Tai ehkäpä puhun sille, joka on saanut kokea kovuutta lähimmäisiltään. Muista silloin, miten Jesus sanoi: "Minä tulin tulta sytyttämään maan päälle; ja mitä mieluummin tahdon, kuin että se jo palaisi? Tämän jälkeen eroitetaan viisi yhdessä huoneessa toisistaan, niin että kolme on kahta ja kaksi kolmea vastaan". Kukatiesi on isäsi uhannut sinua tai mikä vielä katkerampaa, puolisosi on uhannut karkoittaa sinut luotansa. Silloin varmaankin kuljet tulen keskitse. Hän tekee ivaa jumalisuudestasi, ivaa kaikkea, jota sinä rakastat, ja koettaa parastansa särkeäksensä julmuudella sinun sydämmesi. Rakas sisar Kristuksessa, tuli ei polta sinua. Jos armo asuu sydämessäsi, ei perkele voi sitä pois karkoittaa, vielä vähemmän puolisosi. Jos Herra on sinut armonsa kautta kutsunut, eivät kaikki maailman ihmiset eikä kaikki helvetin joukot voi tätä kutsumusta tyhjäksi tehdä; ja lopuksi huomaat, ettet ole mitään vahinkoa kärsinyt; tulen liekki ei ole sinua polttanut. Sinun on käyminen tulessa ja siunaaminen Jumalaa sen tähden. Kuolemavuoteellasi tai ainakin paradiisin portilla olet näkevä takanasi tuon synkän, kolkon tien ja olet sanova: "Oli hyvä minulle, että kannoin tätä ristiä, sillä nyt saan kantaa tämän kruunun".
Velttouden pahat seuraukset.
Mestari Greenhamin neuvo.
Ihminen ei saata olla vitkallinen ja kuitenkin omistaa etua Kristuksen seurasta. Kristus on nopea vaeltaja, ja jos hänen kanssaan tahtoo puhua, täytyy myös sen ihmisen nopeasti vaeltaa, muuten menettää ihminen pian hänen seuransa. Kristus, mestarini, kulkee ympäri ja tekee hyvää, ja jos tahdot kulkea hänen seurassaan, täytyy sinunkin kulkea samaan tarkoitukseen; Herra ei odota hidasta. Olen huomannut raamatusta, että suuret ilmestykset, joita pyhien miesten sallittiin nähdä, tapahtuivat heidän ollessa toimessa. Moses kaitsee appensa lampaita, kun hän näkee pensaan palavan. Josua kulkee Jerikon ympäri kun hän kohtaa Herran enkelin. Jakob on rukoilemassa, Jumalan enkeli näyttäytyy hänelle. Gideon pui ja Elias kyntää kun Herra kutsuu heitä; Matteus on tulliveroa kantamassa, kun hän saa käskyn seurata Jesusta ja Jakob ja Johannes ovat kalastamassa. Se manna, jonka Israelin lapset säilyttivät seuraavaan päivään, paheni ja sikisi matoihin; armo ilman toimintaa on tuleva enemmän turmiota kuin hyötyä tuottavaksi.
Toimettomuus ja velttous on sitä paitse paaduttamassa omaatuntoa. Abimelek sai taivutetuksi toimettoman kansan palvelukseensa, ja niin saa pimeydenkin ruhtinas. Oi ystäväni, on jotakin hyvin surullista antaa sielunsa terän ruostua, kadottaa siveellisen käsityksen terävyyden; mutta velttouden hedelmä meissä on juuri sellainen. David sai kokea toimettomuuden turmiollista voimaa; hänen omatuntonsa menetti voimansa, ja hän oli valmis mihin hyvänsä. Paha on tarjolla. Hän menee huoneensa katolle ja näkee olennon, joka herättää hänen himonsa, hän käskee noutaa vaimon luoksensa, ja synti on tehty, se synti johtaa häntä uuteen rikokseen; hän kiusaa Urian; hänet viedään murhattavaksi. Uria poistetaan tieltä, ja hän ottaa Urian vaimon. Oi David! Mikä ääretön lankeemus? Miten syvälle onkaan Israelin ruhtinas langennut ja tullut irstailijaksi! Tästä päivästä alkaen muuttuu hänen aurinkonsa paiste pilviseksi; hänen rauhansa muuttuu kärsimykseksi, ja hän astuu hautaan murheellisena ja onnettomana.
Ja vaikkakin hän voi sanoa: "Jumala on tehnyt kanssani ikuisen liiton," täytyy hänen kumminkin sitä ennen sanoa: "Eikö minun huoneeni myös ole Jumalan kanssa?"
Löytyykö Herran kansassa joku, joka uudestaan tahtoisi ristiinnaulita ja julkisesti häväistäväksi saattaa Herraamme? Löytyykö joku, joka Judaksen kanssa tahtoisi myydä mestarinsa tai mennä pois Kristuksen tyköä Demaksen kanssa? Sehän on valitettavasti kyllä helposti tehty. Sinä sanot, sitä en voisi tehdä.Nytmahdollisesti et sitä voisi. Mutta jos tulet veltoksi, jätät Herran taistelut taistelematta, niin ei tule yksistään helpoksi tehdä syntiä, vaan sinä tulet myöskin varmuudella synnin uhriksi. Voi, kuinka saatana iloitsee, kun hän saa Jumalan kansan lankeamaan syntiin! Silloin hän lyö niin sanoen uuden naulan Kristuksen haavoitettuun käteen; silloin tekee hän veristäväksi tuon heleän valkoisen liinan Kristuksen puvussa; silloin paisuttaa hän rintaansa, saavutettuansa voiton Jesuksesta ja vietyänsä tahtonsa vankina yhden hänen rakastajistansa! Oi ystäväni, jos emme tahdo, että helvetti täten tulisi kaikumaan saatanan naurusta, että Jumalan miehet itkisivät Libanonin cedrien kaatumista, niin valvokaamme rukoillen ja tehkäämme mestarimme tekoja, "hengessä palaen ja palvellen Herraa." —
Davidolivapahdettu. Puhun ainoasti teille, jotka olette vapahdettuja ja rukoilen teitä ottamaan varoituksen Davidin lankeemisesta ja siitä velttoudesta ja valppauden puutteesta, joka oli aiheena hänen lankeemiseensa. Lukemattomat kiusaukset ahdistavat joutilasta. Otettakoon huomioon tapa, jolla maalaisväestö pyytää ampiaisia. He kaatavat jotakin imelää nestettä pitkänlaiseen ja ahdassuiseen pulloon. Laiska ampiainen menee sinne, tuntee imelän tuoksun, menee pulloon ja hukkuu. Mutta mehiläinen tulee samaa tietä, ja vaikkakin se pysähtyy hetkeksi taistellakseen, ei se mene sisälle, sillä hänellä on omaa hunajaansa valmistettavana; se on yhteiseksi hyväksi yritetyn työn uhraamista houkutukselle.
Mestari Greenham, puritaninen jumalanmies sai kerran vieraakseen naishenkilön, joka oli hyvin kiusattu. Muutamien kysymysten kautta, jotka koskivat hänen elämänsä tapaa, sai Greenham tietää, että vaimolla oli vähän tekemistä ja sanoi hänelle: "Siinä on salaisuus, että olette niin kiusattu. Sisareni, jos teillä on paljon toimia, voi saatana teitä kiusata, mutta ei voita teitä helposti, ja pian luopuu hän yrityksistään". Toimettomat kristityt joutuvat enimmän kiusauksiin sen kautta, että he kiusaavat saatanaa itseänsä kiusaamaan. Toimettomuus avaa sydämen ovet auki ja pyytää saatanaa astumaan sisälle; mutta jos olemme työssä kiinni aamusta iltaan, täytyy saatanan päästäkseen sisälle, tunkeutua oven kautta. Lähinnä Jumalan armoa ja uskoa ei löydy tätä parempaa kilpeä kiusausta vastaan: "olla ahkera toimessaan, hengessä palava ja palvella Herraa". Teille, jotka vähän teette Kristuksen hyväksi, sallikaa minun muistuttaa, että kerran ette olleet niin kylmiä kuin nyt. Löytyi Davidillakin aika, jolloin sotarummun ääni sai hänen verensä kuohuksiin ja hänellä oli halua mennä taisteluun. Oli aika, jolloin Israelin ala-valtain joukot olisivat saaneet Davidin urhoolliseksi kuin jalopeuran. Oi, mikä näky, nähdä jalopeura muuttuneena! Jumalan urho jää naisten seuraan kotiinsa! Oli aika, jolloin sinäkin olisit hypännyt aitojen ja ojien ylitse saadaksesi kuulla saarnaa ja vähimmän olisit perustanut siitä, jos olisitkin saanut seistä käytävällä koko ajan; mutta nyt ovat saarnat tukalia kuullaksesi, vaikkapa sinulla olisikin pehmeimmät tyynyt allasi istuttavina. Jos oli kokous joko pirtissä tai muualla, niin olit siellä. Niin, sanonet, se oli pelkästä kiihkosta. Siunattu kiihko! Herra kiihoittakoon sinua uudestaan; sillä joskin se oli kiihkoilemista, innostus parempi kuin kuoleman lepo, on parempi saada kiihkoilian nimi kuin ansaita laiskiaisen nimi Kristuksen mehiläispesässä.
Kööpenhaminan piiritys.
Irlannin kveekarit.
Seuraavan omituisen tapauksen kertoo muudan meriupseeri Kööpenhaminan piirityksestä, joka tapahtui lordi Nelsonin johdolla. "Valtavan vaikutuksen", sanoo tämä upseeri, "teki minuun eräs seikka, jonka näin kolme tai neljä päivää kauhean ampumisen jälkeen. Useina öinä ennen kaupungin antautumista, oli pimeys peittänyt seudut kamalan kiväärien paukkinan ja muitten murha-aseitten tuottaman suhinan säestyksellä, noitten murha-aseitten työskennellessä, jotka levittävät häviötä ja tulta ympärilleen. Kauhistavat seuraukset olivat kohta näkyvissä loistavan tulen leimutessa kaikkialla kaupungissa. Rikasten palavat palatsit ja köyhien liekitsevät hökkelit kohottivat liekkinsä korkeuteen; ja kun nuot taajalti hävittävät tulet heijastuivat salmen veteen, loitsivat ne katsojan silmiin laivoilla täytetyn metsän joka oli kaupungin hävityksen todistajana. Murhapoltto jatkuu useita öitä, mutta vihdoin antautuivat tanskalaiset; ja muutamia päiviä tulipalon jälkeen kävelin näitten raunioitten keskellä, jotka olivat jäännöksiä köyhien majoista, rikasten palatseista, tehtaista, korkeista kirkoista ja matalista rukoushuoneista, huomasin keskellä tätä kauhujen paikkaa yksinäisen rakennuksen, joka oli aivan vahingoittumaton; sen ympäristöllä oli kaikki palanut, mutta tämän huoneuston oli tuli jättänyt koskematta, joka oli siellä ikäänkuin Jumalan laupeuden muistopatsaana. 'Kenen nämät rakennukset ovat', kysyin minä. 'Tämä rakennus, vastasi tulkki, on erään kveekarin. Ei hän tahtonut taistella eikä jättää huonettakaan, vaan pysyi sisällä koko ajan, rukoillen perheineen niin kauvan kuin ampumista kesti': Totisesti, ajattelin minä, vanhurskaan käy hyvin. Jumala on ollut kiipesi taistelussa, muurina tulta vastaan, voimakkaana apuna hädässä". Tämä kertomus voi näyttää sepitetyltä, mutta on itse teossa niin historiallinen tapahtuma kuin löytyä voi.
Kerrotaan toinenkin jossakin määrin samallainen kertomus tästä sodasta. "Kohta sen jälkeen kun Kööpenhamina oli antautunut englantilaisille v. 1807, sijoitettiin pienempiä joukkoja sotamiehiä ympäristö-kyliin. Silloin tapahtui eräänä päivänä, että kolme sotamiestä tahtoivat hankkia ruokavaroja läheisistä talonpoikaistaloista. He kävivät useammissa taloissa, mutta ne olivat autioita. Vihdoin tulivat he erääsen suureen puutarhaan, jossa täyteläisten omenapuiden oksat olivat katketa omenien painosta. He menivät puutarhaan portin kautta ja kulkivat sieltä johtavaa tietä sievään talonpoikaistaloon. Talon ulkomuoto osoitti rauhaa ja turvallisuutta; mutta kun he astuivat etumaisesta ovesta sisään, pakeni emäntä ja hänen lapsensa huutaen, takimaisen oven kautta. Talon sisusta osoitti järjestystä ja kodikkaisuutta, joka järjestys voitti kaiken mitä voi odottaa ihmiseltä tällaisissa olosuhteissa ja sen lisäksi maalla. Taskukello riippui seinällä, ja kaunis kirjahylly, joka oli täynnä kirjoja, kiinnitti vanhemman sotamiehen huomion puoleensa. Hän otti kirjan alas: se oli kirjoitettu hänelle tuntemattomalla kielellä, mutta nimi Jesus Kristus oli hänelle luettavana jokaisella sivulla. Samalla hetkellä tuli talon isäntä sisälle samasta ovesta, jonka kautta hänen vaimonsa ja lapsensa olivat paenneet. Eräs sotamiehistä vaati uhkaavien liikkeitten kautta ruoka-aineita: mies seisoi lujana ja liikkumattomana ja pudisti ainoasta päätään. Se sotamies, joka piti mainittua kirjaa kädessään, meni silloin hänen luokseen ja osoitti nimeä Jesus Kristus ja laskien kätensä sydämelleen, katsoi taivasta kohden. Samassa silmänräpäyksessä tarttui talonpoika hänen käteensä, puristi sitä sydämellisesti ja kiiruhti pois huoneesta. Kohta palasi hän takaisin vaimonsa ja lapsensa seurassa, kaikki kantaen maitoa, munia, läskiä j.m.s., jotka hän vierasvaraisesti jätti sotamiehille; ja kun rahoja tarjottiin korvaukseksi, esteli hän ensin ottaa niitä vastaan, mutta kun kaksi sotamiehistä olivat hurskaita miehiä, pakottivat he isännän toverinsa mielipahaksi, ottamaan maksun kaikesta, jonka olivat saaneet. Kun he kättelivät jäähyväisiksi, antoivat nuo hurskaat miehet merkin, että talonpoika panisi kätköön kellonsa. Mutta hyvin ymmärrettävän merkin kautta antoi hän heille tiedoksi, ettei hän peljännyt mitään pahaa, sillä hän luotti Jumalaan, ja vaikka hänen naapurinsa kaikkialla ympärillä olivat paenneet ja pakoretkiensä takia menettäneet kaikki, jota eivät voineet kätkeä, niin ei hiuskarvaakaan hänen päästään ollut kärventynyt, eikä omenaakaan oltu otettu hänen puistostaan". Hän kyllä tiesi sen, että "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu;" sentähden oli hän sitä mielipidettä, ettei tekisi vastarintaa; ja Jumala, johon hän järkähtämättömästä luotti, ei sallinut hänelle mitään pahaa tapahtua.
On muistettava, että kerran, kauvan sitte, Irlannin protestantteja murhattaessa, asui tuhansittain kveekaria maassa, mutta ainoastaan kaksi heistä tapettiin; ja näillä kahdella ei ollutkaan mitään luottamusta uskoonsa; toinen heistä juoksi pois ja kätkeysi suohon, toisella oli aseita huoneessaan; toiset sitä vastoin kulkivat kaikkialla, noitten raivojen joukkojen keskellä; niin hyvin roomalais-katolisten kuin protestanttien, ilman että heihin kukaan koski, sillä he olivat väkevät Israelin Jumalan voimassa ja pistivät miekan tuppeen, hyvin tietäen, että on väärin taistella lähimaistansa vastaan, sillä onhan Kristus sanonut: "Älkäät olko pahaa vastaan, vaan jos jokulyösinua oikealle poskelle, niin käännä hänelle myös toinenkin." "Älä ole yksistään hyvä kiitollista kohtaan, vaan myöskin kiittämätöintä ja pahansuopaa kohtaan." "Anteeksi antakaa vihollisillenne". "Siunatkaa niitä, jotka teitä vihaavat ja rukoilkaa niitten edestä, jotka teitä vainoovat". Mutta me häpeämme näin tehdä; me pelkäämme luottaa Jumalaan; ja siksi kunnes näin ajattelemme, emme tunne valta-istuimen majesteettia, emmekä voi todistaa Jumalan voivan suojella meitä. "Jumalassa ainoastaan olkoon lepo sielulleni; sillä hän on toivoni".
Uni Jumalan lahjana.
Ruumiillinen uni on Jumalan lahja. Näin sanoi muinen Homerus, kun hän kertoi sen pilvistä laskeutuneena levinneen sotamiesten telttien päälle muinaisen Troijan ympärillä. Ja näinhän lauloi Vergiliuskin kertoen, miten Palinurus uupui uneen laivan etukannella. Uni on Jumalan lahja. Luulemme, että asetamme päämme tyynyille ja annamme ruumiimme mukavasti asettua ja näin aivan luonnollisesti ja välttämättömästi nukumme. Mutta näin ei ole. Uni on lahja Jumalalta; ja ei kukaan ihminen sulkisi silmiänsä uneen, jos ei Jumala asettaisi sormiansa hänen silmäluomilleen — jos ei kaikkivaltias lähettäisi lempeän ja suloisen voimansa vaikuttamaan hänen otsaansa, tuudittaen hänen ajatuksensa lepoon ja antaen tulla siihen suloisen tilaan, jota kutsutaan uneksi. Kyllähän löytyy rohdoksia ja huumaavia aineita, joitten kautta ihmiset saattavat myrkyttää itseänsä, niin että makaavat puolikuolleina, tilassa, jota he kutsuvat uneksi; mutta terveen ruumiin uni on Jumalan lahja. Jumala antaa sen rakkaudesta; hänen hellyytensä tuudittaa meidät lepoon joka ilta; hänen hyvyytensä kietoo pimeän esiripun ympärillemme ja antaa auringon kätkeä polttavan paisteensa. Rakkaus tulee, sanoen: "Nuku suloisesti lapseni, minä annan sinulle unta". Etkö koskaan ole saanut kokea, miltä tuntuu virua vuoteellaan ja turhaan ponnistella saadakseen unta? Kuten Darius'esta sanotaan, siten sinustakin voitaisiin sanoa. "Kuningas lähetti noutamaan soittajansa, mutta uni luopui hänestä". Sinäkin koetat tarttua uneen kiinni, mutta se pakenee: Kuta enemmän ponnistelet nukkuaksesi, sitä varmemmin pysyt valveilla. Terveellisen levon hankkiminen on ulkopuolella omaa voimaamme. Sinä kuvittelet kiinnittäväsi ajatuksesi johonkin määrättyyn asiaan, siksi, kunnes se haihduttaa kokonaan huomiosi ja niin muka nukut; mutta huomaat, ett'et kykene siihen. Kymmensin tuhansin lentää asioita aivojesi lävitse, ikäänkuin koko maailma pyörisi silmiesi edessä. Kaikki, mitä jonkun kerran ennen olet nähnyt, näet hurjassa vilinässä silmiesi edessä. Jos suljet silmäsi, niin näet kumminkin, ja löytyy korvissasi, päässäsi ja aivoissasi asioita, jotka eivät tahdo jättää sinua rauhaan. Uni on halveksinut päänalustaasi, jolla tahdoit kytkeä sen valtaasi. Jumala yksin sulkee samalla tavalla laivapojan silmät huojuvassa mastossa kuin lahjoittaa yksinvaltiaallekin unen mukavassa sängyssään: sillä ei kaikilla ponnistuksillaan, kaikkia tarjolla olevia keinojakaan käyttämällä voisi kuningas nukkua, vaan heitteleytyisi vuoteellaan sinne ja tänne, kadehtien mielessään alhaista orjaansa, jonka pään alle väsymys hyväilevällä kädellään on pehmeän alustan asettanut. Jumala se on, joka virvoittaa sieluamme ja tarjoo meille unta väsyneiden ruumiittemme virkistykseksi, niin että vahvistetuin voimin voimme herätä koittavan päivän vaivoihin.
Kuinka kiitolliset meidän tulisi ollakaan unesta! Uni on paras tunnetuista lääkäreistä. Uni on parantanut useampia kipuja väsyneissä jäsenissä kuin kehutuimmat lääkärit maan päällä. Uni on paras lääke; mainioin parannuskeino kaikkien niitten joukossa, jotka ovat kirjoitetut lääkintä-opin sivulle. Ei mikään lääkärin taikajuomista voi kilpailla unen kanssa. Mikä suuri armo onkaan että se yhtä paljo kuuluu meille kaikille! Jumala ei ole tehnyt unta rikkaan yksityiseksi erikoisoikeudeksi; hän ei anna sitä yksistään ylimykselle tai rikkaalle, niin että he voisivat käydä yksin tällä nautinnolla kauppaa, jota he yksinomaan voisivat edukseen käyttää, ei, hän ei unhoita köyhintä ja alhaisintakaan. Niin, löytyyköhän eroitusta, työmiehen uni on suloinen, syököön hän sitte vähän tai paljo. Joka tekee työtä kovimmin, nukkuu raskaimmin. Peräti mukavissa olosuhteissa ei löydy lepoa; vaan käännyttelee levottomuus nukkujaa sinne ja tänne untuva vuoteella. Mutta kun työmies kestettyään päivän ankarat ponnistukset, jotka hänen voimansa ovat uuvuttaneet, heitäksen vuoteelleen, nukkuu hän heti: ja herätessään kiittää hän Jumalaa, että on saanut herätä tervein voimin. Et tiedäkään missä kiitollisuuden velassa olet Jumalalle nukuttuasi yön rauhallisesti. Jos saisit viettää unettomia öitä, oppisit arvoa panemaan sille siunaukselle, jonka uni mukanaan tuo. Jos viikkokausia viruisit vuoteellasi, kiittäisit Jumalaa siitä kuten armonosoituksesta. Sillä uni on Jumalan armonosoitus; se on kallisarvoisimpia lahjoja, lahja, jota emme kykene arvostelemaan ennen kuin se otetaan meiltä pois; vieläpä emme arvostele sitä kyllin suureksi silloin kuin meidän pitäisi niin tehdä.
Psalmista sanoo, että on niin hullunkurisia ihmisiä, jotka kieltäytyvät nukkumasta. Voiton tai kunnian himosta nousevat he aikaisin ylös ja valvovat myöhään. Me olemme osalliset tähän hulluuteen. Olemmehan nousseet aikaisin aamulla silmäilläksemme jotakin kirjakasaa, siten lisätäksemme tietojamme; olemme valvoneet myöhään yöhön, kunnes sammuva lamppu taasen huomautti meille auringon olevan nousemassa; silmiämme pakoitti, ohimoissamme suonet sykkivät ja sydämemme löi kiivaasti. Kun olemme työtä tehneet ahkerasti, olemme tulleet perin väsyneiksi; täten olemme joutuneet syömään leipämme surumielin sen johdosta, että olemme turmelleet terveyttämme. Monet liikemiehet tekevät täten työtä.
Emme tuomitse heitä sen takia; emme kiellä heitä myöhään valvomasta ja aikaisin nousemasta, mutta muistutamme teille tätä kohtaa: "Se on turha, että te varhain nousette ja hiljan maata menette, sillä Jumala antaa ystävillensä heidän maatessansakin." Sanaa uni käytetään raamatussa pahassa merkityksessä, osoittamaan nimittäin maailmallisten ja aistillisten ihmisten tilaa. Monet ihmiset nukkuvat aistillisen hyvinvoinnin ja laiskuuden unta; ja niitä he ovat, joista Salomo sanoo, että he ovat tyhmiä poikia, jotka elonajalla nukkuvat, vetäen puoleensa häpeätä; kun elonaika on ohitse ja kesä kulunut, eivät he ole vapahdettuja. Uni merkitsee usein laiskuuden tilaa, voimattomuutta ja välinpitämättömyyttä, jossa tilassa kaikki jumalattomat ovat, kuten, raamatussa sanotaan: "On jo kyllin aika herätäksenne unesta". "Älkäämme nukkuko kuten muut, mutta valvokaamme ja olkaamme raittiit."
Useita löytyykin, jotka nukkuvat laiskan unta ja antautuvat vetelän velttouden patjalle; mutta heitä odottaa kauhea herääminen, jolloin he huomaavat, että parannuksen aika on loppuun kulunut, että elämän kultainen hieta on tiimalasista loppuun juossut; ja he ovat joutuneet siihen maailmaan, jossa ei enää mitään anteeksi antoa löydy, mitään toivoa, mitään pakopaikkaa, mitään pelastusta.
Toisissa paikoin on unta käytetty kuvaamassa väärää turvallisuutta, joka perustuu yksistään maallisiin perusteihin, mutta jollaiseen uneen moni kumminkin on tuuditettu. Katsele Saulia kun hän nukkuu huolettoman turvallisesti, täysin maallisen voiman turvaamana. Hän ei ole Davidin kaltainen, joka sanoi: "Rauhassa panen maata ja nukun; sillä yksin sinä Herra annat minun asua turvallisena". Abner, Saulin sotajoukkojen päällikkö on siellä, ja kaikki joukotkin nukkuvat, nukkuvat samoin kuin Abnerkin. Nuku Saul! Nuku: Abisai seisoo päänalustasi vieressä keihäs kädessä ja sanoo: "Salli minun lävistää hänet yhdellä ainoalla iskulla". Vielä nukkuu hän: hän ei tiedä, että hän on lähellä ijankaikkisen unen parrasta! Sellaisia ovat monet teistä, jotka nukutte ja sielunne on vaarassa, saatana seisoo ylitsenne nojautuneena, laki on valmis teitä lävistääkseen, kosto on valmistettu; myöskin sallimus näyttää sanovan: "Joko lävistän? Annan hänelle tämän yhden ainoan iskun ja hän ei enää herää". Mutta Jesus välimiehemme sanoo: "pysähdy, pysähdy!" Ja keihäs tärisee jo. "Pysähdy! Säästä nukkujaa vielä yksi vuosi; vielä löytyy toivo, että hän on heräävä pitkällisestä synnin unesta". Kuten Sisera — sanon minäkin sinulle, synnintekijälle — jos nukut turmion majassa, niin vaikka maallinen asemasi ei koskaan voisi olla tyynempi ja suloisempi: nukut kuitenkin helvetin kynnyksellä. Vihollinen kohottaa jo vasaransa ja naulansa kiinni lyödäksensä sinut maahan, nukkuaksesi siellä ijankaikkisessa kuolemassa kärsimyksen unta, joka on jotakin pelottavampaa kuin tavallinen kuolema.
Raamatussa mainitaan myöskin nautinnon uni, samallainen, joka uuvutti Simsonin, kun hän menetti hiuksensa ja myös sellainen uni, joka monen on nukuttanut, jotka ovat syntiin antautuneet ja heräävät löytääkseen itsensä paljastettuina. Myöskin löytyy leväperäisyyden uni, joka valtasi neitseet, joista sanotaan: "He tulivat uneliaiksi ja nukkuivat;" ja lisäksi surun uni, sellainen, joka valtasi Pietarin, Jakobin ja Johanneksen Getsemanen yrttitarhassa. Mutta nämät unen lajit eivät ole Jumalan antamia. Ne ovat yhteydessä luonteemme puutteellisuuden kanssa: ne valtaavat meidät, koska olemme langenneita olentoja: ne hiipivät luoksemme, koska olemme syntyneet kadotetuista ja turmeltuneista vanhemmista. Nämät unen lajit eivät ole Jumalan siunauksia, joita Jumala lähettää yksistään rakastetuillensa.
Ravintolan isännän rukous.
Kerrotaan Rowland Hillin kerran matkallaan ollessa olleen pahoitetun menemään yöksi ravintolaan, kun muuta paikkaa ei löytynyt. Ja kun hänellä oli mukanaan pari hevosia ruokittavina, ja kun hän meni ravintolan parhaaseen huoneesen, pidettiin häntä arvokkaana vieraana. Tulipa isäntä sisään ja sanoi: "On hauska nähdä teitä, herra Hill". "Tahdon jäädä taloonne yöksi," oli vastaus. "Sallitteko pitää perherukousta kanssanne tänä iltana talossanne!" "En koskaan ole pitänyt perherukouksen laista talossani," vastasi ravintoloitsia, "eikä minulla ole haluakaan sen pitämiseen nyt". "Vai niin; laita hevoseni ulos; minä en tahdo pysähtyä taloon, jossa ei haluta rukoilla Jumalaa. Vie hevoset ulos". Kun hän kumminkin oli liika hyvä vieraaksi, ajatteli mies enemmän asiaa ettei häntä kadottaisi ja lupasi että perherukouksen saisi pitää. "Se on hyvä," sanoi Hill; "mutta", jatkoi hän, "tahdon sanoa teille, että minulla ei ole tapana johtaa rukousta toisten huoneissa. Teidän itsenne täytyy sitä johtaa." Mies vastasi, ettei hän voi rukoilla. "Teidän täytyy," sanoi Rowland Hill. "Niin, mutta en ole koskaan rukoillut". "Silloin, ystäväni, on teidän tänä iltana aljettava," oli vastaus. Kun ilta sitten tuli ja perhe oli polvillaan, sanoi Rowland Hill: "Jokainen rukoilee omassa huoneessaan: teidän tulee rukoilla tänä iltana". "En voi rukoilla,minä en voi", sanoi isäntä. "Miten, ihminen, olette saaneet kaiken tämän siunauksen tänä päivänä ja voitteko kumminkin olla niin kiittämätön, ettette voi kiittää Jumalaa sen edestä? Ja lisäksi, millainen synnintekijä olettekaan olleet! Ettekö voi sanoa Jumalalle, millainen syntinen olette ollut ja pyytää anteeksi?" Mies alkoi itkeä ja sanoi: "Minä en voi, Herra Hill, minä en voi, se on tosi, etten voi!" "Niin sanokaa siis Herralle, ett'ette voi; sanokaa hänelle ett'ette voi rukoilla ja pyytäkää häntä itseänne auttamaan." Ravintolan isäntä parka lankesi polvilleen. "Oi, Herra," sanoi hän, "minä en voi rukoilla; minä toivon että voisin sen". "Näettekös nyt," sanoi Rowland Hill, "nyt olette jo alkaneet rukoilla ja älkää koskaan lakatko siitä. Niin pian kuin Jumala on saanut teidät rukoilemaan, olkoon sitte vähänkin, niin älkää koskaan lakatko. Nyt tahdon rukoilla puolestanne". Ja niin hän tekikin, eikä kauan kulunut aikaa ennenkuin Herra näki hyväksi tämän ihmeellisen keinon kautta pehmittää ravintolan isännän kova sydän ja johdattaa hänet Kristuksen tykö. Tahtoisin vielä sanoa kaikille teille, jotka ette rukoile: puhukaa Herralle tästä puutteestanne. Esitä Herralle toivomuksenasi, että Hän opettaisi sinua rukoilemaan: että hän osoittaisi sinulle halusi tulla vapahdetuksi; ja ellet voi rukoilla, niin sano hänelle aivan yksinkertaisesti, että hän antaisi sinulle kaikki mitä tarvitset. Kristus on muusta huolen pitävä. Hän on verensä priiskoittava rukouksesi ylitse; ja niin on Isä lähettävä Pyhän Hengen antamaan sinulle enemmän uskoa ja enemmän luottamusta Kristukseen.
Kuoleman rangaistus.
Sijaissovituksen uhri.
Joku aika sitten kävi eräs naishenkilö luonani, "saadakseen minut," kuten sanoi, kuoleman rangaistuksen vastustajaksi. Kuuntelin niitä päteviä syitä, joita hänellä oli tuotavana vastustaakseen ihmisten hirttämistä murhasta, ja vaikka hän ei saanut minua asiasta vakuutetuksi, en tahtonut vastustaa häntä. Hän esitti, että joku murhantekijä suljettaisiin elinajakseen vankeuteen. Minä muistutin silloin, että ihmiset, jotka puolet ijästään ovat olleet suljettuina vankeuteen, eivät sillä ole tulleet rahtuakaan paremmiksi. Ja hänen arvelunsa, että heitä pitäisi pakoittaa katumukseen, pelkäsin minä, että se on vaan unelma. "Niin", sanoi hän hyväsydämisesti, "se johtuu siitä, että meillä on ollut aivan väärä käsitys rangaistuksesta. Rankaisemme ihmisiä, koska luulemme heidän ansaitsevan rangaistusta. Meidän tulisi kumminkin näyttää heille rakastavamme heitä". "Aivan niin, rouvaseni", sanoin hänelle, "sen toivon olen kuullut esitettävän useita kertoja ja nähnyt monta kaunista kirjoitusta siitä, mutta en luota siihen. Rangaistuksen tarkoituksena tulisi olla parannus, mutta rangaistuksen perustana on rikollisen positiivinen rikollisuus. Luulen, että kun ihminen tekee jotakin pahaa, on hän rangaistava sen tähden, että synnin teossa löytyy rikollisuus, joka oikeuden mukaisesti on rangaistava". Ei, tätä hän ei saattanut käsittää. Synti hänen mielestään on jotakin aivan väärää, mutta rangaistus ei ole mikään sopiva aate. Hän luuli että ihmisiä kohdellaan vankeudessa liian julmalla tavalla ja että sen sijaan tulisi meidän osoittaa, että rakastamme heitä. Jos heitä kohdeltaisiin hellästi ja rakkaasti vankeudessa, tulisivat he sitä paremmiksi, siitä hän oli vakuutettu.
Tarkoituksella kehittääkseni hänen omaa teoriaansa, sanoin hänelle: "Minä otaksuisin siis, että te tahdotte valmistaa rikoksen tekiälle kaikkea elämän sulostusta vankeudessa, sillä saattaisi löytyä esim. joku maankulkija, joka tusinoittain on tehnyt murtovarkauksia — otaksun että antaisitte hänen illoilla istua mukavalla tuolilla suloisen takkavalkean ääressä, sekoittaisitte hänelle lasin väkiviinaa ja vettä, antaisitte hänelle hänen piippunsa ja kaikin tavoin kokisitte tehdä häntä onnelliseksi, näyttääksenne hänelle kuinka paljon häntä rakastamme! Ei, väkiviinaa ei hänelle annettaisi, mutta kaikki muu tekisi hänelle hyvää. Minusta tuntuisi tuo mitä tehokkaimmalta menettelyltä saada siten syntymään suurimpia pahantekijöitä. Luulen, että tällä tavalla saataisiin hyvin suuri lukumäärä rosvoja; sillä se olisi erinomainen keino edistämään rikoksia ja kaikellaisia konnan töitä. Nämät kauniit teoriiat olivat niin yksinkertaisen kuin minun mielestäni loppumattoman ilon lähde; roikaleitten hemmoitteleminen ja heidän rikoksiensa käsitteleminen lasten leikkeinä, oli ajatus, joka sai minut sydämellisesti nauramaan. Luulin huomaavani hallituksen luovuttavan virkansa näille mainituille henkilöille ja noille mainioille tuloksille heidän kanssaan rakkaudella kokeilemisesta. Esivallan miekka muuttuisi rauhalliseksi puurokapustaksi, ja vankilat mieluisiksi pakopaikoiksi niille, joiden maine on jonkun tahran saanut.
"Vähä toivoin kumminkin saavani nähdä aikakautta, jolloin tällaisia aatteita saarnatuolista julistettaisiin, en luullut silloin että jonakuna päivänä syntyisi jumaluustiede, joka polkisi alas Jumalan siveellisen hallituksen korkeasta vakavuudestaan, joka on luonteenomaista sille raamatussa! Mutta emmehän koskaan tiedä tänään, mitä saattaa huomenna kohdata. Olemme saaneet elää aikana, jolloin joku laji ihmisiä — kiitos Jumalan, että ne eivät ole baptisteja, vaikkakin surulla minun täytyy myöntää, että suuri joukko baptistejakin on ruvennut heitä seuraamaan — kokevat levittää sitä oppia kansaan, että Jumala on kaikkein isä ja että meidän aatteemme Jumalan menettelystä katumattoman kanssa tuomarin eikä isän tavoin, ovat jäännöksiä vanhoista harha-opeista. Synti on näitten ihmisten mielestä enemmän säännöttömyys kuin rikos, mieluummin erehdys kuin pahe. Rakkaus on ainoa lisääntö, jota he saattavat käsittää. Ja Jumalaa täydellisyydessään he eivät ole koskaan tunteneet. Muutamat näistä ihmisistä ovat tunkeuneet kauvas epätotuuksien heteiköille ja vetisille soille ja ovat valmiit selittämään meille, että oppi ijankaikkisesta rangaistuksesta on naurettavaa. Itse teossa ilmestyykin nykyaikana kirjoja, jotka pyytävät opettaa ettei löydykään mitään Herran Jesuksen Kristuksen sovitusuhrin kaltaista. He käyttävät kyllä sanaa sovitus, mutta sen merkityksen suhteen ovat he ottaneet paikaltaan vanhan kulmakiven. He tunnustavat että Isä on osoittanut suurta rakkauttaan köyhiä syntisiä kohtaan lähettämällä poikansa, mutta eivät myönnä ettei Jumala olisi ollut järkähtämättömän vanhurskas armotyössään, ei että hän olisi rangaissut Kristusta kansansa tähden, tai ettei Jumala koskaan rankaisekaan ketään vihassaan, tai että yleensä ei löydykään mitään vanhurskautta, lukuun ottamatta kasvattavaa oikeutta. Myöskin synti ja helvetti ovat ainoastaan vanhoja sanoja, joita vast'edes käytetään muutetussa merkityksessä. Ne ovat vanhanaikaisia käsitteitä, ja me raukat, jotka jatkuvasti puhumme valitsemisesta ja armosta, olemme jäljellä ajastamme.
"Olen usein ajatellut parhaaksi vastaukseksi näille uusille aatteille, että todellista evankeliumia saarnattaisiin köyhille: 'Köyhille saarnataan evankeliumia'. Olen varma siitä etteivät köyhät koskaan opettele tämän uuden jumaluusopin evankeliumia, sillä he eivät voi selvittää sen sotkettua vyyhtiä, ja sitä eivät voi tehdä rikkaatkaan; sillä luettuasi loppuun tällaisen teoksen, ei sinulla ole pienintäkään aatetta mistä kirja puhuu, ennenkuin olet lukenut sen lävitse kahdeksan eli yhdeksän kertaa, ja silloin joudut miettimään, että olet ollut sangen hullunkurinen olento ryhtyessäsi sellaiseen pintapuoliseen väärään oppiin, sillä se katkeroittaa mieltäsi nähdessäsi Jumalan totuuksia täten poljettavan jalkojen alle. Meidän täytyy torjua tällaiset hyökkäykset totuutta vastaan, vaikkakaan emme hyväksyisi taistelua. Me annamme kernaasti tunnustuksemme kanssaihmistemme tunnon rauhalle ja toivomme myöskin että he lausuvat julki vakuutuksensa, mutta jos he ryhtyvät näihin kalleisiin asioihin, silloin koskevat he silmäteräämme. Voimme suvaita tuhansia ajatuksia maailmassa, mutta sitä, joka loukkaa kallista oppia lunastuksesta Kristuksen ansion kautta, häntä vastaan tahdomme panna suoran ja vakavan vastalauseen, niin kauvan kuin Jumala suo meidän elää. Jos riistät meiltä nämät ihanat opit, niin mihin joudumme, veljeni? Saamme laskeutua alas kuollaksemme, sillä ei mitään ole jäljellä, joka ansaitsee elämää. Olemme joutuneet silloin kuoleman varjon maahan, jos pidämme tämän opin vääränä. Jos nämät asiat eivät olisi Kristuksen totuutta, jos ne eivät olisi todellisuuksia, ei löytyisi mitään iloa viheliäisille ja kurjille ihmisille Jumalan taivaan alla ja silloin olisi parasta ett'emme koskaan olisi syntyneetkään. Voin sanoa Jonathan Edvard'in tavoin: 'Jos joku voisi tyhjäksi tehdä evankeliumin oppeja, tulisi hänen kumartua maahan itkeäkseen että ne eivät voi olla tosia sillä', jatkaa hän, 'se olisi kauhein onnettomuus, joka maailmaa voi kohdata, että ne nähtyään olisi pakoitettu havaitsemaan ne häviäviksi ilmaan, ikäänkuin niillä ei itsessään olisi mitään todellisuutta'. Nouse, varustautuaksesi Kristuksen totuudella, en tahdo sinun olemaan teeskentelijän, mutta että olet varma. Älä anna näitten huonojen mielikuvien johtaa itseäsi väärälle tielle, vaan seiso lujana. Älä anna vetää itseäsi pois lujuudestasi jonkun järkiperäisen ja filosoofisen syvämielisyyden kautta, mutta taistele lujasti sen opin puolesta, joka kerran pyhille miehille annettiin ja pysy lujana vanhoissa, voimallisissa sanoissa niiden alkuperäisessä muodossa, kuten meiltä olet kuullut, oppinut nuoruudessasi, lukenutkin vielä kirjojen kirjassa, sillä tämä on ijankaikkisen elämän tie."
Rowland Hill ja neiti Erskine.
Kerran kun Rowland Hill saamasi, sattui neiti Erskine ajamaan siitä ohitse. Hän näki tuon lukuisan kuulijakunnan, joka saarnaajaa ympäröi ja hän kysyi ajajalta: mitä ihmisillä siellä oli tekemistä. "He kuuntelevat Rowland Hilliä," oli vastaus. Niin, hän oli paljon kuullut tästä erinomaisesta miehestä, jota pidettiin sangen etevänä saarnamiehenä, ja sentähden ajoi hän lähemmäksi. Tuskin sai Rowland Hill hänet nähdä, ennenkuin hän sanoi: "Tulkaa, minä pidän huutokauppaa, minä myön neiti Anna Erskinen". Neiti tietysti säpsähti ja ihmetteli mitä saarnaaja aikoisi tehdä. "Kuka tahtoo hänet ostaa?" Maailma astuu esille. "Mitä tahdot hänestä antaa?" "Tahdon antaa hänelle kaikki tämän elämän loiston ja turhuuden; hän on tuleva onnelliseksi naiseksi täällä, hän on tuleva hyvin rikkaaksi, hän on saava monta ihailijaa, monta riemua on hän saava nauttia tämän elämän ajalla. Sinä et häntä saa; hänen sielunsa on ijankaikkinen; liika halvan hinnan tarjoot; annat vaan hiukkaisen; ja mitä se auttaa häntä jos hän kaiken maailman voittaisi ja sielunsa kadottaisi".
Astuupa silloin esille toinen ostaja — se on saatana. "Mitä tarjoat hänestä?" "Niin" sanoo saatana, "minä antaisin hänen jonkun aikaa nauttia kaikkia synnin huvituksia; hän on antautuva kaikkeen, joka houkuttelee hänen sydäntänsä; hän on saava kaikki, mikä hyväilee silmää tai korvaa; hän on syöksyvä joka syntiin ja paheesen, joka vaan voi nautintoa hetkeksi tarjota". Miten aijot saatana, hänen kanssaan menetellä ijäisyydessä? Sinä et häntä saa, sillä tiedän mitä tarkoitat, antaisit hänestä polkuhinnan ja turmelisit hänen sielunsa ijankaikkisesti.
Mutta tulee toinenkin — tunnen hänet — se on Jesus. "Mitä tahdot hänestä antaa?" Herra Jesus vastaa: "Ei ole kysymys siitä mitä olen antava, vaan siitä mitä olen antanut. Olen antanut henkeni ja vereni hänen edestään; olen ostanut hänet, ja minä tahdon antaa hänelle taivaan ijankaikkisesti; minä tahdon nyt antaa armoni hänen sydämeensä ja kunnian ijankaikkisesti".
"Herra Jesus Kristus", sanoi Rowland Hill, "sinä saat hänet. Neiti Anna Erskine, onko teillä jotakin kauppaa vastaan?" Hän oli kauniisti vaiti; ei ollut vastausta annettavana. "Se on päätetty" sanoi Hill; "te olette vapahtajan oma; olen kihlannut teidät hänen kanssaan, älkää koskaan rikkoko tätä liittoa". Ja sitä hän ei tehnytkään koskaan. Iloisesta ja pintapuolisesta ihmisestä tuli tästä hetkestä alkaen sangen vakava ihminen, evankeliumin totuuden parhaita tukia niinä aikoina, ja hän kuoli ihanassa vakuutuksessa saada astua taivaan valtakuntaan. Jokaisen, joka tahtoo Kristuksen omakseen, hänet tahtoo myös Kristus omakseen.
Jumala kaikille puhuvana,
Jokainen ihminen saa erityisen saarnan osakseen silloin kuin häntä kutsutaan.Talonpoikasaa kuulla tuhansia saarnoja. Hän ei voi ottaa askeltakaan, kuulematta enkelien äänten ja henkien äänen kehoittavan häntä vanhurskauteen; sillä koko luonto puhuu enkelien kieltä hänen ympärillään, jos vaan ihmisellä on korvaa sitä kuunnella. Löytyy kuitenkin toisia, joilla on aivan vähän tilaisuutta ottaa huomioon luonnon varoituksia, mutta Jumala kuitenkin on varustanut heillekin varoituksia. Esimerkiksi sopii leipuri. Hän heittää puita uuniin, siitä tulee uuni hehkuvaksi ja kuumaksi, jonne hän sitte leivät sysää. Jos hän on jumalaton ihminen, on hänellä syytä vapista kuuman uunin aukon edessä seistessään, sillä löytyy eräs teksti, joka hänen tulisi hyvin ymmärtää siellä seistessään: "Sillä päivä on tuleva, joka palaa kuten uuni, ja kaikki ylönkatsojat ja jumalattomat ovat kuten oljet ja poltetaan. Heidät sidotaan kokoon ja heitetään tuleen poltettaviksi". Uunista tulee kuuma ja polttava varoitus, ja leipurin sydän sulaisi kuten vaha, jos vaan hän jotakin siitä välittäisi.
Katsele teurastajaa. Kuinka syytön eläin puhuukaan hänelle! Hän näkee karitsan ikäänkuin nuolevan veistä, ja mulli menee mitään ymmärtämättä teurastuspenkille. Miten tulisikaan hänen ajatella omaa loppuansa teurastaessa näitä itsetiedottomia eläimiä! Meitä kaikkiahan ruokitaan teurastusrahia varten, jotka elämme ilman Kristusta. Emmekö ole hullumpia kuin mullikka, sillä eikö jumalaton seuraa pyöveliänsä, ja eikö hän kulje tuhoojansa jäljessä helvetin kammioihin saakka? Kun näemme juopon antautuvan paheesensa tai irstaan ihmisen heittäytyvän synteihin, eikö hän ole härkä, joka kulkee teurastuspenkille? Eikö Jumala ole teroittanut veistänsä ja asettanut kirvestänsä valmiiksi kuolettaakseen tämän maan syöttökarjaa, jolloin hän on sanova ilman linnuille ja kedon eläimille: "Olen valmistanut teille kosto-pidot, ja te saatte kylläksenne syödä tapetun verta ja juopua sen virroista?" Teurastaja, tässä on luento sinun ammattiasi varten; ja sinun toimesi varoittakoon sinua.
Ja sinua, jonka kutsumuksena on istua päiväkaudet ja tehdä kenkiä jalkoihimme, muistuttakoon se alusta, jonka päällä nahkaa taot, ettei sydämesi olisi niin kova kuin se. Eikö sinua ole lyöty yhtä monasti kuin sinä olet lyönyt tuota alustaa, ja kuitenkaan ei kivi-kova sydämesi ole tullut särjetyksi tai pehmitetyksi? Ja mitä on Herra lopulta sanova sinulle, jonka rinnassa hän löytää kivi-kovan sydämen, sinulle, joka et ota varteen hänen kuritustansa ja varoittavaa ääntänsä.
Juoman valmistajamuistakoon että millaista juomaa hän valmistaa, sellaista saa hän juodakin. Muistakoonastian tekijävaroa, ettei hän tulisi rikki menneen astian kaltaiseksi. Katsokoonkirjapainajaettä hänen elämänsä painettaisiin taivaan kirjoihin eikä synnin mustaan kirjaan. Maalari, ota huomioon, sillä maali ei ole riittävä, meidän täytyy omistaa maalaamatonta todellisuutta.
Kukaties toimit siellä missä alinomaa käytetään vaakaa ja pituusmittaa. Etkö voisi usein itseäsi opettaa tälle vaalle? Etkö voisi kuvitella mielessäsi että suuri tuomari seisoisi evankeliumineen toisessa vaakakupissa ja sinä toisessa ja hän sanoisi juhlallisella vakavuudella sinulle: "Mene, mene, tebel— sinä olet punnittu ja köykäiseksi havaittu". Sinä käytät myöskin pituusmittaa, ja kun olet mitannut, leikkaat sen palan, jota ostaja tahtoo. Ajattele omaa elämääsi, sillä on oleva määrätty pituutensa, ja joka vuosi viepi mittapuikkoa lähemmäksi määräpaikkaansa, ja viimein tulevat saksit, jotka leikkaavat elämäsi langan, ja pian se on päätetty. Mistä tiedät, milloin olet viimmeiseen tuumaan päässyt? Mitä on se sairaus, jota nyt kärsit muuta kuin saksin ensimmäinen leikkaus? Mitä on tämä jäseniesi vapistus, tämä näkösi heikkous, tämä muistin puute, tämä voimasi väheneminen muuta kuin saksien ensimmäisiä haukkauksia? Kuinka pian voitkaan olla leikattuna kappaleiksi, päiväsi lasketut, kulutetut ja ikuisesti kadotetut.
Mutta sanot, että sinulla on palvelijan toimi, jolla on kaikellaisia askareita. Silloin pitää Jumalakin kaikellaisia luennolta sinulle. "Palvelija odottaa palkkaansa, ja päivämies täyttää työpäivänsä". Ajattele itseäsi kun kerran olet täyttänyt päiväsi maan päällä ja olet vastaan ottava palkkasi. Kuka on silloin kanssasi? Jos palvelit saatanaa ja lihan himoja, olet löytävä palkkasi maksuna kuuman metallin, tai jos palvelet jaloa ruhtinasta Emanuelia, on palkkasi oleva taivaan kultanen kruunu. Oi, onnellinen olet jos palvelet hyvää herraa, sillä isäntäsi mukaan sinulle palkka maksetaan; työsi mukaan on loppusikin oleva.
Tai työskentelet kynällä kirjoittaen taukoamatta hetkestä hetkeen. Oi ihminen, tiedä että elämäsi on myöskin kirjoittamista. Myöskin silloin kun et kynää pitele, kirjoitat lakkaamatta; kirjoitat alituisesti ijäisyyden sivulle; joko kirjoitat syntejäsi tai pyhän luottamuksen häneen, joka sinua rakasti. Onnekasta on oleva, oi kirjoittaja, jos nimesi on kirjoitettu elämän kirjaan ja jos se muste, jolla olet taivaan tiesi historiaan kirjoittanut on Kristuksen veren haihduttama ja Jehovan suloinen nimi on otsallesi kirjoitettu ikuisesti luettavaksi.
Olet kenties lääkäri tai kemisti — joka määräät lääkkeitä tai valmistat niitä. Jumala seisoo silloinkin vierelläsi ja kuiskaa korvaasi: "Ihminen, sinä olet sairas; voin määrätä sinulle jotakin, Kristuksen veri ja vanhurskaus, uskolla omistettuina, voivat sinun sielusi parantaa. Voin valmistaa sinulle lääkkeen, joka sinut päästää kaikista kivuistasi ja vie siihen paikkaan, jossa ei kukaan sano: 'Minä olen sairas.' Käytätkö lääkettäni tai hylkäätkö sen?"
"Onko se niin katkerata, että sitä pakenet? Tule ja juo, lapseni, sillä elämäsi siitä riippuu; miten olet säilyvä, jos hylkäät lunastuksen?" Jos sulatat rautaa tai lyijyä tai muita metalleja, pyydä silloin Herraa sulattamaan sydäntäsi ja valamaan sinut evankeliumin valimessa. Jos teet ihmisille vaatteita, niin pidä silloin huolta että löytäisit itsellesi ijankaikkisesti pysyvän vaatetuksen.
Jos olet rakennus-työssä päivät pitkään asettaen kiviä toisiinsa saviruukulla. Ajattele silloin, että myös rakennat ijäisyyden varalta. Oi, jospa itse olisit rakennettu hyvälle perustalle! Ja jospa rakennuksesi ei olisi puusta, heinistä tai korsista, vaan kullasta, hopeasta, jalokivistä ja sellaisista aineista, jotka eivät tulessa kulu! Ota huomioosi ihminen, ett'et olisi Jumalan rakennusteline, ett'ei sinua käytettäisi maan päällä rakennustelineenä kirkkoa rakentaessa ja sitte kirkon rakennettua poltettaisiin sammumattomalla tulella. Katso, että olet rakennettu kalliolle ja kivet ovat kiinni perustassa tuolla punaisella cementillä, jonka nimenä on vapahtajan kallis veri.
Kenties olet jalokivien kauppias ja hiot jalokiviä päivästä päivään, suokoon Jumala että ottaisit huomioosi eron itsesi ja kiven välillä, jonka kanssa työskentelet. Sinä hiot kiveä, ja sitä kauniimmaksi se tulee, jota enemmän sitä hiot; mutta vaikkakin sinä olet tullut tahkotuksi ja hiotuksi, vaikka sinä olet sairastanut kuolettavia ruttotauteja ja kuumetauteja, seisten monasti kuoleman portilla, et ole tullut sen selvemmäksi, vaan pimeämmäksi päin vastoin, sillä sääli sinua, sinä et ole mikään timantti. Olet ainoastaan joku puron kiillotan, kivi; ja sinä päivänä, jolloin Jumala tutkii jalokiviään, ei hän ole paneva sinua niitten joukkoon; sillä sinä et ole jäsen Sionin veljeskunnassa, jotka ovat kultaa arvokkaampia.
Mutta olkoon asemasi elämässä millainen hyvänsä, kutsumuksesi mikä tahansa, niin kumminkin taukoamaton saarna on omallatunnollasi kuunneltavana. Toivon että tästä hetkestä alkaen tahtoisit avata sekä silmäsi että korvasi kuullaksesi niitä asioita, joita Jumala tahtoo sinulle opettaa.
Epäluulonalainen ravintola.
Ananias-parkaa peloitti mennä Sauluksen tykö; hän piti sen yhtä vaikeana kuin jalopeuran luolaan meneminen. "Jos menen hänen huoneesensa", sanoi hän, "on hän samalla hetkellä vievä minut Jerusalemiin, sillä olen yksi Kristuksen oppilaista, minä en tohdi mennä". Jumala sanoo silloin: "Katso, hän rukoilee". "Jos niin on", sanoo Ananias, "on se minulle kyllin. Jos hän on mies, joka rukoilee, ei hän tee minulle mitään pahaa: jos hän on totisesti Jumalaa pelkäävä mies, olen turvattu". Ole varma että aina voit luottaa ihmiseen, joka rukoilee. En tiedä mistä se tulee, mutta myöskin jumalattomat ihmiset pitävät arvossa vakavaa kristittyä. Monen isännän mieleen on, että palvelijat rukoilevat; jos hän ei itse välitä uskonnosta, niin pitää hän mielellään hurskasta palvelusväkeä, ja hurskaaseen hän luottaa enemmän kuin muihin. On totta, että monta löytyy näistä ihmisistä, jotka rukoilevat muodon vuoksi, joilla ei todellisuudessa ole mitään rukouksesta omanaan; mutta niin pian kuin tapaat ihmisen, joka todellisuudessa rukoilee, saat luottaa häneen ummessa silmin. Jos hän todella rukoilee, et tarvitse häntä peljätä. Joka elää Jumalan yhteydessä hiljaisuudessa, siihen voi myöskin julkisesti luottaa. Tunnen aina itseni turvalliseksi sen seurassa, jonka tapana on lähestyä armo-istuinta.
Olen kuullut pienen kertomuksen kahdesta herrasta, jotka matkustelivat kerran Schveitsissä. Näin tulivat he kerran synkkään metsään, ja te olette kuulleet kerrottavan kamalia kertomuksia majataloista näissä yksinäisissä seuduissa, kuinka vaarallista niissä asuminen on. Toinen matkailijoista, joka ei ollut uskovainen, sanoi kristitylle matkatoverilleen: "Minä en halua ollenkaan tänne jäädä, talo on sangon kummallisen näköinen". "Totta kyllä," vastasi toinen, "mutta koettakaamme joka tapauksessa". Niin menivät he taloon sisälle, mutta molemmista tuntui kaikki niin epäilyttävältä, ettei kumpikaan ollut mielissään: ilman epäilystä olisivat he tahtoneet olla tällä kertaa kotonaan Englannissa. Hetkisen kuluttua sanoi isäntä: "Herrani, ennen vuoteelle menoa minä aina luen ja rukoilen perheeni kanssa; sallitteko minun tehdä niin myöskin tänä ehtoona?" "Kyllä", vastasivat he, "aivan mielellämme". Mennessään ylös rappusia, sanoi toinen, joka ei ollut uskovainen: "Minua ei yhtään peloita nyt". "Miksi ei", kysyi kristitty. "Koska isäntämme on rukoillut". "Mutta sittenkin", sanoi kristitty, "näyttää siltä kun välittäisitte uskonnosta. Kun miehemme vaan rukoili, voitte paneutua nukkumaan hänen huoneessaan ilman murhan tai ryöväyksen pelkoa". Ja ihmeteltävän hyvästi nukkuivat molemmat. Suloisesti he uneksuivat, sillä he tunsivat, että missä rukous on rakentanut huoneen katon ja Jumalan pelko veistänyt seinät, ei kukaan voisi heille pahaa tehdä. Tämä olikin se todistuskappale, joka voi vakuuttaa Ananiasta menemään Sauluksen asunnolle.
Rouva Berryn tapana oli sanoa: "Tuhatkaan maailmaa ei voisi minua pakoittaa lähtemään loukostani; jossa rukoilen". Minä sanoin: "Jos nuo kaksitoista apostolia eläisivät teidän ajallanne; eikä seurustelu heidän kanssaan voisi eroittaa teitä omasta rukouspaikastanne, ja olisiko heidän seuransa vahingollinen sielullenne?"
Rukous on laiva, joka kuljettaa kotiin rikkaimman tavaravaraston taivaan rannoilta. Rukous on maaperä, joka antaa rikkaimman sadon.
Veljeni, kun aamusella nouset ylös, kiinnittää sinua toimiesi mietteet niin, että kaksi, kolme sanaa sanottuasi kiiruhdat maailman hälinään; ja iltasella kun olet suurista ponnistuksista väsyneenä, annat Jumalalle päivän hylkyosan, ja seurauksena on, ett'et koskaan tule mihinkään yhteyteen hänen kanssaan. Syy siihen, että meillä ei ole todellista uskonnollisuutta, on siinä, ettemme harjoita hiljaista rukousta enemmän. Minulla on aivan vähäpätöiset ajatukset niistä seurakunnista nyky-aikana, jotka eivät rukoile.
Sano papillesi: "Herra, meidän täytyy enemmän harrastaa rukoilemista". Kehoita kansaa rukoilemaan. Pidä rukous-kokouksia, joskin olisi pakko pitää se yksinäsi; ja jos sinulta kysytään kuinka monta oli saapuvilla, niin sano, että meitä oli neljä. "Neljä, kuinka niin?" "Niin, olin itse, Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki; ja meillä oli rikas ja todellinen yhteys keskenämme". Meidän täytyy tulla todellisen jumaluuden voiman vaikutuksen alaisiksi, sillä mitä muuten ovat monet seurakuntamme? Herättäköön ja kehoittakoon Jumala meitä kaikkia rukoukseen, sillä silloin me voittoon edistymme! Tahtoisin ottaa teidät kiinni, sekä sitoa rukouksen tuliset siteet teihin ja lähettää teidät kylvämään kunnes koko keto tulessa leimuten liekitseisi. Tahtoisin sanoillani herättää tulipalon teissä ja sytyttää kaikki seurakunnat intoon Jumalan kunnian puolesta.
Muutamia tavallisia hairahduksia.
Löytyy monta, jotka kuvittelevat että vapahdus ei voi tapahtua muuten kuin jollakin määräämättömällä ja salaisella tavalla; ja pappi sekoitetaan siihen, saaden siten lukea ansiokseen suuren osan armotyötä. Niin kuulkaa nyt; jos ette olisi koko elämässänne nähneet pappia, jos ette koskaan olisi kuulleet piispan aukasevan suutaan, ette edes vanhimmankaan piispan, niin olisi vapahduksenne yhtä varma yhdelle kuin toisellekin, jos vaan avuksenne huutaisitte Herran nimeä. Pappeja olemme kaikki, jotka rakastamme Jesusta Kristusta, ja jokainen, jolle Jumala on kyvyn antanut, on yhtä oikeutettu evankeliumia saarnaamaan. Ei mitään papillista kättä, ei piispan kättelyä, ei mitään inhimillistä asetusta ole tarpeen; me vetoomme ihmisen oikeuteen puhua mitä hän uskoo sekä Jumalan Hengen kutsumukseen hänen sydämessään, joka kehoittaa häntä todistamaan Hänen totuuttansa. Mutta yhtä vähän Paavali kuin taivaan enkelikään, yhtä vähän Apollos kuin Kephaskaan voi tehdä vapahduksellesi. Se ei lähde ihmisistä, ja yhtä vähän on paavilla, arkkipiispalla, piispalla, papilla yleensä, tai jollakin muulla ihmisellä armoa toisille annettavana. Jokaisen meistä täytyy mennä lähteelle, turvautuen tähän lupaukseen: "Jokainen joka Herran nimeä avuksi huutaa, tulee autuaaksi". Vietäköön minut Siperian kaivoksille, jossa olisin estetty kuulemasta evankeliumin saarnaa: jos vaan avukseni huudan Kristuksen nimeä, niin on vaellukseni aivan yhtä suora papitta kuin hänen kanssaan, ja tie taivaaseen on yhtä selkeä Afrikan erämailta ja vankeuden kammioista kuin Jumalan pyhätöistä. Kaikki kristityt kumminkin rakastavat pappiansa hänen sanojensa tuottaman virkistyksen tähden, joskaan se ei ole mikään autuuden ehto; ja vaikkakaan he eivät pane luottamustaan pappiin tai saarnamieheen, on kumminkin kaunista kuulla Jumalan sanaa, ja "suloiset ovat niiden jalat, jotka rauhaa julistavat".
Toinen sangen yleinen erehdys on, että joku hyvä uni pidetään erinomaisena keinona vapahdukselle. Monet teistä eivät luulekaan kuinka laajalti tämä erehdys on vaikuttamassa; minä tiedän sen. Monella ihmisellä on se käsitys, että jos näkevät Herran unessa, tulevat he autuaiksi, jos näet hänet ristillä, uneksut enkeleistä tai kuulet Jumalan sinulle sanovan: "Syntisi annetaan sinulla anteeksi," niin on kaikki hyvin; mutta jos et näe kaunista unta, niin et tule vapahdetuksi. Näin uskoo koko joukko parempaa väkeä. Jos näin olisi, niin tulisi meidän, edistääksemme asiaa, syödä opiumia, sillä ei löydy ainetta, joka enemmän saattaa uneksimaan; ja paras neuvo, jonka voisin antaa, olisi se, että jokainen pappi saisi jakaa opiumia suuret määrät ja panna ihmiset uneksumaan itsensä taivaaseen.
Pois nämät tyhmyydet, sillä ei niihin ole mitään arvoa pantava. Kuinka unet, jotka ovat hillittömän mielikuvituksen tuotteita, voisivat kelvata keinoksi vapahdukselle? Olette kenties kuulleet Rowland Hillin hyvän vastauksen: kumminkin kerron sen tässä paremman puutteessa. Kun eräs naishenkilö selitti hänelle olevansa vapahdettu, koska oli nähnyt unta, sanoi Hill: "On hauskaa nähdä kauniita unia, mutta tahdon katsoa miten valveilla ollessanne menettelette; sillä jos käytöksenne ei ole yhteydessä evankeliumin vaatimuksen kanssa, en tahdo antaa palanutta puolukkaa unistanne." Olen ihmetellyt, miten ihmiset ovat saattaneet taidottomuudessa edistyä niin paljon kuin olen saanut kuulla heidän kertomistaan unista. Typerät raukat, parhaillaan nukkuessaan näkivät he taivaan portit aukenevan, ja valkea enkeli tuli ja pesi heidän syntinsä, ja näin he saivat syntinsä anteeksi; ja sen jälkeen heillä ei ole ollut pelkoa eikä epäilystäkään. Olisi aika alkaaksenne silloin epäilemään; sangen tärkeä aika; sillä jos toivonne on tällainen, on se kurja. Muistakaa kirjoitetuksi: "Jokainen, joka Herran nimeä huutaa," eikä jokainen joka hänestä uneksuu.
Unet voivat olla hyödyksi. Joskus ihmiset ovat säikähtäneet niiden takia ja menettäneet mielensä; mutta oli niin parempi, kuin että he olisivat pysyneet selväpäisinä ja tehneet pahaa; ja täten oli unista hyötyä. Monia ihmisiä ovat unet tehneet levottomiksi, mutta niitä uskominen on varjon tavoittelemista, kuplille rakentamista, jotka ensi tuulen puuska hajottaa. Muista, ettet tarvitse mitään näkyä, mitään erityistä ilmestystä! Jos sinä olet nähnyt näyn eli unen, et tarvitse sitä halveksia, se on voinut olla sinulle siunaukseksi: mutta älä pane siihen luottamustasi Jos sinulla ei ole mitään senkaltaisia ollut, niin muista, että ainoastaan Jumalan nimen avuksihuutaminen on pantu ehdoksi lupauksen täyttämiselle.
Löytyy taas toisia ihmisiä, jotka luulevat tarvitsevansa erityisiä tunnelmia tuntea, sillä muuten he eivät muka voi tulla vapahdetuksi. Eräs vaimo pyysi kerran päästä kirkkomme jäseneksi. Kysyin silloin häneltä, jos hänen sydämessään on muutosta tapahtunut. "Kyllä, herra," vastasi hän, "niin merkillinen muutos; minun rinnassani tuntui niin oudolta, ja kun rukoilin eräänä päivänä, tuntui niin kumma muutos minussa, etten tietänyt, mitä minulle oli tapahtunut. Ja kun minä olin eräänä ehtoona kirkossa, niin tuntui kokonaan toiselta kuin ennen; niin helpolta". "Kyllä köykäisyydessänne sen uskotte, mutta ei mitään muuta, pelkään minä". Tuo hyvä vaimo oli kyllin vakava; hän luuli kaikki nyt hyvin olevan, sillä joku vika oli ollut hänen keuhkoissaan tai muu ruumiillinen vaiva häirinnyt häntä. "Ei", kuulen teidän sanovan, "niin hulluja eivät ihmiset voi olla." Voin vakuuttaa teille, että monella ei ole korkeampaa käsitystä taivaasta kuin tuollainen; sillä tahdon esittää nyt aivan tavallisen käsityksen. "Ajattelin", sanoi eräs henkilö, joka kerran kävi luonani, "että Kristus voisi ottaa yhtä helposti syntini pois, kuin hän hajoittaa pilven. Ollessani puutarhassa oli pilvi auringon edestä poikessa parin minuutin ajan, joten aurinko pääsi paistamaan. Silloin ajattelin itsekseni: Herra ottaa pois kaikki syntini". Tällaisen naurettavan käsityksen ette luulisi monesti esiintyvän. Sanon sen, että se todellisuudessa tapahtuu sangen useasti. Ihmiset otaksuvat, että tolkuttomin mielettömyys maan päällä on jumalallisen armon ilmestys heidän sydämissään.
Ainoa tunne, jota koskaan tarvitsen kokea, on juuri tämä: olen syntinen, ja Kristus on Lunastajani. Pidä sinä kiinni näyistäsi ja ihastuksen ilmauksista; ainoa tunne, jota halajan, on katkera katumus ja nöyrä usko; ja jos sinä köyhä syntinen saat tuntea samaa, olet vapahdettu. Niin, muutamat ihmisethän luulevat, että heidän täytyy saada sähkö-isku, koskea jotakin merkillistä, joka vaikuttaa kiireestä kantapäähän. Kuulkaa mitä raamattu sanoo: "Sana on juuri sinun tykönäsi, suussasi ja sydämessäsi. Jos sydämestäsi uskot Herraan Jesukseen Kristukseen ja suullasi tunnustat hänet, tulet autuaaksi." Mikä on tarkoituksesi naine sisällyksettömine uninesi ja luonnottomine havaintoinesi? Kaikki, joka on tarpeellista, sisältyy siihen, että apua tarvitsevana syntisenä tulet Kristuksen tykö ja antaudut hänen syliinsä.
Silloin on sielusi turvallinen, ja kaikki näyt yhteensä eivät voi tehdä sitä turvallisemmaksi.
Ja vielä eräs harha-luulo on minulla ojennettavana. Hyvin köyhän kansan keskuudessa — ja monen luona heistä olen käynyt — kansan, joka on sangen köyhää ja taitamatonta, on se luulo yleinen, että ehtona autuuteen on jonkullainen taito osata lukea ja kirjoittaa. Kenties hymyilette tälle, mutta minä tiedän sen varmaksi. Usein sanoo köyhä vaimo: "Tästä ei ole mitään hyötyä näin köyhille, taitamattomille olennoille kuin me olemme; ei minulla ole mitään toivoa; en osaa lukea. Tiedättekö herra, ett'en tunne kirjaintakaan. Luulisin voivani tulla vapahdetuksi jos osaisin edes vähän lukea; mutta taitamaton kuin olen, en ymmärrä miten sitä voisin, sillä ei minulla ole mitään kykyä oppiin". Samallaisia käsityskantoja olen tavannut muuallakin, sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka oppisivat lukemaan jos vaan tahtoisivat. Ja ketään lukutaidottomia ei ole, muutoin kuin laiskuuden takia.
Ja kumminkin jättäytyvät he jäykästi välinpitämättömiksi vapahdukseen nähden, selittäen että pastorilla on mahdollisuus tulla autuaaksi, sillä hän osaa lukea niin kauniisti; lukkari voi tulla autuaaksi, koska hän sanoo "amen" niin kauniisti; "hänen armonsa" voi tulla autuaaksi, sillä hän tietää niin paljo asioita ja kun hänellä on niin paljo kirjoja kirjastossa; mutta että heillä ei ole mahdollisuutta, kun he elävät tietämättömyydessä, ja siksi on se mahdottomuus. Ystävä parka, paljon et tarvitse tietää, tullaksesi taivaaseen. Kehoitan sinua tietämään niin paljon kuin mahdollista; älä ole leväperäinen tietoja hankkiessasi. Mutta mitä tulee taivaaseen pääsyyn, on tie niin selvä että: "Yksikertaisinkaan ei voi siitä eksyä".