Toinen kohtaus.

Et sinä osaa, osaa, osaa,Et sinä osaa, hyvä mies.

BOYET.

Jos min' en, min' en, min' en osaa,Niin osaa toinen, kuka ties.

(Rosaliina ja Katariina menevät.)KALLO.Mut tääpä oikein hupaisaa, kun kumpikin noin hosuu.MARIA.Ja ihmepaikka: pilkkaan ihan kummaltakin osuu.BOYET.Vai pilkkaan! Pilkkaan, sanotko? Se pilkka mieless' aina!No, jotta kutis muistaisit, niin tulppa reikään paina.MARIA.Sivuitse meni! Totisesti, teill' on käsi heikko.KALLO.Lähemmä hänet päästäkää, kyll' osaa napaan veikko.BOYET.Jos mull' on käsi heikko, niin teidän auttanee.KALLO.Hän silloin voiton ottaa ja tulpan halkaisee.MARIA.Hyi, noita riettaan puheita! Kyll' onkin rivosuu!KALLO.Jos nuolest' ei hän lannistu, kyll' luodista lannistuu.BOYET.Voi siinä käydä hullustikin. Hyvästi, huu, huu!(Boyet ja Maria menevät.)KALLO.Tuo maar on oikein moukka, ja pöllö, pässinpää!Mut kylläpä minä ja naiset häntä koimme pehmittää!Jes, sitä älyn lentoa ja hienoa törky-ivaa!Siin' oli niin rietasta siivoa ja karkeata livaa!Ja tuo Armado sitten — hänkös keimailee ja liuhkaa,Ja naisten eellä astelee ja kantaa armon viuhkaa,Ja heittää sormisuukkosen ja hienoon kiroilee!Ja sitten kantapoikakin, tuo nokkela ja nirppu, —Hyväinen taivas, sepä oikein pureva on kirppu!Halloo! Heleijaa!(Melua kuuluu. Kallo menee.)

Sama paikka.(Holofernes, sir Nathanael ja Pöllö tulevat.)

NATHANAEL. Sangen kunnianarvoinen riistanajo, todellakin, ja hyvän omantunnon todistuksen mukaan toimitettu.

HOLOFERNES. Hirvi oli, niinkuin hyvin tiedätte,sanguis, täysiverinen; kypsä kuin herrais-omena, joka tuossa niinkuin juveeli kelluvicoeli— taivaan, taivaslaen, taivaankannen — korvassa, ja nyt, niinkuin raakilas, putoaviterrae— maan, mannun, mantereen — silmille.

NATHANAEL. Tosiaan, Herra Holofernes, te maar oikein sievästi noita epiteettejä vaihtelette, niinkuin kirjanoppinut ainakin. Mutta, hyvä herra, takaan, että se oli viisivuotias häkylähirvi.

HOLOFERNES. Herra Nathanael,haud credo.

PÖLLÖ. Ei se ollut mikään hautareeta, vaan sarvas.

HOLOFERNES. Mikä barbaarinenintimatio! Kuitenkin jonkinlaineninsinuatio, ikäänkuinin via— hyvällä tiellä —ad explicationem; facere, tehdä, ikäänkuinreplicationem, tai pikemmin,ostentare, osoittaa, ikäänkuinsuam inclinationem, taipumustaan — sivistymättömän, sievistämättömän, säädystymättömän, siivottoman, siistimättömän, tai, oikeammin, oppimattoman, tai, oikean-oikeammin, vakaumattoman tapansa mukaan — pistää minunhaud credo'nisijaan metsänriistan.

PÖLLÖ. Sanoin, ettei se riista ollut mikään hautareeta, vaan sarvas.

PÖLLÖ. Kahdesti kiehutettu yksinkertaisuus,bis coctus! O, monstrumtietämättömyys, kuink' olet ruokoton!

NATHANAEL. Niin, outoapa ruokaa hälle kirjan herkut on. Hän ei ole koskaan, niin sanoakseni, syönyt paperia, hän ei ole mustetta juonut; hänen älynsä ei ole kyllytettyä; hän on pelkkä eläin, jolla on vain tylsemmät osat tunnokkaat.Nuo katokasvit luotu on, ett' osaisimme kiittää —Jota teemmekin me, joilla on maku ja tunto —Niist' oiva-hedelmistä, joita suuremp' äly siittää.Minun ois yhtä sopimaton olla tyhmä houkka,Kuin että tuosta tolvanasta tulis kirjatoukka.Mut,omne bene, sanon; olen isä-ukon tuumaa:Ei kestä kaikki tulta, vaikka kestävätkin kuumaa.PÖLLÖ.Te, kirjamiehet, arvatkaas: ken oli kuukautinen,Kun syntyi Kain, ja viel' ei ole viisiviikkohinen?

HOLOFERNES.Dictynna, rakas Pöllö;Dictynna, rakas Pöllö.

PÖLLÖ. Mikä se tikkatynnä on?

NATHANAEL. Se onPhoeben, Lunan, kuun liikanimi.

HOLOFERNES.Kuu oli kuukautinen jo, kun Aadam oli lapsi,Ja viel' ei viisiviikkoinen, kun Aadam on harmaahapsi.Allusioni ei muutu vaihdoksesta.

PÖLLÖ. Se on vallan totta: alasioni ei muutu vaihdoksesta.

HOLOFERNES. Jumala kykyäsi lohduttakoon! Minä sanoin, että allusioni ei muutu vaihdoksesta.

PÖLLÖ. Ja minä sanon, että yläsioni ei muutu vaihdoksesta, sillä kuu ei koskaan tule kuukautta vanhemmaksi; ja sanon sen vieläkin, että sarvas se oli, jonka prinsessa ampui.

HOLOFERNES. Herra Nathanael, tahdotteko kuulla extemporoidun, noin vain hihasta ravistetun,epitaphium'inhirven kuolemasta? Ja tietämättömän tyydytykseksi olen nimittänyt hirven, jonka prinsessa ampui, sarvaaksi.

NATHANAEL.Perge, hyvä herra Holofernes,perge, kun vain suvaitsette jättää rivoudet.

HOLOFERNES. Olen koettanut vähän noudattaa alkusointua, sillä se osottaa luontevuutta.

"Prinsessa keihäänkärjellänsä kaatoi kauniin tarvaan,Tai ruunuhirven sanon, kun sen kaatoi ruunupää;Tai, kun on somat sarvet sillä, sanokaamme sarvaan;Ja huuto käy, ja sarvas tarvas viitaan vilistää;Ja hallit haukkuu, jouset paukkuu, vastaan vastaa vaarat,Kun kaatuu tarvaat, ruunuhirvet, sarvaat sarvihaarat."

NATHANAEL. Tavaton pää, oikein älyniekka!

PÖLLÖ. Kylläpä sen pää vähän tavattomasti niekkaakin.

HOLOFERNES. Se on lahja, jonka omistan, vähäpätöinen, vähäpätöinen; kummallinen, hullunkurinen henki, täynnä muotoja, kuvia, haamuja, esineitä, aatteita, havainnoita, mulkkauksia ja mullistuksia. Ne ovat siinneet muistiin mahalaukussa, kasvaneetpia mater'inäidinkohdussa ja ilmoille syntyneet tilaisuuden kypsyessä. Mutta se lahja on hyvä niissä, joissa se on terävä, ja minä olen siitä kiitollinen.

NATHANAEL. Herra, minä kiitän Jumalaa teistä, ja niin voivat seurakuntalaisenikin tehdä; sillä pojat saavat teiltä hyvää johdatusta, ja tyttäret varttuvat vahvasti teidän kauttanne; te olette oivamembrumyhteiskunnassa.

HOLOFERNES.Mehercle, jos pojat ovat älykkäitä, eivät he tarvitse ohjausta, ja jos tyttäret ovat vastaanottavaisia, tahdon heissä parastani koettaa. Mutta,vir sapit, qui pauca loquitur. Feminiini-henki meitä tervehtää.

(Jaquenetta ja Kallo tulevat.)

JAQUENETTA. Jumal' antakoon hyvää huomenta, herra kirkherra!

HOLOFERNES. Herra kirkherra, —qvasikirkiherra. Mutta ketä se kirki vetää?

KALLO. Sitä, herra koulumestari, joka on enimmin tikanpojan näköinen.[10]

HOLOFERNES. Tikanpojan näköinen! Neronleimaus maanturpeesta, kyllin hyvä piikiven kipinäksi, kyllin hyvä päärlyksi sialle! Somaa, sievää!

JAQUENETTA. Hyvä herra kirkherra, olkaa hyvä, lukekaa tämä kirje minulle. Kallo on sen minulle tuonut, ja don Armado on sen minulle lähettänyt. Lukekaa se, olkaa hyvä.

HOLOFERNES.Fauste, precor gelida qvando pecus omne sub umbra ruminat— ja niin edespäin. Ah, sinä hyvä vanha Mantuanus![11]Minä voin sanoa sinusta samaa kuin matkustaja Venetiasta:

— Vinegia, Vinegia,chi non ti vede, non ti pregia.

Vanha Mantuanus! Vanha Mantuanus! Joka ei sinua ymmärrä, se ei sinua rakasta. —Ut, re, sol, la, mi, fa.[12]— Anteeksi, hyvä herra, saanko kuulla sisällyksen? Tai pikemmin, niinkuin Horatius sanoo tuossa — — Mitä hittoa, värssyjäkö?

NATHANAEL. Niin kyllä, ja sangen oppineita.

HOLOFERNES. Suokaa minun kuulla siitä stroofl, stanza, värssy.Lege, domine.

NATHANAEL (lukee)."Jos lempi valan rikkoo, niin kuinka lempeen vannon?Min kauneuteen vannon, se pysyy, eikä muu.Vaikk' itseni ma petän, sua pettääkö mä hannon?Kuin pajuvitsa taipuu sun eessäs tammipuu.Pois kirjans' oppi heittää ja silmiäsi lukee,Niiss' ilot kaikk' on, mitä vain voi taito käsittää.Sun tuntemises yksin se tiedon tiedoks pukee;Se kieli vain on viisas, ken voi sua ylistää.Ken ei sua ihmettele, se vain on tietopuoli —Mun älyni on ylväs, kun ihmetellä voi.Zeun jylinä on äänes ja silmäs Zeun on nuoli:Kun vihoissas et ole, tää säihkyy, tuo se soi.Suo, taivaallinen, anteeks, ett' alhain maisin kielinMa taivaan kauneutta näin ylistellä mielin!"

HOLOFERNES. Te ette löydä apostrofeja ja hairahdutte näin korosta. Antakaahan kun minä tuotacanzonettaasilmäilen! Tässä on vain tavumittaa tarkattu, mutta eleganssi, keveys, runouden kultainen poljento —caret. Ovidius Naso se vasta oli mies! Ja miksikä juuri Naso? Siksi että hän haistamalla vainusi fantasian lemuavat kukkaset, mielikuvituksen ponnet.Imitariei ole mitään;imitarivoi koira herraansa, apina hoitajaansa, opetettu hevonen ratsastajaansa. Mutta,damosella, neitsyt, onko tämä kirje osoitettu teille?

JAQUENETTA. On, herra, sen on lähettänyt eräs herra Biron, tuon vieraan kuningattaren hovimiehiä.

HOLOFERNES. Tahdon katsastaa päällekirjoitusta. "Ihanaisimman neiti Rosaliinan lumivalkeaan käteen." Tahdon uudestaan tarkastaa kirjeen hengestä sen persoonan nimitystä, joka on sen kirjoittanut sille henkilölle, jolle se kirjoitettu on. "Teidän korkeasukuisuutenne nöyrin, alamaisin palvelija, Biron." Herra Nathanael, tämä Biron on niitä kuninkaan valakumppaneita, ja tässä hän on asettanut sen vieraan kuningattaren saattonaiselle kirjeen, jokaaccidentaliter tai per progressionemon joutunut harhaan. — Sipsuta ja mene, pikku ystävä; jätä tämä kirje kuninkaan kuninkaalliseen käteen; se saattaa koskea tähdellisiä asioita. Älä kuluta aikaa niiaamisiin; minä vapautan sinut velvollisuudestasi.Adio!

JAQUENETTA. Hyvä Kallo, tule mukaan. — Jumala varjelkoon teidän arvoisuuttanne!

KALLO. Tulen kanssasi, tyttö.

(Kallo ja Jaquenetta menevät.)

NATHANAEL. Te olette toimittanut tämän asian jumalanpelvossa ja sangen omantunnon mukaisesti; ja niinkuin muudan kirkkoisä sanoo —

HOLOFERNES. Älkää puhuko, pastori, kirkkoisistä; minä pelkään kaikkia kaunistelevia kaunistuksia. Mutta palataksemme värssyihin: pidättekö niistä, herra Nathanael?

NATHANAEL. Vallan erinomaisesti, mitä kirjoitustapaan tulee.

HOLOFERNES. Minä tänään lounastan erään oppilaani isän luona, missä, jos te ennen atriaa suvaitsette ruokaluvulla ylösrakentaa pöytäkuntaa, minä senprivilegium'innojalla, jota sanotun lapsen tai oppilaan vanhempain luona nautin, tahdon ottaa toimittaakseni teidänbenvenuto'nne; ja jossa samassa paikassa tahdon toteen näyttää, että sanotut värssyt ovat sangen opittomat ja vailla sekä runouden että älyn että mielikuvituksen tuoksua. Minä pyydän teitä seurakseni.

NATHANAEL. Ja minä kiitän teitä, sillä seura on — niinkuin raamatussa sanotaan — elämän onnellisuus.

HOLOFERNES. Ja,haud dubito, raamattu on näissä asioissa erehtymätön tuomari. — (Pöllölle.) Herra, teidätkin minä kutsun. Ette saa evätä;pauca verba. Tulkaa! Jalosukuiset ovat riistanajossa, ja me menemme virvoituksille.

(Menevät.)

Toinen kulma samaa puistoa.(Biron tulee, paperilehti kädessä.)

BIRON. Kuningas vainuu otusta; minä vainoon itseäni. He ovat pikiintyneet ajoonsa; minä olin ajautunut pikeen, — pikeen, joka jättää tahran. "Tahran"! Ruma sana. No niin; paina puuta, suru! sillä niin sanotaan narrin sanoneen, ja niin sanon minäkin, ja minä olen narri. Hyvin todistettu, äly! Jumal' avita, tuo lempi on yhtä hupsu kuin Ajax, se tappaa lampaita, se tappaa minut; minä olen lammas. Taaskin hyvin todistettu minun puoleltani! En tahdo lempiä; jos sen teen, niin hirttäkööt minut! En, totta totisesti, en tahdo. Mutta ah, hänen silmänsä! — kautta taivaan valkeuden, jos ei tuota hänen silmäänsä olisi, niin en häntä lempisi; niin, noita hänen kahta silmäänsä! Niin oikein, minä en tee tässä maailmassa muuta kuin valehtelen, ja valehtelen omaan kurkkuuni. Minä lemmin, kautta taivaan, ja olen siitä oppinut runonteon ja raskasmielisyyden; ja tässä on kappale runojani, ja tässä raskasmielisyyteni. Yhden sonettini hän on jo saanut; hupsu sen vei, narri sen lähetti, ja neiti sen sai. Herttainen hupsu, herttaisempi narri, herttaisin neiti! Kautta maan ja taivaan, olisipa tuo soma sutkaus, jos nuo toisetkin kolme olisivat samassa kiipelissä! Tuossa tulee yksi, paperi kädessä. Jumala armossa suokoon hänen huokailla!

(Kiipeää puuhun.)(Kuningas tulee, paperilehti kädessä.)KUNINGAS.Voi mua!

BIRON (syrjään). Haavoitettu, kautta taivaan! — Jatka, rakas Cupido! Sinä olet linnunnuolellasi satuttanut häntä vasempaan nisänpäähän. — Toden totta, salaisuuksia! —

KUNINGAS (lukee).

"Niin hellää suuteloa päivän kultaEi ruusun kastepisaroille suo,Kuin sinun silmäs säteilevää tultaYökasteelle mun kasvojeni luo.Niin kimaltelevista syvyyksistäEi heijastele hopeainen kuu,Kuin kuvas minun, kurjan, kyynelistä:Jok' itkun karpaloon se kuvastuu.Jokainen kyynel, joka silmään kierii,Triumfivaunuissaan sun voittoon vie.Kas, kuinka kyynelvirta yhä vierii!Mun tuskani sun maineesi on tie.Äl' itsees mielly, muuten peilinäsIäti itkeä saan edessäs.Sulouttas, valtain valtias, ei kieliVoi kertoa, ei ajatella mieli."

Mitenkä sais hän tietää tuskani?Paperin tuohon lasken.(Päästää lehden kädestään.)Armas metsä,Luo varjos hupsun töihin! Kuka tulee?(Vetäytyy syrjään.)(Longaville tulee, paperilehti kädessä.)(syrjään).Mitä? Longaville? Ja lukee? Kuunnelkaamme!BIRON (syrjään).Sun kaltaisesi narrin lisää saamme.LONGAVILLE.Voi mua! Rikoin valani.BIRON (syrjään).Hän kulkeePaperi rinnoilla, kuin valapatto.[13]KUNINGAS (syrjään).Hän lempii! Häpeäni seuraa saa.BIRON (syrjään).Niin, toinen juoppo toista rakastaa.LONGAVILLE.Minäkö ensimmäinen valapatto?BIRON (syrjään).Sua lohduttaa voin: kaksi muutapeittää sama katto.Sa tulet triumviiriksemme, paikkaan ylimpään,Cupidon kaakinpuuhun, johon hölmöt hirtetään.LONGAVILLE.Nää jäykät värssyt lempeä ei nostaa voi.Maria, lemmenvaltiaani, oi!Ei, proosaks puhun; hukkaa riimityö!BIRON (syrjään).Oi, riimi Cupidon on housun vyö;Sit' älä tärvele.LONGAVILLE.No, tämä menköön!(Lukee.)

"Sun silmäs, joka puhuu taivaan kieltäJa jonk' on suhteen mailma voimaton,Mun vietellyt on valanehdon tieltä.Sun tähtes rikon, — sekö rikost' on?Pois naiset kielsin, mutta sinä vainenOot jumalatar, sua en kieltää saa;Ei taivaan lempeen koske vala mainen;Sun armos synnistä mun puhdistaa.Valat on henkeä, ja usvaa henki;Kun maahan paistat, päivyt, sätees sunTään haihduttavat usma-valasenki;Siis jos se rikkuu, syy ei ole mun,Sen vaikka rikon. Viisas valan parhaanPois vaihtaa paratiisin ilotarhaan."

BIRON (syrjään).Tuo vain on maksan kiihkaa, vain hekkumaa se valvoo.Vai kana jumalatar! Epäjumalia palvoo!Oi, auta, Herra, auta! Nyt harhaan joudutaan.LONGAVILLE.Tään kenen kanssa lähetän? — Haa! Seuraako saan?(Kätkeytyy.)(Dumaine tulee, paperilehti kädessä.)BIRON (syrjään).He piilosilla leikkivät, kuin lapset konsanaan.Ma täällä ilmass' istun kuin puolijumalainenJa narriparkain salatöitä tähystelen vainen.Viel' yksi säkki myllyyn! No, no älä perhanassa!Dumainekin! Neljä kurppaa siis yhdess' altahassa!DUMAINE."Oi, jumalainen Katri!"BIRON (syrjään).Oi, rienaileva narri!DUMAINE.Oi, kautta taivaan, ihme on hän henkimaailmain!BIRON (syrjään).Ei, kautta maan, hän ruumiikas on! Valehtelet vain.DUMAINE.Sen ambratukan rinnall' on itse ambra tummaa.BIRON (syrjään).Oi, korppi ambrankeltainen, se jotakin on kummaa!DUMAINE.Kuin setri sorja.BIRON (syrjään).Väärä! On toinen olka näiväKuin lapsen kantajalla.DUMAINE.Hän kaunis on kuin päivä.BIRON (syrjään).Kuin jotkut päivät; mut ei silloin saakaan päivä paistaa.DUMAINE.Oi, että toivomaani jo saisin minä maistaa!LONGAVILLE (syrjään).Ja minä myös!KUNINGAS (syrjään).Ja minä myös, oi isä taivainen!BIRON (syrjään).Aamen, ja minä myös! Niin tulis ilo ainainen.DUMAINE.Unohtaa hänet tahtoisin; mut hän vain elamoiKuin kuume veressäni; hänt' unohtaa en voi.BIRON (syrjään).Kuin kuume veressäsi! No, avaa sitte suontaJa laske armas kupposeen: siin' oisi älyn juonta!DUMAINE.Ma vielä kerran silmäelen tätä runo-rukkaa.BIRON (syrjään).Ma vielä kerran nään, kuink' älyn lemmenhoukka hukkaa.DUMAINE (lukee).

"Poika näki lempiväKevätkuussa, lemmenkuussa,Kuinka kukka hempiäTuuditteli tuulen suussa;Hieno kukkasen on huuli,Sille suuta suikkaa tuuli.Poika lemmensairas sois,Taivaan tuuli hän ett' ois:'Tuuli poskeasi muiskaa,Suo se riemu mulle!' kuiskaa.'Mutta ah! ma valan tein,Sua en koskaan taittaaksein.Vala tuo on nuoren hukka:Nuoren poimittava kukka.'Syntisekskö sanot mun,Jos sun tähtes hairahdun?Zeus sun tähtes vannois vainen,Ett' on Juno mustalainen;Valtansa hän vaihtais pois,Jos vain lempes voittaa vois."

Tuon lähetän, ja vielä monta, monta,Joiss' ikävääni lausun suunnatonta.Jos Longaville, Biron ja kuningasMyös lemmess' oisi! Esimerkki, kas,Petoksen tahrasta mun puhdistaisi:Ei houkkain joukoss' yhtä huomattaisi.LONGAVILLE (astuu esiin).Dumaine, sun lempes armoton on vasta,Kun lemmentuskiis etsit osakasta.Sa kalpenet, mut punastuisin minä,Jos joutuisin noin ansaan kuin nyt sinä.KUNINGAS (astuu esiin).Punastu vain! Syyss' olet yksin verroin,Ja herjatessas herja kaksin kerroin.Mariaa etkö lemmi? Eikö silleRunoja koskaan tehnyt Longaville?Povelleen koskaan ristiin käsiäänEi pannut, vaimentaakseen sydäntään?Ma tuonne pensaikkoon kun piilouduin,Näin teidät, puolestanne punastuin;Näin ilveenne ja kuulin runon pauhun,Himonne näin ja huokaustenne sauhun."Ah!" sanoi toinen, kehui silmäin tulta;"Zeus!" sanoi toinen, kiitti hiusten kultaa.(Longavillelle.)Sa pattovalall' aioit taivaan ostaa.(Dumainelle.)Ja sinä Zeunkin petturiksi nostaa.Biron mit' arvellee, kun kuulla saa,Ett' oli valanne vain joutavaa?Kuink' ilkkuukaan ja ivaa salamoi!Ja kuinka nauraa, hyppii, ilakoi!En, vaikka mailman saisin, enpä soisiEtt' yllättää näin minua hän voisi.BIRON.Siis heti ruoskin tekopyhän juonet.(Astuu alas puusta.)Ah, valtiaani, mulle anteeks suonet.Hyväinen! Miksi lemmest' ahdistatMaan matoja, kun itse rakastat?Ei silmäs vaunu, ei! Sen kyynelissäErästä prinsessaa ei näkyvissä!Et rikkonut sa vannomaasi valaa!Hyi, runot vain on riimisepän alaa!Sua eikö hävetä? Teill' eikö kelläänHäpyä, näin kun teitä yllätellään?Te näätte toisissanne raiskan, te,Mut minä teissä huomaan malkanne.Mit' ilvettä ma näin ja hullutustaJa tuskaa, huolta, voihkaa, huokausta!Tuoll' istuin tyynnä levossa, ja kas,Jo muuttuu sääskeks itse kuningas,Suur' Hercules se hyrrää kierittää,Salomo viisas polskaa vierettääJa Nestor nakkaa piippaa poikain kanssaJa synkkä Timon nauraa tosissansa!Miss' istuu tuskas? sano, Dumaine hyvä;Ja missä, Longaville, sun vaivas syvä?Ja kuninkaani? Sydämmessä, haa! —Häälientä, hei!KUNINGAS.Jo karvaaks pila saa.Sin' olet salaa yllättänyt meitä.BIRON.Te yllätitte mun, en minä teitä.Olen kunnon mies; ma synnin tekisin,Jos pyhän valani ma rikkoisin.Min' olen yllätetty, teidänlaiseenKun seuraan yhdyin perin horjuvaiseen.Runoja teinkö minä? HuokailinkoMa Riika piikaa? Aikaa kulutinkoKoruun ja loruun? Ylistinkö myötäNäköä, otsaa, silmää, rintaa, vyötä,Tai kättä, jalkaa, säärtä, päkiätä,Suuta ja muuta? — (Aikoo mennä.)KUNINGAS.Seis, seis! Mikä hätä?Ken pakoon juoksee? Kunnon mies vai varas?BIRON.Paeta lempeä on teko paras.(Jaquenetta ja Kallo tulevat.)JAQUENETTE.Kiesauta kuningasta!KUNINGAS.Mik' on tuo kapine?KALLO.Vain kapinaa.KUNINGAS.Vai kapinaa! No mitä tähtää se?KALLO.Ei mitään, herra.KUNINGAS.No, jos se on mitään tähtäämättä,Niin pois voit kapinoines sa mennä suoraa kättä.JAQUENETTE.Ma pyydän, hyvä herra, tää kirja lukekaa:Kirkherra sitä epäili, se lienee kapinaa.KUNINGAS.Biron, se lue läpi.(Biron lukee kirjeen.)Mut keltä sinä sait sen?JAQUENETTE.He, tuolta Kallolta.KUNINGAS.Ja keltä sinä sait sen?KALLO.Dun Adramadiolta, Dun Adramadiolta.(Biron repii kirjeen palasiksi.)KUNINGAS.Mik' on sun? Rikki revit sen? Näit vaaralliseks kait sen?BIRON.Vain turhaa, herra, joutavaa! Pois heittäkäätte pelko.LONGAVILLE.Kas, kuink' on kiihkeissään hän! Tuosta täytyy ottaa selko.DUMAINE (noukkii palaset maasta).Bironin on se käsialaa; tuoss' on nimi alla.BIRON (Kallolle).Äpärä sinä, pöllöpää, mun häpäisetkö vallan? —Niin, tunnustan sen, syypää olen, syypää.KUNINGAS.Näänkö unta?BIRON.Kun kolmeen narriin neljäs yhtyy, täys on ruokakunta.Te kuningas, ja minä, ja tuo, ja tuokin tuolla,Olemme lemmenvarkaita, ja meidän täytyy kuolla.Ma lisää kerron, mut ei nuo saa silloin olla lässä.DUMAINE.Nyt tasaluvuss' ollaan.BIRON.Niin, meit' on neljä tässä. —No, eikö kyyhkyt mene?KUNINGAS.Pois, moukat, lähtekää!KALLO.Pois kunnon väki ajetaan, ja konnat tänne jää.(Kallo ja Jaquenetta menevät.)BIRON.Nyt, rakastajat rakkaat, syleilyyn!Liha ja veri kaiken kantaa syyn.Merell' on luode, vuoksi; taivas muuttuu,Ja vanhaan sääntöön veri nuori suuttuu.On jokaisella luonnossansa määrä,Siis meidän täytyi tehdä vala väärä.KUNINGAS.Tuo kirje sunko lempes oli luomaa?BIRON.Kysyykin! Ken vain Rosaliinan huomaa,Se niinkuin raaka villi Indianmaan,Kun kirkkaan idän portit aukeneepi,Pää kumarassa, huikauksissaan,Syleillen halpaa maata suuteleepi.Ken röyhkän kotkankatseen rohkeneisSen tytön taivaalliseen otsaan luodaJa ei sen kirkkaudesta huikeneis?KUNINGAS.Kas vain tuot' intoa ja kiihkaa tuota!Mun armaani on heljä kuu, mut sunSe tuskin näkyvä on tähtiräivä.BIRON.Siis min' en minä, ei nää silmät mun.Mun armaani jos häipyy, yöks käy päivä.Suloista valituimmat kerääntyyKuin kukkakauppaan hänen poskillensa,Siin' eri arvot yhdeks yhdistyyJa itse moite vait on moitteinensa.Kaikk' ota puhetaidon kauneudet, —Rusetta turhaa! Hän ei kaipaa noita;Kehua sopii kauppatavaroita;Vain rumennust' on vajaat kiitokset.Erakko kurttu, sadan talven mies,Siloittuu hänen katseestaan ja suortuu,Pois putoo hartioilta iän ies,Ja kehtolapseks sauvaniekka nuortuu.Oi, maailmaan, hän aurinkona paistaa!KUNINGAS.Kuin musta puu on armaas, toden totta.BIRON.Kuin musta puuko? Puuta jumalaista!Jos siit' ois puusta vaimo, kelpais ottaa.Tääll' onko kirjaa? Vala lukekaa;Ma vannon: kauneus ei kauneutta,Tuon silmästä jos kauneuttaan ei saa.Tuo mustuus suloisint' on suloutta.KUNINGAS.Ihmettä! Musta vankilan on pinta,Yön hipiä ja airut helvetin,Mut taivaan otsa kauneutt ihaninta.BIRON.Piru se kiusaa valoss' enkelin.On armaan kulmat mustat murheissaanSiit', että punaus ja tekotukkaOn monen pojan viettelys ja hukka;Siks kauneus hänessä on mustissaan.Hän ajan muodin kääntää tavoilleen:Jo nyt on luonnon väri punausta,Ja puna, välttääksensä parjausta,Itsensä mustaa hänen mielikseen.DUMAINE.No, siks se nuohoojakin musta on.LONGAVILLE.Ja kolarikin kiiltää niinkuin piki.KUNINGAS.Siks ihollansa kerskaa neekeriki.DUMAINE.Nyt loistaa yö, on soihtu tarpeeton.BIRON.Nuo teidän neidot sadetta ei kestä:Varovat, että maali viruis pois.KUNINGAS.Sun neittäs sietäis satehessa pestä:Monikin likasilmä kauniimp' ois.BIRON.Ma kauniiks häntä kehun tuomiopäivään.KUNINGAS.Piru silloin vähemmän sua säikyttää.DUMAINE.Noin voikin rakastua moiseen räivään!LONGAVILLE.On yhtä helttusi ja saapas tää.(Näyttää kenkäänsä.)BIRON.Jos katukiviä sun silmäs oisi,Hän liian siro niit' ois polkemaan.DUMAINE.Hyi, hitto! Silloin katu nähdä voisi,Mit' ei voi muuten silmä konsanaan.KUNINGAS.Siis lemmimmekö kaikki todellaki?BIRON.Niin, kaikki ollaan valapattureita.KUNINGAS.Todista, Biron, ettei rikkureitaTäss' olla, ett' on pyhä lemmen laki.DUMAINE.Niin kyllä, täytyy pahaa liehistellä.LONGAVILLE.Oo, jokin keino, kuje verraton,Mill' oisi perkelettä silitellä!DUMAINE.Valarikon rasvaa!BIRON.Sitä tarvis on. —No, kuulkaa siis, te lemmen miekkamiehet!Muistelkaa mitä ensin vannoitte:Lukea, paastota, ei naista nähdä, —Se nuoruuden on majesteetin pilkkaa.Te paastota! Teill' liian nuor' on vatsa,Ja kieltäymys se siittää tauteja:Ja opille kun valan teitte, herrat,Niin kukin teistä kirjat vannoi pois.Haaveilla, miettiäkö aina voitte?Te, kuningas, ja sinäkin, ja sinä,Kuink' oisitte te löynneet tiedon aarteet,Jos kauniit' ei ois naisen kasvoja?Naissilmistä ma tämän opin sain:Ne on se opinahjo ja se kirja,Jost' ammensi Prometheus tulensa.Tuo kirjain tonkiminen kahlehtiiNiin verisuoniin virkut elonhenget,Kuin ponnistus ja alituinen liikeLamauttaa matkamiehen jännevoiman.Kun naista näkemästä kieltäydyitte,Niin silmän käytön pois te kielsitte,Ja opin myös, jok' oli valan aihe.Maailmass' onko kirjaa, joka niinOpettaa kauneutta kuin naisen silmä?Niin, oppi vain on jokin lisä meissä,Ja oppimme on siellä, missä me;Siis naisen silmiss' itsesi jos näet,Niin näet kaiken oppisikin niissä.Oo, valan teimme opiskella, herrat,Ja sillä kirjat pois me vannoimme.Te, kuningas, ja sinäkin, ja sinä,Teist' irti saisko lyijynraskas mieteNiin hehkuvia runosäkeitäKuin kauniin opettajan sulosilmä?Muu oppi innotonna aivoiss' istuu,Työjuhdillensa kuiville se tuskinIsosta vaivast' elintarpeet suo;Mut lempi, naisen silmäst' opittuna,Ei elä yksin aivoin kammitsoissa,Vaan elementtein voimalla se kiertääKuin aatos nopeasti joka tarmonJa panee joka tarmoon kaksoistarmon,Lisäten näin sen tehoa ja tointa.Siit' aimo terävyyden silmä saa;Kotkankin näön sokaa lemmen katse;Pieninkin ääni lemmen korvaan soi,Miss' urkkivan on varkaan kuulo tylsä;Arempi, hienompi on lemmen tuntoKuin herkät sarvet etanan; ja maireemp'On maisti lemmellä kuin Bacchuksella.Sisultaan lempi on kuin Hercules,Ain' ylös Hesperidein puihin kiipee;Kuin Sfinxi viekas, sulosointuinenKuin kannel, Phoiboon hiuksin kielitetty.Kun lempi haastaa, jumaltenkin kuoroNukuttaa taivaan unilauluillaan.Ei tohdi runoniekka kynään käydä,Jos sit' ei kasta lemmen huokauksiin;Mut silloin villin korvaa runo hurmooJa tyranniinkin hellyytt' istuttaa.Naissilmistä mä tämän opin sain:Niiss' yhä Prometheuksen tuli säihkyy.Ne on se kirja, opinahjo, koulu,Mi koko mailmaa ohjaa, tukee, neuvoo;Ei ilman niitä mitään kelpaavaa.Pois naiset vannoa on narrin työtä,Ja narrin työt' on pitää moinen vala.Viisauden tähden — jok' on kaikkein mieleenJa lemmen tähden — jonk' on mieleen kaikkiJa miehen tähden — jost' on naisen synty —Ja naisen tähden — jost' on miehen alku —Pois valat, jotta saamme itsemme!Valaamme muuten itse hukkaannumme.On hurskastakin moinen valan rikko,Täss' itse laupeus kun täyttää lain;Ja mik' on ero laupeuden ja lemmen?KUNINGAS.Siis, pyhä Amor! Taistoon, soturit!BIRON.Esille pamput! Hyökkäys päälle, herrat!Hei, hopsan, kumoon kaikki! Mutta neuvon,Ett' olkaa taistelussa selin päivään.LONGAVILLE.Vakaasti puhukaamme, ilkkumatta:Siis noita ranskakkoja kosimme?KUNINGAS.Niin, ja ne saamme myös. Siis miettikäämmeHuvia heille heidän teltoissaan.BIRON.Mut puistost' ensin tänne tuomme heidät,Ja palatessa kukin armastaanKädestä viepi. Iltapuolla sitteJotakin kummaa ratoks keksimme,Niin sopivaa kuin lyhyt aika myöntää.Ilot, hypyt, naamiaiset toimitamme,Näin kylväin Lemmen tielle kukkiamme.KUNINGAS.Pois! Käyttäkäämme mitä aikaa jää;Ei aikaa nyt saa turhaan menettää.BIRON.Ken kylvää lustett', ei saa viljaa niittää;Tasaista uraans' oikeus kulkee vaan.Lepakot vaimoiks rikkureille riittää;Parempaa kuparill' ei saadakaan.(Menevät.)

Toinen kulma samaa puistoa.(Holofernes, Nathanael ja Pöllö tulevat.)

HOLOFERNES.Satis qvod sufficit.

NATHANAEL. Kiitän jumalaa teistä, herra. Teidän pöytäpakinanne olivat teräviä ja sisältörikkaita; huvittavia, olematta naurettavia, älykkäitä, olematta teeskenneltyjä, rohkeita, olematta omahyväisiä, uutukaisia, olematta siltä vääräoppisia. Keskustelin tänäquondampäivänä erään kuninkaan seuralaisen kanssa, jonka arvo, nimi eli nimitys on Don Adriano de Armado.

HOLOFERNES.Novi hominem tamqvam te. Hänen huumorinsa on lennokas, puhetapa peremptorinen, kieli lipeä, silmä kunnianhimoinen, käynti majesteetillinen ja koko yleiskäytös turhamainen, naurettava ja pöyhkeä. Hän on liian keimeä, liian konstaileva, liian teeskennelty, liian eriskummainen, ikäänkuin liian ulkomaalaistunut, jos niin saan sanoa.

NATHANAEL. Sangen erinomainen ja valittuepitetum.

(Ottaa esiin muistikirjansa.)

HOLOFERNES. Hän venytteleepi puheliaisuutensa rihmaa hienommaksi kuin hänen todistelunsa säie sallii. Minä inhoan tuollaisia fanaattisia fantasmeja, tuollaisia epäseurallisia, turhantarkkoja apinoita, tuollaisia oikeinkirjoituksen rääkkääjiä, jotka sanovat "nuo", kun pitäisi sanoa "nuot"; "ne", kun pitäisi ääntää "net" — n, e, t, eikä n, e; jotka tavaavat "selän", eikä "seljän"; "lukia"sinej, eikä "lukija"cumj; "punainen" on "punanen", "haaksi"vocatur"haahti", "taakse"abbreviatur"taa". Semmoinen on inhoittavaa — tai niinkuin hän sanoisi: inhottavaa — siitä sukeltaa esiininsania — ne intelligis; domine? — mielettömyys, hupsuus.

NATHANAEL.Laus deo, bone intelligo.

HOLOFERNES.Bone? bone, kun pitäisi ollabene. Priscianukselle pieni korvapuusti! Olkoon menneeksi!

(Armado, Tiisa ja Kallo tulevat.)

NATHANAEL.Videsne, quis venit?

HOLOFERNES.Video et gaudeo.

ARMADO (Tiisalle). Spoika!

HOLOFERNES.Qvarespoika, eikä poika?

ARMADO. Rauhan miehet, tervehdykseni!

HOLOFERNES. Sotaisa herra,salutationem!

TIISA (syrjään Kallolle). He ovat olleet suurissa kielipidoissa ja sieltä varastaneet rippeet.

KALLO. Oo, he ovat jo kauan eläneet sanojen sekalatkulla. Ihmettelen, että herrasi ei jo ole sinua niellyt sanan verosta, sillä ethän ole kiireestä kantapäähän niinkään pitkä kuinhonorificabilitudinitatibus; helpompi on nielaista sinut kuin lökari-rusina.

TIISA. Vait! Jyrinä alkaa.

ARMADO (Holoferneelle). Monsieur, tehän olette kirjanoppinut?

TIISA. On oikein, hän opettaa pojille aapiskirjaa. — Mitä on a, b, takaperin luettuna, sarvet päällä?

HOLOFERNES. Bä,pueritia, sarvijaakko.

TIISA. Bä, tyhmä pässi, sarviniekka. — Kuulette, että hän on oppinut.

HOLOFERNES.Qvis, qvis, sinä kerake?

TIISA. Yhdestoista kerakkeista, jos te ne luettelette järjestyksessä, taikka kuudes, jos naikkonne sen tekee.

HOLOFERNES. Kyllä minä: dee, hoo, jii, koo, ällä, ämmä...

TIISA. On lammas. Jahka minä jatkan: ännä, pee, ärrä, ässä, tee; nyt te olette lammas.

ARMADO. No, kauttaMediterraneum'insuolaisen laineen, sepä sievä isku, sukkela älyn pisto! Puksis, muksis, pau ja pilkkaan! Sillä sutkalla oli sarvet.

TIISA. Ja jos lapsukainen ne panee vanhan miehen päähän, niin tulee siitä sarvipää.

HOLOFERNES. Mikä tarkoitus? Mikä tarkoitus?

TIISA. Sarvet.

HOLOFERNES. Sinä väittelet kuininfantia. Mene hyrrääsi hyräyttämään!

TIISA. Jos annatte sarvenne hyrräksi, niin kyllä minä hyräyttelen teidän häpeäännecircum circa. Hyrrä aisankannattajan sarvista!

KALLO. Vaikk'ei olisi minulla muuta maailmassa kuin penni, niin antaisin senkin sinulle, että saisit ostaa piparkakkuja. Varrohan, tässä on sama honorarjumi, jonka sain herraltasi, sinä älyn penninkukkaro, sinä sukkeluuden kyyhkynmuna. Oi, jos taivaan armosta olisit vaikka vain äpärä-poikani! Minkä onnellisen isän minusta tekisit! Sinä osasitad unkaan, naulan päähän, niinkuin sanotaan.

HOLOFERNES. Oo, tuo haiskahtaa lampaan latinalle: unkaanpro unguem!

ARMADO. Taitomies,praeambula; me pysymme erillämme barbaareista, me. Tehän se opetatte nuorisoa köyhäinkoulussa tuolla, missä tuo vuori näkyy.

HOLOFERNES. Taimons, vaara.

ARMADO. Niinkuin suosiollisesti suvaitsette, vuoren asemesta.

HOLOFERNES. Sen teen,sans question.

ARMADO. Herra, kuninkaan suosiollisin mielihalu ja taipumus on onnitella prinsessaa hänen paviljongissaan tämän päivän takapäässä eli, niinkuin raaka rahvas sanoisi, iltapuolella.

HOLOFERNES. Päivän takapää, jaloarvoisin herra, on sopiva, soinnullinen ja tarkka vastine iltapuolelle; se sana on hyvin keksitty, valikoitu, ihana ja sopiva, sen vakuutan, hyvä herra, vakuutan.

ARMADO. Herra, kuningas on jalo ylimys ja minun uskottuni, sen vakuutan, todellinen ystäväni. Mitä meidän keskemme likeistä tapahtuu, se sikseen; — pyydän, ei mitään kohteliaisuuksia! — pyydän, lakki päähän! — ja muiden painavien ja sangen vakavaluontoisten asiain yhteydessä, jotka todellakin ovat sangen suuripainoisia — mutta se sikseen! — minun, näet, täytyy sinulle kertoa, että hänen armonsa suvaitsee — maa ja taivas! — joskus nojata minun halpaan olkapäähäni ja kuninkaallisella sormellansa, näin, pidellä minun ulostumiani, näitä minunmoustaches; mutta, armas ystävä, se sikseen! Maa ja taivas! en nyt mitään tarinoita latele. Hänen korkeutensa suvaitsee vissillä erikoisilla kunnianosoituksilla onnellistuttaa minua, Armadoa, soturia, paljon kulkenutta miestä, joka on maailmaa nähnyt; mutta se sikseen! — Kaiken kaikkikaikkeus on se, — mutta, pyydän, hyvä ystävä, vaiti siitä, — että kuningas soisi, että tarjoisin prinsessalle, sille sulokyyhkyselle, jotakin hupaista näyttelyä, tai näyttökuvausta, tai naamiaisia, tai ilveilyä, tai ilotulitusta. Hyvin tietäen, että herra pastori ja teidän oma arvoisa persoonanne ovat verrattomia tällaisiineruptio'ihinja äkillisiin ilonpurkauksiin, niin sanoakseni, olen tämän saattanut teidän tietoonne siinä mielessä, että pyytäisin teidän avustustanne.

HOLOFERNES. Hyvä herra, teidän tulee esittää hänelle ne yhdeksän sankaria.[14]— Pastori Nathanael, asian koskien jotakin ajan vietellystä, jotakin näytteille panemista tämän päivän takapäässä, joka on toimitettava meidän avullamme — kuninkaan käskystä ja tämän uljaan, kuulun ja oppineen herran — prinsessan nähden — niin sanon, ettei mikään ole niin sopiva esitettäväksi kuin ne yhdeksän sankaria.

NATHANAEL. Mistä löydätte miehiä kyllin arvokkaita niitä esittämään?

HOLOFERNES. Te itse olette Josua; minä tai tämä urhoollinen ylimys tässä, Judas Maccabaeus; tämä paimen — suurien jäseniensä eli raajojensa vuoksi — saa olla Pompejus suuri; kantapoika, Hercules.

ARMADO. Anteeksi, hyvä herra, erehdytte; hänessä ei ole tarpeeksi kokoa tämän sankarin peukaloksikaan; hän ei ole edes niin paksu kuin hänen nuijansa pää.

HOLOFERNES. Saanko minä pyytää puheenvuoroa? Hän saa esittää Herculesta nappapoikana; hänen sisälle- ja uloskäymisensä tulee olemaan käärmeen kuristaminen; minä sepitän apologian sitä tarkoitusta varten.

TIISA. Mikä erinomainen ajatus! Niin että jos joku kuulijoista sähisee, niin voitte te huutaa: "Oikein, Hercules, nyt sinä kuristat käärmeen!" Se on keino, millä saa pahan hyväksi; mutta vain aniharvat ovat hyvät sitä tekemään.

ARMADO. Entä ne muut sankarit?

HOLOFERNES. Minä itse näyttelen kolmea.

TIISA. Kolmesti urhoollinen mies!

ARMADO. Saanko sanoa teille yhden asian?

HOLOFERNES. Me kuuntelemme.

ARMADO. Jos ei tämä käy laatuun, pitää meillä olla joku ilveily varalla. Pyydän, tulkaa.

HOLOFERNES.Via!— Pöllö-kaima, sinä et ole puhunut sanaakaan koko aikana.

PÖLLÖ. Enkä liioin sanaakaan ymmärtänyt.

HOLOFERNES.Alons!Sinua pitää meidän käyttää.

PÖLLÖ.Ma tanssiakin kyllä voin, tai rumpuakin lyödä,Ja siten antaa sankareille vähän hyppytyötä.HOLOFERNES.Sa pöllömäinen, kunnon Pöllö, tule leikkiin myötä!(Menevät.)

Prinsessan teltan edusta.(Prinsessa, Katariina, Rosaliina ja Maria tulevat.)PRINSESSA.Viel' ennen lähtöämme pohatumme,Näin runsaasti jos saamme lahjoja:Timanttivaruksiss' on ihan neito! —Kas, mitä kuninkaan soi lempi mulle.ROSALIINA.Muut' eikö tullut lahjan kera, armo?PRINSESSA.Muut' eikö? Kyllä, lemmenrunojaNiin paljon kuin voi paper'arkkiin ahtaa:Molemmat sivut täynnä, reunat, kaikki;Cupidon nimeen vaha ihan tarttuu.ROSALIINA.No, näin se pikku jumalainen varttuu;Tuhannet vuodet onkin ollut lapsi.KATARIINA.Ja lisäks häijy ilki-veitikka.ROSALIINA.Sa hänt' et kärsi, siskosi kun ampui.KATARIINA.Niin hänestä hän synkän teki, raskaan;Hän kuoli pois. Jos oisi kevyt ollut,Elävä, virma, iloinen kuin sinä,Ois isoäitinä hän voinut kuolla.Sa voit sen: kevyt sydän elää kauan.ROSALIINA.Pimeä puhees on, se valaise.KATARIINA.Pimeä pinta keveästi syttyy.ROSALIINA.Enemmän valkeata pimeyteen!KATARIINA.Jos valkeata korjaan, voi se polttaa;Siis pimeäksi jääköön puheeni.ROSALIINA.Sa minkä teet, sen pimeässä teet.KATARIINA.Mut sinä aina valkealla liehut.ROSALIINA.Jos liehun, en niin raskas lie kuin sinä.KATARIINA.Minäkö raskas? Huonoks minut arvot.ROSALIINA.Niin, arvottomassa ei arvomista.PRINSESSA.Oi, somat heitot, sievät älyn iskut! —On, Rosaliina, lahja sullakin:Mitä ja keltä?ROSALIINA.Jospa sanoisin!Niin kauniit kasvot jos mull' ois kuin teillä,Ois yhtä kallis lahjakin. Kas tässä:Runoja myöskin, kiitos vain Bironin.On mitta hyvä; jos ois samoin määrä,Niin mailman kauniin jumalatar oisin.Mua sataantuhanteen hän kaunoon vertaa;Hän kuvanikin maalaa kirjeessään.PRINSESSA.Se onko näköisesi?ROSALIINA.On kyllä pränttiin nähden, vaikk' ei kehuun.PRINSESSA.Soma kuin kirjamuste; hyvä, hyvä!KATARIINA.Soma kuin kaavakirjan iso B.[15]ROSALIINA.Varo sivellintä! Sua sutaisen,Sunnuntaikirjain kullanpunainen!Oo, kuink' on O'ta täynnä sulla posket!PRINSESSA.Vait, tyttöseni! Rokonarpiin kosket.Mut mitä Dumaine sulle lahjaks kantoi?KATARIINA.Tuon hansikkaan.PRINSESSA.Kai parinkin hän antoi?KATARIINA.Kyll', armo hyvä; lisäks tuhansiaSäkeitä lemmenkiihkaa uhkuvia:Vain valhetta ja ylistystä väärää,Typerää patustyötä ilman määrää.MARIA.Tuon mulle Longaville ja vitjat nääJa virstaa pitkän kirjeen lähettää.PRINSESSA.Sen uskon. Kirje lyhemp' olla voisi,Mut pidemmiks kai tyttö vitjat soisi.MARIA.Tai mull' ett' aina kaksi kättä oisi.[16]PRINSESSA.Näin viisaat tytöt kosijoitaan järsii.ROSALIINA.Ja narrit nuo kun moista pilkkaa kärsii!Bironille ma vielä tahdon näyttää.Oi, viikonkin jos saisin häntä käyttää!Madella sais hän, orjan toimet täyttää.Kipata, juosta, pitää silmäll' aikaa,Runoillaan tehdä palkatonta taikaa,Ja häntää lierutella mielissään,Vaikk' ilkun aineena ois yhtenään.Kuin äkäpussi häntä ahdistaisin,Hänestä kunnes nöyrän narrin saisin.PRINSESSA.Kun viisas tulee narriksi, niin riittääSit' ivata. Kun hupsuutt oppi siittää,Vaikk' oppi kuinka koreaks sen pukee.Niin oppinut vain hupsu siitä sukee.ROSALIINA.Vähemmin nuorukaisen veri kiehuu,Kuin vakaan miehen, jossa himot riehuu.MARIA.Ei hupsun hupsuus niin lie tuntuvaa,Kuin viisaan, jota rakkaus hupsuttaa:Älynsä kaikki voimat siihen käyttää,Ett' älykkäältä voisi hupsuus näyttää.(Boyet tulet.)PRINSESSA.Kas vain, Boyet! Ja nauravana suu.BOYET.Oo, sydämmeni nauruun pakahtuu!PRINSESSA.Mit' uutta kuuluu?BOYET.Armo, varustaukaa!Aseihin, naiset! Sotavoimat laukkaaRauhaanne vastaan. Amor, naamar' yllä,Teit' yllättää ja kiehtoo viehkeilyllä.Varokaa! Älyn miekkaa hiokaa,Tai pelkureina piiloon paetkaa.PRINSESSA.Saint Cupido, ja saint Denis![17]Mut keitäNe ovat, joiden voihkat uhkaa meitä?BOYET.Kun siimeksessä sykomoori-majanMa aioin uinaella hetken ajan,Niin lepoani häiritsemään, kas,Lähestyy kumppaneineen kuningasJuur' siimespaikkaa kohti. Linnun siivinMa lähipensaikkoon nyt salaa hiivin;Ja kuulkaa mitä sinne kuulinkaan:Tääll' ovat kohta valepuvuissaan,Ja airuena paashi, pikku kettu.Tät' ennalt' oli toimeens' opetettu,Nyt sävyn neuvoivat ja kohtelun:"Noin liikkua ja haastaa tulee sun."Mut äkkiä heit' alkoi epäilyttää:Vois majesteetin näky ällistyttää.Kuningas sanoi: "Näet enkelin;Mut pelko pois! Käy ees vain rohkeemmin!"Ja poika huus: "En enkeliä pelkää;Jos piru oisi, karmis ehkä selkää."Hänt' olkaan taputellaan, nauretaanJa poikaa kehull' yhä rohkaistaan.Yks irjuu, hieroo käsiään ja vannoo:Ei mokomoo ou ennen kuultu, sannoo;Taas toinen sormiansa napsuttaaJa huutaa:via!oivaa, ihanaa!Kipakka kolmannelle mieleen muistuu,Ja neljäs pyörön tekee, maahan suistuu.Niin vihdoin kaikki nurmeen tupertuuJa nauravat, ett' irvessä on suu,Siks että päätteheksi koko ilveenIloisa nauru haihtuu kyynelpilveen.PRINSESSA.Ja tänne aikovat he kaikki?BOYET.Kyllä,Venäjän, ryssän puku kaikill' yllä,[18]Ja aie on, jos osaan arvikoida,Puhella, tanssia ja liehakoidaJa lemmen urhotöillä ihannoidaArmastaan kukin, jotka tuntevatKoruista, joita heille antoivat.PRINSESSA.Vai niin! Mut ei se käyne sentään niin.Me pukeumme kaikin naamariin,Ja naisen kasvoja ei ykskään heistäSaa nähdä, noista arvon teikareista. —Tuo ota, Rosaliina, tuota kanna,Niin kuningas sun luulee armaakseen.Ja sinä koristeesi mulle anna,Niin mun Biron saa Rosaliinakseen. —Te myöskin vaihto tehkää; kosijammeNäin kujeillamme harhaan johdatamme.ROSALIINA.Pitäkää korut oikein näkymässä.KATARIINA.Mut mikä tarkoitus ja juoni tässä?PRINSESSA.Mun juoneni on heidän juonens' estää.Tekevät meistä ivaa ainoastaan,Mut minä panen ivan ivaa vastaan.Näin väärälle kun kukin paljastavatHe sydämmensä, itse pilkaks saavat,Kun ensi kerran taaskin tavataanJa ilman' naamaria puhellaan.ROSALIINA.Mut tanssitaanko, jos he meitä pyytää?PRINSESSA.Ei suurin surminkaan, ei siihen syytä;Myös emme huoli heidän värssyistään,Vaan lausujalle selkä käännetään.BOYET.Ivasta raukan sydän kuolla vois,Ja rooli muistost' ihan hukkuis pois.PRINSESSA.Niin pitääkin; jos hältä herpoo kieli,Niin kieliä ei muidenkaan tee mieli.Parasta pila voittaa pilallaJa heidät lyödä omall' ivalla;Näin heiltä kädest' omat aseet vääntääJa heille häpeäksi pilkka kääntää.(Torventoitotusta näyttämön takana.)BOYET.Haa, torvet soi! Jo tullaan. Kasvot verhoon!(Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevatvenäläisiksi puettuina ja naamarit kasvoilla.Tiisa, soittajia ja seuralaisia.)TIISA."Te — terve, mailman kaunorikkaimmat!"BOYET.Ei kaunorikkaammat kuin rikas tafti.[19]TIISA."Te, ihanimpain naisten pyhä parvi,(Naiset kääntävät hänelle selkänsä.)Mi koskaan miehiin selkänsä on luonut."BIRON."Silmänsä", lurjus, "silmänsä"!TIISA."Mi koskaan miehiin silmänsä on luonut.Pulasta" —BOYET."Pulasta", oikein, sillä pulassa nyt olet.BIRON."Sulasta", lurjus!TIISA."Sulasta suosista, te taivaan henget,Pois kääntäkäätte" —BIRON."Päin kääntäkäätte", lurjus!TIISA."Päin kääntäkäätte päivänkirkas otsa —Niin, päivänkirkas otsa" —BOYET.Tuo nimitys ei sovi ollenkaan;Pikemmin sano: häiväntumma otsa.TIISA.Mua eivät kuule; joudun hämille.BIRON.Siin' onko sinun taitos? Mene, lurjus!ROSALIINA.Kysykää, Boyet, mitä vieraat tahtoo.Jos kieltämme he puhuvat, niin suoraanSanokoot asiansa. Kysykää.BOYET.Mitä te prinsessalta haluatte?BIRON.Vain haastantaa ja hyvää kohtelua.ROSALIINA.No, mitä sanovat he tahtovansa?BOYET.Vain haastantaa ja hyvää kohtelua.ROSALIINA.Sen saavat; ja nyt voivat täältä mennä.BOYET.Sen saatte, sanoo, ja nyt voitte mennä.KUNINGAS.Sanokaa: monta virstaa mittailimmeHalusta saada häntä tanssiin viedä.BOYET.Sanovat monta virstaa mittailleensaHalusta saada teitä tanssiin viedä.ROSALIINA.Ei niinkään. Kysykää kuin monta vaaksaaOn virstassa; jos mitanneet on monta,Niin helppo sanoa on yhden mitta.BOYET.Jos tänne tullen virstat mittasitte,Ja monet virstat, niin teilt' armo kysyy,Kuin monta vaaksaa menee yhteen virstaan.BIRON.Me raskain askelin ne mittasimme,Se sanokaa.BOYET.Hän itse teitä kuulee.ROSALIINA.Jos monta raskast' ootte virstaa käyneet,Niin kuinka monta raskast' askelettaOlette virstaa kohti mittailleet.BIRON.Sit' emme mittaa, mitä teille teemme;Niin täys on intomme, niin ääretön,Ett' emme koskaan mittaa vaivojamme.Kasvonne päivänpaiste meille suokaa,Sit' että, niinkuin villit, palvoisimme.ROSALIINA.Vain kuu on kasvoni, min pilvi kaihtaa.KUNINGAS.Miekkoinen pilvi! Kelpais virkaa vaihtaa!Siis, kirkas kuu, sa tähtinesi loistaSilmäimme vesiin, — mutta pilves poista!ROSALIINA.Typerä pyyntö! Pyydä parempaa;Nyt vain sa kerjäät vetten kuutamaa.KUNINGAS.Siis yksi tanssivuoro mulle suo,Mun käskit pyytää; onko liikaa tuo?ROSALIINA.Siis soitto soimaan! Mutta joutuin nyt! —(Soittoa.)Ei, min' en tanssi: kuu on kääntynyt.KUNINGAS.Te ette tanssi? Mistä vihan aihe?ROSALIINA.Täyskuu ol' äsken; nyt on kuussa vaihe.KUNINGAS.Kuu sentään olette, ja minä mies.Jo soitto soi; se liikuttaa kenties?ROSALIINA.Niin kyllä korvaa.KUNINGAS.Eikö jalkaa myös?ROSALIINA.Olette vieras, siis en itaroi;Kätenne suokaa! — Tanssia en voi.KUNINGAS.Kätenne soitte?ROSALIINA.Niin, jäähyväisiksi. —Niiatkaa, naiset, tanssin päättehiksi.KUNINGAS.Yks vuoro vainen! Älkää olko saita.ROSALIINA.En muuta siitä hinnast' antaa taida.KUNINGAS.Siis teill' on hinta? Mitä seura maksaa?ROSALIINA.Jäähyväiset.KUNINGAS.Oi, armotonta taksaa!ROSALIINA.Siis kauppa jää, ja hyvästit ma heitän:Kaks niist' on naamarin ja puoli teidän.KUNINGAS.Kun ette tanssi, no, siis haastellaan.ROSALIINA.Mut kahdenkesken.KUNINGAS.Siihen suostutaan.(Menevät puhellen syrjään.)BIRON.Makea sana, valkokäsi neito!PRINSESSA.Sokeri, maito, mesi: siinä kolme!BIRON.Vain kolmonenko? Sillä et mua solme.Siirappi, sima, vierre; siinä heitto:Kuus makeaa!PRINSESSA.Hyvästi seitsemäs.Jo riittää peli; kammon vehkeitäs.BIRON.Salavihkaa sana!PRINSESSA.Mut ei makeaa!BIRON.Sapelle käy.PRINSESSA.Siis karvas?BIRON.Suvaitkaa!(Menevät puhellen syrjään.)DUMAINE.Sanoa saanko teille sanasen?MARIA.No!DUMAINE.Kaunis immyt, —MARIA.Kaunis herranen!Tuon saatte "kauniin impyenne" tähden.DUMAINE.Salassa vielä sana, sitten lähden.(Menevät haastellen syrjään.)KATARIINA.Mitä? Onko naamarinne kieletöin?LONGAVILLE.Ma tiedän mitä kyselynne halaa.KATARIINA.No, joutuin sanokaa, sit' ikävöin.LONGAVILLE.Kaks kieltä teidän naamarinne salaa,Ja miel' ois mykän kanssa tehdä tasa.KATARIINA."Va sa?" niin sanoo Ruotsi. Ken on vasa?LONGAVILLE.Mitä, neiti, vasa?KATARIINA.Ei, vaan herra Vasa.LONGAVILLE.Tasaamme sanan.KATARIINA.Teidän kanss' en tasaa;Se viekää, ruokkikaa, niin härjäks varttuu.LONGAVILLE.Ivanne kärki itsehenne tarttuu.Vai sarvet neiti lupaa? Varokaatte!KATARIINA.Vasana kuolkaa, muuten sarvet saatte.LONGAVILLE.Yks sana salaa, ennen kuolemaa!KATARIINA.Mut hiljaa, tappuri jo vainuaa.(Menevät puhellen syrjään.)BOYET.Pureva kiel' on naisen ilkkuvan,Se vihloo niinkuin partaveitsen terä,Hiuskarvankin se halkoo hienoimman;Älykkäin äly on kuin turha eräSen hampaissa; se nopeammin entääKuin nuoli, luoti, tuuli, aatos lentää.ROSALIINA.Ei enää sanaakaan! Pois, tytöt, juoskaa!BIRON.Nyt saimme tyynni maistaa ivan ruoskaa.KUNINGAS.Hyvästi, hupsut! Heikot teill' on varat.(Kuningas, loordit, Tiisa, soittajat ja seuralaiset poistuvat.)PRINSESSA.Tuhansin hyvästi, te ryssä-parat! —No, tuossako ne ihmeälyt sitte?BOYET.Vain tuikkuja, jotk' itse sammutitte.ROSALIINA.Syötetty äly: suuri, paksu, röyhä!PRINSESSA.Kuninkaan älyks tylkeä ja köyhä.Ens'-yönä eivätkö nyt hirteen menne,Tai käyne naamarissa yhtenään?Bironkin lörppä oli hämillään.ROSALIINA.Ah, kaikkein tila kurja! Paha enne!Kuningas itkein sutkaa tapaeli.PRINSESSA.Biron se täyttä suuta sadatteli.MARIA.Dumaine mua palvellakseen miekan veti;No point!ma huusin; mykäks meni heti.KATARIINA.Longaville sanoi: tuimelet mua, tyttö;Ja arvatkaas, mink' antoi nimen?PRINSESSA.Syttö?KATARIINA.Niin, toden totta.PRINSESSA.Mene, tauti houkka!ROSALIINA.Niin kyllä, sukkelampi on jo moukka.Mut kuulkaas, tytöt: kuningas mua kosi.PRINSESSA.Biron se mulle vannoi lempeään.KATARIINA.On Longaville mun ritarini tosi.MARIA.Kuin kuori puussa, minuss' on Dumaine.BOYET.Mut, kuulkaa, prinsessa, ja naiset hyvät:Koht'ikään taas he tänne ilmestyvät.Omassa puvussansa nyt he saavat;Ei heidän helppo äskeist' ivaa sietää.PRINSESSA.Palaavat?BOYET.Palaavat, sen Herra tietää,Ilosta hyppien, vaikk' äimii haavat.Koruja vaihtakaa, ja tullessaanLemutkaa vastaan niinkuin kesän kukka.PRINSESSA.Lemutkaa? Sua ymmärtäköön hukka!BOYET.On naamioitu neito umpu vaan,Mut naamiotta täysi ruusu aivanTai pilvest' ilmestyvä enkel taivaan.PRINSESSA.Vait, houkka! Neuvo meille toimitavat.Jos meitä kosimaan he palajavat.ROSALIINA.Jos sallitte, niin ilman naamareitaIvaamme niin kuin naamareissa heitä.Sanomme narrijoukon käyneen täällä,Kuvaton, ruma ryssän puku päällä,Ja kummailemme, keitä olivat,Kun narrikujeineen ja ilveneineenJa tyhmin, naurettavin proloogeineenNoin suoraan telttahamme tulivat.BOYET.Pois, neidet, pois! Jo saapuu teikarimme.PRINSESSA.Pois, niinkuin arat kauriit, telttoihimme!(Prinsessa, Rosaliina, Katariina ja Maria poistuvat.)(Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevatomissa puvuissaan.)KUNINGAS.Jumalan rauha! Miss' on prinsessa?BOYET.Teltassaan. Haluaako korkeutenneMun sinne laittaa asialle?KUNINGAS.Kysy,Hän suvaitsisko kuulla sanasen.BOYET.Sen teen; ja hänkin varmaan tekee sen.(Menee.)BIRON.Tuo sutkan noukkaisee kuin kyyhky pavun,Ja purkaa sen, kun Herra antaa avun.Älyä kauppii: kamaa täynnä korit,Käy kirkot, krouvit, markkinat ja torit.Me, tukkukauppiaat, me emme tiedäNoin nähtäville tavaraamme viedä.Tuo mies se tyttöjä on käynyt kaulaan;Ois Aatamina Eevan saanut paulaan.Sopertaa, paistit leikkaa; vähin erinPois muiskaillut on hyppysensä perin.Apinoi tapaa, matkii muotiloita,Ja lautapelissäkin kuutioitaSomasti sättii; tenoria soittaaKuin hanuri; eeskäypänä hän voittaaMuut kaikki; "kuinka hieno!" immet kuiskii,Ja portaat hänen jalkojansa muiskii.Hän kukka on, ja hymyilee kuin marja,Ett' elfenluinen näkyis hammassarja.Ken synnitönnä kuolla toivonee.Vain kuiskaa: "mesikielinen Boyet!"KUNINGAS.Haa, rutto syököön hältä mesikielen!Armadon pojalt' ihan vei hän mielen.(Prinsessa, Boyet'n taluttamana, Rosaliina,Katariina, Maria ja seuralaiset tulevat.)BIRON.Tuoss' on hän! — Käytös, mit' ol' ennen, mitä,Ja mitä nyt, kun tuo mies noutaa sitä?KUNINGAS.Sulotar, runsas teille onnen sade!PRINSESSA.Ei sateess' olla mikään onni ois.KUNINGAS.Parempaa ymmärrystä teiltä sois.PRINSESSA.Parempaa toivottakaa. Liette kade?KUNINGAS.Tulimme tervehdyksille, ja kysyn:Sopiiko linnaan tulla?PRINSESSA.Täällä pysyn;Pysykää tekin valassanne. MulleValapatto kauhuks on ja taivaalleki.KUNINGAS.Olette itse altis nuhtelulle:Silmänne siveys rikkojaks mun teki.PRINSESSA.Siveyttä soimaatte; syy teiss' on vaan;Ei siveys koskaan riko valojaan.Kautt' impikunniani, yhtä kainonKuin puhdas lilja, vannon valan ainon,Ett' ennen kärsin tuskat maailman,Kuin teidän talon vieraaks rupean;Niin kammon saattaa teitä kiusaukseenJa pyhän, vakaan valan rikkomukseen.KUNINGAS.Tääll' yksin elitte ja näkymätäJa aivan seuratta — oi, häpeätä!PRINSESSA.Ei niinkään, herra; täällä tottakaanEi ilot, huvit puutu meilt', ei mikään:Tääll' oli ryhmä ryssiä vast'ikään.KUNINGAS.Kuin? Ryssiä?PRINSESSA.Niin, oikein sirokkaita,Somia, sieviä ja kohteliaita.ROSALIINA.Ei häntä uskomista nimeksikään!Hän ajan tavan mukaan höyliydestäMoist' ylistää, mik' ylistyst' ei kestä,Niin, meihin neljään neljä ryssää yhtyi;He meidän kanssa puheisiinkin ryhtyiJa tunnin jauhoivat; mut uskokaa,Ei viisaan sanaa heidän suustaan saa.En — varjelkoon! — en heitä narreiks sano,Vaan he kun janoovat, on narrin jano.BIRON.Oi, kuivaa pilaa! — Älynne se aivanSaa tyhmäks viisaan. Tulisilmä taivaanKun kohtaa silmämme, niin valoon valoTukahtuu pois. Niin älynne on jalo,Ett' aarteensa kun runsaat tyhjentää,Niin viisaus tyhmäks, rikkaus köyhäks jää.ROSALIINA.Te rikas siis ja viisas; silmissäni —BIRON.Olen hölmö, tyhmistynyt köyhyyttäni.ROSALIINA.Mit' otatte te näin, se omaa lie:Vain hölmö toisen suusta sanan vie.BIRON.Min' olen kaikki kaikkineni teidän.ROSALIINA.Kokoko narri?BIRON.Kaikki teille heitän.ROSALIINA.Mik' oli naamareista teidän oma?BIRON.Mikä? Milloin? Missä? Kysymyspä soma!ROSALIINA.Tuo, tuolloin, tuolla noin: tuo koppa korja,Mi sisält' inha on, mut päältä sorja.KUNINGAS.Tulemme ilmi. Nytkös pilkkaa sataa!DUMAINE.Pilaksi teemme kaikki; tunnustamme.PRINSESSA.Kuningas, hämmennytte! Kuink' on laita?ROSALIINA.Hän pyörtyy; auttakaa! Kas kuink' on kalvas! —Merisairasko, ja Moskovasta asti?BIRON.Näin tähdet valapaton aikeet turmaa!Tät' ei voi kestää rautaotsakaan. —Täss' seison; salamoillas minut surmaa,Ivallas järsi, pilkoin ruhjo vaan,Lävistä minut älys peitselläJa paloittele sutkas veitsellä.En tanssiinkutsua ma enää anna,Enk' enää koskaan ryssän viittaa kanna;En enää turvaa kynäntuotteisiin,En lörpän koulupojan luotteisiin,En kulje naamarissa naimamailla,En kosi sokon harppuniekan lailla.Pois silkkifraasit, hienot taftitavat,Samettilieheet, puheet imartavatJa imelät: nuo kesäperhot houkat,Joist' aivoon siinneet turhuuden on toukat!Tuon valkokintaan kautta, totta vie, —Ties Herra, valkoinenko käsi lie, —Jos kelle sydämmeni kieltä luen,Täst'edes piikkoon sen ja sarkaan puen.Siis aluks: — tyttö, kosiako saa?Kas, tässä reipas, kunnon mies,voilà!ROSALIINA.Voilà?Pois se!BIRON.Ei jätä, totta toden,Tuo vanha tapa: — anteeks, nyt ma poden,Mut kohta toinnun. Otsaan kirjoittakaaVain noiden kolmen: "Taivaat, armahtakaa!"[20]On heissä rutto, sydän tyrmistyy,Ja tämä teidän silmänne on syy.Heit' etsiskellään; — ette tekään vapaa:Myös teissäkin ne "Herran merkit" tapaa.PRINSESSA.Nää vapaan herran antimia on.BIRON.Olemme myydyt. Päivä tuomion!ROSALIINA.Vai myyty? Tuomittukin? Kumma sana:Vai tuomittu, vaikk' itse kantajana?BIRON.Vait! Teidän kanss' ei mulla asiaa.ROSALIINA.Ei tule myös, jos mull' on sanontaa.BIRON.Puhukaa yksin; älyni jo makaa.KUNINGAS.Prinsessa, neuvokaatte meille vakaaSyyn sovitus.PRINSESSA.Se syynne tunnustakaa:Tääll' olitteko äsken, naamar' yllä?KUNINGAS.Kyll' olin.PRINSESSA.Aivan tosissanne?KUNINGAS.Kyllä.PRINSESSA.Jos niin on laita, sanokaahan sitte,Mit' armahanne korvaan kuiskailitte.KUNINGAS.Lupasin yli kaiken rakastaa.PRINSESSA.Jos siihen luottaa, rukkaset hän saa.KUNINGAS.Ei, kautta kunniani!PRINSESSA.Vaiti vainen!Te valoissanne olkaa varovainen.KUNINGAS.Mua hylkikää, jos rikon valan sen.PRINSESSA.Siis pitäkää se. — Sano, tyttönen,Mit' äsken kuiskailit sen ryssän kanssa.ROSALIINA.Hän, armo, vannoi mua hellovansaKuin silmäterää; yli kaiken olinHänelle rakas; jos ei hän mua saisi,Tok' aina kuolemaan mua rakastaisi.PRINSESSA.Jumala suokoon onnen siitä itää!Hän kunnon mies on, sanansa hän pitää.KUNINGAS.Mit', arvon neiti? Vannon autuuteeni,En koskaan hälle mitään luvanneeni.ROSALIINA.Sen teitte, kautta taivaan! PantinkinSain tämän; nyt sen annan takaisin.KUNINGAS.Prinsessa tuon ja valanikin sai;Tuon hänen kaulassaan näin äsken kai.PRINSESSA.Ei, herra; tuo se helminauhaa kantoi;Biron se mulle sydämensä antoi. —Mun otatteko, taikka lahjan pois?BIRON.En kumpaakaan; se mulle liikaa ois. —Nyt huomaan juonen. — Tääll' on tehty liitto —Kun huvikkeestamme on saatu viitto —Se tärvellä kuin mikä joulupila.[21]Jokunen hupsu, kielevä ja nila,Eeskäypä, kuiskuttaja, virnasuuJa ryttynaama, joka tuntee temput,Mitenkä nauramaan saa armonhemput,Aikeemme urkki. Juoni onnistuu:Korunsa naiset vaihtavat, ja me,Me heidän korujansa kosimme;Ja kauhuksemme erheestä nyt toisenMe teimme pattovalan turkamoisen.(Boyet'lle.)Te, herra, huvimme te pilasitteJa vielä väärään valaan viettelitte.Naisjalan mitat tuntevan ne näytte,Te suoraan naista silmiin nauratten,Hänelle takkatulen suojaks käytteJa lautast' ojennatte kiemaillen.Pojan säikytitte. Hautaan astukaa te!Naispaita teille paras paarivaate.Irnuilkaa vain! Tuo katse vaaratonOn niinkuin lyijymiekka.BOYET.Hupaist' onTää sanaratsastus ja kilpasota.BIRON.Kas, oiti pistää! Multa tylsyy ota.(Kallo tulee.)Tuoss' älyniekka! — Ratko tämä riita.KALLO.Hyvä Jumala, jo tuolla tiedustavat,Ne kolmet sankaritko tulla saavat.BIRON.Vain kolmet?KALLO.Kukin kolmikossa kolmost' etustaa.BIRON.Ja kolme kolmost' yhdeksän on.KALLO.Anteeks antakaa,Ei suinkaan, herra; toivon, ett' on siinä erehdystä;Ei meitä niinkään narrata, on meissäi ymmärrystä.Ma toivon, että kolme kolmost' —BIRON.Ei tee yhdeksää.

KALLO. Antakaa anteeks, hyvä herra; kyllä me tiedetään, mitä se tekee.

BIRON. Minä kun kolme kolmost' aina luulin yhdeksäksi.

KALLO. Hyvä Jumala! Surkeata olisi, jos teidän pitäisi elää laskemisella.

BIRON. Paljonko se sitten tekee?

KALLO. Hyvä Jumala, herra, osakkaat, itse näyttelijät, kyllä näyttävät mitä se tekee. Itse puolestani minä vain, niinkuin sanotaan, pelaan yhtä persoonaa, yhtä vaivaista persoonaa: Pumppujussi suurta, hyvä herra.

BIRON. Oletko sinä yksi noita sankareita?

KALLO. Ovat suvainneet sankaroida minut Pumppujussi suuren arvoiseksi; itse puolestani en tunne noita sankarien arvoasteita, mutta kyllä minä hänestä vastaan.

BIRON. Vie sana, että laittautuvat kuntoon.

KALLO. Kyllä me teemme asiamme hienosti, herra; kyllä me siitä pidämme huolta.

KUNINGAS.Biron, he meidät häpäisevät; tulla eivät saa.BIRON.Ei meihin pysty häpeä; ja ovelaa on vaan,Jos näytelmä on huonompi kuin seura kuninkaan.KUNINGAS.He eivät tulla saa, sen sanon.PRINSESSA.Mun suokaa tämä hyvään loppuun viedä:Paras pila se, jok' itsestään ei tiedä;Kun into tahtoo hurmata, mut hurmaOn itse intoilijan innon surma,On hauskin, kun käy kaikki nurinpäinJa suuret hankkeet menee kesken näin.BIRON.Tuo pilamme on paras selitys.

(Armado tulee.)

Back to Index Next