.Mull' aivoissani siittymäss' on aatos;Te olkaa aika, joka muovaa sen.
NESTOR.Mik' aatos?
ULYSSES.Tämä: tylppä kiila halkooVisaisen pölkyn; röyhkeyden luste,Jok' uhkeass' Achilleessa jo täysinOn kypsynyt, se täytyy niittää pois;Sen ruuhka muuten leviää ja versooJa peittää meidät kaikki.
NESTOR.Niin, mut miten?
ULYSSES.Tuo haasto, jonka uljas Hector laittoi,Vaikk' oli yleinen sen sananmuoto,Tarkoitti etupääss' Achillesta:
NESTOR.Tarkoitus selvä on, kuin kokonaisuus,Jok' yksiköist' on pienist' yhdistetty.Jos tämä julaistaan, niin vannon, ettäAchilles, vaikk' ois aivons' yhtä kuivatKuin Libyan hiekka, — kyllin kuivat ovat,Apollo tietköön! — nuolen nopeudellaJa tuokiossa huomaa, että häntäSe tähtää haasto Hectorin.
ULYSSES.Ja ajaa hänet toimeen, niinkö?
NESTOR.Niin,Ja parast' oiskin. Kuka, pait Achilles,Vois Hectorilta kiistää kunniataJa mainetta? Vaikk' oiskin kaikki pilaa,Niin paljo riippuu tästä kokeesta.Täss' älyäisi Troian maajas makuJo meidän maineen nousun. Usko pois,Tään hullun kiistan mukaan arvoammeVastedes arvioidaan. Sillä tulos,Vaikk' yksityistä koskee, yleisenkinOn hyvän taikka pahan mittapuuna;Ja moinen näytelehti — vaikk' on rahtuVain koko kirjaan nähden — lapsen hahmoss'Esittää, mikä jättiruho tästäOn nousemassa. Meidän valikoimaksHectorin kilpailija otaksutaan;Ja vaali, yhteismielen ilmaisuna,Perustuu ansioon; se kaikkein hyveist'Ikäänkuin ydinmehuks kiehittääTuon yhden miehen. Hän jos alle joutuu,Kuink' eikö paisu miehuus voittajissa,Terästäin heissä itseluottoa!Jos tätä autetaan, niin joka jäsenOn ase yhtä tehokas, kuin koskaanSen käyttämä on miekka taikka jousi.
ULYSSES.Anteeksi suokaa: — Hectoria vastaanAchilles ei saa mennä. NäyttäkäämmeKuin saksat ensin huonoin tavaramme;Se ehkä ostetaan; jos ei, niin näyttääParemman kiilto vielä paremmalta.Ei sallia saa koskaan, ett' AchillesJa Hector kilpailemaan joutuvat;Häpeä tästä koitukoon tai maine,Niin kaksi kummaa seuraa kumpaakin.
NESTOR.Ja mitkä? Niit' ei näe vanhan silmä.
ULYSSES.Se maine, mink' Achilles sais, se kaikkeinTulisi osaks, jos ei pöyhkä ois hän.Mut liiaks on jo hävytön; ja ennenSaharan auringossa kärventyisinKuin hänen silmäins' ivan poltteessa,Jos Hectorin hän voittaa; jos taas kaatuu,Niin parhaan sankarimme häpeäänNimemme särkyisi. Ei, arpokaammeJa keinoilkaamme niin, ett' Ajax-kolhonOsaksi arpa lankee. Meidän keskenHänelle antakaamme etuarvo;Se tekee hyvää suuren Myrmidoonin,[13]Jok' ahmii suosiota; harja laskee,Jok' ylpeämp' on taivaan kirjokaarta.Jos tyhmä Ajax voittaa, silloin häntäKehumme kilvan; vaan jos menettää,Jää meille aina maine, ett' on meilläUroja parempia. Kuinka käykin,Niin juoni tarkoittaa vaan sitä seikkaa,Achilleelta ett' Ajax siivet leikkaa.
NESTOR.Ulysses,Jo alan neuvojesi makuun päästä,Ja heti niitä AgamemnonilleVien maistimiksi. Hänen luokseen joutuin!Noin toinen koira tukkii toisen suun,Kun syötiks heität kateuden luun.
(Menevät.)
Ensimmäinen kohtaus.
Kreikkalaisten leiri.(Ajax ja Thersites tulevat.)
AJAX.Thersites!
THERSITES. Agamemnon, niin, — mitä, jos hänessä olisi äkämiä? Koko mies täynnä, yltä yli, päästä jalkaan?
AJAX.Thersites!
THERSITES. Ja nämä äkämät juoksisivat märkää? — Eikö silloin koko päämies olisi juoksusta märkä? Eikö se olisi oikein pakkopaise?
AJAX.Koira!
THERSITES.Silloin hänestä lähtisi jotakin; nyt en näe niin märkääkään.
AJAX.Sinä emäsuden penikka, etkö kuule? No, tunne sitten!
(Lyö häntä.)
THERSITES.Kreikkalainen rutto sinut syököön, senkin sekarotuinen härkäpää!
AJAX. Puhu sitten, senkin homehtunut hapantaikina, puhu, taikka minä sinut koreaksi leivon.
THERSITES. Ennen minä haukun sinut älykkääksi ja hurskaaksi; mutta varon, että hevosesi pikemmin voisi oppia puheen, kuin sinä ulkomuistilta rukouksen. Lyödä sinä osaat, etkös osaakin? Raavas-rutto sinut syököön konintapoinesi!
AJAX.Myrkkysieni! Sano, mitä on julistettu.
THERSITES.Luuletko, että olen tunnoton, kun noin minua lyöt?
AJAX.Mitä on julistettu?
THERSITES.Että sinä olet narri, arvaan ma.
AJAX.Varo, sinä piikkisika, varo! Sormiani syhyttää.
THERSITES. Jospa sinua syhyttäisi kiireestä kantapäähän, ja minä saisin sinua kynsiä! Tekisin sinusta inhottavimman ruven, mitä Kreikanmaassa on nähty. Kun partioretkillä liikut, niin lyöt yhtä laiskasti kuin toisetkin.
AJAX.Julistus, sanon minä!
THERSITES. Torut ja soimaat joka hetki Achillesta; ja kadehdit hänen suuruuttaan niinkuin Cerberus Proserpinan kauneutta, oikeinpa haukutkin häntä.
AJAX.Rouva Thersites!
THERSITES.Voisit häntä lyödä.
AJAX.Möykky!
THERSITES. Hän sinut rutistaisi ruhjoksi nyrkillään, niinkuin merimies rouhentaa korpun.
AJAX.Äpärä penikka!
(Lyö häntä.)
THERSITES.Jatka, jatka!
AJAX.Noidan jakkara![5]
THERSITES. No, jatka, jatka, herra härkäpää! Sinussa ei ole enempää aivoja kuin minun kyynärpäässäni. Aasintamma sinua kaitkoon, senkin rupinen aasipukari! Olet täällä muka troialaisia nutistamassa; mutta niiden arviosta, joilla on vähänkään älyä päässä, olet myyty ja hukattu kuin barbaarilainen orja. Jos yhä minua piekset, niin alan minä kantapäästäsi ja sanon tuuma tuumalta, mikä olet, senkin sisukseton möhkö!
AJAX.Koira sinä!
THERSITES.Mokoma rupiruhtinas!
AJAX.Rakki sinä!
(Lyö häntä.)
THERSITES.Mars'in tolvana! Jatka, senkin kolho, senkin kameeli, jatka, jatka!
(Achilles ja Patroclus tulevat.)
ACHILLES.Mit', Ajax, tämä? Miksi tuota teet? —Thersites, mikä asiana, mikä?
THERSITES.Tuon tuossa näettehän?
ACHILLES.Näen; kuinka niin?
THERSITES.Katselkaa häntä.
ACHILLES.No, niinhän teenkin; entä sitten?
THERSITES.Mut tarkkaan häntä katselkaa.
ACHILLES.Tarkkaanko? No niin, teenhän sitä.
THERSITES. Mutta ette kuitenkaan katsele häntä tarkkaan; sillä miksi ikänä häntä luulettekin, — Ajax hän on kuin onkin.
ACHILLES.Tunnenhan hänet, narri.
THERSITES.Niin, mutta se narri ei tunne itseään.
AJAX.Siksi sinua lyön.
THERSITES. Kas, kas, kas, kas, mitä älyn pipanoita hän päästelee! Hänen viisasteluillaan on korvat noin pitkät. Minä olen nuijinut hänen aivojaan enemmän kuin hän on poukutellut minun luitani. Voin pennillä ostaa yhdeksän varpusta, mutta hänen pia mater'insa ei maksa yhdeksättä osaakaan varpusesta. Tuo herra Ajax, Achilles, jonka on äly mahassa ja sisäkalut päässä, — sanon sinulle, mitä hänestä luulen.
ACHILLES.Mitä?
THERSITES.Luulen, että tuolla Ajaxilla —
(Ajax uhkaa lyödä häntä; Achilles menee väliin.)
ACHILLES.Älä, hyvä Ajax!
THERSITES.Ei ole älyä senkään vertaa, —
ACHILLES.Et saa häntä lyödä!
THERSITES. Että voisi sillä täyttää Helenan neulansilmän, jonka puolesta on tullut taistelemaan.
ACHILLES.Hiljaa, narri!
THERSITES. Minä tahdon elää hiljaa ja rauhassa, mutta narri ei tahdo: tuo, tuo tuossa, näettekö, tuo!
AJAX.Senkin saakelin rakki! Kyllä minä —
ACHILLES.Aiotko sinä panna älysi narrin älyn verroille?
THERSITES.Ei, totisesti; sillä narrin äly saattaisi sen häpeään.
PATROCLUS.Malta mielesi, Thersites.
ACHILLES.Mistä riita?
AJAX. Minä vain käskin tuon viheliäisen tarhapöllön kertoa minulle julistuksen sisällyksen, ja silloin hän minua pistelee.
THERSITES.Minä en ole sinun käskyläisesi.
AJAX.Hyvä! Jatka, jatka!
THERSITES.Minä palvelen täällä vapaaehtoisena.
ACHILLES. Sinun viimeinen palveluksesi oli väkinäistä, eikä vapaaehtoista; kukaan ei ota selkäänsä vapaaehtoisesti; Ajax oli tässä vapaaehtoinen, sinä pakonalainen.
THERSITES. Todellako? Suuri osa sinunkin älystäsi on jäntereissäsi; tai sitten ihmiset valehtelevat. Kyllä se Hector saa hyvän saaliin, kun puhkaisee teidän jommankumman aivokopan; yhtä hyvin voisi särkeä perstan ja onton pähkinän.
ACHILLES.Joko minuakin härnäät, Thersites?
THERSITES. Ulysses ja vanha Nestor — tuo, jonka äly oli homeessa, ennenkuin teidän esi-isillänne oli kynsiäkään varpaissa — ne panevat teidät ikeeseen kuin vetohärät, joilla kyntävät auki sotaa.
ACHILLES.Mitä? Mitä?
THERSITES.Niin, totta totisesti! Vakoos, Achilles! Vakoos, Ajax! Vakoos parrasta!
AJAX.Minä leikkaan kielen suustasi.
THERSITES.Ei sillä väliä; minä puhun yhtä paljon kuin sinä, sen jälkeenkin.
PATROCLUS.Jo riittää, Thersites; vaiti!
THERSITES.Pitääkö minun olla vaiti, kun Achilleen narttu käskee? Mitä?
ACHILLES.Siinä sait, Patroclus!
THERSITES. Hirsipuu teidät periköön, senkin visakallot, ennenkuin vasta tulen teltoillenne! Minä tahdon oleilla missä äly elää, ja jätän nyt tämän narrien koplan.
(Menee.)
PATROCLUS.Hyvä, että hänestä päästiin.
ACHILLES.Näin kautta leirimme on julistettu:Aamulla kello viidelt' aikoo HectorTorvilla toitottaen meidän leirinJa Troian väliin taistoon haastaa jonkun,Jok' uljas mielelt' on ja väittää tohtii,En tiedä mitä: — roskaa. Hyvästi!
AJAX.Hyvästi! Kuka häntä vastaamaan?
ACHILLES.En tiedä; siitä lyödään arpaa. MuutenMies mulla tiedoss' on.
AJAX.Haa, sinä itse! —Mun täytyy saada tästä lisää kuulla.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Troia. Huone Priamuksen hovilinnassa.(Priamus. Hector, Troilus, Paris ja Helenus tulevat.)
PRIAMUS.Näin paljo aikaa, väitteit', ihmisiäOn hukattu, ja taaskin Nestor sanoo:"Helena päästäkää, niin vahingot —Työn, maineen, ystäväin ja ajan hukka,Kulut ja haavat, kaikki, mitä kallist'On niellyt nälkäänsä tää ahnas sota —Pois pyyhitään." — Mit' arvelet sa, Hector?
HECTOR.Vähemmän kreikkalaist' ei kukaan pelkääKuin minä; — sentään, mitä minuun tulee,Ylevä valtias,Ei nainenkaan niin herkkä mieleltään,Niin huohka itseens' arkuutt' imemään,Niin kärkäs huutamaan: "mik' ollee seuraus?"Kuin Hector. Rauhan haava varmuus on,Suruton varmuus; nöyrä epäilysOn viisaan soihtu, mittari, mi haavanSyvyyttä tutkii. Menköön Helena!Kun hänen tähtens' ensin miekkaan käytiin,Ol' joka kymmeneskin tuhansista —Nimittäin meistä — hänen veroisensa.Niin monta kymmentä jos meilt' on mennytAsian tähden, jok' ei ole meidän,Ja, vaikka oiskin, kymmentä ei maksais,Niin millä järkisyyllä emme suostuisPois häntä antamaan?
TROILUS.Hyi, veikko, hyi!Isämme-laisen mahtikuninkaankoNimen ja maineen luotipainoiss' arvot?Lukematonta äärettömyyttäänköSa pelimarkoiss' aiot laskea?Ja moiseen jättirunkoon sovittaaNiin pientä vaaksa- taikka tuumamittaaKuin pelkuruus ja järki? Häpy, hoi!
HELENUS.Ei ihme, että järkeen noin sa isket,Kuin itse sitä puutut. IsämmeköEi vallan voimaa käyttäis järjellä,Siks ett' on sinun puhees järjetöntä?
TROILUS.Uneksit vain ja hourit, pappi-veikko;Sisustat kintaas järjellä. Näin lasket:Sua, tieten, vihollinen vahingoittaa,On, tieten, vaaraks paljastettu miekka,Ja mist' on haittaa, sitä järki pakoo.Mik' ihme siis, jos Helenus, kun näkeeAseissa kreikkalaiset, järjen siivetSitoopi kantapäihinsä ja pakooKuin tähti, radalt' eksynyt, tai HermesZeun sättimänä. Järkeä jos saarnaat,Niin oves sulje, nuku! Jänön tavatSaa kunnia ja miehuus, järkisyitäJos niille syötät. Aina kylmä järkiSai maksan kalpeaks ja tarmon särki.
HECTOR.Sen arvoinen ei ole, mitä meilleHän maksaa.
TROILUS.Arviosta arvo riippuu.
HECTOR.Ei yksityisen arviosta; arvoOn yhtä paljo siinä, kuink' on kallisSe itsessään, kuin miks se arvioidaan.Typerää epäjumaluutt' on tehdäPalvonta suuremmaksi jumalaa.Vain itsepäinen houru moiseen kiintyy,Jonk' avut vain on sairaan kuvitelmaaJa jok' ei vastaa tekoarvoaan.
TROILUS.Min' otan tänään vaimon; valintaaniMun ohjaa tahtoni, ja tahdon suuntaaKaks opast' oivaa, silmä sekä korva,Jotk' ohi himoksen ja järjen särkkäinSit' ohjailevat. Kuinka voisin jättää —Vaikk' inhoisikin tahto valintaansa —Valitun vaimoni? En tästä pääse,Jos kunniaa en tahdo menettää.Takaisin vietkö kauppiaalle silkin,Jonk' olet tahrinut? Tai ruoan tähteetMätätkö likaviemäriin, kun vatsasOn täysi? Hyväks näitte, että ParisKostaisi Kreikalle; se hyväksyntäSe puhalteli tuulta purjeisiin;Meri ja myrsky, vanhat riitaveljet,Ne suopuivat ja häntä palvelivat.Sataman toivotun kun saavutti,Sai vanhan, kreikkalaisten vangitsemanTätinsä sijaan[6] kuningattaren,Jonk' ihailtavan nuoruuden on rinnall'Apollo ryttyinen ja Koitar kalvas.Tuon pidimme, kun Kreikka piti tädin.Mut kannattiko? Oi, sen helmen tähdenTuhannet laivat syöksyi teloiltaanJa kruunupäistä tuli kauppiaita!Jos myönnätte, ett' oikein teki Paris, —Ja myöntää täytyy: kaikki huusi "mene!" —Jos myönnätte, ett' oivan toi hän saaliin, —Ja myöntää täytyy: kaikki riemuilitteJa huusitte "ei vertaa!" — miks siis omanÄlynne tuloksia parjaatteJa teette, mit' ei onnetarkaan tee:Sit' alennatte, jota maasta pilviinKehuitte ennen? Mikä halpa ryöstö!Me ryöstimme, mit' emme pitää tohdi.Ei rosvo ole riistons' arvoinen,Jos vierahassa maassa tekee pahan,Jot' ei hän puoltaa tohdi kotonahan.
CASSANDRA (ulkoa).Voih, voihkaa, Troia!
PRIAMUS.Mikä tuskan huuto?
TROILUS.Kyll' äänen tunnen: hullu sisaremme!
CASSANDRA (ulkoa).Voih, voihkaa, Troia!
HECTOR.Se Cassandra on.
(Cassandra tulee raivoavana mielipuolena.)
CASSANDRA.Voih, voihkaa, Troia! Tuhat silmää mulle,Profeetallisin kyynelin ne täytän!
HECTOR.Vait, sisar, hiljaa!
CASSANDRA.Pojat ja immet, miehet, raihnaat ukot,Avuton lapsuus, joka vain voi huutaa,Lisätkää parkunaani! MaksakaammeJo vastaisesta voihkeest' osa pois!Voih, voihkaa, Troia! Totuttele itkuun!Kukistut, Troia! Kaadut, Ilion!Tuo kekäleemme, Paris, polttaa meidät.Voih, voihkaa! Helena on meidän turma.Voih! Helena jos jää, vie Troian surma!
(Menee.)
HECTOR.No, nuori Troilus, eikö sisaresiKamala ennushuuto hiukan karmiSun tuntoasi? Niinkö hurjan kuumaaOn veres, ettei järki eikä pelko,Ett' inhall' asiall' on inha loppu,Voi sitä jäähdyttää.
TROILUS.Ei, veli Hector,Ei minkään teon oikeutt' arvostellaSen mukaan, miten loppu muodostuu;Ei myöskään saa Cassandran hulluus meiltäMasentaa mieltä; hourupäisen raivoEi tärvellä saa hyvää asiaa.Johonka kaikki kunniamme kiillonMe kiinnitimme. Mun ei asianiSe enempää kuin muiden Priamidein.Zeus varjelkoonkin, että puoltaisimmeJa ajaisimme moista asiaa,Jost' yltyisi jo suopuisinkin vihaan.
PARIS.Vois mailma muuten väittää löyhäksiMun työtäni ja teidän neuvojanne.Mut, kautta taivaan, teidän suostuntanneHalulle siivet toi ja katkoi pelon,Jonk' aiheutti hurja yritys.Sill' yksin mitä voisi käteni?Kuink' yhden miehen miehuus riittäisikäänSit' ärjyä ja puuskaa kestämään,Mit' aikaan tämä riita sai? Mut vannon,Jos yksin tulisi mun vaarat voittaa,Ja voima jos ois tahdon vertainen,Niin tekojaan ei Paris peruuttaisi,Eik' uupuis kesken työn.
PRIAMUS.Niin haastat, Paris,Kuin ilon hekumasta juopunut.Sinull' on hunaja, ja sappi meillä;Ei moinen miehuus liiku maineen teillä.