The Project Gutenberg eBook ofTukkijoellaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: TukkijoellaAuthor: Teuvo PakkalaRelease date: August 27, 2004 [eBook #13308]Most recently updated: December 18, 2020Language: FinnishCredits: Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUKKIJOELLA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: TukkijoellaAuthor: Teuvo PakkalaRelease date: August 27, 2004 [eBook #13308]Most recently updated: December 18, 2020Language: FinnishCredits: Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders
Title: Tukkijoella
Author: Teuvo Pakkala
Author: Teuvo Pakkala
Release date: August 27, 2004 [eBook #13308]Most recently updated: December 18, 2020
Language: Finnish
Credits: Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TUKKIJOELLA ***
Produced by Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders
Nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä
Kirj.
Teuvo Pakkala
1899.
TURKKA |TOLARI |HUOTARI |tukkilaisiaKASURI |OTERMA |
MAIJA,kaupustelijaPIETOLA,talokasKATRI,hänen tyttärensäANNI,mökintyttöRÄTTÄRIPÖLHÖ-KUSTAA,lyhytjärkinen poikaPORO-PIRKKOPAHNA-MAIJALEENAKARJAPIIKA
Tukkilaisia ja kylän tyttöjä
Pirtti kalustoineen. Kaksi ovea, joista toinen, kamarin ovi, laudoituksella peitetty.
KATRItalouspuuhissa.
ANNIvasu käsivarrella tulee pirttiin. Päivää, Katri. Onko isäsi kotona?
KATRI. Meni käymään Tanelin mökillä. Olisi pitänyt jo tulla, mutta on kai jäänyt taas uskonasioista kinastelemaan.
ANNI. Olisin kysynyt jauhoja.
KATRI. Mutta tällä kertaa tuskin on puuroksikaan.
ANNI. Tarvitsisinkin enemmältä. Aion leipäkauppaa tukkilaisille.
KATRI. Niitä alkaa jo tulla.
ANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eikö ole teille yrittänyt?
KATRI. Kävi äsken muuan, mutta kun kuuli, että tämä on Pietola, niin lähti hyvästiä sanomatta. (Nauraa) Äsken Tolari kertoi, että viime kesänä oli ollut täällä tukkijoella muuan poika sieltä, jonne Heilala muutti. Sitä oli Heilala lähtiessä neuvonut, että jos satut sellaiseen taloon, jossa miehen nenä rupeaa tuhahtelemaan, kun kuulee, että olet tukkilainen, niin lähde heti lipettiin. Poika ei ollut koko kesänä uskaltanut mennä mihinkään taloon ensin lapsilta tai piioilta tiedustelematta, onko talossa mies, jonka nenä tuhahtelee.
ANNI. Jos minä olisin sinun sijallasi, Katri, niin minä antaisin isän nenän tuhista, minkä tuhisisi, ja valitsisin isännäksi jonkun reippaan pojan tukkilaisista.
KATRI. Valitse sinä itsellesi!
ANNI. Köyhällä tytöllä, jolla lisäksi on elätettävänä kivulloinen äiti, ei ole mies niin otettavissa. Mutta suuren, rikkaan talon ainoalla tyttärellä on varaa valita.
KATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve.
ANNI. Katri, Katri, ylpeys käy lankeemuksen edellä.
PIETOLA (tulee pirttiin päällystakki yllä). Se oli sotaa! Ja lähtiessäni tunsin, että jotakin roiskahti selkääni. (Kääntyy) Mitä siellä on?
KATRI. Koko selkä piimässä! (Auttaa riisumaan ja vie takin ulos.)
ANNI. Mitä sotaa se sitten oli?
PIETOLA. Uskonsotaa. Tanelin pirtti oli akkoja täynnä, ja ne minut edestä jumalansanalla mustasivat ja takaa jumalanviljalla valkaisivat. Mikä siinä on, että ne minuun takertuvat kuin takkiaiset, missä vain näkevät?
ANNI. Ne teitä rakastavat.
PIETOLA. On rakkautta roiskia piimällä!
KATRI (tulee pirttiin). Tuleeko Taneli uunia korjaamaan?
PIETOLA. Kirkonkylälle oli haettu. Menepä sinä kysymään Perälän Erkkiä.
ANNI. Mutta älä, hyvä ihminen, lähde tuollaisilla saapasrähjillä!
PIETOLA. Oli sekin, kun ei saatu suutaria. Pitää kirkolla käydessä ostaa kauppiaalta kengät.
ANNI (ottaa vasusta kengät). Tuossa ovat minun kenkäni, jotka olivat paikattavina. Ovat nämä kuitenkin somemman näköiset kuin tuollaiset saapaslottanat.
KATRI. Kyllä minä Erkin mökille näinkin vältän.
ANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika.
KATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! (Menee.)
PIETOLA. Niinpä tosiaan!
ANNI. Ei sitä tiedä, mikä tauti tapaa, mikä kuolema kohtaa.
PIETOLA. Ei tuolla taipaleella ainakaan rakkaudentauti.
ANNI. Mikä ettei? On liikkeellä paljon poikia!
PIETOLA. Ei Katri välitä.
ANNI. Pojistako? Niin kuin kaikki tytöt alkaen siitä koko maailmanEeva-vainajasta.
PIETOLA. Mutta tukkilaisista.
ANNI. Niissä on pulskia, reippaita poikia.
PIETOLA. Ja miehekseen mitä sattuu.
ANNI. Molempaa: hyvää, huonoa. Niin kuin talollisissakin.
PIETOLA. Miksei talollisissakin niin kuin kaikensäätyisissä. Mutta mistä kuleksijan tietää, mikä on miehekseen? Mitä miellyttävämpi, sitä suurempi voi olla veijari. Niin kuin muuan Iska-niminen poika, joka muutamia vuosia sitten—
ANNI. Pietolan Iska?
PIETOLA. Sillä nimellä sitä sanottiin ja vieläkin mainitessa sanotaan—kun asuskeli meillä. Poika kuin Siionin virsiä kaupitteleva herranenkeli ja puheissaan kuin itse rehellisyys, mutta sellainen veijari, ettei maailmassa parempaa. Ei sitä isäntää meidän kylässä, jolta ei jotain petkuttanut, ja tuskin sitä tyttöä, joka ei—
HUOTARI (tulee pirttiin). Rauha ja rakkaus ja kaikellainen siunaus tähän taloon.
PIETOLA. Ken vieras? En tunne.
HUOTARI. Heikki Anselmi Huotari. Kunniallinen mies. (Annin puoleen)Avioliittoon esteetön.
PIETOLA. Sinunko tuttujasi tämä nuorimies?
ANNI. Ei ole.
HUOTARI. Vannomatta paras. Neitsyt voi olla minun kylkiluustani.
ANNI. Jospa siitä ei olekaan tehty neitsyttä, vaan leskivaimo.
HUOTARI. Henki sanoo, että teidän kaltaisenne impi. (Laulaa.)
Sen on silmät kuin taivaalla tähdetja varsi kuin elämänlanka.Ei niin kaunista tyttöä luulismaailmassa olevankaan.
PIETOLA. Oletko renkimiehiä?
HUOTARI. Renki ei ole ihminen. Mutta tukkipoika!
PIETOLA. Tukkipoika?
HUOTARI (laulaa).
Hei tukkipojat ei turvetta kaiva,ne sinisiä selkiä seilaa.Tukkipojall' on tuska ja vaivamuistella montako heilaa.
PIETOLA. Lähde nyt ja kiireellä hakemaan kylkiluutasi! (Tarttuu niskaan ja taluttaa ulos.)
ANNI (nauraa). Tietää yrittäneensä väärään penkkiin!—Mutta nyt minä sinuakin, ukko, vähän kiusaan!
PIETOLA (tulee pirttiin). Minä alussa luulin sitä ihmiseksi!
ANNI. Ja olikin kunnon ihminen!
PIETOLA. Mistä sinä sen tiedät? Ethän häntä tuntenut?
ANNI. Minähän näen heti nenästä miehen, mihin kelpaa. Eikö ollut erinomainen renki sekin poika, jonka teille viime vuonna toimitin?
PIETOLA. Oli kyllä. Sinun olisi pitänyt se ottaa mieheksesi.
ANNI. Miehekseni? Niinkö teidän mielestänne, että joka kelpaa Pietolaan rengiksi, välttää Köyhänlesken Annille mieheksi? Oho, ei sentään!
PIETOLA. Enhän minä sitä meinaa.
ANNI. Mitä te sitten puhutte?
PIETOLA. Tarkoitan vain sitä, mitä olen jo ennen sanonut, että kun ottaisit miehen, niin voisitte ruveta asumaan sitä mökkiä ja silloin eläisitte puutteetta. Minun on sääli teitä, varsinkin äitiraukkaasi.
ANNI. Tuo Huotari olisi ollut kunnon poika ja sopiva mies minulle.
PIETOLA. No, ota hänet, ota!
ANNI. Ota nyt, kun poika parka pakoon painaa minkä kintuista lähtee! Vai tarkoitatteko, että minun pitäisi lähteä juoksemaan jälkeen huutaen: Huotari, Huotari, elä mene, minä otan sinut miehekseni! Olisitte ottanut hänet kasakkamieheksi. Ei kaksi eikä kolmekaan olisi ollenkaan liikaa! Kaikki työt ovat jälessä. Eikä teillä ole kuin tuo laiska renki Pekka.—Teiltä, Pietola, on isännän silmä mennyt umpeen ja tarmo lamautunut!
PIETOLA. Emännän kuoltua elämäni muuttui niin tyhjäntuntoiseksi, että olen haluton kaikkeen. Ei ole ajatusta eikä muistia töissäni ja toimissani. Minulla on vain yksi miete, että minkä synnin takia minua rangaistaan alituisilla onnettomuuksilla. Minun elämäni on muuttunut vaellukseksi vitsausten tiellä. Yhdestä kun pääsen, niin on toinen edessä.
ANNI. Mikä teitä nyt hätistää?
PIETOLA. Se Pölhö-Kustaa kuuluu sanovan, että minä olen ottanut hänen äitinsä rahat.—Lähden kirkolle. Siellä se kuuluu olevan Pölhö-Kustaa. Saan omin korvin kuulla, mitä hän juttelee.
ANNI. Minulla oli asiana kysyä jauhoja, mutta ei kuulu teillä olevan.
PIETOLA. Missähän Tolari?—Hae hänet ja sano, että menisi myllyyn. (Menee)
ANNI (yksin). Lieneekö Tolari kotosalla? On tainnut mennä tapaamaan tukkilaisia. (Huomaa ikkunasta.) Mutta tuossahan tulee Pölhö-Kustaa. Nythän se asia selviääkin.
PÖLHÖ-KUSTAA (pussi kainalossa tulee pirttiin). Päivää. Onko Pietola kotona?
ANNI. Mitä sinulla on Pietolalle asiaa?
PÖLHÖ-KUSTAA. Saitko tietää? Etpä saanutkaan! Ähäs kutti!
ANNI. Minä menen käskemään Pietolan tänne. (Menee).
PÖLHÖ-KUSTAA (yksin, ottaen pussista nauhalla käärityn kengän). Siinä on äidiltä viimeiset terveiset Pietolalle, että hyvä Pietola ottaisi Kustaa raukan pojaksi.
PIETOLA (tulee pirttiin). Sinäkö kuulut sanovan, että minä olen ottanut äitisi rahat?
PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola on ottanut äidin rahat, Jumala rankaisee Pietolaa.
PIETOLA (ottaa ruoskan). Sanotko vielä, että minä olen ottanut?
RÄTTÄRItulee pirttiin.
PÖLHÖ-KUSTAAjuoksee ulos kirkuen.
PIETOLA. Rättäri! Kuin ilmestys!
RÄTTÄRI. Isäntä näyttää olevan tuimalla tuulella!
PIETOLA. Tuo poika sanoo minun ottaneen hänen äitinsä rahat.
RÄTTÄRI. Kuulutte käyneen Sysi Pertun leskivainajan luona hänen sairastaessaan kuolemaansa.
PIETOLA. Oli pyytänyt minua tulemaan.
RÄTTÄRI. Mitä varten?
PIETOLA. En tiedä. Eikä tajunnut tälle maailmalle, kun olin siellä.
RÄTTÄRI. Ja sairaan luona ei ollut muita kuin te ja tuo poika, joka sanoo teidän ottaneen rahat.
PIETOLA. No, perhana! Minunhan täytyy itsenikin uskoa, että minä olen ne ottanut!
RÄTTÄRI. Mutta teillä on se, jota kukaan ei voi teiltä ottaa ja jota korkea oikeus ei voi kenellekään antaa: puhdas omatunto.
PIETOLA. Se on tosi.—Mutta jos nimismies nostaa jutun, niin miten minun käy?
RÄTTÄRI. Minä kiellän nimismiestä, virkansa menettämisen uhalla. Hänellä on kaikellaisia virkasyntejä. Saatte olla huoleti.
PIETOLA. Minnekähän ne rahat ovat joutuneet?
RÄTTÄRI. Sehän piti rahojaan kengässä, jonka kätki milloin mihinkin.
PIETOLA. Ja joskus maailman aikana löytyy aarteena!
RÄTTÄRI. Ja voipipa löytyä piankin.
PIETOLA. Miten sinä osuit meille tulemaan, kun et ole koskaan ennen käynyt?
RÄTTÄRI. Ei ole tullut käydyksi, kun Pietolassa vihataan uskovaisia yhtä paljon kuin tukkilaisia.
PIETOLA. En voi suvaita omavanhurskaita, jotka ylistellen omaa autuuttaan tuomitsevat muita. Äsken viimeksi tuolla Tanelin pirtissä Poro-Pirkko ei uhannut päästää vaimovainajatani taivaaseen. Sanoin, ettei hän Poro-Pirkon taivaaseen haluakaan. Piimällä kastoivat minut ja uhkasivat Jumalan rangaistuksella Pertun leskivainajan rahoista.
RÄTTÄRI. Aikomukseni ei ollut tulla puhumaan uskonasioista. Korhonen pyysi minua ohimennen kulkiessani jättämään teille nämä paperit. Hän näyttää vaativan maksettavaksi sen lainan, jonka olette ottanut talonne palon jälkeen.
PIETOLA. Vaatii maksettavaksi nyt? Mistä minä yhtäkkiä sieppaan rahat, kun on niin huono aika?
RÄTTÄRI. Ja sanomalehdissä kirjoitetaan, että yhä vain tiukkenee.
PIETOLA. Minun ei olisi tarvinnut lainaa ottaa, jos olisin taloni uudistellut vähitellen. Niin oli aikomukseni. Mutta Korhonen, Amerikan rikas, tuli ja tyrkytti rahojaan, niin ajattelin, että nostan palaneen taloni sijalle heti entistä ehomman.
RÄTTÄRI. Minä puhun Korhoselle ja sanon, ettei hän nyt saa vaatia velkaa maksettavaksi.
PIETOLA. Välittäneekö tuo, kun ei ole uskonveljiäsi.
RÄTTÄRI. Kyllä minun sanaani kuuntelevat muutkin kuin uskovaiset.
PIETOLA. Lähdetään tuonne kamarihuoneisiin.
TOLARItulee pirttiin.
RÄTTÄRI. Päivää, Tolari.—Tämä Tolari se Pietolassa aina talvehtii kuin karhu pesässään.
PIETOLA. Meillehän se on kotiutunut.—Kuule, Tolari, sinusta minä saankin kesärengin.
TOLARI. Mutta ottiatuota—kun ottiatuota—
PIETOLA. Minä ymmärrän. On kuulunut tukkilaisten ääniä, niin on into noussut. Aiot taas tukkijoelle?
RÄTTÄRI. Tolari, vanha tukkipoika, pölkyn selkäänhän se tahtoo kuoliakin.
PIETOLAuhkaavasti katsoo Tolaria, sitten menee.
RÄTTÄRI. Kai sinä, Tolari tiedät, että minä olen maksanut Pertun leskivainajalle sen lainan, jossa sinäkin olit todistajana?
TOLARI. Kyllä minä ottiatuota. Tolvas-Liisa sanoi terveisiä leskivainajalta, että Rättäri on kuitti.
RÄTTÄRI. Niin että tiedät sen maksetuksi.—No, vieläkö rovasti on vaatinut sinua rippikouluun?
TOLARI. Ei ole ottiatuota.
RÄTTÄRI. Minä sanoin rovastille, että ei saa vanhaa miestä kiusata. Eikä se sinua enää häätyytä. (Menee)
TOLARI (yksin). Hyvä mies tuo rättäri. Ja oli hyvä, kun sattui, niin ei Pietola kovin ottiatuota. Mutta pitää joutua, muuten ottiatuota. (Kokoilee tavaroitaan.) Olisinhan minä Pietolassa ottiatuota siihen asti kun ottiatuota. Mutta hyvä oli näin—
ANNI (tulee pirttiin). Täällähän se on Tolari. Sinun pitää heti mennä myllyyn.
TOLARI. Minä itse saan myllyä, jos en ottiatuota. (Etsii jotakin.)Missä hiidessä on ottiatuota?
ANNI. Mitä sinä touhuat?
TOLARI (löytää housut). Tuossa on ottiatuota. (Sulloo housut konttiin, jonka panee ovensuuhun.)
ANNI. Onko sinulla taas tullut Pietolasta kesäero?
TOLARI. Ja kiireellä. Nenä jo tuhisi. Ja se on paha merkki, silloin on parasta korjata luunsa. (Menee pöydän ääreen penkille istumaan lueskellen rahojaan.)
MAIJA (laukku selässä ja myttyjä käsissä tulee pirttiin). Hyvää päivää.
ANNI. Mistä vieras?
MAIJA. Rantamailta. Lähdin tänne tukkijoelle kaupustelijaksi.—Tietenkin olette talon tytär?
ANNI. Vieras vain.
MAIJA (menee Tolarin luo). Saisikohan talossa asuntoa joksikin aikaa?
TOLARI. Ottiatuota?
MAIJA. Mitä isäntä sillä meinaa?
TOLARI. Meinaatko sinä ottiatuota?
MAIJA. Sitä minä meinaan.
TOLARI. Mitähän sinä meinaat?
MAIJA. Missä emäntä?
TOLARI. Ei ole emäntää.
MAIJA. Leskimieskö olette?
TOLARI. En minä leskimies.
MAIJA. Vai vanhapoika! Minkävuoksi elätte vanhanapoikana?
TOLARI. Minäkö?—Minä en ole ottiatuota—
MAIJA (Annille). Mitähän se sillä meinaa?
ANNI. Sitä se viimeksi, ettei ole akkalupaa.
MAIJA. Rippikoulun käymätön?—Mikä talo tämä on?
ANNI. Pietola.
MAIJA (lähestyen Tolaria). Pietola! Se talo, jossa ei suvaita tukkilaisia?
PIETOLAtulee pirttiin.
TOLARI (yrittää lähtemään). Ottiatuota!
MAIJA. Päällekö aiot? (Lyö mytyllä.)
TOLARI (yrittää uudelleen). Ottiatuota!
MAIJA (lyö molemmilla mytyillä). Siinä minä annan sinulle ottiatuota.
TOLARIkaatuu ja hiipii pois pirtistä.
PIETOLA. Kuka tämä reipas eukko?
MAIJA. Tyttö minä olen. Maija Rivakka. Oletko sinä tukkilainen?
PIETOLA. Minkä vuoksi sinä vihaat tukkilaisia?
MAIJA. En minä tukkilaisia vihaa!
PIETOLA. Minkä vuoksi kuritit tuota Tolaria?
MAIJA. Tukkilainenko se oli? Herranen aika! Mikä sen nimi?
PIETOLA. Tolari eli puurosaapas.
MAIJA (rientää ulos). Tolari Puurosaapas! Se oli erehdys. Minä luulin sinua isännäksi.
PIETOLA. Vai isännälle se olikin tarkoitettu tuo selkäsauna! (Nauraa)Minä alan rakastaa tukkilaisia, jos näin lystiä jatkuu.
ANNI. Mutta minä teidän sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja puuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, että lattia lainehtii: ei ole lehmille heiniä.
PIETOLA. Missä Pekka?
ANNI. Sitä tuskin tietää Pekka itsekään!—Ja kuka myllyyn?
PIETOLA. Lähtisin itse, mutta rättäri on vieraana.
ANNI. Rättäri Pietolassa ja vieraana?
PIETOLA. Oli onnenpotkaus että tuli. Sain hyviä neuvoja ja apua. Hän on varma, että Pertun leskivainajan rahat löytyvät.
ANNI. Rättäri tosiaan voi tietääkin. Hänellä oli leskivainajalta tuhannen markan laina, jossa minäkin olin todistajana ja Tolvas-Liisa toisena.
PIETOLA. Niin kertoi rättäri. Mutta hän on maksanut velkansa.
ANNI. Vai niin.
PIETOLA. Kiehautapa sinä kahvia, kun Katri ei sattunut kotia.
ANNI. En rupea millekään. Lupasi ruveta riitelemään kotitaloani takaisinKorhoselta, mutta itse ostikin sen.
PIETOLA. Tottapa ei käynyt riiteleminen. Rättäri tuntee lainpaikat.Kehutaan taitavammaksi kuin moni tuomari.
ANNI. Ja minä uskon, että rättäri yllytti Korhosta ryöstämään meiltä talon ostaakseen sen helpolla.
PIETOLA. Väärin sinä tuomitset rättäriä. Hän on hyväsydäminen mies ja rehellinen uskovainen.
ANNI. Ja hänen äitinsä rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt poikansa.
PIETOLA. Riittää! Ei puolta sanaa pahaa rättäristä minulle. (Menee.)
ANNI (yksin). Eipä tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, että rättäri on vielä Pietolassa isäntänä. (Kurkistaa oven laudotuksen raosta.) Siellä se istuu autuaan hymyilevänä perimmäisessä kamarissa.
KATRI (tulee pirttiin). Anni kuule!
ANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet hätäinen. Mitä sinulle on tapahtunut?
KATRI. Mene sinä sanomaan hänelle. Hän tulee tuolla kujalla.
ANNI. Kuka?
KATRI. Muuan tukkilainen. Minä sanoin, että tässä talossa on äkäinen isäntä, niin kysyi: »Tuhiseeko nenä?»
ANNI. Niinkö! Poika siis on Heilalan mailta.—Ja sinä sanoit että tuhisee?
KATRI. En minä sanonut.
ANNI. Sanoit, että tämä on Pietolan talo?
KATRI. En sanonut.
ANNI. Et ole sanonut mitään! Minkä vuoksi?
KATRI. Mene sinä, Anni, selittämään, sinä osaat paremmin kuin minä.Mene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Minä pyydän ja rukoilen.
ANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa »viedä rinnastasi rauhan».
KATRI (käytyään katsomassa akkunasta). Nyt se tuli.
ANNI. Onneksi olkoon!
KATRIvetäytyy uunin suojaan. ANNIrupeaa toimessa kirnuamaan.
TURKKA (länget käsivarrella tulee pirttiin). Hyvää päivää.
ANNI. Jumal'antakoon.
TURKKA. Tässä talossa ei näytä olevan poikia.
ANNI. Eikä tyttäriäkään kuin yksi.
TURKKA (pantuaan länget naulaan tulee Annin luo). Mikä nimi?
ANNI. Joka arvaa, saa puolet.
TURKKA. Puolesta en huoli. Jos minä joskus tytön otan, sen pitää olla minun sormenpäitään myöten.
ANNI. Mikä sinä sitten olet miehiäsi?
TURKKA. Tukkipoika.—Tässä talossa ei muka suvaita tukkilaisia, sanoi teidän piikatyttö.
ANNI. Mikä piikatyttö?
TURKKA. En tullut nimeä kysyneeksi. Oli miellyttävän näköinen tyttölapsi.
ANNI (osottaen Katria). Oliko se tuo piikatyttö?
TURKKA. Täällähän se on se losusaapas! (Annin puoleen) Taidatte maksaa niin huonon palkan, ettei tyttö raukka saa kenkiä jalkaansa.
ANNI. Talostahan sille olisi kengät tuleva, mutta ei ole saatu suutaria.
TURKKA. Huono isäntä. Näkee kaikesta.
ANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ikämies, haluton ja väsynyt.
TURKKA. Mutta! (Pyöräyttää Annia olkapäistä.) Minkä vuoksi ei ole nuorta isäntää? Sulhanen kumminkin on?
ANNI. On tarjolla.
TURKKA. Sepä hyvä.
KATRI. Kuka se on?
ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa.
TURKKA. Tuoko on kamarin ovi?
ANNI. Tässä paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt keskitekoiseksi yhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä.
TURKKA. Minäpä rupean hommaamaan.
ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi.
TURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö alkaa. (Menee riisumaan laukkunsa sivuseinälle naulaan.)
KATRI (Annille kahdenkeskisesti). Mikä tässä lopuksi?
ANNI (Katrille kahdenkeskisesti). Kihlajaiset ja häät! (Kuin salaa antaa Katrille ruojuskengät ja toimittaa Katria somistautumaan.)
Tukkilaisia tulee pirttiin.
TUKKILAINEN. Hyvää päivää.
TURKKA. Mitä väkeä te olette?
TUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan tässä talossa tilaa?
TURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja siististi.
TUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mitä työksemme, käskekää!
TURKKA. Että työ kävisi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi laulakaa.
TUKKILAINEN. Tässä talossa on hyvä isäntä!
TUKKILAISET (laulavat)
Vielä niitä honkia humiseeSuomen salomailla.Vielä niitä ollaan reippaita poikiatukkijoella vailla
Huhtikuussa ne parhaat poiattukkijoelle astuu.Siellä ne saappaat likoaaja housunpultit kastuu
PIETOLA (tulee pirttiin). Kenen luvalla te täällä?
TUKKILAINEN (viitaten Turkkaa). Isännän luvalla.
PIETOLA (menee Turkan eteen). Sinäkö isäntä?
TURKKA. Pietola! Eikö niin?
PIETOLA. Minä olen Pietola.
TURKKA. Terve! (Tempaisee vasemmalla kädellä Pietolan käden ja lyödä läimäyttää tuttavallisesti kättä.) Terve mieheen! Terve! (Menee ottamaan länget.)
PIETOLA (Annin puoleen). Mikä se on tämä poika?
ANNI (kahdenkeskisesti). Siinä on teille kasakkamies. Eikö niin Katri?
KATRI (kahdenkeskisesti). Isähän on sanonut, että tarvittaisiin kasakkamiehiä.
TURKKA (tulee Pietolan luo näyttäen valjaita). Mutta mitä merkitsee tällainen hoito?
ANNI. Siinähän ne nyt ovat. Ja niitä on hakemalla haettu monta viikkoa.Missä nuo olivat?
TURKKA. Ojassa! (Tukkilaisille) Hei pojat. Joku teistä siivotkoon nämä ja vieköön talliin paikoilleen. (Viskaa tavarat tukkilaisille.) Ja minkä vuoksi ei ole tunkiota vedetty pelloille?
ANNI. Ei ole ehditty, kun on ollut miehistä puute. Eikä kevättöihin paljon pystytäkään, kun työneuvot ovat rempallaan. Ei ole saatu seppää.
TURKKA (tukkilaisille). Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö minun lähteä pajaan?
TUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen.
TURKKA. Niinpä hommaudu pajaan.
KARJAKKO (tulee pirttiin Pietolan nokan alle ja vihaisesti tiuskaisee). Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako?
TURKKA (pyöräyttäen karjakon päin). Ei halkoja, vaan heiniä!
KARJAKKO. Mikä sinä olet?
TURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät!
KARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan!
TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!
KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä.
TURKKA. Missä Pekka?
KARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta. (Menee.)
TURKKA (karjaisee uunille). Pekka hoi!
PEKKAhyppää uunilta.
TURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa! (PyöräyttääPekan väkkäränä menemään ovesta.) Montako Pietolassa on hevosta?
ANNI. Neljä.
TURKKA (tukkilaisille). Kahdella hevosella Pekan mukana heinään. Muut muihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu raikuu.
TUKKILAISET (valmistautuen lähtemään työhön laulavat).
Ei meitä surulla ruokita,se on ilo, joka elättelee.Ja tämän pojan heila on hellä ja nuori,ja laulu se helähtelee.
Käki se kukkuu kuusikossaja koivikossa on pesä.Tämän kylän, tämän kylän tytöille tuleetoisenmoinen kesä
(Menevät.)
PIETOLA. Mistä sinä olet kotoisin?
TURKKA. Terveisiä Heilalalta.
PIETOLA (innostuen). Oletko sieltä, jonne Heilala muutti?
TURKKA. Hän ei tosin osannut panna terveisiä mukaani, kun ei tiennyt minun tänne lähtevän. Mutta varmaan olisi lähettänyt ja paljon parhaalle ystävälleen.
PIETOLA. Me olimme kuin hyvät veljet!
TURKKA. Vaikka poikasina olitte tapelleet harva se päivä.
PIETOLA. Se on tosi. Me olimme alituiseen vastakkain kuin kukonpoikaset. Heilalan posket yht'äkkiä pullistuivat, silloin sitä alettiin. (Nauraa.)
TURKKA. Ja Heilala nauroi, että silloin sitä alettiin, kun Pietolan nenä rupesi tuhisemaan.
PIETOLA. Mikä sinun nimesi on?
TURKKA. Poika.
PIETOLA. Poikako?
ANNI. Sehän onkin mukava nimi!
TURKKA. Mutta ainoastaan meidän ystävysten kesken.
PIETOLA. Mikä sinun sukunimesi on?
TURKKA. Mitä te sillä tiedolla? Ja mitä siitä viisastutte, jos sanon olevani Kukkonen tai Kananen, Pitkänen tai Paksunen, Littunen tai Lattunen?
PIETOLA. Niinpä vainenkin. Samantekevä.—Kerrohan nyt, Poika, mitenHeilala—
TURKKA. Nyt ei ole aikaa. Joka sorkka työhön ja toimeen!
ANNI. Poika, mitä tehdään kun talossa ei ole jauhoja?
PIETOLA. Niin, niitä jauhoja?
TURKKA. Kai on eloja?
PIETOLA. Niistä ei ole Pietolassa ollut puutetta koskaan!
TURKKA. Silloinpa ei hätää. On hyvä tuuli. Tuulimylly pyörimään. Pietola myllyyn.
PIETOLA. Minä lähden heti. (Menee avainkaapille)
TURKKAmenee laukulleen.
KATRI (Annille). Onko tämä unta?
ANNI (Katrille). Unta, unta, haluaisitko herätä vai nukkua?
PIETOLA (tulee Annin luo). Tässä on isäntä mökillesi.
ANNI (Pietolalle). Ei passaa!
PIETOLA. Minkä vuoksi?
ANNI. Tämä on hyvä. Mutta en voi unohtaa Huotaria.
PIETOLA (itsekseen). Kummallisia nuo tyttölapset. (Menee.)
TURKKA (tullen tyttöjen luo, Annin puoleen). Te talon tytär, lähtekää näyttämään, minkälaisessa kunnossa navetta.—Mutta en muistanutkaan: sulhanen istuu kamarissa!
ANNI. Ei haittaa!—Mutta kuule, Poika. Mitenkä saataisiin hommatuksi kengät »tyttö raukalle»?
TURKKA. Tällähän nyt on kengät ja oikein sievät!
ANNI. Lainakengät raukalla.
TURKKA. Mikä sinun nimesi?
KATRI. Katri.
TURKKA. Pidä, Katri, pääsi pystyssä. Ujon ja nöyrän maailma polkee jalkoihinsa.
KASURI (tulee pirttiin). Hyvää päivää. Onko tämä se poika?
TURKKA. Mikä sinä olet?
KASURI. Tukkilainen.
TURKKA. Mikä poika minä sitten sinulle olen. Sano isäntämieheksi!
KASURI. Anteeksi, isäntä.
TURKKA. Ei isäntä, vaan isäntämies!
KASURI. Vai niin. Mutta oli menossa myllyyn hyväntuulinen äijä, joka neuvoi kysymään poikaa, että se tietää saako talossa asuntoa.
TURKKA. Oletko suutari?
KASURI. Nikkari olen.
TURKKA. Hyvä sekin. Rupea taloksi.
KASURI. Toverini on suutari. Ei uskaltanut tulla sisään, epäili, että tämä on Pietolan talo.
TURKKA. Käske sisään!
KASURI (avaten oven). Oterma, tule sisään!
OTERMA (tulee sisään). Oliko se täällä se poika?
KASURI (huomauttavasti Otermalle). Isäntämies, isäntämies!
TURKKA. Oletko, Oterma, hyvä suutari?
OTERMA. Aina kiitetty, usein kehuttu.
TURKKA (nostaa Katrin pöydälle). Ota mitta ja tee parastasi.—Ja nikkari, tähän ovi. (Repäisee laudotuksen ovesta.)
RÄTTÄRIkaatuu laudotuksen mukana.
OTERMA. Millä tapetaan noin suuri russakka?
KASURI. Tässä on halko!
TURKKA. Elkää hiidessä! Talon tyttären sulhasta!
KATRI. Ei ole minun sulhaseni!
TURKKA. Talon tytärkö?
RÄTTÄRI. Tämä talo on Pietola!
OTERMA ja KASURI. Pietola! (Yrittävät lähtemään.)
KATRI (rientää pidättämään). Tpruu!—Olkaa talossa ja tehkää mitä on käsketty. Minä olen talon emäntä.
TURKKA. Anteeksi. Minä luulin teitä sinuksi. (Annin puoleen.) Ja sinua teiksi.
KATRI. Poika, tule, minä lähden näyttämään navettaa. (Menee Turkan kanssa.)
RÄTTÄRI (Annille). Mikä se on tuo mies?
ANNI (rättärille). Pietolan tuleva isäntä.
RÄTTÄRInauraa.
ANNI. Hyi!
RÄTTÄRI (itsekseen). Ei ikinä! (Menee)
Esirippu.
Aukea paikka metsässä. Perällä jokitörmä. Oikealla maja, sen päädyssä viiri, jossa nimi: MAIJALA. Istuimiksi sopivia kiviä ja juurakoita. Majan luona penkki. Majan päätyä vasten suuri savotankontti. Hame ja sukat ripustettuina kuivamaan. Kontteja ja laukkuja siellä täällä. Kankipuita ja keksinvarsia pystyssä puita vasten.
Tukkilaisia majapaikalla. TOLARIseisoo tähystelemässä oikealle, TURKKAmakailee selällään, HUOTARIkorjailee keksiään, KASURIjaOTERMAlyövät korttia. Laulavat:
Moni on korpi kolkko täällä, asumaton aivan.Niissä se näkee tukkipoika nälän sekä vaivan.
Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli.Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli.
Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle.
HUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa?
TOLARI. Ei näy ottiatuota.
HUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki.
OTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! (Nousee kortilta.)
HUOTARI. Kun ei kahvia saa!—Missä hitossa se meidän Maija viipyy? Ei nyt ole oikea laita.
KASURI. On tainnut mennä iäksi.
TOLARI. Eihän se tänne olisi jättänyt tavaroitaan!
OTERMA. Ja Tolaria!
KASURI. Vielä näkyy isäntämiehessä henki liikkuvan, mutta taivaallisia ajattelee, koska tähystelee pilviä ilman avaruudessa. Oletko tunnustanut kaikki syntisi?
TURKKA. Paljonko tahdot siitä makkarapalasesta?
KASURI. Ei se ole myötäväksi, vaan syötäväksi.
TURKKA. Senpä vuoksi sen söinkin.
KASURI. Saakeli! Siltä ei säily mikään. (Menee perälle)
OTERMA (tarkastellen voirasiaansa). Perhanan käenpoika! Käynyt minun voirasiallani ja syönyt sen viimeisen nokareen, mikä oli jäljellä!
TURKKA. Kun sitä oli niin vähän, niin ajattelin, että pistän poskeeni happanemasta.
OTERMA. Olin kuvitellut leipäpaistia, mutta niin sen nyt kävi kuinRötkösen illallisen. (Menee perälle.)
HUOTARI. Miten sinä, Turkka, näytät niin oudolta? Uusi pukuko?
TURKKA. Täytyi uusia, kun entisessä ei alkanut enää mies sisässä pysyä.
HUOTARI. Ja noin komeat saappaat. Mistä nuo?
TURKKA. Majasta löysin.
HUOTARI. Löysit saappaat majasta? Niinkuin mustalaispoika puukon talon pöydältä!
TOLARI. Näkyvät olevan minun.
HUOTARI. Mutta elähän mitään! Minun takkini?
TURKKA. Jos tämä on sinun, niin saat sanoa Pojaksi.
HUOTARI. Mitä sillä sitten olisi merkitystä.
TURKKA. Että olemme ystäviä.
HUOTARI. Ja sen takia minun pitäisi uhrata paras takkini?
TURKKA. Henkikin, jos asia niin vaatisi. Mitä ystävyydellä muuten olisi merkitystä?
HUOTARI (riisuu Turkalta takin). Mutta hyvä ystäväni, Poika. Asia nyt vaatii, että sinä minun oman takkini uhraat minulle takaisin. Lähden sunnuntaina kylälle katselemaan, löytyisikö mökillistä heilaa.
TURKKA. Minun maallani on heilallinen mökki.
HUOTARI. Se sinun maasi taitaa olla niin kaukana, että jos kuinka pitkälle tahansa kulkee, sitä ei vielä sittenkään näy.
TURKKA. Katsele tätä metsää.
HUOTARI. Tämä on hyvää metsää. Pietolan talon metsää, koska tuo tervahauta tuossa vieressä kuuluu olevan Pietolan.
TURKKA. Pietolan talon metsää. Minun maatani!
HUOTARI. Elä luule, rakas sielu, että kissa lentää!
TOLARI (huomaa oikealta). Pietola tulee!
TURKKA. Tulee tervahaudalleen.—Lainaa, Huotari, sitä takkia, saat vehnäskahvit.
HUOTARI. Se mökki Pietolan maalta, jossa on heila? Ei muuten!
TURKKA. Jos vain heila sinuun suostuu.
HUOTARI. Silläkö pelottelet pelastuaksesi. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!Pysytkö sanassasi?
TURKKA. Vielä kysytkin! Mutta sinä puhuit kevytmielisesti.
HUOTARI. Jos sinä pidät sanasi, niin minä myös. Takki sanani panttina.Ja sinun: pannullinen kahvia. (Ojentaa takin)
TURKKA. Mies parka menetti takkinsa! (Nauraa)
HUOTARI. Minä viimeksi nauran. Olen käynyt Pietolassa. Tunnen sen vieläkin pakaroissani.
TURKKA. Opiksi, että seiso aina päin! Niin tein minä, ja Pietola puhuttelee minua Pojaksi.—Siirtykää vähän syrjään, että saan ystäväni kanssa rauhassa puhella.
TOLARI. Kysy samalla ottiatuota!
TURKKA. Niin Maijaa? Kyllä kysyn.
PIETOLA (tulee oikealta). Poika! Terve. Siitä on viisi vuotta, kun olen sinua nähnyt.
TURKKA. Niinkö kauan?
PIETOLA. Niin tuntuu. Olipa mukava, että työpaikkamme sattuivat lähekkäin. Saadaan olla yksissä. Tänä iltana saatte pitää hauskaa. Kylän nuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytyttäjäisille.
TURKKA. Sittenpä Annikin kohtaa Huotarin.
PIETOLA. Onko Huotari täällä? Sepä mainiota. Tänään viimeksi oli puhetta, ja Anni uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi syyttäen minua.
TURKKA. Huotari! Tule tänne.
HUOTARI. Mutta en sittenkään kovin lähelle!
PIETOLA. Etkö sinä käynyt keväällä Pietolassa?
HUOTARI. Ja Pietola kätteli minua jalallaan, ja se oli hevosenjalka.
PIETOLA. Tuossa nyt lämmin käteni.
TURKKA. Jos tarvitsee, niin puhun puolestasi leskelle.
HUOTARI. Leskelle?
TURKKA. Tunnetaan Köyhänlesken nimellä. Entinen talonemäntä. Velkamies hänet häätänyt taloltaan. Viekkaudella ja vääryydellä kivuolloisen ihmisen.
HUOTARI. Ja kivulloinenkin raukka!
PIETOLA. Kyllä leski suostuu, kun Poika on puhemiehenäsi.
HUOTARI. Kiitoksia paljon, mutta ei tarvitse. Pidä takki. (Menee perälle.)
PIETOLA. Mutta kuule, Poika. Tunnetko tukkilaista, jonka nimi on Turkka?
TURKKA. Mitä Turkasta?
PIETOLA. Äsken jouduin kuuntelemaan parin tytön puhelevan Turkasta jaKatrista.
TURKKA. Ovat olleet yksissä Turkka ja Katri pitkät kesäiset illat ja suviset sunnuntait. Kaikki vaarat vaeltaneet, kosket laskeneet, salmet soudelleet, lahdet laulelleet ja herroiksi hevosella kirkolla ajelleet.
PIETOLA. Niinkö!—Minkälainen mies se sitten on?
TURKKA. Kiittää en voi, moittia en halua. Sen voin sanoa, ettei ole minua parempi.
PIETOLA. Parempi? Sinunlaista poikaa saa hakemalla hakea—turha yrittääkään parempaa. Se on ollut salainen toivoni, että sinä tulisit Pietolaan isännäksi.
TURKKA. Silloin ei hätää. Turkasta ei minulla ole haittaa.
PIETOLA. Pannaan asia toimeen. Sinä jätät tämän homman ja rupeat isännyyttä hoitamaan Pietolassa.
TURKKA. Ja Pietolan talosta tehdään seutukunnan mallitalo.
PIETOLA. Sinulta se syntyy!—Minne se Katri jäi? Oli jo lähdössä.
Kuuluu huuto: »Koski tukossa!»
TURKKA. Koski tukossa. (Rientää perälle)
TOLARI (tulee Pietolan luo). Oliko Pojan kanssa puhetta ottiatuota?
PIETOLA. Oli. Ja ensi sunnuntaina pidetään Pietolassa kuuliaiset ja komeat!
TOLARI. Ottiatuota!
PIETOLA. Minä Maijan kanssa tanssin polskaa!
TOLARI (yksin). Pietola Maijan ottiatuota… Olipa se ottiatuota…Niin hellä ja hönkä ihminen. (Hypistelee hametta ja sukkia.) Siinä onMaijan ottiatuota…
TURKKA (tulee perältä). Joko on mennyt tervahaudalle?
TOLARI. Maijako?
TURKKA. Katri!
TOLARI. Ei se tulekaan.
TURKKA. Katriko?
TOLARI. Maija!
TURKKA (nauraa). Olemme pöllöjä! Rakkaus tekee tyhmäksi.
TOLARI. Kuuluu joskus vievän koko järjen.
TURKKA. Mitä Pietola sanoi?
TOLARI. Että ensi sunnuntaina Pietolassa kuuliaiset ja komeat!
TURKKA. Katrin ja minun?
TOLARI. Maijan ja Pietolan!
TURKKA. Nyt on mennyt sekaisin ottiatuota.
TOLARI (hivelee sydänalaansa, toisella kädellä otsaansa). Minulla niin kummasti ottiatuota…
TURKKA. Tuolla Maija tulee!
TOLARI. Tulee tavaroitaan noutamaan. (Yrittää lähtemään perälle.)
TURKKA. Minne sinä menet, Tolari?
TOLARI. Menen joelle … minä en ottiatuota…
TOLARI. Elä mene minnekään. (Taluttaa Tolarin savotankontin luo.)Tuonne konttiin. Kiireesti. (Toimittaa Tolarin konttiin.)
MAIJA (kuormitettuna tulee oikealta). Terveisiä kirkolta. Tuossa sinulle puulaakinherralta kirje. Sinusta tehdään meidän jokihaaralle tukkipäällikkö. Mutta kuule, rättäri tuli minua vastaan Pietolan kujalla ja uteli sinusta ja Katrista, niin minä piruuttani sanoa päräytin, että tänä iltana täällä Maijalassa juodaan Turkan ja Katrin kihlajaiskahvit. Kutsuin rättärinkin.
TURKKA. Uskosi, Maija, ei anna häpeään tulla.
TUKKILAISET (tullen perältä laulavat ja lopuksi tanssivat Maijan ympärillä.)
Hih hei huh hei meijän Maija!Keittää kahvit, pesee paijatMiten maailma pyöris silloin,jollei Maijaa ois!
Hih hei huh hei meijän Maija!Ihme, jos ei sitä naija!Syksyn tullen Maijan häissäpolkaks pistetään!
HUOTARI. Ja nyt pitkän paaston jälkeen pannu kiireellä tulelle. (Ottaa kahvipannun) Joka haluaa tilkankaan, puhutelkoon minua nöyrästi. (Menee perälle.)
TUKKILAISEThajaantuvat pois.
MAIJA. Missä Tolari, kun ei näkynyt joukossa?
TURKKA. Oltiin äsken ruuhkaa purkamassa. Tolaria ei näkynyt.
MAIJA. Ruuhkalla hukkunut!
TURKKA. Mutta Maija kulta, minähän sanoin, että Tolari ei ollut ruuhkalla.
MAIJA. Niinkö sinä sanoit? Hyi kuin minä säikähdin. Sydän lyö vieläkin. (Huhuaa) Tolari hoi!
TOLARI (kontista). Täällä, hoi!
MAIJA. Mistä se ääni kuuluu? (Menee vasempaan.)
TURKKA. Näet nyt, että Maija sinua rakastaa! (Menee perälle)
MAIJA (metsässä). Tolari hoi!
TOLARI. Maija hoi!
MAIJA (tulee esiin huomaamatta Tolaria). Tolari hoi!
TOLARI. Tässähän, ottiatuota!
MAIJA. Siinäkö sinä? Jo sinä olet veitikka! (Nauravat vastakkain kuherrusnaurua.)
TOLARI. Mitä sinä kirkolla?
MAIJA. Tätä varten. (Antaa Tolarille kirjan.)
TOLARI. Aapinen! (Tulee kontista.)
MAIJA. Sinun tulee tarttua kiinni kuin muurahainen. Ole nyt jonkun aikaa poissa työstä, että pääset hyvään alkuun. Aloita heti. Minä menen joelle valmistamaan kahvin ja pesemään vaatteita. Siinä välissä käyn sinua opettamassa.—Saat sitten kahvia ja nisua. (Menee myttyineen perälle.)
TOLARI. (yksin.) Poikasena lukea nalkutin mitä kirjaa hyvänsä, mutta äidin kuoltua jäi kesantoon. (Istuu lukemaan) Aa.—(Puhuu niinkuin seuraavatkin selityksensä.) Aan nimi on Aaprahami. Aaprahami oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen ajastajan eikä heillä ollut lasta. Saara nauroi, kun enkeli sanoi ottiatuota, mutta ei olisi pitänyt Saaran nauraa: vuoden perästä sai lapsen. Kuinkahan vanha se on tuo Maija?—Pee.—Sen nimi on paapeli. Siellä menivät ihmisten kielet niin sekaisin, etteivät ymmärtäneet ottiatuota.—Tuo pokstavi sanoo see, mutta se on Kainin pokstavi. Se sitten oli kiukkuinen mies: jumalalle juuri uhratessaan säntää veljensä kurkkuun, että veljen veri huusi ottiatuota.—Tuo on Taanielin pokstavi, jota eivät jalopeuratkaan syöneet.—Ee.—Sen nimi on Ekypti. Siellä se Jooseppi ensin joutui vankeuteen, kun hänen isäntänsä emännän silmät paloivat, sillä Jooseppi oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoiltaan, mutta ei tahtonut ottiatuota. Mutta sitten Joosepista tuli ottiatuota, kun selitti unia.—Ähvä.—Ähvä?—Ähvä??—Tässä paistaa päivä, että tuntuu järki menevän sekaisin. (Haukottelee.) Taitaa olla tuolla majassa mukavampi. (Menee majaan heittäytyen lukemaan pitkällään.)
PIETOLA (tulee vasemmalta.) Tuossapa näkyy olevankin rautakanki. Joutanee se vähäksi aikaa. (Huomaa oikealta) Kas, rättäri. Terve. Mitä sinulle kuuluu?
RÄTTÄRI (tulee oikealta.) Pietolan oli käydä huonosti. Korhonen olisi pannut velkatuomion ryöstöön, mutta minä lunastin sen nimiini.
PIETOLA. Sinä lunastit? Mistä sieppasit kuusituhatta markkaa?
RÄTTÄRI. Pietola lienee kuullut, että uskonveljeni ovat äskettäin koonneet minulle rahalahjan. Panin ne rahat siihen tuomioon. Tyytyykö Pietola siihen?
PIETOLA. En tiedä miten sinua kiittää ja palkita.
RÄTTÄRI. Korhonen pelkäsi, että kuri Pietolaan tulee isännäksi se tukkilainen Turkka, Pietolan talo on pian syöty ja myöty.
PIETOLA. Ei tule se mies Pietolaan isännäksi.
RÄTTÄRI. Mutta silloin pitää teidän ottaa Katri lujille. On lähetettävä hänet kotoa tätinsä luo. Sillä Turkka ja Katri riskisti riiailevat. Ja jos Turkka saa narratuksi Katrin, niin Pietolan on pakko hyväksyä.
PIETOLA (levottomana katsoo oikealle). Minnekähän se Katri jäi?
RÄTTÄRI. Onko tämän Turkan ristimänimi Aaprahami?
PIETOLA. En tiedä onko Aaprahami vai Iisakki. En tunne miestä ulkonäöltäkään.
RÄTTÄRI. Sitäkö »Poikaa»?
PIETOLA. Poikako? Hänkö on Turkka? (Nauraa) Kas sitä veitikkaa!
RÄTTÄRI. Nimismies sanoi, että muuan Aaprahami Turkka on kuuluisa varas, viime talvena laskettu ehdolliseen vapauteen.
PIETOLA. Olkoon vain! Tämän ristimänimihän on Poika.
RÄTTÄRI. Ei se ole mikään ristimänimi! Tahtokaa nähdä hänen kirjansa.
TOLARIkuorsaa.
RÄTTÄRI. Mikä ääni se on? (Käy majan luona.) Tolari näkyy siellä nukkuvan kuorsaten.
PIETOLA. Tule tänne tervahaudalle. (Menee vasempaan rättärin seuraamana.)
MAIJA (hame ja hihat käärittyinä tulee perältä, puhuu hyväilevästi). Miten täällä minun lukumieheni jaksaa?—Ka, minne se on kadonnut. (Huomaa Tolarin majassa.) Nukkuu!—Kirja sillä on auki. (Hellästi) Ja nenä litistynyt kirjaa vasten. Herra siunatkoon Tolari raukkaa. (Herättää) Tolari.—Tolari!
TOLARI (heräillen). Kyllä Maija rakastaa ottiatuota.
MAIJA. Kyllä minä rakastan, kun haen karahkan, jolla roiskin.
TOLARI, Jopa sillä rovastilla oli pitkä kaula!
MAIJA. Herää!
TOLARI. Ka, joko Pietola ja Rättäri ovat ottiatuota?
MAIJA. Herää!
TOLARI. Mikä on ähvän nimi?
MAIJA. Voi onnetonta, uneksii vielä seisaallaankin!
TOLARI. Enhän minä enää nuku!
MAIJA (näyttää aapista). Mikä tämä?
TOLARI. Se on ottiatuota?
TOLARI. Aapinen!
MAIJA. No, pysy nyt hereilläsi.
TOLARI. Mikä on ähvän nimi?
MAIJA. Mikäkö ähvän nimi?
TOLARI. Niin.
MAIJA. Mikä ähvän nimi? Niinkö?
TOLARI. Sinähän nukut, kun et ymmärrä selvää puhetta!
MAIJA. Mikä on Maijan nimi?
TOLARI. Niin sinunko? Maija Rivakka.
MAIJA. Voi hyvänen aika!—Mikä on Tolarin nimi?
TOLARI. Heikki.
MAIJA. Voi voi voi.—No, mikä on Heikki Tolarin nimi?
TOLARI. Mutta eihän Heikki Tolari ole ähvän nimi?
MAIJA. Ei, vaan Puurosaapas!
TOLARI. Ähvänkö nimi?
MAIJA. Siitä ei tule mitään koko sinun luvustasi! Ei kerrassaan mitään! (Menee perälle)
TOLARI (yksin). Kyllä siitä tulee, mutta eihän ihminen ole ampiainen. (Miettien) Ähvän nimi Puurosaapas?
TURKKAtulee perältä majan luo somistautumispuuhissa.
TOLARI (Turhalle). Eikö Puurosaappaan pokstaavi ole pee?
TURKKA. Peellähän se alkaa. Mutta minkävuoksi sinua sanotaan puurosaappaaksi, vaikka sinulla on niin komeita saappaita?
TOLARI. Minä astua tohlasin Sysi-Pertun leskivainajan puuropataan.
TURKKA. Olitko sinä rikasta leskeä riiaamassa, kun niin tohlasit?
TOLARI. Enhän minä ottiatuota, mutta olin todistajana, kun leski lainasi rahoja rättärille.
TURKKA. Elä hiidessä! Oliko suurikin summa?
TOLARI. Kuusituhatta ja kuusi rosenttia ränttyä.
TURKKA. Kuka oli toinen todistaja?
TOLARI. Oli kaksi muuta: Tolvas-Liisa ja Poro-Pirkko. Mutta leski vaati minua kolmanneksi. Sanoi että pitää kirjoittaa Tolarin nimi, vaikka rättäri vastusti, kun en ole käynyt rippikoulua.
TURKKA. Lue Tolari, ahkerasti, että saat akkaluvan, niin pääset Tiuhtion torpan isännäksi.
TOLARI. Mutta sinä et pääsekään Pietolaan ottiatuota. Pietola äsken tuossa sanoi, että ei tule se mies Pietolaan isännäksi. Ja Katri viedään tätinsä luo.
TURKKA. Uniasiko nyt puhut?
TOLARI. Oliko se unta?—Taisi olla ottiatuota.—Mutta olikohan se ottiatuota?
TURKKA. Minkälaista se oli sitten?
TOLARI. Minä makasin tuolla majassa lukemassa. Pietola oli tulevinaan tuolta päin hakemaan rautakankea—
TURKKA. Rautakankea? (Katselee kuin etsien rautakankea). Entä sitten?
TOLARI. Ja oli kuin rättäri olisi tullut tuolta päin. Ja rättäri toimitti, että hän on pelastanut Pietolan lunastamalla velkatuomion, jonka Korhonen olisi pannut ryöstöön.
TURKKA. Niinkö?—Sattuiko olemaan puhetta velkatuomion määrästä?
TOLARI. Kuusituhatta.
TURKKA, (lyö näppiään ja viheltää). Sama summa, jonka rättäri lainasiPertun leskivainajalta!
TOLARI. Merkitseekö se hyvää?
TURKKA. Niin että naurattaa!—Rättäri tietysti meni tervahaudalle?
TOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, että Maija ja minä olemme liian riskisti riiailleet. Sinä puolustit minua, mutta rovasti venytti kaulansa niin pitkäksi, että pää ylti noitten puitten latvain yli, ja huusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin!
TURKKA. Olipa se mukavaa unta!
TOLARI. Mutta kuule, Turkka.—Mikä se olikaan se Ekyptin ottiatuota—joka näki sellaista unta, että seitsemän laihaa ottiatuota nieli seitsemän lihavaa ottiatuota?
TURKKA. Se oli faarao.
TOLARI. Eikö sen pokstavi ole ähvä?
TURKKA. Niin on.
TOLARI. Jopa Maija isosti erehtyi. Minä menen sanomaan, ettei Puurosaapas ole ottiatuota, vaan Phaarao Ekyptin kuningas. (Menee perälle)
PÖLHÖ-KUSTAA (pusseineen tulee oikealta). Päivää! Onko täällä se mies, jonka nimi on Turkka?
TURKKA. Mitä sinulla on Turkalle asiaa?
PÖLHÖ-KUSTAA. Köyhänlesken Anni käski mennä Turkan luo, että Turkka antaa Kustaalle kirkkaan hopean.
TURKKA. Ahaa, sinä olet se Kustaa! Minä annan kirkkaan hopean, kun sanot, kuka on opettanut hokemaan, että Pietola on ottanut äitisi rahat.
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut äidin rahat, jumala rankaisee Pietolaa.
—Oletko sinä Turkka?
TURKKA. Olen.
PÖLHÖ-KUSTAA. Annatko, Turkka, leipääkin? Kustaalla on nälkä.
TURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin.
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin!
TURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita?
PÖLHÖ-KUSTAA (ottaa kukkaronsa ja helistää korvansa juuressa). On niitä jo vähänpaljo.
TURKKA. Katsellaanpa.
PÖLHÖ-KUSTAA (istuu ja kaataa rahat lakkiinsa). On näitä viisimonta.
TURKKA (istuen viereen). Onhan näitä kymmenenkinmonta. Mutta eivät ole kaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Keneltä Kustaa on tämän saanut?
PÖLHÖ-KUSTAA. Sen Kustaa sai kirkonkylän herroilta, kun Kustaa meni postiryökkynälle laulamaan:
Voi voi voi kun ei miestä saa,sano Anttilan Amalia.Mitäs sä laitoit hameesi helmaanrimsuja kamalia.
TURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata rättäriltä?
PÖLHÖ-KUSTAA. Tuon Kustaa sai rättäriltä. Rättäri ja Tolvas-Liisa rakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellekään.—Ja tuon Kustaa sai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut äidin rahat, jumala rankaisee Pietolaa.
TURKKA, (kuin itsekseen). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa rättäriä!
PÖLHÖ-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellekään.