The Project Gutenberg eBook ofVenetian kauppiasThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Venetian kauppiasAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: February 5, 2014 [eBook #44832]Most recently updated: October 24, 2024Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VENETIAN KAUPPIAS ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Venetian kauppiasAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: February 5, 2014 [eBook #44832]Most recently updated: October 24, 2024Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Venetian kauppias
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: February 5, 2014 [eBook #44832]Most recently updated: October 24, 2024
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VENETIAN KAUPPIAS ***
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennosilmestyi 1882.
Näytelmän henkilöt:
VENETIAN DOGI.MAROCCON PRINSSI, | Portian kosijoita.ARRAGONIN PRINSSI, |ANTONIO, Venetian kauppias.BASSANIO, hänen ystävänsä.GRATIANO, |SOLANIO, | Antonion ja Bassanion ystäviä.SALARINO, |LORENZO, Jessikan rakastaja.SHYLOCK, juutalainen.TUBAL, juutalainen, hänen ystävänsä.LANCELOT GOBBO, Shylockin palvelija.VANHA GOBBO, Lancelotin isä.SALERIO.LEONARDO, Bassanion palvelija.BALTHASAR, | Portian palvelijoita.STEPHANO, |PORTIA, nuori ja rikas neiti.NERISSA, hänen kamarineitsyensä.JESSIKA, Shylockin tytär.
Venetian senaattoreita, oikeuden virkamiehiä, vanginvartijoita, palvelijoita ja muita seuralaisia.
Tapaus osaksi Venetiassa, osaksi Belmontissa.
Venetia. Katu.(Antonio, Salarino ja Solanio tulevat.)ANTONIO.En totta tiedä, mistä tämä synkkyys.Mua vaivaa se: myös teitä, kuten kuulen.Vaan kuinka löysin, käsitin ja sain sen,Mit' ainett' on se ja mist' on sen synty,Sit' en ma vielä tiedä.Ja mun niin pöllöpääks tuo synkkyys saattaa,Ett' itseni ma töin ja tuskin tunnen.SALARINO.Mielenne valtamerill' ajelehtii,Miss' uhkein purjein kauppalaivanne,Kuin meren rikkaat porvarit ja herrat,Tai niinkuin juhlakulku vesillä,Kopeillen katsoo pientä kauppapurtta,Mi kunnioittain heitä kumartaa,Kun siivin kudotuin he ohi kiitää.SOLANIO.Jos mulla vaarankaupall' ois niin paljon,Niin suurin osa aatost' ulkomaillaMun toiveitani seurais. Ruohoj' yhäRepisin, tuulta tiedustellen; tokeet,Satamat, sillat kartalt' etsisin,Ja joka esine, mi laivoilleniVois vaaraa tuottaa, sais mun varmaan synkäks.SALARINO.Mun henkeni, kun keittoani jäähdän,Minuhun kuumeen lietsois, astellessa,Min tuhon myrsky merell' aikaan saapi.Jos tiimalasin hiekkaa katseleisin,Näkisin särkkiä ja lantait' oiti,Ja rikkaan Antin, kansi sannass' aivan,Pää kylkiluiden alla, haudallensaSuut' antamassa. Kirkkohon jos saisinJa näkisin sen pyhät kiviholvit,Het' enkö salaluotoj' aatteleis,Jotk' uljaan laivan kylkehen vaan koskein,Sen kaikki höysteet kylväis virtahan,Ja laineen kuohut silkilläni peittäis,Ja lyhyeen, nyt niin ja niin suur' arvo,Ja huomenna ei mitään? SaattaisinkoTuot' aatella ja aattelematt' olla,Ett' tapaus moinen saattaisi mun synkäks?Siis vait! Antonio, tiedän sen, on synkkäSiit', että aattelee hän kauppojansa.ANTONIO.Vakuutan, en. Siit' onneani kiitän,Ett' yhden paikan, yhden laivan turviss'Ei ole tavarani; eikä riipuTän vuoden onnest' yksin kaikki varat:Siis kauppani ei mua synkäks saata.SALARINO.Siis rakastunut?ANTONIO.Hyi!SALARINO.Ei sitäkään?No, senvuoks sitten synkkä kai, ett' etteIloinen ole; paremp' oisi nauraa,Hypellä, sanoa, ett' oletten teIloinen siit', ett' ette ole synkkä.Kakspäisen Janon kautta! luonto luopiIhmeellisiä veitikoita joskus:Ken silmill' yhä tirrittää ja nauraaKuin papukaija säkkipilliä,Ja toisen taas niin muikea on muoto,Ett' ei hän naurain hampaitaankaan näytä,Vaikk' ilveen vannois naurettavaks Nestor.(Bassanio, Lorenzo ja Gratiano tulevat.)SOLANIO.Bassanio tuoss' on, jalo lankonne,Lorenzo ja Gratiano; hyvästi!Parempaan seuraan jätämme nyt teidät.SALARINO.Olisin viipynyt, ett' oisin saanutTeit' iloiseks, vaan paremp' ehti väliin.ANTONIO.Ma suurest' arvoanne kunnioitan.Teit', arvaan, omat toimenne nyt kutsuu,Ja tilaa käytätten, pois päästäksenne.SALARINO.Huomenta, hyvät herrat.BASSANIO.No, herrat hyvät, milloin saamme nauraa?Nyt harvoin teitä näkee; se ei oikein.SALARINO.Kun aika myöntää, saatte meistä vieraat.(Salarino ja Solanio lähtevät.)LORENZO.Nyt kun Antonion löysitten, Bassanio,Me teidät jätämme; mut muistakaatte.Miss' oli määrä puolis-aikaan olla.BASSANIO.Minuhun luottakaa.GRATIANO.Signor Antonio, synkkä teill' on muoto;Panette mailmahan liian arvon:Ken liiaks sitä murhehtii, sen hukkaa.Mut ihmeest' oletten te muuttunut.ANTONIO.Mailmaa mulle mailm' on, Gratiano,Näkymö, joss' on osa jokaisella,Ja mun on synkkä.GRATIANO.Narrin osa mulle!Iloiten, naurain sitten kurtut tulkoot,Ja viinist' ennen maksa kuumaks käyköönKuin sydän kylmäks tuskan voihkinasta.Miks miesi, joll' on veri lämmin, istuisKuin vaarin alabasterinen kuva?Ja nukkuis valvoen, ja keltataudinHarmista saisi? Antonio, kuules,Sua rakastan, ja rakkaus nyt puhuu:On ihmisiä, joiden kasvot aina,Kuin kuljuvesi, limpipeittees' on,Ja jotk' on itsepäisest' aina vaiti,Aikeessa sitten saada arvoisanJa syvämietteisen ja viisaan nimen,Kuin lausuisivat: "täss' on oraakkeli;Kun minä avaan suuni, älä hiisku!"Oi, Antonio, tunnen niitä, jotk' onVaan senvuoks viisaan maineessa, ett'eivätNiin mitään puhu, sillä jos he puhuis,Kirotuks varmaan joutuis kuulija,Kun sanois veljellensä: sinä tyhmä.Ma tästä puhun toiste enemmän;Mut synkkämielen syötill' älkää käyköTuon narrin-nuoliaan, tuon kuoren pyyntöön.Lorenzo, tule! — Hyvästi siks aikaa.Ma saarnan päätän jälkeen puolisen.LORENZO.Niin, jätämme siis puoliseksi teidät.Ma lienen noita mykkä-viisaita,Kun puhua Gratianolt' en saa koskaan.GRATIANO.Tee mulle seuraa kaksi vuotta vielä,Niin oman kieles äänt' et enää tunne.ANTONIO.Hyvästi! Rupattaa kyll' osaan minä.GRATIANO.No, kiitos! sillä vait'olo ei kaunistakaan muutaKuin kuivaa lehmänkieltä sekä neitseellistä suuta.(Gratiano ja Lorenzo lähtevät.)ANTONIO.Oliko tuo nyt jotakin?
BASSANIO. Gratiano puhuu äärettömän paljon tyhjää, enemmän kuin kukaan koko Venetiassa. Hänen järki-sanansa ovat niinkuin kaksi vehnän jyvästä kahdessa ruumenkarpiossa: saat hakea koko päivän niitä löytääksesi, ja kun ne löydät, eivät ne palkitse hakemisen vaivaa.
ANTONIO.No niin; vaan ken se neiti, jonka luoSalaisen pyhäretken tehdä vannoit?Lupasit tänään kertoa sen mulle.BASSANIO.Te hyvin tiedätten, Antonio,Kuink' olen paljon tullut häviölle,Kun elänyt ma olen komeammin,Kuin heikot varan' ajan pitkään sietäis.En vaikeroi, ett' uhka-elo moinenNyt mult' on kielletty; vaan suurin huoliOn saada kelpo maksuun isot velat,Joit' elämäni, liian tuhlaavainen,Minulle tuotti. Teille suurimmassaNiin rakkauden kuin rahan velass' olen;Ja rakkauteenne luottaen, nyt teilleIlm' annan kaikki hankkehet ja tuumat,Kuink' aion veloistani suoriuta.ANTONIO.Bassanio, pyydän, ilmaiskaa ne mulle.Ja jos ne, kuin te itse, kunnon kanssaAin' yhtä pitää, olkaa varma ettäVarani, itseni ja minkä voin ma,Kaikk' alttiiks panen teille tarvittaissa.BASSANIO.Kun koululasna kadotin ma nuolen,Sen parin samall' ammuin vauhdillaJa samaa tietä, mutta varovammin,Ett' toisen löytäisin; ja alttiiks pannenNäin molemmat, molemmat usein löysin.Tuon poikatyön vaan kerron senvuoks ettäSe mikä seuraa, viatont' on aivan.Sain teiltä paljon, ja, kuin poika hurja,Menetin minkä sain; vaan ampuaSuvaitkaa toinen nuoli samaa tietäKuin ensimmäinen, ja ma luulen, että,Kun suuntaa tarkkaan, kumpaisenkin löydän,Takaisin ainakin tuon jälkiheiton,Ja kiittäin ensimmäisen velkaa jään.ANTONIO.Mun tunnetten, ja tuhlaatten vaan aikaa,Kun ystävyyttän' etsitten noin kiertäin;Enemmän loukkaatten te mua varmaanEpäilemällä alttiuttani,Kuin varani jos kaikki tuhlaisitte.Siis sanokaa, mun mitä tulee tehdä,Jot' arvionne mukaan tehdä voin,Ja valmis olen oiti; puhukaa siis.BASSANIO.Belmontissa on eräs rikas neiti,Ja kaunis, jopa kauniimpi kuin kaunis:Suur'-avuinen. Ma hänen silmistänsäSain hellät, äänettömät viestit taannoin.Hän Portia nimelt' on, ei halvemp' yhtäänKuin Caton tytär, Bruton Portia.Hän myös on mailmass' avaralta tuttu,Sill' ilman neljät tuulet sinne lietsooKosijoit' uhkeita; nuo keltakutritKuin kultatalja ohimoilla liehuu,Ja Belmontin ne Kolchin rannaks muuttaa,Ja kärkkääst' etsii häntä moni Jason.Antonio, oi! jos varoj' oisi mullaKilpailla arvoss' yhden kanssa noista,Niin sydämeni aavistuksen mukaanEpäilemättä onnen saavuttaisin.ANTONIO.Varani kaikk' on merillä, sa tiedät,Eik' ole rahaa mull', ei tavaroita,Mill' irti kultaa saisin. Mene siis,Venetiassa luottoani koita;Ma ponnistan sit' äärettömiin astiSua saadakseni kauniin Portian luo.Rahoja oiti tiedustamaan käy,Samaten minä teen; ja varma on,Ett'ei mun takuun' ole kelvoton.(Lähtevät.)
Belmont. Huone Portian talossa.(Portia ja Nerissa tulevat.)
PORTIA. Toden totta, Nerissa, minä pieni olento olen tähän suureen maailmaan kyllästynyt.
NERISSA. Voisi niin olla, neiti hyvä, jos teillä olisi yhtä runsain määrin vastuksia kuin myötäkäymistä. Ja kuitenkin ovat, minun nähdäkseni, ne yhtä sairaat, jotka yltäkylläisyyteensä pakahtuvat, kuin ne, jotka puutteesen nääntyvät. Keskikohta ei siis ole halveksittava kohta. Ylellisyys tuo pikemmin harmaat hiukset, mutta kohtuus pitemmän ijän.
PORTIA. Hyvät mietteet ja oikein lausutut!
NERISSA. Paremmat ne olis, jos niitä oikein noudatettaisiin.
PORTIA. Jos olisi yhtä helppoa tehdä kuin tietää, mikä on tehtävä, niin olisi kappelit kirkkoja ja köyhäin hökkelit ruhtinasten linnoja. Se on hyvä pappi, joka seuraa omia neuvojansa. Saattaisin helpommin kahdellekymmennelle opettaa, mikä on hyvää ja oikeata, kuin yhtenä noista kahdestakymmenestä seurata omia opetuksiani. Aivut voi keksiä lakeja verelle, mutta tulinen luonto hyppää kylmän säännön yli; nuoruus ja hulluus se loikkaa kuin jänis ramman viisauden vipujen yli. Vaan tämä viisasteleminen ei auta mua valikoimaan itselleni miestä. — Voi mua! valikoimaan! Valikoida en saa mieleistäni enkä hyljätä vastenmielistäni. Näin on elävän tyttären tahdon sitonut kuolleen isän viimeinen tahto. Eikö, Nerissa, ole hirveätä tuo, ett'en saata valita ketään enkä hyljätä ketään?
NERISSA. Teidän isänne oli aina kunnon mies, ja hurskailla on kuollessaan hyvät mielenjohteet; siis arvanheitossa, jonka hän noiden kolmen, kulta-, hopea- ja lyijylippaan suhteen keksi, ja jossa se, joka valikoi hänen mielensä mukaan, valikoi teidät, ei varmaan yksikään muu valikoi oikein, kuin se, joka oikein teitä rakastaa. Vaan eikö teillä ole lämpimää tunnetta yhtäkään kohtaan noista ruhtinaallisista kosijoista, jotka jo ovat saapuneet?
PORTIA. Ole hyvä, luettele heidät; ja siinä järjestyksessä kuin sinä heitä nimität, tahdon minä heitä kuvailla; ja kuvauksestani voit sitten arvata tunteeni.
NERISSA. Ensiksikin on täällä eräs neapelilainen prinssi.
PORTIA. Niin, hän maar on oikea sälkö; sillä hän ei osaa muuta kuin sälkätä hevosestaan; ja suurena lisänä muihin hyviin puoliinsa hän pitää sen, että itse osaa sitä kengittää. Varon suuresti että hänen armollinen äitinsä on ollut kisoissa hevossepän kanssa.
NERISSA. Sitten on täällä palatsikreivi.
PORTIA. Hän ei tee muuta kuin rypistelee otsaansa, ikäänkuin mielisi sanoa: "jos ette huoli minusta, niin olkaa ilman." Hän voi kuunnella hauskoja juttuja nauramatta. Pelkään että hän vanhana muuttuu itkeväksi filosofiksi, kun hän jo nuorena on noin epäkohteliaan synkkä. Mieluummin menen vaimoksi ruumiinkallolle, jolla on suussa luu, kuin yhdellekään noista. Jumala minua varjelkoon heistä kummastakin!
NERISSA. No, entä tuo ranskalainen herra, monsieur le Bon.
PORTIA. Jumala hänet loi ja senvuoksi hän ihmisestä käyköön. Tiedän kyllä että syntistä on muita pilkata; mutta hän! Niin, hänellä on hevonen parempi kuin neapelilaisella, ja parempi paha tapa rypistellä otsaansa kuin palatsikreivillä; hän on kaikkia eikä mitään. Jos rastas laulaa, niin hän heti rupee kipakoimaan; hän miekkailee oman varjonsa kanssa. Jos hänet ottaisin, ottaisin kaksikymmentä miestä. Jos hän minut hylkäisi, antaisin sen hälle anteeksi, sillä vaikka hän rakastaisi minua hulluuteen asti, en koskaan voisi siihen vastata.
NERISSA. No, entä Faulconbridge, tuo nuori englantilainen parooni? mitä hänelle sanotte?
PORTIA. En mitään, sen tiedät; sillä hän ei ymmärrä minua, enkä minä häntä. Hän ei osaa, ei latinaa, ei ranskaa, ei Italian kieltä, ja etten minä osaa penninkään edestä Englannin kieltä, siitä voit vaikka panna kaksi sormea kirjalle. Hän on hieno miehen haamu, mutta ah! ken saattaa puhella mykän nuken kanssa? Kuinka kummalliseksi hän on puettu sitten! Luulen että hän on ostanut takkinsa Italiasta, roimahousunsa Ranskasta, lakkinsa Saksasta ja käytöksensä kaikkialta.
NERISSA. Mitä ajattelette hänen naapuristaan, Skotlannin lordista?
PORTIA. Että hänessä on kristillistä rakkautta naapuriinsa; sillä hän otti lainaksi korvapuustin englantilaiselta, ja vannoi sen maksavansa takaisin hänelle kyetessään. Luulen että ranskalainen takasi häntä niinkuin omaa velkaa.
NERISSA. Mitä pidätte tuosta nuoresta saksalaisesta, Saksenin herttuan sisarenpojasta?
PORTIA. Sangen inhoittava aamulla, kun hän on selvä, ja suuresti inhoittava iltapäivällä, kun hän on päissään. Parhaillaan ollessaan on hän hiukan huonompi ihmistä, ja pahimmallaan hiukan parempi eläintä. Vaikka pahimmasta pahinkin tapahtuisi, toivon kuitenkin avullisesti pääseväni hänestä.
NERISSA. Jos hän tarjoutuisi valikoimaan ja valikoisi oikean lippaan, niin kieltäyisitte täyttämästä isänne tahtoa, jos kieltäyisitte ottamasta häntä.
PORTIA. Siis, pahimpaa peläten, pyydän ettäs asetat suuren pikarillisen renskaa väärälle lippaalle; sillä vaikka paholainen olisi siellä sisällä, ja tämä kiusaus ulkopuolella, niin tiedän että hän tämän valitsisi. Teen vaikka mitä, Nerissa, ennenkuin tahdon tulla vaimoksi sienelle.
NERISSA. Ei tarvitse teidän, neiti hyvä, pelätä saavanne yhtäkään näistä herroista. He ovat minulle ilmoittaneet päätöksensä todellakin lähteä kotiin eikä enää vaivata teitä kosimisillansa, jos teitä ei voi voittaa jollakin muulla tavalla kuin isänne määräyksen kautta lipasten suhteen.
PORTIA. Vaikka eläisin niin vanhaksi kuin Sibylla, tahdon kuitenkin kuolla yhtä puhtaana kuin Diana, jos minua ei voiteta sillä tavalla, kuin isäni tahto määrää. Minua ilahuttaa että tuo kosijakunta on niin järjellinen, sillä ei ole yhtäkään heistä, jonka lähtöä en hartaasti toivoisi, ja rukoilen heille Jumalalta onnea matkalle.
NERISSA. Muistatteko, neiti, isänne elin-ajoilta erästä venetialaista, oppinutta ja soturia, joka kävi täällä Montferrat'in kreivin seurassa.
PORTIA. Kyllä, kyllä, Bassanion; se muistaakseni oli hänen nimensä.
NERISSA. Aivan niin, neiti. Kaikista miehistä, joita minun hupsut silmäni ovat tähystelleet, on hän enimmin kauniin vaimon ansainnut.
PORTIA. Muistan hänet hyvin, ja muistan hänen kannattavan kiitostasi. (Palvelija tulee.) No, mitä nyt?
PALVELIJA. Nuo neljä vierasta etsivät teitä, neiti, sanoaksensa teille jäähyväiset, ja lentolähettiläs on tullut viidenneltä, Maroccon prinssiltä, joka ilmoittaa, että prinssi, hänen herransa, on täällä tänä iltana.
PORTIA. Jos voisin sanoa viidettä yhtä mielelläni tervetulleeksi, kuin noille neljälle sanon jäähyväiset, niin olisin iloinen hänen tulostansa. Jos olisi hänellä pyhimyksen mieli ja paholaisen näky, niin totta mieluummin tahtoisin synnintunnustusta tehdä kuin lemmentunnustusta nähdä. Nerissa, tule. — Edellä käy, poika. — Kun oven yhden jälkeen lukkoon saa, Niin uusi kosija jo kolkuttaa.
(Lähtevät.)
Venetia. Aukea paikka.(Bassanio ja Shylook tulevat.)
SHYLOCK. Kolmetuhatta dukaattia, — hyvä!
BASSANIO. Niin, herra, kolmeksi kuukaudeksi.
SHYLOCK. Kolmeksi kuukaudeksi, — hyvä!
BASSANIO. Ja, niinkuin sanoin, Antonion takauksella.
SHYLOCK. Antonion takauksella, — hyvä!
BASSANIO. Voitteko auttaa minua? Tahdotteko olla niin hyvä? Saanko tietää vastauksenne?
SHYLOCK. Kolmetuhatta dukaattia, kolmeksi kuukaudeksi, ja Antonion takauksella.
BASSANIO. Niin, mitä sanotte siihen?
SHYLOCK. Antonio on kelpo mies.
BASSANIO. Oletteko kuullut viittaustakaan vastaiseen suuntaan?
SHYLOCK. Hoo! En, en, en, en! — Kun sanon, että hän on kelpo mies, tarkoitan sillä, ymmärtäkää oikein minua, että hän on kelvollinen; kuitenkin ovat hänen varansa epätietoista laatua. Hänellä on kolmimasto-laiva Tripoliin matkalla, toinen Indiaan; lisäksi sain Rialtossa[1]kuulla, että kolmas on Meksikoon menossa, neljäs Englantiin — ja sitten hänellä on muita yrityksiä hajallaan siellä täällä. Mutta laivat ovat lautoja vaan, laivamiehet ihmisiä vaan; on maarottia ja merirottia, merivarkaita ja maavarkaita, merirosvoja tarkoitan, ja sitten on vielä pelko aalloista, tuulista ja kareista. Mutta tästä huolimatta on mies kelvollinen. Kolmetuhatta dukaattia, — luulen voivani hyväksyä hänen takauksensa.
BASSANIO. Varmuudella voitte.
SHYLOCK. Tahdon saada varmuuden, voinko; ja saadakseni varmuuden, tahdon miettiä asiaa. Saanko puhutella Antoniota?
BASSANIO. Jos suvaitsette ruokailla kanssamme.
SHYLOCK. Kyllä! Haistella sianlihaa; syödä sitä majaa, johon teidän profeettanne, Nazarealainen, paholaisen manasi! Ostaa tahdon ja myydä, käyskennellä ja työskennellä kanssanne, ja muuta sellaista; vaan syödä kanssanne, juoda kanssanne, rukoilla kanssanne en tahdo. Mitä uutta Rialtosta? — Ken se tuossa tulee?
(Antonio tulee.)BASSANIO.Signor Antonio.SHYLOCK (syrjään).Kuin katse häll' on viekkaan publikaanin!Ma vihaan hänt', ett' on hän kristitty,Enemmän toki siit', ett' ilmaiseks hänSulasta tyhmyydestä lainoj' antaa,Vähentäin sillä korkomäärän meiltä.Hänt' iskeä jos voisin lonkkaan kerta,Kylläisen koston äkä vanha saisi.Hän vihaa pyhää kansaamme, ja haukkuu,Isoissa kauppaseuroissakin, minutJa toimeni ja rehellisen voitonVääräksi voitoks. Kirous heimolleni,Jos sen suon anteeks!BASSANIO.Kuulettenko, Shylock?SHYLOCK.Nykyiset varani par'aikaa lasken,Ja miten nyt voin arviolta muistaa,Niin kolmetuhat dukaattia täyteen —En oiti antaa voi. — No, mitä siitä?Varakas juutalainen, Tubal, mulleNe hankkii. — Vait! kuin moneks kuukaudeksi ¦Ne lainaatte? — (Antoniolle) Oh, signor, rauha teille!Juur puhelimme teistä, jalo herra.ANTONIO.Shylock, vaikk'en ma koskaan lainatessan'En ota enkä anna korkoa,Tok' ystäväni kovan puutteen vuoksiNyt tavan rikon. — Tietääkö hän määrän? —SHYLOCK.Kyll', kyllä, kolmetuhat dukaattia.ANTONIO.Ja kolmeks kuukaudeks.SHYLOCK.Sen unhotin ma:Kolmeks kuukaudeks; — niin, niinhän puhe.No, teidän takuullanne! Mutta — Kuulkaas,Sanoitte, luulen ma, ett' ette koskaanKorolla lainaa rahoja.ANTONIO.En koskaan.SHYLOCK.Laabanin lampaita kun Jaakob kaitsi,Tuo Jaakob pyhäst' Abrahamistamme(Sen viisas äiti oli aikaan saanut,)Ol' kolmas valta-isä, — oikein, kolmas, —ANTONIO.Miks häntä? Kiskoiko hän korkoa?SHYLOCK.Ei korkoa; ei mitä koroks suoraanSanotte: nähkääs mitä teki Jaakob.Kun hän ja Laaban sopineet ol', ettäKaikk' kirjavat ja kailot karitsatSais Jaakob palkakseen, niin talven suussaKun lampaat kiimoillansa oinast' etsiJa villaisien vanhempien keskenKun siitostyö juur' oli parhaillaan,Niin sauvoja tuo viisas paimen kuori,Ja luonnontoimituksen kestäessäKiimaisten uuhten etehen ne pisti;Kun tiinehtyivät nuo ja karitsoivat,Tul' lampaat kirjavat, ja ne sai Jaakob.Näin voitti hän ja tuli siunatuksi;On voitto siunausta, paitse varkaan.ANTONIO.Siis palvel' Jaakob onnen kaupall' aivan,Sen määräämisehen ei hällä valtaa,Vaan taivaan käs' sen ohjas. KorollenkoOn puolustusta tuo? Vai lampait' onkoJa oinaita sun hopeas ja kultas?SHYLOCK.En tiedä; pian vaan ne sikiävät. —Mut kuulkaa, signor.ANTONIO.Huomatkaa, Bassanio,Hyväkseen piru raamatunkin kääntää.Pyhyyteen perustuva häijy sieluOn niinkuin konna, hymy poskillansa,Omena kaunis, sisuksestaan mätä.Oi, kuink' on kaunis viekkauden kuori!SHYLOCK.Kolm'tuhat dukaattia! kaunis summa!Ja entäs korko: — kolme kahteentoista —ANTONIO.No, Shylock, saako jäädä teille velkaa?SHYLOCK.Signor Antonio, usein, monta kertaaOlette haukkunut mua RialtossaRahoistani ja koroistani. KärsinSit' aina, nykäyttäin vaan olkapäitä,Sukumme merkki kärsimys kun ompi.Sanoitte pakanaks mua, verikoiraks,Ja sukumekolleni syljitten,Vaan senvuoks että omaani ma käytän.No niin, nyt näytte tarvitsevan mua.Niin, niin! Nyt tullaan luo ja sanotaan:"Tuo rahaa, Shylock!" niin te sanotte,Te, joka räkäsitte partani,Ja potkitte mun niinkuin vieraan koiranOvesta maalle. Rahaa pyydätten te:Mit' on mun vastaaminen? Vastaisinko:"Rahaako koirall' on? Kuink' antaa lainaksVoi kolmetuhat dukaattia tiisti?"Pitääkö kumartaa mun, ja kuin orja,Vähissä hengin, nöyrin kuiskutuksinSanoa näin:"Niin, viime keskiviikkon', armas herra,Syljitte minuun, potkitten mua taannoin,Sanoitte koiraks taannoin; tämän summanNyt siitä suosiosta lainaan teille."ANTONIO.Ma samaks milt' en sano sua taas,Taas sylje päälles, potkaise sua taasen.Jos lainaat summan tuon, sit' ystävänäÄl' anna; milloin ystäv' ystävältäMahosta metallista sadon vaatii?Ei, ennen vihamiehelles se lainaa;Jos häviää hän, tyynemmällä mielläVoit sakkos ryöstää.SHYLOCK.Kas, kas, mikä melu!Sovussa tahdon, ystävyydess' olla,Häpeän unhottaa, min teiltä kärsin,Teit' auttaa puutteesta, enk' äyriäkäänKoroksi ottaa, ettekä mua kuule.Se armiast' on.ANTONIO.Armiasta ois se.SHYLOCK.Sit' armiaisuutta nyt osoitan.Notaarin käymme luo, te velkakirjanMinulle piirrätten; ja lystin vuoksi,Jos määräpaikalla ja määrä-aikaanNiin ja niin suurta summaa ette maksa,Kuin suostumuksessa on määrätty,Panemme sakoks vastaavaisen painonTuoretta lihaa, jonka leikata saanMist' osasta vaan tahdon ruumiistanne.ANTONIO.No, olkoon menneeks! siihen ehtoon suostun,Ja armiaaksi kiitän juutalaista.BASSANIO.Moist' ehtoa mun tähten' älkää tehkö;Edelleen puutetta ma ennen kärsin.ANTONIO.Oi, älä pelkää! Min' en tässä hukkaa.Kuukauden kahden päästä — kuukautt' ennenKuin maksupäivä on, — sen velan arvonSaan kolme kertaa kolmasti ma kokoon.SHYLOCK.Oi, isä Abraham! noita kristityitä!Heit' oma kovuus toisten ajatustaEpäilemähän vaatii. — Sanokaapas,Jos maksupäivän jättää hän, mik' etuTuon sakon velkomisesta on mulla?Miehestä saatu naula miehen lihaaNiin hyötyisää ja arvokast' ei oleKuin lampaan, härjän, vuohen liha. Nähkääs,Tän ystävyyden teen vaan hälle mieliks:Jos suostuu hän, hyv' on; jos ei, hyvästi!Hyvyydestän' mua älkää solvatko.ANTONIO.Ma kirjoitan sen kirjan alle, Shylock.SHYLOCK.Notaarin luo siis oiti lähtekää.Tuo hauska ehto selvitelkää hälle.Dukaatit kokoon haalimaan käyn heti,Ja silmään huonettani, joka halluss'On löyhän, epätaatun roiston. OitiMa tulen.ANTONIO.Riennä, hyvä juutalainen.(Shylook lähtee.)Tuo tulee kristityks; hän muuttaa mieltä.BASSANIO.En kärsi konnan suussa korukieltä.ANTONIO.Pois tule! täss' ei epäilyksen paikkaa:Mun laivan' saapuu kuukautt' ennen aikaa.(Lähtevät.)
Belmont. Huone Portian talossa.(Maroccon prinssi seurueineen, Portia, Nerissa ja muitahänen seuralaisiansa astuu sisään. Torven toitotusta.)MAROCCO.Mua älkää halveksiko muodon tähden,Se varjokas on puku kirkkaan päivän,Jonk' olen naapuri ja heimolainen.Mies tuokaa kaunein pohjolasta, missäJääpuikon tuskin sulaa Phoiboon liekki,Ja teille mieliks isketämme koitteeks,Punaisempaako veri mun vai hänen.Näköni, nähkääs, neiti, säikyttännäOn urhoja; ja vannon kautta lemmen:Lumonnut on se maani parhaat immet.En tätä hipiää ma muuhun vaihtaisKuin suosioonne, kuningatar armas.PORTIA.Ei nirsot tytön-silmän pyyteet yksinMun valintaani määrää, vaan sen lisäksTuo kohtaloni arvanheitto multaVapahan vaalin oikeuden kieltää.Mut, jos ei ois mua isä rajoittanna,Ja viisaudessaan määrännyt sen vaimoks,Ken sillä lailla voittaa mun, kuin kerroin,Te, jalo prinssi, minun silmissäniNiin puhdas oisitte kuin joku toinenMun kosijoistani.MAROCCO.Ma kiitän siitä.Lipasten luo siis, pyydän, minut viekääNyt onnen koitokseen. Tuon säilän kautta, —Mi Sophin löi ja Persiankin prinssin,Ja kolme kertaa Solimanin voitti —,Masentaisin ma hurjimmankin katseen,Rohkeinta miehen mieltä vastustaisin,Imevät emäkarhun pojat veisin,Ivaisin leijonaa, mi saalist' ärjyy,Sun voittaakseni, neiti. Mutta, ah!Kun Herkules ja Lichas arpaa lyövät,Ken heist' on uljaampi, voi sattumaltaHeikompi käsi parhaan heiton heittää.Näin voittaa palvelija Alcideen;Myös minä, johdoss' onnen sokean,Kadottaa voin, min huonomp' ehkä saapi,Ja harmiin kuolla.PORTIA.Onnen kauppa täss' on;Lain älkää valitko, tai vala tehkää;Jo ennen valintaa: ett' ette koskaan,Jos väärin valitsette, naisen kanssaPuhele naimisesta. Miettikää siis.MAROCCO.En sitä tee; siis onnikauppaan suoraan.PORTIA.Ei, kirkkoon ensin; jälkeen puolisen —Vast' alkaa koitos.MARICCI.Onni, apuhusMa luotan: siunaus tai kirous!(Torven toitauksia; he lähtevät.)
Venetia. Katu.(Lancelot Gobbo tulee.)
LANCELOT. Totta toisen kerran, omatuntoni sallii minun karata isäntäni, tuon juutalaisen tyköä. Vihamies nyhkäisee hiastani, kiusaa minua ja sanoo: "Gobbo, Lancelot Gobbo, hyvä Lancelot", tai: "hyvä Gobbo", tai: "hyvä Lancelot Gobbo, koivet selkään, loikkaus vaan, ja matkaan!" Omatunto sanoo: "älä; varo, kunnon Lancelot, varo, kunnon Gobbo", tai, kuten ennen on sanottu: "kunnon Lancelot Gobbo, älä karkaa; anna karkaamiselle aika potku." Hyvä; tuo vorpiiskattu vihamies käskee minua matkaan: "mars!" sanoo vihamies, "pois!" sanoo vihamies, "mitä aattelet, ota sydän kouraasi ja karkaa!" sanoo vihamies. Hyvä; omatunto, sydämeni kaulaan karaten, sanoo sangen viisaasti mulle: "Lancelot, kunnon ystävä, sinä kunnon miehen poika", — tai oikeammin kunnon vaimon poika, sillä, totta puhuen, isässäni oli jotakin omituista, jonkinlaista liikamakua, hieman maistelemisen vikaa —; hyvä; omatunto sanoo: "Lancelot, älä liikahda!" "Liikahda vaan!" sanoo vihamies; "älä liikahda!" sanoo omatunto. "Omatunto", sanon minä, "neuvosi on hyvä. Vihamies", sanon minä, "neuvosi on hyvä"'. Jos antaun omantunnon haltuun, niin täytyy minun jäädä herrani, juutalaisen tykö, joka, Herra nähköön! on pirun sukua. Ja jos juutalaisen luota karkaan, niin antaun vihamiehen haltuun, joka, luvalla sanoen, on piru itse. Toden totta, tuo juutalainen on oikea piru eläväisessä hahmossa, ja omantuntoni nimessä, on omatuntoni tavallansa ilkeä omatunto, kun se koettaa neuvoa mua jäämään juutalaisen tykö. Vihamies antaa minulle paljoa ystävällisemmän neuvon; minä karkaan, vihamies; kantapääni ovat sinun vallassasi; minä karkaan.
(Vanha Gobbo tulee, vasu kädessä.)
VANHA GOBBO. Nuori herra, kuulkaas, olkaa hyvä, sanokaa, mistä mennään herra juutalaisen tykö?
LANCELOT (syrjään). Herra Jumala! sehän on minun täysiverinen isäni, joka on enemmän kuin uppisokea, aivan tuppisokea, kun ei minuakaan tunne. — Pannaanpa hiukan koetellen miestä.
VANHA GOBBO. Nuori herra ja munsyöri, olkaa hyvä, sanokaa, mistä mennään herra juutalaisen tykö?
LANCELOT. Kääntykää oikealle ensi kulmassa, mutta kaikkein ensimmäisessä vasemmalle; no, peijakas, aivan ensimmäisessä kulmassa älkää kääntykö kummallekaan kädelle, vaan kääntykää suoraa tietä juutalaisen taloon.
VANHA GOBBO. Pyhät ja enkelit! sitä tietä on vaikea löytää. Voitteko sanoa, tokko eräs Lancelot, joka on hänen tykönään, on hänen tykönään vai ei?
LANCELOT. Nuorta Lancelot herraako tarkoitatte? — (Syrjään.) Huomatkaa nyt; nyt alkaa leikki. — Nuorta Lancelot herraako tarkoitatte?
VANHA GOBBO. En herraa, herraseni, vaan köyhän miehen poikaa. Hänen isänsä, vaikka minä sen sanon, on köyhän köyhä kelpo mies, ja, Jumalan kiitos, hyvin voipa.
LANCELOT. Hyvä; olkoon isä mitä hän on; puheena oli herra Lancelot.
VANHA GOBBO. Palvelijanne, armollinen herra, ja pelkkä Lancelot.
LANCELOT.Ergo, pyydän teitä,ergo, kysyn teiltä: puhutteko herra Lancelot'ista?
VANHA GOBBO. Lancelot'ista, jos suvaitsette, armollinen herra.
LANCELOT.Ergoherra Lancelot'ista. Älkää puhuko herra Laneelot'ista, isä, sillä se herra (niin ovat määränneet kohtalot ja sallimukset ja mokomat kummalliset puheenparret, kolmet sisarukset ja muut sellaiset tietoviisaudet) on totta tosiaan kuollut, tai, kuten suorin sanoin sanotaan, mennyt taivaasen.
VANHA GOBBO. Todellako? Jumala varjelkoon! Poika oli vanhuuteni sauva, ainoa tukeni.
LANCELOT. Olenko minä seipään tai seinänpönkän, sauvan tai tuen näköinen? — Tunnetteko mua, isä?
VANHA GOBBO. Herrainen aika! En tunne teitä, nuori herra; vaan pyydän, sanokaa, onko poikani (Herrassa maatkoon!) elossa vai kuolleena?
LANCELOT. Ettekö tunne mua, isä?
VANHA GOBBO. Voi, herraseni, olen umpisokea; en tunne teitä.
LANCELOT. Niin, totta toisen kerran, vaikka olis teillä silmätkin, voisitte erehtyä minun suhteeni: se on viisas isä, joka oman lapsensa tuntee. No niin, ukko, tahdotteko tietää uusia pojastanne? (Polvistuu.) Antakaa mulle siunauksenne! Totuus pyrkii ilmi; murhaa ei voi kauan salata, ihmislasta voi; mutta lopulta tulee totuus ilmi.
VANHA GOBBO. Pyydän, herra, nouskaa. Olen varma siitä, ett'ette ole poikani Lancelot.
LANCELOT. Älkäämme nyt kauemmin siitä hullutelko, vaan antakaa siunauksenne mulle. Minä olen Lancelot, joka ennen olin vunukkanne, nyt olen poikanne, ja vasta olen lapsenne.
VANHA GOBBO. En saa sitä päähäni, että olisitte poikani.
LANCELOT. En tiedä minä, mitä sitä päähän pälkähtää; mutta Lancelot olen, juutalaisen palvelija, ja varma on että teidän vaimonne, Reeta, on minun äitini.
VANHA GOBBO. Todellakin, Reeta oli hänen nimensä; ja vannon että, jos sinä olet Lancelot, olet omaa lihaani ja vertani. Oi, taivaan taatto varjelkoon, millaisen parran olet saanut! Sulla on enemmän karvoja leuassasi, kuin Pollella, aisahevosellani, on hännässään.
LANCELOT. Näyttää siis siltä, kuin Pollen häntä kasvaisi ta'apäin; sillä silloin kun sen viimeksi näin, oli sillä varmaankin enemmän karvoja hännässä kuin mulla leuassani.
VANHA GOBBO. Herrajesta, kuinka sinä olet muuttunut! Kuinka te nyt sovitte yhteen, sinä ja sinun isäntäsi? Tuon hänelle tässä lahjan. Kuinka te nyt sovitte?
LANCELOT. Hyvin, hyvin; vaan minä pahainen, kun olen saanut päähäni juosta matkaani, en saa pahaakaan rauhaa, ennenkuin olen juossut kappaleen matkaa. Isäntäni on oikea juutalainen; hänellekö lahjaa! Nuora hälle antakaa. Olen nälkään nääntynyt hänen palveluksessaan; voitte jokaisen sormeni lukea kylkiluillani. Hauskaa että tulitte, isä. Antakaa lahjanne herra Bassaniolle: hän se uudet muhkeat liverit antaa. Jos en hänelle pääse palvelukseen, niin juoksen niin pitkälle, kuin kruunun sarkaa piisaa. — Oi, mikä erinomainen onni! tuossa hän itse tulee. Häneen, isä, kääntykää; sillä juutalainen olen, jos juutalaista kauemmin palvelen.
(Bassanio tulee, Leonardo ja muutamia muita seurassansa.)
BASSANIO. Tehkää se; — mutta joutuun, niin että illallinen on valmis viimeistään kello viisi. Laittakaa perille nämä kirjeet, toimittakaa puvut tekoon ja käskekää Gratiano oiti tulemaan puheilleni kotiini.
(Palvelija lähtee.)
LANCELOT. Häneen, isä.
VANHA GOBBO. Jumala siunatkoon armollista herraa!
BASSANIO. Kiitoksia paljon! Tahdotko mitä!
VANHA GOBBO. Tässä on, herra hyvä, poikani, köyhä kakara —
LANCELOT. Ei, herra, ei mikään köyhä kakara, vaan rikkaan juutalaisen palvelija, joka tahtoi — niinkuin isä likemmin suplieraa —
VANHA GOBBO. Hänellä on suuri, niinkuin sanotaan, kuraasi palvella —
LANCELOT. Niin, lyhyestä tärkimpään on seikka se, että palvelen juutalaista, ja haluni olisi — niinkuin isä likemmin suplieraa —
VANHA GOBBO. Hän ja hänen isäntänsä (teidän luvallanne, armollinen herra) elävät niinkuin kissa ja koira —
LANCELOT. Lyhyesti sanottuna on oikeus ja totuus se, että juutalainen, kun on mulle vääryyttä tehnyt, pakoittaa mua — niinkuin isä, joka on vanha mies, kuten toivon, teille arenteeraa —
VANHA GOBBO. Olis mulla tässä kyyhkysen paisti, jota pyytäisin tarita teidän armollenne; ja anomukseni olisi —
LANCELOT. Lyhimmässä lyhykäisyydessä, hänen anomuksensa komtieraa minua, niinkuin saatte, armollinen herra, kuulla tältä kunnon vanhukselta, ja vaikka minä sen sanon, vaikka vanha mies, on hän kuitenkin isäni, tuo köyhä raukka.
BASSANIO. Yksi kerrassaan. — Mitä tahdotte?
LANCELOT. Palvella teitä, herra.
VANHA GOBBO. Niin, siinäpä se solmu.
BASSANIO.Sun hyvin tunnen; täytetty on pyyntös,Sun herras, Shylock, haastoi kanssan' äsken,Ja sua kehui, jos on kehuttavaaPois rikkaan juutalaisen luota mennäJa köyhää ylimystä seurata.
LANCELOT. Tuo vanha sananlasku on sangen tasan jaettu herrani Shylockin ja teidän välillenne, herra: teillä on köyhän kunnia, hänellä on rikkaan kulta.
BASSANIO.Niin oikein. — Mene, isä poikines. —Hyvästi vanha isäntäsi heitäJa tiedusta, miss' asun. — (Seuralaisille.) Kuulkaas, tuolleKomeempi puku tehtäv' on kuin muille.
LANCELOT. Tulkaas tänne, isä. — Minäkö en voisi saada palvelusta, minä? mullako ei olis kieltä suussa? — Hyvä; (katselee kämmentänsä) jos yhdelläkään miehellä koko Italiassa on kauniimpaa kämmenpöytää laskea kirjan päälle, niin — Minä olen onnenmyyrä, minä! — Niin, niin: tuossa on vaan tuommoinen turha elämänviiva, ja tuossa tuommoinen mitätön naisonnen piiru. Heleijaa! viistoista vaimoa ei ole mitään; ykstoista leskeä ja yhdeksän tyttöä, niillä voi, noin niukasti toimeen tulla; ja kolmasti pelastua vedenhädästä, ja joutua höyhenpatjan kolkassa hengenvaaraan, nehän vaan on joutavia tapauksia, ne. Hyvä; jos onnetar on nainen, niin on hän hyvä pala siinä suhteessa. — Lähde, isä; minä heitän silmänräpäyksessä juutalaisen hyvästi.
(Lancelot ja vanha Gobbo lähtevät.)BASSANIO.Leonardo hyvä, mietipäs nyt tuota.Kun kaikk' on kunnossa ja ostot tehty,Palaja joutuun; ystäväni parhaat:Pitoihin kutsun illaks; riennä, joudu!LEONARDO.Ma tässä toimin, miten parhain taidan.(Gratiano tulee.)GRATIANO.Miss' on sun herras?LEONARDO.Tuossa kävelee hän.(Lähtee.)GRATIANO.Signor Bassanio!BASSANIO.Gratiano!GRATIANO.On pyyntö mulla.BASSANIO.Täytetty se on jo.
GRATIANO. Ette saa sitä kieltää minulta: minun täytyy päästä kanssanne Belmontiin.
BASSANIO.Kai täytyy siis; mut kuules, Gratiano,Sa olet liian hurja, raaka, suulas;Se hyvin kyllä sopii sulle, eikäVialta meidän silmissä se näytä.Vaan miss' ei sua tunneta, siell' on seJotenkin julkeaa. Siis viitsi hiukanParilla tilkall' ujoutta jäähtääSun hurjaa mieltäs; muuten irstas menosSaa Belmontissa minut pahaan huutoon,Ja toiveet tyhjiin käy.GRATIANO.Bassanio, kuulkaa:Jos siistiä en käytöst' osoita ma,Siivosti puhu, vanno joskus vaan,Pää kallellaan käy, virsikirja käessä,Ja pöytäluvuiss' silmiäni peitäHatulla näin, ja huokaa, sano amen,Tapoja kohteliaita tarkoin nouda,Kuin joku, joka mummon mieliks ottaaVakavan muodon, älkää enää koskaanMua uskoko.BASSANIO.No, käytöksesi nähdään.GRATIANO.Tää ilta poikkeus on: tän illan työt eiMitaksi kelpaa.BASSANIO.Ei, ei, Herran tähden.Pikemmin pyydän, ettäs pukeut saHilpeimpään leikki-muotoos; vieraat, näet,Iloita tahtovat. Mut hyvästi,Minulla vähän toint' on.GRATIANO.Lorenzon luo ja toisten mun on tieni;Mut illalliseks kyllä tullaan teille.(Lähtevät.)
Huone Shylockin talossa.(Jessika ja Lancelot tulevat.)JJESSIKA.Surettaa, ettäs jätät meidät. HornaTää talo on, ja sinä hauska piru,Jok' ikävyyttä täällä hiukan poistat.Vaan hyvästi! Tuoss', ota dukaatti.Lancelot, kuules: iltaisella näetLorenzon uuden herras vierahana.Tuo kirje hälle anna; mutta salaa.Hyvästi nyt! En sois, ett' isä huomaisMun puhuvan sun kanssas.
LANCELOT. Jumalan haltuun! — kyyneleet pidättävät kieltäni. — Oi, sinä kaunein pakana! — sinä ihanin juutalaistyttö! Jos ei sua kristitty veijaa ja sieppaa, niin suuresti petyn. Vaan, Herran haltuun! Nuo tyhmät tilkat milt'eivät upota mun miehuullista mieltäni; hyvästi vaan!
JESSIKA.Hyvästi, hyvä Lancelot. — (Lancelot lähtee.)Voi, minkä jumalattoman teen synnin,Isäni lapsi kun en kehtaa olla!Mut vaikka tytär olen hänen vertaan,En hänen mieltään ole. Oi Lorenzo!Jos sanas pidät, päättyy tuskani:Käyn vaimokses ja heitän uskoni.(Lähtee.)
Katu.(Gratiano, Lorenzo, Salarino ja Solanio tulevat.)LORENZO.No niin, pois hiivimme me iltaiselta,Pukuja muutamme mun luonaniJa tunnin päästä palajamme.GRATIANO.Ei ole valmistukset hyvät meillä.SALARINO.Ei soihdunkantajia toimitettu.SOLANIO.Jos sit' ei hyväks saada, turhaa kaikki,Ja paras, luulen, heittää koko tuuma.LORENZO.Nyt kello vast' on neljä; valmistuksiinKaks tiimaa meill' on.(Lancelot tulee, kirje kädessä.)Lancelot, mit' uutta?
LANCELOT. Jos suvaitsette murtaa auki tuon, niin pitäisi siinä olla niinkuin viittaus.
LORENZO.Sen käden tunnen; kaunis käsi on se;Ja paperia tuota valkeamp' onSen kirjoittajan käsi.GRATIANO.Lemmenkirje!
LANCELOT. Teidän luvallanne, herra.
LORENZO. Minne matka?
LANCELOT. Käskemään vanhaa isäntääni, juutalaista, Illalliselle uuden isäntäni, kristityn, tykö.
LORENZO.Tuoss' ota. — Sano sulo Jessikalle,Ett' oiti tulen, — vaan se sano salaa.(Lancelot lähtee.)No, hyvät herrat,Nyt illan naamiaisiin valmistaitkaa.Min' olen soihdunkantajan jo saanut.SALARINO.Todellakin, sit' etsimään käyn oiti.SOLANIO.Ja minä myös.LORENZO.Gratianon luona meidätMolemmat kohtaatte noin tiiman päästä.SALARINO.No hyvä, tehdään niin.(Salarino ja Solanio lähtevät.)GRATIANO.Oliko kirje sulo Jessikalta?LORENZO.Kaikk' uskon sulle. Hän on määrännyt,Kuink' isän talosta ma hänet ryöstän;Jo hankittun' on kullat, kalliit kivet,Ja palvelijan puku häll' on valmis.Jos taivaasen tuo Juutas koskaan pääsee,Se kauniin tyttären on ansiota.Ja kova onni koskaan tämän jalkaaEi tohdi loukata, pait sillä syyllä,Ett' on hän uskottoman miehen verta.No, seuraa mua; silmää tiellä tuota.Sulo Jessika mun soihtuani kantaa.(Lähtevät.)
Shylockin talon edustalla.(Shylook ja Lancelot tulevat.)SHYLOCK.No, omin silmin nähdä saat, mik' eroBassanion välill' on ja Shylock ukon. —Hoi, Jessika! — Nyt et saa herkutellaKuin minun luonani, — hoi, Jessika! —Kuorsailla, maata, vaattehia hiertää —Hoi, kuule, Jessika!LANCELOT.Hoi, Jessika!SHYLOCK.Ken sinun käski huutamaan? En minä.
LANCELOT. Teidän armonne on aina sanonut, etten osaa mitään tehdä käskemättä.
(Jessika tulee.)JESSIKA.Te huusittenko? Mitä tahdotte?SHYLOCK.Pois illaks olen käsketty; he, tuossaOn avaimet. — Vaan miksi lähden? KäskyEi ole ystävän: mua liehakoidaan.Mut lähden vihasta ja varoj' ahminTuon hauskan kristityn! — Mun lapseni,Taloa katso! — Väkinäist' on lähtö.On pahaa hankkeissa mun rauhalleni:Uneksin yöllä rahakukkaroista.
LANCELOT. Menkää, herra, minä pyydän; nuori herrani odottaa teidän tulevaisuuttanne.
SHYLOCK. Samoin minä hänen.
LANCELOT. Ja he ovat salaliiton tehneet: — en sano, että siellä näette naamiaiset; vaan jos niin tapahtuisi, niin ei silloin tyhjän vuoksi nenäni verta vuotanut viime pääsiäismaanantaina kello kuusi aamulla, joka sinä vuonna sattui olemaan keskiviikko pääsiäisviikossa neljä vuotta ennen iltapäivällä.
SHYLOCK.Kuin? Naamiaiset? Kuule, Jessika:Kiinn' ovet sulje, ja jos rummun kuuletJa käyrähuilun kurjan kitinän,Niin älä kiipee ikkunaan, ja äläKadulle päätäs pistä, töllistääksesKristittyin vaha-naamain narritöitä,Vaan tuki huoneen korvat, ikkunat, näet;Typerän ilveen ääntä älä päästäTalooni siivoon. — Jaakon sauvaan vannon!En halua ma pitoihin tän' yönä;Mut menen sentään. — Edell' astu, poika,Ja sano, että tulen.LANCELOT.Edell' astun. —Mut käykää sentään ikkunahan, neiti:Kristitty saa kohta tänne,Varokaatte silmiänne.(Menee.)SHYLOCK.Häh? mitä sanoi Hagar-suvun narri?JESSIKA."Hyvästi, neiti!" sanoi hän, ei muuta.SHYLOCK.Hyv' on se hupsu, mut suur' ahmatti;Kuin raakku hidas hyötyyn: makaa päivätKuin villikissa. Hörriäist' en salliKiteessäni; siis menköön vaan, ja menköön;Sen luo, jot' auttaa voi hän lainarahainTuhlaamisessa. — No niin, Jessika,Käy sisään; kenties tuokiossa palaan.Tee niin kuin käskin, sulje ovet jälkees:Ken pian uskoo, pian petetään,Sen säästäväinen pitää sääntönään.(Lähtee.)JESSIKA.Hyvästi! Jos on onni myötäinen,Min' isän kadotan, te tyttären.(Lähtee.)
Sama paikka.(Gratiano ja Salarino tulevat naamioittuina.)GRATIANO.Täss' ompi lakka, johon meitä jäämäänLorenzo käski.SALARINO.Koht' on tunti mennyt.GRATIANO.Ja ihmeellistä, että näin hän viipyy:Nopeemmat aikaa ain' on lempiväiset.SALARINO.Oi, kymmenesti nopeammin lentääVenerin kyyhkyt uuden liiton lyöntiin,Kuin lemmenvalan vannotun he pitää!GRATIANO.Niin kyllä, niin. Ken päättää syömisenSamalla ruokahalulla kuin alkoi?Mikäpä hepo vaivalloista matkaaTakaisin astuu yhtä innokkaastiKuin ensin tielle lähti? KaikkeahanOn pyytää hauskempi kuin nauttia.Kuin nuori, rikas tuhlari, niin lentääLipuiten laiva kotivalkamastaan,Tuon porton, tuulen, sulokiemailussa!Tuhlaajapojan lailla palaa taasen,Alasti, hajapurjein, laidat rikki,Tuon porton, tuulen, ryöstämänä paljaaks.(Lorenzo tulee.)Tuoss' on Lorenzo. — Toiste enemmän.LORENZO.Anteeksi, ystäväiset, että viivyin;On siihen syynä toimet enkä minä.Jos teill' on tyttö-sissiks halu joskus,Niin yhtä kauan teitä varron. — Tulkaa!Isäni juutalainen asuu tässä.Ken se?(Jessika ilmestyy ikkunaan, pojaksi puettuna.)JESSIKA.Ken siellä? Kysyn varmemmaksi,Vaikk' äänenne jo tuntevani vannon.LORENZO.Lorenzo, armaasi.JESSIKA.Lorenzo, niin, ja armahani varmaan!Ket' armastaisin niin? Ja kenpä tietää,Pait te, Lorenzo, että olen teidän?LORENZO.Ett' olet, taivas todistaa ja tuntos.JESSIKA.Tuo lipas ottakaa, se maksaa vaivan.Hyv' ett' on yö, ett' ette mua näe:Niin valhepuku tää mua hävettää.Mut lemp' on sokko: lempivät ei itseVoi omaa pientä hulluuttansa nähdä;Näet, muuten Cupidokin punehtuisi,Mun nähdessään näin pojaks muuttuneena.LORENZO.Pois tule, soihdunkantajaksi mulle.JESSIKA.Kuin? itse valoon viemään häpeääni?Se, totta maar, jo julkea on liiaks.Ei, kultani, se toimi ilmi tois mun;Mun täytyy peitoss' olla.LORENZO.Niin sa, armas,Tuoss' ihanassa poikapuvuss' olet.Vaan tule joutuun:Yö hiljainen jo karkuun, näet, hiipii;Bassanion juhlaan meitä varrotaan.JESSIKA.Lukitsen ovat vaan, ja dukaateillaViel' itseäni kultaan; oiti tulen.(Poistuu ikkunasta.)GRATIANO.Vie Juutas! Enkel' eikä juutalainen!LORENZO.Hänt', oikein totta, sydämestä lemmin.Älykäs on hän, jos voin minä päättää;Ja kaunis on hän, jos ei silmä petä;Ja uskollinen on hän, sen hän näyttää.Siis älykkäänä, kauniin', uskollisnaSydämeen hänet ainiaksi suljen.(Jessika tulee.)No, joko tulit? — Matkaan, hyvät herrat:Muut naamioitut odottavat meitä.(Lähtee Jessikan ja Salarinon kanssa.)(Antonio tulee.)ANTONIO.Ken siellä?GRATIANO.Signor Antonioko?ANTONIO.Hyi, hyi, Gratiano! miss' on toiset kaikki?Teit' odotetaan: yhdeksän on kello.Nyt huvit jäävät; tuul' on kääntynyt,Bassanio heti aikoo laivaan mennä.Teit' etsimäss' on toistakymment' ollut.GRATIANO.No hyvä! mitään muut' en mielikäänKuin oiti päästä merta kyntämään.(Lähtevät.)
Belmont. Huone Portian kartanossa.(Torven toitotusta. Portia ja Maroccon prinssiastuvat sisään, kumpikin seurueinensa.)PORTIA.Käy, vedä syrjään uutimet ja näytäJalolle prinssille ne kolmet lippaat. —Nyt tehkää valintanne.MAROCCO.On kultaa ensimmäinen, siinä sanat:"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo."Hopeeta toinen, siinä lupaus:"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."Lyijyinen kolmas, tyhmin varoituksin:"Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki."No, mistä tiedän, valitsinko oikein?PORTIA.Kuvani, nähkääs, yhdessä on niistä:Jos valitsette sen, niin saatte mun.MAROCCO.Mua joku jumal' ohjatkoon nyt! Annas,Ma luen uudestaan nuo kirjoitukset:Tuo lyijylipas, mitä sanoo se?"Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki."Mist' antaa! Lyijystäkö? Lyijyst' alttiiks?Se lipas uhkaa. Ken kaikk' alttiiks antaa,Hän kalliin voiton toivossa sen tekee:Kultainen miel' ei tyydy halpaan kuonaan.En, lyijystä en mitään alttiiks anna.No, entä hopea, tuo immen-karva?"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."Mit' ansaitseepi? Maltapas, Marocco,Vakaalla kädell' arvos punnitse.Jos arvataan sua oman laskus mukaan,Sa täyden ansaitset, vaan täysikäänEi tuota neittä saamaan riittäne.Mut ansioni epäilys se sentäänVaan kurjaa itsen' alentamist' oisi.Mit' ansaitsen ma? — He, tuon neitosen;Hänt' onnen, syntyperän, luonnonlahjainJa kasvatuksen kautta ansaitsen,Enimmin toki rakkauteni kautta.Mitäpä, tuon jos suoraan valitseisin?Mut kultalipast' ensin vielä katson:"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo."Se hän on: koko mailma häntä toivoo.Maan ääristä tuot' eläväistä pyhää,Lipasta tuota suutelemaan tullaan.Hyrkanian korvet, Arabian jylhät,Avarat salot valtateit' on, joitaVaeltaa prinssit kauniin Portian luokse.Ei meren valtakaan, min korska pääTaivasta silmiin sylkee, estä noitaUpeita vieraita; ei, he vaan astuu,Kuin puron poikki, kauniin Portian luo.Näist' yks tuon taivahisen kuvan kätkee.Vaan tokko lyijylipas? Kiron omaNiin herja aatos! Liian tyhmää pannaSen hikiliinaa hautahan noin halpaan.Vai suljettu hän oisko hopeaan,Min kymmenesti voittaa kirkas kulta?Oi, syntist' ajatusta? Moinen helmiOn kultapuitteiss' aina. EnglannissaOn raha, jossa enkelin on kuvaPainettu kultaan; vaan se päälläpäin on,Mut tässä enkel' lepää kultavuoteenSisässä aivan. — Avain mulle tuokaa;Tuon valitsen ma, käyköön kuinka käy!PORTIA.Siin' on; ja kuvani jos tuossa löytyy,Niin olen teidän.(Marocco avaa kultalippaan.)MAROCCO.Kirous! Mitä tämä?Hyh! kuolleen raato, jonka silmäkuopass'On kirjoitettu kääry! Luen sen.(Lukee:)"Kaikk' ei kultaa, näetten,Jonk' on pinta kultainen.Moni mies myö autuudenPelkkään kiiltokuorehen.Kultahaut' on toukkainen.Teillä jos ois nuoruudenMiel' ja äly vanhuksen,Toisen vastuun saisitten:Hyvästi ja menkäätten!"Vaivan palkaksiko tää!Hyvästi, tuli! terve, jää!Hyvästi! pitkiin jäähyväisiin nytEi mieli tee; näin lähtee hävinnyt.(Lähtee.)PORTIA.Pelastus oiva! Eteen uutimet!Noin kaikki valitkoot tuon kaltaiset.(Lähtevät.)
Venetia. Katu.(Salarino ja Solanio tulevat.)SALARINO.Niin, pois Bassanion purjehtivan näin,Ja Gratiano hänen kanssaan lähti;Mut, takaan, laivall' ei Lorenzo ollut.SOLANIO.Tuo konna juutalainen kirkunallaanSai dogin kanssaan laivaa tutkimaan.SALARINO.Mut liian myöhään: lähdöss' oli laiva,Vaan siellä dogi tiedoksensa saiEtt' yhten' oli gondolissa nähtyLorenzo kera armaan Jessikansa.Lisäksi vakuutti Antonio, ett'eiHe Bassanion kanssa laivall' olleet.SOLANIO.En moista sekavimmaa ole nähnyt,Niin hurjaa, outoa ja hajanaista,Kuin kadulla tuon koiran juutalaisen:"Mun tyttäreni! — Rahani! — Tyttäreni! —Kristityn kanssa! — Kristi-rahani oi! —Laki ja oikeus! rahani! tyttäreni?Yks säkki kultaa — kaks — ja leima päällä,Ja kruunun kultaa, jotka tyttäreniVarasti multa! Niin, ja hohtokivet!Kaks kiveä, kaks kallist' ehta kiveäMinulta vei hän! — Oikeus! kiinni tyttö!Mukana hällä kivet on ja rahat!"'SALARINO.Ja kaikki pojat jäljessä ja huutain:"Kiveni, tyttäreni, rahani!"SOLANIO.Jos vaan Antonio määräpäivän muistais,Hän muuten tuon saa maksaa.SALARINO.Aivan niin.Ma ranskalaista puhuttelin eilen;Hän kertoi, että Englannin ja RanskanVäliseen raumaan meikäläinen laivaOn kallein lastinensa hukkunut.Antoniot' aattelin, kun hän tuon kertoi,Ja salaa toivoin, ett'ei ois se hänen.SOLANIO.Parasta ilmoittaa se Antoniolle;Äkisti ei vaan, ett' ei huolestuis hän.SALARINO.Jalompaa ylimyst' ei päällä maan.Näin kuin Bassanion hyvästi hän jätti:Bassanio joutuun sanoi koittavansaTakaisin; "älä", vastas hän, "mun tähten'Äl' asioissas hätäile, Bassanio.Vaan anna ajan kaikki kypsyttää;Ja juutalaisen saama velkakirjaSe älköön häiritkö sun lempituumaas.Iloinen ollos, koko mieles käännäKosintahan ja lemmen-osoituksiinSemmoisiin kuin vaan sopivaksi katsot." —Näin sanoen ja kyynelsilmin kääntäinPois kasvonsa, hän takaa kätens' antoiJa tunteill' ihmeen hellillä nyt puistiBassanion kättä; niin he erosivat.SOLANIO.Se mies hänt' yksin kiintää mailmaan,Sen luulen. Käykäämme, hänt' etsikäämme,Ja poistakaamme hänen synkkää mieltäänHuvilla jollakin.SALARINO.Se tehkäämme.(Lähtevät.)
Belmont. Huone Portian kartanossa.(Nerissa tulee palvelijan kanssa.)NERISSA.Oi, joutuun, joutuun, syrjään vedä uudin:Valansa Arragonin prinssi tehnytJo on, ja heti vaalitoimeen saapuu.(Arragonin prinssi ja Portia tulevat, kumpikin seurueineen.Torventoitotuksia.)PORTIA.Niin, nähkääs, jalo prinssi, tuoss' on lippaat.Jos valitsette sen, miss' olen minä,Niin heti häämme vietämme; jos ette,Niin, prinssi, täytyy teidän hiiskumattaJa suoraa päätä suoriuta täältä.ARRAGON.Valani velvoittaa mua kolmeen ehtoon:Ensiksi, etten kerro kellenkään,Min lippaan valitsin ma; sitten, josErehdyn vaaliss, etten kuuna päänäMa vaimoks pyydä tyttöä; ja vihdoin,Jos onni minut valinnassa pettää,Ett' oiti lähden pois ja jätän teidät.PORTIA.Ne ehdot vannoo jokainen, ken tahtooMun halvan edest' alttiiks jotain antaa.ARRAGON.Nyt toimeen! Toiveheni täytä, onni! —Niin, kulta, hopea ja halpa lyijy."Ken valitseepi mun, saa alttiiks antaa kaikki."Saat kauniimp' olla, jos kaikk' alttiiks annan.No, entä kultalipas? Katsokaamme:"Ken valitseepi mun, saa mitä moni toivoo."Mitä moni toivoo? "Moni" tarkoittaapiKai hölmö-joukkoa, mi muotoon katsoo,Sen tietäin vaan, min tyhmin silmin näkee;Jok' ytimeen ei tunge, vaan, kuin pääsky,Pesivi ilmaan, ulkopuolelle seinää,Juur sattumuksen tielle ja sen valtaan.En valitse ma mitä moni toivoo:En tahdo halpaa joukkiota ollaEnk' yhtä mieltä raa'an lauman kanssa.Sun luokses siis, hopeinen aarre-aitta!Minulle kerran vielä nimes kerro:"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."Hyvästi lausuttu! Ken julkeneisiKavaltaa onnea ja arvoon koittaa,Kell' ansion ei leimaa ole? ÄlköönKiivetkö ansioton arvoisuuteen.Varoja, säätyä ja virkaa jos eiVilpillä saatais; kunniansa loistonOmaaja jos sais ansiollaan ostaa,Vois silloin moni paljaan päänsä peittää,Ja moni käskijä jäis käskyläiseks;Eroittuis silloin paljon moukka-roskaaPois arvon viljasta, ja monen arvoPuhdistuis kuonasta ja ajan ruosteest'Uudelleen kirkkaaksi. — Mut valintaani!"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."Ma tahdon ansiota: — avain tänne!Het' auetkohon tuosta onneni!(Avaa hopealippaan.)PORTIA.Liiaksi suuret hankkeet löydön suhteen.ARRAGON.Mi tuossa! Vilkkusilmä narrin kuva!Ja tarjoo mulle lipun! Luen sen.Kuink' olet erilainen PortiaaJa ansioitani ja toivettani!"Ken valitseepi mun, saa mitä ansaitseepi."Muut' enkö ansaitse kuin narrinpään?Se palkkaniko? ansioni kaikki?PORTIA.Rikos ja tuomio on eri toimetJa vastaluontoiset.ARRAGON.Mit' ompi tässä?(Lukee:)"Tuless' seitsemäss' on tääKoiteltu, niin senkin pää,Jot' ei lain voi eksyttää.Monta varjo miellyttää,Moisten osaks varjo jää.Moni narri, tietäkää,Hopeiss' on, niin myöskin tää.Vaimo saakaa mistä vain,Minä päänne olen ain',Pois! ei teitä tarvis lain."Narrimman saan yhä näyn,Kauemmin jos täällä käyn.Yks narrin-pää oli tullessan',Mut kahdella ma palajan.Hyväst', armas! Pidän valan;Nielen vait tuon harmi-palan.(Lähtee seurueineen.)PORTIA.Valoa liki lens' se koi.Varovat narrit! nuo kun valikoi.Heilt' oma viisaus älyn viedä voi!NERISSA.Ei ole vanha sananlasku väärä:Niin hirsipuun kuin vaimon onni määrää.PORTIA.Nerissa, eteen vedä uudin.(Palvelija tulee.)PALVELIJA.MissäOn neiti?PORTIA.Täällä; mitä tahtoo herra!PALVELIJA.Tuoll' astui juuri maahan portin luonaNuor venetialainen, joka tuleeHerransa lähestymist' ilmoittamaan,Ja mielevät tuo tervehdykset hältä:Pait monta sievää puoltosanaa, nähkääs,Kalleita lahjoja. En ole vieläNiin hauskaa lemmen-airutta ma nähnyt.Niin kaunis huhtikuunkaan päiv' ei ole,Kun armaan kesän tulon ilmoittaa se,Kuin herrans' edell' on tuo sanantuoja.PORTIA.No, taukoo jo, ma pyydän. Varon melkeinEtt' orpanakses sanot häntä kohta:Niin ylistyksiin juhla-älys tuhlaat.Nerissa, tule! nähdä haluanCupidon sievän sanansaattajan.NERISSA.Bassanio, Herra Lempi! aavistaa.(Lähtevät.)