Tämä tapahtuma teki häneen syvän vaikutuksen. Paljon harvemmin hän tästä lähtien puhutteli käskynalaisiaan sanoilla: "Miten uskallatte? ettekö tiedä, kuka seisoo edessänne?" Ja jos näin huudahtikin, niin tapahtui se vasta senjälkeen, kun oli kuullut, mistä oli kysymys. Mutta vielä merkillisempi seikka on se, ettei tästä lähtien enään virkamiehen haamu kummitellut: kenraalin viitta sopi nähtävästikin mainiosti sen hartioille; joka tapauksessa ei enään sattunut sellaista, että keltään olisi riistetty viittaa.
Jotkut toimekkaat ja huolenpitävät ihmiset eivät kuitenkaan tahtoneet rauhoittua ja kertoivat virkamiehen haamun vielä näyttäytyvän kaupungin laitapuolilla. Ja eräs poliisivartija Kaloomenin seutuvilla oli omin silmin nähnyt, miten erään talon takaa tuli näkyviin aave; mutta ollen syntymästään hiukan heikonlainen, — niin että kerran eräs tavallinen, täysikasvuinen juottoporsas, joka tulla törmäisi jonkun poliisiupseerin talosta, kaasi hänet kumoon, josta ympärillä seisoskelevat issikat räjähtivät aika nauruun, mistä pilanteosta hän sitten kiristi heiltä kaksi kopeekkaa tupakkiin, — ollen siis hiukan heikonlainen, ei hän uskaltanut käydä siihen käsiksi, vaan kulki pimeän suojassa sen jälessä, kunnes se viimein äkkiä rupesi tähyämään tarkasti ympärillensä ja virkkoi pysähtyen: "Mitäs sinä tahdot?" ja puisti samalla niin isoa nyrkkiä, ettei sellaista ikinä elävillä ole. Poliisivartija vastasi: "En mitään", ja palasi paikalla takaisin. Aave oli jo kuitenkin paljoa suurempi kooltaan ja oli varustettu julmalla parralla ja, suunnaten askeleensa Obuhowin sillalle päin, häipyi se pian yön pimeyteen.