The Project Gutenberg eBook ofVerta verrastaThis ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.Title: Verta verrastaAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: February 4, 2014 [eBook #44825]Most recently updated: October 24, 2024Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VERTA VERRASTA ***
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online atwww.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: Verta verrastaAuthor: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil CajanderRelease date: February 4, 2014 [eBook #44825]Most recently updated: October 24, 2024Language: FinnishCredits: Produced by Tapio Riikonen
Title: Verta verrasta
Author: William ShakespeareTranslator: Paavo Emil Cajander
Author: William Shakespeare
Translator: Paavo Emil Cajander
Release date: February 4, 2014 [eBook #44825]Most recently updated: October 24, 2024
Language: Finnish
Credits: Produced by Tapio Riikonen
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VERTA VERRASTA ***
Kirj.
William Shakespeare
Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1911.
Näytelmän henkilöt:
VINCENTIO, Wienin herttua.ANGELO, sijaishallitsija herttuan poissa ollessa.ESCALUS, vanha hallitusneuvos, Angelon apulainen.CLAUDIO, nuori aatelismies.LUCIO, mässäri.Kaksi nuorta aatelismiestä.VARRIUS, aatelismies herttuan palveluksessa.Vanginvartija.TUOMAS, munkki.PIETARI, munkki.KYYNÄRPÄÄ, tyhmä oikeudenpalvelija.VAHLA, hupsu nuorimies,POMPEJUS, viinuri rouva Liikasen liikkeessä.HIRMULAINEN, pyöveli.BERNARDINO, murhamies.ISABELLA, Claudion sisar.MARIANA, Angelon morsian.JULIA, Claudion lemmitty.FRANSISCA, nunna.Rouva LIIKANEN, parittaja-nainen.Hovikoita, vartijoita, oikeudenpalvelijoita ja seuralaisia.
Tapahtumapaikkana Wien.
Huone herttuan hovilinnassa.(Herttua, Escalus, hoviherroja ja seuralaisia.)HERTTUA.Escalus!ESCALUS.Ylevä herttua!HERTTUA.Ois kielen pieksemistä tässä teilleSelittää hallituksen tehtävät,Kun älyän, ett' oma tietonneUlottuu laajemmalle kuin ne neuvot,Joit' antaa minä voin. Siis muut' ei tarvisKuin liittää valta kykyynne ja pannaMolemmat toimimaan. Te kansan luonteen,Kaupungin lait ja oikeudenkäytönNiin tunnette, ett' en nyt tiedä toista,Joll' oisi näissä kokemus ja taitoNiin suur' kuin teillä. Tuossa valtuutenne;Pitäkää siitä kiinni. — Kutsu tänne,Tykömme, sanon, pyydä Angelo.(Palvelija menee.)Kuink', arvelette, paikkamme hän täyttää?Erikois-suosiosta, nähkääs, hänetMe valitsimme sijaiseksemme,Hänelle hirmumme ja armommeJa vallan aseet luovuttaen kaikki,Jotk' itsellämme on. Mit' arvelette?ESCALUS.Jos kukaan täällä Wieniss' ansaitseeNiin suurta arvoa ja suosiota,Niin varmaan Angelo.HERTTUA.Hän tuossa tulee.(Angelo tulee.)ANGELO.Ain' alamaisna teidän armollenneVain varron käskyjänne.HERTTUA.Angelo,On elämäsi niinkuin avoin kirja,Joss' olentosi piirteet selvinäOn tutkijalle. Sinä ja sun lahjasEi omas ole niin, ett' ois sun lupaNiit' itsees kuluttaa tai itses niihin.Jumalat meitä käyttelevät niin kuinMe soihtujamme: itseänsä vartenNe eivät loista. Jos ei hyveemmeMeit' ulommaksi tehoo, niin ois parasSit' olla vailla. Jalot henget luotuOn toimiin jaloihin; ei luonto lainaksSuo hiukan hiukkaistakaan rikkaudestaan,Jost' ei se talontarkka jumalatarNiin korkoa kuin kiitostakin vaadiVelalliseltaan. Vaan miks tässä neuvonMa miestä, joka mua vois neuvoa?Tuoss' Angelo!(Antaa hänelle valtakirjan.)Siis poissa ollessammeTäysvaltainen sa olet sijaisemme;Sun sydämmes ja kieles armahduksenJa kuolon määrää. Vanha Escalus,Vaikk' ensin kutsuttu, jää toiseen sijaan.Tuoss' ota valtuutesi!ANGELO.Ruhtinaani,Metalliani ensin koetelkaa,Ennenkuin siihen leimaatte noin jalonJa ylvän kuvan.HERTTUA.Estelyit' ei enää!Pätevän, kypsän harkintamme jälkeenSun valitsimme: arvos ota vastaan!Niin kiire meill' on lähtö, että täytyyMont' asiata tärkeääkin jättääNyt päättämättä. Sulle kirjoitamme,Kun tilaisuus ja aika sitä vaatii,Miten on laitamme, ja tiedustamme,Kuink' asiat on täällä. Hyvästi!Virassa menestystä teille toivonJa onnea.ANGELO.Kai meidän sallitteVähäisen matkaa tielle saattaa teitä.HERTTUA.Ei sitä kiire myönnä. EpäröidäEi teidän tule, kautta kunniani!On teillä sama valta, mikä mulla,Lakia koventaa tai keventää,Mitenkä parhaaks näette. Tuohon käteen!Salassa lähden; kansaa rakastan,Mut kaikkein nähtäväks en tahdo tulla.He hyvää tahtovat, mut mulle mieleenEi riemuremut nuo ja hurraa-huudot.Ken moista rakastaa, ei minust' oleÄlykäs oikein. Hyväst' uudelleen!ANGELO.Teit' auttakohon taivas hankkeissanne!ESCALUS.Ja onnekkaasti kotiin ohjatkoon!HERTTUA.Suur' kiitos! Jääkää hyvästi!(Menee.)ESCALUS.Suvaitkaa, hyvä herra, minun haastaaVapaasti kanssanne; ois tärkeääMun saada tarkkaan tietää ammattini.On valta mulla, vaan sen laatu, laajuusOn mulle tuntematon.ANGELO.Sama laitaOn myöskin minun. Yhdess' astukaamme,Niin ehkä pian selvään pääsemmeTäss' asiassa.ESCALUS.Niinkuin suvaitsette.(Menevät.)
Katu.(Lucio ja kaksi aatelismiestä tulee.)
LUCIO. Jos herttua ja ne toiset herttuat eivät sovi Unkarin kuninkaan kanssa, no niin, silloin kaikki herttuat hyökkäävät kuninkaan kimppuun.
1 AATELISMIES. Taivas meille rauhansa suokoon, mut ei Unkarin kuninkaan rauhaa!
2 AATELISMIES. Aamen!
LUCIO. Sinä sanot aamen, niinkuin se tekopyhä merimies, joka meni merille kymmenet käskyt mukanaan mutta raapi taulusta pois yhden.
2 AATELISMIES. "Sinun ei pidä varastaako?"
LUCIO. Niin, sen hän raapusti pois.
1 AATELISMIES. No, mutta sehän olikin käsky, joka käski kapteenin ja koko hänen joukkonsa jättämään ammattinsa: olivathan he merille lähteneet varastamaan. Ei ole yhtäkään soturia meidän joukossamme, joka pöytäsiunauksessa ei mielellään soisi rukoiltavan rauhaa.
2 AATELISMIES. En ole ikänä kuullut kenenkään soturin sitä paheksuvan.
LUCIO. Sen kyllä uskon! Sillä luulenpa, ettet ole koskaan ollut mukana pöytärukouksissa.
2 AATELISMIES. En vaan! Senkin seitsemän kertaa.
1 AATELISMIES. Kävikö se oikein runomitalla?
LUCIO. Siinä oli kaikki mitat ja kaikki kielet.
1 AATELISMIES. Ja ehkä kaikki uskotkin.
LUCIO. Niin, miksi ei? Rukous on rukous, huolimatta kaikista oppiriidoista, niin kuin esimerkiksi sinä olet turkaisen tulimmainen lurjus, huolimatta kaikista rukouksistasi.
1 AATELISMIES. No niin, siinä olemme luullakseni yhtä karvaa.
LUCIO. Sen myönnän; sinä olet vain vähän nukkavieru.
1 AATELISMIES. Ja sinä olet sitä hienoa sorttia, jonka nukka on kolmasti kerittyä, tiedä se. Ennemmin olen minä karkeakarvaista Englannin sarkaa kuin mokomaa, Ranskan tapaan kerittyä, nukkasamettia. Tuntuuko pisto?
LUCIO. Itse sen tuntenet; ja, puheestasi päättäen, se hyvinkin kirveltää. Tiedän nyt, tämän tunnustuksesi jälkeen, juoda terveydeksesi, mutta ikäpäivinäni minä en juo samasta kupista kuin sinä.
1 AATELISMIES. Olen siis hypännyt hulluun kirnuun, niinkö luulet?
2 AATELISMIES. Niin olet, joko sitten tahraannuit tai pelastuit.
LUCIO. Kas, kas, tuossa tulee rouva Lemmes!
1 AATELISMIES. Minä olen hänen kattonsa alla saanut vammoja, joista on tullut lovi —
2 AATELISMIES. Mihin, sano?
LUCIO. Arvaa!
2 AATELISMIES. Kukkaroon, tietenkin.
1 AATELISMIES. Vieläpä muutakin.
LUCIO. Kalju pää.
1 AATELISMIES. Aina sinä minuun niitä tautejasi kuvittelet mutta erehdyt suuresti: minussa terveys oikein kumisee.
LUCIO. Niin kyllä, niinkuin hontto kumisee; sinun luusi ovat hontot; jumalattomuus on sinussa herkutellut.
(Parittaja-akka tulee.)
1 AATELISMIES. No, mitä kuuluu? Kummassako lonkassa on pahin vaiva?
PARITTAJA-AKKA. Hyvin kaikki! Vastikään tuolla vangittiin ja vietiin tyrmään mies, joka oli enemmän väärtti kuin viisituhatta teidän kaltaista.
2 AATELISMIES. Kuka se?
PARITTAJA-AKKA. Claudio, tiedän mä, signor Claudio.
1 AATELISMIES. Claudio, vangittu! Ei, niin ei ole.
PARITTAJA-AKKA. Mutta minä tiedän, että niin on; näin, kun hänet vangittiin, näin, kun häntä kuljetettiin; ja, mikä vielä pahempi, häneltä viedään pää.
LUCIO. Mutta, kaiken hulluttelumme jälkeen, tämä ei ole mikään hauska asia. Oletko varma siitä?
PARITTAJA-AKKA. Liiankin varma; ja se tuli siitä, että hän teki neiti Julialle lapsen.
LUCIO. Uskokaa minua, se ei ole mahdotonta; hän lupasi yhtyä minuun pari tuntia sitten, ja hän on aina tarkalleen pitänyt sanansa.
2 AATELISMIES. Sitä paitse tämä pitää jotenkin yhtä äskeisen puheenaineemme kanssa.
1 AATELISMIES. Mutta ennen kaikkea julistuksen kanssa.
LUCIO. Tulkaa, mennään tiedustelemaan, miten on asian laita.
(Lucio ja aatelismiehet menevät.)
PARITTAJA-AKKA. Näin minä menetän kaikki luottilaani: minkä vie sota, minkä tauti, minkä hirsipuu, minkä köyhyys. (Pompejus tulee.) No, mitä uutta tiedät?
POMPEJUS. Se mies on nyt teljetty tyrmään.
PARITTAJA-AKKA. Vai niin; mitä hän on tehnyt?
POMPEJUS. Lapsen.
PARITTAJA-AKKA. Tarkoitan, mitä on rikkonut?
POMPEJUS. Kalastanut muiden kalavesillä.
PARITTAJA-AKKA. Mitä, onko joku tyttö saanut lapsen hänen kanssaan?
POMPEJUS. Ei, naikko on saanut hänen kanssaan tytön. Mitä, ettekö ole kuullut julistusta?
PARITTAJA-AKKA. Mitä julistusta?
POMPEJUS. Kaikki julkiset talot Wienin laitakaupungeissa ovat revittävät maahan.
PARITTAJA-AKKA. Ja miten käy keskikaupungin talojen?
POMPEJUS. Ne jätetään siemeneksi; nekin olisivat menneet samaa tietä, mutta muuan viisas porvari puhui niiden puolesta.
PARITTAJA-AKKA. Revitäänkö siis kaikki laitakaupunkien ilohuoneet?
POMPEJUS. Revitään, perustuksiaan myöten.
PARITTAJA-AKKA. Mutta siitähän tulee oikein perustuslain muutos. Kuinka silloin minun käy?
POMPEJUS. Olkaa te huoletta: hyvillä asianajajilla on aina luottilaita. Vaikka muutattekin paikkaa, ei teidän siltä tarvis muuttaa ammattia; minä jään teille yhä tappimieheksi. Rohkeutta vain! Teitä kyllä tullaan armahtamaan. Te olette virassa silmänne melkein kuluttanut, teitä ei niin tarkalla silmällä pidetä.
PARITTAJA-AKKA. Niin, mitä nyt tehdä, Tuomas Tappimies? Lähtekäämme täältä.
POMPEJUS. Tuossa tulee signor Claudio, jota kruununmies taluttaa vankityrmään; ja tuossahan se on neiti Juliakin.
(Menevät.)
Sama paikka.(Vanginvartija, Claudio, Julia ja oikeudenpalvelijoita tulee.)CLAUDIO.Mies, miksi näin mua näytät maailmalle?Vie tyrmään, johon olen määrätty.VANGINVARTIJA.En tätä pahan pahuudella tee,Mut niin on käskenyt lord Angelo.CLAUDIO.Näin hallitus, tuo puolijumala,Rikokset sovituttaa painon mukaan;"Armahtaa ketä tahtoo", sanoo sana,"Ja kenen tahtoo, sen hän paaduttaa."(Lucio ja ne kaksi aatelismiestä tulevat.)LUCIO.Mut, Claudio, mikä syynä tähän pakkoon?CLAUDIO.Se liika vapaus, Lucio, se vapaus!Ylellisyyttä seuraa kova paasto,Ja vapaus, ylenmäärin käytettynä,Pakoksi muuttuu. Luontoamme ajaa,Kuin hiirtä, jok' on niellyt myrkkyä,Janoinen synti, jok' on kuolemaksi.
LUCIO. Jos minä voisin vankityrmässä noin viisaasti puhua, niin haettaisin tänne muutamia velkojiani. Ja kuitenkin, totta puhuen, on vapauden hullutus minulle rakkaampi kuin vankeuden siveys. — Mikä on rikoksesi, Claudio?
CLAUDIO.Jos sanon sen, teen uuden rikoksen.LUCIO.Ei murha lie?CLAUDIO.Ei.LUCIO.Haureus?CLAUDIO.Sano siksi.VANGINVARTIJA.Pois, herra! Nyt on teidän mentävä.CLAUDIO.Vain sana. — Lucio hyvä, pari sanaa!(Vie hänet syrjään.)LUCIO.Satakin vaikka, jos ne vain sua auttaa.Mut noinko haureutta rangaistaan?CLAUDIO.Näin laita on: ma tosikihloissaAnastin Julian vuoteen; hänet tunnet;Hän täys on vaimoni, ei muuta vaillaKuin että säännön mukaisesti teemmeSen julkiseksi; tekemättä jäi se,Kun myötäjäiset menetetty ois,Jotk' yhä sukulaisten kirstuss' ovat.Välimme näiltä peitimme, siks kunnesHeit' aika taivuttais. Mut, paha kyllä,Tuon hellän suhteen salaisuus nyt suurill'On kirjaimilla Juliaan painettu.LUCIO.Siis raskas on?CLAUDIO.On, kovaks onneksi!Ja nyt tuo herttuan uusi sijainen —Se uutuudenko väikkeen vika lie,Vai valtiota ratsunako pitääVain ylivaltiaalle, joka, tuskinSatulaan päästyään, jo kannust' iskeeSen merkiksi, ett' osaa hallita;Vai virkaanko se kuuluu ankaruusVai hänen yleväänkö persoonaansa,Sit' en ma tiedä — vaan tää uusi herraKaikk' eloon saattaa vanhat rikoslait,Jotk' yhdeksättätoista vuotta seinäll'On käyttämättöminä riippuneetKuin aseet ruosteiset; ja maineen vuoksNuo uniset ja unhottuneet säännötNyt minuun usuttaa: — niin, maineen vuoksi.
LUCIO. Niin maarinkin; ja pääsi istuu nyt niin höllästi harteillasi, että rakastunut maitotyttökin voisi sen huokaista pois. Laita sana herttualle ja vetoa häneen.
CLAUDIO.Sen olen tehnytkin, vaan hänt' ei löydy.Tee, Lucio, mulle tämä hyvä työ:Tänäpä luostariin käy sisareniKoetus-aikaans' siellä alkamaan.Hänelle kerro, missä vaarass' olen,Ja pyydä, että puolestani koittaaLepyttää julmaa vallanhoitajaa.Tykönsä itse menköön; hänestäMa paljon toivon; hänen nuoruutensaSuloista puhuu, vaikka mykkää kieltä,Mi tehoo miehiin; lisäks häll' on lahjaÄlyllä sovitella sanojaan,Ja helposti hän mielet taivuttaa.
LUCIO. Suokoon Jumala, että hän sen voisi, niin hyvin lohdutukseksi niille, jotka ovat samassa tilassa ja muuten joutuisivat ankaraan tilintekoon, kuin sinun henkesikin pelastukseksi; sillä kovin minua surettaisi, jos sen noin narrin tavalla menettäisit joutavan noppapelin takia. Menen häntä puhuttelemaan.
CLAUDIO. Kiitos, hyvä ystäväni Lucio!
LUCIO. Kahden tunnin kuluessa, —
CLAUDIO. No, nyt vartija, nyt mennään.
(Menevät.)
Luostari.(Herttua ja munkki Tuomas tulevat.)HERTTUA.Ei, pyhä isä, pois se ajatus!Ei lemmen heikko nuoli miehen vahvaaVoi rintaa lävistää. Kun salasuojaaHalusin teiltä, oli aikeeniVakaampi, kypsempi kuin nuoren hurjanHalut ja pyyteet.TUOMAS.Saanko tietää sen?HERTTUA.Paremmin, isä, tiedätte kuin kukaan,Ett' yksinäisyytt' aina rakastinJa turhaks katsoin suuret seurat, joissaElämöi nuoruus, korska, tyhjä loistoMa täyden valtani ja arvoniLord Angelolle olen luovuttanut,Joll' ankarat ja siveät on tavat.Hän luulee minun Puolaan matkustaneen,Jonk' olen luulon levittänyt kansaanJa jota uskotaan. No, hurskas isä,Kysytte varmaan, miksi tämän teen?TUOMAS.Halusta kysyn, armollinen herra.HERTTUA.Meill' ankarat on lait ja kovat säännöt —Vikurit turpavöitä kaipaavat —Mut neljätoist' on vuotta levänneet neKuin luolassansa vanha jalopeura,Jok' uupui ryöstöön. Niinkuin heikot isätUhaten koivuvitsaa kiertävät,Vain pannakseen sen lasten nähtävillePeloksi, vaan ei kuriks, joten vitsaaEi kammota, vaan pilkataan; niin laitkinOn kuolleet, niiden rangaistus jos kuolee,Ja riettaus vetää nenäst' oikeutta,Imettäjäänsä lapsi lyö, ja mennytt'On siivous.TUOMAS.Mut teidän armon vallass'Ol' itse päästää laki kahleistaan.Enemmän pelkoa te nostaisitteKuin Angelo.HERTTUA.Niin, liian suurta ehkä.Ma erheen tein, kun päästin ohjakset;Siis julmuutt' oisi rangaista nyt siitä,Mink' itse käskin: — käskyähän on se,Kun pahuudelle suodaan vapaa valta,Mut rankaisulle ei. Sen tähden, isä,Ma Angelolle jätin toimeni;Nimeni suojassa hän iskeköön;Pois itse pysyn taistosta, ja moitteetNäin vältän. Nähdäkseni hallintaansaNyt munkistonne jäsenenä tahdonNiin prinssiä kuin kansaa puhutella.Siis kaapu mulle tuo ja mua neuvo,Ett' osaan olla ulkoasultaKuin tosi munkki. Lisäsyyt saat tietää,Kun joutilaampaa tilaisuutta saan;Nyt tämän vain: — Lord Angelo on tarkkaJa visu maineestaan; hän tuskin myöntää.Ett' onkaan verta suonissaan ja ett' onHänelle leipä rakkaampaa kuin kivi.Pian näemme, totuudenko sanoo pinta,Vai mielen muutosko on vallan hinta.(Menevät.)
Naisluostari.(Isabella ja Francisca tulevat.)ISABELLA.Sekö se teidän nunnain koko vapaus?FRANCISCA.Se eikö riitä?ISABELLA.Kyllä. Tät' en kysySiks, että enempää ma halaisin;Päin vastoin pitäis kovemp' olla pakkoSanct Claran nunnain siskokunnassa.LUCIO (ulkoa).Hoi! Rauha tälle paikalle!ISABELLA.Ken huutaa?FRANCISCA.On miehen ääni. Hyvä Isabella,Sa avaa hälle, kysy mitä tahtoo.Sa voit, ma en; sa viel' et valaa tehnyt;Sen tehnyt ei saa miehen kanssa haastaaPait abbedissan läsnä ollessa;Jos haastaa, ei saa kasvojansa näyttää,Jos näyttää kasvonsa, ei haastaa saa.Hän taaskin huutaa; pyydän, vastaa hälle.(Menee.)ISABELLA.Jumalan rauha! Ken se?(Lucio tulee.)LUCIO.Terve, impi,Jos impi liette, niinkuin todistavatNuo posken ruusut. Voitteko mua auttaaJa saattaa minut Isabellan luo?Hän tässä luostariss' on kokelasJa nuoren Claudio-raukan kaunis sisko.ISABELLA.Miks Claudio-raukan? Kysyä mun suokaa,Sit' enemmän, kun sanon, että itseMa Isabella, hänen siskons', olen.LUCIO.Sulo kaunotar, tuon Claudion terveiset.Mut lyhykäisesti: hän tyrmäss' istuu.ISABELLA.Voi mua! Mistä syystä?LUCIO.Semmoisesta,Jost' — ainakin, jos minä tuomar' oisin —Hän rangaistuksen saisi kiitoksissa:Hän laittoi ystävälleen pikkuiset.ISABELLA.Mua älkää uskotelko.LUCIO.Se on totta.En tahtois — vaikka helmasyntiniOn naista naurattaa ja haastaa toista,Toist' aatella — näin tehdä kaikkiin nähden.Olette maasta yletty ja pyhäJa kieltäymyksen kirkastama henki;Vakaasti tulee teidän kanssa haastaaKuin pyhimyksen kanssa ainakin.ISABELLA.Pyhyyden herjaust' on moinen pilkka.LUCIO.Ei suinkaan. Suorin sanoin näin on laita:Syleilyyn yhtyi veljenne ja tyttö;Ravinto ruumiin täyttää; heiteen aikaSe vakoon kuivaan siittää siemenestäSatoisan viljan; niin myös tytön kasvuTodistaa kylvömiehen uurastusta.ISABELLA.Kenenkä tytön? Serkku Julianko?LUCIO.Hän serkkunneko?ISABELLA.Valikoinnan kautta,Niinkuin on tyttöin tapa rakkaudestaNimiä vaihtaa suotta.LUCIO.Hän se on.ISABELLA.No, naikoon hänet!LUCIO.Siinäpä se mutka.Täält' oudosti on herttua poistunut,Mont' ylimystä, minua ja muita,Petellen viran toiveilla; ne, joillaOn valtajuonet tiedossa, ne väittää,Ett' aivan toista häll' on mielessäKuin kielellä. Ja hänen sijallaanRajattomalla valtuudella pitääNyt valtaa Angelo, — mies, jonka veriOn lumivettä; jolle vierast' onKaikk' aistin himartavat kutkutukset,Ja joka luonnon kiihkaa tylsyttääVain hengentyöllä, paastoll', opinnoilla.Hän — peloittaakseen pois nuo irstaat tavat,Jotk' ovat kauan kierrelleet lain uhkaaKuin hiiret leijonaa — nyt keksii säännön,Jonk' ahtaan mielen mukaan Claudio henkens'On menettävä, heittää hänet tyrmäänJa muille varoitukseks tarkoin noutaaLain ankaruutta. Kaikk' on toivo mennyt,Jos teill' ei voimaa kauniin rukouksinHänt' armoon taivuttaa. Tää lyhyestiSe tehtävä, jonk' antoi Claudio mulle.ISABELLA.Hänt' aikoo hengiltäkö?LUCIO.TuomioJo langennut on; pyöveli jo, kuulin,On saanut käskyn hänet teloittaa.ISABELLA.Kuink' auttaa häntä minä raukka voin?LUCIO.Ois koittaa voimaanne.ISABELLA.Ah! voimaani!Epäilen —LUCIO.Epäilys on petturi:Meilt' edun vie, jonk' usein voittaisimme,Jos tohtisimme koittaa. AngelolleTe näyttäkää ett' immet mitä pyytää,Sen miehet antavat kuin jumalat;He vain kun itkevät ja polvistuvat,Niin, mitä pyytävät, se täyttyy niinKuin oisi se jo heidän omanansa.ISABELLA.Koetan mitä tehdä voin.LUCIO.Mut joutuin.ISABELLA.Ma heti menen. Kauempaa en viivy,Kuin että abbedissalle ma tiedonAsiast' annan. Nöyrät kiitokseni!Terveiset veljelleni! Ennen iltaaHän toimistani varman tiedon saa.LUCIO.Hyvästi sanon.ISABELLA.Jääkää Herran haltuun!(Menevät.)
Sali Angelon asunnossa.(Angelo, Escalus, tuomari, vanginvartija,oikeudenpalvelija ja seuralaisia.)ANGELO.Ei laki mikään kuvatus saa olla,Ei liikkumaton linnunpelko, joka,Kun siihen tottuvat, ei hirmuks tule,Vaan lepopuuksi.ESCALUS.Terää olkoon siltä;Parempi hiukan leikellä kuin kaataaJa ruhjoa. Tuoll' ylimyksellä,Jonk' aion pelastaa, on jalo isä.Vain itseänne, armo, aatelkaa —Te, jonk' on siveys niin perin luja —Te ettekö, kun oma halu nousee,Jos aikaan sopisi ja paikkaan vainJa veren kiihkeä jos kuohu teidätAjaisi tekoon, johon tahto pyrkii,Niin, etteköpä tekin joskus eksyisRikokseen, josta häntä tuomitsette,Lain kiroukseen itse joutuen?ANGELO.On toista tulla kiusaukseen, toistaOn langeta. Voi valamiehistössä,Jok' ihmisiltä hengen tuomitsee,Kahdestatoista olla yks tai kaksiPahempaa varasta kuin tuomittava.Mik' ilmeist' on, sen oikeus rankaisee.Mitä se lakiin koskee, vaikka varasVarasta tuomitsee? On päivän selvää,Ett' otan maasta helmen, jonka löydän,Siks että näen sen; mitä min' en näe,Sen päälle astun enkä siitä piittaa.Tuon vika siit' ei vähene, jos mullaOn ollut sama vika; sano ennen,Jos minä, tuomarina, eksyn noin,Ett' armotta ja tuomioni mukaanMua rangaistakoon. Kuolla hänen tulee.ESCALUS.No, niinkuin teidän viisautenne tahtoo.ANGELO.Miss' on se vanginvartija?VANGINVARTIJA.Täss', armo.ANGELO.Mies, huomen-aamull' yhdeksältä ClaudioOn mestattava; hanki hälle pappi;Hän kuolemaansa valmistautukoon:Tää hänen vaelluksensa on loppu.(Vanginvartija menee.)ESCALUS.Jumala, anna meille armos tunto!Syy toisen nostaa, toisen kaataa kunto.Yks syystä pääsee, vaikka konna lie,Yks ainut virhe toisen surmaan vie.(Kyynärpää, Vahla, Pompejus ja oikeudenpalvelijoita tulee.)
KYYNÄRPÄÄ. Kas niin, viekää pois nuo! Jos ne ovat kelpo väkeä yhteiskunnassa, joiden ainoa elämä on elämöidä yhteis-paikoissa, niin en tiedä minä, mitä laki ja oikeus on. Viekää pois nuo!
ANGELO. Mitä, hyvä ystävä? Mikä on nimenne, ja mistä kysymys?
KYYNÄRPÄÄ. Teidän korkeutenne luvalla olen herttua-pahaisen konstaapeli, ja nimeni on Kyynärpää; olen vähän niinkuin lakimies minäkin; ja tässä tuon teidän korkea-arvoisuutenne eteen kaksi hyvänkurista tuttavaa.
ANGELO. Hyvänkurista! Mitä? Aiot kai sanoa: pahankurista?
KYYNÄRPÄÄ. Teidän korkeutenne luvalla, en minä oikein tiedä, mitä ne ovat; mutta kelpo konnia ovat, se on viljainen vissi, eikä heissä ole rahtuakaan sitä vilpillisyyttä, jota tulisi olla oikealla kristityllä.
ESCALUS. Hyvin sanottu! Sepä älykäs konstaapeli!
ANGELO. Jatka; mitä he ovat miehiään? Kyynärpää on nimesi: miksi et vastaa, Kyynärpää?
POMPEJUS. Hän ei voi, herra: hänen kyynärpäänsä on hajalla.
ANGELO. Kuka te olette?
KYYNÄRPÄÄ. Hänkö? Tapinpitelijä, apuhankkija, joka palvelee huonoa naiseläjää, jonka talo, kuulen ma, on revitty laitakaupungilla; ja nyt hän pitää saunaa, joka, luulen ma, sekin on sangen pahamaineinen talo.
ESCALUS. Mistä sen tiedät?
KYYNÄRPÄÄ. Vaimoni, jonka vakuutan taivaan ja teidän armonne edessä —
ESCALUS. Mitä? Vaimosiko?
KYYNÄRPÄÄ. Niin, herra, joka, Jumalan kiitos, on kunniallinen vaimo. —
ESCALUS. Ja siksikö hänet vakuutat?
KYYNÄRPÄÄ. Sanon, että vakuutan itseni niin hyvin kuin hänenkin siitä, että jos tuo talo ei ole parittajan talo, niin on sääli häntä, sillä se on sangen huono talo.
ESCALUS. Mistä sinä, konstaapeli, sen tiedät?
KYYNÄRPÄÄ. He, vaimoni kautta, lempo soikoon; sillä jos hän olisi ollut lihaan menevä nainen, niin olisi hän voinut tulla syypääksi raiskaukseen, haureuteen ja kaikenlaiseen muuhun ruokottomuuteen.
ESCALUS. Tuonko naisen toimesta?
KYYNÄRPÄÄ. Niin, rouva Liikasen toimesta. Mutta hän sylkäisi tuota naista vasten naamaa, niin että se tiesi saaneensa.
POMPEJUS. Teidän korkeutenne luvalla, se ei ole totta.
KYYNÄRPÄÄ. Näytä se toteen näiden kanaljain kuullen, sinä kunnian mies, näytä se toteen!
ESCALUS (Angelolle.) Kuuletteko, kuinka hän sanoissaan sekaantuu?
POMPEJUS. Nähkääs: hän tuli taloon, ja vahvana oli, ja himoitsi — kaikella kunnioituksella sanoen — keitettyjä väskynöitä.[1]Meillä oli niitä vain kaksi, teidän armonne, ja ne olivat sillä hetken prikulla hedelmälautasella, tuollaisella kolmen pennin lautasella; onhan teidän armonne sellaisia lautasia nähnyt; ne ei ole mitään porsliini-lautasia, mutta kuitenkin sangen hyviä lautasia.
ESCALUS. Jatka, jatka; lautanen ei tässä mitään paina.
POMPEJUS. Ei tosiaankaan, hyvä herra, ei neulan nuppiakaan; siinä olette aivan oikeassa. Mutta nyt itse pääponteen: niinkuin sanottu, rouva Kyynärpää oli, niinkuin sanottu, vahvana, ihan viimeisillään, ja halusi, niinkuin sanottu, väskynöitä, ja kun, niinkuin sanottu, näitä vain oli kaksi lautasella, sillä herra Vahla, tämä mies tässä, oli, niinkuin sanottu, syönyt ne muut ja, niinkuin sanottu, maksanut ne oikein rehellisesti; — sillä, niinkuin tiedätte, herra Vahla, en voinut antaa teille takaisin kolmea penniä.
VAHLA. Ette, aivan oikein.
POMPEJUS. Niin, näettekös vain! Te silloin paraikaa, jos koitatte muistella, särjitte mainittujen väskynöitten kiviä.
VAHLA. Niin tein, aivan oikein.
POMPEJUS. Niin, näettekös vain! Minä silloin sanoin teille, jos muistatte, että se ja se ja se ja se ei voinut parantua siitä jutusta — ymmärrättehän — jos ei pitänyt ankaraa elantotapaa, niin teille sanoin.
VAHLA. Se on kaikki totta.
POMPEJUS. Niin näettekös?
ESCALUS. Ole vait, sinä olet ikävä narri: asiaan! — Mitä he siis tekivät Kyynärpään vaimolle, että miehellä nyt on syytä siitä valittaa? Käydään nyt häneen käsiksi.
POMPEJUS. Ei, teidän armonne, se ei vielä käy päinsä.
ESCALUS. Enhän minäkään sitä tarkoittanut.
POMPEJUS. Mutta kyllä sitten käymme häneen käsiksi, teidän armonne luvalla. Pyydän nyt vain, teidän armonne, katsokaa tuota herra Vahlaa: sillä miehellä on kahdeksankymmentä puntaa vuodessa, ja isä kuoli pyhäinmiesten päivänä. — Pyhäinmiesten päivänähän se oli, herra Vahla?
VAHLA. Pyhäinpäivän aattona.
POMPEJUS. Niin, näettekös? Toivon että sitä täällä pysytään totuudessa! Hän istui, niinkuin sanottu, paraikaa nojatuolissa, teidän armonne; — se oli Kultarypäleessä,[2]missä tekin mielellänne istutte, eikö totta?
VAHLA. Totta on, sillä se on tilava huone ja lämmin talvella.
POMPEJUS. Niin, näettekös? Toivon, että sitä täällä pysytään totuudessa!
ANGELO.Ei tähän kuulusteluun riitä yö,Ei pisin Venään talviyökään. MenenJa jätän jutun teidän haltuun. Toivon,Ett' olis syytä piestä koko lauma.ESCALUS.Minäkin samaa. Hyvää huoment', armo!(Angelo menee)
No, ystävä, jatkakaamme; sano, mitä Kyynärpään vaimolle on tehty, kerrassa.
POMPEJUS. Kerrassako, teidän armonne? Hänelle ei ole tehty kerrassa mitään.
KYYNÄRPÄÄ. Olkaa hyvä, teidän armonne, kysykää häneltä, mitä tuo mies teki vaimolleni.
POMPEJUS. Olkaa hyvä, teidän armonne, kysykää minulta.
ESCALUS. No siis, mitä on tämä herra hänelle tehnyt?
POMPEJUS. Olkaa hyvä, teidän armonne, katsokaa tämän herran naamaa. — Hyvä herra Vahla, katsokaa hänen armoonsa; tarkoitus on hyvä. — Huomaatteko, teidän armonne, hänen naamaansa?
ESCALUS. Vallan hyvin.
POMPEJUS. Pyydän, huomatkaa tarkoin.
ESCALUS. Teenhän sen.
POMPEJUS. Huomaatteko, teidän armonne, mitään pahaa hänen naamassaan?
ESCALUS. En.
POMPEJUS. Voin panna vaikka kaksi sormea kirjan päälle, että hänen naamansa on pahin puoli hänessä. No niin: jos nyt hänen naamansa on pahin puoli hänessä, kuinka siis herra Vahla voi tehdä konstaapelin vaimolle mitään luvatonta. Tahtoisin kuulla sen teidän armonne suusta.
ESCALUS. Hän on oikeassa. Konstaapeli, mitä sanotte siihen?
KYYNÄRPÄÄ. Ensiksikin, teidän armonne luvalla, talo on tuhoton talo, tämä tässä tuhoton mies, ja hänen ruokapuunsa tuhoton nainen.
POMPEJUS. Tämän käteni kautta, hänen vaimonsa on tuhottomampi henkilö kuin yksikään meistä kaikista.
KYYNÄRPÄÄ. Lurjus, valehtelet; valehtelet, senkin kirottu lurjus! Se aika ei ole vielä tullut, että hän olisi tuhottomia tehnyt mieheen, vaimoon tai lapseen nähden.
POMPEJUS. Teidän armonne, hän teki tuhottomia hänelle, jo ennenkuin hänet nai.
ESCALUS. Kuka on tässä viisaampi? Oikeus vai koiruus? — Onko se totta?
KYYNÄRPÄÄ. Sinä lurjus! Senkin heittiö! Senkin sakramenskattu Hannibali![3]Vai tuhottomia hänelle, ennenkuin hänet nain! — Jos ikänä minä olen tuhottomia tehnyt hänelle, tai hän minulle, niin älkää uskoko, teidän armonne, että olen herttua-pahaisen palvelija. Todista sanasi, sinä jumalaton Hannibali, tai haastan sinut pahoinpitelystä.
ESCALUS. Jos hän nyt löisi teitä korvalle, niin voisitte lisäksi haastaa häntä panettelemisesta.
KYYNÄRPÄÄ. Tosiaankin, kiitän teidän armoanne siitä. Mitä käskette, teidän armonne, minun tehdä tämän jumalattoman heittiön?
ESCALUS. Kuules, konstaapeli, koska hänessä on kaikenlaisia rikoksia, jotka soisit saavasi ilmi, jos voisit, niin arvelen parhaaksi, että annat hänelle matkapassin, kunnes olet saanut tietää, mitä ne ovat.
KYYNÄRPÄÄ. Tosiaankin! Kiitän teidän armoanne neuvosta. — Siinä nyt näet, senkin sakramenskattu luntti, mikä on edessäsi: saat matkapassin; niin, luntti, matkapassin saat!
ESCALUS (Vahlalle). Missä olette syntynyt, ystävä?
VAHLA. Täällä Wienissä, armollinen herra.
ESCALUS. Onko teillä kahdeksankymmentä puntaa vuodessa?
VAHLA. On, teidän armonne luvalla.
ESCALUS. Vai niin. — Mikä on sinun toimesi, ystävä?
POMPEJUS. Olen edeskäypä, köyhän lesken edeskäypä.
ESCALUS. Mikä on emäntäsi nimi?
POMPEJUS. Rouva Liikanen.
ESCALUS. Onko hänellä ollut enempää kuin yksi mies?
POMPEJUS. Yhdeksän, armollinen herra; Liikanen oli viimeinen.
ESCALUS. Yhdeksän! — Tulkaa likemmäksi, herra Vahla. Herra Vahla, paras olisi, ettette seurustelisi juomanlaskijain kanssa; he laskevat pian teidät tyhjäksi, herra Vahla, ja te viette heidät hirsipuuhun. Menkää matkaanne, ja laittakaa niin, etten teistä enää mitään kuule.
VAHLA. Kiitän teidän armoanne. Itse puolestani en koskaan joudu juomapesään, jos ei minua sinne juoksuteta.
ESCALUS. Hyvä; ei sen enempää siitä, herra Vahla. Hyvästi! (Vahla menee.) — Esiin, herra viinuri! Mikä on nimenne, herra viinuri?
POMPEJUS. Pompejus.
ESCALUS. Mitä muuta?
POMPEJUS. Pyllynen.
ESCALUS. Niin, pyllynne on todellakin suurinta sorttia, niin että, mitä lihallisuuteen tulee, te olette Pompejus suuri. — Pompejus, te olette jonkinlainen parittaja, vaikka käytätte viinurinvirkaa kilpenä. Ettekö olekin? Kas niin, sanokaa totuus, se on teille parasta.
POMPEJUS. Totta puhuen, teidän armonne, olen köyhä raukka, joka tahdon minäkin elää.
ESCALUS. Mutta millä sinä elät, Pompejus? Parituksella? Mitä siitä elinkeinosta arvelet, Pompejus? Onko se laillinen elinkeino?
POMPEJUS. Jos laki sen sallii, teidän armonne.
ESCALUS. Mutta laki ei sitä salli, Pompejus, eikä tule koskaan sitä sallimaan Wienissä.
POMPEJUS. Onko teidän armonne aikomus kuohita kaikki kaupungin nuoret miehet?
ESCALUS. Ei, Pompejus.
POMPEJUS. No, sitten tosiaankin, minun heikon ymmärrykseni mukaan, kaikki menee vanhaa tapaansa. Jos teidän armonne vain voi keksiä keinoja porttojen ja melkkurien varalle, niin ei tarvis varoa parittajia.
ESCALUS. Niitä on jo sieviä keinoja keksitty, tiedä se: pää poikki ja hirteen, siinä kaikki.
POMPEJUS. Jos kymmenenkin vuotta perätysten hirtätte ja mestaatte niitä, jotka tässä kohden hairahtuvat, niin saattepa aikoinaan katsoa, mistä voitte hankkia lisää päitä. Jos tämä laki on Wienissä kymmenen vuotta voimassa, niin lupaan vuokrata kaupungin kauniimman talon kolmesta pennistä kerroksen. Jos elätte siksi kuin se tapahtuu, niin sanokaa, että Pompejus on sen sanonut.
ESCALUS. Kiitos, kelpo Pompejus; ja ennustuksesi palkinnoksi annan sinulle, kuules, tämän neuvon: laita niin, etten vastedes kuule sinusta valituksia minkäänlaisia ja että jätät sen paikan, missä nyt asut; muuten, Pompejus, ajan sinut takaisin leiriisi ja näytän sinulle Caesarin hirmua; suoraan sanoen, Pompejus, saat maistaa piiskaa. Ja nyt, Pompejus, täksi kertaa hyvästi!
POMPEJUS. Kiitän teidän armoanne hyvästä neuvosta; (syrjään) mutta sitä aion noudattaa sen verran, kuin liha ja asianhaarat sallivat. noudattaa sen verran, kuin liha ja asianhaarat sallivat.Vai piiskaa! Piiskaa saakoon vetojuhta;Ei siedä piiskaa kunnon miehen suhta.(Menee.)
ESCALUS. Tulkaa tänne, herra Kyynärpää, tulkaa lähemmäksi, herra konstaapeli. Kuinka kauan olette ollut tässä konstaapelin toimessa?
KYYNÄRPÄÄ. Seitsemän ja puoli vuotta, teidän armonne.
ESCALUS. Arvelinkin, taidostanne päättäen, että olette siinä ollut jonkun aikaa. Seitsemän vuotta yhtä mittaa, niinkö?
KYYNÄRPÄÄ. Ja puoli päälle, teidän armonne.
ESCALUS. Ah, siitä on ollut teillä paljon vaivaa. Väärin on teiltä niin paljon vaatia. Eikö ole teidän pitäjässä muita siihen toimeen päteviä?
KYYNÄRPÄÄ. Vähän niitä on, Jumala paratkoon, joilla on kykyä sellaisiin asioihin. Kun ovat valitut, niin ovat mielissään, kun saavat valita minut sijaansa; minä teen sen muutamasta penningistä, ja hoidan kaikki yhteen menoon.
ESCALUS. Kuulkaa, laittakaa minulle nimilista, jossa on kuusi tai seitsemän pätevintä henkilöä pitäjästänne.
KYYNÄRPÄÄ. Teidän armonne kotiinko, armollinen herra?
ESCALUS. Niin kotiini. Hyvästi!
(Kyynärpää menee?)Mitä lienee nyt kello?TUOMAS.Yksitoista, teidän armonne.ESCALUS.Teit' atrialle pyydän luokseni.TUOMAS.Ma kiitän nöyrimmästi.ESCALUS.Tuon Claudion kuolema mua surettaa,Mut pelastust' en näe.TUOMAS.Lord AngeloOn ankara.ESCALUS.Se onkin tarpeellista:Ei tavaks tullut armo paljo paina,Uus rikos seuraa armahdusta aina.Mut, sentään, Claudio parka! — Apu tyhjä!Pois tulkaa, herra.(Menevät.)
Toinen huone samassa paikassa.(Vanginvartija ja palvelija tulevat.)PALVELIJA.Hän pitää kuulustusta; tulee heti.Ilmoitan teidät.VANGINVARTIJA.Tee se.(Palvelija menee.)Tahdon tietää,Mit' aikoo hän; kenties hän vielä heltyy.Mies rikkonut on vain kuin unissaan.Se vika joka iän on ja säädyn,Ja hänet surmataan! —(Angelo tulee.)ANGELO.Mik' asia?VANGINVARTIJA.Siis huomennako tulee Claudion kuolla?ANGELO.Johan sen sanoin; onhan sulla käsky;Miks vielä kysyt?VANGINVARTIJA.Jott' en hätiköisi.Anteeksi, armo, mutta olen nähnyt,Ett' oikeus katunut on tuomiotaanSen täytettyä.ANGELO.Siitä vastaan minä.Tee tehtäväsi, taikka jätä paikkas,On niitä toisiakin.VANGINVARTIJA.Anteeks suokaa!Mit' oihkaavan on Julian tehtävä?Lähellä päästö on.ANGELO.Vie hänet toiseenJa mukavampaan paikkaan; tee se heti.(Palvelija palaa.)PALVELIJA.Tuon kuoloon tuomitun on sisar täällä,Puheille pyrkii.ANGELO.Onko hällä sisar?VANGINVARTIJA.On herra: impi sangen siveä;Sisaruskuntaan aikoo jäseneksi,Jos ei jo lienekin.ANGELO.Tuo hänet sisään.(Palvelija menee,)Sa heti toimita se luuska pois;Hän saakoon mit' on tarvis, mut ei liikaa.Siit' annan määräyksen.(Lucio ja Isabella tulevat.)VANGINVARTIJA.Herran haltuun!(Aikoo mennä.)ANGELO.Jää tänne. —(Isabellalle.)Tervetullut! Pyyntö mikä?ISABELLA.Poloinen olen armon-anoja,Jos suvaitsette kuulla.ANGELO.Puhukaa!ISABELLA.On pahe, jota kammon, niin kuin mitä,Ja jolle rankaisun, jos mille, soisin;Sen puolesta en puhuisi, mut täytyy;Ja täytymyst' ei ois, jos tahdon kanssaEi riidass' oisi tahto.ANGELO.Asiaan!ISABELLA.Mun veljeni on kuoloon tuomittu, —Oi kuolettakaa syy, mut älkää häntä!VANGINVARTIJA (syrjään).Suo, taivas, että sulollaan hän tenhois!ANGELO.Syyn kuolettaisin, enkä syyllistä!Jokainen rikos tuomittu on ennenKuin tehty on se. Virkani ois tyhjää,Lain mukaan rikoksen jos rankaiseisin,Mut rikollisen irti päästäisin.ISABELLA.Oi, laki oikea, mut ankara!Siis veli mulla oli. — Herran haltuun!LUCIO (Isabellalle).Pois laimeus! Vielä kerran! Polvistukaa,Rukoilkaa, vaippaan tarttukaa! Te liiaksOlette jäykkä. Kielin veltomminTe ette voisi nuppineulaa pyytää.Siis uudelleen!ISABELLA.Siis täytyy hänen kuolla?ANGELO.Niin, täytyy, tyttöni.ISABELLA.Vai niin; ma luulin,Jos häntä säästitte, ett' teitä siitäEi taivas moittis eikä ihmiset.ANGELO.En tahdo.ISABELLA.Oisko voimaa, jos ois tahto?ANGELO.Niin, nähkääs, mit' en tahdo, sit' en voi.ISABELLA.Sen voisitte — ja siit' ei mailma kärsi —Jos niin vain häntä säälisitte teKuin minä.ANGELO.Myöhää! Hän on tuomittu.LUCIO (Isabellalle).Olette liian jäykkä.ISABELLA.Vai myöhää! Eikä! Sanan, minkä lausuin,Ma voinen peruuttaa. Ei, uskokaa:Ei mikään loisto, mik' on suurten omaa, —Kuninkaan kruunu, valtaherran miekka,Marsalkan sauva, kaapu tuomarin, —Niin heitä puoleksikaan kaunistaisiKuin armiaisuus. Teidän sijassanneJos oisi ollut hän, ja hänen te,Niin olisitte tekin kompastunut,Mut noin ei ankara ois ollut hän.ANGELO.Ma pyydän, menkää!ISABELLA.Oi, jos taivas mulle.Sois teidän valtanne, ja IsabellaTe olisitte! Noinko kävis? Ei,Sanoisin, mit' on olla tuomarinaJa mitä vankina.LUCIO (Isabellalle).Noin, noin! Se tepsii!ANGELO.Lain-alainen on veljenne; te turhaanVain sanojanne tuhlaatte.ISABELLA.Ah! voi!Lain alla oli kaikki sielut kerran,Mut Hän, joll' oli valta rangaista,Toi pelastuksen. Kuinka kävis teidän,Jos Hän, tuo ylin tuomar', arvon mukaanTyöt tuomitsisi? Tätä ajatelkaa,Niin armo alkaa huulillanne elääKuin uusi luomus.ANGELO.Tyynny, kaunis lapsi:Sun veljes laki langettaa, en minä.Vaikk' ois hän veljeni, tai oma poika,Niin kävis samoin: huomenna hän kuolee.ISABELLA.Huomenna? Liian kiire! Armahtakaa!Hän viel' ei ole valmis! Ruoaks linnunTapamme ajallansa; taivastakoVähemmin arvomme kuin karkeata,Pient' itseämme? Hyvä, hyvä herra,Ken tuost' on rikoksesta surman saanut?Ja moni moist' on tehnyt!LUCIO (Isabellalle).Aivan oikein!ANGELO.Ei kuollut ollut laki, vaikka nukkui.Niin moni tuota pahett ei ois tehnyt,Jos ensimmäistä kiellon rikkojaaOis rangaistu. Nyt on se valveutunut,Työt kaikki tutkii, katsoo peilistä.Kuin tietäjä,[4]mitk' etehiset synnit —Lie sitten uudet nuo tai höllyydestäSi'inneet uudelleen ja versoneet —Tulisi estää periytymästäJa kuoreen tappaa.ISABELLA.Olkaa toki laupias!ANGELO.Sit' enin olen, oikea kun olen.Näin armon teen ma niille, joit' en tunneJa joita höllyys haittais ehkä vasta,Ja sille oikeutta, jok', yhden erheenKun sovittaa, ei tekemään jää toista.Huomenna kuolee veljenne: se siitä.ISABELLA.Te ensimmäisnä noin siis tuomitsette,Ja hän on ensi uhri. SuurenmoistaOmata aarnin voimia, mut julmaaNiit' aarnin lailla käyttää.LUCIO (Isabellalle).Hyvä! Oivaa!ISABELLA.Jos valtamiehet jyristellä voisKuin itse Zeus, ei Zeus sais koskaan rauhaa,Zeun taivasta kun joka pikku voutiJyrinään käyttäis, — pelkkään jyrinään!Oi, armorikas taivas! PahkuraisenJa luisen tammen tuima tulinuolesLyö pirstaks pikemmin kuin heikon myrtin;Mut ihminen, tuo pöyhkä ihminen —Lyhyen pikku suuruutensa loistoss'Unohtain, mitä aina tulis muistaa,Ett' ainetta on räyskää — suurta taivast'Apinan häijyn lailla matkii niin,Ett' itkee enkelit; he meidän luonnoll'Itsensä nauraisivat kuoleviksi.LUCIO (Isabellalle).Niin, tyttö, jatkakaa! Hän pian taipuu;Tuo tepsii, tuo.VNGINVARTIJA.Suo, taivas, voitto hälle!ISABELLA.Ei oma mitta sovi lähimmäiseen.Pyhimyst' ilkkuu suuret; mikä teissäOn älyä, se halvan suuss' on pilkkaa.LUCIO (Isabellalle).Tuo oikea on tapa; jatka, jatka!ISABELLA.Vihainen sana, jota päällys käyttää,Soturin suussa on vain häväistystä.LUCIO (Isabellalle).Mist' olet tuon sa saanut? Jatka, jatka!ANGELO.Miks noita lauselmia minuun syydät?ISABELLA.Niin, vallalla, vaikk' eksyy niinkuin muutkin,On lääke itsessään, jok' erheen peittääKuin kuori haavan. Poveen kolkuttakaa,Kysykää sydämmeltä, eikö siinäLie vikaa Claudion tapaista; se samanJos ihmisheikkouden omaksuu,Niin älköön kielen salliko se koskaanJulistaa veljelleni kuolemaa.ANGELO (syrjään).Niin hellää puhett', että heltyy mieli! Hyvästi!ISABELLAHyvä, rakas herra, jääkää!ANGELO.Asiaa mietin. — Tulkaa huomenna.ISABELLA.Mut kuulkaa, kuinka lahjon teitä! Jääkää!ANGELO.Mua lahjot?ISABELLA.Semmoisilla lahjoilla,Joit' itse taivas teidän kanssa jakaa.LUCIO (Isabellalle).Noin, muuten oisit kaikki pilannut!ISABELLA.Täysleimatuill' en kultasikleillä,En kivillä, jotk', oikun mukaan, nouseeJa laskee arvossa, vaan rukouksilla,Jotk' yltää taivaaseen ja sinne ehtiiJo ennen päivän koita, rukouksilla,Joit' ainoastaan puhtaat sielut huokaaJa paastoavat immet, jotka vieraatOn maailmalle.ANGELO.Huomenna siis tulkaa.LUCIO (Isabellalle).Kas niin; nyt kaikki hyvin on; nyt pois!ISABELLA.Jumalan haltuun, rakas armo!ANGELO (syrjään).Aamen;Sill' olen joutumassa kiusaukseen,Jost' estää rukous.ISABELLA.Mihin aikaan tullaSaan huomenna ma?ANGELO.Mihin aikaan vain,Mut ennen lounaa.ISABELLA.Herra teitä kaitkoon!(Lucio, Isabella Ja vanginvartija menevät.)ANGELO.Sinusta, niin, ja siveydestäsi! —Mitä tämä? Hänenkö on syy vai minun?Ken, kiusaaja vai kiusattuko, tekeePahemman synnin? Haa! Ei suinkaan hän;Ei, hän ei kiusaa. Itse minä loionVain lemmenkukan vieress' auringossa,Ja niinkuin raato, enkä niinkuin kukka,Matanen tuoksuss' ilman. Niinkö lie,Ett' aistejamme kainous enemmänKuin irstaus hurmaa? Vaikk' on tyhjää kyllin,Pitääkö pyhä templi hävittääJa synti panna sijalle? Hyi, hyi, hyi!Haa! Mitä teet? Mit' olet, Angelo?Liata hänet tahdotko sen tähden,Ett' on hän puhdas? Anna veljen elää!On varkaan lupa ryöstää, tuomar' itseJos varastaa. Haa! Rakastanko häntä,Kun kuulla tuota ääntä taas ja katsett'Ihailla tahdon? Mitä hourailen?Oh, viekas perkele, kun pyhää pyydät,Niin syötiks panet pyhän! VaarallinenOn kiusaus, joka meitä syntiin kiihtääHyveiden suloilla. Ei koskaan portto,Ei taidon eikä luonnon yhteisvoimin,Mua vietellyt; mut tämä hurskas tyttöMun vallan voittaa. — Lemmen houkkioitaAin' ennen kummeksin ja nauroin noita.(Menee.)
Huone vankilassa.(Herttua, munkin valepuvussa, ja vanginvartija tulevat.)HERTTUA.Terveeksi, vanginvartija! Se liette.VANGINVARTIJA.Se olen. Mitä haluatte, isä?HERTTUA.Vain ihmisrakkaus ja pyhä sääntöMun sielu-parkain lohdutukseks tänneOn tyrmään tuonut. Tehkää tehtävänne:Ne mulle näyttäkää ja kertokaa,Mit' ovat pahaa tehneet, jotta voisinNiin täyttää toimeni, kuin minun tulee.VANGINVARTIJA.Teen enemmänkin, enemmän jos tarvis.(Julia tulee.)Kas, tuoss' on yksi: neiti, joka omanOn nuoruutensa liekkiin suistunut jaNimensä polttanut. Hän kantaa lasta,Jonk' isä kuoloon viedään: nuori mies,Omansa, ennen rikost' uusimaanKuin siitä kuolemaan.HERTTUA.Ja milloin hänenOn kuoleminen?VANGINVARTIJA.Huomenna, ma luulen. —(Julialle.)Teist' olen tointa pitänyt; vain hetki,Niin teidät täältä toimitetaan pois.HERTTUA.Kadutko, kaunis tyttö, syntiäsi?JULIA.Sen teen ja tyynnä häpeäni kannan.HERTTUA.Sua neuvon tuntoasi tutkimaanJa koittelemaan, tottako vai valhett'On katumukses.JULIA.Mielist' otan neuvon.HERTTUA.Sa turmaajaasi miestä lemmitkö?JULIA.Sen, minkä hänen turmaajaansa naista.HERTTUA.Olette tämän synnillisen teonSiis yksin mielin tehneet?JULIA.Yksin mielin.HERTTUA.Siis sinun syntis raskaamp' on kuin hänen.JULIA.Sen tunnustan ja sitä kadun, isä.HERTTUA.Niin oikein, laps, kun vain et kadu siksi,Ett' tähän häpeään sun synti sai.Ei moinen suru ole taivaallinen,Vaan itsekäs, ja näyttää, ettei rakkausMeit' aja taivast' etsimään, vaan pelko.JULIA.Paheena sitä kadun ma, ja kannanIlolla häpeän.HERTTUA.Siin' yhä pysy.Toveris, kuulin, kuolee huomenna;Hänelle menen lohdutusta viemään.Sua armo kaitkoon!Benedicite!JULIA.Siis kuolee huomenna! Oi, armo nurja,Mua säästää elämään, jonk' ilonaOn pelkkä kuolon kauhu!VANGINVARTIJA.Sääli miestä!(Menevät.)
Huone Angelon linnassa.(Angelo tulee.)ANGELO.Rukoilla mielin; mieli vain käy toiseKuin rukous; taivas saa vain tyhjät sanat,Mut mieli, kieltä kuulematta, kiintyyVain Isabellaan; suussa Jumala,Ikäänkuin nimeään vain pureksisin,Mut povess' ankarana synnin myrkkyVain kiehuu. Valtio, jot' ihailin,Ikävä, kuiva on kuin hyvä kirjaMonasti luettu; ja siveyteni,Jost' ylpeilin, — ettei vain kukaan kuulisi —Edulla vaihtaisin nyt höyhenhatuun,Jot' ilma löyhyttelee. Arvo! Tapa!Pukusi kuorell' usein kumarrukseenPakoitat houkkiot ja valhekiiltosÄlynkin pettää. — Veri, verta olet!"Hyv' enkeli" sa pirun sarviin piirrä,Se silt' ei pirun merkkikuva ole.(Palvelija tulee.)No, mitä?PALVELIJA.Eräs nunna, Isabella,Pateille pyytää.ANGELO.Näytä hälle tie.(Palvelija menee.)Oi, taivaat!Miks veri sydämmeeni syöksyy noin,Silt' estäin toiminnan ja lisäks riistäinMyös muilta jäseniltä kaiken tarmon?Noin tyhmä joukko viemistyneen vaiheell'Apuna häärää, vieden hältä ilman,Jost' elpyä hän vois; noin kansa, juostenPois askareistaan, lempikuninkaansaLähelle tunkeilee ja alttiudellaanVain vaivoiks on, ja milt et häntä loukkaaTyperäll' innollaan.(Isabella tulee.)No, kaunis lapsi?ISABELLA.Ma tulin kuulustamaan mieltänne.ANGELO.Ois mieluisampaa, jos sen tietäisit.Kuin että kysyt. Veljes ei saa elää.ISABELLA.Vai niin. — No, Herran haltuun jääkää siis!(Aikoo mennä.)ANGELO.Viel' elää sais, ehk yhtä kauan kuinSinä ja minä; sittenkin hän kuolkoon.ISABELLA.Ja teidän tuomitsemanako?ANGELO.NiinISABELLA.Sanokaa, milloin? jotta viivytys,Lyhyt tai pitkä, valmistukseks oisi,Niin ettei sais hän haittaa sielulleen.ANGELO.Hyi, riettatekoja! Ois yhtä oikeinSit' armahtaa, ken valmiina luoman luonnolt'On ryöstänyt, kuin hellitellä moistaHekuman työtä, joka taivaan kuvaanLyö väärän leiman. Yhtä helppoaLuvatta poistaa luomus laillinen,Kuin valaa kultaa luvattomaan muottiinJa tehdä laiton.ISABELLA.Niin taivaassa on säätty, vaan ei maassa.ANGELO.Sanotko niin? Ma pian sinut kiedon.Valitse: joko oikeus veljeltäsiVie hengen, tai sen pelastat, jos ruumiisNyt saman maireen synnin uhriks annatKuin tyttö veljes raiskaama.ISABELLA.Sen lupaan,Ett' ennen ruumiin annan pois kuin sielun.ANGELO.En puhu sielustasi. PakkosynnitVain lasketaan, ei kirjaan panna.ISABELLA.Mitä?ANGELO.En sitä takaa: puhua ma voinNiin puoleen niinkuin toiseen. Vastaa tähän:Mun, jonka kautta laki puhuu nyt,Mun vallassani veljesi on henki:Niin, eikö laupeutta olis synti,Jos veljen henki säästyis?ISABELLA.Se siis tehkää! —Ma siitä panen kaupan sieluni;Se syntiä ei ois, vaan laupeutta.ANGELO.Sa sielusi jos kaupalla sen teet,Niin tasan painaa laupeus ja synti.ISABELLA.Jos veljen eestä rukoilla on synti,Sen synnin kestän; teidän armotyönneJos synti on, jok' aamu rukoilen,Ett' tämä synti mulle, eikä teille,Syyks luettaisi.ANGELO.Mutta kuule toki.Mua ethän ymmärrä, tai olet tyhmä,Tai viekastat, ja se ei ole hyvä.ISABELLA.Niin, tyhmä lien, ja missään muuss' en hyväKuin siinä, että myönnän nöyräst', ettenParempi ole.ANGELO.Äly itseäänNäin mustaa, kirkkaalt' oikein näyttääkseen.Kuin musta naamus peittämänsä sulotKorottaa kymmenesti kauniimmiksiKuin mitä ois ne paljaaltaan. — Mut huomaa;Jott' ymmärtäisit, puhun selvemmin:On kuolon oma veljesi.ISABELLA.No niin.ANGELO.Niin paha tekons' on, ett' ilmeisestiSen rangaistuksen laki hälle määrää.ISABELLA.Niin oikein.ANGELO.Jos nyt ei muuta pelastuksen tietä —Oletan vain, en sit', en tätä väitä —Kuin että sinä, hänen sisarensa,Jos pyytäis sua mies, jonk' ylhä arvoTai tehovaisuus tuomariin vois päästääLain kaikkivallan kahleista sun veljes,Ja muut' ei pelastuksen keinoaKuin että joko ruumiis kalleudetSa uhraat tuolle miehelle, tai täytyySun veljes kuolla, — mitä tekisit?ISABELLA.Sen veli-raukalle, mink' itselleni:Jos kuoloon olen määrätty, niin kannanMa ruoskan arpia kuin rubiineja,Ja kuoloon riisuudun kuin vuoteeseenJo kauan ikävöittyyn, ennen kuinHäväisen ruumiini.ANGELO.Siis veljes kuolee.ISABELLA.Se oisi huokein tie, ja paremp' oisi,Jos veli kuolis kerta kaikkiaan,Kuin että sisko, hänet pelastaakseen,Iäksi kuolisi.ANGELO.Mut etkö noinSin' yhtä julma ois kuin tuomio,Jot' olet näin sä herjannut?ISABELLA.Häpeän lunnahat ja vapaa armoOn eri perhettä: lain armoitusEi ole riettaan kaupan sukulainen.ANGELO.Vast'ikään laki tuntui tyrannilta,Ja veljes harha-askel sinust' oliPikemmin leikkiä kuin rikosta.ISABELLA.Anteeksi, armo! Jotain halatessaPuhumme toista, toista tarkoitamme.Asiaa, jota vihaan, puolustelenSen eduksi, jot' ylen rakastan.ANGELO.Olemme kaikki heikot.ISABELLA.Kuolkoon veli,Jos hän vain yksin, eikä kukaan muu,Tuon heikkouden perintönään omaa.ANGELO.Mut heikkopa on myöskin nainen.ISABELLA.On,Kuin peili, johon katsoo; yhtä pianSe särkyy kuin se muotojakin mukaa.Voi naista! Taivas auttakoon! Ne miehetHeit' omaks edukseen vain häväisevät.Sanokaa kymmenesti heikoiks meitä:Olemme hennot niinkuin luontommekinJa herkät petost' uskomaan.ANGELO.Sen luulen:Tuo todistus sun sukupuolestasi —Kun vahvempi ei mieskään lie kuin ettäViasta särkyy — se mua rohkaisee.Pidä sanas, ole mikä olet: nainen;Jos olet enempää, et ole mitäänMut jos se olet — niinkuin ulkomuotosSen selvään todistaa — niin nyt se näytäJa luonnon omaan pukuun pukeudu.ISABELLA.Mull' yks on kieli vain: oi, hyvä herra,Puhukaa samaa kieltä mitä äsken.ANGELO.Siis suoraa kieltä kuule: sua lemmin.ISABELLA.Niin veljenikin lempi Juliaa,Ja siitä hän nyt kuolee, sanoitte.ANGELO.Ei kuole, jos mua lemmit, Isabella.ISABELLA.On hyveellänne oikeus, sen tiedän,Tekeytä huonommaksi kuin mit' on,Muit' urkkiakseen.ANGELO.Usko kunniaani!Sanani ilmaisevat aikeeni.ISABELLA.Se kunnia on uskottavaks kehno,Ja aie häijy! — Teeskelyä kaikki!Tuon, Angelo, teen tietäväksi; varo!Julista heti veljelleni armo,Tai täyttä kurkkuani julki huudan,Mik' olet mies!ANGELO.Ken uskoo Isabellaa?Nimeni puhdas, hurskas elämäni,Valta-asemani, vastatodisteeniNiin ovat kannettasi painavammat,Ett' omiin sanoihisi tukahdutJa parjaukselle löyhkäät. Alun tein,Ja himoni nyt päästän valtoihinsa:Rajulle halulleni antaudu!Pois kainous ja turha punastus,Jok' empii, vaikka palaa! Veljes ostaMinulle antamalla ruumiis uhriks,Hän muuten ei vain kuolemalla kuole,Vaan pitkiin kuolon kidutuksiin hänetTylyytes saattaa. Vastaa huomenna,Tai, kautta kiihkon, joka minut valtaa,Rupean julmaks hälle! Kyllin siitä:Mun kiellolleni ei sun väittees riitä.ISABELLA.Kenelle valittaisin? Tuon jos kerron,Niin ken mua uskoo? Tekopyhä suu,Samalla kielellä se yhtä samaaYlistää sekä sadattaa, ja käskeeLain kumarrella mielijohteitaan,Ja oikean ja väärän vääntää, mitenVain himo vaatii! Claudion luo nyt menen.Jos kohta veren vietokseen hän sortui,Se kunto häness' asuu, että hän,Vaikk' oisi hällä sata päätä pannaSadalle veripölkylle, ne ennenHän uhraisi, kuin sisarensa ruumiinNoin inhan saastan tahrattavaks sois.Siis kuole, veli! Siskos puhtaaks jää;Siveys kalliimp' on kuin veljen pää.Hänelle kerron pyyteet Angelon;Niin tyyneen menköön haudan lepohon.(Menee.)