Kaikesta huolimatta pysyy totena, että sosialistin täytyy nykyisissä poliittisissa olosuhteissa etsiä poliittisen sosialismin suurta kannattajajoukkoa, sen tunne- ja liikevoimaa juuri työväen puolueesta. Nykyisen sivilisoidun yhteiskunnan palkkatyöläisten joukossa on sosialisteja satojatuhansia, ja vain näissä luokissa liikkuu älykäs omanedunharrastus selvästi ja jatkuvasti kohti rakentavaa sivilisatioa. Toisten luokkain keskuudessa sosialistit ovat hajallaan ja harjoitukseltaan ja hengeltään erilaisia, heitä estävät henkilökohtaiset ja sosiaaliset siteet, aate ilmenee heissä erinomaisen vaihtelevilta puoliltaan, ja näyttää siltä, etteivät he kykene yhteistoimintaan muuten kuin suhteessaan tärkeimpään sosialistiseen ryhmään työväenpuolueen suureen joukkoon. Sen avulla, suhteessa siihen ja sitä palvellen heidän on nähdäkseni käytettävä poliittinen toimitarmonsa (puhun tässä vain poliittisesta toiminnasta), elleivät tahdo nähdä sen kuluvan suurelta osalta suotta. Britannian politiikan molemmat toiset perinnäiset puolueet ovat epäilemättä huomattavien muutosten ja sisäisten hajaannusten alaisina, ja ajan rakentava henki tekee työtään niissäkin, mutta ei näytä siltä, että kumpikaan voisi kehitellä läheskään yhtä nimenomaista sosialistista ohjelmaa kuin Labour Party. Vanha konservatiivinen puolue taipuu hienoista aristokraattisista traditioistaan huolimatta yhä enemmän muuttumaan seikkailevan plutokratian, hyökkäyshaluisten "uusien rikkaitten" puolueeksi, se kallistuu yhä enemmän uudenaikaisen "imperialismin" ja "tariffireformin" houkuttelevien rahallisten mahdollisuuksien puoleen. Vanha liberaalinen puolue vaivautuu näiden kahden riitapuolen ja omien kiistelevien ja ristiriitaisten traditioiden, whig-suunnan ja radikalismin välillä. Sen sekalaisissa riveissä on kieltämättä paljon "hyvää tahtoa" ja rakentavaa tarkoitusta, mutta taipumus itsepintaiseen ja leppymättömään individualismiin on yhtä ilmeinen. Lukiessaan tai kuunnellessaan liberaali-puhujien lausuntoja sosialismista joutuu toisinaan lujasti uskomaan, että uudenaikaisen liberalismin päämääränä on "typerän puolueen" nimen saavuttaminen ja siihen kunniaan kuoleminen. Puolueen muutamien julkisten edustajien, esimerkiksi viscount Elibankin ja mr Fullerin äskeiset lausumat ovat osoittaneet melkein uskomatonta nykyaikaisen sosialismin tarkoitusten tuntemattomuutta. Esitetään yhä vielä vanhoja "omaisuuden jakamiseen" kohdistuvia vastaväitteitä, typeriä väärinkäsityksiä. Tietojen puute on aina ollut Britannian hallitsevan luokan erikoisena piirteenä, mutta nyt lähestyy nopeasti se aika, jolloin ei mikään kuulija- eikä valitsijakunta enää siedä liberaalisen kannan julkisena tunnuksena olevaa itsepintaista ja typerää suhtautumista sosialismiin.
Julkinen liberaalinen kanta, erittäin olematon ja ohimenevä asia, on kuitenkin tarkoin erotettava siitä suuresta hyvän tahdon ja valistuneen ajattelun määrästä, joka tavataan liberalismin ja keskiluokan riveissä. Sosialisteja löytyy sekä jokaisesta luokasta että jokaisesta puolueestakin. On mahdotonta arvata, millaisia poliittisen synteesin voimia voi olla työssä nykyjään tai millaisia hajaannuksia ja kokoomuksia voi tapahtua muutaman vuoden kuluessa. Nämä asiat kuuluvat poliittiseen draamaan. Ne eivät vaikuta siihen tosiasiaan, että sosialismin mielenkiinto kohdistuu yhteiskunnassa etupäässä työväenpuolueeseen; älykkään työväen nojalla sosialismi muuttuu poliittiseksi mahdiksi ja mahdollisuudeksi, ja sosialistin, joka tahtoo antautua aktiiviseen poliittiseen työhön, sopii parhaiten uhrata varansa ja aikansa, tarmonsa ja kykynsä Labour Partylle.
Kirjoitan "poliittiseen työhön" ja tahdon vielä kerran toistaa, että tämä kappale koskee vaalitoimintaa ja parlamentaarista politiikkaa nykyisissä oloissa. Sosialismin äärimmäinen tarkoitus ei voi varautua mihinkään luokkaan, koska sen silmämääränä on kaikkien yhteiskuntaluokkien uudistaminen. Sosialistisessa valtiossa ei tule olemaan yhtäkään pelkkään "työhön" tuomittua luokkaa, ei myöskään luokkaa, jonka etuoikeutena on hallitseminen ja asioiden ratkaiseminen. Jokaisella lapsella tulee olemaan hyvää tilaisuutta, hyvä kasvatus ja avara liikkumisala mahdollisuuksien rajoissa. Parhaimmille annetaan vaikeita tehtäviä ja vastuunalaisuutta, kunniaa ja erikoiskorvausta, mutta kaikille tarjotaan turvallisuus, kohtuullinen työ ja siedettävä elämä. Niiden edunharrastusten ja luokkatraditioiden, joihin nykyinen luokkajakomme perustuu, täytyy pakostakin joutua jatkuvien muutosten alaisiksi, kun askel askelelta etenemme kohti sosialistisen ihanteen toteutumista.
4.
Tähän päättyy sosialismia koskeva yleispiirteinen esitykseni. Olen yrittänyt kuvailla liikettä sellaisenaan sosiaalisen aatteen, ihmisten yhteisen hyvän tahdon epätäydellisenä ja yhä tapahtuvana kehitysprosessina. Olen yrittänyt osoittaa sen suhdetta politiikkaan, uskontoon, taiteeseen ja kirjallisuuteen, elämän laajimpiin ongelmiin. Sen suuret yleistykset ovat yksinkertaiset ja ymmärtääkseni kaikkien selvästi-ajattelevien henkilöiden hyväksyttävät. Ne tekevät tavallansa elämän paljoa yksinkertaisemmaksi. Tultuaan tajutuiksi ne ehkäisevät tuhansia ajatuksen ja käytännön hämmennyksiä ja erehdyksiä. Ne tarjoavat valaistusta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Sosialismi ei kumminkaan ole mikään yleislääke, ei mikään taiallinen, tuhatvuotiseen valtakuntaan auttava "aukene, sesam". Se valaisee eräitä inhimillisten asioiden pahoja puolia, joita aikaisemmin pidettiin auttamattomina, ja osoittaa tien, jota kulkien pelastuminen on mahdollinen, jättäen kuitenkin tien karuksi ja vaikeaksi kulkea. Sosialismi on toivo, ei vakuus. Olen tässä kirjassa pitkin matkaa kokenut pitää seikkaa lukijan havaittavissa.
Kerran hyväksyttyään nuo suuret yleistykset ihminen johtuu auttamattoman monimutkaisiin ongelmiin, joista hänen tulee selviytyä, ellei mieli joutua häviölle. Hänen edessään ovat ihmisluonnon arvoitukset ja epävakaisuudet, yhteistoiminnan pulmat, perintätapojen voima ja rappeutuminen, kasvatuksen alinomaa uusiutuvat tehtävät ja probleemat. Ihminen, joka muuttuu sosialistiksi, on oppinut jotakin, on edistynyt älyllisessä ja moraalisessa katsannossa, löytänyt uuden yleisen tarkoituksen elämästä ja uuden merkityksen velvollisuudesta ja veljeydestä. Sosialistiksi muuttuminen ei kumminkaan merkitse, kuten monet luulevat, että ihminen on muuttunut viisaaksi joka suhteessa. Käsittäessään, millainen on asia, joka voitaisiin suorittaa, hän käsittää oman riittämättömyytensäkin, tiedon puutteen, voiman ja harjoituksen tarpeen. Tässä ja tällä tavalla, sanoo sosialismi, voidaan ihmiskunnalle valmistaa kaunis kartano, turvallisuus ja suuri onni. Mutta minusta näyttää, ettei sosialisti tiedä paljoakaan omasta tehtävästään, ellei hän, käydessään työllään ja elämällään taistelemaan tuon yhteisen päämäärän puolesta, eloisasti tunne omaa yksilöllistä heikkouttansa ja lempeän arvostelun tarvetta kaikkeen aikaansaamaansa nähden.
Siinä mielessä, ja esiintymättä minkäänlaisin lopullisuuden vaatimuksin, tämä pieni selittävä kirja lähtee maailmaan.
Viiteselitykset:
[1] Korjausluvun aikana saan kuulla, että mr J.R. MacDonald kohta julkaiseeSocialism-nimisen teoksen (Jacks, Edinburgh), johon sisältyy yleinen sosialistista liikettä koskeva selonteko. Yleisestä sosialistisesta kannasta voi saada hyvän käsityksen myös lukemalla mr Kirkup'in teoksenAn Enquiry into SocialismsekäFabian Essays(The Fabian Society, London).
[2] Tämä Wells'in teos on v:lta 1908. — Suomentaja.
[3] Tätä seikkaa koskevat tosiasiat on esittänyt erittäin selvästi ja kerrassaan kiistämättömästiMargaret MacmillantutkimuksessaanInfant Mortality("Lasten kuolevaisuus"). Kts. myös F. Victor FisherinThe Babies' Tribute to the Modern Moloch, Twentieth Century Press ("Pienten lasten osuus nykyaikaisen Moolokin vaatimassa uhrissa"). Nämä ovat pieniä poleemisia tutkielmia. Seikkaperäisesti, arvovaltaisesti ja puolueettomasti on asiaa käsitellyt tri G. Newman teoksessaanInfant Mortality.
[4]Days of the Comet("Pyrstötähden päivinä"), Macmillan & Co, 1906. Sosialismia vastustavat puhujat ja kirjailijat tavallisesti lainaavat kappaleita Timeslehden kirjallisessa liitteessä ilmestyneestä arvostelusta, joka julkaistiin "kirjasodan" kuumimmillaan ollessa ja jonka väitteet heti kumottiin — ikäänkuin lainaisivat kappaleita kirjasta itsestään.
[19]This Misery of Booths("Jalkinekurjuutemme"). Se on tarkoitettu sosialismin keskeisintä aatetta esittäväksi alustavaksi tutkielmaksi aatteenlevittämistarkoituksiin, ja sen on julkaissut Fabian Society, 3 Clement's Inn, London. Se ja tutkielmaniSocialism and Family("Sosialismi ja perhe"), jonka on julkaissut A.C. Fifield, 44 Fleet Street, London, esittää sosialistisen suhtautumisen suuret ääriviivat.
"Toisaalla — voitte silmäillä ympärillenne missä hyvänsä Ison-Britannian seudussa, joka ei ole hienoston tyyssijoja — väkeä, jolla on jaloissaan kehnot, epämukavat, vanhat, risaiset jalkineet, jotka eivät jalkineen nimeä ansaitse, ja toisaalla maailmassa laajoja alueita, missä on rajoittamaton määrä eläimiä ja nahkaa sekä suuret joukot ihmisiä, jotka ovat joutilaina, joko rikkauden tai liike-elämässä sattuvien häiriöiden vuoksi. Ja me kysymme: 'Minkätähden eivät viimeksimainitut voi ryhtyä työhön ja valmistaa ja jakaa jalkineita?"
Kuvitelkaa aikovanne järjestää sellaista toimintaa jalkineiden jakamista varten ilmaiseksi ja ajatelkaa, millaisiin vaikeuksiin siinä joudutte. Te aloitatte ajattelemalla, mistä saisitte suuren määrän nahkaa. Kuvitelkaa lähtevänne esimerkiksi Etelä-Amerikkaan nahkaa hankkimaan. Te aloitatte ihan alusta käyden tappamaan ja nylkemään nautakarjaa. Mutta samassa työnne jo keskeytyy. Ilmaantuu ensimmäinen este miehen hahmossa, joka sanoo teille, että karja ja nahka ovat hänen. Te selitätte tarvitsevanne nahkaa Englannissa asuvia ihmisiä varten, joilla ei ole kunnollisia jalkineita. Hän sanoo, ettei välitä vähääkään siitä, mihin nahkaa tarvitsette; teidän täytyy maksaa hänelle, ennenkuin hän sen teille luovuttaa; tämä nahka on hänen yksityisomaisuuttaan samoinkuin karja ja maa-alue, jolla karja liikkuu. Kysytte häneltä, paljonko hän nahasta vaatii, ja hän sanoo avoimesti vaativansa niin paljon kuin suinkin voi saada teidät maksamaan.
Jos hän sattuu olemaan harvinaisen leppoisa henkilö, voitte kenties hänen kanssaan väitellä. Voitte huomauttaa hänelle, että tämä suunnitelma, joka tarkoittaa oivallisten jalkineiden hankkimista ihmisille, on mainio suunnitelma ja että se lopettaisi paljon inhimillistä kurjuutta. Hän voi suhtautua myötätuntoisesti jaloon innostukseenne, mutta luulenpa, että havaitsette hänen pysyvän järkähtämättä päätöksessään ottaa teiltä nahastaan niin paljon kuin suinkin kykenette siitä maksamaan.
Otaksukaa sitten sanovanne hänelle: 'Kuinka olettekaan saanut haltuunne tämän maa-alueen ja nämä karjalaumat, niin että nyt estätte niiden puutteessa olevia ihmisiä niitä saamasta vaatien itsellenne tällaista hyötyä?' Hän luultavasti silloin aloittaa pitkän jaarituksen tai vieläkin luultavammin vihastuu ja kieltäytyy enemmistä keskusteluista. Epäillen yhä, onko hänellä oikeutta pitää omanaan näitä olioita, te kenties myönnätte hänen ansaitsevan kohtuullisen palkkion maa-alueen ja karjalaumojen ylimalkaisesta valvonnasta. Mutta sellaiset karjankasvattajat ovat hurjaa väkeä, ja luultavaa on, ettette pääse paljoa kauemmaksi ehdotuksissanne. Teidän täytyy lopultakin maksaa tälle nahkan omistajalle huikea hinta — hän vaatii teiltä niin paljon kuin suinkin voi teiltä saada — jos tahdotte jatkaa suunnitelmanne toteuttamista.
Niin, sitten teidän on toimitettava nahka tänne, tehtävä mitä hyväksi näette saadaksenne sen kuljetetuksi tähän maahan rautateitse ja laivoilla. Silloin kohtaatte jälleen henkilöitä, jotka eivät ollenkaan halua eivätkä aio auttaa suunnitelmanne toteutumista, vaan ovat sen esteenä, tahtovat kiristää teiltä viimeisenkin pennyn yrittäessänne hankkia ehjiä jalkineita kaikille. Te havaitsette, että rautatie on yksityisomaisuutta ja kuuluu jollekin omistajalle tai joillekin omistajille, havaitsette, että laivojen laita on samoin ja ettei kukaan ajattelekaan tyytyä pelkkään palvelusta korvaavaan palkkioon. Hekin tahtovat hyötyä teistä niin paljon kuin suinkin mahdollista. Jos tutkitte asiaa, huomaatte kenties, että rautateiden ja alusten todelliset omistajat ovat osakkeenomistajien muodostamia yhtiöitä ja että hyväätarkoittavasta yrityksestänne kiristetty voitto virtaa Torquayssa asuvien vanhojen naishenkilöiden, Parisissa elelevien tuhlaajien, Lontoon klubeissa tavattavien hyvinkengitettyjen gentlemannien ja kaikenlaisten hienojen henkilöiden taskuihin…
Saatte sitten vihdoin nahkan kuljetetuksi Englantiin ja tahdotte ryhtyä valmistamaan siitä jalkineita. Viette sen johonkin väestökeskukseen, kutsutte työmiehiä, rakennatte suojia ja pystytätte koneita tyhjälle maa-alueelle ja ryhdytte jonkinlaisen pyhän raivon valtaamina harjoittamaan jaloa teollisuuttanne, valmistamaan jalkineita… Mutta miten käykään? Luoksenne saapuu tuon joutilaan maa-alueen omistaja, selittää sen kuuluvan hänelle ja vaatii suunnattoman suurta vuokraa. Huomaatte vielä, etteivät työmiehenne saa asuntoa, elleivät maksa vuokraa hekin — jokainen neliötuuma maata on jonkun omaisuutta, ja ihminen ei voi sulkea silmiään hetkeksikään kysymättä sitä ennen lupaa joltakin omistajalta. Työmiestenne syömästä ruoasta, heidän käyttämistään vaatteista on kaikista maksettu veroa maanomistajille, vaunujenomistajille, talonomistajille, loppumatonta veroa, joka on paljoa suurempi niihin käytettyä työtä…
Niin voitte jatkaa. Mutta jo nyt alatte oivaltaa ainakin erään ryhmän niitä syitä, joiden vuoksi kaikilla ei ole hyviä ja mukavia jalkineita. Nahkaa on yltäkyllin, on yltäkyllin työvoimia ja riittävästi älyä maailmassa, jotta tämä ja tuhannet muut toivottavat asiat voitaisiin toteuttaa. Mutta tuo järjestys, jonka mukaan maa ja luonnollisesti tuotetut oliot ovat yksityisomaisuutta, nuo ehkäisevät vaatimukset, jotka estävät teitä käyttämästä maaperää ja liikkuvaa kalustoa ja jotka on tyydytettävä ylen suurilla maksuilla, ovat tiellänne. Nuo omistajat ahdistavat loiseläinten tavoin yritystänne sen jokaisella asteella, ja kun vihdoin jalkineparinne Englannissa valmistuu, huomaatte sen maksavan suunnilleen punnan ja olevan siten väestön suuren enemmistön saavuttamattomissa. Ja ette pitäne minua haavemielisenä ja liioittelevana, jos tunnustan, että kun tuon käsitän ja katselen kadulla köyhien ihmisten jalkineita, näen, kuinka kehnot, muodottomat ja kerrassaan inhoittavat ne ovat, tuntuu samalla kuin näkisin joukon pieniä maanomistajien, karjanomistajien, talonomistajien ja kaikenlaisten omistajien haamuja kiertelemässä heidän väsyneillä kintereillään iskien niihin kuin iilimadot, ottaen paljon antamatta mitään ja ollen kaiken sellaisen kurjuuden todellisena syynä.
[5] Elihun tutkielmat on julkaissut Independent Labour Party ("Riippumaton työväen puolue") ja jokainen niistä maksaa pennyn. Parhaat ovat:Whose Dog art Thou?("Kenen koira olet sinä?");A Nation of Slaves("Orjakansa");Milk and Postage Stamps("Maito ja postimerkit");A Corner in Flesh and Blood("Lihalla ja verellä keinotteleva yhtymä") jaSimple Division("Yksinkertainen jako").
[6] Lester F. Ward,Pure Sociology("Puhdas sosiologia") (The Macmillan Company, New York.)
[7] Dakotassa johti vv. 1906—7 yksityinen liiketoiminta erikoisen ankaraan hiilipulaan talven ollessa tuimimmillaan, ja puute tuntui niin vaikeana, että väestö kävi ohikulkevien kivihiilijunien kimppuun ja pysähdytti ne.
[8] Selvä ja ihastuttava selostus sosialistin suhteesta raittiuskysymykseen sisältyy Fabian Societyn julkaisemaan tutkielmaanMunicipal Drink Traffic("Kunnallinen väkijuomaliike"); se maksaa pennyn.
[9]The Future in America("Tulevaisuus Amerikassa"), IX luku.
[10] Tri Alfred Russel Wallace:Studies Scientific and Social("Tieteellisiä ja sosiaalisia tutkimuksia"), II nidos, 24. luku, (Macmillan & Co, 1900).
[11]Socialism and the Family("Sosialismi ja perhe"), A.C. Fifieldin kustantama.
[12] Socialism and the Family.
[13] "Jouhipuku peitti koko ruumiin alas polviin asti; alushousuja samoinkuin paitaakin peitti valkoinen liinavaate, joten jouhipuku peittyi näkyvistä. Koko vaatetus oli siten kiinnitetty, että se voitiin helposti riisua jokapäiväisinä ruoskimishetkinä; eilisen ruoskinnan jäljet näkyivät vielä hänen ruumiissaan punaisina juomuina. Sellaista lihankidutusta ei ollut aikaisemmin harjoittanut yksikään englantilainen pyhimys, ja ihmettä lisäsi vielä näky, joka meidän käsitystemme mukaan on merkittävä inhoittavaksi: jouhivaatteissa kuhisi lukematon määrä syöpäläisiä, niitä kiehui siinä erään kertojan sanojen mukaan niinkuin vesi kiehuu porisevassa kattilassa. Tuo kamala näky herätti jälleen eloon edellisen illan hurskaan innon sitäkin kiihkeämpänä. He katselivat toisiaan vaiti ja ihmetellen ja huudahtivat sitten: 'Katsokaa, millainen aito munkki hän oli, ja me emme sitä tietäneet!' Samassa he alkoivat vuoroin itkeä, vuoroin nauraa, murehtivat sitä, että olivat menettäneet sellaisen päämiehen, ja riemuitsivat siitä, että olivat löytäneet sellaisen pyhimyksen." Teol. tri Arthur Penhyn Stanley:Historical Memorials of Canterbury("Canterburyn historiallisia muistoja").
[14] Ystäväni mr Graham Wallas huomauttaa minulle, että Amerikan etelävaltioissa vallinneen orjuuden eetillistä oikeutusta usein puolustettiin vetoamalla leskeen, jolla oli ‘vain muutamia voimakkaita orjia'.
[15] Talo, jossa vuokrataan kalustettuja huoneita ja huoneistoja enimmälti pitäen huolta vuokraajien palveluksestakin.
[16] Kts.A Modern Utopia("Uudenaikainen Utopia")-teoksen liitettä "Scepticism of the Instrument" ("Välineen skeptillisyys").
[17] Lauseparsi on minuun kohdistettuna erikoisen soveltumaton, koska kirjassaniMankind in Makingon selvästi perusteltu luku (II luku), jota ei ole koskaan yritetty kumota ja jossa otaksun lopullisesti osoittaneeni Francis Galtonin rotuhygieniaa ja rodun jalostamista koskevat teoriat kestämättömiksi.
[18] Lordi Avebury:On Municipal and National Trading, Macmillan & Co, 1907. ("Kunnallisesta ja kansallisesta liiketoimesta".)
[19] Lukija löytää erittäin selväpiirteistä, opettavaa ja innostavaa lukemista Kirkup'in teoksestaHistory of Socialism(A. & C. Black, 1906). Se on hieno, puolueeton selostus, jota sopii varsin hyvin käyttää tämän kirjan ojenteena (tai vahvisteena).
[20] Sitä käytettiin luultavasti ensimmäisen kerranPoor Man's Guardian("Köyhän miehen suojelija")-lehdessä sinä vuonna. Kts. Graham Wallas:The Life of Francis Place("Francis Placen elämäkerta"), s. 353.
[21]The Future in America.
[22] Kirjoittaja, niinkuin yleensäkään englantilaiset sosialistit, ei tarkoin tunne marxilaisuutta ja arvostelee niin ollen teoriaa, joka ei perustu itse asiassa Marxin esittämiin ajatuksiin, vaan Wellsin omaan kuvitteluun. Niinpä on Marx nimenomaan lausunut, että sosialismi saattaa toteutua kansanvaltaisissa maissa myös työväen rauhallisen luokkataistelun avulla.
[23] Tekijä erehtyy taaskin Marxin suhteesta sosialismin toteuttamisohjelmaan. Marx ei kyllä katsonut omalla ajallaan voivansa ruveta yksityiskohtaisesti kuvailemaan, millä lailla vuosikymmenien kuluttua olisi sosialismiin siirryttävä. Mikä ei merkitse sitä, etteikö sosialististen puolueiden silloin, kun ne ovat saavuttamassa valtiovallan käsiinsä ja voivat siis todenteolla ryhtyä sosialismia toteuttamaan, ole Marxinkin mielestä luotava itselleen selvää ja yksityiskohtaista sosialisoimisohjelmaa.
[24] Tekijä on tässäkin käsittänyt väärin marxilaisuuden ajatuskulun. Taloudellinen kehitys tosin herättää työväenluokassa pyrkimyksen sosialismiin, mutta tuo pyrkimys ilmenee siten, että syntyy sosialistisia puolueita, jotka toiminnallaan tekevät työväenluokan jäsenet tietoisiksi sosialismin välttämättömyydestä ja toteuttamiskeinoista. Sosialismi toteutuu siis Marxin mukaan ihmisten tietoisen toiminnan avulla.
[25] Mahdollisesti tekijän lausuma pitää paikkansa joihinkin anglosaksilaisiin "marxilaisiin", mutta ei Marxiin ja useimpiin marxilaisiin nähden. Marx itse toimi koko ikänsä poliittisten ja yhteiskunnallisten uudistusten aikaansaamiseksi, mikä ei ole ristiriidassa Marxin teorian kanssa. Marxin mukaan sosialismia kokonaisuudessaan ei tosin voida toteutaa muuten kuin määrättyjen taloudellisten edellytysten ollessa olemassa, mutta joka tapauksessa on työväenliikkeen taisteltava uudistusten hyväksi.
[26] Tekijä erehtyy pahasti. Marxilaisuus ei voi pitää "kansaa" erehtymättömänä, koska se aina painostaa, että kansassa on useita yhteiskuntaluokkia erilaisine etupyrkimyksineen ja niistä johtuvine aatteineen. Ei se myöskään usko, että työväenluokka on erehtymätön; Jos niin olisi, silloinhan marxilaisten ja yleensä sosialistien valistustyö olisi tarpeeton, samoin asiain pohdinta sosialististen puolueiden keskuudessa.
[27] Marx itse tosin ei joutanut käsittelemään erikoisen huomattavasti kasvatuskysymystä, mutta marxilaisuus oivaltaa täysin sen merkityksen. Bebelin kirjaa on arvosteltu myös marxilaisten taholta.
[28]In the Days of the Comet("Pyrstötähden päivinä"), Macmillan & Co, 1906. Sosialismia vastustavat puhujat ja kirjailijat tavallisesti lainaavat kappaleita Times-lehden kirjallisessa liitteessä ilmestyneestä arvostelusta, joka julkaistiin "kirjasodan" kuumimmillaan ollessa — ikäänkuin lainaisivat kappaleita kirjasta itsestään.
[29] Oikeudenpalvelija DickensinOliver Twist-romaanissa.Bumbledom, "bumblelaisuus", merkitsee kaikenkaltaista puuhakasta ja vähiin tuloksiin johtavaa olevinaanoloa. (S.m.)
[30] Kts. liitettä kirjassaMankind in the Making.
[31]Municipalisation by Provinces("Kunnallistuttaminen provinsseissa"),On the Reform of Municipal Service("Kunnallisen palveluksen uudistamisesta"),Public Control of Electric Power and Transit("Sähkövoiman ja kauttakulkuliikkeen julkisesta valvonnasta"),The Revivai of Agriculture: a National Policy for Great Britain("Maanviljelyksen jälleenelpyminen, kansallispoliittinen tehtävä Isossa Britanniassa"),The Abolition of Poor Law Guardians("Köyhäinhoitolain valvojain poistaminen"). Toisia tulossa. (Fabian Society 1905/6).
[32] Tämä yleistys on laajalleulottuva ja kaipaisi melkoista muovausta, ellei kysymyksessä olisi vain sosialististen aatteitten sarjan yleispiirteinen kuvaileminen. Aikaisemmat tutkimukset, esim.The New Reform Bill("Uusi reformilakiehdotus"),Facts for Londoners("Tosiasioita lontoolaisille"),Facts for Bristol, koskettelevat etupäässä koneistoa.
[33] Kävin taannoin ensi kerran eläissäni Liverpoolissa ja Manchesterissa ja olin iloinen havaitessani, kuinka sikäläisten taidekokoelmien huonommuus Glasgow'n kokoelmiin verraten kalvoi ihmisten mieliä.