Chapter 22

Langaton — Etelänapamannermaalla (Macquarie Saaren kautta).

Saapunut onnellisesti perille. Kaikki hyvin. Ilma oivallinen. Sininen taivas. Lämmin. Ei tuulenhenkäystä. Aurinko aina ylhäällä. Tähtisikermät kierivät sekaantumatta. Tuntuu kuin voisimme nähdä maailman liikkuvan. Lähdemme etelään huomenna. Rauhallisempi kuin milloinkaan ennen siitä lähtien kun Hänet vietiin minulta. Mutta Hän oli oikeassa. Hän on täällä. "Rakkaus on kuolemaa vahvempi, vetten paljous ei sitä voi tukahuttaa."

Loppu.

End of Project Gutenberg's Vaimo, jonka minulle annoit, by Hall Caine


Back to IndexNext