Askleepion miesten haastaa suon,— He ei tätä juontia kiitä —Mut milloin vaan ma naukun juon,Kun maalle on onnea siitä.
Ja naukkupa taas, ja naukkupa taas,Se on kuin taivaan manna!Syö naurista kansa, ja onni on maass',Ja se laulavi: Hosianna!
[1] Kölnin doomi.
Lokakuulla 1849.
Jo tyyntyi vankka tuulispää,Ja tuli tyven kotiin kanssa;Germaania, suuri lapsi tää,Se riemuitsee taas joulukuusistansa.
Nyt perheonneen vaivutaan,Ylemmät pyyteet tois vain haittaa, —Käy rauhanpääsky palaamaanJa pesänsä taas huoneenpäätyyn laittaa.
Vain rauhass' uinuu metsä, maaKuun hempeässä valovuossa,Vait, pamahtiko? — laukaus, haa!Kenties taas ystävän he ampui tuossa.
Kenties jo aseet kädessäänOn tavattu nuo yltiötki.(Ei kaikki oo niin järjissään,Kuin Flaccus, joka rohkeasti pötki.)
Taas Liszt käy esiin, — henkihinJäi Frans, ei verissään hän makaa;Ei taistokentill' UnkarinKroaatti, Ryssä tappanut hänt' takaa.
Meni viime turva vapauden,Ja Unkari on hurmehissa, —Mut ritar Frans on entinen,Ja miekkans' säilyi, — se on komoodissa.
Frans henkiin jäi, ja äijänäHän veritöitään kertoellaSaa lastenlasten piirissä: —"Niin tein ja niin koin miekkaa heilutella."
Kun nimen kuulen Unkarin,Käy ahtaaks Saksan villanuttu,Mun rintan' nousee tyrskyihin,Ja on kuin torventoitotus sois tuttu.
Soi jälleen mulle mieleheinNuo urhoin sadut unholasta,Nuo hurjat taistot sankareinJa laulut Niebelungein kuolemasta.
On sama retki sankarin,On samat tarut synkät, öiset,Vain nimet vaihtui uusihin,Mut samat on nuo urhot mainetöiset.
Ja sama kohtalo on vain, —Jos kuinka uljaat liput liehuu,Niin viimein urho sortuu ain,Kun pedon raaka ylivoima riehuu.
Ja nytpä liittoon vastahasSai härkä karhun vainotiellä, —Sa kaaduit, mut on lohtunas:Me toiset koimme häpeämmät vielä!
Toki siistit pedot sinut kaasJa rehtitaistelussa tuonoin;Mut me, me jäimme sortoon taasVain susien ja sikain ryönäkuonoin.
Ne ulvoo, röhkii, — iljettääJo yksin voittajien haisu;Mut vait! käy liiaks sinuun nää, —Niin sairas olet, vaikene jo vaisu!
Enfant perdu.
Asemaa hyljättyä taisteluissaMa kolmetoista vuotta puolustin.En voittoon luottanut ma tuonen suissa,En koskaan tiennyt, jäänkö henkihin.
Yöt päivät valvoin, — nukkua en saanut,Ma leiritelttasessa kumppalein, —Ja unenkin myös vei, jos oisin maannut,Tuo vankka kuorsaus näiden sankarein.
Yön aikaan usein huoliin sorruin viimein,Myös pelkoon — houkka vain on peloton —Ja karkoittaaksen' nuo, ma riettain riimeinTaas vihelsin jo herjalaulelon.
Niin, valpas olin, — pyssy, missä tuumat! —Ja ilmestyipäs epäiltävä ken,Ma ammuin oikein, lähetin jo kuumat,Tulikuumat luodit ruojan ruumiisen.
Mut toisekseen myös sattua voi vielä,Ett' inha ruoja tää, hän samoinkin,Ties oikein ampua, — ja, oi, en kiellä,Mun vuotaa haavat, — verryn kuivihin.
On avoin vartio! — Mun vuotaa haavat. —Yks kaatuu, toiset työtä jatkamaan! —Mut voittaen ma kuolin, aseet saavatHe ehjät multa, — sydän särkyi vaan.
Latsarus.
Heitä pyhät paraboolit,Hypoteessit hurskaat heitä, —Ongelmat sä selvitelläKoita ilman kiertoteitä.
Miksi aina kunnollinenRistitaakkaa kurjaa kantaa,Kun saa voittoisasti huonoVaunuiss' ajaa mailmanrantaa?
Miss' on syy? Vai eikö lieneTäysi Herran kaikkivalta?Tai jos käyryyttä hän käyttää?Oi, se tuntuis kamalalta.
Yhtenään noin kyselemme,Kunnes viimein aimo lastausMultaa meiltä suut jo tukkii, —Mutta onko tuo nyt vastaus?
Maailman meno.
Jos sait paljon, niin sä saatYhä lisää joka hetki.Jos vain vähän sait, niin poisOtetaan nuo vähäisetki.
Jos et mitään saanut lie,Hylkyväki, päätä vaivat,Sillä elon oikeus onNiillä vain, mit jotain saivat.
Sfinksi.
Tosi sfinksin muoto sopiiTäysin naisen muodon tuumiin;Kasvoin kujeet vain on lisäysKynsiniekan kissanruumiin.
Kuolonkumma arvoitus onTosi sfinksin tään. Sen tiesiTodentotta pulmikkaaksiÄitinsä Jokasteen miesi!
Onneksi ei nainen itseTunne omaa arvoitustaan:Jos hän päästösanan lausuis,Suistuis mailma yöhön mustaan.
Lootoskukka.
(La Mouchelle.)
Me kaks, me tottakin liemmePari sukkelanpäiväisin;On lemmitty polvilta heikkoJa lempijä rampakin.
On neito kärsivä kissa,Kuin koira raihnas on mies,Ja eiköhän kumpikin päästäänMyös viiralla lie kukaties.
Hän on muka lootoskukka,Niin lemmitty haaveksuu;Mut mies, tuo kumppali kalvas,Hän mielestänsä on kuu.
Ja lootoskukka aukooKuvun hempeän kuutamaan,Mut heilivän elon sijaanHän saa niin laulelon vaan.
Lopun edellä.
Nään, kuinka tiimalasista joNuo hiekkahiukat juoksee.Sa vaimo, armahin puoliso,Jo kuolo mun tempaa luokseen!
Se sylistäs vie minut, vaimo sie,Ei hangoitus auta tässä,Se ruumihista sielun vie,Mi tuskaan on nääntymässä.
Jo vanhasta huoneesta häätyy lois,Mi siinä viihtynyt niin on.Se värjyy ja liehuu: — "Minnekä pois?"Kuin tervassa sääski se kiin on.
Ei voi tätä muuttua, — sen toki ties —Vaikk' kierrymme tuskikkaina!Näet ruumis ja sielu, — vaimo ja mies —Ne viimein eroavat aina.
Nuorisolle.
Jätä huonos ja halpas, oo tielläsi valpas,Älä seisatu kultaheelmien luo!Jos tietäs he salpas, sa tempaise kalpas,Ei sankarin retkeä estä tuo.
Vain rohkea koitos, ja puoli on voittos,Aleksander valloitti maailman!Pois häikäily loitos, jo hyymenin soitoss'Kuningattaret eessäs on polvillaan.
Tule lennossa tukka, — Dareios rukkaHän vuoteensa, valtansa heittää saa!Oi, autuas hukka! Sa kuolet kuin kukkaBabyloonissa kuoloa hurmaavaa!
Sisällys.
Laulujen Kirja.
I. Nuoria tuskia. Sivu.Aamuin herään ilakoiden…………………. 13Ma kuljen varjossa puiden……………….. 14Kätes rinnallein pane, kultani, näin……… 15Vuoret, linnat katsoo tuolta…………….. 16Ensin jouduin tuskaan aivan……………… 17Kun lempi rintaa raastaa………………… 18Taas kukkii mailla ja teillä…………….. 19Jo rauhan me tehdä voimme……………….. 20Yöt ja päivät runoilin ma……………….. 21Sua lemmin, sylikoira…………………… 22Vihan tunsin ja lemmen, lemmen ja vihan…… 23
II. Lyyrillinen välikohtaus.Ihanaan aikaan Toukokuun………………… 27Mun kyynelistäni puhkee…………………. 28Kevät, kyyhky ja lilja ja ruusukulta……… 29Kun silmihis ma katselen………………… 30Sun kasvos vienot, armaat näin…………… 31Pane poskes vasten poskeain……………… 32Mun sieluni kylpeä halaa………………… 33Tuhannet vuodet tuikkii…………………. 34Ma laulun siivillä kannan……………….. 35Vain tuskaan lootoskukan………………… 37Rein-virtaan värähdellen………………… 38On mailma tuhma, kateekas……………….. 39Armas, nyt sen sanonetkin……………….. 40Veenus-Afrodiiten-moisena……………….. 41Niin, viha pois, jos sydän sortuiskin…….. 42Niin, kurja oot, en vihaa kanna, en………. 43Ja jos tietäisi kukat pienot…………….. 44He juoruja sulle toivat…………………. 45Maa kauvan kantoi talven leimaa………….. 46Tuoll' yksin Pohjan honka……………….. 47Ma suurten tuskain syihin……………….. 48Poroporvarit juhlamiellä………………… 49Ja poika lempii neittä………………….. 50Kun laulun soivan kuulen………………… 51Luo katseensa kukat kaikki………………. 52Ma unta kuninkaanlapsesta näin…………… 53Me, lemmitty, venhossa kahden……………. 54Taas valkokäsi vilkkuu………………….. 55Sua lemmin, lemmin mä vieläkin…………… 57Mun lempeni lieska tumma………………… 58He suutuksiin mun saivat………………… 59Teepöydässä seura hieno…………………. 60Ovat myrkkyä lauluni täynnä……………… 62Ma vanhaa untani jälleen näin……………. 63Ma vuoren huipulla seison……………….. 64Ma unissani itkin………………………. 65Jo lentää tähti tuolta………………….. 66Tien ristiin haudatuks joutuu……………. 67Nuo vanhat, pahat laulut………………… 68
III. Kotiintulo.En tiedä, kuinkahan lienee………………. 73On sydän, sydän synkkä………………….. 75Kun matkalla sattumalta…………………. 77Kalarannalla istuimme siinä……………… 79Sa kaunis saaren tyttö………………….. 81Ja kuu on noussut vasta…………………. 82Mustiin pilviin peitettyinä……………… 83Jo tuulelle nostaa lakkiaan……………… 84Kun varhain sivu huonees………………… 85Loi ilta mereen hohdettaan………………. 86Veenpiirin takaa kaukaa…………………. 87Ja neito huoneessa nukkui……………….. 88Mä synkissä haaveiluissa………………… 90Ma kovanonnen Atlas! Maailmaa……………. 91Mitä tiennee ainoa kyynel……………….. 92He toisiaan lempi, mut siitä…………….. 93Syysillan kelmeä täyskuu………………… 94Kun pirua huusin, hän saapuikin………….. 96Nuo pyhät kuninkaat itämaan……………… 97Kaks lasta oltiin, lapsi………………… 98On sydän raskas, kaihomiellä…………….. 100Kuin kukka olet kaino…………………… 101Laps, se ois vain turmiokses…………….. 102Ei kasvot kalvaat ilmaissut siis…………. 103Ma tahdoin luokses tulla………………… 104Elo, mailma on liian hajanainen………….. 105On illalla vieraita heillä………………. 106Ma soisin, ett' yhteen sanaan……………. 107On timantit sulla ja helmet……………… 108Kellä ensi lempi, hän on………………… 109Tiesi, minne lie tuo huima………………. 110Mikä valhe suudelmissas…………………. 111Lumivalkeille olkapäilles……………….. 112Nuo sini-husaarit soittaa……………….. 113Mut kastraatit ne voihkii……………….. 114Valleilla on Salamankan…………………. 115Hämyään luo kesäilta……………………. 116Yö on vierahilla mailla…………………. 117On kuolo kylmä, kolkko yö……………….. 118
IV. Romansseja.Pekka Parka……………………………. 121Krenatöörit……………………………. 123Viesti………………………………… 125Belsassar……………………………… 126Pyhiinvaellus Kevlaariin………………… 129Almansor………………………………. 134
V. Harzvuorella ja Pohjanmeri.Hartzvuorella. Proloogi…………………. 143Vuori-idylli…………………………… 145Paimenpoika……………………………. 156Pohjanmeri. Kruunaus……………………. 158Iltahämärä…………………………….. 160Auringonlasku………………………….. 161Yö rannikolla………………………….. 164Poseidon………………………………. 167Myrsky………………………………… 170Puhdistus……………………………… 172Merentervehdys…………………………. 173Päivän laskiessa……………………….. 176Kysymyksiä…………………………….. 179Foinix-lintu…………………………… 180
Uusia Runoelmia.(Lyyrillisiä).
I. Uusi kevät.Proloogi………………………………. 187Metsä vihannoi ja silmuu………………… 188Ma kukkaa lemmin, mut kukkaa en tunne…….. 189Taas ollaan toukokuussa…………………. 190Mielehen soi vienoinen………………….. 191Ja perhosen lemmikki ruusu on……………. 192Ol' aluss' satakieli vaan……………….. 193Lemmen kaihoon sydän taipuu……………… 195Kun käyt sivutsein, ja tunnen……………. 196Tuo norja valkolumme……………………. 197Hän suuret sinisilmät…………………… 198Ja ruusu tuoksuu, — mut sen tietäneiskö….. 199On Pyhään Allianssiin…………………… 200Neilikat ne tuoksuin huokuu……………… 201Suukot, joita hämyss' annat……………… 202Maan kuningas on vanha………………….. 203Mun muistelmissani kukkii……………….. 204Nuo armaat toiveet kukkii……………….. 205Syysyön unet, usvat, hiipii……………… 206
II. Niitä näitä.Kuun välkkehessä meri on………………… 209Mua lempiväs mä tiesin………………….. 210Varjosuukot, varjolempi…………………. 211Päin merta katsoi neiti…………………. 212Rinnallasi loistain päilyy………………. 213Ma mustin purjein purressa uin…………… 214Ja aallot ne vyöryvät tyrskyin…………… 215Meressä riimupaaden näät………………… 216Meri säihkyy loisteess' auringon…………. 217Mua onni eilen suuteli………………….. 218Ei tuhmista neidoista, tuumasin………….. 219Missä?………………………………… 220
Romansseja.Aikakautta koskevia ja Jälkipoimintoja.Childe Harold………………………….. 223Kohtalo……………………………….. 224Kaikkoo pois…………………………… 226Rouva Märtha…………………………… 227Henrik………………………………… 231Kuningas Daavid………………………… 233Asra………………………………….. 235Runoilija Firduusi……………………… 236Kiinan Keisari…………………………. 245Lokakuulla 1849………………………… 248Enfant perdu…………………………… 251Latsarus………………………………. 253Maailman meno………………………….. 254Sfinksi……………………………….. 255Lootoskukka……………………………. 256Lopun edellä…………………………… 257Nuorisolle…………………………….. 258