[5] Lause kirjeessä kuului:
"Teillä on oikeus, jos se näyttää otolliselta, tiedustella, eikö Saksa suostuisi suoraan ja aseellisesti tulemaan Suomen avuksi. Mitään suurempia joukkoja ei nähtävästi olisi tarpeen. Miehiä ja innostusta täällä on, kun vaan saamme upseereja ja kokonaisia spesiaali-, tykistö-, lento-, insinööri-, automobiili- y.m. osastoja. Saksa voisi varmasti näin menettelemällä ja uhkaamalla Suomesta käsin Pietaria, pakoittaa Smolnan millaiseen rauhaan tahansa, samalla kun se täten liittäisi Suomen tunteet läheisesti Saksaan. Maihinnousu ei aiheuttane suurempia vaikeuksia."
[6] Sähkösanoman sanamuoto oli seuraava:
Suomen armeijan ja suomalaisen talonpoikaissotajoukon nimissä pyydän T. Ylh. lausumaan H.M. Keisarille syvän kiitollisuutemme meille lähetetystä avustuksesta, jota ilman emme nyt voisi lujasti ja voimakkaasti suorittaa Suomen Vapaustaistelua. T. Ylh.llennee lausun persoonallisesti vilpittömän kiitollisuutemme ja rohkenen samalla esittää seuraavat näkökohdat, jotta saksalaisen sotilasretkikunnan maalle tuoma apu tulisi todelliseksi ja tehokkaaksi. Pyydämme saada ehdottaa seuraavaa: 1) Että saksalaiset joukot sinä hetkenä, jolloin ne astuvat Suomen maaperälle, asetetaan suomalaisen ylijohdon alaisiksi. 2) Että retkikunnan päällikkö Suomen kansalle osoitetussa julistuksessaan selittää, ett'eivät saksalaiset joukot ole tulleet Suomeen sekaantuakseen Suomen kansan sisäisiin taisteluihin, vaan auttaakseen Suomea sen taistellessa maahamme omavaltaisesti tunkeutuneita vieraita murhaajajoukkoja vastaan. Ellei niin tehdä, voisi suomalaisten alamaisuustunne helposti tulla loukatuksi ja monet Suomen kansankerrokset voisivat saada aihetta vuosisatoja kestävään katkeruuteen ja luokkavihaan. Ylempänä mainittujen olosuhteiden vallitessa katson olevani oikeutettu Suomen armeijan nimessä tervehtimään voitokkaita, urhoollisia saksalaisia joukkoja ja lausumaan heille Suomen kansan lämpimän kiitoksen vapaustaistelumme avustamisesta.
Mannerheim.
[7] "So bin ich der festen Ueberzeugung, dass die finnischen und deutschen Truppen treue Waffenbrüdershaft halten werden und ihre gemeinsame Arbeit unseren Völkern zum Segen gereichen wird."
[8] Ei Bernhardt, kuten Thesleff mainitsee kirjassaan "Upplevelser under krigsåren". Samoin kirjoittajan mainitsema tilaisuudessa läsnäollut keisarin lanko ei ollut Meiningenin perintöprinssi, vaan herttua Ernst Günther.
[9] "An die Herren Bevollmächtigten Finnlands.
Für das Mir aus Anlass der Unterzeichnung der ersten Verträge zwischen dem Deutschen Reich und Finnland gesandte Telegramme und die darin zum Ausdruck gebrachte Gesinnung sage Ich Ihnen Meinen wärmsten Dank. Auch Ich wünsche aufrictigst, dass der Anteil den Deutschland an der Neubegründung und Sicherstellung des selbst&ndigen Staates Finnland hat, eine gute Grundlage für die deutsch-finnischen Beziehungen bildet, und hoffe, dass deren Weiterentwicklung vom Geiste gegenseitigen Vertrauens und guter Nachbarschaft beseelt sein wird."
[10] Suomessa tunnetun eversti von Redernin veli.
[11] Malmedy kuuluu siihen alueeseen, joka rauhanteossa luovutettiin Belgialle.
[12] Tuskin kahta kuukautta myöhemmin satoi taas ranskalaisia ja englantilaisia granaatteja tuohon onnettomaan rauniokaupunkiin.
[13] Tässä hotellissa pidettiin muutamia kuukausia myöhemmin aselepoa koskevat neuvottelut.
[14] Teidän Ylhäisyytenne!
"Persoonallinen kiintymys."
Kun mies, jolle on uskottu oman maansa diplomaattinen edustus vieraan hallituksen luona, samalla kun hän kotimaassaan korkeassa asemassa ollen nauttii yleistä kunnioitusta ja myötätuntoa ja joka sitäpaitsi voi laskea edukseen monien ikävuosien kokemukset, vakuuttaa jollekin toiselle, tähän päivään saakka tuntemattomalle henkilölle persoonallista kiintymystä, niin on se siinä määrin tavatonta, että viimeksimainittu henkilö on oikeutettu sen nojalla luulottelemaan itsestään jotakin.
Kiitän Teitä! Käsitän sananne niinkuin ne on lausuttu ja iloitsen lahjasta, jonka niissä Teiltä saan. Että täällä-olonne ja osoittamanne aulius ovat minua ilahduttaneet, lienee Teidän Ylhäisyytenne ymmärtänyt. Teihin tutustuminen täydensi mitä parhaiten maanmiestenne minuun tekemää vaikutelmaa ja loi minuun rohkeutta kulkea luottavasti eteenpäin sitä tietä, jolle olen lähtenyt. Monikin asia saanee jossakin määrin toisen muodon kuin miltä alkuaan näytti, mutta siitä Te voitte ja Teidän tuleekin olla vakuutettu, että minä olen tekevä voitavani, jotta me löydämme toisemme, kansanne ja minä!
Kannattakaa siis aikomustani, jonka tulen panemaan käytäntöön ja jota Suomi tarvitsee pelastuakseen vajoamasta tasavaltaisten haaveiden ja turmeluksen sekavaan pyörteeseen, sillä mikäli voin havaita, on se eräs niitä harvoja maita, joiden kansat ovat sydämeltään puhtaita ja koskemattomia.
Lehdistä näette, ettei minulle täältä käsin koidu vaikeuksiaainoastaansosialistiselta taholta.Itsellenien tahdo mitään,Suomellesitä, mikä on oikeata ja parasta. Se uskokaa ja siinä pysykää. Sanomalehtimelu ei koske minuun.
– – – – –
Teidän Ylhäisyytenne harras ystävä
Friedrich Karl.
[15] "Teidän Ylhäisyyttänne
pyydän hallituksellenne nimessäni ilmoittamaan seuraavaa Suomen kansan tietoon saatettavaksi:
Yleisen poliittisen tilanteen muuttuminen vaikuttaa välttämättä Suomeenkin, jonka kansa oli päättänyt uskoa minulle menestystänsä koskevan huolenpidon. Marraskuun 4 p:nä eduskunnan puheenjohtajalle lähettämässäni kirjeessä oli minun pakko pidättää itselleni oikeus asian myöhempään lopulliseen ratkaisemiseen syistä, joita tosin ei nyt enää ole olemassa; sen sijaan ovat toiset vaikeudet, joihin silloin jo viittasin, lisääntyneet, ja asettuvat voittamattomina erottamaan toisistaan Suomen velvollisuutta itseänsä kohtaan ja Suomen velvoitusta minua kohtaan.
Tämän tietäen en epäröi hetkeäkään vapauttaessani sen jälkimmäisestä velvoituksestaan.
Voittaessaan takaisin moraalisen vapautensa minuun nähden, saa Suomi kaikki, mitä sille näissä olosuhteissa kykenen antamaan. Ei ole tarvis lausua tätä laajemmin. Tiedän että minut ymmärretään.
Lähetän vakaiden silmien maalle omat ja omaisteni terveiset ja kiitän uskollisin sydämin monesta ystävällisestä ilmituonnista. Tulkoon sen rakas kansa onnelliseksi, miehet, naiset ja kaunis nuoriso, jossa on tulevaisuuden toivo.
Friedrich Karl."
[16] Suomen kysymys on siis nyt lakannut olemasta kysymys minulle. Se tulee vähitellen muuttumaan muistoksi, mitä, enemmän siihen vielä liittyvä problemaattisen kokemuksen kuori, jossa on aina jotakin mieleen koskevaa, ehtii karista pois. Ette moittine minua, jos en siihen kiinny tänään sen enempää. Moitteita en voi enkä tahdo lausua nyt enempää kuin tulevaisuudessakaan, kaikkein vähimmän epälojaalisuuden syytöstä hallitusta kohtaan, jonka olen aina tunnustanut esiintyneen oikeudellisesti. Muuten olen tässä asiassa voittanut jotakin positiivista, jonka säilyminen on minulle arvokasta: suhteeni Teihin, korkeasti kunnioitettu herra ja ystävä. Kiitos Teille kaikesta hyvyydestänne ja siitä, että niin hyväätekevästi olette ilmaisseet mielenlaatuanne, jota pidän erittäin suuressa arvossa sellaisena kuin se kirjeissännekin tulee näkyviini Vaalikaamme suhteitamme edelleenkin jättämättä niitä vain myöhemmän satunnaisen kohtaamisen varaan.
— — — — — —
Kuten huomaan, ei näistä asioista pääse sittenkään irtautumaan niin helposti kuin sisällisen rauhoittumisen kannalta olisi suotavaa. Olemmehan isänmaallenne sentään suuremmassa kiitollisuuden velassa kuin kirjelmässäni, joka oli sommiteltava lyhyt, saatoin ilmaista. Kun palaatte kotiin, niin olkaa hyvä ja lausukaa tämä, niissä se on paikallaan. Tri Holmalle, senaattori Tulenheimolle, presidentti Ingmanille ja Procopélle minä kirjoitan — — — Joka tapauksessa pyydän parhaiten tervehtimään heitä ja vakuuttamaan heille kiitollisuuttani. Myöskin herra Svinhufvudille, Stenrothille, Talaalle, Nevanlinnalle, Freylle, parooni Wredelle, luutnantti Strömille, parooni Bonsdorffille, pankinjohtaja Schybergsonille ja herra Strengellille tahtonette ystävällisesti mainita minusta; monella heistä on minun tähteni ollut paljon turhaa vaivaa, josta olen kiitollinen. — — —
Sellaiseen poliittiseen käänteeseen, jota te piditte mahdollisena toivoessanne, että pitäisin sitä silmällä laatiessani luopumisilmoitustani, en usko. Vakaiden silmien maata, kuten sitä nimitän, koska se siten selvimmin tuo maanmiehenne sisäisen katseeni tavoitettaviin, tuskin saan silmin nähdä. Tulen kuitenkin etäältä edelleenkin myötätuntoisesti seuraamaan sen kohtaloita enkä lakkaa toivomasta sille siunauksellista tulevaisuutta. Mutta Teidän Ylhäisyytenne kättä puristan lämpimästi kunnioittaen ja toivon Teille ja tyttärellenne kaikkea parasta ja ilahduttavinta. — — —
Alati TeidänFriedrich Karl."
[17] Tässä suhteessa olot paranivat pian. Niissä vapaaehtoisissa joukoissa, jotka maaliskuussa ottivat osaa Berliinin spartakistikapinan kukistamiseen, ja samaten niissä, jotka lähetettiin itärajalle, oli kauttaaltaan tyydyttävä leima. Näkyi sellaisiakin pienempiä, joukko-osastoja, joihin kuului ainoastaan ent. upseereja.